Hakkeri selätetty & muita ilmoitusasioita

Hyviä uutisia! Vaikuttaa siltä, että blogi on vihdoinkin saatu kuntoon. Kaikki syötteet tuntuvat toimivan taas normaalisti ja podcastit päivittyvät iTunesiin kuten pitää. Tietoturva-aukot on paikattu, palomuuri asennettu ja salasanat ja tunnukset uusittu. Sivuilta on myös siivottu pois kaikki sinne kuulumaton kuona, jota hakkerin jäljiltä jäi. Nyt vaikuttaa siltä, että kaikki on vihdoinkin kuten pitää. Googlen tosin päivittää tietonsa hyvin hitaasti, ja siksi Arkijärki ei näy vielä hakutuloksissa normaalisti. Kuitenkin – vaikka Google edelleen varoittaa siitä, että sivu saattaa olla hakkeroitu, näin ei enää ole. Mikä helpotus. Tämän eteen on paiskittu töitä olan takaa, mutta vihdoinkin työ kantaa hedelmää ja kaikki toimii taas.

Tästä kaikesta olen oppinut monenlaista. Ensinnäkin taitoni fiksailla pienempiä nettisivuongelmia ovat kasvaneet merkittävästi. Tärkein oppi on kuitenkin yleistettävissä kaikille, jotka tietokoneita käyttävät: huolehtikaa tietoturvasta! Tämä on todellakin niin työlästä, että vähemmällä pääsee, kun hoitaa asiat ajoissa kunnolla. Minulle kävi niin, että sivuilla oli tietty käyttäjätunnukseen liittyvä tietoturvaheikkous, josta en ollut tietoinen. Olisin sen korjannut, jos olisin tiennyt. Huolehtikaa siis salasanat vahvoiksi, palomuurit pystyyn ja varmuuskopiot talteen, ennen kuin on liian myöhäistä.

Sitten pieni takaisku: podcast ilmestyy vasta huomenna. Tässä on erinäisiä erikoistilanteita käsiteltävänä, enkä millään pääse äänittämään ilman taustahälyä. Koitan saada jakson huomenna klo 12 mennessä ulos!

Vuoden viimeinen

Olen viime päivinä työskennellyt kiivaasti blogin kulisseissa, ja näyttää siltä, että eri sivustojen syötteet on nyt saatu kuntoon. Google uskoo kuitenkin edelleen, että sivustossa on jotain vikaa, eikä siksi suostu linkkaamaan tänne normaalisti. Tämän ongelman saan korjattua vasta muutaman päivän päästä. Jos vuosi 2017 jotain on opettanut, niin ainakin sen, ettei tietoturva-asioita voi koskaan ottaa liian kevyesti!

Mutta mitä muuta on jäänyt tästä vuodesta mieleen? Moniakin juttuja. Suurin muutos on ollut vaatteiden ostamisen vähentäminen. Olen oppinut suunnittelemaan ostokseni, välttämään shoppailua ja kiinnittämään aivan eri tavalla huomiota vaatteiden laatuun kuin ennen. Vaikka kuvittelin olevani tiedostava kuluttaja ennenkin, en todellisuudessa ollut mitenkään erityisen kartalla. Vasta vuoden aktiivisen ajattelun ja harjoittelun jälkeen sanoisin, että nykyisin olen aika taitava. Suuri vuosiraportti tupsahtaa tänne ihan lähipäivinä!

Seurasin myös kosmetiikkaostoksiani. Tulin siihen tulokseen, että käytän näköjään kuukaudessa lähes aina saman verran rahaa, eli muutaman kympin. Vaikka tässäkin kuvittelin ennalta, etten käytä yhtään mitään, niin olen kuitenkin tämän asian kanssa ihan sinut. Olen löytänyt luonnonkosmetiikkasuosikkini EkoPharman, jota höystän kaikenlaisella muulla. Lumenea suosisin, paitsi että hermostuin niin täysin heidän tuhlailevaan pakkaussysteemiinsä, että tunteeni Lumenea kohtaan ovat tällä hetkellä aika viileät. Toivon, että yritys ottaa palautteesta onkeensa, ja alkaa kiinnittää ekologisuuteen huomiota myös pakkauksissaan!

Tekstiilijätteen punnitseminen alkoi marraskuun alussa. Joulukuussa heitin roskikseen yhden rikkinäisen pesupussin. Se painoi 16 grammaa. Edelleen ollaan siis varsin keveissä lukemissa, kahdessa kuukaudessa minun ja kahden lapsen tekstiilijätemäärä on 98 grammaa. En muuten ostanut joulukuussa lainkaan uusia vaatteita, mutta sain joululahjaksi takin ja pipon. Pipo korvasi lokakuussa hukkaamani edellisen myssyn.

Pohdin vuoden aikana kovasti vaatteiden kierrättämisen, lahjoittamisen ja myymisen suhdetta toisiinsa ja minun suhdettani kaikkiin kolmeen. Oivalsin, että minulla on ajatusvirhe, joka tekee etenkin vaatteiden lahjoittamisen aivan turhan hankalaksi. Ei minun tarvitse lypsää jokaisesta käyttämästäni tekstiilinpalasta sitä viimeistäkin senttiä. Toisaalta ajatukseni siitä, että roskan lahjoittaminen on ajatukseni siitä, että roskan lahjoittaminen on kaukana hyväntekeväisyydestä vahvistui entisestään. Tajusin, että tyytymisen filosofiassa on ideaa. Jos en kehtaa lahjoittaa, yritän käyttää itse vaatteen niin loppuun, ettei siitä ole enää kuin roskikseen.

Perinteisellä tavaroiden raivauksen saralla on myös tapahtunut. Siivosin komeron, mutta koska tuosta on jo vuosi aikaa, sen saa pian tehdä uudelleen. Työhuone on ollut loputtomasti uudelleen alkava projekti, jonka olen vakaasti päättänyt vuonna 2018 ratkaista kokonaan. Alkavana vuonna kohteena on myös kirjahylly. Se vaatii toimenpiteitä välttämättä.

Palaan asiaan heti huomenna. Tulossa on ainakin ostolakon vuosiraportti, sekä 18 asiaa vuodelle 2018.

Onnellista uutta vuotta teille kaikille!

Hyvää jouluhässäkkää!

Jonakin jouluna vielä selviän ilman hässäkkää ja säätämistä. Jonakin jouluna kaikki valmistelut menevät juuri niin kuin pitää ilman kommelluksia. Jonakin jouluna vielä.

Aatto on saavutettu kaikesta huolimatta. Hulluin sekaannus oli joulukuusi. Kävin kauppiaalta varaamassa kuusen alkuviikosta. Se pantiin pussiin ja odottamaan nimellä. Sitten kun se haettiin, ihmettelin kuusen kokoa. Sitä piti lyhentää tyvestä ja latvasta, mistä seurasi erinäistä säätöä. Latva piti peittää steariinilla, mitä en ollut aiemmin tehnytkään. Keksin, että homma toimii parhaiten niin, että polttaa hetken tuikkua, niin että steariini sulaa. Sitten sammutetaan kynttilä, kiivetään tikkaille (koska latva on lähellä kattoa) ja kaadetaan sula steariini leikattuun kohtaan. Tämä täytyy tosin tehdä summamutikassa, koska eihän sinne katonrajaan näe. Onnistumistarkkuuden voi tarkistaa ottamalla latvasta valokuvan kännykällä.

Koska neulasia ei ole varissut normaalia enempää ja kuusi juo vettä minkä kerkeää, vaikuttaa siltä, että tämä kikkakolmonen toimi. Hulluinta kuitenkin on, että eilen esikoinen leikki puistossa, ja löysi sen meidän kuusen sieltä pussissa odottamassa. Kauppias oli antanut meille väärän mukaan. Eli se meidän kuusi jäi käyttämättä, ja jonkun muun kuusi seisoo nyt täydessä tällingissä meidän olohuoneessa…

Kaikenlaista muutakin pientä sattui. Tavaroita unohtui kauppaan (saatiin onneksi takaisin myöhemmin), porkkanalaatikosta tuli aika löysää, joten kuviointi ei onnistunut mutta kaipa se maistuu ihan hyvältä, toivottavasti. Pyykit eivät ehtineet kuivua pesutuvassa ja muistin eilen illalla, että servietit pitää vielä silittää jne. mutta kyllä tästä ihan hyvä joulu varmasti vielä tulee.

Olen koko joulukuun ihmtellyt tipahtaneita lukijamääriä, ja pari päivää sitten tajusin, että hakkerin jäljiltä blogissa edelleen saastunutta koodia, joka estää googlea löytämästä tänne. Olen ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin, ja yritän saada kaiken korjattua joulupyhien aikana. Se vaatiin kuitenkin sellaista keskeytyksetöntä aikaa, mihin ei nyt ennen joulua ole ollut mahdollisuutta, mutta pyhinä toivottavasti on. Pitäkää peukkuja, että kaikki onnistuisi, niin että ensi vuoden alusta saisin vihdoinkin jättää nämä kaikki hankaluudet taakse.

Hyvää joulua teille kaikki ihanat lukijat! Kiitos kaikista kommenteista ja ajatuksia herättäneistä keskusteluista vuoden aikana. Ne ovat iso syy sille, miksi tämän kirjoittaminen on niin palkitsevaa. Blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, mutta palaan taas lähempänä uutta vuotta. Instagramia päivittelen varmasti lomankin aikana, sitä seuraamalla löytää myös uudet postaukset heti. Podcast lomailee ensi viikon, mutta palaan senkin pariin heti uuden vuoden jälkeen.

Ajakaa varovasti, älkää kaatako kinkkurasvoja viemäriin ja voikaa hyvin!

Kuulumisia kirjamessuilta ja muutenkin

Viime viikonloppu oli varsin vaiherikas kaikkien arkijärkiasioiden suhteen. Sain ensimmäisen podcast-jakson tehtyä, ja voin ilokseni ilmoittaa, että nyt se löytyy myös iTunesista. Jos siis kuuntelet podcasteja puhelimella, voit tilata Arkijärki-podcastin niin, että uusin jakso päivittyy automaattisesti laitteeseesi. Siinä samassa kanavassa näkyvät myös vanhat Irti turhasta -jaksot, jotka eivät ole hullumpia nekään! Tänään sain askarreltua ohjelmalle oman logon, ja kunhan saan vielä sen kunnollisen mikrofonin hankittua, luulisin että podcast alkaa olla jo hyvällä mallilla.

Mietin etukäteen, haittaako kuulijaa, jos kaikesta näkee, että äänitys ei ole tapahtunut ns. ”studio-olosuhteissa”. Mitä mieltä te olette? Päädyin kuitenkin siihen, etten murhehdi pienistä. Omalla podcast-listallani on sekä kalliilla tuotettuja, ammattimaisesti tehtyjä podcasteja, mutta myös samanlaisia kuin omani, jossa välillä taustalla koirat haukkuvat ja ovikellot soivat. Itseäni pieni rosoisuus ei ollenkaan haittaa, sillä olennaista on sisältö. Toinen tärkeä juttu on, että ihmiset puhuvat luontevasti. Olen joskus lopettanut kuuntelun kesken, kun en ole kestänyt kuunnella puhujan nuottia; joko sietämätöntä loppuniekautusta joka lauseen päätteeksi, tai sitten unettavan monotonista luennointia. Yritän välttää näitä molempia Arkijärki-podcastissa, mutta huomauttakaa ihmeessä, jos kuulostan oudolta. Sitä ei aina itse huomaa.

Sunnuntaina kohokohta oli ehdottomasti Helsingin kirjamessut, jossa olin haastateltavana. Olin hirveän iloinen, että kuulijoita oli niin runsaasti, ja ainakin lavalle päin tuntui huokuvan yleisöstä hyvää energiaa. Oliko teistä joku kuuntelemassa? Olin myös hyvin ilahtunut siitä, että muutama teistä uskalsi tulla juttelemaan jälkikäteen. Tuntuu välillä hassulta kirjoitella täällä asioita viikosta toiseen, kun tiedän siellä olevan tuhansia lukijoita, joita en lainkaan tunne. On mukava tavata teitä kasvokkain! Oli myös hauska tavata kirjailijakollegoita, Ilana Aaltoa ja Mira Ahjoniemeä. Miran kanssa olemme jopa olleet samassa radio-ohjelmassa, mutta emme olleet tätä ennen koskaan ennen tavanneet toisiamme.

Siinä Tammen standilla signeeratessa sain kunnian olla paikalla yhtä aikaa Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa. Ihailen heidän työtään valtavasti, pidän sekä aikuisten että lastenkirjoista, joita he ovat kirjoittaneet. Kirjailijat osoittautuivat äärettömän ystävällisiksi ja sympaattisiksi ihmisiksi, ja heidän kanssaan jutellessani keksin puolivahingossa Tavarataidot kitetyttävän termin. Sinikka kysyi, miten kirjani eroaa näistä kaikista muista vastaavan genren kirjoista. Sanoin että en ole minimalisti, vaan sopivalisti. Ja siinä se on! Minä olen sopivalisti, ja Tavarataidot auttaa löytämään sen oman sopivan määrän. Tässäpä myös mahtava aihe seuraavaan podcastiin, joka tulee ulos joko torstaina tai perjantaina.

Arkijärki-podcast alkaa! Ensimmäinen jakso on täällä

Jippii! Ensimmäinen Arkijärki-podcast on täällä! Olen haudutellut tätä podcast-ideaa keväästä asti, jolloin kysyin teiltäkin mielipiteitä. Alunperin päätin, että syyskuussa aloitan, mutta alku pääsi hiukan venähtämään. Vaan eipä hätää, ensimmäinen jakso on nyt netissä. Sen voi kuunnella tuosta alapuolelta, ja vähän ajan päästä tätä voi tilata myös iTunesin kautta, kunhan saan asetukset säädettyä kohdalleen. Tämä tekninen puoli vaatii aina pientä vaivannäköä, mutta halusin julkaista tämän nyt hetimiten, kun sain ensimmäisen jakson valmiiksi.

Koska tehty on parempi kuin täydellinen, tämä ensimmäinen jakso on vielä vähän karu: ei ole aloitus- tai lopetusmusiikkia. En myöskään ehtinyt tähän hätään hankkia vielä kunnollista mikrofonia, joten taustalla saattaa kuulua jokin rapsahdus silloin tällöin ja muuta sellaista pientä. Tämä on käsityötä alusta loppuun. Mutta toisaalta yksi lempipodcasteistani on A Slob Comes Clean, jossa on täsmälleen sama konsepti, eli siis nainen ja mikrofoni. Jatkossa äänityksen laatu siis tulee vain paranemaan. Mainontaa ei tässä jaksossa vielä ole, mutta jatkossa toivottavasti on. Jos mainontaa tulee, voin kuitenkin vakuuttaa, että otan mukaan vain sellaista, minkä takana voin itse seisoa.

Tässä ekassa jaksossa kerron siitä, miten kävi tammikuiselle päätökselle lopettaa muovipussien ostaminen ja ottaminen kaupoista. Minulla on omakohtaisia muistoja siitä, kuinka pikkupussit saapuivat ruokakauppojen kassoille. Lopussa muutama käytännön kautta opittu vinkki siitä, miten muovikasseilta voi välttyä.

Kuunnelkaa ja kommentoikaa! Kaikki palaute on tässä vaiheessa arvokasta, liittyi se sitten sisältöön tai tekniseen toteutukseen!

Syyslomaa ja järkkäilyä

Hyvää maanantaita, hyvät lukijat! Blogi on ollut viikon tauolla johtuen erittäin vaiherikkaasta syyslomasta. Aloitimme koko perheen läpikäyneellä enterorokolla, joka onneksi tällä kertaa osoittautui lieväksi versioksi. Huono puoli oli se, että tauti siirtyi ihmisestä toiseen vuoron perään, joten kaikilla oli kuumetta eri päivinä. Lisäksi olemme matkustaneet kotimaassa, mikä tarkoittaa siis pakkaamista, purkamista ja pyykkäämistä, vaihdoin autoon talvirenkaat, toteutin suuren lastenvaateshown ja lisäksi sairastettiin vähän lisää. Pakkasin koneen matkalle mukaan, enkä avannut sitä kertaakaan.

Suurin organisointiponnistus tämän loman aikana liittyi lastenvaatteisiin, kuinkas muuten. Lastenvaatteiden setviminen on jostain syystä aina rasittavaa, johtuu varmaan siitä, että se sisältää niin paljon yksittäisiä päätöksiä. Tein nimittäin kaiken tämän:

  • Hain vintistä kaikki lastenvaatteet alakertaan (yhteensä 4 laatikkoa ja 1 kassillinen kenkiä). Kävin läpi joka ainoan vaatekappaleen ja jaoin kolmeen kasaan: 1) heti käyttöön otettavat 2) käyttöä odottamaan jäävät sekä 3) kierrätykseen menevät
  • Lajittelin odottamaan jäävät vaatteet kauden ja koon mukaan omiin laatikoihin, niin että tiedän täsmälleen, mikä laatikko pitää hakea alas ensi huhtikuussa, mikä elokuussa ja mikä vasta myöhemmin.
  • Kävin läpi kaikki lasten ulkokengät, ulkovaatteet ja talvivarusteet. Havaitsin että kolmet kumpparit, yhdet lenkkarit, useammat villasukat sekä muutama muu vaate olivat  jääneet pieniksi, poistin ne.
  • Kävin läpi myös kaikki sisävaatteet ja tein saman lajittelun.
  • Pakkasin varmaan parikymmentä kiloa pieneksi jäätenitä vaatteita ja toimitin ne eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Muutama vaate jäi itselle kirppismyyntiä varten. Sen kun vielä jaksan järjestää, suoritus hipoo täydellistä.

Tähän meni oikeasti monta tuntia useammalle päivälle jaettuna. Lopputulos on kuitenkin vaivan väärtti. Kaapeista löytyy nyt ainoastaan käyttökelpoista ja oikean kokoista vaatetta, tiedän täsmälleen millaisia täydennyksiä pitää tehdä, ja nyt myös vintillä majailevat vaatteet on lajiteltu koon ja kauden mukaan jämptisti.

Minulla oli vakaa aikomus päivittää blogia viime viikolla, mutta kun päivät olivat niin täynnä perinteistä lomaohjelmaa, kone jäikin avaamatta. Se oli oikeastaan tosi hyvä, sillä samalla tuli itsellekin tervetullut tauko armottomasta netin selailusta ja sellaisesta digitaalisesta levottomuudesta, mikä helposti valtaa arjen. Sen sijaan leikin lasten kanssa, söin hyvin, rentouduin tekemällä 1000 palan palapelin ja kuuntelin monta äänikirjaa. Vasta näin loman jälkeen huomaan, miten tarpeeseen tämä breikki tuli! Olen pahoillani, että nämä blogilomat tulevat aina etukäteen ilmoittamatta, mutta ehkäpä tekin olette olleet vähemmän koneen ääressä? Tällä viikolla ollaan taas normaalissa tahdissa!

Pidittekö syyslomaa? Tuliko tehtyä organisoimisprojekteja tai pidettyä somelomaa?

Pohdintaa: Arkijärki-podcast?

Olen useamman kuukauden pyöritellyt mielessä oman podcastin perustamista. Irti turhasta -podcastia on ollut tosi hauska tehdä, mutta koska asumme Katrin kanssa kaukana toisistamme sekä olemme kumpikin tahoillamme kiireisiä, uusien jaksojen nauhoittaminen on aina aikamoinen projekti. Toisaalta itse tykkään kuunnella monia podcasteja, joten olen tässä miettinyt, kiinnostaisiko teitä lukijoita myös Arkijärki-podcast?

Jos tähän rupean, haluan tehdä siitä sellaisen, joka palvelisi myös teitä parhaiten. Siksi kysynkin suoraan:

  1. Kuunteletko podcasteja? Jos et, olisitko silti kiinnostunut kokeilemaan?
  2. Minkä pituinen jakso olisi hyvä? Kuinka usein?
  3. Ideoita puheenaiheiksi?
  4. Miten suhtautuisit mainontaan podcastissa?

Ainakin alkuun äänessä olisin vain minä. Ehkä myöhemmin voisin haastatella ihmisiä, mutta pääasiassa kyse olisi minusta äänessä yksin. Itselläni ei ole erityistä preferenssiä pituuden suhteen, koska kuuntelen kaikkea alle kymmenestä minuutista reiluun tuntiin. Juttelisin samoista aiheista kuin kirjoitankin, tosin tätä juttua en ole pohtinut vielä kovin syvällisesti.

Tuo mainonta on sitten oma juttunsa. Käytännössä kaikissa podcasteissa, joita itse kuuntelen, on mukana mainontaa. Yleensä kyse on joko jakson alussa tai sen puolivälissä tulevasta mainospätkästä, jonka kesto on noin minuutti. Huomatkaa, että tämä on vasta spekulaatiota – pyörittelen ideoita mielessäni eri suuntiin. Samalla on kuitenkin otettava huomioon, että ilmaisen työn tekeminen ole kauhean järkevää kenenkään kannalta.

Nyt siis innolla odotan mitä mieltä olette. Kommenttiosasto on auki, antakaa palaa!

5 satunnaista faktaa minusta

Tällainen haaste kiersi jossain vaiheesssa blogeissa, ja minutkin haastettiin mukaan. Hukkasin alkuperäisen haasteen tuolloin ja postaus jäi tekemättä, mutta hei – otetaan vahinko takaisin! Seuraavilla asioilla ei ole mitään tekemistä kodin raivaamisen, kierrätyksen tai edes arkijärjen kanssa. Mutta minusta on hauskaa lukea vastaavia postauksia, joten tässä satunnaisia faktoja elämästäni, olkaapa hyvä!

  1. Tykkään tosi paljon ruusun mausta ja tuoksusta. Lempiteeni on ruusulla maustettua, ja jos oikein haluan hemmotella itseäni, otan käyttöön Estelle & Thildin ruusuisen vartalovoiteen.
  2. En juurikaan seuraa urheilua. Poikkeuksen tekee NBA-koripallo, jota seuraankin sitten erittäin tiiviisti. Olen kannattanut Golden State Warriorsia lähes 10 vuotta. Se on ainoa urheilujoukkue, jota olen koskaan fanittanut.
  3. Inhoan nappeja syvästi. Vältän kaikkia vaatteita, joissa on nappeja. Esimerkiksi kaikki villatakkini ovat kietaisumallia, koska saan inhonväreitä niistä napeista. Samasta syystä en halua pitää paitapuseroita. Aivan liian monta nappia yhdessä vaatteessa.
  4. Olen asunut elämäni aikana kuudessa eri asunnossa.
  5. Aloitin tämän blogin hetken mielijohteesta, Katri Mannisen yllytyksestä. Tarkalleen sanottuna istuimme Cafe Engelissä Senaatintorin laidalla, ja pähkäilin mitähän haluaisin tehdä ollessani äitiyslomalla. Katri sanoi että perusta blogi, eihän se haittaa vaikkei se lopulta ottaisikaan tuulta alleen. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Seuraavaksi haastan teidät kertomaan ainakin yhden satunnaisen faktan itsestänne! Ihan mitä vaan, lempiväristä salaisiin paheisiin 🙂

Arkijärki vihdoin facebookissa!

On tässä aikoihin eletty. Olen perustanut tälle blogille oman facebook-sivun. Se näkyy tuossa sivupalkissa. Joten jos tykkäät teksteistä ja olet facebookissa, se on jatkossa yksi tapa seurata uusien tekstien ilmestymistä blogiin. Päivitän sinne myös Tavarataitoihin liittyviä juttuja, tilaisuuksia, videoita, linkkejä ynnä muuta. Olen halunnut pitää blogin täysin suomenkielisenä, mutta tein periaatepäätöksen, että facebookissa jaan tekstejä muillakin kielillä, jos innostavia tulee vastaan. Tänään linkitin sinne A Slob Comes Clean -blogin kirjoituksen, joka oli hyvin linjassa eilisen raivausurakkani kanssa.

Minulta on kyselty myös twitteriä ja instagram-tiliä. Niitä ei kuitenkaan ole tulossa. Käytän netissä aivan liikaa aikaa jo nyt, enkä halua lisätä repertuaariin yhtään enempää sosiaalisen median kanavia, joista pitäisi taas pitää huolta. Tuohon facebookiin pystyn panostamaan sen verran, että tili pysyy aktiivisena ja sitä kannattaa seurata, jos aihepiiri kiinnostaa. Mutta twitter ja instagram saavat tästä eteenpäinkin tulla toimeen ilman läsnäoloani. Tiedän, että esimerkiksi lukijamäärät maksimoidakseni minun kenties kannattaisi niihinkin liittyä. Mutta en koe että kumpikaan kanava olisi itselleni luonteva. En jaksa seurata twitterin keskusteluja, ja toisaalta olen niin epävisuaalinen tyyppi, että päivittäinen kuvien latailu tuntuu lähinnä hyvältä vitsiltä. En itse jaksa kiinnostua kuvien seuraamisesta, enkä oikein keksi, mitä ihmettä sinne itse kuvaisin. Joten pahoittelen, mikäli joukossa on aktiivisia instan tai twitterin seuraajia!

Arkijärki.netin facebook-sivut löytyvät siis täältä! Ne ovat hieman vielä työn alla, mutta tervetuloa käymään 🙂 Kehitysideoita otetaan myös vastaan!