Arkijärki-podcast 4: Vähennä tavaraa ennen joulua

Jouluna tavarat lisääntyvät, ja joulun jälkeen puolestaan iskee hirveä raivausvimma. Mutta ehkä tarve karsia ei tammikuussa olisi niin suuri, jos tavaroita alkaisi vähentää jo ennen joulua hyvissä ajoin? Tässä podcastissa kerron, miten itse valmistaudun jouluun vähentämällä kaikenlaisia tavaroita, jotta myös jouluvalmistelujen tekeminen olisi helpompaa. Erityisesti huomion kohteena keittiö, kosmetiikka ja lelut.

Huom! Podcastin voi tilata myös Itunesin ja Acastin kautta! Ja jos tykkäsit, jätä toki kummassa tahansa palvelussa arvio, jotta muutkin löytäisivät Arkijärki-podcastin!


Ilmainen, ärsyttävä mutta välillä tosi hyödyllinen

Minulla on sellainen ongelma että jos saan kosmetiikkaostoksen kylkiäisenä jonkun näytepussin, en voi heittää sitä roskiin. Sehän on nimittäin käypä tuote. Samasta syystä en myöskään voi sanoa näytteille ei. Ilmaisen houkutus, tiedättehän? Lopputulos on se, että näytteitä kertyy. Ajatus on, että niitä käytetään matkoilla, mutta käytännössä en sitten kuitenkaan niitä joko muista tai halua ottaa mukaan. Sitten niille varattu tila alkaa täyttyä ja lopulta pitää ottaa kosmetiikkaprojekti, jotta pääsen niistä eroon. (Koska en pysty laittamaan roskiin mitään, mitä voi käyttää.)

Mutta vastikään tein juuri päinvastoin, ja erityisesti tilasin nettikaupasta kosmetiikkanäytteitä itselleni. Olin onnistunut kuluttamaan kaikki varsinaiset tuotteet loppuun, enkä saanut päätetyksi, mitä tuotteita haluaisin seuraavaksi käyttää. Sitten huomasin, että EkoPharman sarjoista oli mahdollista tilata ”matkapakkauksia”, joihin kuului kuusi eri tuotetta. Tilasin heti kaksi settiä erilaisia kasvotuotteita, ja olen nyt pari viikkoa käyttänyt niitä aivan innoissani. Näytteet ovat 5ml jokainen, joten niistä riittää muutamaan käyttökertaan niin, että tuotteeseen ehtii hyvin saada tuntumaa.

Tällä kertaa näytteet olivat siis juuri sitä mitä tarvitsin ja halusin. Nyt minulla on ollut mahdollisuus tutustua moniin eri tuotteisiin, valita niistä itselleni parhaat, ja pian tilaan sopivimmat täydessä koossa. Tässä yhteydessä tulin käyttäneeksi myös vanhoja näytteitä pois siinä vaiheessa, kun normaalit tuotteet olivat jo loppuneet mutta en ollut vielä saanut näitä uusia. Kieltämättä sekin oli hyödyllistä, tosin sillä erolla, että tulin testanneeksi tuotteita, joista en ollut alunperin erityisen kiinnostunut. Kokeilu oli sikäli hyödyllinen, että havaitsin ettei noita tuotteita ole tarpeen hankkia myöhemminkään.

En ollenkaan tykkää ostaa ”sikaa säkissä”, joten tällainen testailu sopii minulle hyvin. Luulisin, etten ole ainoa tässä lajissa, vaan ihmiset yleisesti ottaen haluavat ensin testata ja sitten vasta maksaa. Minusta kosmetiikkafirmojen kannataisi tarjota tällaisia kokeilupakkauksia yleisemminkin. Kylkiäisinä jaettavat näytteet yrittävät tietysti ajaa samaa asiaa, ja tutustuttaa kuluttaja uusiin tuotteisiin. Mutta ainakin minulla ongelmana on se, että ilmaisnäyte on harvoin juuri sellainen, mitä sillä hetkellä etsin tai mille on tarvetta. Siksi sen käyttäminenkin jää sattuman varaan. Sen sijaan näistä itse valituista näytteistä maksaminen tuntui järkevältä investoinnilta, koska pääsen tutustumaan ja valitsemaan rauhassa. Mahdollisuus testailla tuotteita rauhassa johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että esimerkiksi EkoPharma, jonka tuotteista olin jo valmiiksi kiinnostunut, tulee jatkossa luultavasti täyttämään kylppärinkaappiani varsin kattavasti.

Pyöriikö teillä näytteitä, joita ei ikinä tule käytetyksi, vai pystyttekö sanomaan jo kassalla ei?

Viikon vinkit: maksuton workshop, lattikaivon puhdistus ja kuran pysäyttäminen

Huomenna alkaa ilmainen workshop kapselipukeutumisesta. Jos aihe kiinnostaa, sinne voi ilmoittautua tästä linkistä. Tämä työpaja kestää viikon, ja ensimmäinen video tipahtaa sähköpostiin heti huomenna.

Yksi kodin kiistatta ällöttävimmistä töistä on lattiakaivon puhdistaminen. Aina välillä sekin kannattaa tehdä, sillä esimerkiksi suihkussa kaivoon päätyy hiuksia ynnä muuta, mikä vähitellen tukkii viemärin. Iltalehdessä Martat kertovat, miten puhdistus tehdään. Muistakaa näissä hommissa aina laittaa kumihanskat käteen!

Etenkin kerrostalossa kuraeteisen järjestäminen ei ole yksinkertaista. Tässä mielenkiintoisessa artikkelissa pureudutaan kuran pysäyttämisen tekniikkaan täsmällisemmin kuin missään, mitä olen aiemmin lukenut.  Minä vein vastikään meidän eteisen maton pesulaan. Ajankohta ei ollut paras, sillä kurakausi tekee siitä kohta taas selvää, mutta pesulan tarjous sattui lokakuulle. (ESS)

Arkijärki-podcast 3: Käytetyt vaatteet ja evakkomentaliteetti

Tässä podcast-jaksossa pohdin sitä, mitä käytetyille mutta pikkuvikaisille vaatteille pitäisi tehdä. Voiko sellaisia laittaa hyväntekeväisyyteen? Vai pitäisikö ne laittaa roskiin? Olen huomannut, että nykyajassa on usein vastakkain eko ja ilo, ja siitä seuraa ongelmia. Puhun myös siitä, miten evakkomentaliteetti vaikuttaa ajatteluumme. Tämä podcast jatkaa sujuvasti vaate- ja kierrätysteemaa, jälleen vähän eri näkökulmasta. Sana on vapaa blogin kommenttiosastolla!

Mainitsen podcastissa Patrician vaatekeräyksen turvakodeille. Mikäli aihe kiinnostaa, siitä voi lukea enemmän Patrician omilta nettisivuilta.

Ja huomio Acastin kautta podcasteja kuuntelevat! Arkijärki-podcast löytyy nyt myös sieltä, hae sanalla arkijärki, tai löydä podcast osoittesta https://www.acast.com/arkijarki

Joulustressi on eri maissa erilaista

Olen tässä vähitellen havahtunut siihen, että elämme marraskuuta, mikä tarkoittaa että joulu lähestyy huomattavaa vauhtia. Eräässä amerikkalaisessa organisointiblogissa tuli  vastaan jouluvalmistelujen tehopäivät, ja niihin liittyviä materiaaleja lukiessa meinasin pyllähtää tuoliltani. Kulttuurierot konkretisoituivat jälleen kertaheitolla!

Nimittäin kuulkaas tätä: amerikkalainen ammattijärjestäjä ohjeistaa, että kodin koristelemiseen ei tarvitse (tai pidä) käyttää enempää aikaa kuin yksi päivä. Ne koristeet, joita ei ehdi laittaa esille yhden päivän aikana, voi lahjoittaa pois. Haluaisin tietää, onko teillä kenelläkään niin paljon joulukoristeita, ettei niitä mitenkään saisi laitettua esille yhden päivän aikana? Mikäli joulukuusen koristelua ei lasketa, kaikkineen päivineen luulisin saavani koristeluun kulumaan maksimissaan kaksi tuntia, ja siinä ajassa on jo ripustettu useammat jouluvalot ja parvekevalot ja viimeisetkin tontut, joita varastosta löytyy. Eikä siihen kuuseenkaan mene paria tuntia kauempaa, vaikka myönnänkin olevani kuusenkoristelun suhteen poikkeuksellisen fanaattinen.

Seuraava hämmästys löytyi osastolta, jossa aiheena oli ruoka. Ykkösenä ostolistalla oli nimittäin paperilautasia ja -kulhoja. Ideana on, että joulunaika on liian kiireistä, jotta tiskaamiselle olisi aikaa. Kertakäyttökulhoja kehuttiin käteviksi leivonnassa, niissä voi sekoittaa eri aineita ennen kuin ne yhdistetään taikinaan. Täytyy sanoa, että ekologinen omatunto ei selvästi kolkuta amerikkalaisilla samoin kuin täällä. Ymmärrän, että todellisissa kriisitilanteissa paperilautaset saattavat pelastaa täydelliseltä kaaokselta, mutta en pidä joulua kriisitilanteena. Sen sijaan en ymmärrä, miksi normaali tiskikonerutiini lakkaisi joulunaikaan toimimasta. Käsitiskiä syntyy jatkuvasti suunnilleen saman verran, ja kone pesee normaalit lautaset ja kulhot. Mitä lisähyötyä paperilautasista siis olisi?

Kun ei ole kuusia, pitää laittaa pallot palmuun. Tämä kuva on Kaliforniasta vanhoilta kotikulmilta.

Olen kuvitellut, että jouluvalmistelut voivat todella tuntua välillä hieman stressaavilta, mutta en ole koskaan tuskitellut esimerkiksi sitä, että joudun yksin koristelemaan koko kodin. Ei meillä myöskään ole tarpeellista suunnitella etukäteen, paljonko pitää nostaa käteistä joulunpyhiä varten pankkien ollessa kiinni, koska voin luottaa siihen, että kaikkialla käy kortti, tippejä ei tarvitse maksaa ja automaatit toimivat joulunakin.

Tällaiset kulttuurierot ovat mielestäni todella mielenkiintoisia! Voin vain kuvitella, miten noiden ohjeiden kirjoittaja hämmästelisi näitä meidän kotoisia ongelmia: esimerkiksi sitä, että joulunajan logistiikkaan tuo haastetta ruuhkaiset haustaumaat tai sen pohdinta, mennäänkö saunaan ennen vai jälkeen aterian, ja ketkä menevät missäkin järjestyksessä, vai mennäänkö ollenkaan. Vaikka nämä teemat lienevät suomalaisille tuttuakin tutumpia, niissä riittäisi varmasti eksotiikkaa jossakin muussa maassa.

Tiedän että blogilla on lukijoita ympäri maailmaa, joten olisikin hauska kuulla lisää joulustressistä eri maissa! Entä mistä te stressaatte jouluvalmisteluissa, Suomessa tai muualla?

Tekstiilijäte-projekti sekä uusi yhteistyö

Nyt on marraskuu, ja olen virallisesti aloittanut tekstiilijätteen punnitsemisen. Sitten viimeisimmän kirjoitukseni, olen edelleen hionut ja täsmentänyt projektin tavoitteita ja sääntöjä.

Päätin, että punnitsen kaiken tekstiilin (vaatteet, liinavaatteet, kodintekstiilit, matot jne.) mutta sen lisäksi kirjaan myös kengät ja jalkineet, jotka heitän roskiin. Ainakaan näin aluksi en taulukoi enkä punnitse sellaista kierrätysvaatetta, joka ei mene roskiin vaan käyttöön jollekulle. Tämä siksi, että lapsiperheessä kierrätysvaatteen määrä on väistämättä suuri, ja vaatteita jää pieneksi jatkuvasti. Kierrätysvaatteiden kirjaaminen lisäisi työtä niin paljon, että sen vuoksi jätän sen toistaiseksi ulkopuolelle. Punnitsen ja merkitsen siis kaikki tekstiilit ja pukimet, jotka heitän roskikseen. Roskis tarkoittaa tässä tapauksessa HSY:n keräämää sekajätettä, joka päätyy jätteenpolttolaitokseen ja sitä kautta energiaksi.

Kuluneiden kuuden päivän aikana ei jätettä ole vielä tullut. Sitä kuitenkin syntyy tasaiseen tahtiin. Tässä ylimalkainen lista tekstiileistä, jotka muistan syksyn aikana heittäneeni roskiin:

  • bambukuituisia nilkkasukkia, en muista kuinka monta kappaletta
  • parit keinokuituiset alushousut
  • lasten lenkkarit
  • askartelusta ylijäänyttä tekstiilisilppua (alunperin tyynynliina/pyyhe)
  • pitkä yöpaita puuvillatrikoota

Askartelua lukuunottamatta kaikki nuo roskiin heitetyt vaatteet on jo korvattu uusilla vastaavilla. Roskiin vaatteet päätyivät kulahdettuaan täydellisesti tai mentyään rikki, eli muututtuaan käyttökelvottomiksi. En noita punninnut, mutta arvioisin, että noiden kokonaispaino lienee maksimissaan kilon.

 

Sitten toinen asia: Koska nämä vaateasiat ovat koko vuoden pyörineet niin pinnalla täällä blogissa, olen päättänyt uskaltautua ihkaensimmäiseen yhteistyöhön toisen tahon kanssa. Teen tänä syksynä yhteistyötä Capslook.fi -sivuston kanssa. Löysin itse Iinan ja hänen sivunsa loppukesästä, kun yritin itse päästä kapselipuvustoon paremmin sisälle. Kapselipukeutuminen kiinnostaa minua edelleen, vaikka en vieläkään tiedä, onko se juuri se minun juttuni.

Aihe kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että olen päättänyt opiskella siitä lisää. Iina järjestää tähän tarkoitukseen 13.11. alkavan viikon mittaisen ilmaisen netti-workshopin, joka toimii hyvänä johdatuksena kapselipuvustoon. Workshopin videot ja muut materiaalit tulevat suoraan omaan sähköpostiin, eikä tämä siis maksa mitään. Jos aihe kiinnostaa, workshoppiin voi ilmoittautua tästä linkistä.

Tässä loppuvuodessa näitä vaatteisiin, pukeutumiseen, vaatteiden kierrätykseen ja tekstiilijätteeseen liittyviä postauksia ja podcasteja on tulossa vielä lisää, sen verran mielenkiintoinen ja opettavainen tämä ostolakkovuosi on ollut. On erittäin kiintoisaa nähdä, mitä opin seuraavan 12 kuukauden aikana tuottamastani tekstiilijätteestä. Jos jotain olen tähän mennessä oppinut, niin ainakin sen, että todellisuus on yleensä ihan erilainen, kuin itse aina kuvittelen.

Viikon vinkit: lelukuvastot, säännöllinen raivaus ja puhelimen puhdistus

Minun ei tarvitse kirjoittaa joulun lelukuvastoista, koska Ilana sanoo omassa kirjoituksessaan kaiken, mitä minäkin olisin sanonut. En voi ajatella niin, että lapsi jäisi jostain merkittävästä kokemuksesta paitsi, mikäli hän ei satu näkemään nimenomaan lapsille suunnattua mainontaa. Nähdäkseni ei ole mitään pelkoa siitä, etteikö lasten tietoisuuteen tulvisi runsaasti ärsykkeitä erilaisille lahjatoiveille muutenkin. Jos ei tiedä joka ikistä lelubrändiä, joita kaupasta löytyy, ei osaa niitä myöskään haluta (eli kinuta lahjaksi). En halua altistaa itseänikään mainonnalle enempää kuin on pakko, joten miksi sitten altistaisin lapset, joiden kyky käsitellä vaikutusyrityksiä on paljon kehittymättömämpi.

Iltalehti teki toisenkin jutun Tavarataidoista. Vähän edelliseen aiheeseen liittyen – tavaraa tulee jatkuvasti lisää, sillä juhlimme kaikkea mahdollista antamalla lahjoja tai hankkimalla asiaankuuluvia koristeita ja tarvikkeita. Mutta miksei meillä ole samanlaisia raivauspäiviä näiden vastapainoksi? 

Käpälöimme kännykkää jatkuvasti likaisilla käsillä, ja sitten hieromme sitä naamaa vasten. Näin flunssakauden jyllätessä pian täydellä voimalla, kännykän puhdistaminen tuntuu fiksulta toimenpiteeltä. En tosin ole varma tuosta etikasta, itse olen käyttänyt ihan perinteistä desinfioimisainetta, jota saa apteekista. (MTV)

Arkijärki-podcast 2: Oletko sinäkin sopivalisti?

Tässä jaksossa kerron enemmän kohtaamisestani Tiina ja Sinikka Nopolan kanssa ja kuinka se johti oivallukseen: olen sopivalisti! Minusta tavaroiden ja onnellisuuden kannalta olennaista on se, että tavaroita on sopivasti. Mutta mistä tietää, kuinka paljon on sopivasti? Sopiva on suhteellinen käsite, ja tässä podcastissa pohdiskelen sitä, miten sopivan määrän saa selville, ja miten itse olen päätellyt, mikä on sopiva määrä tavaraa juuri minulle. Sopivalismista on juteltu täällä blogissakin jo melkein vuosi sitten, mutta jostain syystä nyt tämä kolahti toden teolla. Kiitos siis lukijalle, joka ilmeisesti kylvi idean mieleeni 🙂

Arkijärki-podcastin voi kuunnella tästä alta, mutta voit myös tilata sen suoraan puhelimeesi iTunesin kautta.

Lokakuun vaateostokset

Raportin aika jälleen. Hienosti menneiden todellisten lakkokuukausien jälkeen lokakuu oli kaukana nollasta. Ladotaan luvut heti pöytään, niin päästään asiaan.

  • Pyjamapaita 29,90
  • Pyjamahousut 32,90
  • Urheiluliivit 44,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Ylipolven sukat 12,90
  • Kahden alushousut, yht. 9,90
  • Sukkahousut 14,90
  • Parka-takki 290

Näiden ostosten summa on yhteensä 455,20€. Lisäksi minulle hankittiin uusi untuvatakki, jota en kuitenkaan maksanut itse. Lukumäärällisesti uusia vaatteita tuli 11 kpl.

Takkeja lukuunottamatta kaikki on peräisin hulluilta päiviltä. Kuten etukäteen arvelin, ostoksia tuli sieltä tehtyä. Tämä kuukausi on kuitenkin uudenlainen yleisen ostohistoriani kannalta, nimittäin urheiluliivejä lukuunottamatta kaikki yllämainitut vaatteet olivat ostoslistalla. En tehnyt yhtään heräteostosta, vaan hankin pelkästään sellaisia vaatteita, joita hankkimista olin suunnitellut jopa pari vuotta. Nuo liivitkin tulevat käyttöön, mutta ne eivät olisi olleet vielä aivan välttämätön hankinta.

Sukkahousut sisälsivät kahdet paksut ja värikkäät sekä yhdet ohuemmat mustat. Olen pitkään halunnut hankkia väriä talvisten hameiden alle, ja nyt kun suosimani merkki oli alessa, ostin tummansiniset ja viininpunaiset. Ylipolven sukkia olen etsinyt valehtelematta pari vuotta. Viime talvena niitä ei kai myyty missään, joten kun nyt löytyi simppelit, mustat, paksut sukat, ostin siltä istumalta. Olisin ostanut ne täydelläkin hinnalla, mutta kun saa alennuksella niin entistä parempi. Viime talvena laitoin kylmimpinä päivinä legginssit sukkahousujen päälle, mutta epäilen pitkien sukkien olevan mukavammat käytössä. Tämä lähtee testiin, kun säät vielä kylmenevät.

Pyjamaa, joka täyttäisi sekä mukavuus- että ulkonäkökriteerit, olen myös etsinyt vuosia. Heitin vähän aikaa sitten maailman kulahtaneimman yöpaidan roskiin (kyllä, siis ihan roskiin), joten uusi pyjama tuli tarpeeseen. Vanhat yöpukuni eivät täytä juuri mitään kriteerejä, mutta tyytymisen filosofiaa noudattaen olen kuitenkin käyttänyt niitä uskollisesti. Jokin raja tässäkin sentään. Olen iloinen tästä uudesta, mukavasta ja katseenkestävästä yöasusta, sekä iloinen siitä että se karmea vanha riepu on poistunut kaapista. Epäilen puolisoni olevan vahvasti samaa mieltä.

Sitten vielä nuo takit. Olin jo viime syksynä todennut, että tarvitsen viileän sään takin, sellaisen niin sanotun parkan. (Mikä muuten on parka suomeksi?) Kriteereinä oli pitkä helma, korkea kaulus, tikkivuori sekä vedenkestävyys yhdistettynä kaupunkikelpoiseen ulkonäköön. Olen hytissyt säihin nähden liian ohuissa ja lyhyissä tikkitakeissa, tai topannut sadetakin alle kerroksia. On tosi epämiellyttävää palella joka päivä. Syyslomalla kuitenkin onnisti, ja sain siistin öljykangastakin, jota olenkin käyttänyt joka päivä ostopäivästä lähtien.

Viimeisenä listalla on untuvatakki. Vanha untuvatakkini oli lyhyt ja tyylikäs kaupunkitakki. Mutta kun joka vuosi sukuloimme Lapissa talvisin, vuosien varrella on käynyt ilmi, että vaatteilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia, jos ohjelmassa pulkkamäkeä ja luontoretkeilyä. Uusi untsikka soveltuu aidosti kylmiin olosuhteisiin, eikä siinäkään tarvitse enää palella. Se oli hintava, mutta tuskin tarvitsen uutta seuraavan 20 vuoden aikana. Tuo vanha takki oli ostettu 8 vuotta sitten, ja annoin sen äidilleni, jolta puolestaan puuttui siisti untuvatakki. Yksi sisään yksi ulos -periaate toimi siis juuri niin kuin pitää.

Vaikka nyt oltiin nollasta kaukana sekä määrän että hinnan suhteen, en voi ottaa näistä huonoa omaatuntoa. Kaikki tulevat käyttöön, osaa on ehditty pitää jo monta kertaa, ja suurin osa näistä myös korvaa jonkun vanhan vaatteen. On ihanaa kun ei tarvitse palella, on ihanaa vaihtaa täysin loppuun palvelleita vaatteita uusin ja kauniisiin. Ja on varsin mielenkiintoista huomata kehittyneensä vuoden aikana niin, ettei ole heräteostoksille altis, vaan osaa ostaa juuri sitä mitä tarvitsee. Tässä on tämän ja viime vuoden välillä valtava ero. Viime vuonna ostelin mitä vastaan tuli, tänä vuonna valtaosa hankinnoista on ollut todella harkittuja.

Tällainen kuukausi tällä kertaa. Miten teidän kävi? Haahuilitteko hulluilla päivillä? Miten ostolakko on sujunut?

Tavarataidot & Arkijärki Iltalehdessä

Meinasi tulla kiire messuille sunnuntaina, kun toimittaja pyysi haastatteluun ennen kuin olin ehtinyt lähteä kotoa. Ehdin kuitenkin taksilla perille, ja saatiin tehtyä kiva video tavaraähkyn torjumisesta. Juttu ja video löytyvät tästä linkistä:

http://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/201710302200496129_uh.shtml

Juttu jatkuu myös mainosvideon alapuolella.

Muuten, jos Tavarataidot kiinnostaa joko perinteisenä kirjana, e-kirjana tai äänikirjana, sen voi tilata esimerkiksi AdLibriksen kautta. Kirjaa myydään myös kirjakaupoissa, mutta Suomalaisesta kirjakaupasta sitä on turha etsiä. Suomalainenkin tilaa sen liikkeeseen, jos käy kassalta pyytämässä, mutta kilpailevan kustantajan jakelukanavana he eivät ottaneet kirjaa hyllymyyntiin. (Kyllä, tämä tuntuu minusta epäreilulta.)