Viikon vinkit: jouluroskat, upotettavat kuuset, muovipussit sekä ostolakkoa Amerikassa

Jouluna tulee roskia, joiden lajittelu on oman projektinsa. Tässä on yksi aika kattava lista siitä, mihin mikäkin kuuluu. (Kouvolan Sanomat)

Tässä muuten hassu juttu siitä, mitä joulukuuselle voi tehdä joulun jälkeen. Tiesittekö, että sen voi upottaa järveen kalojen kutupaikaksi! (Kaleva)

Minä olen pähkäillyt muovikasseja viime vuoden tammikuusta asti. Nyt Ilana on tarttunut samaan aiheeseen. Tässä jutussa onkin oikeastaan kaikki olennainen, minkä muovipusseista voi sanoa. Älä osta niitä, älä ota ilmaisia ja käytä vanhat pois. Vuoden muovipussilakon jälkeen voin kertoa, että kassit eivät lopu kotoa ihan äkkiä, vaikka kuinka lakkaisi niitä ottamasta kaupoista. Siitä kylläkin olen Ilanan kanssa eri mieltä, että voiko kassi olla liian ruma uimahalliin – ei voi 🙂 Rumat kassit ovat parhaita. Teoriani mukaan kukaan ei halua varastaa epämiellyttävän näköistä susirumaa ja ryppyistä kassia, joka on selvästi peräisin ehkä 90-luvulta…

Linkkaan harvemmin englanninkielisiä artikkeleita, mutta törmäsin äskettäin tähän New York Timesin juttuu vuoden kestäneestä ostolakosta. Vaikuttaa siltä, että ostolakon vaikutukset ovat varsin samanlaisia niin täällä kuin USAssakin. Alkaa hahmottaa rahankäyttöään paremmin. Vapautuu aikaa. Huomaa, että on tosiaan eri asia tehdä mieli jotain, ja todella tarvita jotain. Ja myös tämän kirjoittaja oli huomannut saman minkä minäkin: ostolakko on todella kiinnostava ja hyödyllinen kokeilu, jota kannattaa jatkaa.

Hyvää jouluhässäkkää!

Jonakin jouluna vielä selviän ilman hässäkkää ja säätämistä. Jonakin jouluna kaikki valmistelut menevät juuri niin kuin pitää ilman kommelluksia. Jonakin jouluna vielä.

Aatto on saavutettu kaikesta huolimatta. Hulluin sekaannus oli joulukuusi. Kävin kauppiaalta varaamassa kuusen alkuviikosta. Se pantiin pussiin ja odottamaan nimellä. Sitten kun se haettiin, ihmettelin kuusen kokoa. Sitä piti lyhentää tyvestä ja latvasta, mistä seurasi erinäistä säätöä. Latva piti peittää steariinilla, mitä en ollut aiemmin tehnytkään. Keksin, että homma toimii parhaiten niin, että polttaa hetken tuikkua, niin että steariini sulaa. Sitten sammutetaan kynttilä, kiivetään tikkaille (koska latva on lähellä kattoa) ja kaadetaan sula steariini leikattuun kohtaan. Tämä täytyy tosin tehdä summamutikassa, koska eihän sinne katonrajaan näe. Onnistumistarkkuuden voi tarkistaa ottamalla latvasta valokuvan kännykällä.

Koska neulasia ei ole varissut normaalia enempää ja kuusi juo vettä minkä kerkeää, vaikuttaa siltä, että tämä kikkakolmonen toimi. Hulluinta kuitenkin on, että eilen esikoinen leikki puistossa, ja löysi sen meidän kuusen sieltä pussissa odottamassa. Kauppias oli antanut meille väärän mukaan. Eli se meidän kuusi jäi käyttämättä, ja jonkun muun kuusi seisoo nyt täydessä tällingissä meidän olohuoneessa…

Kaikenlaista muutakin pientä sattui. Tavaroita unohtui kauppaan (saatiin onneksi takaisin myöhemmin), porkkanalaatikosta tuli aika löysää, joten kuviointi ei onnistunut mutta kaipa se maistuu ihan hyvältä, toivottavasti. Pyykit eivät ehtineet kuivua pesutuvassa ja muistin eilen illalla, että servietit pitää vielä silittää jne. mutta kyllä tästä ihan hyvä joulu varmasti vielä tulee.

Olen koko joulukuun ihmtellyt tipahtaneita lukijamääriä, ja pari päivää sitten tajusin, että hakkerin jäljiltä blogissa edelleen saastunutta koodia, joka estää googlea löytämästä tänne. Olen ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, ja yritän saada kaiken korjattua joulupyhien aikana. Se vaatiin kuitenkin sellaista keskeytyksetöntä aikaa, mihin ei nyt ennen joulua ole ollut mahdollisuutta, mutta pyhinä toivottavasti on. Pitäkää peukkuja, että kaikki onnistuisi, niin että ensi vuoden alusta saisin vihdoinkin jättää nämä kaikki hankaluudet taakse.

Hyvää joulua teille kaikki ihanat lukijat! Kiitos kaikista kommenteista ja ajatuksia herättäneistä keskusteluista vuoden aikana. Ne ovat iso syy sille, miksi tämän kirjoittaminen on niin palkitsevaa. Blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, mutta palaan taas lähempänä uutta vuotta. Instagramia päivittelen varmasti lomankin aikana, sitä seuraamalla löytää myös uudet postaukset heti. Podcast lomailee ensi viikon, mutta palaan senkin pariin heti uuden vuoden jälkeen.

Ajakaa varovasti, älkää kaatako kinkkurasvoja viemäriin ja voikaa hyvin!

Viikon vinkit: joulusiivous, vuoden turhake ja turvalliset valot

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma joulusiivoukseen: siivotaan ne paikat, jotka varmuudella ovat likaisimpia. Jutussa niitä mainitaan viisi. Tässä lähestytään joulusiivousta kiintoisaisti hyvin käytännölliseltä kannalta. Itse olen aika ajatellut, että joulusiivouksen tarkoitus on saada koti näyttämään kauniilta, eikä välttämättä poistaa kaikkia bakteereja. Siis totta kai pesen vessan, mutta pölyt hyllyn päällä häiritsisivät, mutta sen sijaan saattaisin kyllä jättää ovenkahvat puunaamatta, jos ne eivät näytä likaisilta. (YLE)

Suomen Luonto -lehti on valinnut vuoden turhakkeeksi fleecekankaan. Niistä irtoaa pesussa mikromuovia, mutta vielä enemmän irtoaa softshell-kankaista. Nyt tietysti on huono omatunto siitä, että juuri kesällä ostin itselleni fleecetakin, ja vieläpä uutena. Olisi pitänyt olla ostamatta, vaikka pidän tuota vaatetta kyllä aika käyännöllisenä. Olen kuitenkin oppinut, että eniten fleecestä irtoaa noita mikrohiukkasia ensimmäisten pesujen aikana, mutta sitä voi estää tähän tarkoitukseen tehdyllä pesupussilla. En ole pessyt uutta takkiani vielä kertaakaan. Nyt onkin seuraavaksi vuorossa tuollaisen mikrokuituja suodattavan pesupussin etsiminen ja ostaminen. Sillä välin peskää fleecevaatteitanne vain silloin kun on pakko. (YLE)

Jouluvaloaika on käsillä. Olettehan varmoja siitä, että valosarja on tarkoitettu ulos? Sisäkäyttöön tarkoitettujen valojen laittaminen ulos ei ole viisasta. Iltalehdessä on hyvät ohjeet siihen, mistä selviää valojen käyttötarkoitus, sekä muita hyviä vinkkejä jouluvalojen turvallisuuteen liittyen. Nyt on myös aika tarkistaa palohälyttimien toiminta! Olen sanonut ennenkin, että toimiva patteri palohälyttimessa on halpa henkivakuutus.

Minimalismi.net arvosteli Tavarataidot kirjakeskiviikossaan:

Muista myös Arkijärjen instagram-tili, facebook-sivu sekä Arkijärki-podcast.

Arkijärki-podcast 7: Arkijärjen joululahjavinkit

Tässä podcastissa kerron ensiksi omasta joululahjafilosofiastani joka kiteytyy kolmeen kohtaan: toiveiden kunnioittamiseen, elämysten suosimiseen ja ajan arvostukseen. Jaan podcastissa runsaasti ideoita ja vinkkejä erilaisista ”aineettomista” joululahjoista – siis sellaisista lahjoista, jotka eivät täytä kaappeja ja komeroita. Podcastin kesto on noin 19 minuuttia.

Mainitsen podcastissa monia nettisivuja, joiden kautta erilaisia aineettomia joululahjoja voi sekä ideoida että hankkia. Listaan tähän alle ne sekä  muitakin hyödyllisiä nettisivustoja aiheeseen liittyen:

Muista myös elokuvaliput, erilaiset lippupalvelut, kuten Tiketti, Lippu.fi jne., paikalliset uimahallit, kuntosalit ja urheiluhallit, lasten sisäleikkipaikat ja puuhamaat, kylpylät, Heureka, huvipuistot, eläintarhat ja -puistot, tapahtumat, festivaalit, messut, e-kirjat, digitaaliset musiikki-, elokuva- ja urheilupalvelut, lehtitilaukset, äänikirjat…

Myös omaa aikaa ja taitoja voi antaa lahjaksi: lastenhoitoapua, seuraa, siivousapua, kuljetusapua, piknikkejä ja retkiä, yhteistä tekemistä kuten leipomista, käsitöitä jne., pihatöitä, hemmottelua, ääneen lukemista taikka ihan mitä tahansa, missä itsellä on sellaista taitoa, josta toinen ilahtuisi.

Itsenäisyyspäivä kuuluu jouluun

Kuukausi sitten päivittelin, miten erilaisista asioista joulustressi voikaan eri maissa syntyä. Kuunneltuani lisää amerikkalaisia podcasteja aiheesta, haluan jakaa parhaat palat kanssanne. Esimerkiksi: tiesittekö, että on olemassa firmoja, jotka tulevat laittamaan talon jouluvalot puolestanne? Firma myös purkaa ja pakkaa valot joulun jälkeen. On kuulemma kallista, mutta täysin rahan arvoista!

Ihmettelin myös, että miten joulukoristeiden laittamiseen voi mennä niin hirveästi aikaa. Mitä ihmettä sinne kotiin viritellään, ettei siitä selviäisi alle kahden tunnin? No, nyt tuli siihenkin lisävalaistusta. Tämä aiheesta valittanut ihminen nimittäin rakentaa kotiinsa kolme joulukuusta joka vuosi. Kyse on muovikuusista, joten ne täytyy ensin rakentaa ja pystyttää, ja sitten lisätä koristeet. Suurin kuusista on liki kolme metriä korkea. Joka kuusessa on eri koristeet, joilla on oma tarinansa. Kuusien lisäksi rakennetaan vielä pari seimikuvaelmaa ja laitetaan jotain muita koristeita. Aloin kuvauksen perusteella ymmärtää, miksi tämäkin perheenäiti hyppi riemusta, kun sai kaiken pystyyn alle neljän tunnin.

Jos kaiken on oltava noin suurellista, niin saahan siihen aikaa menemään ja varmasti stressinkin kehitettyä. Kuulostaa myös siltä, että joulukoristelu tuntuu olevan erityisesti äitien harteilla. Miehet ja lapset odottavat, että koti on kuin joulun ihmemaa heti kiitospäivästä lähtien, mutta eivät viitsi osallistua rakentamiseen. Olen erittäin tyytyväinen, että meille riittää pari valaistua tähteä ikkunassa, hieman ledivaloja parvekkeella sekä yksi ainokainen kuusi keskellä olohuonetta. Kuusta lukuunottamatta nämä kaikki on jo haettu vintiltä alas, enää olisi asentaminen vuorossa. Ehkäpä otan kellosta aikaa, ja katson kauanko menee 🙂

Kirjoitan tätä Itsenäisyyspäivän aamuna, ja samalla tulin ajatelleeksi, että suomalaiset itsenäisyyspäivän perinteet liittyvät samalla jouluun – uniikkia tämäkin. Linnan juhlien tv-konseptia on turha yrittää selittää vierasmaalaiselle. Toisaalta se on älyttömyydessään niin hieno, että toivon ettei sitä koskaan muuteta. Tekeehän se ihmiselle hyvää istuutua kerrankin sellaisen ohjelman eteen, jossa ei tapahdu mitään, jossa ei kiirehditä eikä hötkyillä, jossa ei ole odotettavissa yllättäviä käänteitä, ja josta kaikki tietävät etukäteen mitä tulee tapahtumaan jokaisella hetkellä. (Itse tosin lopetan siinä vaiheessa kun kättely on ohi. Ne haastattelut ovat yleensä niin teennäisiä, etten oikein kestä katsoa niitä.)

Kello kuudelta minäkin sytytän kaksi kynttilää, otan poropaistin uunista ja alan toisella silmällä vilkuilla, millaisissa asuissa valtakunnan ansioituneimmat henkilöt kättelevät presidenttiparia. Voi olla, että tänä vuonna käymme iltakävelyllä ihailemassa juhlaliputusta ja sinivalkoisiksi valaistuja rakennuksia. Koska eihän joulu ole joulu ilman näitä traditioita.

Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle ja kaikille suomalaisille!

Arkijärki-podcast 6: Takaperinlaskemisen taito

Tässä podcastissa juttelen juhlien järjestämisestä. Juhlien valmistelut ovat tärkeitä, mutta valmistelutkin kannattaa suunnitella etukäteen. Kerron podcastissa, miten itse ”lasken takaperin” niin, että osaan varata valmisteluihin tarpeeksi aikaa, jolloin juhlat pääsevät alkamaan juuri silloin kun on tarkoituskin. Välillä tämäkään ei auta, ja vieraat kolkuttelevat jo ovella vaikka itsellä onkin vielä jotain tekemättä… sitä tunnetta inhoan, joten yritän aina tehdä mahdollisimman paljon niin ajoissa, kuin mahdollista. Tässä jaksossa siis vinkkejä siitä, kuinka välttää liiallisen optimismin sen suhteen, paljonko mikäkin vie aikaa, ja kuinka saada kaikki valmiiksi ajoissa. 

Ruokakaappien tyhjennys on alkanut

Suoraa jatkoa podcastille: tein kuten lupasin ja aloin samantien käydä keittiön kaappeja läpi. Lopputuloksena käytin pakastimesta ensin lohikuutiot pastaan ja sitten poron kaulakiekkoja pataruokaan. Lohikuutiot olin ostanut kerran sillä ajatuksella, että pakastimessa olisi kiva olla kalaa muussakin muodossa kuin kalapuikkoina. Lohikuutiot näyttivät paketissa kivoilta, mutta maistuivat aika pahoilta. En osta uudestaan.

Poro sen sijaan oli tosi hyvää. Sen kaveriksi tein karamellisoitua sipulia, porkkanaraastetta ja perunoita – kaikki sellaisia aineksia, jotka alkoivat vaikuttaa jääkaapissa varsin väsähtäneiltä. Tuo sipulilisäke on muuten mahtava. Siihen voi laittaa kaikenlaisia sipuleita, ja hyvää tulee. Ei tarvita kuin voita ja/tai öljyä, suolaa ja isohko pannu. Sitten haudutellaan kunnes sipulit karamellisoituvat. Tämä pelasti monta sipulia roskikselta, ja pakastimeenkin tuli taas vähän lisää tilaa. Siellä on myös muita ruokia, jotka on aiheellista käyttää pois ennen joulua. Kun tätä kirjoitan, tajusin juuri että tässä täytyy tehdä selkeä suunnitelma, miten ja milloin ne käytän.

Kuten näkyy, ruokakaapit kaipaavat järjestämistä kipeästi!

Jääkaapissa odottaa vielä yksi kukkakaali, jonka toivon kestävän maanantaihin asti, vaikka se ei enää olekaan ihan napakka. Samoin siellä pari ruokakermaa, joiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy. Seuraavaksi inventaario siirtyy kuivakaappeihin, joissa on tarpeellista tehdä selvityksen lisäksi myös rehellistä uudelleen järjestämistä. Kaikki on nimittäin ihan sekaisin, enkä sen takia edes oikein tiedä, mitä kaikkea kaapista löytyy. Minusta tuntuu, että ote ruokajärjestyksestä on tänä syksynä lipsunut tavallistakin enemmän. Tavarat ovat sekaisin, jääkaappiin homehtuu vihanneksia ja pilaantuu juustoja, ja koko ajan on sellainen olo että homma ei toimi. Tämä on vaivannut viikko viikolta enemmän, ja olen jo päättänyt, että ensi vuoden iso projekti onkin RUOKA. Jos parin viime vuoden aikana olen saanut vaateostokset hallintaan, ja toivottavasti vielä vaatekaapinkin (huomisissa viikon vinkeissä tästä lisää, tulkaa tsekkaamaan!), niin vuosi 2018 on omistettu ruokajärki-projektille. Kirjoitan tästä aiheesta lisää vielä moneen otteeseen, mutta on päivänselvää, että tilanne ei voi jatkua tällaisena.

Jos et ole vielä ehtinyt kuunnella viimeisintä podcastia, jossa puhun kaappien tyhjentämisestä, sen voi kuunnella joko blogin kautta täältä, tai sitten sen voi tilata suoraan puhelimeen iTunesin tai Acastin kautta. Podcast kestää tasan 15 minuuttia, joten sen ehtii hyvin kuunnella vaikka työmatkalla tai iltakävelyllä.

Tyhjentääkö joku muukin pakastinta ja ruokakaappeja joulua varten?

Joulustressi on eri maissa erilaista

Olen tässä vähitellen havahtunut siihen, että elämme marraskuuta, mikä tarkoittaa että joulu lähestyy huomattavaa vauhtia. Eräässä amerikkalaisessa organisointiblogissa tuli  vastaan jouluvalmistelujen tehopäivät, ja niihin liittyviä materiaaleja lukiessa meinasin pyllähtää tuoliltani. Kulttuurierot konkretisoituivat jälleen kertaheitolla!

Nimittäin kuulkaas tätä: amerikkalainen ammattijärjestäjä ohjeistaa, että kodin koristelemiseen ei tarvitse (tai pidä) käyttää enempää aikaa kuin yksi päivä. Ne koristeet, joita ei ehdi laittaa esille yhden päivän aikana, voi lahjoittaa pois. Haluaisin tietää, onko teillä kenelläkään niin paljon joulukoristeita, ettei niitä mitenkään saisi laitettua esille yhden päivän aikana? Mikäli joulukuusen koristelua ei lasketa, kaikkineen päivineen luulisin saavani koristeluun kulumaan maksimissaan kaksi tuntia, ja siinä ajassa on jo ripustettu useammat jouluvalot ja parvekevalot ja viimeisetkin tontut, joita varastosta löytyy. Eikä siihen kuuseenkaan mene paria tuntia kauempaa, vaikka myönnänkin olevani kuusenkoristelun suhteen poikkeuksellisen fanaattinen.

Seuraava hämmästys löytyi osastolta, jossa aiheena oli ruoka. Ykkösenä ostolistalla oli nimittäin paperilautasia ja -kulhoja. Ideana on, että joulunaika on liian kiireistä, jotta tiskaamiselle olisi aikaa. Kertakäyttökulhoja kehuttiin käteviksi leivonnassa, niissä voi sekoittaa eri aineita ennen kuin ne yhdistetään taikinaan. Täytyy sanoa, että ekologinen omatunto ei selvästi kolkuta amerikkalaisilla samoin kuin täällä. Ymmärrän, että todellisissa kriisitilanteissa paperilautaset saattavat pelastaa täydelliseltä kaaokselta, mutta en pidä joulua kriisitilanteena. Sen sijaan en ymmärrä, miksi normaali tiskikonerutiini lakkaisi joulunaikaan toimimasta. Käsitiskiä syntyy jatkuvasti suunnilleen saman verran, ja kone pesee normaalit lautaset ja kulhot. Mitä lisähyötyä paperilautasista siis olisi?

Kun ei ole kuusia, pitää laittaa pallot palmuun. Tämä kuva on Kaliforniasta vanhoilta kotikulmilta.

Olen kuvitellut, että jouluvalmistelut voivat todella tuntua välillä hieman stressaavilta, mutta en ole koskaan tuskitellut esimerkiksi sitä, että joudun yksin koristelemaan koko kodin. Ei meillä myöskään ole tarpeellista suunnitella etukäteen, paljonko pitää nostaa käteistä joulunpyhiä varten pankkien ollessa kiinni, koska voin luottaa siihen, että kaikkialla käy kortti, tippejä ei tarvitse maksaa ja automaatit toimivat joulunakin.

Tällaiset kulttuurierot ovat mielestäni todella mielenkiintoisia! Voin vain kuvitella, miten noiden ohjeiden kirjoittaja hämmästelisi näitä meidän kotoisia ongelmia: esimerkiksi sitä, että joulunajan logistiikkaan tuo haastetta ruuhkaiset haustaumaat tai sen pohdinta, mennäänkö saunaan ennen vai jälkeen aterian, ja ketkä menevät missäkin järjestyksessä, vai mennäänkö ollenkaan. Vaikka nämä teemat lienevät suomalaisille tuttuakin tutumpia, niissä riittäisi varmasti eksotiikkaa jossakin muussa maassa.

Tiedän että blogilla on lukijoita ympäri maailmaa, joten olisikin hauska kuulla lisää joulustressistä eri maissa! Entä mistä te stressaatte jouluvalmisteluissa, Suomessa tai muualla?

Kuinka selvitä joulukaaoksesta, eli joulun jälkeinen raivaus

Oletteko huomanneet ilmiötä, että ennnen joulua siivotaan ja sitten joulun jälkeen siivotaan lisää? Olen ihmetellyt tätä monena vuonna. Koti on siisteimmillään juuri ennen kuin istutaan joulupäivälliselle mutta sen jälkeen kun lahjat on aukaistu, kaaos on kauhea. Näin on ollut kaikissa paikoissa, joissa olen joulua viettänyt, joten epäilen tämän olevan suhteellisen yleinen ilmiö.

Kun syödään hyvin, tulee paljon tiskiä. Meillä on jouluisin alkuruuat (kalat), pääruoka (kinkku) ja vielä jälkiruoka. Tänä vuonna pöydän ääressä istui 9 ihmistä, joten siitä voi nopeasti laskea, kuinka paljon tulee tiskiä pelkästää laseista ja lautasista, ja siihen tietysti vielä ruoanlaittoon käytetyt astiat päälle. Tämän urakan ratkaisu on onneksi tiskikone, joka pyörikin nonstopilla koko aattoillan. Eilen tiskasin käsin ne muutamat lasit ja kulhot jotka eivät kestä tiskikonetta, ja keittiö on palannut suunnilleen normaaliksi.

Lahjojen avaaminen on luku sinänsä. Lahjojen määrä yritetään joka vuosi pitää kohtuullisena, mutta siitä huolimatta yhdeksän ihmisen lahjat muodostavat aikamoisen paperihässäkän. Yritän jo aattoiltana kerätä suurimman osan roskista yhteen isoon paperikassiin, mutta ainakin meillä olohuone on lahjoista johtuen kaikki pyhät melko sekaisin. Tällä hetkellä keskellä lattiaa on pari paperiroskapussia (jotka vien roskikseen tänään, mikäli sinne mahtuu) ja lahjoja on pöydillä ja tuoleilla. Tämä on mielestäni pari päivää ihan ok, mutta tänään on tavoitteena tyhjentää olohuone ylimääräisistä tavaroista.

Viimeisenä on pyykkivuori, joka johtuu siitä, etten ole joulunpyhinä halunnut pestä pyykkiä. Meillä ei ole hyvää paikkaa kuivaustelineelle, joten jos en halua sitä olohuoneeseen, yksinkertaisinta on olla pesemättä. Pyykkiä kuitenkin kertyy normaalia enemmän, sillä vaihdoin kaikille puhtaat lakanat jouluksi, olemme saunoneet paljon (taloyhtiön sauna, joten laudeliinat menevät joka kerta pesuun), on servettejä ja pöytäliinoja sekä tietysti sitä tavallista vaatepyykkiä. Tänään alkaa vuoren madaltaminen, yksi koneellinen kerrallaan!

Jos kotisi on päätynyt joulukaaokseen, tässä vielä pikaohje järjestyksen palauttamiseksi:

  1. Ota mahdollisimman iso roskiskassi ja tee sen kanssa sekajätekierros. Kulje kaikki huoneet läpi, ja kerää kassiin kaikki paperisilppu, tyhjät pakkaukset, karkkipaperit ynnä muut. Jatka kassin kanssa suorinta tietä ulkoroskikselle saakka.
  2. Siivoa tiskipöytä puhtaaksi. Se saa keittiön näyttämään siistiltä. Tiskit koneeseen, käsitiskit puhtaaksi, ruuantähteet kaappiin ja roskat roskikseen. Useimmiten sotku syntyy pakkauksista ja kääreistä. Kun ne siivoaa pois, yleisvaikutelma paranee hetkessä.
  3. Lopuksi kerää lasten lelut ja lahjat heidän huoneisiinsa, aikuisten lahjat omille paikoilleen (kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin, astiat ja syötävät omille paikoilleen keittiöön).

Tähän operaatioon menee tiskin koosta riippuen vartista kolmeen varttiin. Kun sen päälle pyöräyttää pölynimurilla neulaset ja pikkuroskat pois lattialta, koti näyttääkin jo varsin siistiltä. Itse aloitan homman sillä, että kuskaan nyt nuo roskapaperit ulos energiajätteeseen. Muistattehan, että käärepaperit kuuluvat sekajätteeseen, ei paperinkeräykseen. Samoin kinkunrasva esim. talouspaperiin imeytettynä biojätteisiin tai suljetussa purkissa sekajätteisiin. Mutta ei missään nimessä viemäriin!

Onko teillä havaittavissa joulunjälkeistä kaaosta?

Aineettomista joululahjoista

Kirjoitin pari vuotta sitten uudet joululahjasäännöt, ja olen edelleen sitä mieltä, että niitä noudattamalla ei voi mennä pahasti pieleen. Meinasin tehdä postauksen aineettomista joululahjoista, mutta HSY:n lahjavinkit ovat niin kattavia, että on turha ruveta listaamaan kaikkia niitä tänne uudestaan. Alla kuitenkin muutamia yleisiä ajatuksia aineettomiin joululahjoihin liittyen.

Yleisesti ottaen tykkään aineettomista lahjoista kovasti. Niitähän on monenlaisia. Erilaiset elämykset ovat hyviä lahjoja. Voi antaa pääsylippuja eri tapahtumiin tai paikkoihin. Esimerkiksi Museokortti on mielestäni aivan loistava idea! Lapsille tai nuorille on myös sopivia kohteita. Tykkään esimerkiksi kiipeilypuistoista, mutta moni lapsi innostuu myös konsertista tai teatterista. Lahjaksi voi antaa myös esimerkiksi 10 kerran kortteja kuntosalille, uimahalliin tai muuhun harrastukseen.

Hyväntekeväisyyslahjat sopivat mielestäni parhaiten sellaisille ihmisille, joita haluaa muistaa mutta joilla on jo kaikkea. Olen itse antanut kaikenlaista puista koulupukuihin. Tässä yhteydessä on ehkä parasta, jos tuntee lahjan saajan hyvin, jotta tietää hänenkin arvostavan tällaista. Olen kuullut, että kaikkia vuohet ja lehmät jossakin kehitysmaassa eivät miellytä, mutta jos taas saaja arvostaa hyväntekeväisyyttä, nämä ovat oivallisia vaihtoehtoja.

Sanoma- ja aikakauslehdet eivät varsinaisesti ole aineettomia, mutta lasken ne kuitenkin mukaan, sillä useimmiten ne heitetään jossain vaiheessa paperikeräykseen. Samoin erilaiset nettipalvelut, kuten musiikki- tai elokuvatilaukset ovat mielestäni kivoja. Näissä kaikissa on sekin hyvä puoli, että niistä riittää iloa koko vuodeksi.

Lahjakortit ovat kelpo vaihtoehto silloin, kun saajan makua ei tunne kovin hyvin. Olen itse antanut niitä lähipiirin teineille, joiden makua ja mieltymyksiä on mahdotonta arvata. Samoin olen joskus muistanut lahjakortilla esimerkiksi meidän siivoojaa. En tiedä millainen tyyli hänellä on kotona, tai millaisista herkuista hän pitää, joten lahjakortti on turvallinen vaihtoehto.

Olen aiemmin suositellut syötäviä ja juotavia, mutta viime aikoina olen tullut varovaisemmaksi niiden suhteen. Ihmisillä on nykyisin niin paljon allergioita, ruokayliherkkyyksiä ja muuten vaan syömiseen liittyviä rajoituksia, että sopivan lahjan löytäminen voi olla vaikeaa. Uskallan kyllä edelleen antaa näitä lähipiirissäni, jossa tiedän mistä vastaanottaja pitää.

Lopuksi sanoisin, että tällaisten lahjojen etuna on joustavuus. Hintahaitari on laaja: omaa aikaa voi antaa ilmaiseksi, vaikkapa lastenhoidon tai muun ”lahjakortin” muodossa. Jos taas haluaa oikein panostaa, voi rauhassa hankkia vaikka oopperaliput ensi-iltaan. Pidän myös siitä, että aineettomiin lahjoihin liittyy yleensä yhdessäoloa. Niistä tulee parhaimmillaan yhteisiä muistoja.

Mitkä ovat teidän parhaat vinkit aineettomille lahjoille?