Jääkaapin tehopesu

En ole vielä saanut kerättyä tarpeeksi motivaatiota kirjahyllyn aloittamiseen. Sen sijaan tein siivous- ja raivausoperaation, joka oli ehdottomasti kriittisemmällä polulla. Nimittäin pesin ja raivasin jääkaapin. Tuli tarpeeseen.

Jääkaappi on siitä petollinen kohde, että sinne kertyy likaa huomaamatta. Päällisin puolin voi näyttää olevan ihan siistiä, mutta kun tarkastelee vähän syvemmältä, karu totuus paljastuu. Meidän jääkaapissa on hyllyjen takareunassa sellainen lista, joka estää ruokia ottamasta kiinni jääkaapin seinään. Listat ovat muovia, ja ne ovat periaatteessa irroitettavissa itse hyllystä, vaikka se onkin hankalaa. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että listan ja lasisen hyllyn väliin pääsee kosteutta, ja arvatkaa miltä näyttää, siellä saa kaikki rauhassa muhia. Varsin vastenmieliseltä. Ongelma on siinä, että sinne listan ja takaseinän väliin ei näe mitenkään. Toisaalta hyllyt ovat normaalisti täynnä tavaraa, ja ainoa tapa jolla tilanteen voisi tarkistaa, on tyhjentää koko hylly ja vetää se kokonaan ulos. Sitä ei tule spontaanisti tehtyä.

Olin aika pitkään jo katsellut, että jääkaapin hyllyt voisi pyyhkiä. Mutta kun vedin ensimmäisen hyllyn ulos pyyhittäväksi, ja havaitsin kasvustot listan takaa, totesin että jääkaappi olikin perusteellisen putsauksen tarpeessa. Ei siis auttanut muu, kuin tyhjentää koko kaappi viimeistä purkkia myöten, irrottaa kaikki mahdolliset osat ja pestä ne kuumassa vedessä tiskiaineella.

Samalla tuli tietysti käytyä kaikki ruoka-aineet käytyä läpi. Tämä inventaario oli myös odottanut optimaalista hetkeä jo jonkin aikaa (eli siis en ollut vain jaksanut ryhtyä), ja täytyy sanoa, että sekin tuli tarpeeseen. Jostain syystä ainakin meidän jääkaappiin meinaa jäädä sellaisia jämäpohjia, joita jostain syystä ei tule käytettyä loppuun. Sitten ne vähitellen muuttuvat entistä nuhjuisemmiksi, jolloin niitä ei ainakaan tule käytettyä, ja lopulta ne on vain pakko laittaa roskiin. Tunnistatteko tätä? Jotenkin epäilen, ettei tämäkään ole aivan uniikki ilmiö…

Tällä kertaa jääkaapista löytyi mm. pari kuivahtanutta kevätsipulin vartta, melkein loppuun käytetty sinappituubi, noin millilitra kalakastiketta (toinenkin pullo oli jo hankittu), ketjap manis -kastiketta viiden vuoden takaa ja kaikkea sen sellaista. Poistin nyt kaapista kaikki vanhentuneet tuotteet ja järjestin jäljelle jääneet sillä lailla, että kaikki on näkyvissä ja oikealla paikalla. Suosin sellaista järjestystä, joka hyödyntää jääkaapin luontaista lämpövaihtelua. Koska kylmintä on alhaalla, alimmalla hyllyllä on valmiit ruuat, sitä seuraavalla juustot ja leikkeleet, keskellä jugurtit, viilit ja muut maitotuotteet ja ylimmällä eli lämpimimmällä hyllyllä on juomat, joiden ei säilyvyyden takia edes tarvitsisi välttämättä olla kylmässä.

Miten on teidän jääkaappienne laita?

Viikon vinkit: Paikka kaikelle, vanhat mausteet ja siivousrytmi

Ilanan kirja Paikka kaikelle on nyt ilmestynyt. Se on minulla lukulistalla, mutta vaikuttaa siltä että olemme aika samoilla linjoilla, mitä tulee kodin raivaamiseen. Hänkin puhuu mm. pula-ajan mentaliteetista ja omistamisen ilosta. Mielenkiinnolla odotan, että saan kirjan käsiini.

Oletko joskus miettinyt, mitä tehdä vanhentuneille mausteille? Evira kertoo vastauksen. Vaaraa ne eivät aiheuta, vaikka ruokansa maustaisikin vanhaksi menneellä mausteella, mutta maku ei välttämättä ole kohdallaan.  Itse olen käyttänyt ja käytän vähän vanhaksi menneitäkin mausteita. Jos maku on ok, niin sekaan vaan. (YLE)

Kuinka usein pitäisi imuroida? Vaihtaa lakanat? Siivota? Martat tietää. Tässä jutussa on hviä nyrkkisääntöjä kaikkiin kodin siivoustoimiin, jos joskus on ”oikeaa” toimintatapaa pohtinut. Riippuen ihmisestä usein maalaisjärki riittää – sitten siivotaan kun näyttää liian sotkuiselta. Mutta tiedän myös, että on monia ihmisiä, joille tällainen toimintamalli ei sovi. Silloin viikkorutiinit ovat tosi käteviä. Jos pyyhkeet vaihtaa joka lauantai, ei tarvitse miettiä ovatko ne jo tarpeeksi likaiset vai eivät. (IL)

Muovipussikielto – miten menee?

Tämän vuoden teemana tuntuu olevan oman toiminnan seuraaminen ja sen muuttaminen haluttuun suuntaan. Alkuvuodesta päätin, että nyt on oikeasti aika lopettaa muovikassien ostaminen. Tässäpä raportti siitä, miten päätökselle on käytännössä käynyt.

Lyhyesti sanottuna tilanne on todella hyvä. Olen alkuvuoden aikana ostanut korkeintaan 2-3 muovipussia (ja saman verran paperikasseja). Ihan täydellinen suoritus ei siis ole ollut, mutta kun ottaa huomioon, että käyn ruokakaupassa usein monta kertaa viikossa, on tuo pari pussia erittäin vähän. Ratkaisu on ollut oma kassi käsilaukussa. Tämähän ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä, mutta ilman kunnollista tahtotilaa oma kassi jää helposti kotiin. Muistan pari vuotta sitten yrittäneeni tätä samaa, mutta en tainnut olla henkisesti kovin sitoutunut, kun jo viikon suoritus meni ihan poskelleen. Tällä kertaa päätös on pysynyt mielessä.

En ole myöskään ottanut ainuttakaan pikkupussia apteekista tai muista kaupoista. Oma kassi on tehnyt nekin tarpeettomiksi. Hedelmäpusseja olen käyttänyt, ja siinä onkin seuraava tavoite, eli oman pestävän hedelmäpussin muistaminen. Olennaisinta tuossa oman kassin muistamisessa on palauttaa se käytön jälkeen takaisin käsilaukkuun. Omani menee erittäin pieneen tilaan, mutta se pitää tyhjentämisen jälkeen muistaa rullata kasaan ja viedä paikalleen. Luulen, että tässä on ollut se kompastuskohta aiemmin. Nyt on tavoitteeseen on todella sitoutunut, muistaminen on ollut helppoa.

On meille muovikasseja silti päätynyt. Ruokakaupan kotiinkuljetus tuo aina ostokset muovikasseissa, eikä sille mahda mitään (olen tähän mennessä tilannut yhden kerran). En myöskään ole velvoittanut puolisoa tähän projektiin, joten kodin muovipussivarasto ei ole vähentynyt ihan niin nopeasti kuin olisin kuvitellut. Omaan suoritukseen olen silti tyytyväinen. Luulisin, että vuositasolla tällä alkaa olla vaikutusta. Samoin nuo pari lipsahdusta tapahtuivat heti projektin alussa. Nyt tämäkin rutiini on jo hioutunut niin varhvaksi, että oma kassi on käytännössä aina mukana. Seuraavaksi yritän siis vähentää hedelmäpussien kulutusta. Luulen, että seuraavan kerran raportoin aiheesta joskus pääsiäisen tienoilla.

Millainen muovikassitilanne teillä on?

Oikea tapa järjestää kirjat

Minun pitäisi raivata kirjahylly, eli poistaa sieltä tarpeettomia, jotta sinne tulisi tilaa kaikille kirjoille. Tällä hetkellä nimittäin kirjahylly on täynnä, ja osa kirjoista on sijoitettuna esimerkiksi sohvapöydän päälle pinoon. Se nyt ei sinänsä haittaa, sillä sellaisia kauniita katselukirjoja on tarkoituskin pitää esillä. Mutta noin periaatteesta haluaisin, että kaikki kirjat mahtuvat niille varaamaani tilaan.

Nykyisellään kirjahyllyssä vallitsee suuntaa-antava järjestys. Engalnninkielinen kirjallisuus on yhdessä, keräilemäni kodinhoito-oppaat ovat yhdessä, romaanit yhdessä ja tietokirjallisuus yhdessä. Mikään ei ole aakkosjärjestyksessä, mutta tiedän suunnilleen, miltä hyllyltä tiettyä kirjaa lähtisin etsimään.

Meillä on aika paljjon kirjoja. Lastenhuoneessa on on yksi hylly, jolla tosin on kirjojen lisäksi myös pelejä. Kirjoja on myös makuuhuoneessa yöpöydillä. Olohuoneessa niitä on kuten sanottu pitkin pöytiä ja muita tasoja, ja lisäksi siellä on se varsinainen kirjahylly. Hyllyssä on kirjoja 13 hyllyllä, yhdellä on DVD-levyjä. Yhdellä hyllyllä on noin 40 kirjaa, eli pikaisesti arvioiden niitä on kaikkiaan noin 500. Hyllyssä on myös nuottivihkoja, valokuva-albumeita ja erinäistä pientä sälää, jolle ei ole parempaakaan paikkaa.

LISÄYS: tajusin juuri, että olin unohtanut keittokirjat kokonaan. Ne ovat keittiössä omilla hyllyillään, ja arvioisin määräksi viitisenkymmentä.

Koska olohuoneen kirjahyllyssä on ovet, kaikki on suhteellisen siististi. Yleisvaikutelma ei ole ollenkaan kaaottinen, sen vuoksi en olekaan vuosiin tehnyt kirjahyllylle mitään. Nyt haluaisin kuitenkin karsia turhat pois ja samalla ehkä järjestää sisältöä loogisemmin. Tätä pohtiessa olen alkanut miettiä kirjojen järjestämistä. Edesmenneellä isoäidilläni oli paljon enemmän kirjoja kuin meillä, ja ne olivat erään järjestelmällisen lapsenlapsen jäljiltä aakkosjärjestyksessä. Se oli kieltämättä toimiva ja varsin vaikuttava järjestys. Suurin osa kirjahyllyistä, joita olen nähnyt, ovat puolestaan jonkinlaisessa orgaanisessa, vähitellen muotoutuneessa järjestyksessä, jota ei mitenkään aktiivisesti ylläpidetä. Pidän myös kovasti kirjastosssa vaeltelusta, koska luokittelu yhdistettynä aakkosjärjestykseen mahdollistaa hallittujen löytöjen tekemisen. Sitten on kolmas ryhmä, jonka olen huomannut viime aikoina nouseen muotiin: värijärjestys.

Ensimmäisen kerran näin värijärjestykseen laitetut kirjat varmaankin jossain sisustuslehdessä. Kuittasin sen stylistin hömpötyksenä, eihän ihmiset oikeasti järjestä kirjojaan värin mukaan. Sittemmin olen tajunnut olevani aivan väärässä. Jopa Ilana sanoi, että hänen kirjansa ovat osittain värijärjestyksessä. Jos teistä lukijoista joku harrastaa tätä tapaa järjestää kirjansa, niin auttakaa minua ymmärtämään paremmin tätä asiaa! Miten isoja kirjastoja olette värijärjestykseen laittaneet? Onko syynä nimenomaan visuaalinen vaikutelma, vai onko jotain muitakin syitä? Kuinka kirjahyllystä löytää etsimänsä, vai muistatteko ulkoa minkä värinen kaksi tietyssä kirjassa on?  Minua hämmentää tässä logiikassa eniten se, että täysin eri tyyppiset kirjat joutuvat vierekkäin, tai että saman kirjailijan kirjat saattaisivat löytyä eri puolilta hyllyä. Olen näköjään jotenkin kangistunut, kun ajatus eri puolille ripotelluista kirjoista suorastaan hermostuttaa.

Kuulisin siis mielelläni kommentteja siitä, millä logiikalla teidän kodeissa kirjat on järjestetty. Onko joku ns. marittanut kirjansa, ja mitä siitä seurasi? Tai onko joukossa muitakin, joille kirjat ovat suunnilleen yhtä henkilökohtaisia esineitä kuin vaatteet, eikä niistä voi noin vain luopua?

Kosmetiikan seurantakokeilu

Koska tässä on jo vaateostoseuranta käynnissä, päätin pitää tämän kuun ajan kirjaa myös kosmetiikan ostamisesta. Sanotaan nyt heti alkuun, että en ole kokenut kosmetiikan olevan millään tavalla ongelma, mutta toisaalta on kyllä aina mielenkiintoista nähdä, miten asiat oikeasti ovat. Huomaan, että olen vähän samalla lailla harhateillä kuin vaatteidenkin suhteen.

Määrittelen kosmetiikan laajasti, eli luen mukaan kaikki ihonhoitoon, hygieniaan ja kauneuteen käytetyt tuotteet, joita ostan itselleni tai koko perheen yhteiseen käyttöön. Raja menee siinä, että mukana on vain ”aineita”, ei esineitä. Eli pumpulilaput eivät kuulu kirjanpitoon, mutta hammastahna kuuluu. Tämä on jaottelu, jonka olen tehnyt lähinnä itseäni varten, kirjanpitoa selkeyttämään.

Olen huomannut, että ostokset haihtuvat mielestä, ellei niitä kirjaa ylös. Muistelen tammikuussa ostaneeni neljä tuotetta: suihkusaippua (perheen yhteinen), käsisaippua (yhteinen) sekä kaksi meikkituotetta itselleni. Täysin varma en kuitenkaan ole, koska nämäkin palautuivat mieleen vähitellen parin päivän aikana. Koska yhteiset tuotteet ovat tavallista markettitavaraa, niihin ei juuri euroja kulunut. En enää muista, mutta järkeilen niiden maksaneen yhteensä alle viisi euroa. Meikkituotteet taas sisälsivät meikkivoiteen ja huultenrajauskynän. Ne maksoivat yhteensä vähän yli 50 euroa.

Tätä kuukautta on nyt mennyt pari viikko, ja ostosaldo sisältää kolme tuotetta: käsisaippuan (2,89€ yhteinen), kuivasampoon (5,9€ minulle) sekä Nivean vartalovoiteen (4,99€ minulle). Tässä harjoituksessa on se hyvä puoli, että hahmotan jo nyt, että en olisi osannut arvioida kosmetiikkaan käyttämääni rahaa oikein vuositasolla. Esimerkiksi omiin meikkeihin käytän selvästi enemmän kuin kuvittelin. Ostoslistalla on yksi meikkituote ja yksi ihonhoidon tuote, joiden yhteishinnaksi tulee varmaankin noin 50 euroa (tämä on siis arvio).  Tämä viittaisi siihen, että henkilökohtaiseen kosmetiikkaan käytän kuussa noin 50€.

Etsiskelin netistä tietoa siitä, paljonko suomalaiset yleensä käyttävät vuodessa kosmetiikkaan. Tulokset vaihtelevat todella paljon riippuen siitä, keneltä kysytään. Tämän MTV:n sivuilta löytyvän artikkelin lähde jää vähän epäselväksi, mutta sen mukaan suomalaisten keskimääräinen kosmetiikan kulutus on vuodessa noin 170€.  Mutta jos kysytään asiaa vain naisilta (jotka tutkimuksen tekijästä päätellen kuuluvat kosmetiikasta keskimäärin melko kiinnostuneisiin) vuosittain summa nouseekin jo yli 600 euroon. Ja sitten kun kyseessä on kosmetiikkaa harrastava ihminen, vuodessa käytetty rahamäärä voi olla yli pari tuhatta euroa. Näistä lähteistä tämä viimeinen on luotettavin, koska siinä on taustalla täsmällinen kirjanpito. Nuo muut tutkimukset perustuvat ilmeisesti ihmisten omaan arvioon, mikä tunnetusti voi heittää runsaasti todellisuudesta.

Tästä voi joka tapauksessa päätellä sen, että vaikka jälleen kerran kuvittelen käyttäväni tuskin lainkaan rahaa kosmetiikkaan, todellisuudessa kuulun ihan keskimääräiseen porukkaan. Tuo koko maan kattava 170€ tarkoittaa sitä, että kosmetiikan ostamisen täytyy olla hyvin jakautunutta. Toisaalla on kosmetiikasta kiinnostuneet, jotka kokeilevat uutta, ostavat muuten vaan ja myös käyttävät paljon erilaisia kosmetiikkatuotteita. Toisessa päässä lienevät ne ihmiset, joiden kosmetiikka rajoittuu kouralliseen perushygieniatuotteita, kuten saippua, deodorantti ja hammastahna. Suurin osa meistä lienee jossain välimaastossa, mutta ainakin tämä oma kirjanpito osoittaa selvästi, että 170 euroa saattaisi riittää koko perheen yhteisiin kosmetiikkaostoksiin vuodessa, mutta omat meikit sun muut maksavat selvästi enemmän.

Raportoin maaliskuun alussa enemmän, mutta olisi kiva kuulla, millaisia kosmetiikan käyttäjiä lukijoista löytyy! Riittääkö 170€ vai meneekö summa lähemmäksi tuota 600€?

5 satunnaista faktaa minusta

Tällainen haaste kiersi jossain vaiheesssa blogeissa, ja minutkin haastettiin mukaan. Hukkasin alkuperäisen haasteen tuolloin ja postaus jäi tekemättä, mutta hei – otetaan vahinko takaisin! Seuraavilla asioilla ei ole mitään tekemistä kodin raivaamisen, kierrätyksen tai edes arkijärjen kanssa. Mutta minusta on hauskaa lukea vastaavia postauksia, joten tässä satunnaisia faktoja elämästäni, olkaapa hyvä!

  1. Tykkään tosi paljon ruusun mausta ja tuoksusta. Lempiteeni on ruusulla maustettua, ja jos oikein haluan hemmotella itseäni, otan käyttöön Estelle & Thildin ruusuisen vartalovoiteen.
  2. En juurikaan seuraa urheilua. Poikkeuksen tekee NBA-koripallo, jota seuraankin sitten erittäin tiiviisti. Olen kannattanut Golden State Warriorsia lähes 10 vuotta. Se on ainoa urheilujoukkue, jota olen koskaan fanittanut.
  3. Inhoan nappeja syvästi. Vältän kaikkia vaatteita, joissa on nappeja. Esimerkiksi kaikki villatakkini ovat kietaisumallia, koska saan inhonväreitä niistä napeista. Samasta syystä en halua pitää paitapuseroita. Aivan liian monta nappia yhdessä vaatteessa.
  4. Olen asunut elämäni aikana kuudessa eri asunnossa.
  5. Aloitin tämän blogin hetken mielijohteesta, Katri Mannisen yllytyksestä. Tarkalleen sanottuna istuimme Cafe Engelissä Senaatintorin laidalla, ja pähkäilin mitähän haluaisin tehdä ollessani äitiyslomalla. Katri sanoi että perusta blogi, eihän se haittaa vaikkei se lopulta ottaisikaan tuulta alleen. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Seuraavaksi haastan teidät kertomaan ainakin yhden satunnaisen faktan itsestänne! Ihan mitä vaan, lempiväristä salaisiin paheisiin 🙂

Sairaasti sotkua

Olin ensin itse kolme päivää kuumeessa, ja jälkikasvu jatkoi siihen vielä kolme lisäpäivää. Tässä on siis melkein viikko nyt kyyhötetty kotona pistämättä juuri neniä oven ulkopuolelle. Olen tässä ihmetellyt, miten sairastaessa voi tulla niin hirveästi sotkua. Oletteko huomanneet saman ilmiön? Silloin kun aloittaa on ihan siistiä (meillä jopa oli juuri siivojakin käynyt). Sitten muutaman päivä eteenpäin ja huusholli on kaaoksen tilassa.

Osittain sotku johtuu tietysti siitä, ettei normaalit päivärutiinit toimi. Olin itse sen verran kipeä, että pyykit ja tiskit jäivät osaltani hoitamatta. Puoliso hoiti niitä viikonloppuna, mutta kun kasoja alkaa kertyä, niiden purkamiseen menee hetki. Kun lapset sairastavat, kokemukseni mukaan ne eivät kuitenkaan halua pötköttää omassa sängyssä potemassa, vaan haluavat olla siellä missä kaikki muutkin, eli olohuoneessa ja keittiössä. Mukanaan he roudaavat nalleja, nukkeja, kirjoja, pelejä ja leluja. Illan tullen niitä ei kuitenkaan jakseta viedä takaisin, vaan nämä kaikki jäävät ympäriinsä lojumaan. Sitten ripotellaan käytettyjä ja käyttämättömiä nenäliinoja vähän joka puolelle, muutama satunnainen sukka lattialle ja päivällisen rippeet keittiönpöydälle, niin siinähän sitä jo ollaankin.

Tämä tekee perheessä sairastamisesta jotenkin erityisen rasittavaa. Minusta olisi helpompaa sairastaa siistissä kodissa. Mutta kuume ja flunssa aihettavat ainakin itselläni itsekurin merkittävän vajoamisen, enkä jaksa palautella tavaroita paikoilleen. Sitten muutaman päivän päästä havahdun yleensä siihen, että mitä täällä on tapahtunut?!, ja alan siivota ja raivata hirveällä vimmalla. Parin päivän päästä tiskit ja pyykit on yleensä selätetty, ja koti alkaa palata normaaliin. Ilmeisesti pelkästään se, että kotona vietetään enemmän aikaa tuntuu provosoivan sotkua. En tiedä onko tämä näin vain meillä, vai myös muilla?

Viikon kierrätysuutinen: Vie vanhat rintsikat Patricialle

Tämä voisi olla vaikka poikkeuksellisesti maanantaivinkki. Sain nimittäin juuri tietää, että Patricia kerää yhdessä SPR:n kanssa käytettyjä, ehjiä ja puhtaita rintaliivejä, jotka tulevat Konttiin myyntiin. Kampanja on voimassa helmikuun ajan, joten siksi en halunnut tätä vinkkiä hautoa turhan takia. Jos siis kaapissasi pyörii epäsopivia liivejä, joille olet pähkäillyt sopivaa sijoituspaikkaa, nyt on hyvä mahdollisuus saada liivit kiertoon. Huono puoli tässä uutisessa on se, että Patricialla on myymälät ainoastaan Helsingissä, Espoossa, Tampereella ja Joensuussa, mutta jos asut lähistöllä tai vierailet näissä kaupungeissa helmikuun aikana, voit viedä liivisi kierrätykseen.

Vaivan palkaksi luvataan myös alekuponki (joka tosin on vain maaliskuun loppuun asti voimassa), mutta sitähän ei ole pakko käyttää, ellei tarvetta ole. Minulla on kaapissa juuri tuollaisia epäsopivia liivejä ollut odottamassa jotain järkevää sijoituspaikkaa. Ostolakko on edelleen voimassa, joten harkitsen vakavasti ostanko tuolla kupongilla mitään. Mahdollisesti ostan yhdet alushousut, koska olin syksyllä ostanut vahingossa väärää kokoa olevan alaosan settiin, ja olisi kiva jos saisin yläosan ja alaosan samaa sarjaa. Mutta katsotaan. Voi olla, että päätän tulla toimeen ilman. (Tosin jos helmikuun ostosaldo on yhdet alushousut, tilanne on edelleen mielestäni hyvin hallinnassa…)

Pidättehän mielessä, että nämä liivit ovat menossa myyntiin Suomessa. Lahjoita siis vain puhtaita, ehjiä ja siistejä alusvaatteita. Siis sellaisia, jotka itse voisit laittaa suoraan päälle, jos saisit ne vaikka kaverilta. Tämä ei ole mikään sellainen keräys, missä katastrofialueella joku reppana saa olla iloinen mistä tahansa avusta. Uskon, että teillä onkin homma aivan hallussa, mutta törmäsin juuri vastikään kommentiin, jossa joku oli sitä mieltä, että ei hyväntekeväisyyteen lahjoitettavien vaatteiden tarvitse olla yhtä hyviä kuin muiden. Tai näin sen kommentin ainakin ymmärsin. Joten siksi halusin vielä tämän pienen muistutuksen tähän laittaa.

Nyt on siis noin kolme viikkoa tätä kuuta jäljellä, joten etenkin te, jotka asutte Patrician liikkeiden lähialueilla, tässä ehtii toimia vielä oikein hyvin!

Viikon vinkit uudelleen!

Jotain kummallista tapahtui täällä blogissa. Olinkohan peräti joutunut hakkeroinnin uhriksi? Päivitin wordpressin nyt ajantasalle, ja uuden päivityksen myötä kävi ilmi että edellisessä oli ilmeisesti ollut tietoturva-aukko. Ei pitäisi olla enää.

Mutta, koska ilmeisesti jotain outoa tuolla on ollut, laitan linkit tähän uudelleen:

Haastatteluni Savon Sanomissa, juttelin toimittajan kanssa mm. siitä, onko ihmisiltä nykyisin arkijärki hukassa.

YLE testasi, millaista bakteerikasvustoa syntyy vesipulloon, jota ei pestä. (Tiedoksi, että kannattaa pestä).

Ja lopuksi mahtava uutinen: Finnlayson jatkaa kierrätyskampanjaansa, ja kerää tällä kertaa farkkuja ja farkkutakkeja. Niistä tehdään pyyhkeitä, jotka tulevat myyntiin toukokuussa. Tämä on hienoa!

Kirjakauppapolitiikkaa ja kosmetiikkapohdintoja

Olen kotona kuumeen kourissa, joten tällainen vähän sekalaisempi päivitys tänään. Ensin vähän asiaa Tavarataidoista. Kun kuljin kaupungilla tänään, huomasin että Suomalainen Kirjakauppa ei ole ottanut Tavarataitoja ollenkaan hyllyvalikoimiinsa. Kysyin kassalta ja tilanne on sama kautta Suomen. Tämä tuntui tietysti kirjailijan näkökulmasta tylsältä, mutta asialle on looginen selitys. Suomalainen kuuluu Otavamedialle, joten he tietenkin nostavat ennen kaikkea oman kustantamon kirjaa samasta aiheesta (Mira Ahjoniemen Loistava järjestys – on muuten parhaillaan luettavana minulla). Joten jos paikkakunnallasi ei ole muuta kirjakauppaa, niin tämä on syy sille, miksei kirjaa ole näkynyt hyllyillä.

Muualta Tavarataitoja kyllä saa! Ja saa niitä Suomalaisestakin, jos tilaa kassalta. Toimitusaika on kuulemma pari päivää. Mutta toisaalta nettikaupat toimivat yhtä hyvin. Esimerkiksi Adlibris toimittaa kirjan samassa ajassa ilman toimituskuluja. Samasta osoitteesta saa myös ääni- ja e-kirjaversiot, jos ei halua kotiinsa lisää fyysisiä tavaroita.

Olen pohdiskellut vaatteiden ohella kosmetiikkaa. En ole sen ostamista seurannut, mutta eräs lukija vinkkasi kommenteissa, että olisi kiinnostavaa lukea myös siitä. Niinpä ajattelin kysyä teiltä: kiinnostaisiko esimerkiksi kuukauden mittainen ostoseuranta? Voisin kokeiluluonteisesti sellaiseen lähteä, vaikka en koekaan kosmetiikkaa ongelmaksi itselleni sen enempää määrän kuin siihen käytetyn rahankaan puolesta. Ajattelin listata kaiken mahdollisen kosmetiikan hammastahnasta lähtien. Tämäkin voisi olla avartavaa, sillä eihän sitä oikeasti enää muutaman viikon jälkeen enää muista, mitä kaikkea on ostanut. Esimerkiksi tiedän ostaneeni meikkivoiteen, käsisaippuaa ja suihkusaippuaa, mutta oliko jotain muuta? Ei mitään käsitystä.

Olo on nyt sen verran hutera, että jätän tämän päivityksen tällaiseksi. Viikon vinkkejä jälleen sunnuntaina. Ai niin, ja tuolla blogin facebook-sivuilla on uusi video, jossa kerron Tavarataidoista. Niitä on tulossa vielä lisääkin. Käykäähän kurkkaamassa.