Viikon vinkit: raivauspeli, laadukkaat vaatteet ja minimalismia

Kotiliedessä raivataan tavaroita 1–7-menetelmällä. Näitä erilaisia tavaroiden karsimispelejä on monenlaisia, tämä näyttää olevan versio minimalismipelistä.

Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen? Se voi olla haasteellista, mutta Rinna Saramäki antaa 5 vinkkiä, joiden avulla virheostoksia voi välttää. Esimerkiksi: jos ostaa halvan vaatteen, kannattaa ostaa yksinkertainen. Monimutkainen ja halpa on melko varmasti huono yhdistelmä. (MeNaiset)

Pitkään seuraamani Ostolakossa-blogi on muuttunut mielenkiintoiseksi yhdistelmäksi asiantuntevia kosmetiikkapostauksia sekä minimalismikirjoituksia. Molemmat aiheet kiinnostavat minua, joten seuraan blogia edelleen suurella kiinnostuksella. Tässä postauksessa Virve pohtii, kuinka minimalismi vapauttaa päätöksenteosta. Jos vaihtoehtoja ei ole, ei tarvitse myöskään valita. Tässä täytyy todeta, että omat lähtökohtani ovat tietysti hyvin erilaiset, sillä työkseen kosmetiikasta kirjoittavalla ihmisellä on tietysti automaattisesti kosmetiikan suhteen valinnanvaraa huimat määrät. Siitä huolimatta en sanoisi, että pelkästään minimalismi olisi vastaus valintaväsymykseen. Nimittäin saahan sitä omistaa useampia, mutta ottaa käyttöön vain yhden. Tämä on aina ollut oma systeemini, ja lopputulos on sama; valintaväsymystä ei tule.

Tällä viikolla olen raportoin pitkästä aikaa siitä, mitä vaateostoksille tai oikeastaan niiden välttämiselle kuuluu. Kirjoitin myös siitä, miten vaikeaa on heittää vanhaa kosmetiikkaa roskiin, vaikka järki sanookin että vanhentuneet tuotteet eivät ole hyväksi.

Viikon podcastissa juttelen siitä, millä tavalla vaatteiden ostolakko on vaikuttanut ajatusmaailmaani. Jotain on muuttunut kokonaan, mutta jotkut asiat ovat vain muuttaneet muotoaan. Podcastin voi kuunnella tästä alta.

Arkijärki-podcast #61

Arkijärki-podcast 61: Miten ostolakko on muuttanut ajatteluani

Tällä kertaa puhun siitä, miten nyt jo useamman vuoden kestänyt vaatekirjanpito ja vaateostosten välttäminen on vaikuttanut ajatteluuni. Aiemmin kuvittelin systemaattisesti inhoavani shoppailua, mutta kun lopetin sen, tajusin olleeni väärässä. Tässä jaksossa puhun seuraavista aiheista:

  • Mitä olen oppinut suhteestani shoppailuun
  • Miten aivot eivät välttämättä muutu, mutta ostosten kohde saattaa vaihtua (metsästän edelleen tarjouksia, ja podcastissa tuore esimerkki viime viikonlopulta)
  • Miten olen oppinut välttämään shoppailun vaaranpaikkoja
  • Miten suhtautumiseni ostoslistoihin on muuttunut positiiviseksi
  • Miten ostamisen ilo on muuttunut erilaiseksi kuin ennen
  • … ja muita oivalluksia aiheeseen liittyen.

Podcastin kesto on tällä kertaa hiukan alle 20 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Lisää lentäviä meikkejä

Viime viikolla roskiin lentäneen puuterin ansiosta tulin taas tarkastelleeksi meikkivarastoa kriittisesti. Tajusin että haudon siellä tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys oli kaukana takanapäin. Näille kummasti sokeutuu, eikä jotenkin tajua heittää niitä ajoissa pois. Eikä raatsi.

Lopputulos oli, että karsin puuterin jatkoksi kolme meikkikynää, yhden luomivärin ja yhden peitevärin. Kynät eivät välttämättä ole hygienian puolesta niin ongelmallisia, sillä niistä aina teroitetaan uusi puhdas terä eriin. Mutta katsokaa nyt näitä, tämän mittaisilla nysillä nyhrääminen on ihan höhlää. Etenkin kun nuokin kaikki ovat varmasti ainakin kymmenen vuotta vanhoja, ehkä enemmänkin.

Rajauskynä joka on pikkurillin mittainen, on selvästi tiensä päässä.

Alla näkyvän luomivärin muistan ostaneeni Stokkalta hamassa nuoruudessani, kun olin hetken mielijohteesta istahtanut meikattavaksi merkin myyntipisteelle, jonkun markkinointikampanjan yhteydessä. Tämä tapahtui kaukaisella 90-luvulla. Ostin meikkitaiteilijan käyttämän luomivärin, koska lopputulos oli niin upea, mutta en tuolloin osannut tehdä itse sillä lainkaan samanlaista lopputulosta, joten väri jäi lopulta todella vähälle käytölle.

vanhat meikit
Nämä heitin roskiin.

Pahin oli kuitenkin tuo peitevoide. En muista ostovuotta, joskus 2000-luvun alkuvuosina kuitenkin. Tuote on rasvainen, ja sitä on välillä käytetty sormin. Voin siis vain kuvitella, millaiset bakteerit voiteessa muhivat. Yäk. Tätä kyllä käytin satunnaisesti ihan viime päiviin saakka, kunnes tulin järkiini ja totesin että tämän tuotteen käyttö luultavasti huonontaa ihon hyvinvointia.

Meikeistä on vaikea luopua, koska harvoin ehdin käyttää niitä loppuun. On vain muutama meikkituote, joita käytän säännöllisesti, niin että pakkaukset tyhjenevät kohtuullisessa ajassa. Meikkivoide, ripsiväri ja vaaleat luomivärit kuluvat käytössä, mutta muut kestävät ja kestävät. Saatan käyttää jotain tuotetta esimerkiksi kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, eikä sillä tahdilla useinkaan saa kulutettua loppuun ennen kuin tuote alkaa olla siinä kunnossa, että se olisi parempi laittaa pois. Siinä vaiheessa taas iskee ajatus, että tästäkin on maksettu ja tuote on kuitenkin edelleen ihan ok, joten en kai nyt sentään heitä rahaa roskiin. Näin nämä vanhat luomivärit ja rajauskynät jää pyörimään laatikkoon vuosikausiksi, kunnes käy kuten tässä olen kuvannut.

Mitä vähemmällä käytöllä tuote on ollut, sitä vaikeampi siitä on luopua. Olen lukenut, että toiset ostavat meikkejä ihan vain huvikseen, siis ilman että niitä on alunperinkään tarkoitus käyttää loppuun asti, mutta tällainen ajatusmaailma on minulle aivan vieras. Periaatteessa käyttökelpoisen heittäminen roskiin on tosi vaikeata. Välillä täytyy vain tajuta, että esimerkiksi nuo vanhat meikit eivät kerta kaikkaan ole enää käyttökelpoisia, ja siksi niiden paikka ei ole enää meikkipussissa.

Millaisia ”aarteita” teidän meikkivarastoista löytyy? Tunnustaako joku omistavansa meikkejä viime vuosituhannelta?

Tammikuu ilman vaateostoja

Olen unohtanut kirjoittaa ostolakkoraporttia vuoden ensimmäiseltä kuukaudelta. Se saattaa johtua siitä, että impulssiostoksista kieltäytyminen on muuttunut niin automaattiseksi, etten enää edes ajattele koko asiaa. Kuten otsikko kertoo, tammikuussa en ostanut mitään uusia vaatteita. Laitoin roskiin parit rikkinäiset sukkahousut, kierrätykseen en siirtänyt mitään.

Vaikka en ostanut mitään, olen kyllä haaveillut uusista vaatteista. Olen onnistunut kuluttamaan puhki liki kaikki paksut sukkahousuni, ja niitä pitää pikapuoliin ostaa uusia. En tosin ole jaksanut enkä ehtinyt lähteä kaupoille, joten ne ovat edelleen ostamatta. Tämä on kuitenkin sellainen aito puute, joka täytyy jossain vaiheessa paikata. Hameiden kanssa tarvitsee sukkahousuja, ja talvella niiden pitää olla tarpeeksi paksuja.

Olen myös alkanut unelmoida pitkävartisista, matalapohjaisista talvisaappaista. Sellaisista, joissa olisi lämmin vuori, paksu kumipohja ja tarpeeksi pitkä varsi lämmittämään sääriä. Olen nähnyt näitä kaupoissa, ne ovat kalliita mutta todella hienoja. Periaatteessa pärjään ilmankin, mutta juuri hameiden kanssa kylmällä ilmalla tällaiset olisivat mahtavat jalassa. Ostin pari vuotta sitten perinteiset Timberlandin nilkkurit, joihin olen ollut supertyytyväinen. Niitä olenkin käyttänyt tänä talvena melkein joka päivä. Samanlaiset mutta pitkävartiset olisivat nyt siis ostoslistalla. Tosin epäilen, että hankintaan saattaa mennä vielä vuosi tai pari.

vaatteet

Muuta en ole huomannut tarvitsevani. Tämä shoppailudieetti on tehnyt hyvää monella tasolla. Kun ei osta mitä sattuu, vaatevarasto muodostuu vähitellen erittäin toimivaksi. Nämä nykyiset haaveilut ovat varsin käytännöllisiä. Tietysti ne saappaat olisivat myös hienon näköiset, mutta varsinaisesti ajatus lähti siitä, kun jalat palelivat tammikuun kylmillä pakkasilla.

Helmikuu lähestyy puolta väliä, mutta epäilen ettei vaateostoja tällekään kuukaudelle tule. Tosin jos satun sopivasti kaupungille, käyn ostamassa niitä sukkahousuja. Muuten ennakoin nollakuukautta. Seuraako siellä kukaan muu vaateostoksiaan vielä? Vai joko tämä alkaa olla mennen talven lumia?

Viikon vinkit: muovin vähennys, hävikkiruokaa ja paistinpannuja

Tässä jutussa listataan runsaasti keinoja, joilla muovin kulutusta voi vähentää. Osa on ihan hyviä, siis sellaisia helposti toteutettavia, mutta osa on vähän ristiriitaisia. Esimerkiksi neuvotaan käyttämään muovisten jääpalamuottien sijasta metallisia. Mutta jos omistaa muovisen muotin, olisi hölmöä olla käyttämättä sitä, jos siinä ei ole mitään vikaa. Kertakäyttöiset jääpalapussit voi korvata kestomuoteilla, mutta jos on toimiva muovituote, on minusta ekologisempaa käyttää sitä, kuin heittää roskiin ja hankkia uusi. (Anna.fi)

Tästä ideasta pidän: kauppias jakaa ilmaiseksi hävikkiruuan asiakkaille. Jos ruoka olisi muutenkin menossa roskiin, niin miksei sitä voisi jakaa ilmaiseksi jollekin käyttöön. Ihmiset rakastavat ilmaista, ja jos sillä lailla estetään hävikkiä, niin aina parempi. (IS)

Loppuun hyvä kertaus paistinpannujen käsittelystä. Tässä jutussa runsaasti hyviä ohjeita, joilla pannu pysyy hyvänä pitkään. En tiennyt, että tyhjää pannua ei pitäisi lämmittää, vaan aina pitäisi laittaa vaikka öljytilkka pannulle. Jutusta löytyy monta muutakin hyvää vinkkiä. (IS)

Tällä viikolla heitin ikivanhan meikkituotteen menemään. Tajusin muuten samalla, että on aika käydä meikit muutenkin läpi, tästä varmasti lisää juttua ensi viikolla.

Perjantain podcastissa puolestaan pohdin nollahukkaelämää, ja sen hyviä ja huonoja puolia.

Arkijärki-podcast 60: Nollahukkaelämää?

Tässä podcastissa pohdin nollahukkaelämän hyviä ja huonoja puolia. Tämä on kiinnostava aihe, sillä se herättää minussa ristiriitaisia mielipiteitä.

  • Kerron, mikä nollahukka-ajattelussa minua tökkii
  • Puhun myös siitä, miksi aihe siitä huolimatta kiinnostaa ja miksi pidän sitä tärkeänä
  • Pohdin erilaisia käytännön keinoja, miten voisi jätteen määrää vähentää

Arvelen, että kaltaisiani on paljon: periaatteessa kiinnostaa, mutta toisaalta asia tuntuu myös vaikealta toteuttaa. Miten teillä? Onko lukijoissa todellisia nollahukkaajia? Vai oletko kaltaiseni empijä/pohtija?

Podcastin kesto on 21 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Johan tämä joutaa mennä

vanhat meikit
Hyvästi!

Minulla on tapana säästää vanhoja meikkejä aivan liian pitkään. Viikonloppuna tuli vastaan yksi sellainen: puuteri, joka on ostettu vuonna 2008. Muistan vuoden, koska ostin tuotteen amerikkalaisesta tavaratalosta, ja kokemus oli pelottava. Kosmetiikkaosastojen täydelliset leidit ovat Suomessakin vähän vaikeasti lähestyttäviä mielestäni, saati sitten vieraassa maassa. Kenties ostotapahtuman vaikeudesta johtuen puuteri tainnut koskaan päästä kovin ahkeraan käyttöön.

En ollut käyttänyt sitä moneen vuoteen. Eilen keksin, että nyt otan puuterin taas käyttöön, miksi muuten sitä säilyttäisin vuodesta toiseen? Tupsuttelin naamalle ja kaduin välittömästi. Värisävy oli täysin väärä, liian tumma ja keltainen. Joko naamani on kalvennut kymmenessä vuodessa merkittävästi, tai sitten sävy on alunperinkin ollut väärä. Sillä hetkellä kuitenkin päätin, että nyt tämä joutaa mennä. Kymmenen vuotta vanha puuteri, joka on vielä väärän värinenkin? Nyt oikeasti!

Otin kuvan ja heitin roskiin. Jälleen ihmettelen, miksi tuotakin tavaraa olin niin kauan säästänyt. Olen hyvä näkemään potentiaalia vanhoissa tavaroissani, joita en sitten raatsi heittää ajallaan pois. Vähän kyllä kirpaisee, etten ehtinyt käyttää puuterista kuin puolet. Tuntuu jotenkin pahalta heittää ”käyttökelpoista” roskiin, vaikka siis käyttökelpoisuus onkin tässä hyvin kaukaa haettu termi. Tästä syystä meikkipussista löytyy vieläkin vanhempia tuotteita. Huh huh! Minusta ne ovat kuitenkin käyttökelpoisia edelleen, joten siksi ne on säästetty. Pitäisi varmaan käydä taas vaihteeksi ajatuksen kanssa kaikki kosmetiikat läpi, ja katsoa löytyykö sieltä lisää tällaisia kummituksia.

Miten teillä? Löytyykö käytättekö vanhoja meikkejä ja löytyykö kosmetiikkajemmoja?

Viikon vinkit: Treenivaatteet, kasviksia lisää ja konmarikokemuksia

Miten treenivaatteet saa raikkaiksi? Hien haju tarttuu helposti keinokuituisiin urheiluvaatteisiin. Tässä linkissä on paljon vinkkejä vaatteiden puhdistamiseksi. Omasta kokemuksesta sanoisin, että treenivaatteita voi aivan hyvin pestä myös 60°C pesussa, en ole huomannut että niille tapahtuisi mitään. Samoin olen laittanut etikkaa suoraan pesukoneen huuhteluainelokeroon, ja tämä kikka toimii myös. (anna.fi)

Tuntuuko kasvisten lisääminen ruokavalioon vaikealta? Tiedän miltä se tuntuu, koska vuosikausia minulla oli juuri se fiilis. Ennen kuin aloitin elämäni kasvissuosijana viime lokakuun alussa, olisin voinut allekirjoittaa jokaisen näistä tämän artikkelin väitteistä. Kasvisten lisääminen tuntui työläältä, vaikealta ja monimutkaiselta. Tämä Ylen juttu on kuitenkin hyvä, tässä arjen asiantuntijat kertovat, miten näistä haasteista pääsee yli. Minäkin ajattelin ennen, että kasvisruoan tekeminen on vaikeaa, mutta olen oivaltanut, että pastan sekaan voi heittää ihan hyvin kasviksia kanan tilalle, tai että jauhelihan voi aina korvata soijarouheella. (YLE)

MeNaiset tuntuu kirjoittavan konmarista vähän väliä, se minunkin haastattelu oli otsikoitu marittamiseksi. Tässä yhden ihmisen kokemuksia konmarista ja millaisia oivalluksia raivausprosessi herätti. En tiedä, onko konmari lopulta kovin erilainen kokemus muusta systemaattisesta tavaran vähentämisestä, luulen että samat oivallukset tulisivat vastaan millä tahansa menetelmällä.

Tällä viikolla kerroin blogissa, kuinka kesytin karmeaan kuntoon päässeen keittiön laatikon. Jutussa herkullisia ennen ja jälkeen -kuvia.

Perjantain podcastissa puolestaan kerron kirjoistani, joita riittää jokaisen pöydän päälle pinoksi ja lisäksi usempaan kirjahyllyyn. Kerron myös siitä, miksi tämä ei ole ongelma, ja miksi rakkaista harrastustavaroista ei muutenkaan pitäisi ottaa liikaa stressiä.

Arkijärki-podcast 59

Arkijärki-podcast 59: Tavaroita joista en haluaisi luopua

Tässä podcastissa puhun siitä, miksi kaikkia tavaroita ei tarvitse raivata samalla innolla. Minulla tämä konkretisoituu kirjoihin, jakso sisältää pieniä paljastuksia siitä, miten ”tavara-ammattilaiseltakin” saattaa silloin tällöin ote hieman lipsua…

  • Miksi rakastan kirjoja, enkä halua juurikaan luopua niistä
  • Miksi omat harrastustavarat ovat erityisasemassa, kun kodin tavaroita raivataan
  • Kerron myös, miksi meillä on niin paljon kirjoja (no siksi että hankin niitä jatkuvasti lisää mitä moninaisimmilla tavoilla)
  • Miten rakkaaseen harrastukseen liittyviä tavaroita kannattaa karsia
  • Miksi kuitenkin uuden säilytystilan hankkiminen ei lopulta ole paras ratkaisu

Podcastin kesto on 18 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Sivulla uusin jakso on aina ylimpänä.

Kamalasta kaaoksesta kuntoon

Onko teillä keittiössä tai jossain muualla sellainen laatikko, joka on aina kauheassa sotkussa? Se on se paikka, minne tungetaan kaikki sellainen tavara jolle ei muutakaan paikka keksi. Lopputulos on yleensä massiivinen ja masentava kaaos. Minulla on/oli keittiössä tällainen. Kyseessä on iso vetolaatikko, siis 80cm leveä ja hyvin syvä. Siis toisin sanoen erinomainen paikka säilöä kaikkea hankalaa, mikä ei muualle mahdu. Sekä kaikkea sellaista, mille ei jaksa miettiä parempaakaan paikkaa. Koska laatikko on niin suuri, se vetää hämmästyttävän määrän tavaraa. Ja arvatkaa vaan, missä kunnossa tuo loota oli? No tällaisessa:

Keittiön sotku
Tämä on lavastamaton, autenttinen lähtötilanne. Kauhistelkaa vapaasti 🙂

Tässä siis klassinen ennen-kuva. Kuten näkyy, laatikossa on kaikkea mahdollista keittiöön liittyvää tavaraa. Onneksi en ollut yrittänyt säilöä tänne mitään muuta, eli siinä mielessä sisältö oli looginen, joskin hirveässä sotkussa. Ennen joulua päätin että NYT tämä otetaan haltuun, joten ei muuta kuin raivaamaan.

En käyttänyt konmaria, vaan omaa Tavarataitojen filosofiaa. Kaikkea kamaa ei siis tosiaankaan tyhjennetty lattialle, vaan kamaa alettiin kuoria kerros kerrokselta. Ensimmäiseksi noukin erilleen kaikki selvästi roskiin menevät jutut. Voisi kuvitella, ettei kukaan säilö kaapeissaan roskia. Mutta on vähän epäselvää, milloin tarpeellinen tavara muuttuu roskaksi. En ole tietoisesti säilönyt tuonne roskaa, vaan mielestäni tarpeellista tavaraa. Mutta usein ilman kovin perusteellista harkintaa. Toisin sanoen olen säästänyt, koska se on ollut helpompaa kuin miettiä, tarvitsenko jotain todella.

leipävuoka
Hyvä esimerkki roskasta, jonka joskus ajattelin tarpeelliseksi.

Esimerkiksi tuo kaupan leivän mukana tullut leipävuoka oli säästetty, koska ajattelin että siihen voi myöhemmin leipoa itsekin leivän. Mutta monta vuotta myöhemmin leipä on edelleen leipomatta, eikä tätä vuokaa voi käyttää mihinkään muuhun, eikä kukaan muukaan halunnut sitä. Joten tarpeellisesta tavarasta olikin tullut roska.

Roskien lisäksi poistin laatikosta kaiken sellaisen, jolle meillä ei enää ollut mitään käyttöä, kuten vaikkapa ruokalapun. Samoin otin laatikosta pois sellaiset tavarat, joille oli looginen paikka olemassa jossain muuallakin. Esimerkiksi säilytyslaatikoiden paikka ei ole tässä laatikossa, vaikka olin sellaisenkin tänne jossain tilanteessa heittänyt.

Turhaa vai roskaa?
Kaikki tämä päätyi jonnekin muualle. Osa roskiin, osa uuteen paikkaan.

Tällainen läjä poistui, ja lisäksi vielä muutama muu tavara, joka ei tullut kuvaan mukaan. Kuvassa on paljon silkkaa roskaa, kuten vaikka tuo vuoka tai oikeassa laidassa näkyvä metallitanko. Se kuului jääkaappiin, jota meillä ei enää edes ole. Olin ajatellut käyttäväni muovipusseja uudestaan, kenties pestyäni ne ensin. Totesin tämän ajatuksen epärealistiseksi, ja siirsin pussit roskiskaappiin. Mehupullot menivät vinttiin, jääpalamuotti siirtyi muiden muottien kanssa samaan paikkaan, lasipurkit lasinkeräykseen.

Tämän vaiheen jälkeen oli tilanne niin selkeä, että jäljelle jääneet tavarat saattoi järjestellä fiksusti uudestaan.

Hyvä järjestys
Samanlaiset yhdessä ja kaikki järjestyksessä

Nyt laatikko toimii käyttötarkoituksessaan hyvin. Tiedän mitä siellä on ja löydän kaiken helposti, koska varsinaisen sisällön päällä ei ole epämääräistä kerrosta kaikenlaista sekalaista roinaa. Kun turhat tavarat otettiin pois, sain laatikkoon mahtumaan siististi myös sellaisia tavaroita, joille se on hyvä säilytyspaikka. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että juomapulloille syntyi fiksu säilytyspaikka tuonne vasempaan yläkulmaan. Ne pysyvät siellä pystyssä ja yhdessä. Samoin kaikkien laitteiden osat ovat yhdessä, termokset siistissä rivissä ja silti noita lasipurkkejakin mahtuu laatikkoon aika monta. Niitä on kyllä kenties liikaa, en muista, että kaikki olisivat olleet yhtä aikaa käytössä.

Tällainenkin kaaos järjestyy yllättävän nopeasti tavarataidoilla. Kaikkineen tähän meni puolisen tuntia. Melkeinpä luulen, että konmarilla työ olisi kestänyt pidempään ja mennyt turhan monimutkaiseksi. Suosittelen lämpimästi etenemistä helposta vaikeimpaan, olipa raivauskohde mikä tahansa. Roskat on yleensä helppo tunnistaa tarpeellisen seasta, ja jo pelkästään niiden poistaminen olisi tehnyt laatikosta käyttökelpoisemman, vaikka en olisi järjestänyt mitään uudelleen. Toisaalta kun turhat on karsittu pois, järjestämiseen ei kulu kovinkaan paljon aikaa.

Löytyykö teiltä tällaisia ”kauhukaappeja”?