Viikon vinkit: muovipusseja, ikuiset lakanat sekä kampanja halvinta vastaan

Tässä on aika laaja juttu muovipussien käytön vähenemisestä ruokakaupoissa. Jutusta käy hyvin ilmi, että myös kaupalla on vastuu: jos tarjolla on biopusseja, ihmiset valitsevat niitä tavallisten sijasta. Yhä useampi asiakas myös kantaa omaa kestokassia mukanaan, ja jättää muovikassin ostamatta. Oletteko te huomanneet eroa nyt, kun monissa kaupoissa ei niitä pikkupusseja enää tyrkytetä? Itse en ole huomannut juuri mitään. Omasta kassista on muodostunut niin vahva rutiini, ettei muovikasseille ole ollut tarvetta sitten viime raportin. (YLE)

Tässä on mahtava uutinen! Finlayson on lanseerannut lakanat, joiden luvataan kestävän koko eliniän. Materiaali, valmistustapa ja yksityiskohdat on mietitty siten, että lakanat kestävät pesua ja kulutusta ainakin 50 vuotta. Kun seuraavan kerran ostan uudet lakanat, tämä on todella vahvasti harkinnassa. Tykkään Finlaysonista koko ajan enemmän. Yrityksellä on todella hyvä ote yhteiskuntavastuun suhteen, ja tuoreita ja rohkeita ideoita. Selkeä edelläkävijä! (IL)

Finnwatch on lanseerannut sekä kuluttajille että kunnallisvaaliehdokkaille suunnatun kampanjan, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota vastuulliseen ostamiseen. Kampanjan nimi on En osta halvinta, ja sehän sopii tähän ostolakkoon kuin nenä päähän. Kun katselin bussipysäkillä mainoksia paidoista, jotka maksavat alle 5 euroa, mietin mielessäni muutamaa asiaa: jos paita on noin halpa, kauanko se voi kestää hyvänä käytössä? En ole vielä törmännyt halpaan ja hyvälaatuiseen puuvillaan. Jos paita on noin halpa, missä oloissa se on tehty? Kun miettii että tuossa summassa on mukana koko tuotantoketju logistiikkoineen ynnä muineen, ja vielä jää katettakin, tuntuu tuotantokustannus aivan käsittämättömältä. Näitä asioita olen muutenkin miettinyt nyt entistä enemmän tämän ostolakon myötä. Kun en enää juokse hinnan perässä, voin halutessani helposti panostaa myös laadukkaaseen tuotantoketjuun. Itse asiassa olen vapaa ostamaan ihan mitä vaan, mihin käteisvarani riittävät! Vapaus! (M&M)

Miksi vaatekaappini ei ole täydellinen (vielä)

Tästä tulee varsinainen vaateviikko, mutta koittakaa kestää. Lupaan olla ensi viikolla kirjoittamatta vaatteista yhtään mitään.

Olen monta vuotta tavoitellut asiaa nimeltä täydellinen vaatekaappi. Koko prosessi lähti vuosia sitten liikkeelle yleisestä tyytymättömyydestä niin tyyliin, olemukseen kuin vaatteisiinikin. Sen jälkeen olen selvittänyt millaisista vaatteista pidän, inventoinut ja karsinut kassikaupalla vääränlaisia kaapista pois. Olen myös ostanut ja saanut paljon uusia vaatteita, vaikka joukosta löytyy edelleen suosikkeja kymmenen vuoden takaa. Viime vuoden kirjanpito todisti, että uutta tulee enemmänkin kuin olisin arvannut.

Kaiken tämän jälkeen vaatekaappi oli siinä jamassa, että vuoden ostolakko tuntui realistiselta tavoitteelta. Akuutteja puutoksia ei enää ollut. Välillä joutuu käyttämään luovuutta, mutta sen olen ottanut positiivisena haasteena. Luin eilen uudelleen Rinnan Hyvän mielen vaatekaappia. Siellä on pitkä lista vaatteiden ominaisuuksista, joiden avulla voi haarukoida oman tyylinsä kulmakiviä. Tajusin, että itse asiassa tiedän täsmälleen, millaisista vaatteista pidän, erittäin yksityiskohtaiselle tasolle saakka. (Näistä voisi saada oman postauksensa!) Olen myös varsin sinut elämäntilanteeni kanssa sekä sen suhteen, millaisia vaatteita todellisuudessa tarvitsen. En siis enää juurikaan tee virheostoksia siinä mielessä, että ostaisin vaatteita, jotka jäisivät käyttämättä.

Vaatevarastoni ei silti ole täydellinen. Tämän viikon oivalluksen jälkeen ymmärrän miksi. Suurimpana esteenä on ollut se, että olen tavoitellut täydellistä hahmottamatta, mitä se käytännössä tarkoittaa. Visioni on ollut aivan liian yleisellä tasolla. ”Juuri sopiva vaate jokaiseen tilaisuuteen” on liian epämääräinen ilmaisu. Jos haluan täydellistä, vision täytyy olla paljon tarkempi: millaisia yksittäisiä vaatteita kaapista puuttuu tai siellä on liikaa?

Tämän tajusin, kun katsoin neuleitani. Ihannekaapissani olisi suunnilleen yhtä paljon sekä neutraaleita että kirkkaita värejä, sekä lämmintä villaa että viileämpää puuvillaa ja silkkiä. Tilanne on tällä hetkellä sellainen, että yksittäisissä puseroissa ei ole mitään vikaa. Ongelmana on niiden lukumäärän suhde toisiinsa. Kaapista löytyy monta kappaletta harmaita, ruskeita, tummanvihreitä ja luonnonvalkoisia neuleita eri materiaaleissa. Mutta siellä on vain yksi punainen sekä yksi turkoosi, jonka istuvuutta vielä vähän debatoin mielessäni, ja joka siksi ei ole päässyt pitkiin aikoihin päälle. Tästä näkökulmasta katsottuna ei ole mitään järkeä lisätä kaappiin enempää harmaata ja ruskeaa, vaikka olisi millainen ale. Sen sijaan minun kuuluisi kohdistaa katse niihin väreihin, joita kaapista puuttuu.

Tämä kuulostaa näin auki kirjoitettuna typerryttävän loogiselta ja yksinkertaiselta. Voi ihan perustellusti ihmetellä, miksi en ole toiminut juuri näin. Yksi syy on tuo hintaperusteinen ostelu. Kun hinta ohjaa valintaa, valikoima on rajattu ja kompromissit välttämättömiä. Toinen syy on se, etten ole tajunnut ajatella kokonaisuutta. Yksittäiset vaatteet ovat kivoja, mutta monta samanlaista kivaa yhdessä ei varsinaisesti tuo kaappiin sitä vaihtelua, jota kaipaan. Tämä on juuri syy siihen tyytymättömyyteen, jota vaatevarasto on ajoittain aiheuttanut siitä huolimatta, että pidän jokaisesta vaatteesta yksinään. Se puolestaan, miksen ole tätä hommaa aiemmin tajunnut, on itsellenikin mysteeri.

Mitä tämä tarkoittaa ostolakon kannalta? Ainakin sitä, että seuraavaksi analysoin jokaisen vaateryhmän kokonaisuutena. Mietin ensinnäkin sitä, millainen olisi täydellinen housu-, mekko- ym. varasto, ja toiseksi sitä, miten visio ja todellisuus vastaavat toisiaan. Aion tämän jälkeen tehdä jotain, mitä en ole tehnyt koskaan aiemmin, nimittäin ostoslistan. Koska ostolakko on tietenkin voimassa edelleen, en ryntää listan kanssa kaupoille, mutta jos ostoimpulsseja ilmenee, tarkistan ensin, onko  vaatteen ostaminen perusteltua. Jos vaatetta ei listalta löydy, on aiheellista kyseenalaistaa ostaminen erittäin vahvasti. Uskon, että tällä menetelmällä täydellinen vaatevarasto on huomattavasti realistisempi tavoite kuin ennen.

Mitä mieltä te olette? Onko joku päässyt vaatevarastonsa osalta täydellisyyteen? Jos ei, niin mistä kiikastaa?

Ajatuksia alennusmyynneistä, ostamisesta ja täydellisestä vaatekaapista

Edellisen ostoraportin kommenteissa tuli keskustelua siitä, kannattaako vaatteet ostaa täydellä hinnalla vai alennuksella. Minähän olen tunnetusti aina rakastanut hyviä alelöytöjä, ja nauttinut siitä, että saan jotakin alennuksella. Mutta olen viime aikoina alkanut tarkistaa kantaani. Tämä on suoraa seurasta tästä ostolakosta.

Myönnän rehellisesti, aiemmin hinta on voinut olla iso syy ostaa jotain. Kashmirneule isossa alennuksessa on vain kerta kaikkiaan tuntunut vastustamattomalta. Logiikka on mennyt jokseenkin näin: rakastan kashmiria – kashmir on kallista – iso alennusprosentti – kannattaa ostaa, koska kashmir on yleensä kallista. Ostos on tuntunut perustellulta, koska sain hankittua jotain mieluista, mutta maksoin siitä vähemmän kuin odotin. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että vaatevarasto ei ole ollut kovinkaan suunniteltu. Kun ostaa alesta, ostaa rajatusta tarjonnasta, ja sitten saa sitä mitä kulloinkin sattuu alessa olemaan. Tietysti on voinut olla mielessä, että tarvitsisi tietynlaisen vaatteen, ja niitä on etsinyt myös alennusmyynneistä, mutta mitään erityisen tarkkaa suunnitelmaa en ole koskaan noudattanut.

Nyt kun olen lopettanut satunnaisen vaatteiden ostelun, tuo hintakysymys on tullut uuten valoon. Ainakin kaksi ajatusta aiheeseen liittyen:

  1. Jos vuodessa ostaa vain muutaman vaatteen verrattuna aiempien vuosien moneen kymmeneen, käytetty rahamäärä on silti alhaisempi, vaikka ostaisi kaiken täyteen hintaan, eli säästöä syntyy.
  2. Kun ei ostaa vain harkitusti eikä huvikseen, on paljon tarkempaa, mitä sinne kaappiinsa lisää. Aiemmin olen ostanut millaisia neuleita vain periaatteella, että jos se on kiva se on kiva. Mutta nyt mietin tarkalleen, minkä värisillä tai tyyppisillä neuleilla haluaisin vaatevarastoa täydentää. Todennäköisyys sille, että juuri sellainen löytyisi alesta, on pieni. Näin ollen on paljon järkevämpää ostaa täydellä hinnalla, jos juuri sopiva tulisi vastaan.

Tajusin tänä aamuna, että alennuksella ostelija on kauppiaiden armoilla. Sen sijaan täydellä hinnalla ostaja ostaa juuri sitä mitä itse haluaa. Samoin tajusin sen, että ilman suunnitelmaa vaatekaapista ei koskaan tule täydellistä. Miten voisi tulla, jos ostomotiivina on hinta + se, että vaate on kiva? Kivoja vaatteita kertyy kyllä, mutta ilman suunnitelmallisuutta niistä ei synny tasapainoista vaatevarastoa. Jos minulla ei ole mielessä selkeää tavoitetta, miten voisin päästä sinne ostelemalla alesta sitä sun tätä?

Tavoitteeni ei ole minimalistinen kapselivaatekaappi. En myöskään tavoittele sellaista, että kaikki vaatteet olisivat täydellisesti ristiin yhdisteltävissä, olen sellaiseen liian värin- ja vaihtelunhaluinen. Mutta haluan esimerkiksi, että kaapista löytyy sekä neutraaleja että värikkäitä neuleita, suunnilleen puolet ja puolet. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että värikkäitä voisi olla yksi tai kaksi enemmän, ja toisaalta myös yksi musta perusneule olisi paikallaan, koska sellaista ei ole. Jos siis tässä tilanteessa tulee vastaan harmaa kashmirpaita, sitä ei ole mitään järkeä ostaa, olipa alennus millainen tahansa. Minulla on jo kaksi harmaata neuletta, kolmannen ostaminen olisi tyhmää, vaikka alennusprosentti olisi 90. Kolmas harmaa neule ei toisi kaappiin vaihtelua, ei täyttäisi puuttuvaa aukkoa, eikä muutenkaan lisäisi onnellisuuttani muuten, kuin että saisin sen halvalla. Mutta kun todellista käyttöä ei olisi, aleostos olisi 100% rahanhukkaa, eikä suinkaan säästöä.

En ole edelleenkään kokonaan luopunut alennusten metsästyksestä. Olen äärimmäisen kranttu mitä tulee sukkiin ja sukkiksiin, ja jos käyttämäni merkit tulisivat alessa vastaan, ostan taatusti. Tämä siksi, että tiedän niiden tulevan käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Molemmat ovat sellaista käyttötavaraa, jotka kuluvat rikki ja roskiin, joten niitä on hyvä olla aina vähän varastossa. Jos tällaisen tuotteen saa alessa, se on mielestäni järkevää, koska kyseessä on tuote, jonka ostaisi joka tapauksessa täydelläkin hinnalla mikäli tarve tulisi.

Tämä vaateostosten suunnittelu ja ostolakko ylipäätään johtaa sen sijaan siihen, että esimerkiksi nyt kevään alepäivillä en katsele vaatteita sillä silmällä, mikä nyt olisi edullista, vaan sillä silmällä onko kyseessä vaatevarastosta puuttuva osanen. Jos on, alehinta on plussaa. Jos ei, en osta. Tähän loppuun on todettava, että tiedän olevani vähän hidas. Tällaisesta vaatesuunnittelustahan viisaammat ovat puhuneet jo vuosia, mutta minulle ei vain ole aiemmin auennut, mitä järkeä siinä olisi. Ostolakolla on siis yllättäviä sivuvaikutuksia! Mitähän tässä vuoden aikana vielä ehtii oivaltaakaan?

Millaisia alennusmyynntifilosofioita teillä on?

Kaksi kuukautta ostolakkoa takana

Nämä projektit pyörivät näköjään mielessä öisinkin. Näin viime yönä sellaista unta, että olin käytettyjen vaatteiden liikkeessä. Löysin sieltä kaksi hienoa punaista kauppakassia, jotka maksoivat yhteensä 43 euroa. Mietin kuumeisesti, että lasketaanko nämä kassit vaatteisiin, ja onko sillä merkitystä, jos ostan ne käytettyinä. Heräsin aamulla ja mietin, että aika kalliita kasseja, etenkin kirppikseltä ostettuna…

Mutta nyt on jälleen kuun ensimmäinen päivä ja sitä myöten ostoraportin aika. Se on tällä kertaa lyhyt ja ytimekäs: en ostanut mitään. En yhtä ainoaa vaatetta itselleni. Kulutus nolla euroa! Haluaisin pysähtyä hetkeksi tämän faktan äärelle. Nyt on siis takana ainakin yksi kuukausi ihan todellista ostolakkoa. En käynyt vaatekaupoissa, en nettikaupoissa enkä kirppiksillä. Luulenpa, että viime vuonna ei ollut yhtäkään kuukautta, etten olisi ostanut ainuttakaan vaatetta. Vähintäänkin tuli napattua sukkia jostakin alesta. Tällaista toivon kulutukseni olevan jatkossa. Ostoja silloin kun löytyy jotain todella hyvää ja tarpeellista, ja kun ei ole sen kummempia tarpeita, ei osteta mitään.

Vaatteiden määrä on kyllä vähentynyt. Myin yhden vanhan virheostoksen ja osallistuin helmikuussa Patrician rintaliivikeräykseen. Kuskasin sinne aikamoisen kassillisen väärän kokoisia alusvaatteita, joita oli kertynyt kaapin nurkkiin vuosien varrella. Totesin, että en ikinä saa niitä myydyksi, eikä lähipiirissä ollut ketään, kenelle niitä olisi kätevästi voinut kierrättää, joten hyväntekeväisyyskeräys olisi paras vaihtoehto.

On ihan hullua, että vaikka kyseessä oli nippu vaatteita, joista osaa en ollut pitänyt valehtelematta kymmeneen vuoteen, jouduin silti tekemään tietoisia päätöksiä päästää irti. Nämä olivat kaikki olleet sopivia joskus, jossakin elämänvaiheessa, mutta eivät enää. Alusvaatteet ovat ainakin naisten pukeutumisessa jokseenkin keskeisessä roolissa, eikä huonosti istuvilla tai väärän kokoisilla liiveillä tee mitään, etenkin kun kaapista löytyy sopiviakin. Siitä huolimatta tunsin pientä luopumisen tuskaa kun niitä pakkailin. Harmitti, että joukossa oli niin vähän pidettyjä, uuden veroisia vaatteita, ja toisaalta harmitti se, etteivät ne vanhat lempparit enää olleet sopivia. Mutta väänsin järjen äänen kovemmalle, ja nyt on toisaalta hyvä fiilis siitä, että kaikki mitä kaapista löytyy, sopii.

Entäpä maaliskuun ennuste? Sain Patricialta alennuskupongin kiitoksena tuoduista vaatteista. Se on voimassa maaliskuun ajan. En tiedä vielä käytänkö sitä. Jos Hullut päivät sattuvat tälle kuulle, on mahdollista, että ostan sieltä jotain. Tällä kertaa päätin kuitenkin tehdä niin, että analysoin ensin todelliset puutteet, lähden ostoksille vasta sitten. Tämä on jossain määrin uudenlaista suunnitelmallisuutta, joka toivottavasti johtaa järkeviin ostoksiin, jos kauppaan päädyn. Ennustan siis, että maaliskuussa saattaa jokunen järkevä ostos tulla tehtyä.

Seuraavaksi kollektiivinen raportointiaika! Miten teillä on mennyt? Kertokaa kommenteissa!

Ensimmäinen kuukausi: mitä kuuluu ostolakolle?

Nyt on helmikuun ensimmäinen päivä, mikä tarkoittaa sitä, että on raportin aika! Takana on nyt reilut neljä viikkoa vuoden kestävästä uusien vaatteiden ostamisen rajoittamisesta. Vähän hankalasti sanottu, mutta kyseessä ei ole alunperinkään ollut täydellinen ostokielto, vaan tarkemmin sanottuna turhan ostamisen lopettaminen. Jos olet aivan uusi täällä, lakkoon johtaneet pohdinnat löytyvät täältä. (Viime vuoden vaatehankinnoista olen kirjoittanut myös, osa I ja osa II)

Sitten varsinainen raportti. Kuluneen kuukauden aikana ostin yhden vaatteen. Se uumoilemani täydellinen mekko tuli nimittäin vastaan. Ostin mekon Max Maran outletista, se maksoi 125€, se on noin 70% villaa ja 30% silkkiä sekä pari prosenttia elastaania joukossa. Väriltään harmaa, malliltaan lyhythihainen klassinen kotelomekko, helma ylettyy juuri polven alapuolelle, vyötäröllä laskoksista taiteiltu yksityiskohta ja kapea vyö samasta materiaalista. Yritin ladata kuvaa, mutta se ei nyt jostain syystä onnistu, lisään myöhemmin jos tietokone suostuu yhteistyöhön. Mekko istuu minulle täydellisesti. Se on myös täydellinen tarkoitukseen, johon sen hankin: siisti, klassinen mutta ei liian juhlava vaate erilaisiin esiintymistilanteisiin ja vähän hienommille illallisille. Ei liian huomiota herättävä, mutta todella laadukas vaate. Uskoisin pitäväni tätä lopun ikäni.

Itse asiassa ostin mekon Akateemisen kirjakaupan keskustelutilaisuutta varten, mutten kuitenkaan voinut käyttää sitä siellä. Kangas on nimittäin läheltä katsottuna musta-valkoista, ja olisi ”vilissyt” tv-ruudussa. Minulla oli esiintymisvaatteesta kuitenkin vähän huoli etukäteen, ja paria päivää ennen esiintymistä satuin outletin eteen. Oikeasti olin hirveässä kiireessä, mutta päätin kuitenkin äkkiä kurvata katsomaan, olisiko liikkeessä mitään sopivaa. Rekissä roikkui noita mekkoja kaksi, toinen niistä oli todella pieni, ja toinen tuo minulle sopiva. Sovitin sen farkkujen päälle, koska aikaa oli niin vähän. Totesin että nyt löytyi hyvä, ja koska hinta oli sen verran maltillinen ottaen huomioon materiaalin ja designin, tein ostopäätöksen samantien. Olin kaupasta ulkona viidessä minuutissa. Harkinta-aika oli lyhyt mutta intensiivinen.

Olen todella tyytyväinen ostokseen. Samalla kävi selväksi, että tällainen ”ostolakko” on juuri oikea tapa ainakin minulle. Olen nimittäin ohittanut monta shoppailumielitekoa kuukauden aikana. Alennusmyynnit vetivät kyllä puoleensa, ja nyt kun olin sopinut itseni kanssa etten niihin mene, yllättäen sellaisetkin ketjukaupat, joissa en normaalisti asioi koskaan, alkoivat jotenkin houkutella. Oli aika erikoista huomata se. En kuitenkaan mennyt minnekään kiertelemään, joten vältyin siinä mielessä vakavilta houkutuksilta. Toisaalta kun tämä mekko nyt sattui löytymään, olisi ollut pöhköä olla ostamatta. Täydellisiä vaatteita ei tule usein vastaan, etenkään tuollaisella täsmäiskulla.

Sitä paitsi teoriani siitä, että vaatevarastoni on jo valmiiksi varsin hyvä, piti myös paikkaansa. Esiintymiseen löytyi sopiva vaate omasta takaa. Olen ostanut sen vuonna 2009 ja pitänyt jatkuvasti. Se on silti edelleen uudenveroinen, ja yksi lempivaatteistani. Tässä näkee, että jos vaate on oikeasti todella hyvä, sitä todella pitää vuodesta toiseen aina yhtä tyytyväisenä. Jos teitä kiinnostaa nähdä, mitä minulla lopulta oli päällä, keskustelu on edelleen nähtäväissä täällä. Jalassani olevat sukkahousut muuten parsin samana aamuna. Nuo olivat ainoat harmaat, ja havaitsin reiän onneksi ennen kuin lähdin kotoa. Harmaat sukkahousut tulevat siis luultavasti tämän vuoden aikana ostoslistalle.

Yhteenvetona kuukausi meni oikein hyvin. En ostanut mitään sellaista, mille ei olisi pitkäaikaista käyttöä. Toisaalta en ostellut mitään tarpeetonta, en tehnyt kompromisseja ja muutenkin pysyin mielestäni projektin tavoitteissa hyvin. Mutta entäpä te, hyvät lukijat! Vuoden alussa mukaan ilmoittautui iso joukko lakkoilijoita. Palan halusta kuulla, millainen kuukausi teillä on ollut. Millaisia haasteita on tullut vastaan? Onko joku pärjännyt koko kuukauden ostamatta? Ja entäpä te, jotka aloititte vaatekirjanpidon vuoden alusta? Kertokaa miten menee!

Totuus viime vuoden vaatteista, osa 1

Huuh, nyt on tilinteon hetki viime vuoden vaatteiden osalta. Tämä kirjoitus on yhtä paljon selonteko itselleni kuin teillekin. Taitaa tulla pitkä selostus, ottakaa hyvä asento.

Pidin koko viime vuoden (2016) yksinkertaista vaatekirjanpitoa. Merkitsin taulukkoon aina, kun ostin tai sain uuden vaatteen, mitä se oli maksanut tai keneltä olin sen saanut. Lisäksi merkitsin myös, oliko vaate alessa vai normaalihintainen, sekä lisäsin rastin ruutuun aina kun otin ko. vaatteen käyttöön. Näen siis nyt, kuinka suurta osaa ostoksista olen käyttänyt, ja kuinka monta on vielä ”korkkaamatta”. Kirjasin muistiin myös vaatteiden huoltamiseen käytetyt rahat. Näiden lisäksi merkitsin ylimalkaisesti muistiin kaapista poistuneet vaatteet, mutta en jaksanut pitää niistä yhtä täsmällistä lukua.

Viime vuonna vaatekaappiini tuli hieman laskutavasta riippuen 60-70 uutta vaatetta. Lukema on epätarkka, koska on vähän makuasia merkitäänkö esim. villakerrasto tai alusvaatesetti yhdeksi vai kahdeksi kappaleeksi. Sukka- ja kenkäparit ovat tietenkin aina yhteensä yksi. Voisi kuvitella että vaatekaapissa on ahdasta, mutta ei ole, koska sieltä on poistunut vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin vaatteita. Kokonaismäärä verrattuna viime vuoden alkuun on siis suunnilleen sama, kuitenkin sillä erotuksella että nyt valtaosa vaatteista on sopivia ja käytössä.

Sitten yksinkertaista tilastotietoa:

  • Sain joko uutena tai käytettynä lahjaksi 13 vaatetta
  • Ostin yhteensä 20 paria sukkia ja sukkahousuja
  • Vuoden aikana kenkämääräni lisääntyi 7 parilla
  • Ostin kaikki vaatteet alesta, lukuunottamatta uimapukua sekä muutamia sukkia ja sukkiksia
  • Ostin viime vuonna yhden uuden hatun, ja olen käyttänyt sitä
  • Alusvaatteita ostin 5 settiä, sekä lisäksi muutamat erilliset alushousut
  • Käytin lähes kaikkia uusia vaatteita. Käyttöön ottamista odottaa vielä pari ihan loppuvuodesta tullutta vaatetta, sekä muutamat varastoon ostetut sukat

Rinna Saramäki on laskenut kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi, että vuonna 2011 suomalaiset käyttivät keskimäärin reilut 1600€ vaatteisiin vuodessa (s.124-125). Minulla ei ollut budjettia, koska tämä oli samalla eräänlainen testivuosi. En halunnut vaikuttaa ostoimpulseihini millään ulkoisella rajoitteella, koska halusin tietää, miten toimisin ns. normaalisti. Vuodessa käyttämäni summa oli noin 300 euroa isompi, kuin Rinnan laskema määrä. Suomalaiseen keskiarvoon suhteutettuna en törsäillyt poskettomasti, jos en kyllä pihistellytkään. Kuitenkin esimerkiksi perheen ruokamenoihin suhteutettuna vaatteisiin käytettämäni summa oli ihan järkevä. Silti olen hieman järkyttynyt siitä, miten paljon rahaa käytin.

Katsokaas minä kuvittelin, etten osta vuodessa vaatteita juuri lainkaan. Olisin etukäteen arvioinut vaatemenoni olevan n. 500€, ja uusia vaatekappaleita noin kymmenkunta. Tässä kohdassa on hyvä ottaa pieni todellisuustarkistus. Rinnan mukaan jopa toimeentulotuella elävän ihmisen vaatebudjetiksi on laskettu noin 450€ vuodessa. Siihen nähden tuo oma ennakkoarvioni oli todella pahasti pielessä, koska ymmärsin toki ostavani muutakin kuin äärimmäiseen tarpeeseen. No, tästä otan opikseni ainakin sen, että omaan arvioon ei kannata luottaa, ellei ole mitään faktaa arvion taustaksi. Kuvittelin olevani shoppailua inhoava ja vaatekauppoja karttava aliostaja. Kävikin ilmi, että olen ihan keskimääräinen, melko runsaasti vaatteita hankkiva ihminen.

Tietenkin kaikki on suhteellista. Luulenpa, että muutamatkin muotibloggaajat pyörittävät vuoden aikana vaatekaapissaan moninkertaisen määrän vaatteita minuun verrattuna. Budjetti voi kuulostaa isolta, mutta koska se asettuu lähelle keskiarvoa, siitä seuraa se, että kuulun enemmistöön käyttämäni summan kanssa. Suurin syy sille, että rahaa meni tuo määrä, on haluttomuuteni tehdä kompromisseja laadun suhteen. Toisaalta olen myös haluton maksamaan ylihintaa, mistä seurasi se, että lähes kaikki vaatteeni ovat alennusmyynnistä hankittuja.

Viimeisen vajaan 10 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen saanut lapsia ja sen vuoksi lihonut ja laihtunut. Olen elänyt toimistoelämää, pikkulapsiarkea sekä tehnyt töitä yrittäjänä. Vaatetarpeeni, – kokoni ja -makuni ovat muuttuneet muutaman viime vuoden aikana moneen otteeseen. Vasta tänä vuonna tuntui siltä, että tilanne on vihdoinkin tasoittunut ja muuttunut stabiilimmaksi. Sen seurauksena raivasin kaappiani urakalla, ja sieltä lähti kassitolkulla epätoimivia vaatteita. Samasta syystä myös uusille hankinnoille oli aidosti tarvetta. Esimerkiksi nuo alusvaateostokset olivat välttämättömiä. Alkuvuodesta hankkimani farkut ovat olleen jalassa viikkotolkulla.

Kaikesta huolimatta kokonaisuus oli siksi pysäyttävä, että ostolakko tuntui tulevan tarpeeseen. En aio enkä halua lopettaa vaatteiden ostamista tykkänään, mutta haluan nähdä, miten pitkään voin olla ostamatta. Tänä vuonna siihen on oikein hyvä tilaisuus, koska viime vuoden hankintojen ansiosta vaatevarasto on varsin hyvä ja monipuolinen.

Tässä ensimmäinen osa vaatekirjanpidon analyysistä. Seuraavassa osassa pohdin, mitä kaikkea muuta opin vaatteistani, shoppailusta ja itsestäni vaatekirjanpidon seurauksena. Jos aihe kiinnostaa, niin muutkin ovat analysoineet viime vuoden hankintojaan. Rinna Saramäki on kirjannut mukaan myös korut ja asusteet. Hänen kirjanpitonsa on mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Ehdoton ehkä -blogin Saara puolestaan on kirjannut ostoksensa erittäin säntillisesti. Hän on vaatekirjanpidossa jo konkari, ja siihen nähden on lohdullista, että hutiostoksia sattuu monen vuoden treeninkin jälkeen. Jos teillä on blogeissanne vastaavia analyysejä, linkittäkää toki kommenteissa.

Vuosi ilman uusia vaatteita

Nyt se alkaa. Olen miettinyt ja harkinnut tätä päätöstä koko viime vuoden. En siis ole hätiköiden hyppäämässä johonkin muotijunaan mukaan.

En osta tänä vuonna 2017 uusia vaatteita.

Tämän päätöksen takana on monta seikkaa. Ensinnäkin havahduin viime vuonna lopullisesti siihen, miten hirveä määrä tekstiileitä heitetään hukkaan joka vuosi. Tiedän, että vaatteet eivät ole maailman pelastumisen kannalta se tärkein asia, mutta yli 10 kiloa poistotekstiilejä vuodessa jokaista suomalaista kohti tuntuu aivan kohtuuttomalta. Oma panokseni voi olla pieni, mutta haluan sen silti antaa.

Toinen syy on täsmällinen vaatekirjanpito, jota olen pitänyt koko viime vuoden. Kirjoitan siitä seuraavaksi tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna kaappiini saapuneiden ja sieltä poistuneiden vaatteiden määrä pysäytti. Kuvittelin olevani vaatteiden ostajan aivan erilainen. Kuvittelin, että käyttäisin vuodessa alle puolet siitä määrästä, jonka todellisuudessa käytin. Lisäksi sain lahjoina ja lahjoituksina paljon enemmän vaatteita, kuin olisin arvannut. Tein virheostoksia, vaikka luulin etten sellaisiin juurikaan sorru. Minulla on niin paljon sukkia, että pärjään niillä loistavasti koko ensi vuoden.

Kolmas syy on yksinkertainen. Kun otetaan huomioon vaatekaapin tämänhetkinen sisältö sekä nuo yllämainitut asiat, minusta tuntuu aidosti siltä, että kaapista ei puutu mitään. Sen sijaan tuntuu ihan hullulta ajatella, etten pärjäisi loistavasti niillä vaatteilla, joita kaapissa nyt on. On farkkuja, neuleita, mekkoja, ulkovaatteita, kenkiä kymmenittäin ja alusvaatteita ja sukkia. On sekä uimapuku että bikinit, eikö se ole enemmän kuin tarpeeksi? Minä en tarvitse mitään.

Nyt kun nämä perusteet on tähän kirjattu, pitää vielä täsmentää henkilökohtaisia ”sääntöjä”  tälle ostolakolle. En aio ruveta 100% ostokieltoon. Jos vastaan tulee täydellinen vaate, aion ostaa sen. En aseta budjettia tai minkäänlaista rajoitusta sallitulle vaateostosten määrälle. En itse asiassa ole kieltämässä itseltäni mitään. Haluaisin tietynlaiset talvikengät, ja ostan ne sitten kun täydelliset tulevat vastaan. Jos sukkahousut menevät rikki, ostan uudet. Otan edelleen mieluusti vaatelahjoja vastaan. Mutta tästä huolimatta tavoitteena on, ettei vaatevarastoni lisäänny läheskään niin paljon kuin tänä vuonna.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että en aktiivisesti etsi itselleni uusia vaatteita. En mene alennusmyynteihin pyörimään siltä varalta, että jotain kivaa tarttuisi mukaan. En pyri täydellistämään kaappia ostamalla sinne jotain, mitä siellä on jo jossain muussa värissä (tämä tuntuu vaikealta tällä hetkellä). En mene nettikauppoihin huvikseni katselemaan, löytyisikö jotain ihanaa. Jos jotain ostan, yritän suosia käytettyjä vaatteita. Jos joku haluaa lahjoittaa minulle käyttämättä jääneen mekkonsa, joka puolestaan sopii minulle hyvin, otan sen kiittäen vastaan. Jos vastustamaton ostoimpulssi iskee, pyrin niin hyvään harkintaan kuin mahdollista. En osta, ellei se ole täydellinen.

Tavoitteena ei ole vähentää vaatteiden määrää. Tavoitteena on ensisijaisesti pidentää nykyisten käyttöikää. Juuri tästä syystä käytetyt vaatteet ovat ihan ok. Jos ostan tai saan jotain käytettyä, osallistun omalta osalta sen vaatteen käyttöiän pidentämiseen. Yritän todenteolla hidastaa ainakin oman kaapin vaatekiertoa. Yritän myös hyödyntää vaatekaapin valikoimaa monipuolisemmin ja luovemmin. Alan olla siinä hyvässä tilanteessa, että suurin osa vaatteista on sopivia, ja epäsopivat on jo poistettu. Tykkään kaikista vaatteistani. Minulla ei siis ole mitään hyvää syytä hankkia uusia vaatteita.

Haluan rajoittaa huvikseen ostelua, mutta JOS satun törmäämään täydelliseen mekkoon, jossa näytän paremmalta kuin koskaan, en jätä sitä hankkimatta vain siksi, että olen sattunut keksimään tällaisen säännön. Eli jälleen kerran mennään Arkijärjen viitoittamalla tiellä: tolkkua pitää olla, eikä äärimmäisyyksiin ja ehdottomuuksiin ruveta. Tällä hetkellä tuntuisi realistiselta, että vuonna 2017 ostamieni vaatteiden määrä jäisi alle kymmeneen kappaleeseen. Vertailun vuoksi viime vuonna ostin pelkästään nilkkasukkia yli 10 paria. (Se on yksi syy sille, miksi tänä vuonna tuskin tulee todellista tarvetta hankkia uusia sukkia…)

Uskaltaako kukaan lähteä mukaan? Voitaisiin kerran kuussa jakaa vertaistukea ja iloa onnistumisista täällä! Olen päättänyt, että raportoin kuukauden ostosaldon täällä aina joka kuun ensimmäinen päivä. Sen tarkoitus on auttaa minua harkitsemaan huolellisesti, kun houkutuksia tulee vastaan. Tiedän, että ainakin Periaatteen nainen on ottanut samanlaisen projektin tälle vuodelle. Mutta löytyykö ketään muita?