Viikon poikkeukselliset vinkit! Kapselipuvusto ja @arkijarki Instagramissa

Olen pähkäillyt vaatteitani jo vuoden ajan. Tai oikeastaan jo monta vuotta, vähän eri näkökulmista. Ostolakko on ohjannut kaapin sisältöä erittäin hyvään suuntaan, sillä uudet hankinnat ovat olleet lakosta johtuen hyvin harkittuja. Kesän lopussa törmäsin ajatukseen kapselivaatekaapista, jossa harkinta ja suunnitelmallisuus on viety erittäin pitkälle. Tutustuin metodiin pintapuolisesti, enkä vielä silloin täysin vakuuttunut, mutta kiinnostus heräsi. Harkitsin kapselivaatekurssille osallistumista ja syksyllä, mutta asia jäi muiden projektien jalkoihin.

Mutta nyt tuo sama verkkokurssi alkaa uudestaan, ja tällä kertaa olen mukana! Kurssin nimi on Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla. Kurssi maksaa 97 euroa, mutta olen sopinut Caps Lookin Iinan kanssa, että blogin lukijat saavat kurssista 10 euron alennuksen koodilla arkijärki (kirjoitetaan pienellä, ja ä-kirjaimella). Kun ilmoittaudut esimerkiksi tästä ja käytät tuon koodin, hinnaksi jää 87 euroa. Olen kuullut tästä kurssista paljon hyvää ihmisiltä, jotka sen ovat jo käyneet. En edelleenkään tiedä, onko kapselipukeutuminen se lopullinen vastaus vaateongelmiini, mutta asia kiinnostaa niin paljon, että aion kokeilla. Kokeile sinäkin! Kurssiin kuuluu mm. suljettu facebook-ryhmä, jossa kurssilaiset voivat keskustella ja jakaa kokemuksiaan. Kurssi alkaa maanantaina 27.11. ja se kestää viisi viikkoa. Siinä ajassa käsitellään ainakin seuraavia asioita:

  • oma tyyli ja omat vaatetarpeet
  • kapselin kokoaminen käytännössä; kurssilla koostetaan oma talvikapseli
  • vaatesäilytyksen suunnittelu ja järjestäminen (tämä kiinnostaa erityisesti)
  • vertaistukea sekä yksilöllistä opastusta Iinalta ja muilta asiantuntijoilta
  • …ja paljon muuta

Odotan kurssia innolla. Ehkä tämä + ostolakko johtaa lopulta siihen, että se havittelemani täydellinen vaatekaappi on lähempänä kuin koskaan. Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantaina 24.11. Kuka lähtee mukaan? Kirjoitan tietysti kurssin päätyttyä kokemuksista ja tuloksista myös tänne blogiin. Tästä pääsee ilmoittautumaan, mutta muista käyttää koodia arkijärki, jotta saat alennuksen. Selvyyden nimissä tämä on siis kaupallinen yhteistyö Caps Lookin ja Iina Lappalaisen kanssa, mutta periaatteitani noudattaen en koskaan mainosta sellaista, minkä takana en muuten seisoisi.

Sitten tämän viikon toinen poikkeuksellinen uutinen: Arkijärki on nyt myös Instagramissa! Minut löytää nimellä @arkijarki (huomatkaa, että sanassa on kaksi a-kirjainta, eikä yhtään ä:tä). Avasin tilin ihan äskettäin, joten kuvia on vasta pari, mutta päivitän sinne kyllä jatkuvasti lisää. Jos seuraat sekä blogia että Instaa, niin Instagramin kautta bongaat jatkossa myös uudet postaukset.

Olen miettinyt tätä visuaalisuutta paljon viime aikoina. Haluan palvella kaikkia – myös niitä, joille kuvat ovat samalla tavalla mieluisia, kuin puhe ja teksti ovat minulle. Olen tullut siihen tulokseen, että haluan kehittää Arkijärkeä monipuoliseksi, niin että erilaiset ihmiset voisivat sen löytää. Koska teistä moni on Instagramissa, niin alkoi tuntua luontevalta liittyä seuraan. Varoitan etukäteen, että hienoimmat auringonlaskukuvat löytyvät epäilemättä jostain muualta, mutta sen sijaan päivitän tuonne pieniä arkisia järjestysasioita, ennen- ja jälkeen -kuvia ja muuta ajankohtaista. Jos teillä on ideoita, millaiset visuaaliset asiat kiinnostavat, kertokaa kommenttiboksissa. Tämän myötä epäilemättä kuvien osuus myös blogissa tulee kasvamaan. Joten te kaikki, jotka olette kuvia kaivanneet, toiveisiinne on vastattu! Tervetuloa seuraamaan, minut löytää siis nimellä @arkijärki.

Viikon vinkit: lelukuvastot, säännöllinen raivaus ja puhelimen puhdistus

Minun ei tarvitse kirjoittaa joulun lelukuvastoista, koska Ilana sanoo omassa kirjoituksessaan kaiken, mitä minäkin olisin sanonut. En voi ajatella niin, että lapsi jäisi jostain merkittävästä kokemuksesta paitsi, mikäli hän ei satu näkemään nimenomaan lapsille suunnattua mainontaa. Nähdäkseni ei ole mitään pelkoa siitä, etteikö lasten tietoisuuteen tulvisi runsaasti ärsykkeitä erilaisille lahjatoiveille muutenkin. Jos ei tiedä joka ikistä lelubrändiä, joita kaupasta löytyy, ei osaa niitä myöskään haluta (eli kinuta lahjaksi). En halua altistaa itseänikään mainonnalle enempää kuin on pakko, joten miksi sitten altistaisin lapset, joiden kyky käsitellä vaikutusyrityksiä on paljon kehittymättömämpi.

Iltalehti teki toisenkin jutun Tavarataidoista. Vähän edelliseen aiheeseen liittyen – tavaraa tulee jatkuvasti lisää, sillä juhlimme kaikkea mahdollista antamalla lahjoja tai hankkimalla asiaankuuluvia koristeita ja tarvikkeita. Mutta miksei meillä ole samanlaisia raivauspäiviä näiden vastapainoksi? 

Käpälöimme kännykkää jatkuvasti likaisilla käsillä, ja sitten hieromme sitä naamaa vasten. Näin flunssakauden jyllätessä pian täydellä voimalla, kännykän puhdistaminen tuntuu fiksulta toimenpiteeltä. En tosin ole varma tuosta etikasta, itse olen käyttänyt ihan perinteistä desinfioimisainetta, jota saa apteekista. (MTV)

Viikon vinkit: Kirjamessut, perinnöt, pikamuodin haitat ja kakkuvuokien erot

Huomio kirjamessuille menijät: Olen Kullervo-lavalla haastateltavana Tavarataidoista klo 15.00-15.30! Minua ennen samalla lavalla ovat Ilana Aalto ja Mira Ahjoniemi, joten raivaus- ja kodinjärjestämisasiaa saa halutessaan oikein rautaisannoksen. Haastattelun jälkeen signeeraan kirjoja osastolla 6B42. Tulkaa toki moikkamaan, jos olette paikalla!

Tällä viikolla kirjoitin kuolinsiivouksesta, ja tässä artikkelissa ammattijärjestäjä puhuu perinnöistä. Minusta jutussa oli paljon järkevää asiaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tarinat ovat arvokkaita perinnöissäkin. Tavara ilman tarinaa on vain tavara, mutta tarina tekee siitä paljon merkityksellisemmän. (Me Naiset)

Tämä seuraava uutinen sai minut pöyristymään. Tanskan TV2 väittää, että H&M ja Bestseller-yhtiö polttavat täysin käyttö- ja myyntikelpoisia vaatteita. Yritykset itse perustelevat polttamista vaatteiden pilaantumisella, mutta tutkivat journalistit eivät löytäneet merkkejä homeesta tai muista haitoista. Bestseller jopa myöntää, että kyse on vain myymättä jääneistä vaatteista. Ja mikä tämä Bestseller sitten on? No, sen alle kuuluu mm. Vero Moda, Jack & Jones, Only, Selected, Noisy May, Vila, Name It, Pieces, Junarose, Mamalicious ja vielä muitakin. Kuulostavatko tutuilta? H&M ei suinkaan ole ainoa syyllinen, vaan ainakin kaikki ylläolevat merkit ovat epäilyksen alaisina. Eikä tämä lista varmastikaan ole kattava, mutta näiden omistaja on peräti myöntänyt toiminnan. Pikamuoti on pahasta! (YLE)

Loppukevennyksenä leivontaan liittyviä vinkkejä: mistä tietää, milloin vuoka kannattaa voidella, milloin käyttää korppujouhoja tai mitä missäkin kannattaa paistaa? Ilta Sanomat kertoo.

Viikon vinkit: kirppishaasteita, sotkuisia koteja ja minitaloja

Tämä Project Mama -blogissa Katjan postaus lasten kirpputorivaatteista sai minut nauramaan ääneen. Se just tätä! Ja sen myös huomaa, kun etsii lastenvaatteita kirppiksiltä.

Sotkuinen koti ei välttämättä ole ongelma, mutta on olemassa ihmisiä, joita sotkut oikeasti haittaavat. Jotkut tutkimukset väittävät, että sotkut haittaavat elämää, mutta aina pitää ottaa yksilölliset erot huomioon. Tässä Hesarin artikkelissa haastateltu psykoterapeutti tekeekin sen huomion, että kaikille ihmiselle kodin sotkuisuus ei ole mikään ongelma, sillä muut asiat vain yksinkertaisesti kiinnostavat enemmän.

Minitalot ovat mielestäni kiinnostavia. Tykkään itse kerrostaloasumisesta monestakin syystä, mutta näiden pikkuisten mutta kätevien kotien idea kyllä kiehtoo. Olisi joskus kiinnostavaa päästä haastattelemaan ihmistä, joka oikeasti asuu tuollaisessa. (IL)

Viikon vinkit: ympäristöuhkat, maksulliset muovipussit ja 1000 tavaran koti

Tämä ei ole kiva artikkeli, mutta informatiivinen kyllä. Kumpi on pahempi, muoviongelma ja ympäristömuutos? (YLE)

Tässä seuraavassa juttussa taas käy ilmi, että muovipussi kelpaa ihmisille – jos se on ilmainen. Ruokakaupoissa kasseista on totuttu maksamaan, mutta muualla ei. Kun kauppa muuttaa kassit maksullisiksi myös muilla osastoilla, asiakkaiden tarve muovikasseille romahtaa. Olen tämän huomannut itsekin. Jos kysytään, haluanko ostaa kassin, en koskaan halua. Pienellä asialla voidaan vaikuttaa monien ihmisten käytökseen. (Talouselämä)

Kiinnostava juttu esimerkkikodista, jonka Ilana Aalto sisusti äidille ja tyttärelle ”kohtuullisen minimin” mukaan. Kodissa on 1000 yksittäistä tavaraa. Jutussa mainitaan tutkimus, jonka mukaan kodin esineistä 20% on yleensä käytössä mutta 80% ei. Olisi kiva tietää, miten tutkimus on tehty, koska minusta tuo suhdeluku kuulostaa oudolta. Tosin riippuu siitä, mitä käytöllä tarkoitetaan; jos puhutaan esineistä joita tarvitaan joka päivä, luku voi olla oikeansuuntainen. Mutta ei se silti tarkoita, että loput 80% omaisuudesta olisi turhaa ja pois heitettävää. Otetaan nyt vaikka ne joulukoristeet, jotka Ilanakin mainitsee. Minulla on satoja joulukuusenpalloja, joita käytetään maksimissaan pari viikkoa vuodessa. Mutta minusta elämä olisi köyhempää, jos heittäisin ne pois, sillä palloja pursuileva kuusi kuuluu olennaisesti meidän perheen jouluperinteisiin. Tavaran tarpeellisuutta ei siis voi mielestäni määritellä pelkästään siinä valossa, kuinka usein sitä tarvitaan. (Länsiväylä)

Viikon vinkit: shoppailua, pyykkikoneen puhdistus ja muovia juomavedessä

Linkkaan tähän juttuun, vaikka se onkin mielestäni hiukan sekava. Siinä kuitenkin mainitaan mielenkiintoinen visio: tuleeko shoppailusta samanlainen sosiaalisesti hyljeksitty tapa kuin tupakonnista? Hirveän mielenkiintoinen visio! Toivottavasti tulee. Tupakoinnin haitat sekä ihmiselle että ympäristölle ovat laajalti tiedossa. Shoppailulla – siis sellaisella ostelulla, joka kohdistuu tavaroihin joita ei tarvitse ja jotka lisäävät poistettavien tavaroiden määrää – on yhtä lailla haittavaikutuksia molemmille. En olisi kirjoittajan tavoin huolissani siitä, mistä talouskasvu sitten syntyy. Palveluissa on tulevaisuus. (Eeva-lehti)

Jatkoa viime viikon pyykinpesujuttuun. Tämä artikkeli on jo kolme vuotta vanha, mutta ei lainkaan vanhentunut: näin pyykkäät pesukoneesi. Pyykinpesukoneet ovat aika arvokkaita, joten niitä kannattaa hoitaa oikein jotta pesutulos pysyisi hyvänä ja käyttöikä pitenisi. Lyhyesti voisi tiivistää, että vältä zeoliittia, pese tarpeeksi kuumalla säännöllisesti, jätä kansi tyhjänä auki. (YLE)

Lopuksi uutinen, jota en olisi tahtonut lukea. Vesijohtoveden mukana juomme myös muovia, joka vain on niin pieninä hiukkasina ettei sitä näe. Todennäköisimmin näin tapahtuu Amerikassa, mutta muovia on löytynyt myös europpalaisesta vesijohtovedestä. Suomen tilanteesta ei ole jutussa tietoa. Tässä kohdassa tuntuu, että muovin välttäminen kotitaloudessa tuntuu häviävän pieneltä panostukselta, kun yksi isoimmista mikromuovin lähteistä on ymmärtääkseni mm. autonrenkaat. Mutta toisaalta, jostain pitää lähteä liikkeelle. Välttäkäämme muovia aina kun voimme. (YLE)

Viikon vinkit: muoviastiat, pesulämpötilat ja tahranpoistoniksi

Onko muoviastiat terveydelle haitallisia? Vanhat ja kuluneet eivät ole parhaasta päästä, mutta toisaalta elintarvikemuovia valvotaan EU:ssa jatkuvasti. Olen itse varovaisuusperiaatetta noudattaen siirtynyt lasisiin astioihin mahdollisuuksien mukaan, enkä koskaan lämmitä ruokaa mikrossa muoviastiassa, jos se on suinkin on vältettävissä. Toisaalta tässä mietin, että onko eroa siinä, että ruoka on pakattu muoviin kaupassa, tai että se pakataan siihen muoviin kotona? Hmmm…. (IS)

Tässä jutussa väitetään, että kuumalla ei tarvitsisi pestä, koska nykyaikaiset pesuaineet puhdistavat jopa 20 asteessa. On varmasti totta, että pesuaineet tehoavat erilaisiin tahroihin paremmin kuin ennen, mutta pisti silmään että jutussa ei puhuttu mitään bakteereista. Minun kokemukseni on, että kunnolla hikiset urheiluvaatteet eivät lähde puhtaiksi 40 asteen pesussa, vaan hajut haihtuvat vasta 60 asteessa. Entä liinavaatteet ja pyyhkeet? Lähteekö kaikki lika todella 20-30 asteessa? En usko että lähtee. Jutussa hämää, että siinä puhutaan erilaisista tahroista, jotka tosiaan usein lähtevät liottamalla tarpeeksi vahvassa pesuaineessa, mutta ”näkymättömästä liasta” ei puhuta oikeastaan mitään. Siis ihmisen eritteistä, ulosteperäisistä bakteereista, puhumattakaan ei-toivotuista ötököistä ja loisista, jotka valitettavasti myös ovat edelleen arkipäivää. Niihin ei auta kuin kuumuus. (YLE)

Lopuksi täytyy jakaa vielä niksi, joka voitti Pirkan kilpailussa pääpalkinnon: rasvatahrat lähtevät astianpesuaineen ja leivinjauheen sekoituksella. Tämä on jo niin luovaa kemiaa, että onhan tätä seuraavalla kerralla pakko kokeilla! (Iltalehti)

Viikon vinkit: mitä tapahtuu käytetyille vaatteille?

Tällä kertaa linkkaan kahteen Helsingin Sanomien artikkeliin, ja tiedän että niiden lukeminen voi maksumuurin takia olla vaikeaa. Suosittelen molempia silti, niiden sisältö on mielenkiintoinen. Näitä on ahkerasti jaettu myös sosiaalisessa mediassa, mutta siitä huolimatta haluan jakaa ne myös täällä.

Ensimmäinen juttu kertoo Recci-nimisen yrityksen toiminnasta. Reccillä on kaksi kirpputoria Helsingissä, joissa myydään vanhoja vaatteita ja kenkiä. Olen käynyt niistä toisessa, ja vaatteet ovat mielestäni aika tyypillistä esikarsittua kirpparikamaa; joukossa on laadukkaampia vaatteita mutta paljon myös sellaisia kammotuksia, joita kirppiksiltä yleensäkin löytyy. Jos on kirppareihin erikoistunut penkoja, tekee varmasti löytöjä. Jos taas on mukavuudenhaluinen vaeltelija kuten minä, liike ei ole mitenkään poikkeuksellisen houkutteleva.

Reccin ideana on kuitenkin se, että ne vaatteet jotka eivät mene kaupaksi tai jotka ovat liian huonokuntoisia myyntiin, kierrätetään eteenpäin. Ideana on, että poltettavaksi menee vain pienen pieni osa. Sen sijaan tekstiilimateriaali kierrätetään teollisuuden käyttöön, jossa se murskataan tai revitään, käsitellään eri tavoin ja josta se lopulta päätyy mm. eristeeksi autoihin tai kodinkoneisiin. Ajattelen niin, että tämä on erinomainen tapa käyttää tekstiilijätettä, joka ei todellakaan enää ole käyttökelpoista. Siis rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten pilalle menneet vaatteet voi mielestäni todella hyvällä omalla tunnolla toimittaa tähän tarkoitukseen, taikka ne kamalimmat ysäriaarteet, joita kukaan ei enää kehtaa päällensä laittaa. Sen sijaan minulla on jokin henkinen este sille, että ehjiä, uudehkoja vaatteita silputtaisiin. Minusta tuntuu siltä, että sen tyyppinen kierrättäminen ei mitenkään puutu alkuperäiseen ongelmaan, että hyvää vaatetta poistetaan kaapista ja sitten ostetaan tilalle uutta.

Vaihtoehto Reccin harjoittamalle kierrätykselle vain ei ole hirveän hyvä. Tässä toisessa Hesarin artikkelissa puhutaan nimittäin siitä, että vaatteiden rahtaaminen ”hyväntekeväisyyteen” ympäri maailmaa ei ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ensinnäkin on kyseenalaista, tarvitseeko köyhä afrikkalainen juuri sitä vaatekappaletta, jonka juuri minä tai sinä olemme päättäneet hylätä. Lisäksi käytettyjen vaatteiden raahaaminen kehitysmaihin sisältää muitakin ongelmia. Se tukahduttaa paikallisen teollisuuden eikä esimerkiksi Afrikassa ole vastaavaa jätteidenpolttosysteemiä kuten esimerkiksi Suomessa. Mitä niille vaatteille siis sitten tapahtuu, kun joku ihminen hylkää ne uudestaan toisella puolella maapalloa?

Jos ei halua olla osa ongelmaa, ainoa toimiva ratkaisu on muuttaa omaa toimintaansa. Suomalaiset heittävät pois kilotolkulla käytettyä tekstiiliä vuodessa. Näkisin, että tämän määrän vähentäminen on avain. Noista poistettavista vaatteista nimittäin vain pieni osa on niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelvottomia. Luulisin, että meistä moni marittaessaan tai muuten vaan kaappeja raivatessaan poistaa vaatevarastostaan paljon sellaista, joka ei enää vain miellytä silmää – ja sitten ostaa uutta tilalle. Olen itsekin sitä mieltä, että kaapissa on turha hillota niitä kolme numeroa liian pieniä tai isoja vaatteita, mutta kyllä meillä on aika usein tapana poistaa vain sellaista, joka ei vaan enää sykähdytä erityisemmin. Ainakin minä olen siihen syyllistynyt. Mutta olisiko sitä mahdollista välttää?

Olen tämän vuoden ostolakon aikana tullut siihen tulokseen, että on. Kun kesällä en saanut muutamaa vaatetta kaupaksi, päätin että otan ne takaisin käyttöön. En kierrätä, vaan keksin tapoja, joilla saan ne toimimaan. (No okei, siihen toiseen pitää kyllä laihtua pari kiloa ensin, mutta toinen on aivan kuranttia kamaa, ja jo takaisin käyttöön palautettu.) Tämä on sitä tyytymisen filosofiaa, jota olen ennenkin pohdiskellut.

Toinen asia on tietysti se, että ostaa vähemmän uutta kuin ennen. Jos vaatekaapista ei poista vaatteita jatkuvasti, ei siellä ole tilaa uudelle. Yksi sisään yksi ulos on erinomainen periaate, kun on tarkoitus pitää kodin tavaramäärä aisoissa. Mutta minne se ulos lähtevä tavara toimitetaan? Onko järkeä tehdä ok-paidasta täytettä auton kattoon, vai olisiko järkevämpää sittenkin ajatella, että kyllä tämä menee, ja käyttää paita loppuun asti? Sitten kun siinä on pari reikää, ja sillä on vielä pyyhkäisty lattialle kaatuneet maidot pois, sen voi jo mielestäni laittaa roskiinkin ilman suuria tunnontuskia.

Mitä enemmän näitä asioita ja tätä vaateongelmaa mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ratkaisu on meidän omissa kulutustottumuksissamme, kirjaimellisesti. Toisaalta pitää kuluttaa vähemmän, siis ostaa vähemmän uutta, ja suosia kierrätettyä aina kuin mahdollista. Toisaalta taas kuluttaa yksittäisiä vaatekappaleita paljon enemmän, että ne voi asiaa sen kummemmin problematisoimatta nakata joko poltettavaksi tai sitten toimittaa edelleen kierrätettäväksi teollisuudessa.

En väitä että oma suoritus olisi vielä täydellinen. Mutta olen kyllä tämän vuoden aikana kehittynyt hurjasti. Ylipäätään olen jotenkin herännyt tämän asian olemassaoloon ihan eri tavalla kuin ennen. Millaisia ajatuksia nuo artikkelit teissä herättivät?

Viikon vinkit: ruokahävikin torjuntaa, siivousvinkkejä ja luovaa epäjärjestystä

Nyt on hyvä idea! Ruokakauppias torjuu ruokahävikkiä pakkaamalla nuhjaantuneet mutta täysin käyttökelpoiset hedelmät euron laatikoiksi. Menevät kuulemma kuin kuumille kiville, enkä ihmettele. Jos hieman ruskeaa väriä ottanut banaani on siellä priimojen joukossa, eihän sitä kukaan poimi koriinsa. Mutta jos sama banaani on muiden vastaavien tuotteiden kanssa puoli-ilmaiseksi tarjolla, se muuttuu välittömästi houkuttelevaksi. Minusta tämä idea on loistava: hävikki pienenee merkittävästi, tarkanmarkan kuluttaja tekee todella edullisia löytöjä, eikä kauppias tee yhtään enempää tappiota kuin ennenkään, sillä aiemmin hedelmät olisivat menneet roskiin. Lisää tällaista! (IS)

Jos haluat oikein syväpuhdistaa kotisi, tässäpä lista josta voi hakea innoitusta. Ilta-lehti listaa ”ammattisiivoojan” vinkkejä paikoista, joita ei tule puhdistettua kovin usein. Listalta löytyy kaikenlaista, kaukosäätimestä verhotankoihin. Jälkimmäinen saattaa kerätä pölyä, mutta kaukosäädin on varmasti pahempi pöpöpesä.

Tässä Hesarin artikkelissa pohditaan, ruokkiiko epäjärjestys luovuutta ja johtaako tiukka järjestys puolestaan kapeampaan ajatteluun. Kun tätä artikkelia lukee, tuntuu siltä että pieni sotku on hyvästä, mutta liika ei. Eli miten sitä sitten osaisi kulkea juuri sopivan sotkun rajalla… Minusta ongelma on vähän siinä, että jos pieniä sotkuja ei ajoissa siivoa, seuraava vaihe on iso sotku, jonka taas en usko johtavan erityiseen tuotteliaisuuteen. Toisaalta olen kyllä samaa mieltä siitäkin, että hyvin tarkan järjestyksen pitäminen lähinnä sitoo resursseja, eikä välttämättä paranna elämänlaatua.

Viikon vinkit: vaatteiden alkuperä, kansalaistaitoja ja bakteeripesä

Tämä Ylen artikkeli vaatteiden alkuperästä on mielenkiintoinen. Jälleen kerran on selvää, että monilla vaatemerkeillä ei ole tietoa, eikä myöskään halua kertoa kuluttajalle vaatteen alkuperää. En voi olla ajattelematta, että silloin täytyy olla jotain peiteltävää. Pienet kotimaiset yritykset tuntuvat olevan hyvin perillä tuotantoketjustaan, isot globaalit pysyvät aiheen suhteen mykkinä. Minua rasittaa, että vaatteita ostaessa pitäisi ottaa tämäkin asia huomioon, mutta pakkohan se on. Toisaalta jos ostaa vain harvoin, ja tietää mitä haluaa, niin on mahdollista paremmin rajata sitä, minkä yritysten tuotteiden joukosta vaatteitaan etsii.

Erilaisia kansalaistaitoja on monenlaisia, tässä jutussa on listattu nykyaikaan sopivia. Otsikko viittaa Suomen kesään, mutta oikeasti esimerkiksi palovaroitin ja toimivat patterit ovat halpa henkivakuutus kenelle tahansa ympäri vuoden. Jutussa mainitun tutkimuksen mukaan iso osa suomalaisista on sitä mieltä, että on paljon todennäköisempää että naapurissa syttyy tulipalo, kuin että omassa kodissa syttyisi. Tämä on aika mielenkiintoinen ajatusharha. (Aamulehti)

Tähän uutiseen olen törmännyt jo eri järjestämisryhmissä: keittiösienet ovat bakteeripesiä. En tosin tiedä, käytetäänkö Suomessa keittiössä sieniä kovin paljon, minulla ei ainakaan ole sellaista käytössä. Tiskit tiskaan harjalla, jossa on vaihtopää. Pinnat pyyhin rätillä, jonka heitän suunnilleen joka toinen päivä pesuun. Joka tapauksessa sieni ei ole hyvä väline keittiössä, koska se kerää niin paljon bakteereja.