Ruokasuunnittelu alkaa

Nyt on lauantai, tänään on kauppapäivä ja se päivä, kun aloitan ruokasuunnittelun. Olen aloittanut aamun käymällä jääkaapin ja kuivakaapin läpi, ja etsinyt sieltä ruokia, joita pitäisi käyttää pois. Nämä löysin:

  • soijarouhetta
  • parsakaalia
  • porkkanoita
  • punaisia linssejä
  • riisiryynejä

Näistä nuo vihannekset ovat kriittisimpiä, mutta kuivatarpeet ovat sellaisia, että niitäkin on syytä ruveta käyttämään, jottei hävikkiä syntyisi. Näistä parsakaalin voin höyryttää ja syödä muutama päivänä lounaaksi. Soijarouhetta saisi upotettua mihin tahansa jauheliharuokaan. Linssit säilyvät vielä pari kuukautta, mutta itseni tuntien jos en ala toimiin, nämäkin menevät vanhaksi. Tykkään linssikeitosta, joten sitä voisi laittaa listalle. Myös puuroa voisin tehdä ainakin lounaaksi itselleni. Ehkä jopa jonain päivänä iltaruuaksi. Tämä on kyllä niitä riskiruokia, jotka periaatteessa kuulostavat hyviltä, mutta käytännössä voikin käydä niin, ettei lopulta kuitenkaan huvita laittaa tai syödä puuroa.

Sitten katsoin kalenteria, ja totesin, että viikko on täynnä ohjelmaa. Se vaatii maanantaille pikaruokaa, tiistaille pikalounaan, joka päivälle illallisen mutta torstaina syön lounasta kaupungilla. Eli neljä lounasta itselleni, ja kaikkina arkipäivinä ruokaa myös lapsille. Sitten on vielä se kysymys, että mitä ruokaa oikeasti haluaisin syödä. Linssikeitosta tykkään. Saan sinne myös noita porkkanoita sekaan. Jauhelihakastike toimii aina. Sitten ehkä joku kalaruoka. Puoliso lähti kauppaan, katson mitä hän sieltä tuo, ja sitten suunnittelen viikon ruuat valmiiksi. Tämä on varmaan nurinkurinen järjestys, mutta en ehtinyt tehdä ruokalistoja ennen kauppaanmenoa.

Tällä hetkellä ei ole kovin vahva fiilis tämän projektin suhteen. Mutta jostain pitää aloittaa. Meidän ruokahävikkiluvut ovat jo nyt niin pöyristyttävät tammikuun osalta, että yritän pelastaa edes tämän viimeisen kolmanneksen.

Ruokasuunnittelun ABC

Ensin lyhyt varoitus: tässä postauksessa kerron, mitä kaikkea olen viime aikoina oppinut, kun olen perehtynyt ruokasuunnittelun maailmaan. Tämän tekstin tarkoitus on paitsi jakaa oppimaani, myös prosessoida samalla itselleni, mistä oikein on kyse. Olen tässä asiassa opintien alussa, joten tämä postaus sisältää teoriaa. Raportoin kyllä lisää siinä vaiheessa, kun olen testannut kaikkea käytännössä.

Olen yrittänyt suunnitella arkiaterioita ainakin kahteen otteeseen 2010-luvulla. Ideana oli tuolloin helpottaa valintoja ruokakaupassa ja tehdä arjen ruoanlaittamisesta helpompaa. Tavoitteet olivat oikeat, mutta käytännön toteutustapa kömpelö. Syynä saattoi olla se, etten perehtynyt aiheeseen sen kummemmin, rupesin vain tekemään ruokalistoja. Minulle ei itseasiassa tullut edes mieleen, että joku on tähänkin perehtynyt syvällisesti, ja että tarjolla olisi ollut runsaasti hyviä vinkkejä. Kokeilin sekä viikon että kahden viikon suunnittelua kerralla, mutta kumpikin tuntui työläältä. Pisimmillään jaksoin suunnitella pari kuukautta, sitten se aina lopahti ja palasin vanhaan. Nyt ymmärrän, että vaikka tarkoitus oli hyvä, en osannut toimia kovin fiksusti. Opiskeltuani asiaa koko viime viikon, tunnistan monta virhettä, jotka johtivat siihen ettei suunnittelu oikein toiminut.

Suurin virheeni oli, että mielsin suunnittelun niin, että otetaan kynä ja paperia ja aletaan miettiä, mitä ruokia haluaisin seuraavina viikkoina syödä. Periaatteessa näinhän se menee, mutta käytännössä tulos on huomattavasti parempi, mikäli ottaa huomioon myös nämä asiat:

  • Millainen viikko on tulossa? Kiireisille päiville pitää olla nopeaa ruokaa, kiireettöminä voi kokeilla jotain uuttakin. Entä ollaanko joka päivä kotona syömässä? Millaisia harrastuksia on? Onko poikkeuspäiviä?
  • Mitä meillä jo on? Tämä on minulle tosi tärkeä juttu. Ensin katsotaan kaappeihin, että mitä on menossa vanhaksi, ja sitten suunnitellaan ruokia näiden raaka-aineiden pohjalta. Kuulostaa alkeelliselta, mutta hei, minä olen aloittelija!
  • Millaisia ruokia haluan OIKEASTI syödä? Haluan lisätä kasvisten määrää, mutta vasta nyt olen tullut ajatelleeksi, että se ei välttämättä tarkoita pelkkää kasvisruokapäivää, vaan myös sitä, miten osa lihasta korvataan kasvisproteiinilla. Mieluiten tietysti niin, ettei jälkikasvu huomaa ruuassa mitään omituista. Täytyy myös olla tarkkana, että tekee realistisen suunnitelman, jossa on sellaisia ruokia, joita oikeasti tekee mieli. Muuten ne suunnitellut ruoat jäävät kuitenkin käytännössä toteutumatta.

Edellisillä kerroilla en tainnut kiinnittää näihin juuri lainkaan huomiota. Ei ihme, jos suunnitelmat eivät aina toteutuneet ja ruokahävikkiä tuli silti.

Haksahdin aiemmin myös siihen ansaan, että otin aina kaikenlaisia uusia reseptejä mukaan. Logiikkani meni niin, että kun kerran tässä suunnitellaan, niin panostetaan samalla siihen, että tulisi kokeiltua uusia ruokia, eikä aina vain sitä samaa vanhaa. Huomaan nytkin, että minulla olisi houkutus vetää esiin pino keittokirjoja, ja alkaa etsiä kaikkea jännää kokeiluun. Liiasta uutuudesta seuraa kuitenkin se, ettei ruoan laittamiseen kuluvaa aikaa pysty yhtä hyvin ennustamaan, eikä myöskään lopputulos ole kovin varma. Näin ollen olenkin päättänyt, että korkeintaan yksi uusi resepti viikossa riittää. Käytännössä se taitaa olla kasvisruokapäivä, koska sellainen on nyt määrätty meidän ruokaviikkoon, ja olen onneton kasviruokien laittaja.

Tällaista ruokaa tällä viikolla.

Olen myös oppinut, että ei ole yhdentekevää, milloin suunnitelman tekee. Tein aiemmin suunnitelman viikon alussa, mutta eihän se ole järkevää, jos pääasiallinen kauppapäivä on lauantai. Joten järkevintä on käyttää suunnitteluun aikaa perjantaina, käydä kaupassa lauantaina ja sitten laittaa ruuat seuraavalla viikolla. ”Ammattilaiset” käyttävät vielä sunnuntaina tunnin siihen, että pilkkovat valmiiksi sitä sun tätä, ottavat pakastimesta tarpeelliset sulamaan ja tekevät salaatinkastikkeet valmiiksi. Tälle tasolle en vielä tähtää. Katsotaan jos saisin ensin tuon perussysteemin toimimaan.

Minun ruokasuunnitteluni voisi mennä näin:

  1. Inventoidaan jääkaappi ja kuivakaappi, ja tehdään lista ruoista, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähestymässä.
  2. Katsotaan kalenterista, kuinka monta ateriaa tarvitaan ja onko poikkeuksia tulossa.
  3. Tehdään suunnitelma. Ympätään mukaan kohdan 1 ruoka-aineet.
  4. Katsotaan uudelleen kaappiin ruokalista kädessä, ja tehdään kauppalista puuttuvista aineksista.
  5. Laitetaan viikon ruokasuunnitelma jääkaapin oveen, jottei se pääse viikon aikana unohtumaan.

Tämän kaiken lisäksi olen oppinut pari tärkeää juttua, joista on suunnittelussa hyötyä. Ensinnäkin aina pitäisi olla hätävarasuunnitelma. Kaapista pitäisi löytyä ainekset sellaiseen ruokaa, joka varmasti uppoaa kaikille ja syntyy nopeasti. Tämä sitä varten, että paraskaan suunnitelma ei aina toimi, kun tulee odottamattomia tilanteita. Meillä tämä tarkoittaa käytännössä pastaa jonkun yksinkertaisen kastikkeen kanssa.

Toinen hyvä vinkki on se, että viikkoon kannattaa suunnitella jämäruokapäivä. Silloin on ideana syödä jääkaapista kaikki viikon aikana ylijääneet ruuat pois. Meillä se saattaisi hyvinkin olla perjantai. En osaa sanoa, että miten tämä käytännössä alkaisi toimia, mutta tämä on hyvä pitää mielessä. Viime kerroilta muistan, että ruokia jäi usein tähteeksi. Ne pitää syödä ajoissa pois, muuten sitä hävikkiä syntyy taas.

Käytännössä meidän ruokaviikko näyttäisi tältä

  • Maanantaina jotain helppoa ja tuttua, koska harrastusten vuoksi on aina vähän kiire
  • Tiistaina kasvisruokapäivä, koska tiistaisin on aikaa kokkailla enemmän
  • Keskiviikkona ei erityistä, joten kaikki käy. Voisi ehkä kokeilla keittoja?
  • Torstaina ”kunnon ruokaa”, koska pitkä koulupäivä
  • Perjantaina jämäruokia

Tiedän nyt, että kaksi viikkoa on ainakin minulle liian pitkä aikaväli suunnittelulle. Viikko kerrallaan tämä varmaan toimisi parhaiten. Tiedän myös, että alkuun ei pidä yrittää ihmeitä: yksi kasvispäivä riittää, kalat voi syödä viikonloppuna ja alkuun ei muutenkaan kokeilla mitään erikoista. Tästä tämä nyt lähtee liikkeelle! Oletteko te kokeilleet ateriasuunnittelua? Millaisilla keinoilla olette saaneet sen parhaiten toimimaan?

Viikon vinkit: Muovinkeräyksen ongelmanratkaisu, parasta ennen päiväykset ja Matsmart

Muovinkeräys on tulossa meidänkin taloyhtiöön tämän vuoden aikana. Muovinkeräyksen yksi ongelma on se, että on vähän epäselvää mitä sinne voi laittaa, ja missä kunnossa. Törmäsin tähän erinomaisen valaisevaan artikkeliin, jossa vastataan kaikkiin kysymyksiin. Jos on epävarma kuuluuko muovi keräykseen kysy itseltäsi kaksi kysymystä: onko se muovia ja onko se pakkaus. Mikäli vastaan molempiin KYLLÄ, muovikierrätys on oikea paikka. Eli esimerkiksi muovilelut menevät sekajätteeseen, mutta juuston ympärillä ollut pussi kuuluu muovinkeräykseen. Lukekaa tuo juttu, siellä on muutenkin hyvät arkijärkiset neuvot siitä, miten puhtaita muovien pitää olla (ei tarvitse tiskata) ja mitä tehdä jos pakkauksessa on myös muuta materiaalia kuin muovia (jos muuta on enemmän kuin puolet, laita sekajätteeseen). (Kodinkuvalehti)

Norjalaiset ovat keksineet hauskan tavan merkitä parasta ennen -päiväykset. Olen miettinyt että olisipa hauskaa, jos jostain löytyisi sellainen lista, mihin olisi merkitty kuinka pitkään parasta ennen -päiväykset ylittäneet tuotteet suunnilleen säilyvät. Jos on viimeinen käyttöpäivä, niin olen aina ajoittain käyttänyt vielä seuraavana päivänä, mutta käytännössä olen kyllä huomannut, että esim. kolme päivää tekee noissa tilanteissa jo sen, että tuote ei enää ole ihan kunnossa. (Maaseudun tulevaisuus)

Aiheeseen liittyen haluan vinkata teille kaikille palvelusta, jonka eräs lukija vinkkasi taannoin ruokajärkikeskustelun yhteydessä. Nimittäin Matsmart-palvelu, jonka kautta voi ostaa edullisesti kauppojen ylijäämäruokaa, joka muuten menisi hävikiksi. Firma on ruotsalainen, mutta nettisivut ja palvelu toimivat täysin suomeksi. Tuotteet vaikuttavat olevan ainakin osittain Ruotsista, mutta tämän viime kesänä julkaistun artikkelin mukaan yritys on neuvotellut myös suomalaisten toimittajien kanssa. Olisipa hauska tietää, hyödyntävätkö SOK ja Kesko Matsmarttia? Mikäänhän ei estäisi näitä firmoja pitämästä verkkokaupoissaan vastaavia ale-osastoja.

 

Mitä tarkoittaa ruokahävikki?

Kuten sanottua, seuraan tänä vuonna mahdollisimman tarkasti, paljonko meillä syntyy ruokahävikkiä ja miten sen määrää voisi vähentää. Selvyyden vuoksi täytyy määritellä, mitä ruokahävikillä tarkoitetaan. Tieteen termipankissa ruokahävikistä sanotaan näin:

 Ruokahävikkiä on elintarvikejätteen alun perin, esim. ennen pilaantumista, ihmisravinnoksi kelpaava osa. Se voi sisältää lautastähteitä, ylivalmistettua ruokaa, valmistusvirheellisiä tai päiväysvanhentuneita tuotteita tai raaka-aineita. Ruokahävikki ei sisällä syömäkelvotonta ruokahävikkiä tai muun biojätteen syömäkelvottomia osia kuten kasvisten kuoria, kahviporoja tai ruukkuvihannesten multaa.

Tämä on suunnilleen se määritelmä, mitä minäkin käytän. Ruokahävikki ei siis tarkoita samaa kuin biojäte, vaikka ruokahävikki kylläkin lajitellaan biojätteeseen. En siis laske hedelmien ja vihannesten kuoria, teen- ja kahvinporoja tai esimerkiksi lihasta pois leikkaamaani näkyvää rasvaa. Tämän linjauksen teen sillä perusteella, että näitä osia ei alunperinkään ole tarkoitus syödä, joten niiden päätyminen roskikseen ei ole mikään murhe.

Lasken hävikiksi kaiken sellaisen ruuan, joka on alunperinkin ollut tarkoitus syödä, mutta joka on pilaantunut syömäkelvottomaksi ennen kuin se on päätynyt kenekään mahaan. Eli käytännössä tämä tarkoittaa kaappiin pilaantuneita tuotteita: hapantunutta maitoa, rusinoiksi rypistyneitä viinirypäleitä, parasta ennen -päiväyksen ylittäneitä pakkauksia, joita en enää uskalla käyttää. Siis kaikkea sitä, mikä on hankittu syötäväksi, mutta mikä meneekin roskikseen. Tämä on sellaista hävikkiä, jonka haluan nitistää olemattomiin.

Löysin tällaisen. Uskaltaako tätä enää syödä? Päiväys 06/04/17

 

Teen ruokahävikin kohdalla yhden poikkeuksen. Se on lasten lautasille syömättä jäänyt ruoka. Lapsilta jää ruokaa joka viikko. Välillä syynä on se, että aikuinen on annostellut sitä liikaa, välillä taas perinteinen nirsoilu. Yleensä teen niin, että jos lapsen lautaselle jää lähes koskematon annos, laitan sen jääkaappiin ja tarjoilen joko myöhemmin uudestaan tai sitten joku aikuinen syö annoksen esim. lounaaksi. Mutta jokaista puolikasta perunaa tai muutamaa spagettia en rupea punnitsemaan. Katson siihen menevän liikaa aikaa ja vaivaa. Näin ollen tämä seuranta (kuten lähes kaikki asiat maailmassa…) ei ole aivan täydellinen. Sen sijaan jos olemme valmistaneet koko perheelle ruokaa, jota jää yli, ja joka sitten homehtuu kaappiin, olemme syyllistyneet ruokahävikin tuottamiseen. Sellaiset pilaantuneet tähteet huomioidaan.

Tämä on jälleen kerran oma projektini, enkä ole velvoittanut puolisoa punnitsemaan mitään. Siltäkin osin kokonaismäärä voi jäädä todellisuutta alhaisemmaksi. Koska minä olen kuitenkin se, joka vastaa arkisesta ruokahuollosta, uskoisin saavani varsin realistisen kuvan kokonaisuudesta kaikesta huolimatta. Ja eihän tämä tilanne hirveän hurmaavalta näytä. Tulimme kotiin 4.1. eli ensimmäisestä viikosta olimme puolet pois kotoa. Kotona on ehditty olla nyt tasan viikko, ja roskiin on jo mennyt noin 400g ruokaa. Oi voi. Selittävänä tekijänä vetoan siihen, että osa tuosta on oikeastaan viime vuoden puolella syntynyttä. Esikoinen ei esimerkiksi muistanut kertoa, että viimeisen koulupäivän eväistä jäi puolet syömättä… löysin ne repusta tämän vuoden puolella. Mutta kuten näette, parantamisen varaa on.

Tässä siis Arkijärjen ruokahävikkisäännöt. En ollenkaan odota, että siellä kovin moni innostuisi jätteitään punnitsemaan, mutta seuraatteko hävikin määrää muuten?

Ruokajärki 2018

Paljastin viime vuonna Arkijärki-podcast #5:ssä, että tämän vuoden iso tavoite on saada arjen ruoka-asiat kuntoon. Tuntuu että olen niiden suhteen hukassa, mutta olen päättänyt takoa ruokajärkeä päähäni. Jos tämä onnistuu, pääsen stressistä, alan syödä terveellisemmin ja teen vielä oman osuuteni maailman pelastamiseksi siinä sivussa.

Ensimmäinen kuntoon laitettava asia on ruokajätteen minimointi. On ihan järkyttävä ajatus, että suomalaiset heittävät keskimäärin yli 20 kiloa ruokaa roskiin. En ole itse tähän syytön, päinvastoin. Tänä vuonna olen sitoutunut punnitsemaan tuottamani ruokajätteen, ja raportoin sen tänne blogiin. Niin ikävää kuin se onkin, on pakko tunnustaa, että jätettä on jo tullut, vaikka kuukautta on takana vasta reilu viikko. Tämä vuosi ei ole mikään neutraali seurantavuosi, vaan teen kaikkeni minimoidakseni meillä syntyvän hävikin. Koska on tunnettu tosiasia, että sitä saa mitä mittaa, toivon tämän julkisen raportoinnin ja tarkan seurannan tukevan tätä projektia vahvasti.

Pystyviikattua pastaa.

Tehokkain tapa torjua hävikkiä on ateriasuunnittelu. Olen tehnyt sitä muutama vuosi sitten, mutta perehdyttyäni nyt aiheeseen uudelleen, huomaan etten ole tehnyt sitä erityisen tehokkaasti tai järkevästi. Periaatteessahan kyse on vain siitä, että päättää etukäteen mitä minäkin päivänä syödään, ja sitten ostetaan tarvittavat ainekset ja tehdään ruuat. Mutta jos suunnittelun haluaa tehdä sekä fiksusti että helpoksi itselleen, asiaan kannattaa paneutua vähän tarkemmin. Pitää ottaa huomioon, millainen viikko on tulossa (poikkeuspäivät, harrastukset), miten kaikki ainekset hyödynnetään (hävikin minimoiminen) ja miten paljon itsellä on aikaa ja halua ruuanlaittoon panostaa.

Viimeisenä kohtana on konkreettisesti se, mitä syödään. Haluan syödä paljon enemmän kasviksia kuin ennen, enemmän kalaa ja ylipäätään kiinnittää huomiota myös ruuan ympäristövaikutuksiin. Perheen ruokavalinnat ovat mielestäni muuten ihan terveellisiä, mutta kasvikunnan tuotteiden lisääminen olisi todellakin paikallaan. Valitettavasti arkinen kasvisruoka tarkoittaa meillä useimmiten pinaattilettuja (jotka ovat kalapuikkojen lisäksi ainoat einekset joita meillä syödään), ja tähän asiaan on tultava muutos. Eikä se nyt pahitteeksi olisi, jos tässä samalla tulisi hiukan säästöäkin arkisiin ruokamenoihin.

Nämä ovat Ruokajärki 2018 isot teemat. Tulen kirjoittamaan näistä joka kuukausi ensinnäkin hävikkiraportin muodossa, sekä kunhan saan ateriasuunnittelun vauhtiin, ajattelin laittaa myös ruokalistat tänne esille sekä seurata suunnittelun onnistumista. Varmasti aihe tulee aika ajoin esille myös podcasteissa. Seuraavaksi kirjoitan tarkemmin siitä, miten tuon hävikin määrittelen. Samalla tavalla kuin tekstiilijätekin, täytyy ruokajätekin määritellä, että seuranta on selkeää ja läpinäkyvää.

No niin! Onko siellä ketään muuta, jolle arjen ruokahuolto tuottaisi jonkinasteisia haasteita?

18 asiaa vuodelle 2018

Muistatteko, kun löysin jokunen viikko sitten idean, jossa valitaan vuodelle 2018 18 erityistä asiaa, joihin haluaa panostaa? Olen miettinyt tätä aihetta kovasti, ja päätynyt tekemään peräti kaksi listaa. Toinen on henkilökohtainen lista, jolla on omia tavoitteita ja asioita, joiden tekemisen uskon lisäävän onnellisuuttani. Mutta toinen on Arkijärki-lista, jonka kaikki asiat liittyvät kotiin – siis niihin teemoihin, joista täällä kirjoitan. Seuraavassa itse lista, ja sen jälkeen muutama selityksen sana.

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta
  2. Tiskikonerutiini
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys
  5. Työhuoneen muodonmuutos
  6. Paperiarkistojen setviminen
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen
  16. Kukkia karkin sijasta
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Vaali kauneutta on teema koko vuodelle. Meidän koti on mielestäni kaunis. Haluan myös pitää sen kauniina, mikä tarkoittaa sitä, että laitan tavarat paikoilleen ja yritän kiinnittää huomiota sellaisiin yksityiskohtiin, jotka sitä kauneutta silmissäni lisäävät. Haluan nauttia kauneudesta ympärilläni. Käytännössä tätä edistää mm. Tiskikonerutiini, eli se että tyhjennän koneen heti aamulla ja laitan käyntiin illalla. Lopputuloksena on tyhjä tiskipöytä. Olen vähän lipsunut tästä viime aikoina, joten siksi se on nyt listalla. Tavoitteena on myös puhdistaa tiski- ja pesukoneet säännöllisesti, esimerkiksi pari kolme kertaa vuodessa. Sitruunahappoa pitää ensitilassa ostaa, jotta tämä onnistuu. Havahduin myös siihen, ettei keittiön verhoa ole pesty sen koommin kun muutimme tähän asuntoon, joten voisi olla jo aika tehdä sekin.

Työhuoneen muodonmuutos on iso projekti. Tuo huone on varsinainen murheenkryyni, jossa ei tällä hetkellä juuri ole kauneutta havaittavissa. Siellä on liikaa tavaraa, jotta kauneutta mahtuisi mukaan. Pitää siis raivata, vähentää ja vielä miettiä, miten tilan saisi mahdollisimman toimivaksi ja viihtyisäksi. Tämä on ns. ikuisuusprojekti, jonka suhteen aina välillä reipastun kunnes into lopahtaa ja kaaos palaa. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan aloittamiseen, haluan tänä vuonna ratkaista tämän asian nyt lopullisesti. Paperiarkistojen setviminen on yksi osa työhuoneen raivausta. Kyse on siis hyvin vanhoista papereista, jotka pitää vain käydä läpi, jotta suurimman osan voi heittää pois. Mutta joukossa voi olla jotain säilytettävää, joten siksi ne täytyy kaikki katsoa läpi kuitenkin. En pidä papereista enkä arkistoimisesta, mutta tiedän että raivattavaa riittää. Huh. Ehkä tämä voisi olla helmikuun isoin ponnistus?

Pienempi urakka on kirjahyllyn raivaus. Kun keksin rakentaa lastenhuoneeseen vanhan Lundian hyllyn, hyllytilaa tuli äkkiä lisää. Saan lastenkirjat olohuoneesta pois, ja niiden tilalle omia kirjoja, joilla ei ole ollut paikkaa. Samalla pitäisi karsia sieltä sellaista vanhaa kirjallisuutta pois, jolle ei enää ole käyttöä. Parvekekeitaalla tarkoitan puolestaan sitä, että haluan tänä vuonna panostaa parvekkeen kukkiin, laitan maton lattialle ja ylipäätään hyödyntää parveketta ja saada siitä viihtyisämmän. Pakkauslistoista puolestaan juttelin podcastissa nro 10. Vähemmän stressiä, tolkullisemmat listat ja onnistuneemmat matkat tähtäimessä!

Olen myös päättänyt kokeilla, saisinko lelujen kierrätyksen toimimaan meillä. Tarkoitan tällä sitä, että osa leluista olisi jossain poissa silmistä, ja sitten leluja vaihdettaisiin aina uusiin – siis oikeasti vanhoihin, odottamassa olleisiin leluihin. Lastenhuone on ihan ok tällä hetkellä, mutta nähdäksi mukuloilla on liikaa valinnanvaraa. Lelut tulisivat paremmin käytetyksi, jos niitä kierrätettäisiin kuukauden-parin välein. Mutta sitä varten pitää ensin raivata työhuoneeseen tilaa niille odottamassa oleville leluille…

Vaatteiden osalta jatkan omaa kirjanpitoa sekä ostettujen että poistettujen tekstiilien osalta. Pääsin kapselipukeutumisesta jyvälle CapsLookin kurssilla, mutta ehdin tehdä kurssilla vain yhden kapselin. Haluan tehdä pari lisää, ja haluan myös uudelleen organisoida vaatesäilytykseni hyödyntäen kurssin oppeja. Tämä on kuitenkin iso ja vähän painostava projekti, jota en ole vielä aloittanut. Arvelen kuitenkin, että se helpottaisi elämää monin tavoin.

Ruokasuunnittelu ja ruokahävikin minimointi ovat tämän vuoden isoja teemoja! Näistä tulee pian omat postauksensa. Ideoita on vaikka kuinka, kunhan vain ehdin kirjoittaa. Jos arjen ateriasuunnittelu ja ruokajärki ylipäätään kiinnostavat, seuraa blogia, sillä lisää on tulossa pian! Käytännön toimenpiteenä olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna jos tekee mieli ostaa herkkuja, ostankin kukkia. Ne lisäävät kauneutta ja pitävät syömiset terveellisinä.

Minulla on aika paljon korjausta odottavia tavaroita ja vaatteita. Parsimista odottavia sukkia tai vaatteita joihin pitäisi pistellä muutama ommel, leluja jotka ovat hieman rikki ja siksi pois käytöstä, jne jne. Kun niitä ei ole korjattu, ne vain vievät käyttämättöminä tilaa kaapista tai hyllyltä. Se on ihan tyhmää, järkevämpää olisi joko heittää ne saman tien roskiin tai sitten tosiaan korjata käyttökuntoon. Tässäpä tavoitetta tälle vuodelle.

Viimeinen asia listalla on sähköremontista selviäminen. Taloyhtiöön on tulossa iso sähköremontti, joka tulee työllistämään minua monella tavalla. Hallituksen puheenjohtajana joudun tietysti valvomaan remonttia ja hoitamaan siihen liittyviä asioita paljonkin, mutta ensisijaisesti tuo selviäminen liittyy omaan asuntoon. Meille vedetään kaapelia läpi asunnon, pitää raivata huoneita tyhjäksi, suojata pölyltä ja luultavasti joudumme kokonaan evakkoon ainakin viikoksi. Ajatuskin uuvuttaa. Toisaalta samassa yhteydessä olen suunnitellut tekeväni keittiössä pientä kalusteiden uudelleen järjestämistä, mikä tulee lisämään sekä säilytystilaa että käytettävyyttä merkittävästi. Mutta remontit ovat ihan hirveän rasittavia joka tapauksessa, joten siinä vaiheessa kun tämä tulee valmiiksi, voin hengähtää helpotuksesta.

Luulenpa, että printtaan tämän jääkaapin oveen, niin hyvät aikeet eivät heti paikalla pääse unohtumaan. Tänä aamuna en olisi jaksanut ruveta tyhjentämään tiskikonetta, mutta onneksi muistin listan ja tein sen. Nyt on tyhjä tiskipöytä ja keittiössä siisteys.

Millaisia listoja te olette tehneet? Onko samoja juttuja kuin minulla?

Viikon vinkit: ruokien säilyvyys, tietojen keruuta, akryylineuleet ja Tavarataidot

Sanoinhan, että vaikeuteni ruoka-asioiden suhteen ovat melko laajat ja moninaiset. Tässä todiste: tein tämän YLEn sivujen testin ja sain — yhden pisteen! Onko ihme että meillä syntyy ruokajätettä, kysyn vaan.

Tämä YLEn uutissivujen artikkeli on hyvä ja laaja kooste siitä, mitä kaikkea tietojenkeruusta netissä seuraa. Meistä kaikista kerätään jatkuvasti runsaasti tietoa mainostajien tarpeisiin. Asia ei ole täysin mustavalkoinen, mutta toisaalta asiaan on mielestäni syytä kiinnittää myös tietoista huomiota. Jos olet joskus miettinyt, mitä, miten ja millaisia tietoja liikkeistäsi internetissä kerätään, tämä artikkeli antaa hyvän yleiskatsauksen sekä käytännön vinkkejä, miten asiaan voi itse vaikutta.

Rinna Saramäki puhuu asiaa Ilta-Sanomien jutussa: akryyli ei ole neuleissa hyvästä. Jutussa on paljon hyödyllistä tietoa siitä, mikä saa neuleen nyppyyntymään ja miten eri materiaalit vaikuttavat nyppyjen syntymiseen. Otsikosta olen tosin eri mieltä, ja vahvasti epäilen, ettei Rinnakaan ole asiaa ihan näin ilmaissut – ei sitä akryylineuletta tarvitse mihinkään poistaa, jos se on käyttökelpoinen. Mutta uutta akryyliä en ostaisi kulahtaneen tilalle.

Lopuksi vielä vinkki Tavarataidot-kirjasta: sekä e-kirja, että omasta mielestäni todella hyvin luettu äänikirja maksavat molemmat Elisa Kirjan kampanjassa nyt vain 3,90€. En usko, että tämän halvemmalla Tavarataitoja saa edes divarista (joista sitä ei muuten saa ylipäätään kuin sattumalta). Joten jos et ole raatsinut kirjaa ostaa, nyt sen saa karkkipussin hinnalla. Tosin tämä ei pilaa hampaita, ja saattaa jopa parantaa elämänlaatua 🙂 Noista linkeistä pääsee antamaan nämä myös lahjaksi. Tarjous on voimassa ma 27.11. asti, joten kovin pitkään ei kannata ostosta vetkutella.

Arkijärki-podcast 5: Ruokajärki

Tässä podcastissa kerron siitä, mitä inventaario ruokakaapeissa sai aikaan. Olen miettinyt jo pidempään, että ensi vuoden suuri projekti on ottaa ruoka-asiat haltuun. Tässä podcastissa kerron, mitkä ovat kolme suurinta ruokaan liittyvää ongelmaani, mikä keittiössäni hävettää eniten ja miten aion ongelmat ratkaista. Keittiövaa’alle tulee lisää käyttöä, vaikka ehkä erilailla kuin voisi kuvitella.

Kuuntele Arkijärki-podcast alta, tai tilaa se suoraan puhelimeesi iTunesista tai Acastista nimellä Arkijärki.

Podcastissa mainittu kaupallinen ilmoitus: Vaatekaappi haltuun kapselipukeutumisella -verkkokurssi alkaa jo maanantaina 27.11., ja ilmoittautuminen päättyy huomenna perjantaina 24.11.2017! Jos kurssi kiinnostaa, hyödynnä alekoodi arkijärki, jotta saat kurssista 10€ alennuksen. Minä olen menossa, tule sinäkin.

Inventaariossa on ideaa

Tein kuten viime viikolla podcastissa lupasin, ja siivosin keittiön kuivaruokakaapit. En tosin ihan jokaista kaappia vielä, mutta inventoin ne viisi eniten käytettyä hyllyä. Se oli viisasta, sillä lopputulos yllätti itsenikin.

Lähtötilanne oli aika sekava. (Kuvamateriaalia täällä). En harrasta yhtenäisiä purkkeja, vaan säilytän yleensä kuivaruoka-aineet omissa myyntipakkauksissaan. Kun monenkirjavat paketit ovat vierekkäin, vaikutelma on luonnollisesti ”sotkuisemman” näköinen verrattuna yhteinäisiin säilytysastioihin. Periaatteessa pidän liian työläänä sitä, että aina ostettuani jotain, se pitäisi siirtää kotona uuteen pakkaukseen. Tämä inventaario kuitenkin osoitti, että hyllyiltä löytyi monta samaa tavaraa sisältävää pakkausta. Tein siis poikkeuksen, ja yhdistin esimerkiksi kaksi avattua pastapakettia yhteen isoon lasipurkkiin. Syksyn ruokahuolto on näköjään mennyt tavallista enemmän toisella kädellä vähän sinnepäin. Löysin lukuisia avattuja pastapusseja, kaksi avattua quinoapakettia ja niin edelleen. Kun kaikki avatut samanlaiset yhdisti, kaapista poistui lukuisia epämääräisiä nyssyköitä.

Vielä enemmän kuitenkin hämmästyin avaamattomien pakettien määrästä. Kaapista löytyi kolme avaamatonta risottoriisipakettia (ja kaksi avattua). Samoin lukuisia purkkeja oliiveita, ja jostain käsittämättömästä syystä myös quinoaa riittää vähintään ensi kesään saakka. (Emme siis ole mikään quinoan suurkuluttajaperhe, vaikka näin olisi ruokakaapista voinut päätellä.) Ihmettelen myös edelleen sitä, miksi meillä on ainakin viittä erilaista sokeria, kun kuitenkin käytän leivonnassa aina sitä yhtä ja samaa tavallista…. Kaapista paistoi selvästi se, että kaupassa on käyty katsomatta ensin mitä puuttuu. Sitten on ulkomuistista varmuuden vuoksi ostettu lisää riisiä, ja kotona vasta huomattu että sitähän olikin jo. Ja ilmeisesti näin on käynyt monta kertaa.

Tämä on inventaarion ydin. Siinä selviää, mitä kaapeista todellisuudessa löytyy. Kun järjestys on sekaisin, näkee vain päällimmäisen kerroksen, vaikka alla saattaa piillä ties mitä aarteita. Järjestin kaiken mahdollisuuksien mukaan niin, että näen kaiken kun avaan hyllyn.

Pystyviikattua pastaa.

Hyvä vinkki ruokapakkausten pystyviikkausta varten: jos pakkaus ei pysy itsekseen pystyssä, käytä apuna hedelmien mukana tulevia muovirasioita. Ne ovat kevyitä ja läpinäkyviä ja niitä on eri kokoisia. Niissä pysyy esimerkiksi purkkapussit, tomaattipyreet ja muut pienet pakkaukset järjestyksessä.

Ruokavarastojen tyhjennys, inventaario ja järjestäminen jatkuu edelleen. Olen mm. pessyt ja siivonnut puolet jääkaapista (tästä pian lisää podcastissa), ja seuraavana vuorossa on maustekaappi ja ne pari hyllyä, joiden kimppuun en vielä ehtinyt. Olen myös jatkanut pakastimen tyhjentämistä ja jääkaapin siivoamista. Kyllä tässä riittä loppuvuodeksi projektia, mutta jos kaikki menee kuten olen meinannut, tammikuussa ollaan jo hyvällä tolalla.

Olisiko teillä ruokakaapin inventaario aiheellinen? Mitähän sieltä löytyisi? Lisää kuvia ruokakaapeistani löytyy muuten nykyisin myös Instagramista, @arkijarki.

Ruokakaappien tyhjennys on alkanut

Suoraa jatkoa podcastille: tein kuten lupasin ja aloin samantien käydä keittiön kaappeja läpi. Lopputuloksena käytin pakastimesta ensin lohikuutiot pastaan ja sitten poron kaulakiekkoja pataruokaan. Lohikuutiot olin ostanut kerran sillä ajatuksella, että pakastimessa olisi kiva olla kalaa muussakin muodossa kuin kalapuikkoina. Lohikuutiot näyttivät paketissa kivoilta, mutta maistuivat aika pahoilta. En osta uudestaan.

Poro sen sijaan oli tosi hyvää. Sen kaveriksi tein karamellisoitua sipulia, porkkanaraastetta ja perunoita – kaikki sellaisia aineksia, jotka alkoivat vaikuttaa jääkaapissa varsin väsähtäneiltä. Tuo sipulilisäke on muuten mahtava. Siihen voi laittaa kaikenlaisia sipuleita, ja hyvää tulee. Ei tarvita kuin voita ja/tai öljyä, suolaa ja isohko pannu. Sitten haudutellaan kunnes sipulit karamellisoituvat. Tämä pelasti monta sipulia roskikselta, ja pakastimeenkin tuli taas vähän lisää tilaa. Siellä on myös muita ruokia, jotka on aiheellista käyttää pois ennen joulua. Kun tätä kirjoitan, tajusin juuri että tässä täytyy tehdä selkeä suunnitelma, miten ja milloin ne käytän.

Kuten näkyy, ruokakaapit kaipaavat järjestämistä kipeästi!

Jääkaapissa odottaa vielä yksi kukkakaali, jonka toivon kestävän maanantaihin asti, vaikka se ei enää olekaan ihan napakka. Samoin siellä pari ruokakermaa, joiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy. Seuraavaksi inventaario siirtyy kuivakaappeihin, joissa on tarpeellista tehdä selvityksen lisäksi myös rehellistä uudelleen järjestämistä. Kaikki on nimittäin ihan sekaisin, enkä sen takia edes oikein tiedä, mitä kaikkea kaapista löytyy. Minusta tuntuu, että ote ruokajärjestyksestä on tänä syksynä lipsunut tavallistakin enemmän. Tavarat ovat sekaisin, jääkaappiin homehtuu vihanneksia ja pilaantuu juustoja, ja koko ajan on sellainen olo että homma ei toimi. Tämä on vaivannut viikko viikolta enemmän, ja olen jo päättänyt, että ensi vuoden iso projekti onkin RUOKA. Jos parin viime vuoden aikana olen saanut vaateostokset hallintaan, ja toivottavasti vielä vaatekaapinkin (huomisissa viikon vinkeissä tästä lisää, tulkaa tsekkaamaan!), niin vuosi 2018 on omistettu ruokajärki-projektille. Kirjoitan tästä aiheesta lisää vielä moneen otteeseen, mutta on päivänselvää, että tilanne ei voi jatkua tällaisena.

Jos et ole vielä ehtinyt kuunnella viimeisintä podcastia, jossa puhun kaappien tyhjentämisestä, sen voi kuunnella joko blogin kautta täältä, tai sitten sen voi tilata suoraan puhelimeen iTunesin tai Acastin kautta. Podcast kestää tasan 15 minuuttia, joten sen ehtii hyvin kuunnella vaikka työmatkalla tai iltakävelyllä.

Tyhjentääkö joku muukin pakastinta ja ruokakaappeja joulua varten?