Roskien lajittelusta kokemuksia?

Meidän roskiskaappi siinä tiskipöydän alla muuttui viikonloppuna täydelliseksi. Sen jälkeen kun olen ruvennut lajittelemaan muoviroskat erilleen, olen kohdannut hankaluuksia. Kaapissa ei nimittäin oikein riittänyt paikkoja kaikille. Siellä oli isoin astia muoville, yksi pieni biojätteelle ja toinen pieni lasille ja metallille. Sitten tarvittiin vielä sekajäte, mutta sille ei ollut paikkaa.

Keräsin sekajätettä ensin pieniin paperikasseihin, jotka pysyivät itsekseen pystyssä. Systeemi ei kuitenkaan ollut kovin kätevä, eikä niitä pussejakaan ollut loputtomasti. Muovikassi irrallaan ei toimi, kuten varmaan voitte arvata. Sitten muistelin, että meillä saattaisi olla vintillä yksi ylimääräinen roska-astia. Löysin sen ja olin riemuissani. Samalla ihmettelin, mistähän se oli meille joutunut… mutta samapa tuo. Pahaksi onneksi tämä astia oli liian iso. Vaikka kääntelin astioita millä tavoilla, ne eivät kerta kaikkiaan suostuneet mahtumaan. Hyvä idea ei siis toiminut. Mutta sitten löytyi yllättävä ratkaisu. Olin eräänä päivänä mummilla kylässä. Laitoin jotain roskikseen, ja tajusin että hänellä oli kaksi sievää pientä roska-astiaa, ja lisäksi jäi vielä ylimääräistä tilaakin. Seuraavalla kerralla otin oman ylimääräisen astian mukaan. Se mahtui mummin kaappiin loistavasti, vaihdoin siis yhden pienen astian häneltä omaan vähän isompaan. Nyt meillä on neljä jäteastiaa, jotka mahtuvat nätisti niille varattuun tilaan.

Tämä johti pohdiskelemaan, millaisia lajittelusuorituksia kansalaisilta nykyisin odotetaan. Meillä on siis neljässä astiassa viisi eri jätelajia: muovi, sekajäte, biojäte, metallit ja lasi. Siivouskaapissa on paperikassi, jonne keräyspaperi kerätään. Työhuoneessa puolestaan on sellainen Ikean neljän laatikon hylly (olisiko merkiltän Lack? Niitä joita on kaikilla), jonne kerätään palautuspullot, kartonki, ongelmajätteet ja elektroniikkaromu. Tämä tekee yhteensä 10 erilaista jaetta. Se on aikamoinen määrä. Noista lajikkeista kuusi voi viedä takapihan roskiskatokseen. Neljä muuta täytyy toimittaa kodin ulkopuolelle: pullot kauppaan, patterit vien yleensä läheiseen sähköliikkeeseen, ongelma- ja elektroniikkaromut olen palauttanut kerran vuodessa, kun HSY:n keräysautot kiertävä keväisin.

Roskien lajittelu on hyvä asia. Mutta yleisesti ottaen asuntojen roskia varten varatut tilat ovat auttamattoman pienet. Meillä tämä toimii työhuoneen ansiosta, mutta kun mietin edellisiä asuntoja, esimerkiksi sitä opiskeluaikojen yksiötä tai sitä seurannutta vuokrakaksiota, niin eihän niissä ollut mitään mahdollisuutta lajitella juuri mitään. Luulen, että moni periaatteessa motivoitunut jättää lajittelematta, koska asunto ei anna siihen kunnolla mahdollisuutta.

Epäilen, että jälleen kerran en ole ainoa joka tätä asiaa tuskailee. Aihe kiinnostaa myös kirjani kannalta. Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia tästä aiheesta! Miten teillä on ratkaistu tämä asia? Millaisia ongelmia lajittelu tuonut arkeen? Ja etenkin parannusehdotuksia. Miten asuntoja pitäisi parantaa, jätteiden keräystä muuttaa tai mitä tahansa luovia ideoita, joiden avulla tämä homma saataisiin toimivammaksi!

Viikon vinkit: muovikasseja, pilaantuvia kananmunia ja pikasiivousta

Tämä mielenkiintoinen uutinen kertoo, että Lidl aikoo luopua muualla Euroopassa muovikasseista. Suomessa ei aiota luopua. Juttu kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa. Siitä käy ilmi, ettei asia ole niin yksioikoinen. Nimittäin jos ihmiset eivät osta ostoskasseja, todennäköisesti he alkavat ostaa roskapusseja. Näinhän se onkin, sillä johonkin roskatkin on pakattava. Onko sitten fiksumpaa ostaa kassi ostoksille, ja käyttää se uudelleen roskapussina, vai ostaa suoraan roskikseen meneviä pusseja? (YLE)

Tämä uutinen kertoo sen, mitä olen aina epäillytkin: jääkaapin kananmunateline on turha. Tarkemmin sanottuna se saattaa jopa pilata munat, kun ne hölskyvät ovessa edestakaisin. Pilaantumiseen en osaa ottaa kantaa, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miksi kananmunat pitäisi siirtää erittäin kätevästä ja fiksusta pakkauksesta pois. Jutussa on muutakin hyödyllistä asiaa kananmunien säilytyksestä ym. (YLE)

Nämä hassut ohjeet väittävät neuvovansa pikasiivouksen, mutta oikeasti kyse on vain kokoelmasta erilaisia siivous- ja muita vinkkejä, joilla koti saadaan näyttämään siistiltä.

Sukkien taittelun taika

Sukkalaatikko oli päässyt aika kaaosmaiseen kuntoon. Alkutilanne näytti tältä:

img_0217

Kuten näkyy, laatikko on täynnä kaikenlaista. Tuossa oikeassa etukulmassa on yritys viikata sukkia riviin, Näkyy vähän huonosti, koska mustat sukat eivät erotu kovin hyvin mustasta laatikosta. Laatikko puolestaan oli askarreltu paperikassin pohjasta, ja se alkoi jo hajota. Sukkahousuja olen vain heitellyt tuohon päälle yhteen läjään. Tästä laatikosta oli vaikea löytää mitään.

15 minuuttia myöhemmin olin käynyt jokaisen sukan ja sukkahousun läpi. Erottelin parittomat, rikkinäiset ja muuten vaan kulahtaneet tai väärän kokoiset joukosta pois. Loput viikkasin sillä systeemillä, mitä täälläkin olen mainostanut moneen otteeseen. Sukkahousut käärin kasaan ihan vaan perinteisellä konmaritekniikalla. Otin avuksi tilanjakajia – toisin sanoen hedelmärasioita. Lopputulos:

img_0219

Tämä kuva on parempi ja informatiivisempi kuin tuo eka, mutta eron voi hahmottaa silti selkeästi. Tästä laatikosta näkee mitä missäkin on. Vasemmalla on paksut villa- ja bamubusukkikset. Keskellä edessä ohuemmat, edessä yli 50 denierin ja takana olevissa rasioissa on ohuet juhlasukkikset ja ohuet nilkkasukat. Edessä oikealla on kaikki nilkkasukat värin mukaan viikattuina.

Tuota viikkaamista saattaa joku irvailla, mutta olen kokenut sen todella käytännölliseksi. Sukkien taittelu siististi vie muutaman minuutin, mutta sen seurauksena ikinä ei tarvitse etsiä mitään. Jos taas tilanne on tuo mikä ylhäällä, etsimiseen kuluu lopulta ne samat minuutit. Ostan ensisijaisesti vain samanlaisia nilkkasukkia (pientä variaatiota on, mutta pääsääntöisesti ostan aina samanlaisia). Jos huomaan että sukka on mennyt puhki, säästän aina sen ehjän puolen parista. Se rullataan siististi pystyyn noiden oikeanpuoleisten purkkien väliin. Sitten kun myöhemmin sukka jälleen hajoaa, tuolta löytyy sille luultavasti uusi pari. Sama systeemi toimii, jos pesukoneeseen on eksynyt parittomia.

Paperihaaste jäi minulla kesken kriittisen aikapulan vuoksi, mutta jos haluatte helpon ja nopean koko koti kuntoon -haasteen, kääntykää sukkalaatikkonne puoleen!

Mitä minä sitten teen?

Jos edellisessä kirjoitin siitä, mitä jätän tekemättä, tässä seuraavassa katsaus siihen, mitä minä sitten teen. En tietenkään ole lopettanut kodinhoitoa tykkänään. On asioita, joista ei kannata luopua. Tärkein niistä on rakas tiskikonerutiinini. Illalla kone päälle, aamulla tyhjät kaappiin, ja sitten konetta täytellään koko päivä. Illalla pestän taas ja sama uudestaan. Tämä yksinkertainen systeemi takaa edes jonkinlaisen järjestyksen keittiössä. On ihan sama, vaikka kello oli 23 kun huomaan, että tiskikone ei vielä ole päällä. Sitten vaan pikaohjelma pyörimään. Tärkeintä on, ettei keittiö pääse kaaoksen valtaan.

Keittiöjuttuihin liittyy myös ruokien suunnittelu. Tajusin että se on tärkeämpää kuin koskaan, jotta ruokien kanssa ei tarvitse joka päivä tuskailla. Eilen kulkiessani ison ruokakaupan ohi, ostin jauhelihaa, tuoretta kalaa ja vielä kanasuikaleita. Luulisin, että niillä saadaan tämä viikko selvittyä. Päivitän viikon ruokalistan pikapuoliin. Viime viikko meni suunnitelman mukaan, ja se helpotti kyllä elämää.

Pyykkiäkin on pestävä ja hieman tulee raivattuakin. Ensinnäkin kyse on välttämättömyydestä: likaisia vaatteita kertyy vaikka pesuvälejä pidentäisi. Toiseksi lastenhuone muuttui eilen kertaheitolla, kun erilliset sängyt vaihtuivat kerrossängyksi. Sain onneksi molempien vanhat vuoteet hienosti kierrätettyä eteenpäin, joten emme ole monen sängyn loukussa. Mutta lastenhuoneen järjestys menee uusiksi, koska nyt sinne mahtuu uusi leluhylly, joka puolestaan vapauttaa lattiaa ja pöytäpintaa leluista. Samoin sängyn alla on säilytystilaa, jonne aion muuttaa kuopuksen vaatevaraston. Tämä vaatii toimenpiteitä lähitulevaisuudessa, varmaan oma postauskin tulossa.

Olen kuitenkin todennut, että lyhyet järjestely- ja raivaus purskaukset ovat hyvä keino lepuuttaa aivoja kirjoittamisen lomassa. Loputtoman pitkään en jaksa keskittyä, joten kun teksti alkaa tökkiä on kiva verrytellä jalkoja ja päätä laittamalla pieni osa kotia kuntoon. Tämän seurauksena meillä on nykyisin pystyynviikattu pakastin. Tajusin, että pakastimen vetolaatikkoon kannattaa myös laittaa tilanjakajia, jotka pitävät ruuat erillään. Niihin saa myös esim. pienemmät vihannespussit pystyyn, eivätkä jätskipuikot seilaa kaiken keskellä irrallaan. Kannattaa kokeilla. Itse käytin muovirasioita, jotka olivat tulleet esim. nektariinien mukana.

Täysin pellossa ei siis elellä, vaikka paljosta olenkin nyt väliaikaisesti luopunut. Kirjakin edistyy hiljalleen. Tänään minusta otetaan kuvat kustantajan katalogia ja nettisivuja varten. Julkaisu lähestyy askel askeleelta! Tuntuu huimalta!

Viikon vinkit: arkea, kutistuneita vaatteita, liian pitkälle menevää karsimista sekä käsittämättömät ohjeet

Kotitalousopettajien liiton puheenjohtaja harmittelee sitä, että perusarki ei ole trendikästä. Juttu on lyhyt ja kepeä, mutta ytimestä olen samaa mieltä.  Arjen perustaidot kannattaa ottaa haltuun, vaikkei ne trendikkäitä olisikaan. (Iltalehti)

Tässäpä erikoinen ohje: kutistuneen vaatteen saa kuulemma venytetyksi takaisin sampoon avulla. Kokeilkoon ken uskaltaa. (Iltasanomat)

Tähän artikkeliin törmäsin Konmari-ryhmässä. Huolestunut psykoterapeutti pohtii, meneekö karsiminen jo liian pitkälle. Jääkö elämä elämättä, jos kaikki energia menee vain tavaroiden vähentämiseen? Sanoisin, että mikä tahansa harrastus on pahasta, jos se valtaa elämän niin ettei millekään muulle jää aikaa. Mutta jos nyt vain on kyllästynyt siihen, että tavaroita on liikaa, niin ei niiden vähentämisestä haittaa ole, olipa metodi mikä tahansa. (Sveriges radio)

Loppukevennyksenä mielestäni aika kummallinen lista siivousmokista, jotka voivat pilata tavaroita. Ehkäpä joku näihin on sortunut, koska niistä varoitetaan, mutta vakavasti nyt: kuinka moni teistä on ikinä harkinnut sekoittavansa ammoniakkia valkaisuaineeseen? Jos tämä on joskus pälkähtänyt päähäsi, niin voin kertoa että ei kannata 🙂 (Iltasanomat)

Vähemmän tehtäviä asioita

Olin varsin optimistinen, kun ajattelin että viimeistelen kirjan kätevästi muiden hommien ohella. Saatuani ensimmäiset kommentit ja muokkausehdotukset kustannustoimittajaltani, olen tajunnut että ajatus oli epärealistinen. Kirjan kirjoittaminen on paljon kovempaa työtä kuin olisin osannut ennakoida. (Mutta hei, tämä on ensimmäinen kirjani! Mistäs sen olisi voinut tietää ennen kuin kokeilee.)

Koska tunnit eivät vuorokaudessa lisäänny enkä aio lopettaa nukkumista, täytyy priorisoida uudelleen. Tällä kuluneella viikolla tajuntaan upposi, että entisellään systeemi ei voi jatkua, muuten ei tule mistään valmista. Kun tämä oivallus syttyi, aloin aktiivisesti miettiä, mitä kaikkea voin jättää tekemättä, jotta aikaa riittää tarpeeksi myös kirjoittamiselle.

Siihen asti, kunnes kirja menee painoon (eli siis jonnekin joulukuun alkupuolelle saakka) aion joko lakata kokonaan tai ainakin vähentää merkittävästi

  • silittämistä
  • mankelointia
  • siivousta ja imurointia
  • tavaroiden raivaamista ja järjestämistä
  • kierrätystä ja roskien lajittelua
  • ruuan laittamista itse alusta asti
  • kaupassa käymistä
  • parvekkeen laittamista mihinkään kuntoon
  • kukkamultien vaihtamista
  • pyykinpesua
  • blogien lukemista, uutisten tsekkaamista, meileihin vastailua
  • monenmoisista omista laatukriteereistä huolehtimista

Eilen tyhjensin silitettävien korin. En suinkaan silittänyt niitä, vaan viikkasin vain kaappiin ryppyisinä. Jouluun saakka meillä syödään ryppyisiltä pöytäliinoilta, nukutaan ruttuisilla lakanoilla ja saunotaan karheilla laudeliinoilla. Tämä on ajatuksena melkein pöyristyttävä. Kyse ei nimittäin ole siitä, että silittäisin jonkun muun ihmisen takia, vaan nautin varmaan eniten itse sileistä vuodevaatteista ja kiiltäväksi mankeloidusta pellavasta. Mutta koska perhe pärjää hienosti vaikka tekstiilit eivät olisikaan täydellisen ojennuksessa, olen päättänyt väliaikaisesti luopua tästä rutiinista.

Päätin myös, että syksyn ajaksi täytyy laskea rimaa monen muunkin asian kohdalla. Käytän normaalisti aika paljon aikaa ja energiaa siihen, että käyn kauppahallista hakemassa tuoretta kalaa, leivon itsetehdystä taikinasta ja menen vaikka vähän kauemmas kauppaan, että saan juuri sellaisia raaka-aineita ja tuotteita joita haluan. Nyt totesin, että kukaan ei kuole, vaikka tuoretuotteiden sijasta syötäisiin muutama kuukausi enemmän pakastealtaasta. Perheemme yleinen ravitsemustilanne ei romahda, vaikka pari kuukautta syötäisiin normaalia enemmän kalapuikkoja, pakasteparsakaalia ja valmiita porkkanalettuja. Tuo itse tekemisen eetos on ollut todella vahva, mutta nyt on valittava joko onnistunut kirja tai täydellinen ruokavalio. Valitsen ensimmäisen.

Päätin myös radikaalisti, että en tänä vuonna laita parvekkeelle syyskukkia ollenkaan. Jossain vaiheessa vaan heitän kaikki kesän jäljiltä roskiin ja laitan jouluvalot tilalle. Tosin en aio stressata tästä tippaakaan. Parveke näyttää ulospäin aika räjähtäneeltä, mutta saa näyttää. Kanervat eivät valitettavasti edistä kirjan valmistumista millään tasolla. Tämä on ehkä asia, jossa eniten mietin sitä klassista ”mitä naapuritkin ajattelevat”. Täytyy siedättää itsensä ajatukselle, että saavat ajatella ihan mitä tahansa.

Tästä kaikesta seuraa se, että blogin aihepiirit tulevat varmasti kertomaan ensimmäistä kertaa enemmän siitä, mitä kaikkea EN ole viime aikoina tehnyt. Saa nähdä miten tämä sujuu, sillä nämä ovat itselleni aika isoja muutoksia, etenkin ajatusten tasolla. Suurin osa noista asioista, joita aion vähentää, on tärkeitä nimenomaan itselleni. Ei siis niin, että tekisin niitä jonkun muun takia, ja nyt stressaisin siitä, että mitähän ihmiset ajattelevat. Tuo parvekkeen ulkonäkö on ainoa poikkeus tässä. Toisaalta haluan panostaa kaiken mahdollisen energian ja huomion kirjan kirjoittamiseen, joten tämä on pakon sanelema ratkaisu. Mutta muutos ajatuksissa tuntuu melkein fyysiseltä epämukavuudelta. Ehkä tämä onkin lopulta ihan tarpeellinen harjoitus!

Lyhyt ruokalistapäivitys

Nyt on jo torstai, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Päivitin tämän viikon listan ja kommentoin viime viikon ruuat. Huomaan, että pikkuhiljaa olen saanut niitä ruoka-aineita tuolta kaapista syötyä, mitä on ollut tarkoituskin. Toisaalta olen siten välttänyt hävikkiä, mutta toisaalta en ole kaikessa onnistunut kovin hyvin. Viikonloppuna havaitsin, että jääkaapissa olleista sipuleista monet olivat pilalla. En muista milloin ne on hankittu. Sipuli maukastaisi monta ruokaa, mutta kun kiireessä kokkaa, ei useinkaan jaksa ruveta pilkkomaan. Näin siinä oli sitten käynyt, ja roskiin meni monta sipulia. Harmitti ja hävetti. Toisaalta pelastin linssikeiton sekaan yhden paprikan, joka näytti uhkaavasti alkavan näivettyä. Että pientä yritystä kuitenkin.

Onko pakko raivata?

Vime viikolla joku kysyi kommenteissa, onko koskaan päästy siihen tilanteeseen, ettei olisi enää mitään raivattavaa. Erittäin hyvä kysymys! Luulen, että kysyjän ajatus oli sen suuntainen, että olenko koskaan päässyt sellaiseen tilanteeseen, ettei kodissa olisi enää mitään ylimääräistä. Mietin tuota, ja totesin että on sellaisia aikoja ollut. Mutta kyse ei ole ollut tavaroiden absoluuttisesta määrästä, eikä edes niiden määrästä suhteessa käytettävissä olevaan tilaan. Sen sijaan kyse on ollut omasta asenteesta.

Opiskeluaikana asuin todella pienessä yksiössä. Siinä oli alle 20 neliömetriä, ja joka neliö oli tehokkaassa käytössä. Minulla on yksi kirjahylly, yksi vaatekaappi, yksi laatikosto astioille, tiskikaappi ja vessassa peilikaappi. Kaikki oli täynnä. Ei ollut rauhoittavaa tyhjää hyllyä missään. Jokainen säilytystila oli täpösen täynnä, välillä siihen pisteeseen saakka että piti vähän tunkea. En silti ikinä ajatellut, että minulla olisi liikaa tavaraa. En käyttänyt kaikkea, tietenkään, sillä saa olla aikamoinen minimalisti että 100% omaisuudesta olisi aktiivisessa käytössä. En koskaan käynyt tavaroitani läpi sillä mielellä, että heitetäänpä tarpeettomat pois. Saati sitten, että olisin syventynyt pohtimaan niiden ilahduttamisindeksiä.

Jos ajattelen tuota asuntoa nykynäkökulmasta, siellä oli liikaa tavaraa. Oli vaatteita joita en käyttänyt, hyllyriveittäin kirjoja joita en lukenut, kirjoituspöydän laatikoissa sälää jota en juurikaan käyttänyt jne. Toisaalta tuolloin tuntui myös siltä, että kaikkea oli kuitenkin sopivasti. Ahtaus ei haitannut. Ei tullut sellaista tunnetta, että tavarat kaatuvat päälle ja nyt kyllä pitää raivata. Nykyisin tilaa on moninkertaisesti ja niin on tietysti tavaroitakin. Toisaalta vaatimukseni väljyydelle ovat kasvaneet. Kaipaan sitä rauhoittavan tyhjää hyllyä. Hermostun jos jossain on kasa. Vaikka tavaroiden määrä suhteessa käytettävissä olevaan tilaan on sama tai jopa parempi kuin opiskelija-aikoina, katselen ympäristöäni jatkuvasti sillä silmällä, että tuosta voisi vähentää.

Tuo raivaamisen tarve on siis hyvin pitkälti omista aivoista lähtöisin. Meillä on aivan normaali koti, jossa tavarat ovat enimmäkseen ihan kohtuudella paikoillaan. Tämä nykyinen tavaramäärä ei todellakaan ole sellainen, että se saisi jonkun vieraan ihmisen haukkomaan henkeään. Ei meillä tarvitse pujotella minnekään, eikä kaapit ole täyteen tungettuja. Useimmiten löydän nopeasti sen mitä etsin. Mutta siitä huolimatta vähennän tavaroita jatkuvasti. Elämäntilanne vaikuttaa osaltaan asiaan, sillä esim. lasten myötä on jatkuvasti jotain pieneksi jäänyttä, josta pitää hankkiutua eroon. Siitä huolimatta ajattelen, että raivaaminen ja vähentäminen on tällä hetkellä oma valinta.

Olen siis kokenut elämässäni tilanteen, jolloin ei ollut mitään raivattavaa. Kyseinen hetki ei kuitenkaan pitänyt sisällään sitä, että omaisuutta olisi ollut jotenkin täydellisen optimaalinen määrä. Raivaaminen ei vain ollut mikään prioriteetti. Nykyisin se on, mutta voisin yhtä hyvin lopettaa. Pystyisin hyvin elämään näiden tavaroiden kanssa, jotka nyt omistan. Meillä olisi silloin täydempää, elämä olisi tietyiltä osin hankalampaa, mutta elämä ilman systemaattista raivaamista olisi silti mahdollista. Viihdyn kuitenkin paremmin väljemmissä tiloissa, haluan tiedostaa mitä omistan ja kuten sanottu, en tykkää kasoista. Siksi olen valinnut tämän tasaisen vähentämisen vaihtoehdon.

Olisi kiva kuulla, millaisia ajatuksia tämä herätti? Oletteko koskaan päässeet siihen tilanteeseen, ettei mitään raivattavaa enää olisi – ja etenkin että kauanko se tilanne kesti/ tai on kestänyt? Vai oletteko enemmän samassa tilanteessa kuin minäkin, että elämä vaan tuntuu helpommalta, kun vähentää tasaiseen tahtiin?

Viikon vinkit: Hedelmien säilytyksestä, muovilla päällystämisestä sekä sähkökatkoista ja katastrofeista

Tässä on mielenkiintoinen juttu hedelmien ja vihannesten säilyttämisestä. Minulle mukana oli ihan uutta asiaa, en ole esimerkiksi koskaan ajatellut että appelsiinit viihtyisivät kylmässä! (YLE)

Päällystäisitkö kotiasi muovilla? En tiennytkään, että sellainenkin vaihtoehto on olemassa. Tässä artikkelissa pohditaan onko muovin käyttö sisustuksessa turvallista. Mahdollisesti kyllä, mutta täytyy sanoa että minua vähän arveluttaisi silti. (YLE)

Syysmyrskyjä odotellessa voi varautua sähkökatkoihin. Minusta nämä ohjeet ovat hyvät ja järkevät. Useimmiten myrskyn tulo pystytään ennakoimaan, jolloin varautuminen sopivalla ruualla ja puhelimen vara-akuilla on erittäin järkevää. (YLE)

Vielä suurempien katastrofien varalta vinkataan, että oman langattoman verkon vapauttaminen kaikkien käyttöön hädän hetkellä saattaa pelastaa ihmishenkiä. Asia, joka ei yleensä tule edes mieleen mutta on täysin järkeenkäypä tarkemmin ajatellen. (Tekniikka ja talous)

No ne paperit, taas

Koko koti kuntoon -haaste on siirtynyt papereihin. Harkitsen tässä sellaista, että jos joku haluaa tähän mukaan, voisin venyttää tämän jakson kahdelle viikolle. En nimittäin itse taida saada papereita ojennukseen ihan tämän viikonlopun aikana. Mitä sanotte?

Lyhyt kertaus: olen taistellut papereiden kanssa niin kauan kuin muistan. En ole luontainen mapittaja. Olen kokeillut monia eri systeemejä, jotka kaikki ovat toimineen vähän aikaa. Sitten joko unohdan tai en vain viitsi. Jossain vaiheessa minulla oli papereiden läpikäymiseen oma aika kalenterissa. Se toimi jonkin aikaa, mutta sitten elämäntilanne muuttui, ja aika ei enää sopinut. Samalla papereiden läpikäyminenkin jäi, ja pinot alkoivat taas kasvaa.

Nyt aion ottaa käyttöön amerikkalaiselta ammattiraivaajalta Lisa Woodruffilta oppimani systeemin, eli niin sanotun sunnuntaikorin. Sen ideana on, että kaikki paperit ovat yhdessä paikassa, ja ne käydään läpi yksi kerrallaan kerran viikossa. Tuolloin joko toimitaan (esim. maksetaan lasku), arkistoidaan paperi oikeaan paikkaan (näitä on vähän), heitetään paperi tarpeettomana roskiin tai laitetaan se koriin takaisin odottamaan seuraavaa viikkoa. Kerron tästä tarkemmin myöhemmin, mutta aluksi pitää saada kori toimimaan.

Lisan ohjeiden mukaisesti keräsin eilen kaikki paperit yhdeen laatikkoon. (Aion muuten käyttää tähän tarkoitukseen pahvilaatikkoa, joka oli uuden pyöräilykypärän suojana. Meinaan jopa tuunata sitä hieman ja laittaa kuvamateriaalia tänne blogiin. Kunhan kerkiän.)  Lisa käskee keräämään yhteen kasaan KAIKKI mahdolliset paperit, ja toteaa että yleensä niitä kertyy tässä vaiheessa määrä, joka täyttää esim. pyykkikorin kokonaan. En noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, sillä jätin pois seuraavat kategoriat: lehdet (koska ne ovat erillään muista papereista jo valmiiksi), vakuutukseen ja verotukseen menevät kuitit (koska ne ovat omassa lokerossaan jo nyt järjestyksessä) sekä sellaiset ei akuutit paperit, jotka ovat piilossa jossain laatikossa. Siellä on siis historiallisia kerrostumia menneiltä vuosilta, taustamateriaalia kirjaani varten ynnä muuta, mikä ei vaadi aktiivista toimintaa juuri nyt. Jos olisin tyhjentänyt todellakin aivan kaikki paperit yhteen paikkaan, pyykkikori olisi tuskin riittänyt.

Näistä irrallaan vaeltaneista papereistakin syntyi ihan kiitettävän kokoinen pino. Lisan ohjeiden mukaan ensimmäinen askel on erotella selkeät roskat ja revittävät muiden joukosta. Samalla poistin pinosta muutaman sellaisen paperin, joka oli selvästi puolisolle kuuluva. Paperikasa oheni tässä operaatiossa ehkä neljäsosan verran. Sitten jaoin jäljelle jääneet kahteen ryhmään: maksamista odottaviin laskuihin sekä muihin. Maksoin laskut saman tein ja muut paperit palautin laatikkoon. Tässä vaiheessa katsoin, että olin tehnyt riittävästi työtä yhdelle päivälle.

Seuraava vaihe on käydä jäljelle jäänyt pino uudestaan läpi ja erottaa sieltä arkistoitavat paperit, sekä sellaiset, jotka vaativat muita toimenpiteitä jossain vaiheessa. Arkistoitavat arkistoidaan, ja loput palaavat laatikkoon. Tämän jälkeen paperilaatikko on käytännössä toimintavalmis. Tästä eteenpäin se käydään kerran viikossa paperi kerrallaan läpi, ja jokainen paperi joko laitetaan takaisin odottamaan tai sitten toimitaan tarpeen mukaan ja sen jälkeen joko heitetään pois tai arkistoidaan.

Seuraava asken on siis tuo arkistoinnin järjestäminen, mutta en ryhdy siihen tänään. Raportoin kyllä kun projekti etenee. Täällä siis ensimmäinen askel otettu! Miten teillä muilla menee?