Nehän ovat kuin kaksi marjaa

Meidän uskollisesti 15 vuotta palvellut pölynimuri hajosi. Tai tarkalleen ottaen imuri ei hajonnut, vaan letku halkesi. (Kuva hajonneesta letkusta täällä.) Koska meillä ei sattunut olemaan sitä harmaata roudarinteippiä, jolla tunnetusti korjataan kaikenlaiset kodinkoneet, oli pakko ratkaista tilanne toisin. Koska en mitenkään jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin lähtenyt ostamaan uutta imuria, päätin etsiä varaosan. Sitä paitsi koska imurin moottori toimii ihan moitteettomasti, varaosa tuntui muutenkin fiksummalta ratkaisulta.

Electroluxin kotisivuilla on hyvä valikoima varaosia. Ongelmaksi muodostui se, että meidän imuriin ei löytynyt sopivaa letkua. Löysin kyllä kuvan letkusta, joka muistutti mielestäni kaikin tavoin nykyistä osaa, mutta sivun oma tarkistusohjelma väitti, että letku ei sovi meidän imurimalliin. En lannistunut, vaan googlasin pölynimurin mallinumeron + varaosa ja päädyin jonkun yleisen varaosaliikkeen sivuille. Sieltä löytyi täsmälleen sama letku kuin Electroluxin omilta sivuilta, mutta tällä kertaa – yllätys yllätys – löytyi myös tieto, että letku on yhteensopiva imurimme kanssa. Kyseessä oli varmuudella sama tuote, sillä se kävi ilmi tuotteen sarjanumerosta.

Päätin ottaa riskin, menin takaisin Electroluxin sivuille ja tilasin tuon letkun. Hinta oli kuljetuksen kanssa yhteensä 31,50 – mielestäni ihan sopivan kokoinen riski. Sitä paitsi olisihan minulla palautusoikeus, jos letku ei sopisikaan. Tilaus eteni nopeasti, ja eilen noudin paketin R-kioskilta. Kotona avasin paketin ja hain imurin. Kävi ilmi, että uusi osa sopii vanhaan koneeseen täydellisesti. Katsokaa näitä kuvia!

Kuvista on aika helppo päätellä, kumpi on uusi ja kumpi on vanha, kulumisen ja lian perusteella, mutta näettekö te noissa mitään muuta eroa? Keskimmäisessä kuvassa tuo vaaleampi putki on uusi. Siinä on myös suurin ero vanhaan, nimittäin putken kärki on 2mm pidempi kuin vanhassa. Se sopii kuitenkin moitteettomasti imurin varteen.

Nyt haluaisin kuulla Elecroluxilta selityksen: miksi väitätte, että varaosa ei sovi sellaiseen malliin, johon se kuitenkin täydellisesti sopii? Ymmärtäisin tämän, jos letkuissa olisi niin paljon eroa, että sen kiinnittämiseen pitäisi käyttää erityistä voimaa, tai että se ei pysyisi kunnolla paikallaan. Kuten kuvista näkee, nämä osat ovat kuitenkin lähes identtiset. Miksi kuluttajaa johdetaan harhaan? Väistämättä tulee mieleen, että kestävä kehitys on toissijaista, ja tärkeintä on vain saada kuluttaja ostamaan uusi kone. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi tämän blogin lukijoissa on runsaasti ihmisiä, jotka mieluummin korjaavat vanhan kuin ostavat uuden. Jos olet tällainen kestävän kehityksen kannattaja, ilmoittaudu kommenttiosastolla!

Minä voin hyvällä omallatunnolla suositella meidän pölynimuria kestävänä ja laadukkaana. Minusta nuo ovat äärimmäisen positiivisia ominaisuuksia, joita etsin itse silloin, kun olen ostamassa uutta tavaraa. Jos yritys voi kehua näin hyvin kestävällä tuotteella, luulisi että siihen myös myytäisiin varaosia ja siten pidennettäisiin vielä koneen ikää. Electroluxin varaosatilaus ja nettisivut toimivat myös moitteettomasti. Voisin kehua niitäkin estoitta, paitsi että en kehu, koska minusta tuntuu että minua on juuri yritetty johtaa harhaan.

Tähän koneeseen on nyt vaihdettu imuletku sekä reilut vuosi sitten se pitkä, metallinen putki eli imurin varsi. Kustannukset näistä ovat edelleen alle sadassa eurossa. Itse konetta aion käyttää edelleen niin kauan, kunnes moottori hajoaa. Kun niitä varaosiakin näköjään kaikesta huolimatta saa.

Toppatakissa toukokuussa

Tämä kevät on ollut niin erikoinen, etten ole uskaltanut laittaa talvivaatteita pois vaikka on jo toukokuun puoliväli. Tasan viikko sitten oli vielä niin kylmä, että villakangastakki oli todella tarpeen. Nyt näyttää vihdoin siltä, että voin tehdä perinteisen kausivaatteiden vaihdoksen kaapissa. Se onkin tervetullut liike, nimittäin kaipaan jo jotain uutta kaappiini.

Minusta kausivaatteiden vaihdoksessa on olennaista kaksi asiaa: ensinnäkin ne vaatteet, jotka menevät säilytykseen, kannattaa pestä ja kunnostaa. Toisaalta turhaa ei kannata säilöä. Tässä onkin erinomainen hetki käydä läpi talvivaatteet sillä silmällä, onko niille vielä ensi kaudella käyttöä. Minulla tämä prosessi tapahtuu itse asiassa monessa tasossa, sillä myös lastenvaatteet pitää käydä läpi samalla systeemillä.

Tällainen systemaattinen läpikäyminen pari kertaa vuodessa on kyllä hyödyllistä. Esimerkiksi kengät: kahdet hyvät jotka laitoin suoraan lenkälaatikkoon. Yhdet huonot, joiden säästämistä mietin pitkään, mutta tein lopulta tietoisen päätöksen pitää niitä vielä ensi syksyn. Ne ovat hyvät huonolla säällä, ja sellaiset on aina hyvä olla varastossa. Heitän ne pois viimeistään vuoden päästä, jolloin ne todennäköisesti hajoavat jalkaan. Yhdet nilkkurit, jotka olen saanut äidiltäni, ja jotka palautan takaisin, koska ei tullut käyttöä. Ja sitten vielä yhdet saappaat, joista vetoketju on rikki. Olin sullonut ne naulakon taakse piiloon, kun en jaksanut viedä niitä suutarille ajoissa. Epäilin, että jos en vie niitä samalle suutarille kuin edellisellä kerralla, niistä tulee tyhmän näköiset. Nyt löysin ne sieltä, ja totesin että vielä tyhmempää on pitää niitä rikkinäisinä ja käyttökelvottomina naulakon takana piilossa, kuin edes yrittää saada ne käyttökuntoon.

Villakangastakille riittää tuuletus ja harjaus, sitten sen voi panna pukupussissa talvisäilöön. Kaksi kevyempää tikkitakkia päätin tänä vuonna viedä pesulaan. Kuin huomaamatta ne ovat likaantuneet sekä sisältä että ulkoa. Molemmat takit olisi varmasti voinut pestä kotonakin. Mutta harkittuani asiaa, totesin että pesula on oikea osoite. Sille ajalle, jonka olisin käyttänyt pesutuvan varaamiseen, oikeanlaisen pesuaineen etsimiseen, tahrojen poistoon ja kuivatteluun, on nyt muutakin käyttöä. Koska en ole lopputuloksesta ihan varma muutenkaan, annan pesulan tänä vuonna hoitaa homman puolestani. Hanskat ja pipot saavat pysyä omassa laatikossaan eteisen piirongissa läpi kesän. Mutta toisessa laatikossa olevat huivit vaihdan kesäisempiin. Paksut villahuivit voi laittaa kesäksi pinon alimmaiseksi toiseen kaappiin, ja ottaa käden ulottuville kaikki ohuet kaulahuivit. Pesukoneen kautta nämäkin.

Onhan tällaisessa kausivaatevaihdoksessa jonkin verran työtä, mutta toisaalta sen ehdoton etu on tämä, että kaikki vaatteet tulee käytyä järjestelmällisesti läpi ja huollettua samalla. Syksyllä on paljon kivempaa ottaa esiin puhtaat ja siistit kamppeet. Harrastaako joku muu tällaista vaatteiden vaihtelua?

Viikon vinkit: Meriroskis, muovinkierrätystä ja vaatekomeron järjestystä

EDIT: Nyt myös linkki mukana! Tiesittekö, että on keksitty meriroskis, joka imee vettä sisäänsä ja siivilöi siitä muovia? Minusta on huikeaa, että tällainen keksintö on, ja että sellainen on laitettu myös Helsingin edustalle. Kaksi kappaletta tuntuu vain kovin vähältä, miten näitä voisi saada lisää? Jos systeemi toimii, voisivatko ihmiset ruveta meriroskiskummeiksi, ja osallistua näiden rahoittamiseen? Minä ainakin olisin valmis siihen. Juttu on kiinnostava muutenkin, mikäli muovijätteen vähentäminen Itämerestä kiinnostaa. (YLE)

Jatketaan muoveilla. Miksi muovin kierrättäminen on niin vaikeaa ja miten nämä haasteet ylitetään? Allekirjoitan näistä ”tekosyistä” monta, enkä tällä hetkellä kierrätä muovia. Tuntuu että siihen pitäisi taas ruveta, mutta tosiasia on että onhan se työlästä. Tosin ns. oikein tekeminen usein on. (YLE)

Tässä kuvapitoisessa jutussa on ihan käteviä vinkkejä vaatekaapin järjestämiseksi. Parhaiten näistä on hyötyä, jos käytössä on vaatekomero, tavallisessa kaapissa ei välttämättä ole näille ratkaisuille tilaa. (Iltalehti)

Voiko lahjan antaa takaisin?

Lahjat ovat hankalimpia tavaroita, kun pitäisi poistaa jotain. Lahjaksi saatu tavara ei nimittäin ole pelkkä tavara. Se on myös esimerkiksi osoitus ystävyydestä tai sukulaisuudesta. Se voi symboloida niin kiitollisuutta kuin katumustakin. Lahja kertoo aina paljon myös antajasta: aidosta halusta ilahduttaa, velvollisuuden tunteesta saajaa kohtaan tai jopa halusta vaikuttaa saajan elämään. Sitten kun käy kotiaan läpi ja haluaa raivata tarpeetonta pois, lahjaksi saadut tavarat aiheuttavat ongelmia.

Helposti tulee huono omatunto, jos haluaisi heittää lahjan pois. Se tunne tulee, vaikkei asiaa sen kummemmin edes pysähtyisi ajattelemaan – lahjojen poistaminen nyt vain ylipäätään tuntuu hirveän tylyltä ja kiittämättömältä. Sen lisäksi alkaa pohtia, mitä antajakin sanoisi, jos tietäisi, loukkaantuisi varmaan. Ja tuntuuhan se itsestäkin ikävältä, jos huolella valittua lahjaa kohdellaan piittaamattomasti.

Törmäsin äskettäin keskusteluun, jossa joku oli heittänyt lahjan roskiin, ja antaja oli sen kuultuaan loukkaantunut ja moittinut saajaa siitä, ettei ollut antanut lahjaa takaisin. Lahjan antaja olisi ottanut antamansa tavaran mieluummin takaisin itselleen, kuin kuullut sen joutuneen roskikseen. Tästä seurasi keskustelua siitä, pitäisikö kaikkia lahjoja tarjota aina takaisin antajalle, ennen kuin ne poistaa kotoaan? Vai kuuluuko se antajalle ylipäätään millään tavalla, mitä lahjalle sitten tapahtuu, kun saaja on sen ottanut vastaan?

Aloin tätä pohdiskella, ja ymmärrän kaikkia osapuolia. Kun raivaa kodistaan tarpeetonta – etenkin silloin kun haluaa eroon isosta määrästä tavaraa – ihan jokaisen kipon ja kupin kanssa ei voi pysähtyä. Ei vaan voi! Raivaaminen halvaantuu niille sijoilleen, jos jokaisen esineen kohdalla pitäisi käydä läpi myös antajan tunteet. Samoin olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että siinä missä lahjahevosen suuhun ei ole katsomista, ei myöskään antajalla ole enää oikeuksia tavaraan sen jälkeen, kun se on vaihtanut omistajaa.

Toisaalta ajattelen kuitenkin niin, että vaikka poistaisi kodistaan lahjaksi saatuja tavaroita, sen voi tehdä hienotunteisesti ja antajaa kunnioittaen. Ei ole tarpeen mainostaa asiaa, eikä esimerkiksi kannata lisätä esinettä sellaiselle foorumille myyntiin, jossa myös antaja on jäsenenä. En myöskään oikein ymmärrä sitä, että jos paketista paljastuu jotain epämieluisaa, sanotaan heti että onpas kamala, pidä itse tuommoinen.

Sen sijaan siinä, että antajalta tiedustelee haluaisiko hän lahjan takaisin, on itua. Minusta pointti on siinä, että niin tehdään vasta siinä vaiheessa, kun lahja on muuttunut omassa kodissa tarpeettomaksi. Tämänkin voi tehdä niin, ettei se kuulosta antajasta ikävältä. Voi esimerkiksi kertoa, ettei tavaralle ole enää meillä käyttöä eikä oikein tilaa, joten on siksi ajatellut kierrättää esineen. Mutta olisiko antajalla itsellään sille käyttöä? Jos on, niin antaisin sen mielelläni, koska on kiva tietää, että esine tulee hyvään käyttöön. Olennaista on esittää asia niin, että alkuperäiselle antajalle ei tule sellaista oloa, että joko häntä tai hänen antamaansa lahjaa ei arvostettaisi.

Tällainen palauttaminen toimii parhaiten esimerkiksi lasten tavaroiden suhteen, koska ne tosiaan jäävät ajan myötä pieniksi ja tarpeettomiksi. Olen esimerkiksi itse antanut takaisin vaatteita ja joitain tarvikkeita, joita lapset ovat saaneet lahjaksi. Siinä vaiheessa kun omat ovat kasvaneet niistä ohi, on antajalla itsellään voinut olla sopivan ikäistä jälkikasvua käyttämään samoja tavaroita. Kukaan ei ole loukkaantunut, itse olen saanut tarpeettomat tavarat hyvin kierrätettyä eteenpäin ja alkuperäiselle antajalle tulee hyvä mieli, kun oma lahja ei joudu hukkaan.

Samoin tekisin näin myös silloin, kun kyse on jonkinlaisesta perintötavarasta. Mummolan ryijyillä tai pitsiliinoilla ei ehkä ole juuri omassa kodissa käyttöä, mutta joku muu sukulainen saattaa arvostaa niitä paljonkin. Tiedättehän tilanteen, missä yksi sukulainen on laittanut menemään jonkun vanhan tavaran, ja sitten joku toinen sukulainen hermostuu, koska olisi mieluusti pelastanut kapineen omaan kotiinsa. Tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin muistaa, että kenelläkään ei ole oikeutta määrätä toista ihmistä säilyttämään mitään omasta puolestaan. Jos kukaan muukaan ei halua säilyttää perintövaasia, sen saa vapaasti viedä kirpputorille.

Lahjan voi siis mielestäni palauttaa takaisin, tietyissä tilanteissa, ja antajaa kunnioittaen. Mitä mieltä te olette?

30 kertaa : vastuullisen vaateostamisen puolesta

Sain Sulassa sovussa blogin Ainolta haasteen: uutta vaatetta ostaessa pitäisi miettiä, tulenko käyttämään sitä vähintään 30 kertaa. Aloin tietysti heti pohdiskella haastetta monelta kantilta.

Periaatteessa tuo voisi olla hyvä yleisohje. Perusvaatteille tulee helposti sen verran käyttöä puolessa vuodessa, tai lyhyemmässäkin ajassa. Esimerkiksi nyt minulla on päälläni farkut, joita varovaisenkin arvion mukaan olen pitänyt jalassa ainakin parisataa kertaa. Yläosana on tunika, jonka sain viime vuonna lahjaksi. Luulisin, että olen pitänyt sitä yli 20 kertaa, mutta tarkemmin en osaa sanoa. Käytän sitä kuitenkin joka kuukausi, joten 30 kertaa tulee tämän vuoden aikana varmuudella täyteen. Sukat ja alusvaatteet ovat puolestaan sellaisia, että ne tulee käytettyä kirjaimellisesti loppuun, joten kertyvistä käyttökerroista ei tule olemaan huolta.

Mutta sitten aloin miettiä kaikkia erikoistapauksia, kuten sukkahousuja. Juuri vastikään pistin jalkaan sukkikset suoraan paketista, ja jalasta suoraan roskikseen. Yksi käyttökerta. Ylipäätään ohuille sukkahousuille voi minusta realistisesti laskea 1-5 käyttökertaa. Jos menee sen yli, niin on jo käynyt hyvä tuuri. Entä sitten juhlavaatteet? Harvapa meistä elää sellaisessa  huvitusten pyörteessä, että hienommille vaatteille tulisi koskaan 30 käyttökertaa. Silti niitäkin täytyy joskus ostaa uusia. Tai entäs hellevaatteet? Villakerrastot? Kuten huomaatte, asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Olen silti sitä mieltä, että tulevien käyttökertojen arvioiminen ostovaiheessa on erittäin hyvä idea. Siinä nimittäin joutuu miettimään, kuinka kauan vaate oikeasti olisi käytössä. On myönnettävä, että en muista koskaan pohtineeni asiaa tältä kannalta. Yleensä mietin kaupassa, sopiiko vaate tarpeisiini, pidänkö siitä, voiko sen pestä, onko hinta järkevä, minkä kanssa sitä pitäisin ja nykyisin jopa sitä, miten sen asustaisin. Sen sijaan en ole koskaan ajatellut, kuinka monta käyttökertaa vaatteelle tulisi. Osittain kyse on siitä, että jos vaate on kiva, sitä olettaa automaattisesti pitävänsä paljon. Mutta ei kaikkien vaatteiden kohdalla.

Mietitäänpä asiaa tänä vuonna ostamieni vaatteiden kannalta. Tammikuussa ostamani kotelomekko on ollut päällä kaksi kertaa, tänään puen sen jälleen. Se tarkoittaa sitä, että käyttökertoja pitäisi tulla vielä 27 lisää, että tavoite olisi saavutettu. Tällä kerran kuussa tahdilla siihen menisi vajaat kolme vuotta, mutta todellisuudessa luultavasti pidempään. Viime kuussa ostamani kesähame ei ole ollut päällä vielä kertaakaan. Olettaen, että lämpötila tänä vuonna vielä nousee sellaisiin lukemiin, että hameelle olisi käyttöä, voisin arvioida käyttäväni hametta kesän aikana esimerkiksi 10 kertaa. Se tekisi samat kolme vuotta. Kuten tuossa aiemmin jo totesin, ostamilleni kolmille sukkahousuille ei tule edes yhteensä 30 kertaa, mutta toisaalta niitä kaksia alushousuja tulen varmasti jo vuoden sisällä käyttämään tuon verran, ja vuosien varrella vielä enemmänkin.

Haluaisinkin avata keskustelun tästä aiheesta! Mitä mieltä olette, onko 30 kerran sääntö hyvä ohjenuora kaupoilla? Miten tiukasti sitä olisi syytä noudattaa? Toisaalta pohdin sitä, että pitäisikö 30 kertaa olla sääntönä myös niille vaatteille, jotka kaapista jo löytyvät. Esim. jokaista vaatetta on pidettävä 30 kertaa, ennen kuin sen saa myydä tai lahjoittaa pois? Ja entä sitten, jos jo kaupassa tuntuu siltä, että käyttökertoja ei tule tarpeeksi. Pitäisikö juhlamekko jättää ostamatta ja vain sinnitellä vanhoilla? Vai olisiko silloin vuokraaminen tai lainaaminen oikea vaihtoehto? Entä koskeeko tämä käytettyjä vaatteita?

Kuten näette, en tuttuun tyyliini niele pureskelematta hyviäkään ideoita! Otan kyllä haasteen vastaan, mutta en ihan sellaisenaan, koska minkä tahansa säännön sokea noudattaminen ei minusta ole järkevää. Kertokaa tekin oma näkemyksenne: toimisiko tämä teillä, noudattaako joku jo nyt tai ottaako joku kenties tästä haasteen vastaan! Ja Aino, osallistu sinäkin keskusteluun!

Mitä kuuluu muovipusseille?

Muovipussien ostolakko on toinen tammikuussa alkanut projekti, ja ajattelin päivittää, mitä sille kuuluu tällä hetkellä. Olen aika hyvin pysynyt tavoitteesa. Sitten viime raportin, olen muistaakseni ostanut yhden tai korkeintaan kaksi muovikassia ruokaostoksia varten. Ne harvat kerrat, kun oma kassi on unohtunut kotiin, olen ostanut paperikassin, mutta kerran tai kaksi on ollut niin huono ilma, että muovikassi oli järkevämpi ratkaisu kuin paperikassi.

Kun alkuvuodesta aloin käyttää ylitsepursuilevaa muovikassivarastoa pois, näytti siltä, että jossain vaiheessa ne vain loppuvat. Maaliskuun puolella muovikassivarastoon oli tullut jo kohtalainen vaje. Olin yhtä aikaa iloinen, mutta samalla pohdin, että mihinkähän kaikki roskan sitten pakataan, jos muovikassit loppuvat. Nyt on käynyt selväksi, että eivät ne kuitenkaan lopu. Niitä tulee aina jostain lisää. Suurin syy tähän on se, että puoliso ei ole haasteessa mukana. Silloin kun hän käy kaupassa, kuormakin on yleensä suurempi, joten kasseja tulee samassa suhteessa. Jos tilaan kotiinkuljetuksen kaupasta, lopputulos on sama, sillä kotiinkuljetus pakkaa tavarat aina muovikasseihin. Sitten niitä kasseja vielä tulee iso määrä kerralla, sillä mielestäni samalla kuljetusmaksulla kannattaa tilata mahdollisimman paljon.

Sen sijaan niiden ärsyttävien pikkupussien tulo talouteen on loppunut lähes täysin. Kieltäydyn niistä kaupassa aina. Ostos mahtuu aina joko käsilaukkuun, reppuun tai sitten omaan kassiin. Eräänä päivänä kannoin suutarista kengät sinällään kainalossa kotiin, koska en halunnut ottaa uutta muovikassia. Ainoastaan hedelmäpusseja kertyy, sillä en vieläkään muista aina ottaa kestopussia hedelmiä varten mukaan kauppaan. Onneksi lähikauppa suosii nykyisin biohajoavia pusseja hedelmähyllyllä, joten käytän ne joka tapauksessa biojätepusseina.

Muovipussit eivät siis tästä taloudesta lopu, mutta niiden määrä on vakoitunut, ja toivottavasti vielä vähenee hiljalleen. Muovikassittomuudesta on kuitenkin muodostunut helppo rutiini – yhtä helppo, kuin silloin kun sen aina nappasi kassalla mukaan.

Viikon vinkit: Itämeren muovit, eettistä muotia sekä kirjojen kierrätystä

Kun lukee tätä YLEn uutista Itämeren mikromuovitilanteesta, tulee sekä toiveikas että epätoivoinen olo. On hienoa, että asia on ymmärretty ja sen eteen toimitaan, mutta asiat etenevät välillä hirveän hitaasti. Tämä artikkeli on hyvä yleiskatsaus tilanteeseen.

Muodin tuotannossa on vaikea sanoa, mistä vaatteet tulevat ja miten ne on tehty, sillä yritykset eivät ole kovin innokkaita paljastamaan tuotantoaan. Iltalehti referoi raporttia, joka rankkaa vaatemerkkejä sen mukaan, miten eettistä niiden tuotanto on. Mielenkiintoista on että yritys, jota pidetään usein esimerkkinä kaiseta pahasta, H&M, onkin parhaiden joukossa – mikä ei toki vielä tarkoita sitä, että yrityksen saama tulos olisi hirveän hyvä. Sen sijaan pohjalta löytyy niin halpamerkkejä kuin kalliitakin. Tämä on kuluttajan kannalta ihan älyttömän turhauttavaa. Kun edes hinta ei kerro mitään siitä, millaisissa oloissa vaatteet on tuotettu, jää vaatteiden eettisyys täysin oman aktiivisen salapoliisityön ja fiiliksen varaan. (Iltalehti)

Kirjat ovat kierrättäjän murheenkryyni, koska niitä ei meinaa saada liikkumaan millään. Tässä jutussa on hyvät perusohjeet siitä, miten kirjoja kannattaa säilyttää, sekä siitä mitkä kirjat tällä hetkellä myyvät ja mitkä eivät. Varmasti tämäkään ei ole mikään täydellinen lista, mutta suuntaviivoja ainakin saa. (Kodin Kuvalehti)

Rehellinen tilitys ostolakon kääntöpuolesta

Ryhdyin vuoden kestävään omatoimiseen ostolakkoon erittäin motivoituneena. Olin jokseenkin järkyttynyt edellisen vuoden vaateostosten määrästä, jonka rehellinen kirjanpito oli paljastanut. En voinut käsittää, miten olin onnistunut vuoden aikana ikään kuin huomaamatta hankkimaan niin monta vaatekappaletta ja käyttämään niihin niin paljon rahaa.

Kun aloitin vuoden alussa, ajattelin että minulla on vaatteita kirjaimellisesti vaikka muille jakaa. Valinnanvaraa oli vaikka kuinka, ja poistettavaakin löytyi edelleen. Pohdin, että sukkahousuja oli varmasti niin paljon, ettei uusille olisi tarvetta pariin vuoteen. Mietin, että oikeasti tästä vuodesta tulee ihan helppo, sillä en todellakaan ollut vaatteiden suhteen mikään minimalisti.

Nyt alkaa ostolakon viides kuukausi. Rehellisesti sanottuna alkaa hieman kyllästyttää. Olisi kiva lähteä shoppailemaan. Minusta tuntuu, että päällä on koko ajan samat vaatteet. Se pitää pitkälti paikkansa, koska arkiunivormuni on farkut ja villapaita. Farkkuja on normikäytössä kahdet, villapaitoja vajaat kymmenkunta. Niistä muodostettujen yhdistelmien määrä on rajallinen. Koska neuleet ovat kaikki varsin neutraaleja väreiltään, yleisime arkipukeutumisessa on jokseenkin monotoninen. Osittain syytän tästä sääolosuhteita. Tämä epämääräinen jälkitalvi ei ole inspiroinut etsimään hameita kaapista, lyhythihaiset puserot ovat liian kylmiä ja kun käytännöllisyys on ykköskriteeri, ei vain jaksa ruveta virittelemään mitään kovin ihmeellistä.

Toisaalta syytän ostolakkoa. Jos sitä ei olisi, olisin varmaan jo lähtenyt kaupoille etsimään piristystä neulevalikoimaan. Haluaisin täydentää vaatekaappia vaikka millä. Tekisi mieli värikkäitä yläosia, mielenkiintoisia leikkauksia, mukavia mutta tyylikkäitä arkimekkoja, iloisen värisiä sukkiksia… Ehkä keväiset housut eivät olisi myöskään pahitteeksi. Kenties jopa sellaiset leveät mutta vajaamittaiset…? Kenkiä en sentään kuvittele ostavani, niitä riittää. Tai hetkinen, olisihan minulla oikeastaan tarvetta klassisille loafereille.

Jos nyt kuitenkin olen rehellinen, niin tässä vaiheessa vuotta tämä käytettävissä oleva valikoima alkaa hiukan kyllästyttää. Tajuan tätä kirjoittaessa, että kyllästyminen on myös aiemmin ollut yhtenä syynä vaateostoksille. Olen halunnut vaihtelua, jotain uutta, kivaa ja piristävää. Useimmiten sen seurauksena olen myös halunnut poistaa kaapista jotain periaatteessa käyttökelpoista, johon itse olen vain jo kyllästynyt. Tämä, hyvät lukijat, on se syy, miksi hukumme vaatejätteeseen. Vaihtelunhalu.

Koska tämä projekti on minulle tärkeä, olen edelleen motivoitunut jatkamaan sitä, kyllästymisestä huolimatta. Olen antanut itselleni luvan olla kyllästynyt aivan kaikessa rauhassa. En siitä huolimatta ole hankkiutumassa kohti ostosterapiaa. Sisäinen dialogini menee suunnilleen näin:

Kyllästynyt minä: Ääh, mä en jaksa näitä samoja vaatteita päivästä toiseen! Tylsää! Tahdon vaihtelua!

Ostolakossa oleva minä: Ai sua kyllästyttää? No rouva on hyvä ja käyttää luovuuttaan! Sullahan on kaappi täynnä vaatteita. Käytä niitä.

Eli vaikka juuri nyt ei olekaan ihan niin inspiroituneet fiilikset kuin vielä tammikuussa, jatkan silti valitsemallani linjalla. Minulle rupeaa tässä vähitellen kirkastumaan, että haluan todella pyrkiä kohti sellaista tilannetta, että käytän vaatteeni mahdollisimman loppuun. En halua sellaista vaatekaappia, johon ostetaan jatkuvasti lisää, ja toisesta päästä ”kierrätetään” pois vanhoja vaatteita jonkun muun huoleksi. Vielä en ole tässä tilanteessa, poistettavaa nimittäin on edelleen, mutta tämä on tavoite.

Loppuvuoden ostostarpeita pitää myös arvioida, siitä ehkä oma postauksensa jossain vaiheessa. Tulen kyllä ostamaan vaatteita myös loppuvuoden aikana, koska esimerkiksi huomaisin juuri, että toiset farkkuni olivat kuluneet puhki. Mutta haluan tehdä ostokset mahdollisimman tietoisesti ja harkitusti. Tämäkin siis tavoite. Raportoin kyllä rehellisesti miten meni.

Miten teillä muilla menee? Kommenteissa olen lukenut paljon tosi innostuneita kokemuksia, mutta onko siellä ketään muuta, jolla olisi haasteita ostolakon kanssa?

Luulin etten ostanut mitään, kunnes totuus paljastui

Suunnittelin tätä tekstiä ja mietin mielessäni, mitä oikein kertoisin, sillä tässäkään kuussa ei tullut vaateostoksia. Sitten tekstiä aloittaessa tajusin että tuohan ei täysin pidä paikkaansa, sillä ostinhan minä sukkahousuja Hulluilta päiviltä. Avasin excelin tarkistaakseni, mitä sukkahousut maksoivat ja totesin, että valikoiva muistini on syy siihen, miksi viime vuoden ostoseuranta järkytti niin pahasti. Huhtikuun ostokset näyttivät tältä:

  • 3 paria Falken sukkahousuja, 32,90€
  • 2 perusalkkarit, 9,90€
  • Sandin kesähame (käytetty) 38€

Jep jep. Yhteensä kuusi vaatekappaletta. Yhteensä 80 euroa ja 80 senttiä. Ostolakko on suhteellinen käsite.

Sukkikset ja alushousut olivat Hulluilta päiviltä ja hyvässä alennuksessa. Molemmat ovat sellaista kulutustavaraa, jota on uusittava tasaiseen tahtiin. Noista sukkiksista yhdet on jo käytetty ja saman illan aikana hajotettu, joten siinä tuli yhdelle käyttökerralle melko korkea hinta, yli 10 euroa. Toisaalta tämä on taas näitä hyviä syitä hamstrata esimerkiksi juhlasukkiksia alennusmyynnistä. Täydellä hinnalla käyttökerran hinta olisi ollut noin tuplat tuohon verrattuna, joten ilmeisesti täytyy olla tyytyväinen. Alushousuja puolestaan on syytä heittää menemään kulahtaneemmasta päästä jatkuvasti, joten uusien siistien lisääminen on ihan perusteltua.

Kesähame tarttui mukaan samalla, kun vein omia vanhoja vaatteita myyntiin. Ei välttämätön, mutta hauska. Koska kyse oli käytetystä vaatteesta, sen ostaminen heräteostoksena ei tuntunut kovinkaan pahalta. Olin myös käynyt kesävaatteet äskettäin läpi, ja tiesin että tälle voisi olla käyttöä (siis sitten kun jossain vaiheessa lakkaa satamasta lunta).

Mutta on tämä silti mielenkiintoista. Vaikka oikein erityisesti kiinnitän asiaan huomiota, pystyn silti kuukauden sisällä unohtamaan kuudesta ostamastani vaatteesta kolme. Ei mikään ihme, että viime vuoden lopussa olin vähän hämmästynyt 12 kuukauden aikana kertyneestä vaatemäärästä. Tästä syystä suosittelen vahvasti vaatekirjanpitoa kaikille. Jos olet koskaan aprikoinut, miksi vaatekaapissasi on niin täyttä, paljonkohan vuodessa menee rahaa vaatteisiin, tai ylipäätään miettinyt mistä niitä vaatteita oikein kertyy, kokeile kirjanpitoa. Se on silmiä avaavaa. Ehkä teillä kaikilla ei ole tätä samaa aktiivisen unohtamisen taitoa, mutta siitä huolimatta. Kun kirjoittaa jokaisen ostetun vaatekappaleen ylös hintoineen päivineen, on pakko kohdata totuus.

Kuten huomaatte, ostolakko ei ole ollut absoluuttinen, mutta niin ei ole ollut tarkoituskaan. Tämän vuoden vaatesaldo on todella pieni verrattuna esimerkiksi siihen, kuinka paljon olin ehtinyt ostaa vaatteita viime vuonna neljässä kuukaudessa. Siitä huolimatta tämä itseään huijaava mieli jaksaa yllättää aina vaan uudelleen.

Nyt olisi kiva kuulla, mitä teidän ostolakoille kuuluu?

Huhtikuun kosmetiikkaostokset

Jaaha, raportin aika! Huhtikuun ostoslista näyttää seuraavalta.

  • 2x Lumenen hyaluronitipat à 12,90€ eli yhteensä 25,80
  • Scholl jalkavoide 5,90
  • Lasten hammastahna 1,50
  • V10 Plus kasvojen kuorinta-aine (apteekista) 26
  • LV hoitoaine ja sampoo, molemmat 3,50, eli yhteensä 7

Huhtikuun saldo on siis 66,20 euroa.

Sitten analyysiä. Näistä tuotteista pelkästään omaan käyttöön tulivat jalkavoide, tehotipat sekä kuorinta-aine. Sampoo ja hoitoaine olivat koko perheen käyttöön, hammastahna nimensä mukaisesti lapselle. Yhteisiin ostoksiin meni siten vajaa kymppi, ja oman kosmetiikan hinnaksi jäi jälleen noin 50€. Tämä tuntuu kolmen kuukauden perusteella olevan se perustaso, joka meillä menee kosmetiikkaan. Koko perheen ostokset, jotka sisältävät lähinnä hammastahnaa, sampoota ja saippuaa maksavat näköjään suunnilleen sen kymmenen euroa kuussa. Tämä tekee vuodessa noin 100-140 euroa näihin päivittäistavaroihin. Tämä pysyy mielestäni erittäin hyvin kohtuudessa, mutta on ihan mielenkiintoinen tieto.

Henkilökohtaiseen kosmetiikkaan kuukaudessa käyttämäni raha on isompi kuin kuvittelin. Olen kuitenkin oppinut, että arvioin systemaattisesti kaiken oman kulutukseni pahasti alakanttiin. Joten tämä on nyt siis se perustaso joka minulla kosmetiikkaan menee. Olen päättänyt, että se on okei. On kuitenkin hyvä tiedostaa, mikä se todellinen kulutuksen taso on, sen sijaan että elelisi jatkuvassa itsepetoksessa. Totuus hiukan kirpaisee, mutta näin se nyt vain on. Jos haluaisin, tässä olisi sellainen kohde, josta voisi tinkiä. Äkillisen rahapulan iskiessä siirtyisin varmasti käyttämään edullisempia ihonhoitotuotteita. Meikkien ostamisen voisin lopettaa miltei kokonaan, sillä nykyiset varastot riittäisivät varmaan pariksi vuodeksi eteenpäin. Ainoastaan ripsiväriä pitäisi ostaa lisää. Koska äkillistä rahapulaa ei kuitenkaan juuri nyt ole käsillä, jatkan näiden tuotteiden käyttämistä, sillä olen löytänyt tuotteet, jotka sopivat tarpeisiini.

Noista tuotteista muuten sen verran, että tuo Lumene tehotippa on tosi hyvä. Se kosteuttaa rutikuivaa ihoani tehokkaasti. Minulla on nyt ensimmäinen pullo kuukauden käytön jälkeen noin puolessa välissä ja kaksi täyttä odottamassa. Tästä seuraa se, että tämä tuote loppuu noin puolen vuoden päästä. Kuorinnan ostin myös odottamaan valmiiksi, edellinen samanlainen tuubi riittää vielä tämän kevään loppuun. Tuo V10 on japanilainen sarja, jonka muita tuotteita en ole testannut, mutta tämä kuorinta on ollut käytössä jo vuosia. Sitä myydään vain joissakin apteekeissa. Itse asiassa samassa sarjassa olisi myös tuollaisia tehotippoja, ja kun olen nyt tuon Lumenen myötä oppinut niitä käyttämään, voisin vaikka testata seuraavaksi niitä.

Olen siis täydentänyt varastoja viime aikoina aika paljon, minkä pitäisi kyllä näkyä siten, ettei ihonhoitoon tarvittavia tuotteita tarvitse ostaa ennen kuin joskus kesän jälkeen. Sen sijaan haluaisin ostaa uuden ripsivärin. Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta olen joutunut markkinoinnin uhriksi. Taidan kuitenkin malttaa mieleni ja käyttää edellisen loppuun, ja ostaa uuden vasta sitten.

Tämä on tällä erää viimeinen kosmetiikkaraportti. Tämä yhden neljänneksen seuranta on ollut informatiivinen jakso ja hyvä kokeilu. Koen kuitenkin, ettei pidemmästä seurannasta olisi kauhean paljon enempää hyötyä. Olen oppinut, paljonko käytän rahaa omaan ja yhteiseen kosmetiikkaan. Koska kulutus tuntuu pysyvän melko samalla tasolla jatkuvasti, en usko että tulevat kuukaudet tarjoaisivat hirveästi uutta tietoa. Kun alepäivät alkavat, ostan varastoon useampia tuotteita, joita käytä sitten vähitellen pois. Kun seuraava kampanja alkaa, onkin yleensä aika täydentää varastoja. Sen lisäksi ostelen suunnilleen joka toinen kuukausi meikkejä joko korvaamaan loppuneen tuotteen tai hetken mielijohteesta muuten vaan. Pidän kuitenkin peilipöydän laatikkoa rajoina, jonka yli meikkien määrä ei saa kasvaa. Tämä rajoittaa satunnaisten ostosten määrää.

Kosmetiikka on siis katsottu. Mitähän sitä seuraavaksi rupeaisi seuraamaan? Ideoita? Ja miten teidän kuukausi meni?