Kuulumisia kirjamessuilta ja muutenkin

Viime viikonloppu oli varsin vaiherikas kaikkien arkijärkiasioiden suhteen. Sain ensimmäisen podcast-jakson tehtyä, ja voin ilokseni ilmoittaa, että nyt se löytyy myös iTunesista. Jos siis kuuntelet podcasteja puhelimella, voit tilata Arkijärki-podcastin niin, että uusin jakso päivittyy automaattisesti laitteeseesi. Siinä samassa kanavassa näkyvät myös vanhat Irti turhasta -jaksot, jotka eivät ole hullumpia nekään! Tänään sain askarreltua ohjelmalle oman logon, ja kunhan saan vielä sen kunnollisen mikrofonin hankittua, luulisin että podcast alkaa olla jo hyvällä mallilla.

Mietin etukäteen, haittaako kuulijaa, jos kaikesta näkee, että äänitys ei ole tapahtunut ns. ”studio-olosuhteissa”. Mitä mieltä te olette? Päädyin kuitenkin siihen, etten murhehdi pienistä. Omalla podcast-listallani on sekä kalliilla tuotettuja, ammattimaisesti tehtyjä podcasteja, mutta myös samanlaisia kuin omani, jossa välillä taustalla koirat haukkuvat ja ovikellot soivat. Itseäni pieni rosoisuus ei ollenkaan haittaa, sillä olennaista on sisältö. Toinen tärkeä juttu on, että ihmiset puhuvat luontevasti. Olen joskus lopettanut kuuntelun kesken, kun en ole kestänyt kuunnella puhujan nuottia; joko sietämätöntä loppuniekautusta joka lauseen päätteeksi, tai sitten unettavan monotonista luennointia. Yritän välttää näitä molempia Arkijärki-podcastissa, mutta huomauttakaa ihmeessä, jos kuulostan oudolta. Sitä ei aina itse huomaa.

Sunnuntaina kohokohta oli ehdottomasti Helsingin kirjamessut, jossa olin haastateltavana. Olin hirveän iloinen, että kuulijoita oli niin runsaasti, ja ainakin lavalle päin tuntui huokuvan yleisöstä hyvää energiaa. Oliko teistä joku kuuntelemassa? Olin myös hyvin ilahtunut siitä, että muutama teistä uskalsi tulla juttelemaan jälkikäteen. Tuntuu välillä hassulta kirjoitella täällä asioita viikosta toiseen, kun tiedän siellä olevan tuhansia lukijoita, joita en lainkaan tunne. On mukava tavata teitä kasvokkain! Oli myös hauska tavata kirjailijakollegoita, Ilana Aaltoa ja Mira Ahjoniemeä. Miran kanssa olemme jopa olleet samassa radio-ohjelmassa, mutta emme olleet tätä ennen koskaan ennen tavanneet toisiamme.

Siinä Tammen standilla signeeratessa sain kunnian olla paikalla yhtä aikaa Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa. Ihailen heidän työtään valtavasti, pidän sekä aikuisten että lastenkirjoista, joita he ovat kirjoittaneet. Kirjailijat osoittautuivat äärettömän ystävällisiksi ja sympaattisiksi ihmisiksi, ja heidän kanssaan jutellessani keksin puolivahingossa Tavarataidot kitetyttävän termin. Sinikka kysyi, miten kirjani eroaa näistä kaikista muista vastaavan genren kirjoista. Sanoin että en ole minimalisti, vaan sopivalisti. Ja siinä se on! Minä olen sopivalisti, ja Tavarataidot auttaa löytämään sen oman sopivan määrän. Tässäpä myös mahtava aihe seuraavaan podcastiin, joka tulee ulos joko torstaina tai perjantaina.

Arkijärki-podcast alkaa! Ensimmäinen jakso on täällä

Jippii! Ensimmäinen Arkijärki-podcast on täällä! Olen haudutellut tätä podcast-ideaa keväästä asti, jolloin kysyin teiltäkin mielipiteitä. Alunperin päätin, että syyskuussa aloitan, mutta alku pääsi hiukan venähtämään. Vaan eipä hätää, ensimmäinen jakso on nyt netissä. Sen voi kuunnella tuosta alapuolelta, ja vähän ajan päästä tätä voi tilata myös iTunesin kautta, kunhan saan asetukset säädettyä kohdalleen. Tämä tekninen puoli vaatii aina pientä vaivannäköä, mutta halusin julkaista tämän nyt hetimiten, kun sain ensimmäisen jakson valmiiksi.

Koska tehty on parempi kuin täydellinen, tämä ensimmäinen jakso on vielä vähän karu: ei ole aloitus- tai lopetusmusiikkia. En myöskään ehtinyt tähän hätään hankkia vielä kunnollista mikrofonia, joten taustalla saattaa kuulua jokin rapsahdus silloin tällöin ja muuta sellaista pientä. Tämä on käsityötä alusta loppuun. Mutta toisaalta yksi lempipodcasteistani on A Slob Comes Clean, jossa on täsmälleen sama konsepti, eli siis nainen ja mikrofoni. Jatkossa äänityksen laatu siis tulee vain paranemaan. Mainontaa ei tässä jaksossa vielä ole, mutta jatkossa toivottavasti on. Jos mainontaa tulee, voin kuitenkin vakuuttaa, että otan mukaan vain sellaista, minkä takana voin itse seisoa.

Tässä ekassa jaksossa kerron siitä, miten kävi tammikuiselle päätökselle lopettaa muovipussien ostaminen ja ottaminen kaupoista. Minulla on omakohtaisia muistoja siitä, kuinka pikkupussit saapuivat ruokakauppojen kassoille. Lopussa muutama käytännön kautta opittu vinkki siitä, miten muovikasseilta voi välttyä.

Kuunnelkaa ja kommentoikaa! Kaikki palaute on tässä vaiheessa arvokasta, liittyi se sitten sisältöön tai tekniseen toteutukseen!

Syyslomaa ja järkkäilyä

Hyvää maanantaita, hyvät lukijat! Blogi on ollut viikon tauolla johtuen erittäin vaiherikkaasta syyslomasta. Aloitimme koko perheen läpikäyneellä enterorokolla, joka onneksi tällä kertaa osoittautui lieväksi versioksi. Huono puoli oli se, että tauti siirtyi ihmisestä toiseen vuoron perään, joten kaikilla oli kuumetta eri päivinä. Lisäksi olemme matkustaneet kotimaassa, mikä tarkoittaa siis pakkaamista, purkamista ja pyykkäämistä, vaihdoin autoon talvirenkaat, toteutin suuren lastenvaateshown ja lisäksi sairastettiin vähän lisää. Pakkasin koneen matkalle mukaan, enkä avannut sitä kertaakaan.

Suurin organisointiponnistus tämän loman aikana liittyi lastenvaatteisiin, kuinkas muuten. Lastenvaatteiden setviminen on jostain syystä aina rasittavaa, johtuu varmaan siitä, että se sisältää niin paljon yksittäisiä päätöksiä. Tein nimittäin kaiken tämän:

  • Hain vintistä kaikki lastenvaatteet alakertaan (yhteensä 4 laatikkoa ja 1 kassillinen kenkiä). Kävin läpi joka ainoan vaatekappaleen ja jaoin kolmeen kasaan: 1) heti käyttöön otettavat 2) käyttöä odottamaan jäävät sekä 3) kierrätykseen menevät
  • Lajittelin odottamaan jäävät vaatteet kauden ja koon mukaan omiin laatikoihin, niin että tiedän täsmälleen, mikä laatikko pitää hakea alas ensi huhtikuussa, mikä elokuussa ja mikä vasta myöhemmin.
  • Kävin läpi kaikki lasten ulkokengät, ulkovaatteet ja talvivarusteet. Havaitsin että kolmet kumpparit, yhdet lenkkarit, useammat villasukat sekä muutama muu vaate olivat  jääneet pieniksi, poistin ne.
  • Kävin läpi myös kaikki sisävaatteet ja tein saman lajittelun.
  • Pakkasin varmaan parikymmentä kiloa pieneksi jäätenitä vaatteita ja toimitin ne eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Muutama vaate jäi itselle kirppismyyntiä varten. Sen kun vielä jaksan järjestää, suoritus hipoo täydellistä.

Tähän meni oikeasti monta tuntia useammalle päivälle jaettuna. Lopputulos on kuitenkin vaivan väärtti. Kaapeista löytyy nyt ainoastaan käyttökelpoista ja oikean kokoista vaatetta, tiedän täsmälleen millaisia täydennyksiä pitää tehdä, ja nyt myös vintillä majailevat vaatteet on lajiteltu koon ja kauden mukaan jämptisti.

Minulla oli vakaa aikomus päivittää blogia viime viikolla, mutta kun päivät olivat niin täynnä perinteistä lomaohjelmaa, kone jäikin avaamatta. Se oli oikeastaan tosi hyvä, sillä samalla tuli itsellekin tervetullut tauko armottomasta netin selailusta ja sellaisesta digitaalisesta levottomuudesta, mikä helposti valtaa arjen. Sen sijaan leikin lasten kanssa, söin hyvin, rentouduin tekemällä 1000 palan palapelin ja kuuntelin monta äänikirjaa. Vasta näin loman jälkeen huomaan, miten tarpeeseen tämä breikki tuli! Olen pahoillani, että nämä blogilomat tulevat aina etukäteen ilmoittamatta, mutta ehkäpä tekin olette olleet vähemmän koneen ääressä? Tällä viikolla ollaan taas normaalissa tahdissa!

Pidittekö syyslomaa? Tuliko tehtyä organisoimisprojekteja tai pidettyä somelomaa?

Pohdintaa: Arkijärki-podcast?

Olen useamman kuukauden pyöritellyt mielessä oman podcastin perustamista. Irti turhasta -podcastia on ollut tosi hauska tehdä, mutta koska asumme Katrin kanssa kaukana toisistamme sekä olemme kumpikin tahoillamme kiireisiä, uusien jaksojen nauhoittaminen on aina aikamoinen projekti. Toisaalta itse tykkään kuunnella monia podcasteja, joten olen tässä miettinyt, kiinnostaisiko teitä lukijoita myös Arkijärki-podcast?

Jos tähän rupean, haluan tehdä siitä sellaisen, joka palvelisi myös teitä parhaiten. Siksi kysynkin suoraan:

  1. Kuunteletko podcasteja? Jos et, olisitko silti kiinnostunut kokeilemaan?
  2. Minkä pituinen jakso olisi hyvä? Kuinka usein?
  3. Ideoita puheenaiheiksi?
  4. Miten suhtautuisit mainontaan podcastissa?

Ainakin alkuun äänessä olisin vain minä. Ehkä myöhemmin voisin haastatella ihmisiä, mutta pääasiassa kyse olisi minusta äänessä yksin. Itselläni ei ole erityistä preferenssiä pituuden suhteen, koska kuuntelen kaikkea alle kymmenestä minuutista reiluun tuntiin. Juttelisin samoista aiheista kuin kirjoitankin, tosin tätä juttua en ole pohtinut vielä kovin syvällisesti.

Tuo mainonta on sitten oma juttunsa. Käytännössä kaikissa podcasteissa, joita itse kuuntelen, on mukana mainontaa. Yleensä kyse on joko jakson alussa tai sen puolivälissä tulevasta mainospätkästä, jonka kesto on noin minuutti. Huomatkaa, että tämä on vasta spekulaatiota – pyörittelen ideoita mielessäni eri suuntiin. Samalla on kuitenkin otettava huomioon, että ilmaisen työn tekeminen ole kauhean järkevää kenenkään kannalta.

Nyt siis innolla odotan mitä mieltä olette. Kommenttiosasto on auki, antakaa palaa!

5 satunnaista faktaa minusta

Tällainen haaste kiersi jossain vaiheesssa blogeissa, ja minutkin haastettiin mukaan. Hukkasin alkuperäisen haasteen tuolloin ja postaus jäi tekemättä, mutta hei – otetaan vahinko takaisin! Seuraavilla asioilla ei ole mitään tekemistä kodin raivaamisen, kierrätyksen tai edes arkijärjen kanssa. Mutta minusta on hauskaa lukea vastaavia postauksia, joten tässä satunnaisia faktoja elämästäni, olkaapa hyvä!

  1. Tykkään tosi paljon ruusun mausta ja tuoksusta. Lempiteeni on ruusulla maustettua, ja jos oikein haluan hemmotella itseäni, otan käyttöön Estelle & Thildin ruusuisen vartalovoiteen.
  2. En juurikaan seuraa urheilua. Poikkeuksen tekee NBA-koripallo, jota seuraankin sitten erittäin tiiviisti. Olen kannattanut Golden State Warriorsia lähes 10 vuotta. Se on ainoa urheilujoukkue, jota olen koskaan fanittanut.
  3. Inhoan nappeja syvästi. Vältän kaikkia vaatteita, joissa on nappeja. Esimerkiksi kaikki villatakkini ovat kietaisumallia, koska saan inhonväreitä niistä napeista. Samasta syystä en halua pitää paitapuseroita. Aivan liian monta nappia yhdessä vaatteessa.
  4. Olen asunut elämäni aikana kuudessa eri asunnossa.
  5. Aloitin tämän blogin hetken mielijohteesta, Katri Mannisen yllytyksestä. Tarkalleen sanottuna istuimme Cafe Engelissä Senaatintorin laidalla, ja pähkäilin mitähän haluaisin tehdä ollessani äitiyslomalla. Katri sanoi että perusta blogi, eihän se haittaa vaikkei se lopulta ottaisikaan tuulta alleen. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Seuraavaksi haastan teidät kertomaan ainakin yhden satunnaisen faktan itsestänne! Ihan mitä vaan, lempiväristä salaisiin paheisiin 🙂

Arkijärki vihdoin facebookissa!

On tässä aikoihin eletty. Olen perustanut tälle blogille oman facebook-sivun. Se näkyy tuossa sivupalkissa. Joten jos tykkäät teksteistä ja olet facebookissa, se on jatkossa yksi tapa seurata uusien tekstien ilmestymistä blogiin. Päivitän sinne myös Tavarataitoihin liittyviä juttuja, tilaisuuksia, videoita, linkkejä ynnä muuta. Olen halunnut pitää blogin täysin suomenkielisenä, mutta tein periaatepäätöksen, että facebookissa jaan tekstejä muillakin kielillä, jos innostavia tulee vastaan. Tänään linkitin sinne A Slob Comes Clean -blogin kirjoituksen, joka oli hyvin linjassa eilisen raivausurakkani kanssa.

Minulta on kyselty myös twitteriä ja instagram-tiliä. Niitä ei kuitenkaan ole tulossa. Käytän netissä aivan liikaa aikaa jo nyt, enkä halua lisätä repertuaariin yhtään enempää sosiaalisen median kanavia, joista pitäisi taas pitää huolta. Tuohon facebookiin pystyn panostamaan sen verran, että tili pysyy aktiivisena ja sitä kannattaa seurata, jos aihepiiri kiinnostaa. Mutta twitter ja instagram saavat tästä eteenpäinkin tulla toimeen ilman läsnäoloani. Tiedän, että esimerkiksi lukijamäärät maksimoidakseni minun kenties kannattaisi niihinkin liittyä. Mutta en koe että kumpikaan kanava olisi itselleni luonteva. En jaksa seurata twitterin keskusteluja, ja toisaalta olen niin epävisuaalinen tyyppi, että päivittäinen kuvien latailu tuntuu lähinnä hyvältä vitsiltä. En itse jaksa kiinnostua kuvien seuraamisesta, enkä oikein keksi, mitä ihmettä sinne itse kuvaisin. Joten pahoittelen, mikäli joukossa on aktiivisia instan tai twitterin seuraajia!

Arkijärki.netin facebook-sivut löytyvät siis täältä! Ne ovat hieman vielä työn alla, mutta tervetuloa käymään 🙂 Kehitysideoita otetaan myös vastaan!

 

Ihanaa arkea, ihanaa!

Olen kuulkaa vakaasti sitä mieltä, että arki on elämän parasta aikaa. Tietenkin välillä pitää lomailla ja juhlia, mutta melkein aina loman loppuvaiheessa alkaa tulla sellainen olo, että alkaisi jo se tavallinen elämä. Välillä tuntuu siltä, että lomailu ja etenkin matkailu on vain arkea hankaliin olosuhteisiin siirrettynä. Sitten sitä miettii, että eikö tämä kaikki olisi paljon helpompaa kotona… (Voi olla, että pienillä lapsilla on vaikutusta näiden tunnelmien syntymiseen.) Joka tapauksessa rakastan sitä tunnetta, kun arki rullaa kevyesti, kaikella on aikansa ja paikkansa ja ehtii tekemäänkin jotain.

Ehkä tuo viimeinen tulee siitä ajatuksesta, että lomaa ei pitäisi ”tuhlata” mihinkään tavallisiin hommiin. Että kun nyt kerrankin ollaan lomalla, niin ei silloin ruveta mitään kaappeja siivoamaan, kun yhtä hyvin voitaisiin olla piknikillä puiden alla. Olenkin loman aikana katsellut erinäisiä epäkohtia kotonamme, ja kerännyt mielessä listaa, mihin kaikkeen ryhdyn kunhan loma on ohi.

Niinpä nyt on elokuu ja pääni pullistelee Arkijärki-ideoista. Koko koti kuntoon on ehdottomasti tulossa heti alkusyksystä. Tänä vuonna järjestys on varmasti eri kuin viime vuonna, mutta sellainen koko kodin järjestelyprojekti on varmasti tiedossa. Jatkan taistelua ruoka-asioiden kanssa. Ensimmäisenä projektina on tyhjentää pakastinta ja tehdä tilaa marjoille ja mehuille. Ruokajätteen vähentämisessä yritän kehittyä edelleen, ja siinäkin arki on paljon otollisempaa aikaa. Loman epäsäännöllisyys tekee ruokasuunnittelusta ihan mahdottoman hankalaa. Kasvisruokaan haluan paneutua tarkemmin myös, nyt kun perheen muutkin jäsenet ovat alkaneet osoittaa kiinnostuksen merkkejä.

Uskaltautuisinkohan peräti vinttiin asti? Sen sekaisuus häiritsee minua, mutta työmäärä hirvittää. Ihaillen olen katsellut naapureiden väljiä ja siistejä häkkikomeroita, ja miettinyt miksi se meidän koppi on niin kaamea. Täytyy harkita, josko jaksaisin ruveta siihen. Pienempiäkin projekteja olisi: haluan parvekkeelle oskarinoksan, lasten leluille sisäisen kierrätyssysteemin ja haluan järjestää sukkalaatikkoni. Veikkaan että syksyllä ei tule pulaa aiheista täälläkään.

Sain muuten käsiini Elina Alasentien Joka kodin raivausoppaan, ja olen aloitellut sitäkin. Kirjoitan arvion kun saan kirjan loppuun, mutta täytyy sanoa että aika kaukana Kondosta ollaan. Alasentie edustaa huomattavasti perinteisempää raivauskoulukuntaa kuin Marie Kondo. Suurin ero taitaa olla siinä, että kaikenlainen mystiikka loistaa poissaolollaan.

Syyskausi, arki ja mahtava tavallinen elämä on siis kaikki aloitettu tänään, ja blogin päivitystahtikin palautuu elokuun aikana normaaliksi. Täytyy sanoa, että fiilis on hyvä ja energiaa riittää. Onko siellä muita, jotka nauttivat arjesta?

Kesäistä raivausta

Kävin pari päivää sitten hakemassa myyntiraportin Ipanaisesta, jonne olin vienyt lastenvaatteita myyntiin. Hämmästyin suuresti, sillä voittoa tuli lähes 100 euroa! Tämä siis sen jälkeen, kun myymälän perimä provisio oli vähennetty kokonaissummasta. Olin varautunut siihen, että voitto jää marginaaliseksi, joten tuo saatu summa tuntui ruhtinaalliselta. Tosin täytyy muistaa, että käytin vaatteiden etsimiseen, keräämiseen, pesemiseen, silittämiseen ja viikkaamiseen paljon aikaa. Jos tuntihintaa rupeaa laskemaan, niin ehkei tuolla hinnalla sitten hirveästi juhlita.

Mutta mikä parasta, meiltä poistui valtava määrä tarpeettomia vaatteita. Ne muutamat hassut kappaleet, jotka eivät olleet menneet kaupaksi, lahjoitin hyväntekeväisyyteen hyvillä mielin. Voin suositella tuota Ipanaisen systeemiä tällä kokemuksella lämpimästi. Kaikki toimi äärimmäisen sujuvasti ja sutjakkaasti. Ipanaisen prosessia on selvästi mietitty ja hiottu toimivaksi huolellisesti. Iso peukku!

Toisen raivauksen tein jo alkukesästä, mutta en ole vain ehtinyt kirjoittaa siitä vielä. Kävin läpi lääkekaapin ja katsokaa nyt, mikä määrä sieltäkin kertyi:

IMG_0072

Tuolla on vanhentuneita lääkkeitä ja silmätippoja, tunnistamattomia tabletteja, antibioottikuurien loppuja. Myös rasiallinen 10 vuotta vanhoja kurkkutabletteja. Tulin siihen tulokseen että niistä voidaan jo luopua. Lääkekaappiin tuli lisää tilaa, ja on mukavaa kun tietää ettei siellä nyt vahingossa törmää mihinkään vanhentuneeseen. Lääkkeet saa palauttaa mihin tahansa apteekkiin, joten tämä oli yksinkertainen operaatio. Työläintä oli käydä jokainen puteli läpi ja tarkistaa päiväykset. Pitäisiköhän tämäkin homma laittaa kalenteriin kaksi kertaa vuodessa, niin olisi aina kohtuullisen ajan tasalla kaikki?

Blogi on päivittynyt hitaampaan tahtiin, koska olen tarkoituksella vähän lomaillut heinäkuun aikana. Elokuun alusta palaan sitten taas normaaliin tahtiin! Moni teistä tykkäsi siitä, että blogi päivittyy usein, mutta en ole halunnut kuristaa itseäni mihinkään ennalta määrättyyn aikatauluun. Teksteistäkin tulee parempia, kun antaa inspiraation ohjata. Sunnuntaina on joka tapauksessa jälleen Viikon vinkit, ja sitten paluu arkeen.

Oletteko te ehtineet raivata loman aikana?

Kukkuu! Kuka siellä?

Tämän blogin kirjoittamisen yksi antoisimmista puolista on vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa. Yritän vastata jokaiseen kommenttiin, sillä arvostan sitä, että joku jaksaa nähdä vaivan ja kirjoittaa oman näkemyksensä tai kokemuksensa asiasta, joka itseäni on kiinnostanut. Arvostan myös sitä, että keskustelu täällä on pääsääntöisesti erittäin fiksua ja harkittua. Olen koko blogin historian aikana hylännyt vain kourallisen kommentteja, sillä 99% lukijoista tuntuu olevan älykästä ja mukavaa porukkaa. (Jos kommenttien hyväksyminen tai niihin vastaaminen joskus viivästyy, kyse on siitä, että olen joko kiireinen siviilielämässä, taikka väliaikaisesti verkkoyhteyden ulottumattomissa.) Mutta viime aikoina minua on alkanut askarruttaa, keitähän te oikein olette?

Tilastojen ja kommenttiosaston perusteella tiedän teistä vähäsen: Valtaosa teistä asuu Suomessa, mutta lukijoita tulee paljon myös USA:sta ja Euroopan eri maista. Neljässä vuodessa lähes kaikista maailman maista on ainakin kertaalleen löydetty Arkijärkeen. Moni päätyy tänne alunperin jonkun hakukoneen kautta, mutta osa jää vakituisiksi lukijoiksi. Suuri osa teistä on naisia. Ikäjakaumakin taitaa olla iso, sillä kommenttien perusteella jotkut teistä elävät opiskelijaelämää, toiset ovat jo eläkkeellä. Osalla on lapsia, osalla ei, osa harrastaa itsekin kirjoittamista, osa käy vain lukemassa. Joillakin teistä on lemmikkejä, jotkut matkustavat paljon, osaa teistä kiinnostaa minimalismi, toiset ovat innostuneet Konmarista ja yllättävän moni haluaa vain tietää, miten valurautapataa huolletaan.

Olisipa kiva tutustua teihin paremmin! Mistä päin Suomea/maailmaa blogia luette? Minkä ikäisiä te olette? Ja eniten tietenkin kiinnostaa se, mikä tekee Arkijärki-blogissa kiinnostavan? Miksi täällä viihdytte? Huikatkaa kommenttiboksiin, tekin jotka ette yleensä kommentoi. Tiedän että teitä ”hiljaisia vakituisia” on runsaasti. Ja tervetuloa myös kaikki te ihanat vakkarit!

Kukkuu, kuka siellä?

Arki palaa

Tulin pitäneeksi spontaanin blogiloman viime viikolla. Keskityin kaikkeen mukavaan kesätekemiseen, kuten reissaamiseen, juhlimiseen, ystävien tapaamiseen ja rentoon oleiluun. Nyt on maanantai, lomasta on enää rippeet jäljellä, ja blogi alkaa taas päivittyä. Kerronkin heti alkuun uutisen, olemme äänittämässä uutta Irti turhasta -podcastia Katrin kanssa! Tosin sen valmistumiseen menee vielä hetki, sillä meidän aikataulujen yhteensovittelu ei ole ihan helppoa. Mutta tulossa se on.

Minulle vuodessa on tavallaan kaksi alkua: uusi vuosi ja lukuvuoden alku. Jälkimmäinen on itse asiassa vielä vahvemmin uusien projektien ja tavoitteiden aikaa kuin vuodenvaihde, ja niinpä olen nytkin täynnä kaikenlaisia ideoita oman elämäni kehittämiseksi. Muistelen puoli vuotta sitten vannoneeni, että nyt alan panostaa kasviksiin ruokavaliossa, ja tietenkään se ei ole toteutunut. Mutta joka aamu armo uus’ – joten otetaanpa uusi yritys alkaen elokuun alusta. Nythän on satokausikin parhaillaan, joten siitä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni.

Olen järjestellyt loman aikana kotia uusiksi, ja raivaamista on luvassa. Uusi (tai siis minulle uusi, monille varmaan vanha) idea on hyödyntää kenkälaatikoita tilanjakajina hyllyillä. Olen karsastanut kenkälaatikoita niiden epäyhtenäisen ulkoasun vuoksi, eikä minusta ole askartelemaan yhtenäisiä päällysteitä niihin. Mutta komeron hyllyillä asialla ei ole niin väliä. Pari avointa laatikkoa on tehnyt ihmeitä epämääräisille tavarapinoille. Mullistavaa, eikö totta 😉 Kenkälaatikoiden lisäksi myös ruokakaupasta saatavat hedelmien muoviset myyntilaatikot ovat osoittauneet hyviksi. Tämän seurauksena olen voinut oikeuttaa pätevännäköisten pahvi- ja muovilaatikoiden säästelyn. Pistin ne sisäkkäin yhdelle hyllylle. Sieltä käyn sitten ensimmäisenä katsomassa, kun jossain tarvitaan pientä säilytyslaatikkoa jollekin sälälle.

Sivusilmällä olen myös seuraillut muovipusseja. Kun luin, että joku pärjää oikeasti ilman kaupan muovikasseja roskapusseina, olin todella ihmeissäni. Mutta nyt kun asiaan on alkanut kiinnittää huomiota, alan ymmärtää miten se on mahdollista. Etenkin elintarvikkeiden mukana tulee paljon erilaisia pakkauksia, jotka voisivat toimittaa roskapussin virkaa. Leipäpusseja, hedelmäpusseja, muovirasioita – kaikenlaista, joissa voisi kuskata roskia ulos. Yhtä kätevää se ei tosin olisi, mutta kylläkin mahdollista. En ole vielä valmis siirtymään tähän systeemiin, mutta jossain vaiheessa voisin miettiä miten tuota kaikkea pakkausmateriaalia voisi hyödyntää vielä järkevämmin.

Tässä siis päällimmäiset kuulumiset. Muutakin on, mutta jätetään seuraaviin postauksiin. Miten teidän kesä on mennyt?