Arkijärki-podcast 25: Shoppailevat naiset ja rationaaliset miehet?

Miksi himoshoppaaja on aina nainen, mutta miehillä on eniten maksuhäiriömerkintöjä? Tässä on yksi tämän podcastin ydinteemoista. Pohdin, miksi naiset shoppailevat mutta miehet tekevät rationaalisia päätöksiä – vai onko asia niin? Mistä johtuu, että naisille on luontevaa palkita itseään ostamalla, mutta lähteekö mies koskaan rankan työpäivän jälkeen ostamaan jotain pientä piristääkseen itseään? Yritän saada selkoa siihen, mitkä asiat ovat pelkkiä mielikuvia, ja mitkä todellisuutta. Pohdin myös omaa suhdettani shoppailuun ja ostamiseen. Alan kallistua sille kannalle, että mainonnalla on suurempi vaikutus valintoihini kuin olen halunnut edes uskoa.

Tämä podcast ottaa aika vahvasti kantaa, ja kuulisin erittäin mielelläni myös teidän näkemyksiänne aiheeseen liittyen! Podcastin kesto 15 min 28 s.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

18 asiaa – kuinka sujuu?

Tein vuoden alussa listan 18 asiasta, jotka halusin kodissani toteuttaa vuoden 2018 aikana.  Kohta vaihtuu toukokuu, joten ajattelin että nyt on hyvä aika tarkistaa, mitä listalle kuuluu. Tältä näyttää:

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta.   Yritän, vaihtelevalla menestyksellä
  2. Tiskikonerutiini    Tämä toimii!
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus.   Olen puhdistanut pyykkikoneen kerran
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys.   Tehty!
  5. Työhuoneen muodonmuutos    Tehty! Vaikka tätä voi vielä kehittää edelleen.
  6. Paperiarkistojen setviminen.   Tehty osittain.
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys    Saatu pikkuisen alkuun
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito.   Tämä toimii.
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen.   Yritystä on, menestystä ei niin paljon.
  16. Kukkia karkin sijasta Kukkia ostettu, karkkia ei.
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Aika hyvin! Muutama juttu on tehty kokonaan, tai on jatkuvasti työn alla, kuten vaateseuranta. Sitten on noita, jotka olen saanut alkuun, mutta joissa on vielä tekemistä. Periaatteessa paperit ovat hyvällä mallilla nyt, mutta on vielä pari kansiota jotka pitäisi käydä läpi. Lelukierrätys on saatu alulle niin, että kierrätettäville leluille on nyt paikka, mutta en ole vielä käynyt lasten leluja kokonaan läpi, joten ylähyllylle on nostettu vasta pari juttua. Enemmänkin mahtuisi. Ruokahävikin punnitseminen on jäänyt, se oli liian työlästä. Yritän ryhdistäytyä toukokuussa. Viime aikoina hävikkiä on kyllä tullut, eli tämä on asia jota en vielä hallitse.

Parvekekeidas on vielä vähän työn alla.

Parvekekeidas on sillä lailla työn alla, että ostin juuri orvokkeja. Enää pitäisi istuttaa ne laatikoihin. Korjausta odottavat vaatteet ovat yhdessä läjässä, mutta evääni en ole heilauttanut niiden korjaamiseksi. Pino tosin alkaa kasvaa pian niin korkeaksi, että pian pitää ruveta niitä eviä heiluttelemaan, sillä esteettinen haitta nousee samaa tahtia pinon kanssa. Sähköremontista aion selvitä huolellisen suunnittelun avulla. Siihen olen pyytänyt ammattilaisapua, ja olen itsekin paneutunut asiaa jo aika huolellisesti.

Mutta kyllä tuolle listalle mahtuu vielä sellaisiakin juttuja, joita en ole edes aloittanut. Vaateasiat ovat jokseenkin retuperällä. En ole uudistanut säilytystä, en koostanut kapseleita enkä myöskään tehnyt pakkauslistoja. Arjen ateriasuunnittelu on jäänyt kokonaan tekemättä, mikä kyllä heijastuu sekä hävikkiin että stressiin sen suhteen, mitä tänään syötäisiin. Kirjahylly kaipaa harvennusta, koskahan siihen jaksaisi ruveta.

Kaiken kaikkiaan olen kyllä aika tyytyväinen tulokseen. Listasta on selvästi ollut hyötyä. Tätä vuotta on vielä yli seitsemän kuukautta jäljellä, joten uskoisin että nuo loputkin tulevat hoidettua.

Miten teillä menee?

Viikon vinkit: elämä ilman muovia, roskaavat ihmiset ja Tavarataidot

Voiko Suomessa pukeutua ilman muovia? Toisin sanoen olisiko mahdollista hankkia kaikki vaatteet ainoastaan luonnonkuituisina? Ei goretexia, ei fleeceä, ei polyesteriä ja niin edelleen. Mahdollista, mutta kylläkin hankalaa. Ajatus pikkulasten ulkoilusta marraskuussa ilman erinäisiä eristäviä keinokuituja on aika epämotivoiva. Mutta on ihmisiä, jotka sellaista yrittävät. Toisaalta tässä samaisessa jutussa muistutetaan siitä, että luonnonkuitu ei automaattisesti tee autuaaksi. Yhtälö on monimutkainen, ja siihen liittyy niin valmistusmenetelmät kuin vaatteen käyttöikäkin. Muistuttaisin myös siitä, että ainakaan minusta ei ole mikään ongelma pukeutua vaatteeseen, joka sisältää muovia. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun vaatteesta irtoaa pesussa muovia myös veteen. (YLE)

Harmittaa Hesarin maksumuuri, mutta linkkaan tämän silti. HSY joutuu asentamaan valvontakamerat kierrätyspisteilleen, koska ihmiset pitävät niitä kaatopaikkoina. Voisiko joku selittää, että jos romun jaksaa kuskata kierrätyspisteelle, miksi sitä ei samalla vaivalla vie Sortti-asemalle saakka? Elektroniikkajätettä saa viedä sinne ilmaiseksi. Samat roinat voisi joka vuosi viedä myös kierrätysautoille. Joten miksi nähdä tämä vaiva tehdäkseen asiat niin, että siitä seuraa vain vaivaa ja turhia kuluja muille? Epäilen, että saarnaan täällä sikäli turhaan, että tuskin lukijoissa on kovin montaa sellaista, joka tuota roskaamista harrastaisi. Mutta osaisiko silti joku selittää tätä toimintaa?

Linkkaan tähän lopuksi pari kirja-arviota Tavarataidoista. Jori Kaiken voi lukea! -blogista kirjoittaa, että Tavarataidot inspiroi raivaamaan, vaikka välillä muistutankin kotitalousopettajaa. Pitänee paikkaansa!

Tuulin viemää -kirjallisuusblogissa Tavarataidot on kuunneltu äänikirjana. Tuuli epäili aluksi, että Tavarataidot olisi kopio Paikka kaikelle -kirjasta, mutta totesi että eihän se olekaan. Taustatietona kerrottakoon, että Ilana ja minä kirjoitimme kirjojamme toisistamme tietämättä samaan aikaan. Tavarataidot julkaistiin pari kuukautta ennen kuin Paikka kaikelle ilmestyi. Minusta nämä kaksi kirjaa itse asiassa täydentävät toisiaan hyvin. Ilana keskittyy kulttuurihistoriaan syvällisemmin kuin minä, ja pohtii syitä tavarapaljouden takana. Tavarataidot puolestaan on nimensä mukaisesti hyvin käytännönläheinen kirja, josta löytyy erittäin konkreettiset strategiat tavarapaljouden karsimiseen ja hallintaan. Ja jos konmarista jää epäselväksi mihin ne karsitut tavarat pitäisi toimittaa, Tavarataidot vastaa kattavasti myös siihen.

Arkijärki-podcast 24: Kevätraivaus

Tässä podcastissa juttelen siitä, miten kevätsiivouksen sijasta voikin tehdä kevätraivauksen. Turhan tavaran vähentäminen tekee myös kodista siistimmän näköisen ja arkea helpottaa aina, kun saa kotiin lisää väljyyttä. Podcastissa käyn läpi erilaisia raivauskohteita ja kerron siitä, mitä ja miten olen omassa kodissa raivannut. Hyviä kohteita on ainakin kaikki kausivaatteet ja -varusteet, mutta itse olen myös esimerkiksi vienyt talven aikana kertynyttä elektroniikkaromua, tyhjiä pattereita ym. ongelmajätettä kierrätykseen. Jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, tarkista tästä linkistä, milloin HSY:n keräysautot pysähtyvät lähelläsi.

Podcastin kesto on 13 minuuttia. Harrastatteko te kevätsiivousta vai kevätraivausta?

Podcastin voi kuunnella tästä alta, taikka iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Ammattilainen apuun

Meille tulee syksyllä sähköremontti. Sitä ei voi välttää, koska koko taloyhtiö remontoidaan samanaikaisesti. Nähtäväksi jää, paljonko siitä lopulta tulee asumiseen haittaa, mutta tiedossa on, että pölyä, porausta ja muuta hankaluutta remontista kyllä seuraa useamman viikon ajaksi. Koska kotona on siis pakko suojata ja myllätä joka tapauksessa, olemme harkinneet, että samassa yhteydessä voisi tehdä remonttia enemmänkin.

Meidän eteinen ei ole tällä hetkellä mikään kaunistus. Siinä on samat ongelmat, kuin eteisissä yleensäkin: tilaa ei ole paljon, mutta tavaroita on. Eteiseen pitäisi mahtua takkeja, kenkiä, ulkoiluvarusteita, sateenvarjoja ja sen sellaista. Tällä hetkellä eteinen on muotoutunut lähinnä käytännölliseltä, ei niinkään esteettiseltä pohjalta. Sinne on lisätty hyllyjä ja naulakoita aina tarpeen mukaan. Kyseessä ei siis ole suunniteltu kokonaisuus. Mitkään kalusteet eivät ole samaa sarjaa toistensa kanssa.

Jos olisin stailannut vähäsen, vaikutelma olisi siistimpi, mutta tämä on se päivittäinen todellisuus.

Minä en tunnetusti ole suuri visuaalinen lahjakkuus, joten päätin suosiolla tarttua ammattilaisen apuun tässä asiassa. Kutsuin paikalle kaverin suositteleman sisustussuunnittelijan. Vuodatin hänelle kaikki eteiseen liittyvät murheet ja toiveet. Haluaisin, että eteinen olisi rauhallinen kokonaisuus. Kaiken siellä tällä hetkellä olevan tavaran pitäisi mahtua sinne jatkossakin, mutta mieluusti niin, ettei kaikki ole esillä. Käytävään toivoisin avaruutta ja lattiaan laattoja. Toivon koko eteisen muuttuvan tyylikkääksi ja silti toimivaksi.

Vihreä muovilaari on todella kätevä kumppareiden säilyttämiselle, ja myös todella epätyylikäs.

Olen usein kuullut sanottavan, että eteinen on kuin kodin käyntikortti, ja luo fiiliksen koko asuntoon. Pitääkö tämä paikkansa, siitä voi olla montaa mieltä. Voihan sitä ajatella niinkin, että eteinen on sellainen välitila, jonka läpi on vain mentävä, että pääsee varsinaiseen kotiin sisälle. On todettava, että olen harvoin nähnyt erityisen tyylikkäitä eteisiä. Kaikilla on nimittäin nämä samat ongelmat, ja Suomessa vielä eteisiä kuormittaa etenkin kylmään aikaan tuplamäärä vaatteita. Jään kuitenkin innolla odottamaan suunnittelijan ehdotusta. Eteinen ei nykyisestä voi enää levottomammaksi muuttua, joten potentiaalia riittää.

Onko teillä hyväksi todettuja ratkaisuja eteistiloihin? Etenkin kerrostalossa, jossa ei ole tuulikaappia, kodinhoitohuonetta, terassia eikä muutakaan ”eteisen jatketta”? Miten saatte kaiken siististi mahtumaan?

Ostamisen houkutus

On mielenkiintoista haastaa itsensä pohtimaan jokaista ostopäätöstä tarkasti. En väitä, että se olisi aina erityisen helppoa. Hyvä esimerkki oli lauantaina, jolloin  Stockan alepäivillä oli myynnissä kangastossut, joita teki kovasti mieli.

Ostamisen ongelmana oli se, että minulla oli jo ennalta vastaavantyyppisiä kenkiä. Ei täsmälleen samanlaisia, mutta monet sellaiset, jotka soveltuvat samanlaiseen käyttöön. Olisiko perusteltua ostaa vielä yhdet? Ne sopisivat tosi kivasti monien vaatteiden kanssa. Mutta niin sopivat nekin, jotka jo omistin. Nämä uudet olivat eri materiaalia ja väriä, mutta ei voi sanoa, että ne olisivat silti olleet kovin tarpeelliset. Vanhoissakin riitti valinnanvaraa yllin kyllin. Samaan aikaan minä vain halusin uusia kenkiä, puhtaasti tunnepohjalta. Jonkinlaisessa kapinahengessä päätin, että saan kyllä ostaa mitä haluan. Kenkiin on varaa. Ne tulisivat käyttöön. Tykkään niistä. Haluan ne. Mutta samaan aikaan mietin, että ostaminen olisi turhaa, ja tämä on juuri sellaista kulutusta, jota maailma ei tarvitse. Enkä minäkään. Säilytystilaa ei ole ylimääräistä, eikä tosiaan todellista tarvettakaan. Kävin aika pitkän keskustelun itseni kanssa, mutta mieliteko voitti. Tiedostin samalla, että nyt ei mene putkeen.

Sisäisestä ristiriidasta huolimatta lähdin kauppaan. Hiiteen ostolakko, ostan jos huvittaa! Sitten sovitin kengät ja totesin, etteivät ne pysy kunnolla jalassa. Päätin olla ostamatta.

Kengät jäivät mutta tämän ostin. Väriä vaatekaappiin!

Tavallaan oli helpotus, että tossut eivät istuneet jalkaan. Se on ylitsepääsemätön syy, en osta huonoja kenkiä tai vaatteita. Harmitti yhtä aikaa se, että kengät eivät olleet hyvät ja se että olisin ostanut, jos ne olisivat olleet. Näköjään yli 15 kuukautta harkintaa takana ei edelleenkään ole tehnyt minusta immuunia näille vaatehoukutuksille. Ostin samoilta alepäiviltä neuleen viime viikolla, mutta sen suhteen ei tätä sisäistä debattia tarvinnut käydä, koska kyseinen vaate oli ostoslistalla. Olin harkinnut sellaiset ostamista jo pitkään ja odottanut vain, että sellainen tulee jossain vastaan.

Erikoinen fiilis jäi tästä episodista. Jollain tavalla edelleenkin vähän kirveltelee etten saanut uusia kenkiä. Jostain syystä en nyt saa tyydytystä siitä, että onnistuin tekemään oikein (vaikkakin vahingossa). Mutta toisaalta tämä on valinta, jonka olen itse halunnut tehdä, eikä homma toimi, jos jokaisen mieliteon oikeuttaa poikkeukseksi, jonka saa tehdä. Niin että hyvä vaan kun eivät sopineet. Harmituskin menee taatusti ohi.

Viikon vinkit: villan pesuohjeet, uusien vaatteiden haitat sekä roskien keräilyä

Tässä erittäin hyvät ja kattavat ohjeet villapaitojen pesua varten. Säät alkavat ainakin etelä-Suomessa vihdoinkin lämmetä, joten paksuimmat villapaidat voi pestä kesäsäilytystä varten. Itse en tosin pese villaa, ellei se ole selkeästi likainen. Normaalisti tuuletus riittää raikastamaan villan, mutta jos vaatteessa on tahroja tai se on muuten selvästi likainen, pesu on paikallaan. (ESS)

Pesetkö vaatteet ennen kuin otat ne käyttöön? Tämän jutun mukaan kannattaa pestä. Syynä on sekä muut ihmiset, jotka ovat käpälöineet vaatetta ennen sinua, ja toiseksi kemikaalit, joita uusista vaatteista löytyy. Olen kerran saanut nettikaupasta vaatteen joka haisi voimakkaasti jollekin, eikä haju haihtunut ennen kuin useamman pesun jälkeen. Epäilen, että kyseessä oli jonkinlainen säilöntäaine tai vastaava. Reklamoin yritykselle hajusta, mutta sain lähinnä ihmettelyä ja pahoittelua osakseni. (Iltasanomat)

Tämä plogging on minusta hauska idea. Se tarkoittaa sitä, että käydään kävely- tai juoksulenkillä ja samalla poimitaan roskia maastosta. Etenkin reippaalla kävelylenkillä voi helposti noukkia mukaansa roskia, mutta epäilen että juokseminen ei ole niin tehokasta, jos jatkuvasti pitää pysähdellä. Kivasta ideasta huolimatta en tajua, miten on mahdollista että näitä tarvitaan. Kuka heittää roskia luontoon? Tai maahan ylipäätään? Tämä menee täysin yli ymmärrykseni. Siis kuka edes kehtaa?

Arkijärki-podcast 23: Mökkitavarat

Lukijat kysyivät, millainen on tavarafilosofiani kesämökillä. Lyhyesti vastaan, että sama kuin kaupungissa. Mökkielämä tarjoaa oivan tilaisuuden käyttää loppuun monia sellaisia vaatteita ja tavaroita, joita ei enää kelpuuta ihmisten ilmoille. Mutta en vie mökille mitään sellaista, jolle siellä ei aidosti ole käyttöä. Jos mökille on kertynyt roinaa, syy on luultavasti siinä, että lopullista päätöksentekoa noiden tavaroiden suhteen on lykätty sillä, että ne on viety mökille. Mökki ei ole hyvä ratkaisu sille, ettei osaa päättää, onko jokin roska vai ei. Edes kesämökillä ei pääse eroon raivaamisesta, ellei hyvin aktiivisesti poista sieltä tavaraa sitä mukaa, kun ne käyvät tarpeettomiksi. Itse yritän jatkuvasti tarkkailla, että esimerkiksi kaikki vaatteet, joita mökille on viety, ovat edelleen käyttökuntoisia ja sopivan kokoisia. Tavarataitoja tarvitaan siis mökilläkin!

Podcastin kesto on tällä kertaa hieman alle 12 minuuttia.

Millaisia tavaroita te viette mökille? Ja mitä tuotte sieltä pois?

Missä on paperin paikka?

Viikolopun arkistoja selvittäessä tulin miettineeksi taas kerran näitä paperiasioita. Etenkin sitä, miten jokin paperi voi olla hyvinkin tärkeä säästää, mutta miten se saattaa yhdessä yössä muuttua aivan tarpeettomaksi. Löysin esimerkiksi yhdestä mapista papereita, jotka liittyivät ensimmäiseen asuntoon, jonka ostin puolison kanssa yhdessä vuosia sitten. Mappiin oli siististi arkistoitu ostotarjous, kauppakirjan kopio, välittäjän esite, lainapaperit ja yhtiökokouspapereita. Silloin, kun omistimme tuon asunnon, noiden edellämainittujen papereiden säästäminen tuntui loogiselta. Ehkä sitä välittäjän esitettä ei olisi erityisesti tarvinnut säästää, mutta toisaalta siitä ei ollut haittaakaan, ja se asettui sujuvasti muiden papereiden jatkoksi.

En enää muista tarkalleen, minä vuonna asunnon ostimme, mutta siitä on yli 10 vuotta aikaa. Sen jälkeen samainen asunto on myyty, ja siitäkin on jo vuosikausia. Lainakin on vuosien varrella neuvoteltu uusiksi, joten mikään mapin sisällöstä ei enää ollut tärkeää eikä tarpeellista. Aika hassua, mutta päätin kuitenkin säästää kauppakirjan ja asunnonvälittäjän esitteen, sillä siinä oli asunnon pohjapiirros. Ajattelin, että lapsesta on ehkä hauska joskus aikuisena katsoa, millainen oli hänen ihan ensimmäinen kotinsa. Kaiken muun laitoin tietosuojaroskiin ja paperikeräykseen.

Myymisen jälkeen nuo paperit ovat siis olleet aivan turhia, mutta mikä on se hetki, jolloin ne olisi kuulunut heittää pois? Olisiko se ollut kenties samalla hetkellä, kun kaupat oli allekirjoitettu? Vai pitäisikö papereita säilyttää vielä sen jälkeen jokin tietty aika? Sama koskee tietysti kaikkia muitakin isoja kauppoja, kuten vaikka autoa tai kesämökkiä. Minulle ei ole tullut mieleen hyökätä paperien kimppuun heti tällaisten tapahtumien jälkeen, ja olen myös muuttanut tarpeettomia papereita asunnosta toiseen, koska mappi on helpompi siirtää avaamatta, kuin käydä sisältö läpi. Koska papereiden läpikäyminen ei ylipäätään ole varmaan kenenkään lempihommaa, ovat nuo mapit saaneet olla rauhassa seuraavatkin vuodet. Vasta nyt, kun oli aktiivinen tarve tyhjentää tilaa, ne tuli avattua. Mutta olen tässä miettinyt, onko tämä jonkinlainen luonnonlaki, että papereita karsitaan vasta siinä vaiheessa kun on pakko. Vai oppisinko sisällyttämään tämän vaiheen johonkin aiempaan ajankohtaan, jottei näitä kerroksia syntyisi?

Karsin ”sekalaiset” paperit myös, ja ne mahtuvat nyt tähän oikeanpuoleiseen koteloon. Vasemmalla printteripaperit.

Verottajan mukaan kuitteja ynnä muita on säilytettävä 6 vuotta verovuoden päättymisestä. Eli käytännössä seitsemän vuoden välein voi heittää paperit pois. Toisaalta tietysti on aina myös niitä papereita, jotka on syytä säilyttää ikuisesti. Luulen, että minulla se ongelma on juuri siinä, että on vaikea tunnistaa mitkä kuuluvat edelliseen ja mitkä jälkimmäiseen ryhmään. Kunpa keksisin tähän jonkun selkeän muistisäännön, jota voisin aina noudattaa!

Minulla on käytössä henkilökohtainen vuosikansio, jonne mapitan veropaperit, verotukseen liittyvät kuitit ynnä muut. Sen sisältö on siis tarpeen säilyttää tuo verottajan määräämä aika, ja sitten sisällön voisi heittää pois. Ajatuksissa on koostaa myös yksi kansio, jossa olisi samoissa kansissa kaikki kotiin ja kesämökkiin liittyvät asiapaperit, joita tarvitaan ainakin niin kauan, kuin jomman kumman omistan. Sinne voisi liittää myös remontteihin ja isoihin hankintoihin liittyvät paperit. Autoon liittyvät paperit ovat omassa lokerossaan. Pärjäisiköhän näillä?

Miten usein karsitte papereita? Onko teillä hyviä muistisääntöjä, joiden avulla ne pysyvät paremmin ojennuksessa?

Supertehokas sunnuntai

Muistatteko vielä vuoden alussa tekemääni listaa vuodelle 2018? Kohdat 5 ja 6 olivat työhuoneen muodonmuutos ja paperiarkistojen setviminen. Olen lykännyt ryhtymistä koko alkuvuoden, siis kolme kuukautta. Eilen koitti vihdoin se päivä, kun päätin että nyt tämä hoidetaan – ja sitten hoidettiin.

En enää muista kuinka monta kertaa olen valittanut työhuoneesta, mutta katsoin, että viimeksi olen raivannut sitä tammikuussa (täällä muuten varsin autenttisia ennen-kuvia. Älkää kiinnittäkö huomiota viimeiseen, sillä aloittaessani eilen tilanne oli jälleen palannut tuolle kaaosasteelle). Se on varsinainen minihuone (yletän lähestulkoon seinästä seinää kun levitän käteni) ja silti huoneella on lukuisia käyttötarkoituksia. Siellä työskennellään, silitetään, kierrätetään ja säilytetään kaikkea sellaista, mille ei ole paikkaa muualla. Tästä seuraa tietenkin hirveä kaaos. Eniten minua on vaivannut tietyt historialliset paperikasat, joiden läpikäyminen oli välttämätöntä, mutta ajatuskin työlästytti. Mutta eilen sain motivaatiota siitä, että tiistaina on ikkunanpesupäivä. Jotta pesijä pääsee työhuoneen ikkunaan käsiksi, oli ihan pakko ruveta raivaamaan. Huone oli siinä kunnossa, että en enää kehdannut päästää sinne ketään, en edes siivoojaa joka taatusti on ehtinyt nähdä urallaan kaikenlaista.

Tämä on tammikuulta, mutta olisi yhtä hyvin voinut olla eilen kuvattu.

Ensimmäiseksi kuskasin vinttiin kaikki sellaiset tavarat, jotka ovat vain odottaneet sitä, että joku viitsisi hommaan ruveta. Sitten otin ison roskakassin viereen, ja aloin raivata. Järjestin ensin kaikki pakkausmateriaalit kuten lahjakassit ja nauhat siististi. Heitin jonkin verran pois, mutta suurimman osan säästin. Kassit yhteen, pullopussit yhteen, paperit yhteen ja yhteen koriin keräsin nauhat, koristeet ja muut tarvikkeet. Aikaa meni tunti, mutta lopputulos oli hyvä. Sitten kävin läpi lasten piirustukset, valitsin säästettävät ja arkistoin ne riippukansioihin ja heitin loput pois. Tammikuussa työhuoneeseen siirretty vanha hylly ei toiminut kirjahyllynä, mutta sekalaisen tavaran säilytykseen se on mainio. Järjestin nuo em. pakkausmateriaalit yhdelle hyllylle, vaatekierrätystä yhdelle, lasten kuvataidearkiston yhdelle, ja muuta kierrätystä odottavaa tavaraa yhdelle hyllylle. Löytyi myös paikka talouspaperirullille ja paperinenäliinoille. Jälkimmäisiä löytyi muuten runsaasti. Yksi kokonainen kori tuli niitä täyteen. Epäilen, että meillä on tarvetta nenäliinoille seuraavan kerran vuonna 2020.

En edes laskenut, mutta on näitä lähemmäs 50 pakettia. Mitä veikkaatte, milloin tarvitsee ostaa uusia?

Käydessäni tavaroita läpi, heitin aika paljon surutta roskiin. Avaimenperä, jota ei ole käytetty koskaan, koska se on liian painava? Roskiin. Piilolasireseptejä viime vuosisadalta? Roskiin. Lapsen askartelema kevätkukkanen, joka on niin suuri ettei se mahdu mihinkään mappiin? Tunnistamattomia muovinappuloita? Vanhentuneita kanta-asiakaskortteja? Kaikki roskiin. En säästänyt mitään, mitä en ollut kaivannut muutamaan vuoteen. Suurin osa roskista oli sellaisia, joiden olemassaolon olin unohtanut. Jos ei muista, että jotain on olemassa, ei sitä myöskään tarvitse.

Tein myös yhden merkittävän löydön. Kun helmikuussa olin New Yorkissa, kävin hienossa konsertissa Carnegie Hallissa. Istuin aika kaukana esiintymislavasta, ja mietiskelin, että missä ovat teatterikiikarini. Tiesin, että minulla on sellaiset, mutta samalla mietin etten ole nähnyt niitä vuosikausiin. Eilen työhuonetta raivatessa tuli vastaan muovilaatikko, joka oli täynnä epämääräistä roinaa, siis juuri noita vanhentuneita kortteja ja mystisiä avaimia. Sekä ne teatterikiikarit. Maailman epäloogisin paikka, en ikinä olisi lähtenyt etsimään niitä sieltä. Ilmeisesti kiikarit olivat päätyneet sinne muuttohässäkässä, sillä en muista nähneeni niitä kertaakaan muuton jälkeen. Mutta ah onnea, nyt ne ovat jälleen käytettävissä! Ihminen tulee erinomaisesti toimeen ilman näitäkin, mutta tulen näistä aina hyvälle tuulelle. Teatterikiikarit ovat ehkä hassuin esine, jonka omistan. Olen iloinen, että tiedän taas, missä ne ovat.

Iloinen jälleennäkeminen!

Raivaamalla hyllyä sain sille tilaa niin, että lattialta sai nostettua tavaroita pois. Kun lattiatilaa tuli lisää, sain uuden idean: mitä jos tilaa raivaisi niin paljon, että työhuoneeseen voisi mahduttaa myös pyykkitelineen? Olohuoneen vakiovarusteena se ei ole viihtyisyyttä lisäävä, eikä taatusti vaali kauneutta. Mutta työhuoneessa se voisi olla levällään päivät pitkät, eikä haittaisi ketään. Jos vain saisi tarpeeksi tilaa…? Tuumailin hetken, ja päätin että jos yksi pieni piironki poistetaan ja toinen siirretään eri paikkaan, tilaa pitäisi vapautua juuri pyykkitelineen verran.

Piironki vain oli täynnä papereita. Juuri niitä historiallisia paperikertymiä, joiden setvimistä olin lykännyt kirjaimellisesti vuosia. Ei muuta kuin mappi kerrallaan käteen ja selaamaan. Yksi kansio ei vaatinut toimenpiteitä, ja se mahtui kirjahyllyyn. Kaikki loput paperit piti käydä yksi kerrallaan läpi. Kävi ilmi, että olin säästellyt vuosikausia kilotolkulla roskaa. Se on muuten mielenkiintoista, mikä on se hetki, jolloin tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi? Puoliso totesi vanhoja dokumentteja selatessaan, että nämäkin olivat joskus tärkeitä papereita. Vakuutuksia, tullipapereita, kauppakirjoja, tiliotteita, palkkakuitteja ja niin edelleen. Sillä hetkellä, kun ne ovat postissa tulleet, niiden arkistoiminen on ollut oikein ja järkevää. Mutta kun tarpeeksi monta vuotta on kulunut, tieto on vanhentunut, eikä paperilla enää ole merkitystä. Heitimme menemään verotusta varten säästettyjä kuitteja ja papereita, jotka olivat jo vanhentuneet. Säästettävää jäin todella pieni nippu. Sen sijaan helpotus oli valtava, kun nuo paperit eivät enää paina mieltä eivätkä vie tilaa!

 

Ei vieläkään täydellinen, mutta verratuna ensimmäiseen kuvaan todella paljon parempi!

Lopputulos on mahtava. Sain piirongin tyhjäksi ja pois huoneesta, siirtelin jäljellä olevia huonekaluja hetken ja nyt pyykkiteline on muuttanut pysyvästi työhuoneeseen. Vaikka huone on todella pieni, raivaaminen mahdollisti vielä yhden käyttötarkoituksen lisäämisen. Olen aika vaikuttunut lopputuloksesta. Tavaroiden poistamisen vaikutuksia ei kannata aliarvioida. Nyt raivattiin kaksi kerrosta, ensin tavaroita ja sitten huonekalu, jonka sisällä tavarat majailivat. Olen tästä muutoksesta niin innoissani, että päätin jatkaa vielä tänään. Nyt näyttää siltä, että pystyn mahduttamaan tuohon hyllyyn vielä lelujen kierrätyspisteen, mikä on numero 10 sillä alussa mainitulla listalla.

Innostaako kevät ketään muuta raivasprojekteihin?