Shoppailulakosta ja vaatteisiin käytetyistä rahoista

Kun aloitin ostolakon vuoden 2017 alussa, olin 100% varma siitä, että voin olla koko vuoden ostamatta yhtään mitään. Koska en ole ehdottomuuksien ystävä, annoin kuitenkin heti kättelyssä itselleni luvan ostaa, jos tarpeellista tai jotain superihanaa tulisi vastaan. Kuten raportista näkyy, ostoksia tuli. Vuosi ei siis ollut täydellinen älä osta mitään -vuosi. Alun hybriksessä annettu nimi siis johtaa harhaan. Todellisuudessa olin viime vuonna shoppailulakossa. 

Shoppailu tarkoittaa minusta sellaista huvikseen ostostelua. Kun lähdetään shoppailemaan, lähdetään viihtymään ostamisen parissa. Se, mitä ostetaan, ei välttämättä ole niin tärkeää kuin se mielihyvä, minkä ostamisesta yleisesti saa. Shoppailu on juuri sitä, että lähdetään ”metsälle” ja iloitaan, kun saadaan saalista. Tehdään alelöytöjä, löydetään jotain odottamatonta ja ihanaa omaan vaatekaappiin. Shoppailla voi toki muutakin kuin vaatteita. Minulla on tapana shoppailla myös kirjoja, ja tiedän ihmisiä, jotka shoppailevat elektroniikkaa tai urheiluvälineitä. Se, minkä viime vuonna lopetin, oli juuri shoppailu. Siis sellainen ostaminen, että menee kauppaan vain katselemaan, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa.

Etukäteen mietin vakavasti, että en olisi käytettyjä rahoja tänne kirjannut. Se kun tuppaa herättämään ihmisissä intohimoja, ja minua arvelutti asettaa itseni alttiiksi kritiikille. Tiesin, että sitä tulee, sillä jostain syystä suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sellainen ajatus, että mitä vähemmän kaikki maksaa, sen parempi. Oma filosofiani rahankäytön suhteen taas on tämä: on aivan sama, mitä itse kukin ostoksistaan maksaa, jos talous on tasapainossa. Se tarkoittaa sitä, että ostoksensa pystyy ostamaan käteisellä (siis että ostoksiin on oikeasti varaa, eikä tarvitse turvautua luottoon). Se tarkoittaa myös sitä, että ostaminen ei estä omia taloudellisia tavoitteita ja on linjassa oman arvomaailman kanssa. Jos ei elä velaksi, pystyy hoitamaan kaikki kiinteät ja välttämättömät kulunsa ja saa säästöön sen minkä haluaa, ostoksen hinnalla ei ole väliä.

Oman ostolakkoni tarkoitus ei ollut säästää rahaa tai päästä mahdollisimman pienellä budjetilla. Shoppailun lopettamisen tärkein syy oli se, että ostin lukumäärällisesti mielestäni aivan liikaa vaatteita vuodessa. Mielestäni se ei ollut kestävää nimenomaan ympäristön kannalta. Talouteni suhteen kestävyysongelmaa ei ole ollut. Toivon, että jätetään toistemme rahan kulutuksen arvostelu tekemättä. Vaatii aika paljon rohkeutta kertoa rahoistaan julkisesti, ja nostan hattua teille kaikille, jotka viime vuonna niin uskalsitte tehdä. Käytetty rahamäärä ei kerro ostolakon onnistumisesta vielä mitään.

Tältä näyttää kirjanpitoni. Vasemmalta oikealle sarakkeet: kuukausi, vaate, merkki, hinta, huomautukset. Erottelin kuukaudet eri väreillä luettavuuden vuoksi. Valkoiset kuukaudet kertovat nollakuukaudesta

Suomalaiset käyttävät tutkimuksen mukaan keskimäärin 870 euroa vuodessa vaatteisiin ja jalkineisiin. Ennen kuin vetää johtopäätöksiä, miettikääpä tätä: alkoholiin ja tupakkaan käytetään 900 euroa. Keskimääräinen suomalainen siis kuluttaa vuodessa enemmän rahaa alkoholiin ja tupakkaan kuin omiin vaatteisiinsa. Kun puhutaan keskiarvoista, se ei kuitenkaan ota huomioon ihmisten erilaisia elämäntyylejä. Jos hieman stereotyyppisesti vertaan omaa kulutustani vaikkapa kainuulaiseen 70-vuotiaaseen poikamieheen, meidän vaatemenomme ovat varmasti aika kaukana toisistaan. Samoin tosin voisi varmasti sanoa alkoholiin ja tupakkaan käytetyistä rahoista, joskin rahamäärät saattavat mennä juuri päinvastoin kuin vaatteissa.

Käytin vuonna 2016 keskimäärin yhteen vaatteeseen noin 35 euroa. Tänä vuonna summa oli 44 euroa. Ostin siis vähemmän, mutta yksittäin kalliimpia vaatteita. Siitä huolimatta säästin rahaa monta sataa euroa vuositasolla. Mielenkiintoinen yhtälö, vai mitä? Aiemmin oikeutin monet ostokset sillä, että ne olivat alessa. Ale-lappu ikään kuin nollasi ostoksen mielessäni. Shoppailulakon aikana kiersin alet kaukaa, koska tiesin heikkouteni alennusmyyntien suhteen. Mutta toisaalta tapahtui mielenkiintoinen ilmiö: kun tiesin ostavani vuoden aikana varsin maltillisen määrän vaatteita, kynnys ostaa laadukasta täydellä hinnalla laski alemmas kuin koskaan ennen. Yhdenkään vaatteen kohdalla hinta ei kauhistuttanut. En jättänyt mitään ostamatta, koska se ei ollut alessa. Tämä johtui siitä, että ostin vain vaatteita, joille oli aidosti tarvetta. Toki hyödynsin alennusmyyntejä silloin kun se oli järkevää. Ostin sukkia Hulluilta päiviltä ja olin innoissani, kun juuri sopiva talvitakki sattui olemaan alessa. Mutta olisin ostanut sen myös täydellä hinnalla.

Yhteenvetona siis: shoppailulakon ensisijainen tarkoitus oli vähentää ostamieni vaatteiden lukumäärää. Siitä kuitenkin seurasi tahattomasti monia mielenkiintoisia ja positiivisia asioita:  opin suunnittelemaan vaateostoksiani. En tehnyt lainkaan hutiostoksia. Kaikille ostamilleni vaatteille tuli vuoden aikana runsaasti käyttöä. Vaatteen hinnan merkitys väheni, mutta ostin silti kalliimpia (ja suoraan sanottuna laadukkaampia) vaatteita kuin aiemmin. Siitä huolimatta säästin vuodessa monta sataa euroa, vaikka en edes yrittänyt. Säästin myös aikaa, koska en käynyt vaatekaupoissa. En keksi ainuttakaan negatiivista seurausta, ellei sellaiseksi lasketa noin puolessa välissä vuotta ilmennyttä ohimenevää tylsistymistä vanhoihin vaatteisiini.

Tämä uusi elämäntapa on niin hyvä, että jatkan tätä automaattisesti. Jos siis shoppailulakko kiinnostaa, liity joukkoon! Yhdessä tämä on hauskempaa. Jatkan kuukausiraportointia edelleen, mutta taidan tänä vuonna jättää summat ja hinnat mainitsematta, sillä ne luovat turhaan sellaisen mielikuvan, että mitä vähemmän rahaa menee, sen parempi. Se, onko näin, on jokaisen oma asia. Suosittelen silti yksityistä rahaseurantaa kaikille, ihan vain oman tietoisuuden kasvattamiseksi. Jos sinusta tuntuu siltä, että vaatteisiin käytetyistä rahoista voisi vähän säästää johonkin muuhun, yksinkertainen kirjanpito on helppo mutta erittäin tehokas työkalu.

Saanko tällekin vuodelle seuraa? Onko siellä yhtään uutta shoppailulakkoilijaa?

Vuosi vaatteiden ostolakossa: miten siitä selvisin ja mitä opin

Tasan 12 kuukautta sitten päätin, että nyt saa shoppailu riittää. Olin täysin järkyttynyt seurattuani 2016 omaa ostokäytöstäni, sekä vakuuttunut siitä, että omistamallani vaatemäärällä pärjäisi paremmin kuin hyvin koko alkavan vuoden. Päätin aloittaa vaatteiden ostolakon, ja opetella samalla pois mielestäni täysin holtittomasta shoppailusta. (Kaikki on toki suhteellista. Ostokäyttäytymiseni ei oikeasti ollut hirveän kauheaa, mutta se oli joka tapauksessa kaukana siitä, mitä kuvittelin sen olevan.) Nyt on vuosi kulunut, projekti saatu tältä osin päätökseen, ja on suuren loppuraportin aika.

Vuoden 2017 kirjanpito näyttää tältä:

  • Ostin 2 uutta korua, jotka maksoivat yhteensä 20€.
  • Sain lahjaksi 12 erillistä vaatekappaletta (ml. kolmet sukat)
  • Ostin itse 32 vaatetta. Ne maksoivat yhteensä 1321,35€

Täsmennys vaatteiden lukumääriin: olen laskenut mukaan kaikki vaatteet. Tuohon 32 vaatteeseen sisältyy siis sukat, hatut, alusvaatteet, kaikki. Bikinit olen laskenut yhdeksi vaatekappaleeksi, koska osille ei ole yksittäin käyttöä. Sen sijaan pyjama on laskettu kahdeksi (yläosa ja alaosa), koska niitä voi pitää erilläänkin. Kenkä- ja sukkaparit ovat yksi kappale. Katsotaanpa vähän tarkemmin: nuo ostamani 32 vaatetta jakautuvat seuraavanlaisesti:

  • 4 alushousut, 1 urheiluliivit
  • 6 paria sukkahousuja
  • 5 paria sukkia

Varsinaisia päällysvaatteita ostin siis vuoden aikana vain 16 kappaletta, mukaanlukien yksi kenkäpari. Toisaalta sukat ovat välttämätöntä kulutustavaraa, joten olen heittänyt rikkinäisiä pois suunnilleen saman määrän kuin olen ostanut uusia. Näin ollen vuodessa ostamani vaatemäärä on pysynyt huomattavan kohtuullisena, etenkin verrattuna aikaan ennen lakkoa. Vuodessa oli peräti seitsemän sellaista kuukautta, etten ostanut lainkaan vaatteita. Saatoin saada vaatteita lahjaksi, mutta en itse ostanut mitään. Lahjat puolestaan sisältävät kaikki ilmaiseksi saamani vaatteet – niin joululahjat kuin äidiltä saadut hänelle tarpeettomaksi käyneet vaatteetkin. Käytettynä sain tai ostin vuoden aikana viisi vaatetta ja yhden korun.

Vuoteen 2016 verrattuna ero on huikea. Ostin vaatteita noin kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 2017. Käytin viime vuonna myös noin 600€ vähemmän rahaa vaatteisiin. Ostokseni olivat kaikki hyviä, suurimmaksi osaksi tarpeellisia, ja harkittuja. En tehnyt yhtään hutihankintaa koko vuonna! Vuonna 2016 oikeutin monet ostokset sillä, että ne olivat alessa. Siitä huolimatta käytin monta sataa euroa enemmän kuin viime vuonna, vaikka ostolakon aikana ostinkin periaatteessa kalliimpia vaatteita, ja pikemminkin välttelin alennusmyyntejä.

Miten shoppailun vähentäminen oikein onnistui? Mitä tein toisin kuin ennen? Keinot olivat yksinkertaiset.

  • En mennyt kauppoihin sisälle. Tein tietoisen päätöksen, etten mene huvikseni katselemaan, mitä kaupoissa on tarjolla. Tämä oli ehkä suurin yksittäinen syy. En lähtenyt metsälle, joten en saanut myöskään saalista, mikä tässä tapauksessa oli juuri tarkoituskin. Etenkin alkuvuodesta huomasin selkeitä impulsseja, joiden myötä aiemmin olisin toiminut ja varmasti päätynyt ostamaan. Esim. talven alennusmyynneistä olen aina ennen löytänyt vaikka mitä. Nyt kuljin päättäväisesti ale-lappujen ohi.
  • Julkinen kirjanpito auttoi myös. On paljon isompi kynnys ostaa jotain, jos tietää että kuun lopussa pitää laittaa raportti nähtäville. Omia ostoksia tuli harkittua sen vuoksi paljon tarkemmin.
  • Otin oman vaatekaapin haasteena. Jos tuntui siltä, ettei kerta kaikkiaan ole mitään päällepantavaa, otin itseni puhutteluun. Muistutin itseäni siitä, että kaappi on täynnä kamaa, ja jos sopivaa ei löydy, kyse on luovuuden eikä vaatteiden puutteesta. Tämä argumentti toimii minun kohdallani hyvin, koska kuvittelen olevani luova ihminen. Jos olisin lähtenyt ostamaan uutta, se olisi ollut samalla mielikuvituksen puutteen tunnustamista.
  • Tyytymisen filosofia. Palautin käyttöön muutaman vaatteen, jonka olin jo tuominnut kierrätykseen. Päätin, että koska en osta uutta, otetaan näistä vanhoista kaikki ilo irti.

Toisaalta en tuominnut itseäni ankeuteen. Kun syksyllä kävi selväksi, että tarvitsen uuden takin, ostin sellaisen. Takkia olen pitänyt lokakuusta lähtien melkein joka päivä. Tammikuussa löysin täydellisesti istuvan kotelomekon, jonka ostamista en ole katunut hetkeäkään. Ostin keväällä kolmet farkut, jotka maksoivat paljon. Mutta toisaalta ne ovatkin olleet siitä lähtien ainoat käytössä olevat farkkuni, koska edelliset kuluivat puhki. En voi katua niidenkään ostamista. Sallin myös itselleni yhden höpsähdyksen (Tokion Uniqlo, josta ostin lopulta kolme vaatetta ja hatun – kaikki ovat tulleet hyvin käyttöön.) ja yhden tai kaksi järkevää heräteostosta kirpparilta.

Tämän vuoden uusia vaatteita: lahjaksi saatu islantilaisneule, Uniqlosta ostettu t-paita, ja farkut, jotka lyhennytin liikkeessä sopiviksi.

Jos tätä tekstiä lukee joku, joka harkitsee vastaavaan ostolakkoon ryhtymistä, sanoisin viime vuoden perusteella seuraavaa: Ostolakko on loistava idea! Se tuo sekä vaatekaappiin että omiin ajatuksiin uudenlaista selkeyttä. Kun ei käy kaupoissa, se vapauttaa energiaa ja aikaa muuhun. On mukavaa, kun ei tarvitse juuri miettiä, pitäisikö jotain ostaa vai ei. Neuvoisin kuitenkin sallimaan sopivasti väljyyttä, niin että jos on selvästi jokin puute, hankkii sitten parasta, mitä suinkin on saatavilla ja mihin on rahaa. ”Puute” ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkaa vaan tehdä mieli vaihteeksi sinistä puseroa vihreän tilalle. Puute tarkoittaa tässä yhdeydessä sitä, että on lähdössä rantalomalle, eikä omista ainuttakaan uimapukua. Tai sitä, että talvitakissa palelee – silloin on ihan järkevää ostaa paksumpi.

Minulle vuosi oli sopivan pitkä aika opetella tällaista uudenlaista vaatefilosofiaa. Alkuvuosi meni nopeasti, ja sain hyvät kiksit siitä, että onnistuin luovimaan alennusmyyntien ohi. Siinä puolessa välissä kuitenkin alkoi tylsistyttää. Teki hirveästi mieli shoppailla, haahuilla kaupoissa ja hypistellä. Tuolloin tarvittiin eniten itsekuria, että pääsi sen ensimmäisen vaihtelunhalun ylitse. Mutta kun siitä selvisi, meni loppuvuosi taas lähes omalla painollaan. Syksyllä ei yllättäviä himotuksia enää tullut, vaan ostin vain tarpeeseen. Siinä syys-lokakuun tienoilla ostolakko ei enää tuntunut projektilta, vaan uudelta elämäntavalta. Tämä uusi elämäntapa tuntuu sellaiselta, että eiköhän tämä jatku tällaisena tästä eteenpäinkin. Ostamattomuudesta on tullut uusi rutiini.

Ja nyt! Palan halusta kuulla, miten teidän ostolakkonne on sujunut! Mikä onnistui, mikä epäonnistui? Syntyikö uusi elämäntapa, vai jäikö tämä yksittäiseksi kokeiluksi? Kertokaa kertokaa 🙂

Arkijärki-podcast 9: vuoden 2017 projektit

Vuoden viimeisessä podcastissa käyn läpi mitä kaikkia projekteja minulla tämän vuoden aikana onkaan ollut, ja mitä niille nyt kuuluu. Olen yrittänyt vähentää muovipusseja, ollut vaatteiden ostolakossa, yrittänyt käyttää uusia vaatteita vähintään 30 kertaa sekä opetellut kapselipukeutumista. Olen myös aloittanut bullet journalin viime kesänä. Ennakoin myös ensi vuotta ja tulevia projekteja. Podcastin kesto on n. 14 minuuttia.

Tämä on vuoden 2017 viimeinen podcast. Ensi viikolla podcast on joululomalla, mutta seuraava jakso ilmestyy heti tammikuun ensimmäisellä viikolla, joko torstaina 4.1. tai perjantaina 5.1. Jätän tuollaisen pienen liikkumavaran itselleni, jottei tarvitse loman aikana stressata.

Tervetuloa kuuntelemaan! Arkijärki-podcastia voi kuunnella tästä alta, tai sen voi tilata mm. iTunesista.

Marraskuun ostolakko & tekstiilijäte

Tämän kuun raportit tulevat pari päivää etuajassa, koska huomenna on podcastin vuoro. Marraskuu oli toiseksi viimeinen ostolakkokuukausi tänä vuonna, ja ensimmäinen tekstiilijätteen seurantakuukausi. Ostojen suhteen pääsin nollaan. En käynyt kaupoissa, enkä ostanut mitään. Sain tosin tuliaisiksi neuleen, josta tulikin välittömästi uusi lempivaate. Yksi vaatekappale siis tuli kaappiin lisää, mutta kuten monesti on aiemminkin todettu, lakko keskittyy nimenomaan ostamiseen eikä lahjoja lasketa mukaan ostolakkoon.

Tekstiilijätteen suhteen kuukausi oli kiinnostava, koska kyse oli ensimmäisestä seurantakuukaudesta. Tekstiilijätettä syntyi marraskuussa seuraavanlaisesti:

  • Kurarukkaset 48g
  • Lasten sormikkaat 34g
  • Tiskirätti 10g

Jätteen määrä tähän mennessä  92 grammaa. Jos tämä edustaa normaalikuukautta, niin silloin vuodessa jätettä kertyisi reilun kilon verran.

Sormikkaat sotkeutuivat matkalla ollessa oksennukseen niin pahasti, että ne poistettiin suoraan käsistä roskikseen. Kurarukkaset eivät enää pitäneet vettä, joten ne olivat muuttuneet käyttökelvottomiksi. Kurarukkasia ei voi korjata, eikä niitä voi käyttää minkäänlaisena materiaalina eikä uudessa tehtävässä. Niillä ei voi pehmustaa, pestä tai suojata mitään. Sormikkaiden kohdalla tilanne taas oli sellainen, ettei mitään muuta vaihtoehtoa ollut. Tässä onkin hyvä esimerkki siitä, että jäte on jätettä, eikä tavaroiden käyttöikää voi rajattomasti pidentää.

Roskiin.

Huomattavaa on myös se, että kyse on etupäässä lastenvaatteista. Puoliso taisi heittää rikkinäiset sukkansa roskiin, mutta seuraan vain sellaista jätettä, jonka suhteen minä teen päätökset. Olisin odottanut, että roskiin olisi mennyt enemmän siivousrättejä tai vastaavia, mutta tässä kuussa heitin vain yhden tiskirätin. Käytin sen loppuun vessanpesussa, ja panin sitten roskikseen. Tiskirättiosasto kaipaa uusintamista, joten näitä on tulossa lisää.

Toinen havainto on tuttu jo ostolakosta: asioita on todella helppoa unohtaa. Esimerkiksi tässä kuussa muistin heti nuo rukkaset, mutta minun piti palata muokkaamaan tekstiä, kun yhtäkkiä muistin myös sormikkaat. Onneksi kotona oli vastaavat käyttämättömät, joten paino selvisi siitä. Voisi ajatella, ettei näin pienistä määristä ole väliä, mutta jos jatkuvasti unohtelee jotain, niin montako kiloa jää vuodessa unohduksiin?

Muuten törmäsin heti ensimmäisessä kuussa ongelmaan: miten lasketaan kadonneet vaatteet? Hukkasin myssyni. Se oli harmillista, koska se oli käytössä päivittäin. Tarvitsen talvea varten uuden, mutta arvatkaa olenko vielä jaksanut lähteä sopivaa etsimään. Tällainen ostos on siis tiedossa joulu-tammikuun aikana. Pitäisiköhän tuo kadonnut myssy laskea jätteeksi? Koska olen jokseenkin varma, että roskiin se on lopulta päätynyt.

Miten siellä ostolakot sujuvat? Entä onko tullut heitettyä mitään roskiin? Kommenttiosasto on auki 🙂

Lokakuun vaateostokset

Raportin aika jälleen. Hienosti menneiden todellisten lakkokuukausien jälkeen lokakuu oli kaukana nollasta. Ladotaan luvut heti pöytään, niin päästään asiaan.

  • Pyjamapaita 29,90
  • Pyjamahousut 32,90
  • Urheiluliivit 44,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Ylipolven sukat 12,90
  • Kahden alushousut, yht. 9,90
  • Sukkahousut 14,90
  • Parka-takki 290

Näiden ostosten summa on yhteensä 455,20€. Lisäksi minulle hankittiin uusi untuvatakki, jota en kuitenkaan maksanut itse. Lukumäärällisesti uusia vaatteita tuli 11 kpl.

Takkeja lukuunottamatta kaikki on peräisin hulluilta päiviltä. Kuten etukäteen arvelin, ostoksia tuli sieltä tehtyä. Tämä kuukausi on kuitenkin uudenlainen yleisen ostohistoriani kannalta, nimittäin urheiluliivejä lukuunottamatta kaikki yllämainitut vaatteet olivat ostoslistalla. En tehnyt yhtään heräteostosta, vaan hankin pelkästään sellaisia vaatteita, joita hankkimista olin suunnitellut jopa pari vuotta. Nuo liivitkin tulevat käyttöön, mutta ne eivät olisi olleet vielä aivan välttämätön hankinta.

Sukkahousut sisälsivät kahdet paksut ja värikkäät sekä yhdet ohuemmat mustat. Olen pitkään halunnut hankkia väriä talvisten hameiden alle, ja nyt kun suosimani merkki oli alessa, ostin tummansiniset ja viininpunaiset. Ylipolven sukkia olen etsinyt valehtelematta pari vuotta. Viime talvena niitä ei kai myyty missään, joten kun nyt löytyi simppelit, mustat, paksut sukat, ostin siltä istumalta. Olisin ostanut ne täydelläkin hinnalla, mutta kun saa alennuksella niin entistä parempi. Viime talvena laitoin kylmimpinä päivinä legginssit sukkahousujen päälle, mutta epäilen pitkien sukkien olevan mukavammat käytössä. Tämä lähtee testiin, kun säät vielä kylmenevät.

Pyjamaa, joka täyttäisi sekä mukavuus- että ulkonäkökriteerit, olen myös etsinyt vuosia. Heitin vähän aikaa sitten maailman kulahtaneimman yöpaidan roskiin (kyllä, siis ihan roskiin), joten uusi pyjama tuli tarpeeseen. Vanhat yöpukuni eivät täytä juuri mitään kriteerejä, mutta tyytymisen filosofiaa noudattaen olen kuitenkin käyttänyt niitä uskollisesti. Jokin raja tässäkin sentään. Olen iloinen tästä uudesta, mukavasta ja katseenkestävästä yöasusta, sekä iloinen siitä että se karmea vanha riepu on poistunut kaapista. Epäilen puolisoni olevan vahvasti samaa mieltä.

Sitten vielä nuo takit. Olin jo viime syksynä todennut, että tarvitsen viileän sään takin, sellaisen niin sanotun parkan. (Mikä muuten on parka suomeksi?) Kriteereinä oli pitkä helma, korkea kaulus, tikkivuori sekä vedenkestävyys yhdistettynä kaupunkikelpoiseen ulkonäköön. Olen hytissyt säihin nähden liian ohuissa ja lyhyissä tikkitakeissa, tai topannut sadetakin alle kerroksia. On tosi epämiellyttävää palella joka päivä. Syyslomalla kuitenkin onnisti, ja sain siistin öljykangastakin, jota olenkin käyttänyt joka päivä ostopäivästä lähtien.

Viimeisenä listalla on untuvatakki. Vanha untuvatakkini oli lyhyt ja tyylikäs kaupunkitakki. Mutta kun joka vuosi sukuloimme Lapissa talvisin, vuosien varrella on käynyt ilmi, että vaatteilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia, jos ohjelmassa pulkkamäkeä ja luontoretkeilyä. Uusi untsikka soveltuu aidosti kylmiin olosuhteisiin, eikä siinäkään tarvitse enää palella. Se oli hintava, mutta tuskin tarvitsen uutta seuraavan 20 vuoden aikana. Tuo vanha takki oli ostettu 8 vuotta sitten, ja annoin sen äidilleni, jolta puolestaan puuttui siisti untuvatakki. Yksi sisään yksi ulos -periaate toimi siis juuri niin kuin pitää.

Vaikka nyt oltiin nollasta kaukana sekä määrän että hinnan suhteen, en voi ottaa näistä huonoa omaatuntoa. Kaikki tulevat käyttöön, osaa on ehditty pitää jo monta kertaa, ja suurin osa näistä myös korvaa jonkun vanhan vaatteen. On ihanaa kun ei tarvitse palella, on ihanaa vaihtaa täysin loppuun palvelleita vaatteita uusin ja kauniisiin. Ja on varsin mielenkiintoista huomata kehittyneensä vuoden aikana niin, ettei ole heräteostoksille altis, vaan osaa ostaa juuri sitä mitä tarvitsee. Tässä on tämän ja viime vuoden välillä valtava ero. Viime vuonna ostelin mitä vastaan tuli, tänä vuonna valtaosa hankinnoista on ollut todella harkittuja.

Tällainen kuukausi tällä kertaa. Miten teidän kävi? Haahuilitteko hulluilla päivillä? Miten ostolakko on sujunut?

Syyskuun ostolakkoraportti

Syyskuu hujahti huomaamatta ohitse. Ostolakkoa on enää kolme kuukautta jäljellä! Viimeinen kvartaali siis käynnistyi eilen. On taas raportin aika, ja tämän kuun saldo on tässä:

  • ostettuja vaatteita 0 kpl
  • sain lahjaksi kolmet sukat ja yhden neuleen

Tästä tuli siis jälleen nollakuukausi vaateostojen suhteen. Tämä oli vuoden viides kuukausi, etten ostanut vaatteita lainkaan. Tarkalleen ottaen noista viidestä kuukaudesta yksi oli sellainen, että ostin kaksi korua (toisen kirppikseltä, toisen koruntekijältä itseltään). Noihin viiteen sisältyy myös kaksi kuukautta, jolloin sain vaatteita, vaikka en itse ostanut niitä. Näistä lahjoista en ota stressiä, tavoitteenani on ollut muuttaa ensisijaisesti omaa ostokäytöstäni, ei muiden ihmisten. Saamani vaatteet ovat olleet joko valmiiksi käytettyjä, tai sitten ne on ostettu lahjaksi minulle. En siis ole ovelasti kiertänyt sääntöjä, ja delegoinut vaatehalujani jonkun muun hankittavaksi, vaan vaatteet on saatu antajan aloitteesta.

Tämä ostolakko on avannut silmät sille, että ennen viihdytin itseäni yllättävän usein vaateostoksilla. Yllättävän usein siinä mielessä, että samaan aikaan olen väittänyt inhoavani vaatteiden ostamista. Mutta onkin tainnut olla niin, että inhoan sitä vain silloin, kun on ollut pakko ostaa uutta. Silloin kun saa haahuilla ilman mitään ostotarpeita alennusmyynneissä, vaateostelu ei olekaan ilmeisesti ollut niin epämiellyttävää. Olen nimittäin havahtunut tuttuihin ajatuksiin, joita nämä syksyn alepäivien katalogit aiheuttavat. Nimittäin siihen, että noita vihkosia selaa hyvin kiinnostuneena, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa. Sitten muistan, että ai niin, eihän tässä ole tarkoitus ostaa mitään. Ja – uskomatonta mutta totta – sen jälkeen käy mielessä pieni pettymyksen tunne. ”Enkö mä pääsekään shoppailemaan?”

Tosin ei tämä niinkään huolestuttavaa ole, sillä osittain tuo kuvastojen selaaminen on leikkiä. Se on sellaista ”mitä ostaisin jos voisin ostaa mitä vaan” haaveilua, eikä oikeasti ole tarkoituskaan hankkia mitään. Tätä tekevät muutkin. Tiedän ihmisiä, jotka esimerkiksi klikkailevat verkkokaupoissa ostoskoriin kaikkea ihanaa, ja sitten lopulta vain sulkevat sivut ostamatta mitään. Mutta tiedän myös, että viime vuonna olisin luultavasti lähtenyt sopivan mainoksen sattuessa vastaan kauppaan asti ihan vain katsomaan, josko sittenkin löytyisi jotain oikeaa ostettavaa. Kyllä minä voin myöntää, että uusista vaatteista tulee hyvä mieli. Sitä tunnettahan vaatekaupoilta usein hakee.

Tätä vuotta on vielä kolme kuukautta jäljellä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia oivalluksia loppuvuodelle vielä mahtuu. Tuntuu siltä, että joka kuukausi olen ymmärtänyt jotain uutta ostokäyttäytymisestäni tai suhteestani vaatteisiin. Näitä ajatuksia tuntuu riittävän, vaikka yhdeksän kuukautta on jo takana. Kun nyt ajattelen loppuvuotta, tiedän, että jos olisi pakko tai jos yksinkertaisesti päättäisin niin, pystyisin olemaan loppuvuoden ostamatta yhtään uutta vaatetta. Toisaalta minulla on muutamia ihan oikeita tarpeita (kaikki urheilusukkani ovat kohta kuluneet puhki) ja sekä muutamia sellaisia tarpeita, joihin olisi kiva saada sopiva vaate, vaikka se ei olekaan aivan välttämätöntä. Niinpä realistinen arvio on, että kolmesta jäljellä olevasta kuukaudesta ehkä yksi tulee olemaan täysin ilman vaateostoksia, mutta jokunen vaate tulee vielä ennen vuodenvaihdetta ostettua.

Miten sujuu teillä? Nollakuukausia, hyviä löytöjä, repsahduksia? Millaisia oivalluksia on tullut? Ja shoppailetteko te ”leikisti”?

Elokuun ostolakkoraportti

Havahduin siihen, että kuu vaihtuu taas ja on raportin aika. Tässä kuussa listasta tulee lyhyt: 0 ostosta, 0 euroa, 0 uutta vaatetta. En ole myöskään hankkinut koruja, laukkuja tai asusteita. Tarkistin asian vielä excelistäni, minulla kun on ollut taipumus unohdella alkukuusta tehtyjä ostoksia, mutta tällä kertaa muisti ei pettänyt. Elokuusta tuli vuoden neljäs kuukausi, jolloin en ostanut ainuttaaan vaatetta.

Jälleen kerran syyt ostamattomuuteen olivat samat kuin ennenkin. Isoin vaikuttava tekijä oli se, etten käynyt vaatekaupoissa. Asia kävi kyllä mielessä muutaman kerran, mutta ohitin ajatuksen kiinnittämättä siihen sen kummempaa huomiota. Toinen syy oli se, etten tässä kuussa tarvinnut akuutisti mitään. Säihin ja tilaisuuksiin sopivat vaatteet löytyivät valmiina kaapista. Kolmanneksi syyksi voin listata sen, että halusin tietoisesti tästä kuukaudesta sellaisen, etten osta mitään.

Sellainen ”shoppaile kaapistasi” -ajatus nousee jatkuvasti vahvempana esiin. Siinä on sopivasti haastetta. Esimerkiksi tällä viikolla tarvitsin juuri tietyllä tavalla sopivan vaatteen. Sen piti olla siisti, mutta ei liian muodollinen; mukava päällä mutta yhtä aikaa vakuuttava. Vaivasin päätäni aika pitkään ja sovittelin erilaisia vaihtoehtoja. Mikään ei tuntunut hyvältä, ja tuskastuin siihen ettei kaapista löytynyt saman tien täydellistä vaatetta. Mutta sitten muistin mekon, joka oli kausisäilytyksessä ylähyllyllä. Se osoittautui täsmälleen oikeaksi vaatteeksi, eikä mitään ostotarvetta sittenkään ollut. Arvatkaa, kuinka tyytyväinen olin, kun tuo mekko on vieläpä melkein 10 vuotta vanha? Asustin sen vielä vanhemmalla kaulakorulla ja vähän uudemmilla kengillä. Ehkäpä vaatekaappini sittenkin lähestyy täydellistä?

Olen tällä viikolla pitänyt edelleen kirjaa käyttämieni vaatteiden määrästä. Viime viikolla tulos oli 15 eri vaatetta, kenkäparia ja laukkua. Tällä viikolla olen käyttänyt niiden viime viikkoisten lisäksi näitä:

  • 1 mekko
  • 2 kaulakorua
  • 2 neuletta
  • 1 viitta
  • 1 kengät

On kai makuasia lasketaanko korut ja muut asusteet mukaan. Nämä korut ovat sellaisia näyttäviä pukukoruja, joiden tarkoitus on tuoda elävyyttä asuun, joten mielestäni ne kuuluu laskea mukaan. Se tarkoittaa siis 7 + 15 = 22 vaatetta arkisin vajaan kahden viikon aikana. En ole laskenut sukkia, alusvaatteita enkä kotivaatteita tähän mukaan. Minusta tuntuu, että vaatemääräni on kyllä ihan sopiva, mutta kapseliin se ei mahtuisi. Tuntuu muuten siltä, että vähitellen saa kaivella loputkin kausivaatteet esiin. Se tuo kieltämättä mukavasti ”uusia” vaatteita puvustoon.

Miten teillä sujui elokuu? Tuliko ostoksia alennusmyynneistä, tärkeitä täydennyksiä vaatekaappiin vai jäikö kaikki ostamatta?

Heinäkuun ostolakkoraportti

Ennakoin ennen lomaa, että nyt varmaan tulee vaateostoksia tehtyä, kun tiedossa oli matkustelua. Ostoksia tulikin, samoin sain lahjaksi sekä uusia että käytettyjä vaatteita.

Ostetut vaatteet

  • Fleece-takki 52,43€
  • Bikinit (yläosa ja alaosa) 54,52€
  • Lentosukat 17,90€
  • 3 x nilkkasukat, 8,9€ kpl = 26,70€

Saadut vaatteet

  • Villapaita (uusi)
  • T-paita (käytetty)
  • Tunika (käytetty)

Vaatekaappiin tuli yhteensä 9 uutta vaatetta, niistä uutena ostetut maksoivat 151,55 euroa.  Näköjään kaikesta huolimatta edelleenkään en muista kunnolla jälkeenpäin, mitä vaatteita kuukauden aikana kaappiin on tullut. Jos en olisi tarkistanut excelistäni, olisin tyynesti unohtanut sukat, t-paidan ja tunikan. Siitäkin huolimatta, että olen pitänyt sekä paitaa että tunikaa runsaasti, ja sukkia tarvitsen heti, kun ilmat hieman viilenevät.

Sitten vähän tarkempaa analyysiä. Fleece-takki oli todella hyvä ostos. Minulla ei ollut sellaista ennestään, olen kyllä kaivannut fleeceä kuoritakin alle monesti. Olimme islannissa viikon, ja pidin takkia joka päivä. Tästä ei vielä ihan 30 käyttökertaa syntynyt, mutta ennen joulua ollaan taatusti jo 30 paremmalla puolella. Etukäteen kriteerit olivat aika kovat, sillä halusin laadukkaan takin, jossa on vetoketju alas asti, tyköistuva malli ja kirkas väri. Fleecejä kyllä myydään kaikissa urheilukaupoissa, mutta näillä em. parametreillä välttämättä ei. Onnistuin kuitenkin löytämään Partioaitan alesta juuri oikeanlaisen (yksi kappale kaupassa, sattui olemaan kokoani) ja tein hyvät kaupat.

Bikinit ostin päättäväisesti etelänlomaa varten. Havaitsin nimittäin pari päivää ennen lähtöä, että vanhat bikinit olivat hieman… hmmm, sanoisin että kutistuneet. En halunnut lähteä pelkällä uimapuvulla liikkeelle. Viikon aikana pidin bikineitä käytännössä joka päivä, joten matkan jälkeen käyttökerralle jäi hintaa noin 10€. Se on vielä aika kallista, mutta toisen samanlaisen matkan jälkeen ollaan jo ihan siedettävässä lukemassa. Tämä ostos ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä välttämätön. Minimalisti olisi taatusti lähtenyt sillä yhdellä toimivalla uimapuvulla, optimalisti halusi bikinit myös.

Sitten on vielä nuo sukat. Kuvittelin tammikuussa, että minulla ei VOI tulla vuoden aikana tilannetta, jossa sukkien ostaminen olisi tarpeen, mutta erehdyin. Ennen tuota täydennystä kaikki sukkani olivat niin kuluneita, että kantapäästä paistoi päivä läpi. Viime vuonna ostamani sukat eivät myöskään olleet luottomerkkini Voguen, eivätkä ne ole pysyneet kunnolla muodossaan vaan ovat lörpähtäneet pesuissa epämääräisiksi. Täydensin siis heinäkuussa varastoja Voguen sukilla. Ostin kolmet erilaiset, yhdet puuvillaiset joukossa, jotta voin tarkastella millaisesta koostumuksesta pidän eniten ja miten sukat käyttäytyvät pesussa. Lentosukat ostin korvaamaan edelliset, jotka oli hankittu 10 vuotta sitten. Katsoin, että kymmenen vuotta on  yksille lentosukille riittävän pitkä käyttöaika. 30 käyttökertaa on tullut aikaa sitten täyteen.

Villapaita oli Islannista, olin toivonut paksua islantilaisneuletta ja sellaisen sain. T-paita ja tunika puolestaan olivat äidiltäni, joka oli perannut omaa kaappiaan. T-paitaa olen pitänyt jo kymmenisen kertaa, tunikaa vähän vähemmän. Etsiskelin tunikaa jo keväällä, mutta jätin ostamatta, koska täysin mieluista ei löytynyt, ja koska sen tarve ei tuntunut riittävän suurelta ostolakon rikkomista varten. Nyt kun ilmaiseksi tarjottiin, niin tietenkin otin tyytyväisenä vastaan.

Summaisin heinäkuun siten, että ostoksista fleece-takki ja sukat olivat sellaisia, että niiden ostaminen oli perusteltua ja järkevää, sukkien osalta pian välttämätöntäkin. Näiden vaatteiden käyttömääräksi tulee muutamassa kuukaudessa se 30, sitä paitsi molemmat käytetään niin loppuun kuin suinkin. Bikinien ostaminen oli tietoisesti tehty päätös, mutta niiden kohdalla poikkesin selvästi omista säännöistäni. Saadut vaatteet taas ovat täysin sääntöjen puitteissa, joten niistä murehdi.

Näin täällä, miten siellä? Onko kesä mennyt shoppaillessa, entä houkuttelivatko alennusmyynnit?

Puoli vuotta ostolakkoa takana!

Olen kuuden kuukauden ajan ollut itse asettamassani vaatteiden ”ostolakossa”. Tarkat säännöt voi kerrata tästä postauksesta, mutta lyhyesti sanottuna tavoitteena on ollut ostaa mahdollisimman vähän uusia vaatteita. Täytyy sanoa, että tämä on ollut tähän asti erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja erilaista kuin etukäteen kuvittelin. Nyt kun vuosi on puolessa välissä, lienee paikallaan tehdä jonkinlainen välikatsaus.

Ensinnäkin kesäkuun tulos: 0 ostettua vaatetta, 0 käytettyä euroa, 0 saatua vaatetta. Tämä oli tavoitteeni toukokuun shoppailun jälkeen, joten kesäkuu meni erinomaisesti. Ei niin, ettenkö olisi voinut ostaa tässäkin kuussa kaikenlaista. Vältyin ostoksilta periaatteessa kahta asiaa noudattamalla: en mennyt kauppoihin (vaikka alet ovat parhaimmillaan) ja toiseksi harrastin aktiivisesti tyytymisen filosofiaa, jonka lanseerasin aiemmin tässä kuussa.

Tämä tarkoittaa sitä, että puolen vuoden aikana on ollut kaksi nollakuukautta (helmi- ja kesäkuut), jolloin en ostanut ainuttakaan vaatetta. Tammikuussa ostin mekon, maaliskuussa sain yhden käytetyn t-paidan ja huhtikuussa ostin hieman alushousuja, sukkia sekä yhden hameen kirpparilta. Tähän saakka oltaisiin todella hyvillä raiteilla, mutta toukokuussa shoppailin sitten muidenkin kuukausien edestä. Tammi-huhtikuussa uusien yksittäisten vaatteiden lukumäärä oli yhteensä kahdeksan. Toukokuussa ostin yhdeksän vaatekappaletta lisää (sisältäen yhdet kengät). Ylitin siis yhden kuukauden aikana neljä edellistä yhteensä.

Minua hirvittää kirjoittaa rahasta, mutta toisaalta inhoan epämääräisyyttä, joten kirjoitan kuitenkin. Kallein yksittäinen ostos on ollut villakankainen kotelomekko, joka maksoi 125€. Se oli reilussa alessa ja olen pitänyt sitä jo kolme kertaa tänä keväänä. Mahdollisesti huomenna laitan sen päälle neljättä kertaa, mikä on tämän tyyppiselle vaatteelle tiheää käyttöä. Lisäksi jokaiset farkut maksoivat noin 100€ pari, samoin ne kengät, jonka ostin. Halvimmat hankinnat ovat tähän asti olleet kahdet alushousut, jotka maksoivat 4,45€ kpl. Tosin ostin myös rannerenkaan eurolla kirppikseltä, mutta en ole laskenut koruja vaatteiden lukumäärään mukaan. Ei niitä tosin olekaan kuin kaksi, tuo rannekoru ja yksi hopeinen kaulaketju, jota tarvitsin erästä pientä riipusta varten.

Jos yhteensä käytetty rahamäärä jaetaan tasaisesti, se tekee noin 115 euroa per kuukausi. Tästä näkökulmasta katsottuna vaikuttaa ihan siltä, kuin mitään ostolakkoa ei olisi ollutkaan. Mutta on sentään kuitenkin. Jos ostan tulevien 6 kk aikana saman verran vaatteita kuin tähän asti, alitan viime vuoden ostosten määrän moninkertaisesti. Rahaa säästyy myös, mutta vaikuttaa siltä että vähemmän kuin odotin. Jostain syystä olen myös saanut vähemmän vaatteita kuin viime vuonna, sekin vähentää kokonaismäärää. Vaikka toukokuussa ostoksia tuli paljon, tämän vuoden vaatehankinnat ovat olleet viime vuoteen verrattuna todella harkittuja. Viime vuonna ei esimerkiksi tainnut olla ainuttakaan kuukautta, jolloin en olisi ostanut tai saanut yhtäkään vaatetta, vaikka en pitänyt ihan niin tarkkaa kirjaa ostokuukausista kuin tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan olen tämän puoliskon aikana huomannut, että toisin kuin vielä vuosi sitten kuvittelin, vaatteiden ostaminen on minulle paljon helpompaa kuin luulinkaan. Tämä ostolakko vaatii aktiivista ajattelua ja ostotilaisuuksien välttämistä. Ei pidä mennä kauppaan, ei avata nettisivuja, ei huvikseen plärätä kirpputorilla rekkejä läpi. Olen myös tunnistanut, että yksi mitä tässä harkitussa shoppailussa kaipaan, on juuri se löytöjen tekeminen ja yllätyksellisyys. Enpä olisi uskonut. Kuvittelin, että nauttisin eniten juuri sellaisista harkituista hankinnoista, mutta huomaan että oikeasti hauskinta on mennä aleen ja tehdä joku mieletön löytö, jota ei osannut etukäteen arvata. Nyt kun tämä vaihtoehto on suljettu listalta pois, shoppailu on paljon tylsempää. Toisaalta on käynyt niin, että kun nuo impulssiostokset puuttuvat, on ostosten määräkin huomattavasti pienempi kuin ennen.

Heinäkuussa tulen lähes varmasti ostamaan muutaman vaatteen. Olen loman aikana lähdössä parille matkalle, ja olen jo etukäteen päättänyt, että saan ostaa tiettyjä juttuja, jos sattuu vastaan tulemaan. Loppuvuodelle on myös tarve uudelle ulkoilutakille, fleecetakille ja luultavasti nilkkasukille. Haluaisin myös yhdet kunnolliset juoksuhousut. Jälkimmäinen vuosipuolisko tulee siis sisältämään vaateostoksia, mutta jos tämä jatkuu tällä mallilla kuin tähänkin asti, voin vuoden vaihteessa todeta kokeilun onnistuneen.

Miten teidän kesäkuu meni? Millaisia ajatuksia tässä puolen vuoden aikana on syntynyt? Kuinka moni aikoo jatkaa vuoden loppuun saakka?

 

Toukokuun vaateostokset ja selitykset

Aahhahhaa. Kaikkeen sitä ihminen sitoutuu. Kuten pitämään julkisesti kirjaa vaateostoksistaan sen jälkeen, kun on ensin julistanut ettei osta mitään koko vuonna. Nyt ei kuulkaa ole ollut lakosta tietoakaan. Mitäpä sitä asiaa kiertelemään, paljastetaan nyt koko totuus kertaheitolla. Toukokuussa ostin:

  • Kolmet farkut, kaikki 99€ kappale
  • 2 samanlaista t-paitaa Uniqlosta, yhteensä n. 16€
  • Uniqlon hame n. 24€
  • Uniqlon hellehattu n. 16€
  • Mujin pellavainen mekko/tunika n. 40€
  • Tod’sin kävelykengät 95€ (käytetyt)

Noin hinnat johtuvat siitä, että ostohinta oli jeneissä. Sitten kootut selitykset. Suurin syy tähän on Tokio. Reilu viikko ennen lähtöä parhaiden farkkujen polveen tuli reikä. Toiseksi parhaat farkut olivat yhä ehjät, mutta nekin niin kuluneet, että polvi voisi mennä puhki milloin tahansa. Tarvitsin farkut mukaan matkalle, joten ostoksille oli pakko lähteä. Löysin yhdet hyvät, mutta niissä oli liian pitkät lahkeet. Lyhennys kuului hintaan, ja liike lupasi ne valmiiksi ennen matkaa.

Intuitioni sanoi, että aikatauluun ei silti ole luottamista, joten lähdin varmuuden vuoksi vielä uudestaan kaupoille ja löysin toisesta liikkeestä vielä kahdet; tavalliset kapealahkeiset ja toiset ”jegginssit”, eli farkkukankaiset leggins-tyyppiset. Inhoan farkkujen ja housujen ostamista ylipäätään niin paljon, että jos onnistun kohtaamaan hyvin istuvat ja oikean väriset, ostan aina. Edellisen kerran olen ostanut kahdet uudet farkut vuodenvaihteessa 2015-2016, ja noita ostoksia olenkin siitä asti pitänyt viikoittain, käyttökertoja on tullut molemmille varmasti yli 100. Näköjään pari vuotta aktiivikäyttöä riittää nykyfarkuille, joten näillä uusilla farkuilla pitäisi taas pärjätä pari vuotta eteenpäin. Intuitioni oli muuten oikeassa, lyhennys ei ehtinyt valmistua ennen matkaa, joten varmuuden vuoksi ostetut kahdet lisäfarkut osoittautuivat tarpeellisiksi. Otin toiset niistä matkalle mukaan.

Sitten se matka. Sanotaan muuten näin alkuun, että japanilaiset tuntuvat rakastavan shoppailua. Tokion keskustassa on valtaisia ostoskeskuksia useampia, ja niissä kaikissa käy kova kuhina. Naiset ovat keskimäärin todella elegantteja, sellaiseen rentoon mutta huoliteltuun tyyliin. Jouduin heti vaikutuksille alttiiksi, sillä muoti oli varsin erilainen kuin Suomessa, ja näytti minusta kaikkiaan tosi kivalta. Sitten tuli vastaan Uniqlo – edullinen, monipuolinen ja japanilainen vaatemerkki.

Olin liikkeellä kaverin kanssa, ja täytyy sanoa, että hyvä matkafiilis, nuo muotivaikutteet, seura ja Uniqlon halvat hinnat mursivat ostolakkoni helposti. Uniqlossa myytiin juuri sellaisia vaatteita, joita näki kaikkialla kaupungilla, eikä ostolakosta muistuttavan järki-minän heiveröisestä vastustelusta ollut hyötyä. Keräsin läjän kaikkea kivaa, ja suuntasin kohti sovituskoppia. Kävi kuitenkin (ostolakon kannalta onneksi) ilmi, että japanilainen ruumiinrakenne on aika erilainen tällaiseen juurevaan pohjoismaiseen verrattuna, ja puolet vaatteista ei istunut ollenkaan. Ostin lopulta hameen, pari paitaa ja hatun. Tax freen kanssa hinta jäi todella maltilliseksi, noin 56 euroon. Näistä ostoksista t-paidat olivat ostoslistalla, hame ei mutta tykkään siitä muuten kovasti. Hatut ovat sen sijaan aina vähän kyseenalaisia. Tämän ostin siksi, että ostopäivänä oli kova paahde, mutta lopulta en sitten tarvinnutkaan hattua loppumatkan aikana. Pidän hattuja kesäisin, mutta toistaiseksi säät eivät näytä täällä kovin aurinkoisilta… Joten jos miettii esimerkiksi sitä 30 käyttökertaa, hattu pitää omistaa monta vuotta, ennen kuin tarvittavat käyttökerrat tulevat täyteen. Toisaalta, miksi ei omistaisi jotain loppuelämäänsä? Edellisen hellehatun ostin vuonna 2011. Ei ole aikomustakaan luopua siitä.

Vähän Uniqloa vastaava episodi tapahtui pari päivää myöhemmin, kun löysin Mujin liikkeen. Luonnehtisin, että kyse on japanin Ikeasta, joskin painotus on enemmän päivittäistavaroissa ja vaatteissa, kuin huonekaluissa. Mutta Mujin yksinkertainen design miellyttää silmääni, ja hinnat olivat jälleen edullisia. Pellavainen hellemekko, jonka sieltä ostin, oli nappilöytö. Jos Uniqlon ostossekoamista oli vähän vaikea järkevästi selittää, nyt löytämäni mekko oli ollut ostoslistalla jo pari kuukautta. Siinä oli kaikki vaaditut ominaisuudet: kirkas väri (sininen), luonnonmateriaali, väljä ja rento leikkaus, sekä muunneltava malli (toimii sekä vyön kanssa että ilman, menee sekä mekkona että tunikana farkkujen päällä). Tämän olisin ostanut myös Suomessa, jos olisi sattunut tulemaan vastaan. Tämän ostoksen voin raportoida täydellisen hyvällä omalla tunnolla.

Olin jo kirjoittanut tekstin tähän saakka, kunnes listan viimeinen ostos tapahtui toissapäivänä. Facebookin kirppiksellä oli myynnissä täsmälleen oikean kokoiset, väriset ja malliset kengät, jollaiset myös olin suunnitellut jossain vaiheessa ostavani. 95€ tuntui hurjalta hinnalta käytetyistä kengistä, mutta puoliso valisti, että uutena sama pari maksaisi 320€. Kengät olivat lähes uutta vastaavassa kunnossa, niitä oli pidetty vain pari kertaa. Ei venymiä, kulumia, tahroja tai muutakaan vikaa. 70% alennus ratkaisi ostopäätöksen. Ei minulla olisi varaa monen sadan euron kenkiin, mutta rehellisyyden nimissä tykkään kyllä pitää sellaisia. Nyt sain täydelliset kengät ja vieläpä käytettyinä. Siihen mennessä, kun ilmat käyvät kävelykengille liian huonoiksi 30 kertaa on luultavasti jo tullut täyteen, ja käyttöikää riittää vielä ensi vuodelle ja ehkä pidemmällekin.

Olen toukokuun aikana kerryttänyt kaappiini enemmän vaatteita kuin tammikuusta huhtikuuhun yhteensä, samoin olen käyttänyt rahaa moninkertaisesti. Myönnettävä on, että tämä ostolakkoperiaate kyllä harmitti tuolla reissussa. Sen kerran kun matkalla on, eikä mitään saisi ostaa! Toisaalta vaikka päästin kovimmasta kontrollista irti, takaraivossa säilyi silti ajatus siitä, että nyt rikon sääntöjä ja ostelen vaikka ei pitäisi. Tämä hillitsi ostostelua kyllä. Ilman tätä projektia mikään ei olisi hidastanut minua, ja olisin nauttinut jokaisesta alennusmyynnistä täysin siemauksin. Nyt oikeutin ostostelua mielessäni mm. sillä, että ostan sellaista mitä ei oikeasti Suomesta saa, sekä sillä, että ostin nimenomaan japanilaisia vaatteita. Ajattelin, että olisi hulluutta matkustaa Japaniin ostamaan amerikkalaisia vaatteita (vaikka mieli kyllä teki, uskokaa pois.) En edes väitä, että selitykset olisivat vedenpitäviä, mutta kuvailen vain omaa ajatusprosessiani, ja miten tämä tavoite olla ostamatta minussa vaikuttaa.

Edessä on kesäkuu, ja vakaa tavoitteeni on olla ostamatta yhtäkään vaatetta. Tässä tarvitaan selkeä kurinpalautus, koska ennakoin jo valmiiksi, että heinäkuun matkailu tuo taas vastaan sekä ostohaluja että -tilaisuuksia. Jos jonkin asian olen oppinut tämän vuoden aikana, niin ainakin sen, että ostamatta jättäminen on lopulta paljon vaikeampaa kuin etukäteen ajattelin.

Mutta tämän kaiken tilityksen jälkeen haluan kuulla miten teillä menee! Toivottavasti paremmin kuin minulla? Onko siellä yhtään turnausväsymystä ilmassa? Vai pitääkö nollalinja edelleen? Kertokaa kertokaa!