Olen huomannut, että joulunviettäjiä on kahta porukkaa: niitä, jotka aloittavat aikaisin, hankkivat kuusen jo joulukuun alkupäivinä ja sitten korjaavat joulun pois viimeistään Tapaninpäivänä. Sitten on niitä, jotka koristelevat vasta joulun alla, ja jatkavat joulunviettoa Loppiaiseen asti. Kuulun itse tähän jälkimmäiseen ryhmään. Tykkään joulun alussa fiilistellä joulun odotusta, mutta esimerkiksi kuusen hankin aina vasta paria päivää ennen joulua. Osittain tähän liittyy se, että en halua laittaa koristeita esille, ennen kuin kunnon siivous on tehty, ja sitä taas ei voi tehdä ennen kuin lähellä joulua. Toisaalta haluan nauttia välipäivät joulutunnelmasta, ja juuri siitä että on siistiä ja kaunista.

Tänä vuonna olen jotenkin aivan erityisesti tykännyt tästä joulunajasta. Kuusi on kaunis, koristeet nättejä ja olen nauttinut tästä kaikesta kovasti, etenkin nyt kun olemme olosuhteista johtuen viettäneet koko joululoman kotona omalla porukalla. Pistän ensimmäiseksi aamulla kuuseen valot, sytytän tähdet ja sitten hissuttelen hämärässä teetä juoden ja pipareita syöden.

Nyt on kuitenkin viimeinen päivä ennen kuin koulut ja työt alkavat, ja tänään on pakko meidänkin kerätä joulu pois. Vähän kyllä käy sääliksi, mutta toisaalta pitkitetty joulukaan ei ole kiva. Kun joulu alkaa sekoittua arkeen, sen tunnelma laimenee, eikä se ole tavoitteeni. Tiedän, että huomenna olo on reipas ja raikas, kun kuusi on korjattu pois ja tontut pantu piiloon.

Meillä ei ole valtavasti koristeita, mutta niiden pakkaamiseen menee kuitenkin aikaa. Ennen kuin ikkunatähdet on kiipeilty alas, seimen hahmot pakattu yksitellen omiin suojapusseihinsa ja muut koristeet saatu laatikoihin, ehtii vierähtää hyvä tovi. Kuusen purkaminen on itsessään parin tunnin projekti alusta loppuun. Minulla on PALJON koristeita, ja suurin osa lasia, joten jokainen pallo on pakattava yksitellen ja varovasti omaan lokeroonsa. Sitten laatikot on vielä taiteiltava isompaan pahvilaatikkoon – siinäpä onkin tetris, joka onnistuu joskus paremmin, joskus huonommin. Ja lopuksi koko komeus on kuskattava vintille odottamaan seuraavaa joulua. Täytyy sanoa, että tämä on yksi vähiten mukavista kotitöistä jonka tiedän. Mutta minkäs teet, pakkohan se on. Sitäpaitsi jos nyt viedään kuusi ulos, HSY varmaankin kerää sen kierrätykseen ensi viikon aikana. En halua, että meidän kuusi jää sinne pihan perälle pyörimään, koska myöhästyi yleisestä keräyksestä.

Tässä siis tämän sunnuntain ohjelma. Huomenna käyn ostamassa tuoreita kukkia pöydälle, ja aloitan arjen hyvällä fiiliksellä.

Kumpaan jouluporukkaan te kuulutte?

Olen varmaan vuosien varrella kirjoittanut lukuisia postauksia siitä, miten joulusta selviää helpoimmalla, kun tekee etukäteen niin paljon kuin mahdollista. Tämähän on se periaate, jolla isostakin työmäärästä on mahdollista selvitä ilman jäätävää stressiä, sillä tehtävät on palasteltu niin pitkälle ajalle, ettei kuormitus kasva tolkuttomaksi. Minusta tuntuu, että tänä vuonna olen ehkä ensimmäistä kertaa onnistunut noudattamaan omia ohjeitani siinä määrin, että saatan jopa onnistua joulujärjestelyissä ilman stressiä.

Tähän on johtanut, ironista kyllä, poikkeuksellisen kuormittava syksy. Kuluneeseen kolmeen kuukauteen on mahtunut mittava vesivahinko (joka pyöräytti ensi vuoden remonttisuunnitelmat uusille kierroksille), ennalta aavistamattomat hautajaiset, korona-altistuksia, yksi suunniteltu kirurginen toimenpide, huonosti kuntoutunut polvi sekä sisäsiisteyttä opetteleva koiranpentu, joka ei myöskään ole säästynyt ylimääräisiltä eläinlääkärikäynneiltä. Nämä siis kaiken normaalin arjen lisäksi. Tästä johtuen tajusin hyvissä ajoin, että tänä vuonna joulusta on karsittava kaikki epäolennainen, ja olennaiset on suunniteltava sitäkin tarkemmin, mikäli haluan pysyä täysissä sielunvoimissa vuoden loppuun asti.

Tein muistikirjaani kolme listaa: lahjat, ruoat ja muut. Lahjat mietin ja päätin ajoissa, ja sitten käytin yhden lauantain siihen, että hankin kaiken mahdollisen kerralla. Lahjat ovat vielä paketoimatta, mutta aion tehdä sen mahdollisimman pian. Sitten istuin alas ruokalistan kanssa, päätin mitä syödään ja tein kauppaan kotiinkuljetustilauksen päättämäni menun pohjalta. Kinkun hankinnan delegoin puolisolle. Kauppatilauksen hyvä puoli on se, että sitä on voinut täydentää viikkojen varrella aina, kun on muistanut jotain puuttuvan. Olen myös poistanut sieltä asioita, joita olenkin löytänyt omista varastoistani. Kolmas lista sisältää sekalaisia jouluvalmisteluita, kuten joulukirjeen kirjoittamisen, korttien lähettämisen sekä siivoamiseen liittyviä juttuja.

Yli viikon kestäneen vatsatautiepidemian takia piparkakut ovat edelleen leipomatta ja porkkanalaatikko tekemättä, mutta ainekset tilasin jo hyvissä ajoin. Aion tehdä nämä valmistelut sunnuntaina, eli hyvissä ajoin ennen joulua kuitenkin. Viimeisenä listalla oli uunin, jääkaapin ja koiran pesu. Uunin urakoin tänään, olipa hirveä homma. Mutta tehty on parempi kuin täydellinen, ja saa nyt kelvata vaikkei ihan joka täplä lähtenytkään. Jääkaapin voisi hoidella huomenna leipomisen lomassa, ehkä. Koira ehkä pestään, tai sitten ei. Katsotaan mihin energia ja aika riittää. Sitten on vielä pari pientä juttua ensi viikolle; opettajille kukkia, lahjojen kuskausta eri puolille kaupunkia ja pientä siivoilua. Joulu tulee, ja minä olen valmis.

Kuuntelin äskettäin amerikkalaista podcastia, jossa puhuttiin järjestämisestä ja joulukoristeista. Jakson tärkein opetus kuulijoille oli: Älä osta uusia koristeita, ennen kuin olet laittanut entiset esille. Muuten ostat kuitenkin vahingossa jotain minkä jo omistat, ja lisäksi ne vanhat koristeet jäävät helposti käyttämättä. Myönnän, että sain hetken nieleskellä ällistystäni. Ajatus siitä, että ostaisin joka vuosi automaattisesti uusia joulukoristeita kuulosti niin absurdilta. Mietin, että jos pitää antaa tällaisia ohjeita, on ymmärrettävää jos ylimääräistä tavaraa on hirveästi. Kertokaapa, onko tämä vain amerikkalainen ilmiö, vai toimitaanko muualla maailmassa samalla kaavalla? Eli että juhlan lähestyminen tarkoittaa sitä, että sen kummempia miettimättä mennään kauppaan ja hankitaan jotain uutta teemaan liittyvää?

Tätähän meille tietysti toitotetaan kaupan taholta: osta uusi, korvaa vanha, tarvitset tämän ja tuollaiset ovat nyt muotia. Kaikki sesongit tarjoavat tilaisuuden hankkia jotain ”pientä piristystä”, ”päivittää uusi ilme” tai ”luoda tunnelmaa”, mitä nyt milloinkin markkinointiosasto on keksinyt. Minuun noilla mainoslauseilla ei juurikaan ole vaikutusta, sillä olen vain tyytyväinen, kun saan laittaa joka vuosi samat koristeet samoille paikoille. Olen kuvitellut, että joulu on nimenomaan perinteiden juhlaa, mikä ylettää myös koristeisiin, ja vitsi on nimenomaan siinä, ettei kovin radikaaleja muutoksia tehdä. Olen kuullut, että jotkut koristelevat kuusen joka vuosi eri tyylillä, mutta sellainen lienee hyvin, hyvin harvinaista.

Mietin, että jos hirveästi vaihtelua halajaa, kenties ruokapöytä ja se mitä tehdään, olisi kulutuksen kannalta kestävämpi tapa saada muutosta aikaan. Itsekin voisin helposti luopua kinkusta ja laatikoista, mutta koska edustan perheessäni vähemmistöä tältä osin, menemme edelleen perinteisellä linjalla.

On mielenkiintoista huomata, miten erilaisia tapoja ihmisillä on eri puolilla maailmaa. Samassa ohjelmassa mm. neuvottiin, että kun joulukoristeet laitetaan esille, laitetaan ne tavarat koristeiden säilytyslaatikoihin, jotka on pitänyt ottaa pois joulukoristeiden alta. Jälleen pohdiskelin, miten mahtavia asetelmia amerikkalaisissa kodeissa joulun aikaan onkaan, jos niiden tieltä pitää kerätä laatikkokaupalla muita esineitä syrjään. Sitten kun joulu on ohi, koristeet vaihdetaan laatikoihin ja normaalit tavarat laitetaan takaisin paikoilleen.

Kolmas vinkki oli mielestäni sellainen, joka oli suoraan sovellettavissa myös meille: kun kaikki koristeet ovat paikallaan, katso mitä jäi jäljelle. Hankkiudu niistä eroon, ellei juuri tänä jouluna satu olemaan erityistä syytä, miksei niitä ole laitettu esille. Sellainen voisi olla esim. taapero, joka voisi rikkoa jonkun vanhan perintökoristeen. Nämä ovat ohimeneviä poikkeuksia, joiden takia ei tietenkään pidä karsia mitään. Mutta jos laatikon pohjalle jää vuodesta toiseen jotain, mitä ei tee mieli laittaa esille, lienee selvää ettei koriste tuota iloa. Silloin sitä on turha myöskään säilyttää. Sitä paitsi jos haluaa kierrättää, koristeet käyvät parhaiten kaupaksi ennen joulua. Ja juuri nyt mielessäni väikkyy eräs tietty joulukoriste, jota en ole koskaan laittanut esille. En ole varma mistä se on minulle tullut, mutta en pidä siitä. Olen silti säilyttänyt ja muuttanut mukanani vuosikymmeniä. Päätin juuri, että kun viikonloppuna tuon koristeet vintiltä alas, sen on aika mennä.

Joulukuusi on tänä vuonna yhtä upea kuin aina ennenkin. 2020 toi kuitenkin joulukuusiasioihin hieman enemmän draamaa kuin yleensä. Aatonaattona täyteen lastattu kuusi nimittäin kaatui keskelle olohuonetta. Emme voineet muuta kuin katsoa, kuinka puu hitaasti ja vääjäämättömästi kellahti kumoon. Kaatumisen syy on mysteeri, sillä kuusi oli seissyt jo monta päivää tukevasti jalassaan, aivan suorassa. Siihen ei kukaan ole koskenut, lapset tai kotieläimet eivät ole siinä kiipeilleet. Kesken illan puu vain romahti maahan omia aikojaan.

Sotku oli melkoinen. Pahinta oli rikkoutuneet lasikoristeet. Lasipallojen sirut ovat paperinohuita ja kuolettavan teräviä. Sellaista ei halua jalkapohjaansa. Loppujen lopuksi tuho ei ollut kuitenkaan niin suurta kuin aluksi näytti. Palloja ja muita koristeita meni rikki, mutta koska olen joulukuusiasioissa kaukana minimalistista, koristeista ei ole puutetta edelleenkään. Olin myös erityisen iloinen siitä, että kaikista vanhimmat koristeet, jotka ovat peräisin isovanhempien kodeista, eivät menneet rikki. En ole jaksanut laskea, montako palloa omistan, mutta veikkaan että ehkä noin 200. Lisäksi kolme sarjaa kynttilöitä,  hopeanauhaa, helminauhoja, lasienkeleitä, lasilintuja, kristallitähtiä ja muutamia muita yksittäisiä koristeita.

Romahduksen jälkeen

Tänä vuonna sain joululahjaksi äidiltäni niin sanotun Marsalkan vyön – leveän valkoisen nauhan, johon on tekstattu Gloria in excelsis Deo. Lahjan tekee arvokkaaksi, että se on kummitätini tekstaama. Tällainen koriste oli ennen vanhaan yleinen, mutta nykyisin sitä enää harvoin näkee. Tykkään juuri tällaisista vanhoista perinteistä, varsinkin. kun lahja on itse tehty. Ehdin hieman harmitella särkyneitä koristeita, sillä vaikka niitä on paljon, on jokainen huolella vuosien varrella valittu. Mutta kenties tädillä oli jokin etiäinen, sillä joululahjapaketista paljastui kuusi uutta lasipalloa. Miten hauska sattuma! Nämä uudet koristeet saivat tarinan samantien: ”Tämän pallon, missä on pingviinin kuva, sain kummitädiltä joululahjaksi sinä vuonna, kun joulukuusi kaatui aatonaattona ja monta palloa meni rikki…” Meidän joulukuusi on täynnä tällaisia tarinoita.

Nyt tuo olohuoneen arvokas keskipiste on ankkuroitu tukevasti patteriin kiinni. Joulun jälkeen alan etsiä jälleen uutta ja entistä tukevampaa kuusenjalkaa. Luulin sellaisen jo löytäneeni, mutta näköjään pitäisi olla lattiapinta-alaa vieläkin enemmän, sillä kuusi kaatui jalkoineen päivineen. Onneksi maton alla oli kosteutta läpäisemätön vahakangas, joten parketti ei ollut vaarassa, vaikka kaikki vesi tietenkin valui matolle tässä hötäkässä. Tai ehkä pitää ottaa tavaksi sitoa joulukuusi joka vuosi valmiiksi patteriin kiinni, niin ei tarvitse ainakaan pelätä, että se kaatuisi.

Hyvää joulua ja rauhallista joulunaikaa teille kaikille! 

Esikoinen informoi eräänä päivänä koulusta tullessaan, että hänen kaverinsa oli kertonut joulun olevan peruttu tältä vuodelta. Pohdiskelimme asiaa hetken, ja tulimme siihen tulokseen, että mitään ei ole peruttu. Joulu tulee kuten aina, mutta se voi olla tänä vuonna erilainen kuin viime vuonna. Meillä on varsin vahvat, vuosien aikana muotoutuneet jouluperinteet. Ei ihme, jos lapsi oli hieman huolissaan, mitä tästä tulee.

Tänä vuonna on pakko tehdä asioita eri tavoin kuin aiemmin. Meille tulee vähemmän vieraita kuin yleensä. Emme itsekään vieraile niissä paikoissa, joissa normaalisti kävisimme. En aio lähteä jouluruuhkiin ryysimään sen enempää ruokia kuin lahjojakaan. Emme myöskään matkusta minnekään, vaikka usein olemme loman aikana vierailleet pohjoisessa mummilassa. Joulusta näyttää tulevan monin tavoin karsitumpi. Mutta samalla taivaanrannassa kajastaa ajatus, olisiko tänä vuonna tiedossa myös rauhallisempi, jopa tavallista rentouttavampi joululoma?

Erilainen joulu ei hirvitä, sillä siinä on kuitenkin runsaasti samoja elementtejä kuin ennenkin. Meillä syödään hyvin, koristellaan kuusi, laitetaan lahjoja ja ostetaan joulukukka. Ihan kaikista lähimpiä nähdään tavalla tai toisella koronaturvallisuutta noudattaen. Mutta tänä jouluna aikaa vietetään erityisesti kotona. Vaikka jouluun kuuluukin tavallisesti sukuloiminen ja ystävien tapaaminen, on pakko sanoa, että myös ajatus siitä, että saan käpertyä sohvannurkkaan kera kirjan ja vihreiden kuulien, tuntuu varsin houkuttelevalta. Ei tarvitse pakata, ei stressata sitä, että jääkaappi jää tyhjäksi eikä miettiä aikatauluja. Eikä tarvitse palata kotiin, pestä pyykkiä ja purkaa laukkuja. Minusta alkaa tuntua, että tällaisessa pakollisessa vauhdin hiljentämisessä on paljon hyvää.

Kuten keväällä kirjoitin, ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia, eikä koronakaan vaikuta kaikilla samoin. Jos joku kokee, että joulu tosiaan on peruttu, voin hyvin ymmärtää senkin. Mutta minusta tuntuu, että juuri omalla kohdalla tällainen totaalinen rauhoittuminen on juuri sitä, mitä tarvitsen. Oikeastaan koko tämä vuosi kaikkine poikkeustilanteineen on ollut paljon kuormittavampi kuin yleensä, ja vuoteen on sattunut kaikenlaista myös omassa elämässä. Päätän siis syksyn ilomielin jonkinlaiseen retriittiin tavanomaisen juhlakauden sijasta. Jotenkin tuntuu, että rima on kaiken kaikkiaan matalammalla kuin yleensä. Taidan tänä vuonna keskittyä entistä enemmän olennaisiin asioihin, ja jätän stressaamatta kaikesta muusta. Luultavasti tulen huomaamaan, ettei eroa edes huomaa, vaikka jokainen pikku yksityiskohta ei olisikaan ihan kuin ennen.

Miltä teidän joulu näyttää? Tuleeko perinteisiin muutoksia, vai meneekö kaikki kuten ennenkin?

Kahden listan systeemi on osoittautunut menestykseksi. Tätä noudatan aina tästä eteenpäin kaikessa, koska tämän avulla yleinen hösääminen ja härdelli on hävinnyt melkein kokonaan. Mennyt viikonloppu on kulunut pitkälti ystävien pyöreitä syntymäpäiviä juhliessa, mutta siitä huolimatta kiireen tuntua ei ole. Väitän sen johtuvan siitä, että olen kerrankin osannut keskittyä olennaisiin asioihin. Jouluun on nyt yksi yö, ja kun katson tämän päivän tehtävälistaa, näyttää tosiaan siltä, että huomenna voi keskittyä joulunviettoon kaikessa rauhassa.

Tämän päivän ohjelmassa on ruokien valmistelua, kuten porkkanalaation valmistaminen. Teen sen tänään valmiiksi, ja huomenna se lämmitetään joulupöytään. Maku ei muutu, mutta aattona ei enää paisteta kuin kinkku (meillä se syödään lämpimänä). Puolison vastuulla on kylmien kalojen valmistus, tänään laitetaan myös graavikalat tekeytymään. Aion vielä kiillottaa pari hopeista kauhaa ja haarukkaa, jotka otetaan esille vain suurina juhlapäivinä.

Tämä kuva ei ole tältä vuodelta, mutta sopii tähän tunnelmaan.

Siivousta on myös tiedossa, mutta oikeastaan kyse on enemmän siistimisestä kuin varsinaisesta siivouksesta. Siivooja kävi jo viikko sitten, mutta olen vahtinut koko viikon haukan lailla, ettei koti pääse ”leviämään” aattoa edeltävinä päivinä. Olen onnistunut siinä melko hyvin, joten tänään riittää, että lastenhuoneessa järjestellään vähän, pestään muutama koneellinen pyykkiä ja laitetaan olohuoneessa muutamat tavarat paikalleen. Keittiö vaatiin enemmän huomiota, mutta mitään karmaisevaa sotkuräjähdystä ei sielläkään ole tapahtunut. Täytyy sanoa, että normiarjessa en jaksaisi näin tiukasti vahdata, että tavarat menevät heti paikoilleen, mutta kieltämättä se on ollut tehokas tapa välttää valtavaa siivousurakkaa tänään. Toisaalta nyt, kun en ole ottanut sellaisesta jynssäämisestä, kirjahyllyn järjestämisestä tai muusta melko tarpeettomasta siivoamisesta stressiä, onnistuin pesemään uunin ex tempore muutama päivä sitten. Siitä ei tullut täydellinen, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Arvatkaa, oliko supersankariolo sen jälkeen!

En voi silti sanoa, että olisin viimeiset pari viikkoa ollut täydellisessä zen-tilassa, sillä elämässä on tietenkin ollut paljon muitakin asioita, kuin vain nämä jouluvalmistelut. Joulua edeltävinä viikkoina metatyökuorma on huipussaan, kun täytyy muistaa jokaisen lapsen poikkeusaikataulut, esiintymisvaatteet, erinäiset pikkujouluvalmistelut, työasiat ynnä muut, jotka on saatava tehdyksi ennen joulua. Iltaisin on joskus tuntunut siltä, että mielessä pyörii miljoona muistettavaa asiaa, ja tämän vuoksi listat ovat olleet selviytymisen ehdoton edellytys. Mutta hetkeäkään ei ole ollut sellainen olo, että jouluvalmistelut jotenkin sakkaisivat. Joulun suhteen hallinnan tunne on ollut vahva, ei ole tarvinnut tuskailla sitä, saanko kaikki joulujärjestelyt aatoksi valmiiksi.

Tänään siis vielä täysi valmistelutyöpäivä, ja sitten saa huomenna henkäistä. Toki aamulle riittää ruokiin liittyviä juttuja huomisellekin, pöydän kattamista ja sen sellaista. Ja aion kyllä huomenna vielä pyöräyttää pölynimuria keskilattialla juuri ennen kuin vieraat tulevat, vaikka tänään siivotaankin. Mutta täytyy sanoa, että jos haluaisi viettää koko jouluaaton vain laakereillaan lekotellen, täytyisi hankkia sisäkkö, keittäjä ja hovimestari. Niitä taas löytyy tyypillisesti englantilaisista kartanoista, eikä helsinkiläisistä kerrostaloasunnoista, joten se siitä.

Joko teillä on jouluvalmistelut tehtynä?