Ruokakaappien tyhjennys on alkanut

Suoraa jatkoa podcastille: tein kuten lupasin ja aloin samantien käydä keittiön kaappeja läpi. Lopputuloksena käytin pakastimesta ensin lohikuutiot pastaan ja sitten poron kaulakiekkoja pataruokaan. Lohikuutiot olin ostanut kerran sillä ajatuksella, että pakastimessa olisi kiva olla kalaa muussakin muodossa kuin kalapuikkoina. Lohikuutiot näyttivät paketissa kivoilta, mutta maistuivat aika pahoilta. En osta uudestaan.

Poro sen sijaan oli tosi hyvää. Sen kaveriksi tein karamellisoitua sipulia, porkkanaraastetta ja perunoita – kaikki sellaisia aineksia, jotka alkoivat vaikuttaa jääkaapissa varsin väsähtäneiltä. Tuo sipulilisäke on muuten mahtava. Siihen voi laittaa kaikenlaisia sipuleita, ja hyvää tulee. Ei tarvita kuin voita ja/tai öljyä, suolaa ja isohko pannu. Sitten haudutellaan kunnes sipulit karamellisoituvat. Tämä pelasti monta sipulia roskikselta, ja pakastimeenkin tuli taas vähän lisää tilaa. Siellä on myös muita ruokia, jotka on aiheellista käyttää pois ennen joulua. Kun tätä kirjoitan, tajusin juuri että tässä täytyy tehdä selkeä suunnitelma, miten ja milloin ne käytän.

Kuten näkyy, ruokakaapit kaipaavat järjestämistä kipeästi!

Jääkaapissa odottaa vielä yksi kukkakaali, jonka toivon kestävän maanantaihin asti, vaikka se ei enää olekaan ihan napakka. Samoin siellä pari ruokakermaa, joiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy. Seuraavaksi inventaario siirtyy kuivakaappeihin, joissa on tarpeellista tehdä selvityksen lisäksi myös rehellistä uudelleen järjestämistä. Kaikki on nimittäin ihan sekaisin, enkä sen takia edes oikein tiedä, mitä kaikkea kaapista löytyy. Minusta tuntuu, että ote ruokajärjestyksestä on tänä syksynä lipsunut tavallistakin enemmän. Tavarat ovat sekaisin, jääkaappiin homehtuu vihanneksia ja pilaantuu juustoja, ja koko ajan on sellainen olo että homma ei toimi. Tämä on vaivannut viikko viikolta enemmän, ja olen jo päättänyt, että ensi vuoden iso projekti onkin RUOKA. Jos parin viime vuoden aikana olen saanut vaateostokset hallintaan, ja toivottavasti vielä vaatekaapinkin (huomisissa viikon vinkeissä tästä lisää, tulkaa tsekkaamaan!), niin vuosi 2018 on omistettu ruokajärki-projektille. Kirjoitan tästä aiheesta lisää vielä moneen otteeseen, mutta on päivänselvää, että tilanne ei voi jatkua tällaisena.

Jos et ole vielä ehtinyt kuunnella viimeisintä podcastia, jossa puhun kaappien tyhjentämisestä, sen voi kuunnella joko blogin kautta täältä, tai sitten sen voi tilata suoraan puhelimeen iTunesin tai Acastin kautta. Podcast kestää tasan 15 minuuttia, joten sen ehtii hyvin kuunnella vaikka työmatkalla tai iltakävelyllä.

Tyhjentääkö joku muukin pakastinta ja ruokakaappeja joulua varten?

Joulustressi on eri maissa erilaista

Olen tässä vähitellen havahtunut siihen, että elämme marraskuuta, mikä tarkoittaa että joulu lähestyy huomattavaa vauhtia. Eräässä amerikkalaisessa organisointiblogissa tuli  vastaan jouluvalmistelujen tehopäivät, ja niihin liittyviä materiaaleja lukiessa meinasin pyllähtää tuoliltani. Kulttuurierot konkretisoituivat jälleen kertaheitolla!

Nimittäin kuulkaas tätä: amerikkalainen ammattijärjestäjä ohjeistaa, että kodin koristelemiseen ei tarvitse (tai pidä) käyttää enempää aikaa kuin yksi päivä. Ne koristeet, joita ei ehdi laittaa esille yhden päivän aikana, voi lahjoittaa pois. Haluaisin tietää, onko teillä kenelläkään niin paljon joulukoristeita, ettei niitä mitenkään saisi laitettua esille yhden päivän aikana? Mikäli joulukuusen koristelua ei lasketa, kaikkineen päivineen luulisin saavani koristeluun kulumaan maksimissaan kaksi tuntia, ja siinä ajassa on jo ripustettu useammat jouluvalot ja parvekevalot ja viimeisetkin tontut, joita varastosta löytyy. Eikä siihen kuuseenkaan mene paria tuntia kauempaa, vaikka myönnänkin olevani kuusenkoristelun suhteen poikkeuksellisen fanaattinen.

Seuraava hämmästys löytyi osastolta, jossa aiheena oli ruoka. Ykkösenä ostolistalla oli nimittäin paperilautasia ja -kulhoja. Ideana on, että joulunaika on liian kiireistä, jotta tiskaamiselle olisi aikaa. Kertakäyttökulhoja kehuttiin käteviksi leivonnassa, niissä voi sekoittaa eri aineita ennen kuin ne yhdistetään taikinaan. Täytyy sanoa, että ekologinen omatunto ei selvästi kolkuta amerikkalaisilla samoin kuin täällä. Ymmärrän, että todellisissa kriisitilanteissa paperilautaset saattavat pelastaa täydelliseltä kaaokselta, mutta en pidä joulua kriisitilanteena. Sen sijaan en ymmärrä, miksi normaali tiskikonerutiini lakkaisi joulunaikaan toimimasta. Käsitiskiä syntyy jatkuvasti suunnilleen saman verran, ja kone pesee normaalit lautaset ja kulhot. Mitä lisähyötyä paperilautasista siis olisi?

Kun ei ole kuusia, pitää laittaa pallot palmuun. Tämä kuva on Kaliforniasta vanhoilta kotikulmilta.

Olen kuvitellut, että jouluvalmistelut voivat todella tuntua välillä hieman stressaavilta, mutta en ole koskaan tuskitellut esimerkiksi sitä, että joudun yksin koristelemaan koko kodin. Ei meillä myöskään ole tarpeellista suunnitella etukäteen, paljonko pitää nostaa käteistä joulunpyhiä varten pankkien ollessa kiinni, koska voin luottaa siihen, että kaikkialla käy kortti, tippejä ei tarvitse maksaa ja automaatit toimivat joulunakin.

Tällaiset kulttuurierot ovat mielestäni todella mielenkiintoisia! Voin vain kuvitella, miten noiden ohjeiden kirjoittaja hämmästelisi näitä meidän kotoisia ongelmia: esimerkiksi sitä, että joulunajan logistiikkaan tuo haastetta ruuhkaiset haustaumaat tai sen pohdinta, mennäänkö saunaan ennen vai jälkeen aterian, ja ketkä menevät missäkin järjestyksessä, vai mennäänkö ollenkaan. Vaikka nämä teemat lienevät suomalaisille tuttuakin tutumpia, niissä riittäisi varmasti eksotiikkaa jossakin muussa maassa.

Tiedän että blogilla on lukijoita ympäri maailmaa, joten olisikin hauska kuulla lisää joulustressistä eri maissa! Entä mistä te stressaatte jouluvalmisteluissa, Suomessa tai muualla?

Kuinka selvitä joulukaaoksesta, eli joulun jälkeinen raivaus

Oletteko huomanneet ilmiötä, että ennnen joulua siivotaan ja sitten joulun jälkeen siivotaan lisää? Olen ihmetellyt tätä monena vuonna. Koti on siisteimmillään juuri ennen kuin istutaan joulupäivälliselle mutta sen jälkeen kun lahjat on aukaistu, kaaos on kauhea. Näin on ollut kaikissa paikoissa, joissa olen joulua viettänyt, joten epäilen tämän olevan suhteellisen yleinen ilmiö.

Kun syödään hyvin, tulee paljon tiskiä. Meillä on jouluisin alkuruuat (kalat), pääruoka (kinkku) ja vielä jälkiruoka. Tänä vuonna pöydän ääressä istui 9 ihmistä, joten siitä voi nopeasti laskea, kuinka paljon tulee tiskiä pelkästää laseista ja lautasista, ja siihen tietysti vielä ruoanlaittoon käytetyt astiat päälle. Tämän urakan ratkaisu on onneksi tiskikone, joka pyörikin nonstopilla koko aattoillan. Eilen tiskasin käsin ne muutamat lasit ja kulhot jotka eivät kestä tiskikonetta, ja keittiö on palannut suunnilleen normaaliksi.

Lahjojen avaaminen on luku sinänsä. Lahjojen määrä yritetään joka vuosi pitää kohtuullisena, mutta siitä huolimatta yhdeksän ihmisen lahjat muodostavat aikamoisen paperihässäkän. Yritän jo aattoiltana kerätä suurimman osan roskista yhteen isoon paperikassiin, mutta ainakin meillä olohuone on lahjoista johtuen kaikki pyhät melko sekaisin. Tällä hetkellä keskellä lattiaa on pari paperiroskapussia (jotka vien roskikseen tänään, mikäli sinne mahtuu) ja lahjoja on pöydillä ja tuoleilla. Tämä on mielestäni pari päivää ihan ok, mutta tänään on tavoitteena tyhjentää olohuone ylimääräisistä tavaroista.

Viimeisenä on pyykkivuori, joka johtuu siitä, etten ole joulunpyhinä halunnut pestä pyykkiä. Meillä ei ole hyvää paikkaa kuivaustelineelle, joten jos en halua sitä olohuoneeseen, yksinkertaisinta on olla pesemättä. Pyykkiä kuitenkin kertyy normaalia enemmän, sillä vaihdoin kaikille puhtaat lakanat jouluksi, olemme saunoneet paljon (taloyhtiön sauna, joten laudeliinat menevät joka kerta pesuun), on servettejä ja pöytäliinoja sekä tietysti sitä tavallista vaatepyykkiä. Tänään alkaa vuoren madaltaminen, yksi koneellinen kerrallaan!

Jos kotisi on päätynyt joulukaaokseen, tässä vielä pikaohje järjestyksen palauttamiseksi:

  1. Ota mahdollisimman iso roskiskassi ja tee sen kanssa sekajätekierros. Kulje kaikki huoneet läpi, ja kerää kassiin kaikki paperisilppu, tyhjät pakkaukset, karkkipaperit ynnä muut. Jatka kassin kanssa suorinta tietä ulkoroskikselle saakka.
  2. Siivoa tiskipöytä puhtaaksi. Se saa keittiön näyttämään siistiltä. Tiskit koneeseen, käsitiskit puhtaaksi, ruuantähteet kaappiin ja roskat roskikseen. Useimmiten sotku syntyy pakkauksista ja kääreistä. Kun ne siivoaa pois, yleisvaikutelma paranee hetkessä.
  3. Lopuksi kerää lasten lelut ja lahjat heidän huoneisiinsa, aikuisten lahjat omille paikoilleen (kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin, astiat ja syötävät omille paikoilleen keittiöön).

Tähän operaatioon menee tiskin koosta riippuen vartista kolmeen varttiin. Kun sen päälle pyöräyttää pölynimurilla neulaset ja pikkuroskat pois lattialta, koti näyttääkin jo varsin siistiltä. Itse aloitan homman sillä, että kuskaan nyt nuo roskapaperit ulos energiajätteeseen. Muistattehan, että käärepaperit kuuluvat sekajätteeseen, ei paperinkeräykseen. Samoin kinkunrasva esim. talouspaperiin imeytettynä biojätteisiin tai suljetussa purkissa sekajätteisiin. Mutta ei missään nimessä viemäriin!

Onko teillä havaittavissa joulunjälkeistä kaaosta?

Aineettomista joululahjoista

Kirjoitin pari vuotta sitten uudet joululahjasäännöt, ja olen edelleen sitä mieltä, että niitä noudattamalla ei voi mennä pahasti pieleen. Meinasin tehdä postauksen aineettomista joululahjoista, mutta HSY:n lahjavinkit ovat niin kattavia, että on turha ruveta listaamaan kaikkia niitä tänne uudestaan. Alla kuitenkin muutamia yleisiä ajatuksia aineettomiin joululahjoihin liittyen.

Yleisesti ottaen tykkään aineettomista lahjoista kovasti. Niitähän on monenlaisia. Erilaiset elämykset ovat hyviä lahjoja. Voi antaa pääsylippuja eri tapahtumiin tai paikkoihin. Esimerkiksi Museokortti on mielestäni aivan loistava idea! Lapsille tai nuorille on myös sopivia kohteita. Tykkään esimerkiksi kiipeilypuistoista, mutta moni lapsi innostuu myös konsertista tai teatterista. Lahjaksi voi antaa myös esimerkiksi 10 kerran kortteja kuntosalille, uimahalliin tai muuhun harrastukseen.

Hyväntekeväisyyslahjat sopivat mielestäni parhaiten sellaisille ihmisille, joita haluaa muistaa mutta joilla on jo kaikkea. Olen itse antanut kaikenlaista puista koulupukuihin. Tässä yhteydessä on ehkä parasta, jos tuntee lahjan saajan hyvin, jotta tietää hänenkin arvostavan tällaista. Olen kuullut, että kaikkia vuohet ja lehmät jossakin kehitysmaassa eivät miellytä, mutta jos taas saaja arvostaa hyväntekeväisyyttä, nämä ovat oivallisia vaihtoehtoja.

Sanoma- ja aikakauslehdet eivät varsinaisesti ole aineettomia, mutta lasken ne kuitenkin mukaan, sillä useimmiten ne heitetään jossain vaiheessa paperikeräykseen. Samoin erilaiset nettipalvelut, kuten musiikki- tai elokuvatilaukset ovat mielestäni kivoja. Näissä kaikissa on sekin hyvä puoli, että niistä riittää iloa koko vuodeksi.

Lahjakortit ovat kelpo vaihtoehto silloin, kun saajan makua ei tunne kovin hyvin. Olen itse antanut niitä lähipiirin teineille, joiden makua ja mieltymyksiä on mahdotonta arvata. Samoin olen joskus muistanut lahjakortilla esimerkiksi meidän siivoojaa. En tiedä millainen tyyli hänellä on kotona, tai millaisista herkuista hän pitää, joten lahjakortti on turvallinen vaihtoehto.

Olen aiemmin suositellut syötäviä ja juotavia, mutta viime aikoina olen tullut varovaisemmaksi niiden suhteen. Ihmisillä on nykyisin niin paljon allergioita, ruokayliherkkyyksiä ja muuten vaan syömiseen liittyviä rajoituksia, että sopivan lahjan löytäminen voi olla vaikeaa. Uskallan kyllä edelleen antaa näitä lähipiirissäni, jossa tiedän mistä vastaanottaja pitää.

Lopuksi sanoisin, että tällaisten lahjojen etuna on joustavuus. Hintahaitari on laaja: omaa aikaa voi antaa ilmaiseksi, vaikkapa lastenhoidon tai muun ”lahjakortin” muodossa. Jos taas haluaa oikein panostaa, voi rauhassa hankkia vaikka oopperaliput ensi-iltaan. Pidän myös siitä, että aineettomiin lahjoihin liittyy yleensä yhdessäoloa. Niistä tulee parhaimmillaan yhteisiä muistoja.

Mitkä ovat teidän parhaat vinkit aineettomille lahjoille?

Pakollinen joulupostaus

Ottaisiko tästä nyt stressiä? Huomasin juuri, että joulukuu alkaa tänään. Aattoon on  neljä viikkoa ja pari päivää. Meillä ei ole vielä ainuttakaan joulukoristetta esillä. En edes saanut niitä jouluvaloja parvekkeelle, vaikka kävin sentään hakemassa ne vintiltä alas. On siis mahdollista että ne päätyvät vielä esillekin ennen joulua.

Täytyy myöntää, että kun Koko koti kuntoon -projekti meni tältä syksyltä myttyyn, niin meillä kyllä on pari komeroa jotka kipeästi olisivat joulusiivouksen tarpeessa. Työhuone pitäisi tyhjentää roinasta, lasten lelujen joukosta pitäisi noukkia kaikki rikkinäiset pois eikä pesula tekisi pahaa olohuoneen matoille. Jaksaisikohan tähän kaikkeen ruveta? Juuri nyt on sellainen olo että ei jaksa. Vietämme joulun kotona, joten ruokasuunnittelu on varmaan kaikista tärkeintä joulun onnistumisen kannalta. Eihän niitä komeroita kukaan käy kurkkimassa. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeenkin jossain takaraivossa pieni ääni urputtaa, että maailma pitäisi saada valmiiksi aattoon mennessä. Mistähän sekin johtuu?

Taidan tänä vuonna kokeilla stressitöntä joulua. En tiedä miten hyvin siihen kykenen, mutta annetaan uudelle tavalle mahdollisuus. Se komero on kyllä raivattava jossain vaiheessa, mutta lienee tarpeetonta ottaa siitä stressiä ennen joulua. Sen sijaan täytyy tässä lähipäivinä hetki keskittyä, ja tehdä järkevä lista asioista, jotka oikeasti edistävät joulutunnelmaa tai ovat muuten ns. välttämättömiä. Esimerkiksi haluan lähettää pari joulukorttia vanhoille sukulaisille, yritän hankkia lahjat ennen aatonaattoa ja joulupöydän menu on sellainen asia, jonka suunnittelusta nautin aidosti. Ja niistä viime kesän lobelioista olisi nyt kyllä korkea aika päästä eroon.

Millaisia reseptejä teillä on stressittömään jouluun?

Tilannekatsaus ja viikon vinkit:lajittelutesti, jääkaapin järjestys ja joulustressi

En tainnut päivittää blogia viime viikolla kertaakaan. Tähän on erinomainen syy: kirjoitin näppis sauhuten kirjan viimeistä versiota, joka tulikin lopulta torstaina valmiiksi. Välittömästi sen jälkeen sairastuin oikein kunnon flunssaan ja sain silmätulehduksen vielä päälle. Viimeinen editointivaihe oli todellan intensiivinen. Aloitin yleensä kuudelta aamulla, ja useimpina iltoina jatkoin puoleen yöhön asti. Ilmeisesti tauti pysyi poissa adrenaliinin voimalla, mutta kun paineet hellitti, niin kaikki pöpöt hyökkäisivät yhtä aikaa kimppuun.

Nyt teksti on kuitenkin valmis, mikä on tavallaan helpottavaa ja tavallaan kauheaa. Olen varma, että oikolukuvaiheessa löydän sieltä vielä jotain, jonka olisin sittenkin halunnut sanoa toisin, tai huomaan että olen unohtanut kirjoittaa jotain olennaista. Toisaalta yhtä aikaa on sellainen olo, että tämän paremmaksi ei teksti enää muutu, vaikka miten hioisin. Enkä kyllä juuri nyt edes jaksaisi kirjoittaa yhtään mitään, sen verran tehokkaasti on mehut puristettu viime viikon aikana.

Tästä seuraa kuitenkin se, että nyt alkavalla viikolla aikaa ja energiaa riittää jälleem blogillekin. Tässä lyhyesti ja ytimekkäästi viikon vinkit, muita aiheta jälleen parin päivän päästä.

Testaa oletko mestarilajittelija: mihin kuuluvat kumisaappaat, entä hajuvesipullot? (YLE)

Tässä listassa on ihan hyviä ohjeita jääkaapin organisoimiseksi. (MTV)

Nyt on se aika vuodesta, kun joulu alkaa stressata osaa kansakunnasta. Jos kuulut stressaajiin, tämä lista on tehty sinulle. (MTV)

Viikon vinkit: muovikassien vähennys, kodin lämmitystä ja kynttilöitä

Kirja etenee ja deadline lähestyy hurjaa vauhtia. Enää muutama päivä aikaa hioa tekstin sisältöä, sen jälkeen on jäljellä enää oikoluku. Kiirettä siis pitää, mutta valmista tulee vääjäämättä.

Tässä kuitenkin lukuvinkkejä tälle viikolle, vaikka en juurikaan ole ehtinyt blogia päivittää.

Monet isot kauppaketjut, kuten SOK ja Tokmanni ovat ottaneet tavoitteeksi saada ihmiset vähentämään muovikassien käyttöä. Yksi seuraus on, että muovikassit muuttuvat maksullisiksi myös sellaisissa kaupoissa, joista ne on aiemmin saanut ilmaiseksi. Tämä on luultavasti hyvä strategia, sillä ihmisillä on taipumus ottaa ilomielin vastaan mitä vain, mikä on ilmaista. Ehdottaisin myös, että ruokakaupoissa kassin hintaa nostettaisiin reilusti. Jos kassi maksaisi 2€, se motivoisi kummasti ottamaan oman kassin mukaan. Epäilen että näin radikaaleihin toimiin ei vielä ruveta, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, miten vähennystaivoite alkaa näkyä kaupoissa. (YLE)

Muutamia vinkkejä siitä, miten matot ja huonekalut vaikuttavat kodin lämmitykseen. Ajankohtaista nyt, kun talvi tuntuu tulleen. Tosin minä en vaihda talviverhoja. Se voisi olla viisasta mutta tämä on taas niitä ohjeita, että ei sovi minulle. (IS)

Vuodenaikaan liittyy myös kynttilät. Tässä kivassa listassa on eritelty kaikki kynttilämateriaalit hyvine ja huonoine puolineen. Kiinnostavaa lukemista kynttiläihmisille. (Etelä-Suomen Sanomat)

Vinkkejä joulukoristeiden säilyttämiseen

Purin tänään joulun pois. Kolme viikkoa on juuri sopiva määrä joulua yhdellä kertaa. Koristeita pakkaillessa ajattelin jakaa muutaman hyväksi koetun systeemin niiden säilyttämiseksi.

Jos joulukuusessa on lasipalloja, ne kannattaa ehdottomasti säilyttää alkuperäispakkauksissaan. Niissä ne pysyvät paikoillaan ja järjestyksessä. Sama koskee muitakin kuusenkoristeita, kuten lamppuja. Hopeanauhat ja tähden säilytän vyyhteinä minigrip-pusseissa. En tiedä tummentuisivatko ne ilman pusseja, mutta ainakin pysyvät siisteinä ja järjestyksessä.

Ainakin meillä on kaikenlaisia pikkutonttuja ynnä muita koristeita, joita asetellaan ikkunalaudoille ja muille tasoille. Tällaiset pienet koristeet on mielestäni kätevä pakata muovisiin vihannesrasioihin. Esimerkiksi kirsikkatomaattien, viinirypäleidän ja muiden vastaavien kannelliset pakkaukset ovat hyvä. Niistä näkee heti läpi, ja kuitenkin koristeet pysyvät järjestyksessä, niitä voi pinota isompaan laatikkoon, eivätkä ne vahingossa rusennu. Lasikoristeiden pehmustamiseen olen käyttänyt talous- tai vessapaperia, mutta mikä tahansa pehmeä käy. Sanomalehtipaperia ei kannata käyttää, koska se värjää.

Olen nähnyt joulukoristeita säilytettävän myös kertakäyttömukeissa. En ole itse kokeillut, mutta jos muita rasioita ei ole saatavilla, toimii varmaan ihan hyvin. Ainoa ongelma on se, ettei kupeissa yleensä ole kantta. Kaikki pienet säilytysrasiat kannattaa kuitenkin koota yhteen isoon pahvilaatikkoon, jonka päälle kirjoitetaan selkeästi mitä se sisältää. Sillä lailla koristeet löytyvät seuraavanakin jouluna kohtuullisen helposti.

Jouluvalot voi vyyhdittää siististi, ja pakata joko alkuperäislaatikkoon, tai sitten läpinäkyvään muovipussiin. Jokainen sarja kannattaa laittaa omaan pussiinsa, jotta johdot eivät mene sotkuun. Mielestäni kaikki rikkoutuneet valot kannattaa vaihtaa tässä vaiheessa (esim. ikkunoiden joulutähtiin), koska ensi jouluna niitä on tylsä lähteä etsimään kaupasta siinä vaiheessa, kun oikeasti haluaisi vain ripustaa ne esille.

Uusi podcast!

Haa, olemme Katrin kanssa onnistuneet äänittämään uuden Irti turhasta -jakson vuoden viimeisen päivän kunniaksi! Keskusteemme siinä mm. siitä, miten viime vuosi meni ja mitä siitä olemme oppineet. Puhumme myös ensi vuoden tavoitteista ja siitä, miten yritämme niitä saavuttaa.

Meidän molempien elämäntilanne on tällä hetkellä sellainen, että on ihan mahdollista saada aikaan näitä enemmänkin. Ainakin olemme innostuneena tehneet pitkän listan aiheista, joista haluaisimme käsitellä. Siellä on mm. Marie Kondo ja lastenvaatteiden organisoimista – aika kiinnostavia aiheita ainakin omasta mielestäni. Toivon, että onnistumme selättämään arjen aikatauluhaasteet ja saamme pian näitä jaksoja lisääkin. Tämä on siis uuden vuoden lahja kaikille teille, jotka olette podcastien perään kyselleet. Tauon jälkeen oli havaittavissa pieniä teknisiä hankaluuksia, ajoittain äänenlaatu ei ole hirveän hyvä, mutta jatkossa tämänkin ongelman pitäisi korjaantua.

Podcastin voi kuunnella suoraan tässä alla klikkaamalla nuolta. Uusin jakso sekä kaikki edelliset jaksot löytyvät myös helposti osoitteesta irtiturhasta.net. Luin äskettäin, että vuodesta 2016 ennustetaan podcastien vuotta. Toivottavasti tämä pitää paikkansa ainakin Irti turhasta -podcastin suhteen!

Onnellista ja menestyksekästä vuotta 2016 kaikille lukijoille! Kiitos teille kaikille – ilman teitä tämä blogi olisi täysin yhdentekevä.

Mitä opin tästä joulusta?

Tämä postausaihe on tyynesti kopioitu Kutri.netistä, jossa Katri pohti samaa asiaa. Idea oli hyvä, joten teen samanlaisen. Joulu 2015 – mikä meni hyvin, mitä pitää tehdä ensi vuonna eri tavalla? Tänä vuonna joulu meni aivan poikkeuksellisen hyvin. Vietimme aaton kotona, ja lähipiiri kokoontui meille syömään ja avaamaan lahjoja. Oli jotenkin tosi ihana jouluaatto, kaikki onnistui hienosti.

Ruokien onnistumisen kannalta olennaisessa osassa oli viime vuonna tehty excel-taulukko joulupöydän antimista. Sinne oli kirjattu mitä ruokia laitetaan, kuka niistä on vastuussa, mistä mitäkin hankitaan ja kuinka paljon. Oli tosi kätevää kopioida viime vuoden pohja uudelle lehdelle ja sitten vain muokata tarpeellisilta osilta. Valmis lista vapautti menun suunnittelusta, ei tarvinnut miettiä alusta saakka kaikkea. Poistin tänä vuonna pari juttua, jotka eivät viimeksi toimineet, ja lisäsin pari uutta kokeilua niiden tilalle. Päivitän tämän vuoden ruoat vielä toteutuneen mukaan (esim. kuinka iso kinkku oli, montako purkia mätiä riittää) ja ensi vuonna  valmistautuminen on vielä helpompaa. Meillä oli ensimmäistä kertaa luomukinkku, ja mielestäni se oli myös paremman makuista kuin tavallinen viljapossu. Muun muassa tämä siis muistiin ensi vuotta ajatellen.

Tämä ajantasainen ruokalista mahdollisti myös jatkuvasti päivittyvän kauppalistan, ja siitä oli helppo tarkistaa, onko kaikkea tarpeellista, sillä kaikki tarjottavat näki kerralla yhdeltä sivulta. Ruokien suhteen oli myös todella järkevää käyttää kotiinkuljetusta. Tilasin säilyvät ja pakatut ruuat hyvissä ajoin etukäteen, jolloin viime tippaan ei jäänyt mitään. Kauppareissut olivat myös järkeviä, kun ei tarvinnut yrittää ostaa kaikkea kerralla. Riitti, että hankki tuoretuotteet pari päivää ennen joulua. Lopuksi omaa urakkaani helpotti kovasti se, että olin jakanut ruoanlaittovastuuta myös vieraille. Anoppi teki graavilohen, oma äitini laatikoita ja silliä. Tarjottavaa oli yllin kyllin, mutta en joutunut itse väsämään kaikkea. Samalla ratkesi myös säilytystilaongelma, sillä nuo ruuat tuotiin vasta joulupöytään. Tietysti osa oli tehty pakkaseen valmiiksi, ja esimerkiksi porkkanalaatikon tein edellisenä päivänä, jolloin aattona vain lämmitettiin.

Siivous oli hyvin yksinkertainen juttu, sillä siivooja hoiti varsinaisen joulusiivouksen. Itse huolehdin siitä, että lakanat tuli vaihdetuksi, pyykkikori tyhjennetyksi ja pidin tiskikoneen jatkuvasti käynnissä. Sillä lailla kaaos ei päässyt valtaamaan kotia kaikkien valmistelujen ohessa.

Tänä vuonna päätin, että lahjojen suhteen on aika ryhdistäytyä. Tänä vuonna ostelin lahjoja viime tingassa joulua edeltävinä päivinä, ja kärsin eniten henkisesti. Käytännön ongelmiakin oli, sillä kuten uutisistakin sai lukea, jotkut hittilelut olivat loppuneet kaupoista jo aikapäivää sitten. Eniten kuitenkin ärsytti se viime hetken ryntäily. En halua olla ihminen, joka ryntäilee joulutungoksessa kasseja raahaten. Haluan olla ihminen, jolla on viimeistään marraskuussa kaikki lahjat hankittuna ilman pienintäkään säntäilyä, niin että joulun alle jää korkeintaan paketointi.

Summa summarum: Mitä opin joulusta 2015?

  • Ruokien suunnittelu mahdollisimman tarkasti, vastuun jakaminen, kotiinkuljetuksen hyödyntäminen
  • Lahjojen hankkimisen takaraja on lokakuun lopussa. Silloin kaupoissa on vielä kaikkea, ja silloin kyllä jo tietää, mistä esimerkiksi lapset kulloinkin intoilevat.
  • Siivoojaan palkkaaminen on fiksua
  • Joulukoristeiden laittaminen tarpeeksi myöhään. Laitoin kaikki koristeet esille yhdellä kertaa vajaa viikko ennen aattoa. Tuli joulutunnelma, eikä koristeisiin ehtinyt yhtään kyllästyä etukäteen.
  • Olennaiseen keskittyminen: päätä etukäteen mikä on tärkeää ja sitten keskity siihen. En ehtinyt ostaa kukkia, en ehtinyt pestä täkkiä eikä lastenhuoneen tyhjennyskään toteutunut täydellisesti. Mutta ei haittaa, en ottanut niistä stressiä ja joulu oli ihana siitä huolimatta.