Ruokajärki 2018

Julkaistu , kirjoittanut
17

Paljastin viime vuonna Arkijärki-podcast #5:ssä, että tämän vuoden iso tavoite on saada arjen ruoka-asiat kuntoon. Tuntuu että olen niiden suhteen hukassa, mutta olen päättänyt takoa ruokajärkeä päähäni. Jos tämä onnistuu, pääsen stressistä, alan syödä terveellisemmin ja teen vielä oman osuuteni maailman pelastamiseksi siinä sivussa.

Ensimmäinen kuntoon laitettava asia on ruokajätteen minimointi. On ihan järkyttävä ajatus, että suomalaiset heittävät keskimäärin yli 20 kiloa ruokaa roskiin. En ole itse tähän syytön, päinvastoin. Tänä vuonna olen sitoutunut punnitsemaan tuottamani ruokajätteen, ja raportoin sen tänne blogiin. Niin ikävää kuin se onkin, on pakko tunnustaa, että jätettä on jo tullut, vaikka kuukautta on takana vasta reilu viikko. Tämä vuosi ei ole mikään neutraali seurantavuosi, vaan teen kaikkeni minimoidakseni meillä syntyvän hävikin. Koska on tunnettu tosiasia, että sitä saa mitä mittaa, toivon tämän julkisen raportoinnin ja tarkan seurannan tukevan tätä projektia vahvasti.

Pystyviikattua pastaa.

Tehokkain tapa torjua hävikkiä on ateriasuunnittelu. Olen tehnyt sitä muutama vuosi sitten, mutta perehdyttyäni nyt aiheeseen uudelleen, huomaan etten ole tehnyt sitä erityisen tehokkaasti tai järkevästi. Periaatteessahan kyse on vain siitä, että päättää etukäteen mitä minäkin päivänä syödään, ja sitten ostetaan tarvittavat ainekset ja tehdään ruuat. Mutta jos suunnittelun haluaa tehdä sekä fiksusti että helpoksi itselleen, asiaan kannattaa paneutua vähän tarkemmin. Pitää ottaa huomioon, millainen viikko on tulossa (poikkeuspäivät, harrastukset), miten kaikki ainekset hyödynnetään (hävikin minimoiminen) ja miten paljon itsellä on aikaa ja halua ruuanlaittoon panostaa.

Viimeisenä kohtana on konkreettisesti se, mitä syödään. Haluan syödä paljon enemmän kasviksia kuin ennen, enemmän kalaa ja ylipäätään kiinnittää huomiota myös ruuan ympäristövaikutuksiin. Perheen ruokavalinnat ovat mielestäni muuten ihan terveellisiä, mutta kasvikunnan tuotteiden lisääminen olisi todellakin paikallaan. Valitettavasti arkinen kasvisruoka tarkoittaa meillä useimmiten pinaattilettuja (jotka ovat kalapuikkojen lisäksi ainoat einekset joita meillä syödään), ja tähän asiaan on tultava muutos. Eikä se nyt pahitteeksi olisi, jos tässä samalla tulisi hiukan säästöäkin arkisiin ruokamenoihin.

Nämä ovat Ruokajärki 2018 isot teemat. Tulen kirjoittamaan näistä joka kuukausi ensinnäkin hävikkiraportin muodossa, sekä kunhan saan ateriasuunnittelun vauhtiin, ajattelin laittaa myös ruokalistat tänne esille sekä seurata suunnittelun onnistumista. Varmasti aihe tulee aika ajoin esille myös podcasteissa. Seuraavaksi kirjoitan tarkemmin siitä, miten tuon hävikin määrittelen. Samalla tavalla kuin tekstiilijätekin, täytyy ruokajätekin määritellä, että seuranta on selkeää ja läpinäkyvää.

No niin! Onko siellä ketään muuta, jolle arjen ruokahuolto tuottaisi jonkinasteisia haasteita?

18 asiaa vuodelle 2018

Julkaistu , kirjoittanut
14

Muistatteko, kun löysin jokunen viikko sitten idean, jossa valitaan vuodelle 2018 18 erityistä asiaa, joihin haluaa panostaa? Olen miettinyt tätä aihetta kovasti, ja päätynyt tekemään peräti kaksi listaa. Toinen on henkilökohtainen lista, jolla on omia tavoitteita ja asioita, joiden tekemisen uskon lisäävän onnellisuuttani. Mutta toinen on Arkijärki-lista, jonka kaikki asiat liittyvät kotiin – siis niihin teemoihin, joista täällä kirjoitan. Seuraavassa itse lista, ja sen jälkeen muutama selityksen sana.

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta
  2. Tiskikonerutiini
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys
  5. Työhuoneen muodonmuutos
  6. Paperiarkistojen setviminen
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen
  16. Kukkia karkin sijasta
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Vaali kauneutta on teema koko vuodelle. Meidän koti on mielestäni kaunis. Haluan myös pitää sen kauniina, mikä tarkoittaa sitä, että laitan tavarat paikoilleen ja yritän kiinnittää huomiota sellaisiin yksityiskohtiin, jotka sitä kauneutta silmissäni lisäävät. Haluan nauttia kauneudesta ympärilläni. Käytännössä tätä edistää mm. Tiskikonerutiini, eli se että tyhjennän koneen heti aamulla ja laitan käyntiin illalla. Lopputuloksena on tyhjä tiskipöytä. Olen vähän lipsunut tästä viime aikoina, joten siksi se on nyt listalla. Tavoitteena on myös puhdistaa tiski- ja pesukoneet säännöllisesti, esimerkiksi pari kolme kertaa vuodessa. Sitruunahappoa pitää ensitilassa ostaa, jotta tämä onnistuu. Havahduin myös siihen, ettei keittiön verhoa ole pesty sen koommin kun muutimme tähän asuntoon, joten voisi olla jo aika tehdä sekin.

Työhuoneen muodonmuutos on iso projekti. Tuo huone on varsinainen murheenkryyni, jossa ei tällä hetkellä juuri ole kauneutta havaittavissa. Siellä on liikaa tavaraa, jotta kauneutta mahtuisi mukaan. Pitää siis raivata, vähentää ja vielä miettiä, miten tilan saisi mahdollisimman toimivaksi ja viihtyisäksi. Tämä on ns. ikuisuusprojekti, jonka suhteen aina välillä reipastun kunnes into lopahtaa ja kaaos palaa. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan aloittamiseen, haluan tänä vuonna ratkaista tämän asian nyt lopullisesti. Paperiarkistojen setviminen on yksi osa työhuoneen raivausta. Kyse on siis hyvin vanhoista papereista, jotka pitää vain käydä läpi, jotta suurimman osan voi heittää pois. Mutta joukossa voi olla jotain säilytettävää, joten siksi ne täytyy kaikki katsoa läpi kuitenkin. En pidä papereista enkä arkistoimisesta, mutta tiedän että raivattavaa riittää. Huh. Ehkä tämä voisi olla helmikuun isoin ponnistus?

Pienempi urakka on kirjahyllyn raivaus. Kun keksin rakentaa lastenhuoneeseen vanhan Lundian hyllyn, hyllytilaa tuli äkkiä lisää. Saan lastenkirjat olohuoneesta pois, ja niiden tilalle omia kirjoja, joilla ei ole ollut paikkaa. Samalla pitäisi karsia sieltä sellaista vanhaa kirjallisuutta pois, jolle ei enää ole käyttöä. Parvekekeitaalla tarkoitan puolestaan sitä, että haluan tänä vuonna panostaa parvekkeen kukkiin, laitan maton lattialle ja ylipäätään hyödyntää parveketta ja saada siitä viihtyisämmän. Pakkauslistoista puolestaan juttelin podcastissa nro 10. Vähemmän stressiä, tolkullisemmat listat ja onnistuneemmat matkat tähtäimessä!

Olen myös päättänyt kokeilla, saisinko lelujen kierrätyksen toimimaan meillä. Tarkoitan tällä sitä, että osa leluista olisi jossain poissa silmistä, ja sitten leluja vaihdettaisiin aina uusiin – siis oikeasti vanhoihin, odottamassa olleisiin leluihin. Lastenhuone on ihan ok tällä hetkellä, mutta nähdäksi mukuloilla on liikaa valinnanvaraa. Lelut tulisivat paremmin käytetyksi, jos niitä kierrätettäisiin kuukauden-parin välein. Mutta sitä varten pitää ensin raivata työhuoneeseen tilaa niille odottamassa oleville leluille…

Vaatteiden osalta jatkan omaa kirjanpitoa sekä ostettujen että poistettujen tekstiilien osalta. Pääsin kapselipukeutumisesta jyvälle CapsLookin kurssilla, mutta ehdin tehdä kurssilla vain yhden kapselin. Haluan tehdä pari lisää, ja haluan myös uudelleen organisoida vaatesäilytykseni hyödyntäen kurssin oppeja. Tämä on kuitenkin iso ja vähän painostava projekti, jota en ole vielä aloittanut. Arvelen kuitenkin, että se helpottaisi elämää monin tavoin.

Ruokasuunnittelu ja ruokahävikin minimointi ovat tämän vuoden isoja teemoja! Näistä tulee pian omat postauksensa. Ideoita on vaikka kuinka, kunhan vain ehdin kirjoittaa. Jos arjen ateriasuunnittelu ja ruokajärki ylipäätään kiinnostavat, seuraa blogia, sillä lisää on tulossa pian! Käytännön toimenpiteenä olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna jos tekee mieli ostaa herkkuja, ostankin kukkia. Ne lisäävät kauneutta ja pitävät syömiset terveellisinä.

Minulla on aika paljon korjausta odottavia tavaroita ja vaatteita. Parsimista odottavia sukkia tai vaatteita joihin pitäisi pistellä muutama ommel, leluja jotka ovat hieman rikki ja siksi pois käytöstä, jne jne. Kun niitä ei ole korjattu, ne vain vievät käyttämättöminä tilaa kaapista tai hyllyltä. Se on ihan tyhmää, järkevämpää olisi joko heittää ne saman tien roskiin tai sitten tosiaan korjata käyttökuntoon. Tässäpä tavoitetta tälle vuodelle.

Viimeinen asia listalla on sähköremontista selviäminen. Taloyhtiöön on tulossa iso sähköremontti, joka tulee työllistämään minua monella tavalla. Hallituksen puheenjohtajana joudun tietysti valvomaan remonttia ja hoitamaan siihen liittyviä asioita paljonkin, mutta ensisijaisesti tuo selviäminen liittyy omaan asuntoon. Meille vedetään kaapelia läpi asunnon, pitää raivata huoneita tyhjäksi, suojata pölyltä ja luultavasti joudumme kokonaan evakkoon ainakin viikoksi. Ajatuskin uuvuttaa. Toisaalta samassa yhteydessä olen suunnitellut tekeväni keittiössä pientä kalusteiden uudelleen järjestämistä, mikä tulee lisämään sekä säilytystilaa että käytettävyyttä merkittävästi. Mutta remontit ovat ihan hirveän rasittavia joka tapauksessa, joten siinä vaiheessa kun tämä tulee valmiiksi, voin hengähtää helpotuksesta.

Luulenpa, että printtaan tämän jääkaapin oveen, niin hyvät aikeet eivät heti paikalla pääse unohtumaan. Tänä aamuna en olisi jaksanut ruveta tyhjentämään tiskikonetta, mutta onneksi muistin listan ja tein sen. Nyt on tyhjä tiskipöytä ja keittiössä siisteys.

Millaisia listoja te olette tehneet? Onko samoja juttuja kuin minulla?

Viikon vinkit: jouluroskat, upotettavat kuuset, muovipussit sekä ostolakkoa Amerikassa

Julkaistu , kirjoittanut
7

Jouluna tulee roskia, joiden lajittelu on oman projektinsa. Tässä on yksi aika kattava lista siitä, mihin mikäkin kuuluu. (Kouvolan Sanomat)

Tässä muuten hassu juttu siitä, mitä joulukuuselle voi tehdä joulun jälkeen. Tiesittekö, että sen voi upottaa järveen kalojen kutupaikaksi! (Kaleva)

Minä olen pähkäillyt muovikasseja viime vuoden tammikuusta asti. Nyt Ilana on tarttunut samaan aiheeseen. Tässä jutussa onkin oikeastaan kaikki olennainen, minkä muovipusseista voi sanoa. Älä osta niitä, älä ota ilmaisia ja käytä vanhat pois. Vuoden muovipussilakon jälkeen voin kertoa, että kassit eivät lopu kotoa ihan äkkiä, vaikka kuinka lakkaisi niitä ottamasta kaupoista. Siitä kylläkin olen Ilanan kanssa eri mieltä, että voiko kassi olla liian ruma uimahalliin – ei voi 🙂 Rumat kassit ovat parhaita. Teoriani mukaan kukaan ei halua varastaa epämiellyttävän näköistä susirumaa ja ryppyistä kassia, joka on selvästi peräisin ehkä 90-luvulta…

Linkkaan harvemmin englanninkielisiä artikkeleita, mutta törmäsin äskettäin tähän New York Timesin juttuu vuoden kestäneestä ostolakosta. Vaikuttaa siltä, että ostolakon vaikutukset ovat varsin samanlaisia niin täällä kuin USAssakin. Alkaa hahmottaa rahankäyttöään paremmin. Vapautuu aikaa. Huomaa, että on tosiaan eri asia tehdä mieli jotain, ja todella tarvita jotain. Ja myös tämän kirjoittaja oli huomannut saman minkä minäkin: ostolakko on todella kiinnostava ja hyödyllinen kokeilu, jota kannattaa jatkaa.

Arkijärki-podcast 10: pakkaamisesta ja muistilistoista

Julkaistu , kirjoittanut
7

Matkalle pakkaaminen on aina ollut minulle iso stressinaihe, mutta sain joululomalla oivalluksen, jonka epäilen helpottavan tilannetta huomattavasti. Kyseessä on uudenlainen tapa tehdä muistilistoja pakkaamista varten, sillä en suoriudu lähtemisestä ilman listoja. Huomaan, että olen miettinyt pakkaamista turhan kapea-alaisesti, siis etupäässä siitä näkökulmasta, mitä vaatteita pitää pakata mukaan. Ja sitten kaikki muut tavarat ovatkin helposti jääneet matkasta. Tästä taas on seurannut stressiä reissun päällä, koska en ole hirveän hyvä käsittelemään omia unohduksiani…

Podcastin kesto on noin 15 minuuttia.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Shoppailulakosta ja vaatteisiin käytetyistä rahoista

Julkaistu , kirjoittanut
49

Kun aloitin ostolakon vuoden 2017 alussa, olin 100% varma siitä, että voin olla koko vuoden ostamatta yhtään mitään. Koska en ole ehdottomuuksien ystävä, annoin kuitenkin heti kättelyssä itselleni luvan ostaa, jos tarpeellista tai jotain superihanaa tulisi vastaan. Kuten raportista näkyy, ostoksia tuli. Vuosi ei siis ollut täydellinen älä osta mitään -vuosi. Alun hybriksessä annettu nimi siis johtaa harhaan. Todellisuudessa olin viime vuonna shoppailulakossa. 

Shoppailu tarkoittaa minusta sellaista huvikseen ostostelua. Kun lähdetään shoppailemaan, lähdetään viihtymään ostamisen parissa. Se, mitä ostetaan, ei välttämättä ole niin tärkeää kuin se mielihyvä, minkä ostamisesta yleisesti saa. Shoppailu on juuri sitä, että lähdetään ”metsälle” ja iloitaan, kun saadaan saalista. Tehdään alelöytöjä, löydetään jotain odottamatonta ja ihanaa omaan vaatekaappiin. Shoppailla voi toki muutakin kuin vaatteita. Minulla on tapana shoppailla myös kirjoja, ja tiedän ihmisiä, jotka shoppailevat elektroniikkaa tai urheiluvälineitä. Se, minkä viime vuonna lopetin, oli juuri shoppailu. Siis sellainen ostaminen, että menee kauppaan vain katselemaan, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa.

Etukäteen mietin vakavasti, että en olisi käytettyjä rahoja tänne kirjannut. Se kun tuppaa herättämään ihmisissä intohimoja, ja minua arvelutti asettaa itseni alttiiksi kritiikille. Tiesin, että sitä tulee, sillä jostain syystä suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sellainen ajatus, että mitä vähemmän kaikki maksaa, sen parempi. Oma filosofiani rahankäytön suhteen taas on tämä: on aivan sama, mitä itse kukin ostoksistaan maksaa, jos talous on tasapainossa. Se tarkoittaa sitä, että ostoksensa pystyy ostamaan käteisellä (siis että ostoksiin on oikeasti varaa, eikä tarvitse turvautua luottoon). Se tarkoittaa myös sitä, että ostaminen ei estä omia taloudellisia tavoitteita ja on linjassa oman arvomaailman kanssa. Jos ei elä velaksi, pystyy hoitamaan kaikki kiinteät ja välttämättömät kulunsa ja saa säästöön sen minkä haluaa, ostoksen hinnalla ei ole väliä.

Oman ostolakkoni tarkoitus ei ollut säästää rahaa tai päästä mahdollisimman pienellä budjetilla. Shoppailun lopettamisen tärkein syy oli se, että ostin lukumäärällisesti mielestäni aivan liikaa vaatteita vuodessa. Mielestäni se ei ollut kestävää nimenomaan ympäristön kannalta. Talouteni suhteen kestävyysongelmaa ei ole ollut. Toivon, että jätetään toistemme rahan kulutuksen arvostelu tekemättä. Vaatii aika paljon rohkeutta kertoa rahoistaan julkisesti, ja nostan hattua teille kaikille, jotka viime vuonna niin uskalsitte tehdä. Käytetty rahamäärä ei kerro ostolakon onnistumisesta vielä mitään.

Tältä näyttää kirjanpitoni. Vasemmalta oikealle sarakkeet: kuukausi, vaate, merkki, hinta, huomautukset. Erottelin kuukaudet eri väreillä luettavuuden vuoksi. Valkoiset kuukaudet kertovat nollakuukaudesta

Suomalaiset käyttävät tutkimuksen mukaan keskimäärin 870 euroa vuodessa vaatteisiin ja jalkineisiin. Ennen kuin vetää johtopäätöksiä, miettikääpä tätä: alkoholiin ja tupakkaan käytetään 900 euroa. Keskimääräinen suomalainen siis kuluttaa vuodessa enemmän rahaa alkoholiin ja tupakkaan kuin omiin vaatteisiinsa. Kun puhutaan keskiarvoista, se ei kuitenkaan ota huomioon ihmisten erilaisia elämäntyylejä. Jos hieman stereotyyppisesti vertaan omaa kulutustani vaikkapa kainuulaiseen 70-vuotiaaseen poikamieheen, meidän vaatemenomme ovat varmasti aika kaukana toisistaan. Samoin tosin voisi varmasti sanoa alkoholiin ja tupakkaan käytetyistä rahoista, joskin rahamäärät saattavat mennä juuri päinvastoin kuin vaatteissa.

Käytin vuonna 2016 keskimäärin yhteen vaatteeseen noin 35 euroa. Tänä vuonna summa oli 44 euroa. Ostin siis vähemmän, mutta yksittäin kalliimpia vaatteita. Siitä huolimatta säästin rahaa monta sataa euroa vuositasolla. Mielenkiintoinen yhtälö, vai mitä? Aiemmin oikeutin monet ostokset sillä, että ne olivat alessa. Ale-lappu ikään kuin nollasi ostoksen mielessäni. Shoppailulakon aikana kiersin alet kaukaa, koska tiesin heikkouteni alennusmyyntien suhteen. Mutta toisaalta tapahtui mielenkiintoinen ilmiö: kun tiesin ostavani vuoden aikana varsin maltillisen määrän vaatteita, kynnys ostaa laadukasta täydellä hinnalla laski alemmas kuin koskaan ennen. Yhdenkään vaatteen kohdalla hinta ei kauhistuttanut. En jättänyt mitään ostamatta, koska se ei ollut alessa. Tämä johtui siitä, että ostin vain vaatteita, joille oli aidosti tarvetta. Toki hyödynsin alennusmyyntejä silloin kun se oli järkevää. Ostin sukkia Hulluilta päiviltä ja olin innoissani, kun juuri sopiva talvitakki sattui olemaan alessa. Mutta olisin ostanut sen myös täydellä hinnalla.

Yhteenvetona siis: shoppailulakon ensisijainen tarkoitus oli vähentää ostamieni vaatteiden lukumäärää. Siitä kuitenkin seurasi tahattomasti monia mielenkiintoisia ja positiivisia asioita:  opin suunnittelemaan vaateostoksiani. En tehnyt lainkaan hutiostoksia. Kaikille ostamilleni vaatteille tuli vuoden aikana runsaasti käyttöä. Vaatteen hinnan merkitys väheni, mutta ostin silti kalliimpia (ja suoraan sanottuna laadukkaampia) vaatteita kuin aiemmin. Siitä huolimatta säästin vuodessa monta sataa euroa, vaikka en edes yrittänyt. Säästin myös aikaa, koska en käynyt vaatekaupoissa. En keksi ainuttakaan negatiivista seurausta, ellei sellaiseksi lasketa noin puolessa välissä vuotta ilmennyttä ohimenevää tylsistymistä vanhoihin vaatteisiini.

Tämä uusi elämäntapa on niin hyvä, että jatkan tätä automaattisesti. Jos siis shoppailulakko kiinnostaa, liity joukkoon! Yhdessä tämä on hauskempaa. Jatkan kuukausiraportointia edelleen, mutta taidan tänä vuonna jättää summat ja hinnat mainitsematta, sillä ne luovat turhaan sellaisen mielikuvan, että mitä vähemmän rahaa menee, sen parempi. Se, onko näin, on jokaisen oma asia. Suosittelen silti yksityistä rahaseurantaa kaikille, ihan vain oman tietoisuuden kasvattamiseksi. Jos sinusta tuntuu siltä, että vaatteisiin käytetyistä rahoista voisi vähän säästää johonkin muuhun, yksinkertainen kirjanpito on helppo mutta erittäin tehokas työkalu.

Saanko tällekin vuodelle seuraa? Onko siellä yhtään uutta shoppailulakkoilijaa?

Vuosi vaatteiden ostolakossa: miten siitä selvisin ja mitä opin

Julkaistu , kirjoittanut
46

Tasan 12 kuukautta sitten päätin, että nyt saa shoppailu riittää. Olin täysin järkyttynyt seurattuani 2016 omaa ostokäytöstäni, sekä vakuuttunut siitä, että omistamallani vaatemäärällä pärjäisi paremmin kuin hyvin koko alkavan vuoden. Päätin aloittaa vaatteiden ostolakon, ja opetella samalla pois mielestäni täysin holtittomasta shoppailusta. (Kaikki on toki suhteellista. Ostokäyttäytymiseni ei oikeasti ollut hirveän kauheaa, mutta se oli joka tapauksessa kaukana siitä, mitä kuvittelin sen olevan.) Nyt on vuosi kulunut, projekti saatu tältä osin päätökseen, ja on suuren loppuraportin aika.

Vuoden 2017 kirjanpito näyttää tältä:

  • Ostin 2 uutta korua, jotka maksoivat yhteensä 20€.
  • Sain lahjaksi 12 erillistä vaatekappaletta (ml. kolmet sukat)
  • Ostin itse 32 vaatetta. Ne maksoivat yhteensä 1321,35€

Täsmennys vaatteiden lukumääriin: olen laskenut mukaan kaikki vaatteet. Tuohon 32 vaatteeseen sisältyy siis sukat, hatut, alusvaatteet, kaikki. Bikinit olen laskenut yhdeksi vaatekappaleeksi, koska osille ei ole yksittäin käyttöä. Sen sijaan pyjama on laskettu kahdeksi (yläosa ja alaosa), koska niitä voi pitää erilläänkin. Kenkä- ja sukkaparit ovat yksi kappale. Katsotaanpa vähän tarkemmin: nuo ostamani 32 vaatetta jakautuvat seuraavanlaisesti:

  • 4 alushousut, 1 urheiluliivit
  • 6 paria sukkahousuja
  • 5 paria sukkia

Varsinaisia päällysvaatteita ostin siis vuoden aikana vain 16 kappaletta, mukaanlukien yksi kenkäpari. Toisaalta sukat ovat välttämätöntä kulutustavaraa, joten olen heittänyt rikkinäisiä pois suunnilleen saman määrän kuin olen ostanut uusia. Näin ollen vuodessa ostamani vaatemäärä on pysynyt huomattavan kohtuullisena, etenkin verrattuna aikaan ennen lakkoa. Vuodessa oli peräti seitsemän sellaista kuukautta, etten ostanut lainkaan vaatteita. Saatoin saada vaatteita lahjaksi, mutta en itse ostanut mitään. Lahjat puolestaan sisältävät kaikki ilmaiseksi saamani vaatteet – niin joululahjat kuin äidiltä saadut hänelle tarpeettomaksi käyneet vaatteetkin. Käytettynä sain tai ostin vuoden aikana viisi vaatetta ja yhden korun.

Vuoteen 2016 verrattuna ero on huikea. Ostin vaatteita noin kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 2017. Käytin viime vuonna myös noin 600€ vähemmän rahaa vaatteisiin. Ostokseni olivat kaikki hyviä, suurimmaksi osaksi tarpeellisia, ja harkittuja. En tehnyt yhtään hutihankintaa koko vuonna! Vuonna 2016 oikeutin monet ostokset sillä, että ne olivat alessa. Siitä huolimatta käytin monta sataa euroa enemmän kuin viime vuonna, vaikka ostolakon aikana ostinkin periaatteessa kalliimpia vaatteita, ja pikemminkin välttelin alennusmyyntejä.

Miten shoppailun vähentäminen oikein onnistui? Mitä tein toisin kuin ennen? Keinot olivat yksinkertaiset.

  • En mennyt kauppoihin sisälle. Tein tietoisen päätöksen, etten mene huvikseni katselemaan, mitä kaupoissa on tarjolla. Tämä oli ehkä suurin yksittäinen syy. En lähtenyt metsälle, joten en saanut myöskään saalista, mikä tässä tapauksessa oli juuri tarkoituskin. Etenkin alkuvuodesta huomasin selkeitä impulsseja, joiden myötä aiemmin olisin toiminut ja varmasti päätynyt ostamaan. Esim. talven alennusmyynneistä olen aina ennen löytänyt vaikka mitä. Nyt kuljin päättäväisesti ale-lappujen ohi.
  • Julkinen kirjanpito auttoi myös. On paljon isompi kynnys ostaa jotain, jos tietää että kuun lopussa pitää laittaa raportti nähtäville. Omia ostoksia tuli harkittua sen vuoksi paljon tarkemmin.
  • Otin oman vaatekaapin haasteena. Jos tuntui siltä, ettei kerta kaikkiaan ole mitään päällepantavaa, otin itseni puhutteluun. Muistutin itseäni siitä, että kaappi on täynnä kamaa, ja jos sopivaa ei löydy, kyse on luovuuden eikä vaatteiden puutteesta. Tämä argumentti toimii minun kohdallani hyvin, koska kuvittelen olevani luova ihminen. Jos olisin lähtenyt ostamaan uutta, se olisi ollut samalla mielikuvituksen puutteen tunnustamista.
  • Tyytymisen filosofia. Palautin käyttöön muutaman vaatteen, jonka olin jo tuominnut kierrätykseen. Päätin, että koska en osta uutta, otetaan näistä vanhoista kaikki ilo irti.

Toisaalta en tuominnut itseäni ankeuteen. Kun syksyllä kävi selväksi, että tarvitsen uuden takin, ostin sellaisen. Takkia olen pitänyt lokakuusta lähtien melkein joka päivä. Tammikuussa löysin täydellisesti istuvan kotelomekon, jonka ostamista en ole katunut hetkeäkään. Ostin keväällä kolmet farkut, jotka maksoivat paljon. Mutta toisaalta ne ovatkin olleet siitä lähtien ainoat käytössä olevat farkkuni, koska edelliset kuluivat puhki. En voi katua niidenkään ostamista. Sallin myös itselleni yhden höpsähdyksen (Tokion Uniqlo, josta ostin lopulta kolme vaatetta ja hatun – kaikki ovat tulleet hyvin käyttöön.) ja yhden tai kaksi järkevää heräteostosta kirpparilta.

Tämän vuoden uusia vaatteita: lahjaksi saatu islantilaisneule, Uniqlosta ostettu t-paita, ja farkut, jotka lyhennytin liikkeessä sopiviksi.

Jos tätä tekstiä lukee joku, joka harkitsee vastaavaan ostolakkoon ryhtymistä, sanoisin viime vuoden perusteella seuraavaa: Ostolakko on loistava idea! Se tuo sekä vaatekaappiin että omiin ajatuksiin uudenlaista selkeyttä. Kun ei käy kaupoissa, se vapauttaa energiaa ja aikaa muuhun. On mukavaa, kun ei tarvitse juuri miettiä, pitäisikö jotain ostaa vai ei. Neuvoisin kuitenkin sallimaan sopivasti väljyyttä, niin että jos on selvästi jokin puute, hankkii sitten parasta, mitä suinkin on saatavilla ja mihin on rahaa. ”Puute” ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkaa vaan tehdä mieli vaihteeksi sinistä puseroa vihreän tilalle. Puute tarkoittaa tässä yhdeydessä sitä, että on lähdössä rantalomalle, eikä omista ainuttakaan uimapukua. Tai sitä, että talvitakissa palelee – silloin on ihan järkevää ostaa paksumpi.

Minulle vuosi oli sopivan pitkä aika opetella tällaista uudenlaista vaatefilosofiaa. Alkuvuosi meni nopeasti, ja sain hyvät kiksit siitä, että onnistuin luovimaan alennusmyyntien ohi. Siinä puolessa välissä kuitenkin alkoi tylsistyttää. Teki hirveästi mieli shoppailla, haahuilla kaupoissa ja hypistellä. Tuolloin tarvittiin eniten itsekuria, että pääsi sen ensimmäisen vaihtelunhalun ylitse. Mutta kun siitä selvisi, meni loppuvuosi taas lähes omalla painollaan. Syksyllä ei yllättäviä himotuksia enää tullut, vaan ostin vain tarpeeseen. Siinä syys-lokakuun tienoilla ostolakko ei enää tuntunut projektilta, vaan uudelta elämäntavalta. Tämä uusi elämäntapa tuntuu sellaiselta, että eiköhän tämä jatku tällaisena tästä eteenpäinkin. Ostamattomuudesta on tullut uusi rutiini.

Ja nyt! Palan halusta kuulla, miten teidän ostolakkonne on sujunut! Mikä onnistui, mikä epäonnistui? Syntyikö uusi elämäntapa, vai jäikö tämä yksittäiseksi kokeiluksi? Kertokaa kertokaa 🙂

Vuoden viimeinen

Julkaistu , kirjoittanut
1

Olen viime päivinä työskennellyt kiivaasti blogin kulisseissa, ja näyttää siltä, että eri sivustojen syötteet on nyt saatu kuntoon. Google uskoo kuitenkin edelleen, että sivustossa on jotain vikaa, eikä siksi suostu linkkaamaan tänne normaalisti. Tämän ongelman saan korjattua vasta muutaman päivän päästä. Jos vuosi 2017 jotain on opettanut, niin ainakin sen, ettei tietoturva-asioita voi koskaan ottaa liian kevyesti!

Mutta mitä muuta on jäänyt tästä vuodesta mieleen? Moniakin juttuja. Suurin muutos on ollut vaatteiden ostamisen vähentäminen. Olen oppinut suunnittelemaan ostokseni, välttämään shoppailua ja kiinnittämään aivan eri tavalla huomiota vaatteiden laatuun kuin ennen. Vaikka kuvittelin olevani tiedostava kuluttaja ennenkin, en todellisuudessa ollut mitenkään erityisen kartalla. Vasta vuoden aktiivisen ajattelun ja harjoittelun jälkeen sanoisin, että nykyisin olen aika taitava. Suuri vuosiraportti tupsahtaa tänne ihan lähipäivinä!

Seurasin myös kosmetiikkaostoksiani. Tulin siihen tulokseen, että käytän näköjään kuukaudessa lähes aina saman verran rahaa, eli muutaman kympin. Vaikka tässäkin kuvittelin ennalta, etten käytä yhtään mitään, niin olen kuitenkin tämän asian kanssa ihan sinut. Olen löytänyt luonnonkosmetiikkasuosikkini EkoPharman, jota höystän kaikenlaisella muulla. Lumenea suosisin, paitsi että hermostuin niin täysin heidän tuhlailevaan pakkaussysteemiinsä, että tunteeni Lumenea kohtaan ovat tällä hetkellä aika viileät. Toivon, että yritys ottaa palautteesta onkeensa, ja alkaa kiinnittää ekologisuuteen huomiota myös pakkauksissaan!

Tekstiilijätteen punnitseminen alkoi marraskuun alussa. Joulukuussa heitin roskikseen yhden rikkinäisen pesupussin. Se painoi 16 grammaa. Edelleen ollaan siis varsin keveissä lukemissa, kahdessa kuukaudessa minun ja kahden lapsen tekstiilijätemäärä on 98 grammaa. En muuten ostanut joulukuussa lainkaan uusia vaatteita, mutta sain joululahjaksi takin ja pipon. Pipo korvasi lokakuussa hukkaamani edellisen myssyn.

Pohdin vuoden aikana kovasti vaatteiden kierrättämisen, lahjoittamisen ja myymisen suhdetta toisiinsa ja minun suhdettani kaikkiin kolmeen. Oivalsin, että minulla on ajatusvirhe, joka tekee etenkin vaatteiden lahjoittamisen aivan turhan hankalaksi. Ei minun tarvitse lypsää jokaisesta käyttämästäni tekstiilinpalasta sitä viimeistäkin senttiä. Toisaalta ajatukseni siitä, että roskan lahjoittaminen on ajatukseni siitä, että roskan lahjoittaminen on kaukana hyväntekeväisyydestä vahvistui entisestään. Tajusin, että tyytymisen filosofiassa on ideaa. Jos en kehtaa lahjoittaa, yritän käyttää itse vaatteen niin loppuun, ettei siitä ole enää kuin roskikseen.

Perinteisellä tavaroiden raivauksen saralla on myös tapahtunut. Siivosin komeron, mutta koska tuosta on jo vuosi aikaa, sen saa pian tehdä uudelleen. Työhuone on ollut loputtomasti uudelleen alkava projekti, jonka olen vakaasti päättänyt vuonna 2018 ratkaista kokonaan. Alkavana vuonna kohteena on myös kirjahylly. Se vaatii toimenpiteitä välttämättä.

Palaan asiaan heti huomenna. Tulossa on ainakin ostolakon vuosiraportti, sekä 18 asiaa vuodelle 2018.

Onnellista uutta vuotta teille kaikille!

Hyvää jouluhässäkkää!

Julkaistu , kirjoittanut
6

Jonakin jouluna vielä selviän ilman hässäkkää ja säätämistä. Jonakin jouluna kaikki valmistelut menevät juuri niin kuin pitää ilman kommelluksia. Jonakin jouluna vielä.

Aatto on saavutettu kaikesta huolimatta. Hulluin sekaannus oli joulukuusi. Kävin kauppiaalta varaamassa kuusen alkuviikosta. Se pantiin pussiin ja odottamaan nimellä. Sitten kun se haettiin, ihmettelin kuusen kokoa. Sitä piti lyhentää tyvestä ja latvasta, mistä seurasi erinäistä säätöä. Latva piti peittää steariinilla, mitä en ollut aiemmin tehnytkään. Keksin, että homma toimii parhaiten niin, että polttaa hetken tuikkua, niin että steariini sulaa. Sitten sammutetaan kynttilä, kiivetään tikkaille (koska latva on lähellä kattoa) ja kaadetaan sula steariini leikattuun kohtaan. Tämä täytyy tosin tehdä summamutikassa, koska eihän sinne katonrajaan näe. Onnistumistarkkuuden voi tarkistaa ottamalla latvasta valokuvan kännykällä.

Koska neulasia ei ole varissut normaalia enempää ja kuusi juo vettä minkä kerkeää, vaikuttaa siltä, että tämä kikkakolmonen toimi. Hulluinta kuitenkin on, että eilen esikoinen leikki puistossa, ja löysi sen meidän kuusen sieltä pussissa odottamassa. Kauppias oli antanut meille väärän mukaan. Eli se meidän kuusi jäi käyttämättä, ja jonkun muun kuusi seisoo nyt täydessä tällingissä meidän olohuoneessa…

Kaikenlaista muutakin pientä sattui. Tavaroita unohtui kauppaan (saatiin onneksi takaisin myöhemmin), porkkanalaatikosta tuli aika löysää, joten kuviointi ei onnistunut mutta kaipa se maistuu ihan hyvältä, toivottavasti. Pyykit eivät ehtineet kuivua pesutuvassa ja muistin eilen illalla, että servietit pitää vielä silittää jne. mutta kyllä tästä ihan hyvä joulu varmasti vielä tulee.

Olen koko joulukuun ihmtellyt tipahtaneita lukijamääriä, ja pari päivää sitten tajusin, että hakkerin jäljiltä blogissa edelleen saastunutta koodia, joka estää googlea löytämästä tänne. Olen ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, ja yritän saada kaiken korjattua joulupyhien aikana. Se vaatiin kuitenkin sellaista keskeytyksetöntä aikaa, mihin ei nyt ennen joulua ole ollut mahdollisuutta, mutta pyhinä toivottavasti on. Pitäkää peukkuja, että kaikki onnistuisi, niin että ensi vuoden alusta saisin vihdoinkin jättää nämä kaikki hankaluudet taakse.

Hyvää joulua teille kaikki ihanat lukijat! Kiitos kaikista kommenteista ja ajatuksia herättäneistä keskusteluista vuoden aikana. Ne ovat iso syy sille, miksi tämän kirjoittaminen on niin palkitsevaa. Blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, mutta palaan taas lähempänä uutta vuotta. Instagramia päivittelen varmasti lomankin aikana, sitä seuraamalla löytää myös uudet postaukset heti. Podcast lomailee ensi viikon, mutta palaan senkin pariin heti uuden vuoden jälkeen.

Ajakaa varovasti, älkää kaatako kinkkurasvoja viemäriin ja voikaa hyvin!

Arkijärki-podcast 9: vuoden 2017 projektit

Julkaistu , kirjoittanut
4

Vuoden viimeisessä podcastissa käyn läpi mitä kaikkia projekteja minulla tämän vuoden aikana onkaan ollut, ja mitä niille nyt kuuluu. Olen yrittänyt vähentää muovipusseja, ollut vaatteiden ostolakossa, yrittänyt käyttää uusia vaatteita vähintään 30 kertaa sekä opetellut kapselipukeutumista. Olen myös aloittanut bullet journalin viime kesänä. Ennakoin myös ensi vuotta ja tulevia projekteja. Podcastin kesto on n. 14 minuuttia.

Tämä on vuoden 2017 viimeinen podcast. Ensi viikolla podcast on joululomalla, mutta seuraava jakso ilmestyy heti tammikuun ensimmäisellä viikolla, joko torstaina 4.1. tai perjantaina 5.1. Jätän tuollaisen pienen liikkumavaran itselleni, jottei tarvitse loman aikana stressata.

Tervetuloa kuuntelemaan! Arkijärki-podcastia voi kuunnella tästä alta, tai sen voi tilata mm. iTunesista.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Viikon vinkit: joulusiivous, vuoden turhake ja turvalliset valot

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma joulusiivoukseen: siivotaan ne paikat, jotka varmuudella ovat likaisimpia. Jutussa niitä mainitaan viisi. Tässä lähestytään joulusiivousta kiintoisaisti hyvin käytännölliseltä kannalta. Itse olen aika ajatellut, että joulusiivouksen tarkoitus on saada koti näyttämään kauniilta, eikä välttämättä poistaa kaikkia bakteereja. Siis totta kai pesen vessan, mutta pölyt hyllyn päällä häiritsisivät, mutta sen sijaan saattaisin kyllä jättää ovenkahvat puunaamatta, jos ne eivät näytä likaisilta. (YLE)

Suomen Luonto -lehti on valinnut vuoden turhakkeeksi fleecekankaan. Niistä irtoaa pesussa mikromuovia, mutta vielä enemmän irtoaa softshell-kankaista. Nyt tietysti on huono omatunto siitä, että juuri kesällä ostin itselleni fleecetakin, ja vieläpä uutena. Olisi pitänyt olla ostamatta, vaikka pidän tuota vaatetta kyllä aika käyännöllisenä. Olen kuitenkin oppinut, että eniten fleecestä irtoaa noita mikrohiukkasia ensimmäisten pesujen aikana, mutta sitä voi estää tähän tarkoitukseen tehdyllä pesupussilla. En ole pessyt uutta takkiani vielä kertaakaan. Nyt onkin seuraavaksi vuorossa tuollaisen mikrokuituja suodattavan pesupussin etsiminen ja ostaminen. Sillä välin peskää fleecevaatteitanne vain silloin kun on pakko. (YLE)

Jouluvaloaika on käsillä. Olettehan varmoja siitä, että valosarja on tarkoitettu ulos? Sisäkäyttöön tarkoitettujen valojen laittaminen ulos ei ole viisasta. Iltalehdessä on hyvät ohjeet siihen, mistä selviää valojen käyttötarkoitus, sekä muita hyviä vinkkejä jouluvalojen turvallisuuteen liittyen. Nyt on myös aika tarkistaa palohälyttimien toiminta! Olen sanonut ennenkin, että toimiva patteri palohälyttimessa on halpa henkivakuutus.

Minimalismi.net arvosteli Tavarataidot kirjakeskiviikossaan:

Muista myös Arkijärjen instagram-tili, facebook-sivu sekä Arkijärki-podcast.