Viikon vinkit: joulusiivous, vuoden turhake ja turvalliset valot

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma joulusiivoukseen: siivotaan ne paikat, jotka varmuudella ovat likaisimpia. Jutussa niitä mainitaan viisi. Tässä lähestytään joulusiivousta kiintoisaisti hyvin käytännölliseltä kannalta. Itse olen aika ajatellut, että joulusiivouksen tarkoitus on saada koti näyttämään kauniilta, eikä välttämättä poistaa kaikkia bakteereja. Siis totta kai pesen vessan, mutta pölyt hyllyn päällä häiritsisivät, mutta sen sijaan saattaisin kyllä jättää ovenkahvat puunaamatta, jos ne eivät näytä likaisilta. (YLE)

Suomen Luonto -lehti on valinnut vuoden turhakkeeksi fleecekankaan. Niistä irtoaa pesussa mikromuovia, mutta vielä enemmän irtoaa softshell-kankaista. Nyt tietysti on huono omatunto siitä, että juuri kesällä ostin itselleni fleecetakin, ja vieläpä uutena. Olisi pitänyt olla ostamatta, vaikka pidän tuota vaatetta kyllä aika käyännöllisenä. Olen kuitenkin oppinut, että eniten fleecestä irtoaa noita mikrohiukkasia ensimmäisten pesujen aikana, mutta sitä voi estää tähän tarkoitukseen tehdyllä pesupussilla. En ole pessyt uutta takkiani vielä kertaakaan. Nyt onkin seuraavaksi vuorossa tuollaisen mikrokuituja suodattavan pesupussin etsiminen ja ostaminen. Sillä välin peskää fleecevaatteitanne vain silloin kun on pakko. (YLE)

Jouluvaloaika on käsillä. Olettehan varmoja siitä, että valosarja on tarkoitettu ulos? Sisäkäyttöön tarkoitettujen valojen laittaminen ulos ei ole viisasta. Iltalehdessä on hyvät ohjeet siihen, mistä selviää valojen käyttötarkoitus, sekä muita hyviä vinkkejä jouluvalojen turvallisuuteen liittyen. Nyt on myös aika tarkistaa palohälyttimien toiminta! Olen sanonut ennenkin, että toimiva patteri palohälyttimessa on halpa henkivakuutus.

Minimalismi.net arvosteli Tavarataidot kirjakeskiviikossaan:

Muista myös Arkijärjen instagram-tili, facebook-sivu sekä Arkijärki-podcast.

Viikon vinkit: ruokien säilyvyys, tietojen keruuta, akryylineuleet ja Tavarataidot

Sanoinhan, että vaikeuteni ruoka-asioiden suhteen ovat melko laajat ja moninaiset. Tässä todiste: tein tämän YLEn sivujen testin ja sain — yhden pisteen! Onko ihme että meillä syntyy ruokajätettä, kysyn vaan.

Tämä YLEn uutissivujen artikkeli on hyvä ja laaja kooste siitä, mitä kaikkea tietojenkeruusta netissä seuraa. Meistä kaikista kerätään jatkuvasti runsaasti tietoa mainostajien tarpeisiin. Asia ei ole täysin mustavalkoinen, mutta toisaalta asiaan on mielestäni syytä kiinnittää myös tietoista huomiota. Jos olet joskus miettinyt, mitä, miten ja millaisia tietoja liikkeistäsi internetissä kerätään, tämä artikkeli antaa hyvän yleiskatsauksen sekä käytännön vinkkejä, miten asiaan voi itse vaikutta.

Rinna Saramäki puhuu asiaa Ilta-Sanomien jutussa: akryyli ei ole neuleissa hyvästä. Jutussa on paljon hyödyllistä tietoa siitä, mikä saa neuleen nyppyyntymään ja miten eri materiaalit vaikuttavat nyppyjen syntymiseen. Otsikosta olen tosin eri mieltä, ja vahvasti epäilen, ettei Rinnakaan ole asiaa ihan näin ilmaissut – ei sitä akryylineuletta tarvitse mihinkään poistaa, jos se on käyttökelpoinen. Mutta uutta akryyliä en ostaisi kulahtaneen tilalle.

Lopuksi vielä vinkki Tavarataidot-kirjasta: sekä e-kirja, että omasta mielestäni todella hyvin luettu äänikirja maksavat molemmat Elisa Kirjan kampanjassa nyt vain 3,90€. En usko, että tämän halvemmalla Tavarataitoja saa edes divarista (joista sitä ei muuten saa ylipäätään kuin sattumalta). Joten jos et ole raatsinut kirjaa ostaa, nyt sen saa karkkipussin hinnalla. Tosin tämä ei pilaa hampaita, ja saattaa jopa parantaa elämänlaatua 🙂 Noista linkeistä pääsee antamaan nämä myös lahjaksi. Tarjous on voimassa ma 27.11. asti, joten kovin pitkään ei kannata ostosta vetkutella.

Luonnonkosmetiikka vastaan tavallinen kosmetiikka

Meinasin linkittää tämän Hesarin artikkelin jo sunnuntaina, mutta aiheesta alkoi tulla niin paljon asiaa ruudulle, että päätin tehdä siitä kokonaan oman postauksen. Kyseessä on tämä ikuisuusaihe siitä, onko luonnonkosmetiikka ”parempaa” kuin tavallinen. Ensinnäkin täytyy määritellä mistä puhutaan: kun puhun luonnonkosmetiikasta, puhun sellaisista tuotteista, joiden ainesosat ovat peräisin luonnosta, sen sijaan että ne olisi valmistetty synteettisesti. Esimerkiksi Teknokemian yhdistyksen sivuilla on hyvä, selkokielinen selostus siitä, mitä luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan. Käytännössä kun puhun luonnonkosmetiikasta, tarkoitan tuotteita, joilla on alan sertifikaatti. Silloin voi olla varma, ettei tuotteessa ole esim. silikoneja, muovia tai vaikkapa parabeneja.

En tiedä, edustaako tuo Hesarin artikkeli ihmisiä askarruttavia asioita yleisemminkin, mutta minua juttu ärsytti suunnattomasti. Siitä sai sen kuvan, että toimittaja olisi etukäteen päättänyt, että luonnonkosmetiikka ei ole sen parempaa kuin tavallinenkaan, ja sitten hakenut asiantuntijoilta näkemystään tukevat lausunnot. Samalla jutussa ohitetaan itselleni tärkeitä asioita, ja keskitytään epäolennaisuuksiin.

Otetaan esimerkiksi turvallisuus. Kaikkea EU:ssa myytävää kosmetiikkaa koskee samat lait. Tuotteet eivät saa sisältää haitallisiksi todettuja raaka-aineita, eikä eläinkokeitakaan enää sallita. Kaikki kosmetiikka, jota Suomessa voi kaupasta ostaa, on siinä mielessä ihan yhtä turvallista. Tiettyjen aineiden suhteen noudatan silti itse varovaisuusperiaatetta. Yritän minimoida esimerkiksi parabeenien käytön, vaikka en niitä paniikinomaisesti välttelekään. Silti: jos on mahdollista valita tuote, jossa niitä ei ole, miksei tekisi niin? Jos ajatellaan kemikaalikuormaa, sivelen mieluummin ihollenipuhtaita kasviöljyjä, kuin niitä parabeeneja.

Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että luonnonkosmetiikka ei ole ongelmatonta. Jos puhutaan todella herkästä tai allergisesta ihosta, on mielestäni aivan selvää, että luonnonkosmetiikan kanssa kannattaa olla varovainen. Jos on paha ruoka-aineallergia, on mielestäni loogista vältellä samoja ainesosia myös kosmetiikassa. Ainoa tuote, josta itse olen koskaan saanut allergista reaktiota, oli Estelle & Thildin (sertifioitu luonnonkosmetiikkamerkki) kasvovesi, josta yhtäkkiä naama tuli aivan punaiseksi. Sitä en tietenkään ostanut lisää, vaan vaihdoin eri tuotteeseen. Käytän E & T:n tuotteita muuten edelleen, sillä ne sopivat hyvin. Minä en hirveästi pidä tuoksuista, joten jotkut luonnonkosmetiikan tuotteet ovat jääneet ostamatta pelkästään liian voimakkaan tuoksun takia. Mutta samaan hengenvetoon totean, että vielä vähemmän pidän kemiallisesti tuotetuista tuoksuista, enkä osta tavallistakaan kosmetiikkaa, jos siinä on liian vahva haju.

Sen sijaan minusta ei ole yhdentekevää, mitä huuhdomme viemäristä alas. Järkeilen niin, että luonnosta peräisin olevat raaka-aineet eivät ainakaan ole luonnolle vieraita. Eikä minua haittaa yhtään, että pakkauksissa on käytetty kierrätysraaka-ainetta ja vältetty moninkertaista pakkaamista. Jos ostan kotimaisia tai pohjoismaisia tuotteita, logistiikkakaan ei saastuta yhtä paljon kuin jostain maapallon toiselta puolelta kuljetetut tuotteet. Tässä suhteessa luonnonkosmetiikka on mielestäni parempi valinta kuin tavallinen. Jos ajatellaan esimerkiksi kalliita, selektiivisiä kosmetiikkamerkkejä, iso osa tuotteiden imagosta tulee pakkauksesta. Jälleen kerran pakkauksen design on minulle yhdentekevä, paitsi että on ärsyttävää kuoria tuoteen yltä ensin muovi, sitten pahvi ja sitten vielä paksu käyttöohjelipare, ennen kuin pääsee itse purnukkaan käsiksi. Frantsilan etiketit voivat näyttää kotikutoisilta, mutta mitä väliä, jos itse tuote on täyttä tavaraa? En hae kosmetiikasta elämyksiä vaan tehoa.

Se, mikä kuitenkin näissä artikkeleissa aina jää käsittelemättä, on tuotteiden tehokkuus tai toimivuus. Se oli syy, joka sai minut alunperin kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta todenteolla. Tajusin, että ”normikosmetiikassa” käytetään runsaasti ainesosia, joiden ainoa tehtävä on saada tuote näyttämään, tuoksumaan tai tuntumaan ihanalta. Sen sijaan näillä aineilla ei ole mitään todellista hoitavaa vaikutusta. En kerta kaikkiaan halua maksaa yhtään ekstraa siitä, että tuote on tietyn väristä, tai että siinä on (silikonien luoma) ylellinen tuntu, kun sitä levittää iholle. En halua, että käyttämissäni tuotteissa on muovia, sillä jokainen ymmärtää, ettei muovi paranna ihon kuntoa millään tavalla. Haluan, että jokainen tuotteeseen lisätty ainesosa palvelee jotain todellista tarkoitusta. Ihmettelen, miksei tätä näkökulmaa koskaan tuoda esiin, kun verrataan luonnonkosmetiikkaa ja tavallista? Etenkin kun kyse on hoitavasta tai puhdistavasta kosmetiikasta, valitsen tämän takia mieluummin luonnonkosmetiikan. Tosin nykyisin myös värikosmetiikan puolella taitaa olla niin paljon valikoimaa, että pienellä vaivannäöllä siltäkin puolelta löytyisi varmasti toimivat tuotteet.

Tähän viimeiseen liittyy toisaalta se, että en ole luonnonkosmetiikan suhteen ehdoton. Ymmärrän, että tiettyjä efektejä on lähes mahdoton tuottaa ilman synteettisia aineita, ja jos sellaista haluan niin sitten valitsen sopivan tuotteen. Minusta luonnonkosmetiikan käyttö ei sulje normikosmetiikkaa pois. Minulla on esimerkiksi jo pidempään ollut kaksi deodoranttia käytössä: toinen on sellainen luonnonkosmetiikan tuote, jossa ei ole alumiinia tai muuta kyseenalaista. Toinen taas on ihan perinteinen tuoksuton antiperspirantti, jota käytän niissä tilanteissa, kun en missään nimessä halua, että hiki haisee vahingossakaan. Tavallisena arkena taas nuo vähän tehottomammat luonnonkosmetiika dödöt riittävät ihan hyvin. Järkeilen niin, että jos joka toinen päivä käytän luonnonkosmetiikkaa, se puolittaa alumiiniannokseni vuodessa. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

Mitä mieltä te olette? Luonnonkosmetiikkaa, tavallista vai molempia?

Viikon vinkit: uudet vaatteet, ruokahuijauksia ja viemäriputsausta

Pesetkö uudet vaatteet ennen kuin otat ne käyttöön? Se kannattaa, sillä tekstiileitä käsitellään monilla erilaisilla kemikaaleilla. Osa niistä voi aiheuttaa allergiaa, enkä ainakaan itse haluaisi ihoni olevan tekemisissä esim. homeenestoaineiden kanssa. Pesen kyllä myös kirppikseltä ostetut, koska olen niiden suhteen muuten vaan epäluuloinen, vaikka niistä varmaan kaikki muut kemikaalit on pesty pois ajat sitten. Ulkovaatteita en kuitenkaan pese, mutta onneksi ne eivät yleensä tule suoraan ihoa vasten muutenkaan. (ESS)

Oletteko koskaan törmänneet ruokahuijaukseen? Minä en toistaiseksi ole, mutta tässä YLEn artikkelissa kerrotaan, ettei sellainen ole Suomessakaan mitenkään mahdotonta. Mitä pidempi tuotantoketju, tai mitä kauempaa ruoka tulee, sitä enemmän huijaukselle on mahdollisuuksia. Lainsäädäntö suojaa meitä, samoin kuin sijainti kaukana pohjolassa, mutta kuluttajan on syytä olla itsekin valppaana. Tietysti yksi tapa on ostaa kotimaista ja lähellä tuotettua aina kun se on mahdollista sekä suosia ruokia, jotka eivät ole kovin pitkälle prosessoituja.

Ilta-Sanomissa väitetään, että lattiakaivot pitäisi puhdistaa kaksi kertaa vuodessa. Koska nyt on kevät, puhdistus kuuluu luonnollisesti kevätsiivoukseen. Jos aiot tähän työhön ryhtyä, linkin takaa löytyy mm. Marttojen ohjeet siihen, miten homma hoidetaan oikein.

Viikon vinkit: broilerien bakteerit, nettikaupan palautukset ja tekstiilien kierrätys

Yle uutisoi tällä viikolla, että Eviran tutkimuksen mukaan broilerin lihasta löytyy yllättävän usein antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Hyvä puoli on kuitenkin se, että nämä pöpöt kuolevat, kun liha kuumennetaan tarpeeksi kuumaksi. Olennaista onkin siis noudattaa varovaisuutta ruokaa valmistettaessa. Lihaan ei pidä koskea paljain käsin ja ruoanvalmistukseen käytetyt astiat kannattaa laittaa suoraan tiskiin ja varoa etteivät muut ruuat koske niihin. Jos haluaa pelata varman päälle, vastaavissa tutkimuksissa naudanlihasta ei näitä bakteereita löytynyt lainkaan eikä sianlihastakaan käytännössä ollenkaan.

Tässä Iltalehden jutussa on mielenkiintoista asiaa nettikaupan palautuksista. Minua ei yllätä, että useimmiten palautetaan lasten kenkiä, sekä naisten vaatteita. Oletteko sen sijaan koskaan tulleet ajatelleeksi, mitä palautetulle tavaralle tapahtuu? Ellei se todella vastaa uutta, sitä ei voi laittaa uudelleen myyntiin. Sen pitää esimerkiksi edelleen haista uudelta. Osa kaupoista onkin tullut siihen tulokseen, että on kustannustehokkaampaa tuhota kaikki palautukset, kuin yrittää setviä niiden joukosta myyntikelpoiset. Tämä on aika pysäyttävä ajatus. Tästä seuraa siis se, että sen lisäksi että pyrkii ostamaan vain sellaista, minkä uskoo käyttävänsä loppuun, pitäisi olla tarkkana jo nettikaupassa, eikä tilailla sitä sun tätä sovitukseen, jos aikomus ostaa ei ole vakaa.

Viimeinen linkki liittyy välillisesti tuohon edelliseen asiaan. Tässä artikkelissa kerrotaan poistotekstiilien kierrätyksestä. Siinä avataan hyvin aiheeseen liittyvää problematiikkaa: tekstiilit tarvitsevat oman keräyksensä, mutta sitä ei järjesty ennen kuin materiaalille on hyödyntäjiä. VTT:n koordinoima Telaketju-hanke yrittääkin ratkaista tätä sekä monia muitakin tekstiilien kierrätykseen liittyvää ongelmaa. (Aamuset)

Viikon vinkit: Tavarataidot Akateemisessa, palovarottimet ja kenkien puhdistus lumella

Olen ensi lauantaina 28.1. klo 12- 12.45 Akateemisessa kirjakaupassa juttelemassa Marja Putkiston, Anu Kiiverin ja Minna Marshin kanssa hyvinvoinnista. Keskustelutilaisuuden jälkeen voi tulla juttelemaan muuten vaan. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan, jos satutte paikalle!

Varsinainen linkkivinkki koskee tällä kertaa palovarottimia. Niitä on runsaasti erilaisia ja eri tavoin toimivia. Tässä jutussa esitellään erilaiset varottimet kattavasti, sekä annetaan täsmälliset ohjeet, miten monta varotinta asunnossa kuuluisi olla. (YLE)

Viikon viimeinen vinkki ei ole linkki, vaan kikka jonka keksin eilen itse ulkoillessani. Nimittäin vaaleat talvikengät voi puhdistaa lumella samaan tapaan kuin matot. Minulla on vaaleanruskeat nupukkikengät, joihin oli syksyn mittaan tullut kura- ym. tahroja. Olin ohimennen mietiskellyt, pitäisikö niitä yrittää putsata mokkakumilla tai harjalla. Puistossa tuli kuitenkin mieleen, että ehkä kuiva pakkaslumi tehoaisi myös kenkiin. Ja sehän tehosi! Otin kourallisen puhdasta lunta ja hankasin sillä kenkiä. Tahrat hävisivät samantien eikä itse kengälle tapahtunut mitään. Superkätevää! Kotona spreijasin kengät kosteussuoja-aineella. Nyt ne ovat jälleen uuden veroiset. Tätä vinkkiä siis suosittelen, mutta tietysti omalla vastuulla. Kannattaa varmaan kokeilla ensin johonkin huomaamattomaan kohtaan, jos ei ole materiaalin kestävyydestä varma.

Viikon vinkit: laatuvaatteita, pumpulipuikkoja ja sähköturvallisuus

Jos olet kiinnostunut vaatteiden laadusta, sekä siitä miten hyvän laadun tunnistaa, lue Rinnan blogia! Sieltä löytää painavaa asiaa kuvien kera. Vaikka kankaan laadusta olisi vaikea sanoa mitään näppituntumalta, niin erilaiset yksityikohdat paljastavat, onko tuotannossa oikaistu. Minä en aiemmin tiennyt, että esim. tikin pituus voi kertoa paljonkin vaatteen laadusta.

Tässä on hämmentävä uutinen: muovivartiset vanupuikot poistuvat Britannian suurimpien kauppaketjujen valikoimista. Syynä on se, että niitä päätyy mereen viemärivesien mukana hälyttävän paljon. Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että pitääkö nyt etsiä jostain pahvivartisia puikkoja, etten pilaa vesistöjä. Sitten tajusin, että enhän minä heitä niitä ikinä vessanpönttöön, vaan sekajätteastiaan, jonka sisältö päätyy jätteenpolttolaitokselle. Mutta ilmeisesti Britanniassa on tapana viskata nuo tikut vessanpönttöön. Jos joku lukija siellä nyt havahtuu siihen, että toimii samoin, niin lopeta välittömästi! Nimittäin merien jäteongelman lisäksi pumpulipuikot aiheuttavat paljon konkreettisemman riskin sillä, että ne tukkivat viemärin. Yksi poikittainen tikku putkessa kerää äkkiä muuta moskaa ympärilleen, ja seurauksena on ongelma. Joten älkää tehkö sitä. (HS)

Täällä muistutetaan, että epämääräiset sähkölaitteet ovat turvallisuusriski. Jos jokin räpsyy tai surisee oudosti, laite on syytä korjata tai vaihtaa. Palovarottimistakaan ei ole hyötyä, ellei niiden pattereita vaihdeta säännöllisesti ja toimivuutta tarkasteta. Nyt on muuten hyvä aika vuodesta tehdä se, sillä joulun tienoilla on tapana polttaa tavallista runsaammin kynttilöitä. (Talouselämä)

Viikon vinkit: Hedelmien säilytyksestä, muovilla päällystämisestä sekä sähkökatkoista ja katastrofeista

Tässä on mielenkiintoinen juttu hedelmien ja vihannesten säilyttämisestä. Minulle mukana oli ihan uutta asiaa, en ole esimerkiksi koskaan ajatellut että appelsiinit viihtyisivät kylmässä! (YLE)

Päällystäisitkö kotiasi muovilla? En tiennytkään, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Tässä artikkelissa pohditaan onko muovin käyttö sisustuksessa turvallista. Mahdollisesti kyllä, mutta täytyy sanoa että minua vähän arveluttaisi silti. (YLE)

Syysmyrskyjä odotellessa voi varautua sähkökatkoihin. Minusta nämä ohjeet ovat hyvät ja järkevät. Useimmiten myrskyn tulo pystytään ennakoimaan, jolloin varautuminen sopivalla ruualla ja puhelimen vara-akuilla on erittäin järkevää. (YLE)

Vielä suurempien katastrofien varalta vinkataan, että oman langattoman verkon vapauttaminen kaikkien käyttöön hädän hetkellä saattaa pelastaa ihmishenkiä. Asia, joka ei yleensä tule edes mieleen mutta on täysin järkeenkäypä tarkemmin ajatellen. (Tekniikka ja talous)

Viikon vinkit: vaarallisia vaatteita ja huono luomu-uutinen

Mikromuovia päätyy ympäristöön ja vesistöihin vaikka mistä, mutta viime aikoina esillä on ollut fleece-kuitu. Rinnan Pitsikirja-blogissa on hyvä kirjoitus aiheesta, jossa selvitetään mikromuovien tekstiilien yhteistä matkaa. Fleece on monin tavoin kätevä materiaali, mutta valitettavasti tämä mikromuoviongelma on todellinen. Ilman fleeceä voi tietysti elää, mutta jos kaapista sitä löytyy, en vielä alkaisi heitellä tuhkaa päälleni. Sen sijaan olennaista on kiinnittää huomiota siihen, ettei fleece-vaatteitakaan hanki määräänsä enempää.

Lisää huonoja uutisia vaatteiden osalta. YLE uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan monissa ulkoiluvaatteissa, -jalkineissa ja retkelyvarusteissa käytetään ihmiselle ja ympäristölle haitallisia perfluorattuja alkaaliyhdisteitä. Niiden avulla tekstiilit saadaan hylkimään kosteutta ja likaa, mutta samaiset yhdisteet ovat myös hormonihäiritsijöitä ja voivat aiheuttaa sairauksia ja kehityshäiriöitä. Erityisen ikävää on, että näitä aineita löytyy myynnissä olevista tuotteista, vaikka EU on kieltänyt niiden käytön ja kieltoa luultavasti laajennetaan edelleen tulevaisuudessa.

Tekniikka ja talous -uutisoi tutkimuksesta, joka jutun otsikon mukaan ”murskaa luulot luomun terveellisyydestä”. Tässäpä erinomainen esimerkki uutisesta, joka ei kerro lukijalle mitään järkevää. Informaatioarvo on minimissä, sillä luomun terveellisyydestä anneta mitään informaatiota. Ainoa tiedonmurunen on, että luomusikalat saattavat saastuttaa enemmän, kun ammoniakkia ja nitraattia leviää laajemmalle. Tämän tyyppinen uutisointi ärsyttää minua suuresti. Ensinnäkin odotan tuolla otsikolla saavani jotain uutta tietoa. Toiseksi jutussa ei lainkaan oteta huomioon, että luomua valitaan usein myös muilla kuin terveellisyysperiaatteilla. Luomueläinten olot ovat aina paremmat kuin tehotuotetun, ja jos sekasyöjä haluaa edes jotenkin siedettävästi tuotettua lihaa, niin luomu on ainoa vaihtoehto. Haluan ostaa ruokaa, jota viljellessä ympäristöä ei ole myrkytetty tarpeettomasti tai varmuuden vuoksi, riippumatta siitä, eroaako tuote ravitsemuksellisesti vertailutuotteesta. Tätä luomun kritisoijat eivät oikein tunnu ymmärtävän.

Viikon vinkit: tavaran vähentäminen, puuvillan kierrätys ja vaarallinen säilöntäaine

Tykkään Ilana Aallon Paikka kaikelle -blogista, koska tekstit eivät rajoitu pelkkään organisoimiseen tai vähentämiseen, vaan teemoja pohditaan pintaa syvemmältä. Tässä YLEn artikkelissa Ilana puhuu fiksuja mm. tavaran vähentämisestä ja tulevaisuuden pelosta.

Tämä toinen erittäin kiinnostava juttu kertoo VTT:n hankkeesta, jossa puuvillavaatteista tehdään uutta kuitua teollisuudelle. Uuden menetelmän pitäisi olla huomattavasti puuvillan kasvatusta ympäristöystävällisempää, ja lisäksi tuottaa miellyttävää, käyttökelpoista tekstiilikuitua. Tämä on sellaista tekstiilikierrätystä, jonka perään olen täällä blogissakin huudellut! (YLE)

Viikon ikävä uutinen liittyy kosmetiikkaan. Tanskassa huomattiin, että monissa kosmetiikkatuotteissa käytetään edelleen säilöntäainetta, jonka epäillään aiheuttavan syöpää, ja joka on ollut jo vuoden ajan kielletty EU:ssa. Siitä huolimatta ainetta löytyy monista meilläkin myytävistä tuotteista, joista valtaosa on L’orealin valmistamia. En huomannut, kirjoittiko HS tai YLE aiheesta, mutta ainakin Hufvustadsbladetissa oli juttu aiheesta (ruotsiksi). Tarkempaa selkoa aiheesta tekee Noora Kemikaalicocktail-blogissa. Suomen virallinen kannanotto löytyy TUKESin tiedotteesta. Tilanteen voisi summata niin, että PHMB on mahdollisesti syöpää aiheuttava aine, ja TUKESin tulkinnan mukaan sitä sisältävien tuotteiden myynti on Suomessa laitonta. Ymmärtääkseni aivan täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Henkilökohtaisesti tämä koskettaa minua, sillä tuosta kosmetiikkalistasta löytyi muutama tuote, jotka löytyvät minunkin kaapistani. Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että joudun etsimään korvaavan tuotteen misellivedelle, josta olen tykännyt tosi paljon. Varsin kiukuttavaa, että mahtava tuote osoittautuukin yllättäen syöpävaaralliseksi. En tunne kosmetiikan kemiaa joten voi olla että olen väärässä, mutta maallikko ihmettelee, eikö muka säilöntäainetta voisi korvata jollain vähän vaarattomammalla? Jälleen hyvä syy kääntyä luonnonkosmetiikan puoleen.