Ruokakaupan loppuunmyynti villitsi perheenäidin

Minä taidan olla sellainen Ilana Aallon kuvailema ostamalla säästäjä. Kunnon alennusmyynti on mielestäni tosi houkutteleva. Kuten Ilana sanoo, tällainen toiminta ei välttämättä ole sitä kaikista rationaalisinta, mutta mieleni tekee pyristellä hiukan tuota ajatusta vastaan. Ykkösperusteluni on tämä: entä jos oikeasti käyttää kaiken, minkä ostaa? Silloinhan kannattaa ostaa jos halvalla saa.

Huomasin tämän logiikan tällä viikolla, kun kotimatkan varrella oleva K-kauppa mainosti loppuunmyyntiä. Pakkohan sinne oli mennä. Eilen ja tänään myytiin kaikkea -30% ja viikonloppuna on vielä -50%. Olen käynyt siellä kaupassa jo kaksi kertaa. Suunnittelen meneväni huomisaamuna aikaisin ja hamstraavani lisää. Olen ehkä hieman seonnut.

Mutta toisaalta! Ostin mm. seuraavia tavaroita: elmukelmua, leivinpaperia, pakasterasioita ja -pusseja, ilmapalloja, pillejä, serpentiiniä sekä pöytäliinan. Lisäksi ostin ruokaa: maitoa, jugurttia, oliiviöljyä, oliiveita, puurohiutaleita, popkorneja, teetä, keksejä, kikherneitä purkissa (en enää ikinä osta sellaisia, joita pitää itse liottaa) ja mätiä. Lisäksi tiskiainetta ja suihkusaippuaa. Olen ostoksiini aivan tavattoman tyytyväinen. Kaikki ruuat ovat sellaisia, joita meillä menee jatkuvasti. Säilykkeissä oli päiväystä vuodeksi eteenpäin, ja mäti on sellaista herkkua, että jos sitä saa halvalla niin varmasti ostan varuiksi pakastimeen. Muut tavarat ovat samalla tavalla tarpeellisia ja käytössä kuluvia. Lapsiperheessä tarvitaan aina pillejä, serpentiiniä ja ilmapalloja, sillä niillä pelastaa mitkä tahansa lastenkutsut. Elmukelmua ja leivinpaperia menee tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa niitä pitää kuitenkin ostaa lisää. Yksi ekstrapaketti kaapissa ei haittaa, mutta se lykkää tarvetta ostaa uusi pakkaus taas vähän pidemmälle.

Pöytäliina oli täydellinen heräteostos, mutta samalla todellinen löytö. Meillä on kangasliina pöydällä joka päivä, ja kahden alle kouluikäisen syödessä sotkua tulee. Vaihtovaraa pitää olla, ja olin kaivannut nättiä arkiliinaa pidemmän aikaa. Nyt löytyi kiva kuosi, Finlaysonin tuote ja oikea koko, hinta 7€. Koen todellakin säästäneeni tuolla ostoksella. Toisaalta tein myös ihan oikeaa säästöä jättämällä kauppaan sellaisia juttuja, joita en oikeasti tarvitse. En ostanut esimerkiksi patalappuja (vaikka olivat halpoja kuin mikä, koska meillä on niitä riittävästi ennestään) enkä koskenut karkkeihin, koska en halua syödä karkkia. Jos sitä on kaapissa, itsekurini ei riitä vastustamaan, joten tein itseni kannalta viisaamman ratkaisun, kun jätin karkit ostamatta, vaikka halpoja olivatkin.

Aion siis todellakin säästää vielä lisää tuossa loppuunmyynnissä. Tänään inventoin kuivakaapit, ja sitten menen huomisaamuna listan kanssa kauppaan. Jos siellä tulee vastaan oikeanlaista pastaa, sokeria, jauhoja, säilykkeitä tai pakasteita, ostan. Olen yleensä pikemminkin aliostaja, mistä seuraa hankaluuksia sitten, kun tavarat on loppu enkä ole raaskinut ostaa tarpeeksi varastoon. Mutta nyt kun kerran tilanne on tällainen, näien ostamisen pelkästään järkevänä. Hinnan lisäksi säästän itseltäni tulevaisuudessa monta vaivaa, kun kaapissa on jo sitä mitä pitää.

Kuka muu säästää ostamalla? Säästättekö aikaa, vaivaa vai rahaa? Vai peräti kaikkia kolmea?

Mitä kaikille projekteille kuuluu?

Elokuun alkupuolella kirjoitin kaikenlaisista hankinnoista, jotka olin todennut tarpeellisiksi. Pääasiassa listalla oli kolme asiaa: kerrossänky, oskarinoksa sekä parvekevalot. Tällä hetkellä tilanne on tämä: kerrossänky on ostettu mutta sitä ei ole vielä saatu. Odotan, että se toimitetaan meille nyt alkavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla. Sänky laittaa liikkeelle ketjureaktion huoneen järjestyksessä ja tavaroiden säilytyksessä. Kirjoitan enemmän kunhan huonekalu saapuu, mutta olen erittäin tyytyväinen ettei tätä tarvinnut kauempaa miettiä. Tarvittiin yksi tehokas lauantai, ja onnistuin hankkimaan sängyn vieläpä alennusmyynnistä. Joten siltä osin tilanne hallinnassa.

Oskarinoksakin on hankittu, samoin ruuvit ja proput. Mutta arvatkaa onko se seinässä? No EI OLE. Pitäisi porata kiviseinää ja aloin jännittää. Täytyy päästä siitä yli, että pääsen tuulettelemaan ensi talvena neuleita pakkasilmassa. Niiden syysvalopalleroiden kanssa kävi niin, että ne jäivät epäkäytännöllisinä kauppaan. Menin katsomaan, mutta paketista kävi ilmi, että niitä ei ole tarkoitettu Suomen talvioloihin. Mitä järkeä on ostaa lamppuja, joita ei saa käyttää pimeimpänä aikana? Jos olisi parvekkeella lasit, tilanne olisi toinen.

Sitten katsaus ruokalistojen tilanteeseen. Kahden menneen viikon suunnitelmat löytyvät kokonaisuudessaan täältä. Voin kertoa, että laitoin kyllä niitä ruokia joita oli listalla, mutta ihan miten sattuu. Ne kaapista löytyneet cannellonit tuli tehtyä, ja onnistuivat hyvin. Se on tosin niin vaivalloista ruokaa, että ihan äkkiä ei tule tehtyä uudelleen. Porokin tuli tehtyä, mutta ei keskellä viikkoa, vaan herkutteluna viikonloppuna.

Suunniteltuja ruokia, jotka taas jäivät kokonaan tekemättä, olivat paistettu riisi,savulohipasta, nuudeliwokki ja perunavihannesmuussi, joka oli tarkoitettu lihapullien lisukkeeksi. Lihapullia kyllä tein, mutta ne syötiin spagetin kanssa. Suunnittelu ei täysin mennyt hukkaan, koska ruuanlaitto sikäli helpompaa, että ideoita oli valmiina. Samoin sain pakastimesta ja ruokakaapeista pois suunnitelman avulla sellaisia ruoka-aineita, jotka odottivat käyttöä. Toisaalta tämä oli mennyt paremmin, jos olisin katsonut listaa aina etukäteen, ja valmistautunut laittamaan sitä mitä olin suunnitellut. Se ei olisi ollut iso vaiva, mutta jotenkin pari viime viikkoa ovat olleet kovin hektisiä, ja siksi ruuan laittaminen on tuntunut tavanomaistakin työläämmältä. Ilman suunnitelmaa se olis kyllä ollut vielä hankalampaa.

En voi uskoa että kaksi viikkoa meni jo. Taas pitäisi tehdä uudet listat. Ei jaksa ei huvita! Mutta ei auta. Jos en tee sitä, niin saan sanoa hyvästit ruokahävikin pienentämiselle ja kasvisruuille. Joten huomisen aikana täytyy ryhdistäytyä ja kehittää seuraavan kahden viikon listat.

Koko koti kuntoon: Ruokalistat

Elo- syyskuun ruokasuunnittelu noudattaa sellaista linjaa, että viikossa on ainakin yksi kasvispäivä ja ainakin kaksi kalapäivää. Tarkoitus on suunnitella yksi lämmin ruoka, jota syödään ensin iltaruualla ja mahdollisesti seuraavana päivänä lounaalla. Ainakin perheen alaikäiset saavat lounaaksi jämiä, itse syön normaalisti lounaaksi salaattia. Pääpaino on arkiruuissa, mutta perjantain iltaruuasta voisi kyllä syödä vielä lauantain lounaan. Jos systeemi toimii hyvin, silloin ei samana päivänä tarvitse syödä kahta kertaa samaa ruokaa, vaikka ei sekään nyt katastrofi ole.

Ostin eilen hallista kalan, jonka laitan tänään uuniin, sekä jauhelihaa, josta tehdään ne cannellonit viikonloppuna. Sitten ensi viikon lista:

  • Ma: Kanasuikaleita ja riisiä
  • Ti: Paistettua riisiä (kasvis, tähän saan tyhjennettyä pakastinta)
  • Ke: Kalafilettä pannulla (riippuen mitä tuoretta saa) ja perunoita
  • To: Kaavitaan kaapista kaikki mahdolliset jämät ja syödään niitä
  • Pe: Lihapullia ja peruna-vihannesmuussia

Selvennyksen vuoksi todettakoon, että kaikkien ruokien kanssa syödään salaattia tai muita tuoreita vihanneksia, mutta en viitsinyt kirjoittaa sitä erikseen jokaisen ruuan kylkeen. Tiistain paistettu riisi on tarkoitus tulla maanantain ruuan sivutuotteena. Kokemukseni mukaan viikon aikana kertyy erinäisiä jämiä, joten torstaina syödään niitä sekä kaveriksi munakasta, jos jämiä ei olisikaan kertynyt tarpeeksi. Perjantaina tehdään lihapullia sellainen määrä, että niistä riittää lounaaksi ainakin lauantaina.

Sitten seuraava viikko:

  • Ma: Savulohipastaa
  • Ti: Kasvis-fetapaistos (kiitos OP hyvästä vinkistä!)
  • Ke: Poron ulkofilettä ja perunoita (poro on pakastimessa ja se pitää syötä pois)
  • To: jämäpäivä
  • Pe: Itämainen nuudeliwokki (kanaa ja kasviksia)

Tämän viikon perjantain ruuasta ei välttämättä riitä lauantaille. Mutta tämä oli nuoriso-osaston toiveruoka. Huh, tulipahan tehtyä! PAhoittelen että listat ilmestyivät tänne vasta perjantaina. Näin pitkään yritin lykätä hommaa, jostain syystä inhoan tuota suunnittelua. Mutta sitten kun se on tehty, on tosi hyvä fiilis. Kuten esimerkiksi nyt! Kuten huomaatte, kalaa näyttäisi olevan vain kerran viikossa, mutta se on meille tyypillinen viikonloppuruoka, joten kaksi kalapäivää viikossa tulee kyllä täyteen.

Kiitos muuten hyvistä vinkeistä edellisen postauksen kommentteihin. Millaisia listoja te olette kehitelleet?

Koko koti kuntoon: ruokasuunnittelu

Tämä on ensimmäinen osa tätä asiaa, jottei postaus veny liian pitkäksi. Tässä ensimmäisessä puhun ruokasuunnittelusta yleisesti, ja seuraavassa osassa käyn käytännön tasolla läpi, miten sen suunnittelun teen.

Viime viikolla kävin läpi kaikki ruokavarastoni. Jääkaappi vaatii vielä pientä viimeistelyä, mutta nyt minulla on käsitys siitä, mitä kaikkea täytyy tässä lähitulevaisuudessa käyttää pois. Ainakin näitä löytyi kaappien kätköistä:

  • Cannellonit
  • Lisukeohraa
  • Suolakurkkuja
  • Tulista arrabiata-kastiketta
  • Mannaryynejä
  • Maustekastikkeita
  • Sardiineja
  • Peruna-sipulisekoitusta pakkasesta

Kuten näkyy, lista on aika sekalainen. Cannellonit päätettiin tehdä ensi viikonloppuna. Sardiinireseptejä olen keräillyt jonkin aikaa. Paketti on niin iso, että täytynee tehdä ehkä alkuruoka ja vaikkapa pasta noista. Maustekastikkeita täytyy piilotella erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Ne ovat niitä joihin aina kaupassa haksahdan, ja sitten jäävät parin kerran jälkeen hyllyyn. Ryynejä voisin puuron lisäksi piilotella vaikka sämpylöihin. Seuraavien viikkojen ruokalistat koostan siis niin, että näistä pyritään ensimmäisenä eroon.

Viime vuonna ruokasuunnittelu ei kuulunut Koko koti -projektiin, mutta olen miettinyt, että se on meidän perheessä niin olennainen osa sujuvaa arkea, että otin mukaan tähänkin. Jos tämä ei tunnu istuvan teidän arkeen, niin hypätkää yli kaikessa rauhassa. Perustelen kuitenkin hieman, miksi tämä on niin tärkeää.

Ensimmäinen syy on se, että etukäteen mietityt ruokalistat poistavat kaupassa haahuilun ja ruokakauppastressin. Mikään ei ole rasittavampaa kuin vaeltaa kaupassa pienessä kiireessä ja yrittää keksiä jotain järkevää mutta nopeaa ruokaa, joka ei olisi eineksiä. Argh. Oikea arkipäivän kauhutilanne. Kokemukseni mukaan lapsiperheissä arki rullaa sitä kevyemmin mitä nopeammin ja pienemmällä vaivalla ruoka on pöydässä. Mitä helpommin ja nopeammin ruoka valmistuu, sitä enemmän jää aikaa muuhun. Mutta kartan eineksiä, joten suunnittelu helpottaa siten käytännön elämää todella paljon.

Toinen syy on satokauden hyödyntäminen, kasvisruokapäivän säännöllistäminen ja fiksummat valinnat. Haluan kehittyä siinä paremmaksi sen suhteen, että valitsisin juuri sesongissa olevia kasviksia, kestävästi kalastettua kalaa ja muutenkin järkeviä ruokia. Jos en suunnittele, en siellä kaupassa muista, mikä olikaan nyt hyvää – saati sitten että mitä siitä valmistaisi. Jos taas olen miettinyt ruuat etukäteen, pystyn ottamaan huomioon nämä kaikki asiat jo ennalta. Suunnittelun tavoitteena  on myös lisätä kasvisruokia meidän jokaviikkoiseen arkiruokavalikoimaan. Koska en tuosta vaan osaa laittaa juuri mitään kasvisruokaa, täytyy tehdä suunnitelma.

Kolmas syy on henkilökohtainen. Jos en ole etukäteen miettinyt mitä syön, en syö mitään. Tarkemmin sanottuna en syö mitään järkevää oikeaa ruokaa, vaan elän leivällä ja jugurtilla koko päivän. Se ei ole ravitsevaa, eikä tee hyvää muutenkin herkästi heilahtelevalle verensokerilleni. Olen normaalipainoinen ja haluan pysyäkin sellaisena. Tiedän kokemuksesta, että jos en syö jotain fiksua lämmintä ruokaa päivällä, paino lähtee herkästi hiipimään epätoivottuun suuntaan, eikä olo ole kovin hyvä muutenkaan. Olen myös huono syömään kasviksia, marjoja ja muuta terveellistä, ellen suunnittele niitä normaalin arkiruokani osaksi.

Ruokasuunnittelu on ihan kokeilemisen arvoinen juttu, jos mikä tahansa noista yllä olevista tuntuu tutulta. Onko teillä muita hyviä syitä suunnitella arkiruokailua? Huomenna laitan ruokalistat esille ja kerron tarkemmin millaista logiikkaa suunnitelmani noudattavat.

Koko koti kuntoon myös tänä vuonna!

Tättärää, nyt se alkaa! Viime vuonna aloitin projektin vasta noin viikkoa myöhemmin, mutta en jaksa enää odotella joten nyt lähtee.

Uusi lukijoille selvennykseksi: Koko koti kuntoon on kodinraivausprojekti, jossa käydään läpi koko huusholli raivaten ja siivoten. Tavoitteena on, että jouluun mennessä on niin siistiä, että hyasintin voi tyrkätä komeron hyllylle ja istua siellä järjestyksestä nauttien kaikki joulunpyhät. Tämä siis juontaa juurensa Marttojen (sinänsä erinomaiseen neuvoon) siivota komero jos aikoo viettää joulunsa siellä. Minun lähtökohtani on, että jos aloittaa elokuussa, jouluun mennessä tulee valmista. Viime vuoden projektin tekstit löytyvät hakusanalla Koko koti kuntoon. Osittain tämä menee viime vuoden kanssa päällekäin, mutta en aio noudattaa täsmälleen samaa järjestystä. Ideana on, että minä kirjoitan täällä aina alkuviikosta, mitä aion itse raivata tai siivota, ja kaikki jotka ovat haasteessa mukana voivat kommenteissa kertoa miten kotona meni.

Olen viime vuonna aloittanut ruokakaapista ja arvatkaa mitä! Tänä vuonna sama homma. Koko koti kuntoon lähtee liikkeelle ruokien raivauksesta. Olen hylly kerrallaan tyhjentänyt ruokatarvikkeet pois, imuroinut muruset ja pyyhkinyt tahrat, ja palauttanut kaiken takaisin. Tänä vuonna on todella hyvä tilanne, koska mitään ei tarvinnut heittää pilaantuneena pois. Mutta jos törmäät niin vanhaan ruokaan ettei sitä voi käyttää, heitä menemään. Huomaa kuitenkin, että monet kuiva-aineet kuten pastat, riisit jne. säilyvät kyllä yli parasta ennen -päiväyksen. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kaapissa oli muutamia sellaisia ruokia joiden päiväys alkaa lähestyä. Ne täytyy laittaa ruokalistalle, kun alan suunnitella syksyn ruokia.

Järjestin kuivaruuat myös vähän uudella tavalla. Laitoin kaikki hiilihydraatit yhdelle hyllylle ja säilykkeet yms. omalleen. Pieni muutos mutta sai aikaan järkevämmän logiikan mielestäni. Olen kuivat aineet jo järjestänyt, mutta jääkaappi ja pakastin ovat vielä tekemättä. Kun olen nekin saanut valmiiksi, on vuorossa ruokalistojen suunnittelu. Yritän JÄLLEEN ryhdistäytyä suunnittelun suhteen, mutta sitä on turha tehdä ennen kuin on selkeä käsitys siitä, mitä ruokia pitää ensimmäisenä tehdä kaapeista pois. Kirjoitan suunnittelusta ensi viikolla lisää, kunhan saan jääkaappi-pakastimen inventoitua.

Sanoisin, että ruokajätteen syntymisen suhteen on vuoden aikana tapahtunut kehitystä. Silti lomalla pääsi ote luiskahtamaan, ja kun välillä oltiin kotona ja välillä poissa, jääkaappiin jäi välillä pilaantumaan ruokaa. Siitä on asianmukainen huono omatunto, mutta uskon että arkirutiinien myötä tilanne paranee jälleen. Olen silti huomannut, että ruokakaappien selkeä järjestys on yksi avainasioista ruokajätteen vähentämiseksi. Ydin on siinä, että pitää nähdä, mitä kaapeissa on. Jos ei näe, ei tiedä eikä muista. Kun ei tiedä eikä muista, ostaa uutena sellaista mitä oli jo ja unohtaa takariviin tuotteita pilaantumaan. Kun huomaan taas pilanneensa jotain unohtamalla, motivaatio laskee. Niinpä järjestys jääkaapissa ja kuivaruokakaapeissa on tärkeää.

No niin! Onko ketää muita lähdössä tähän raivausprojektiin mukaan?

Hauki on hyvä kala – WWF:n kalaopas ja arjen ruokavalinnat

WWF julkaisi jälleen päivitetyn kalaoppaan. Jos syö kalaa ja haluaa myös että syödyt kalat on kestävällä tavalla kalastettu, tämä opas on todella hyvä työkalu. Olen hyvin iloinen, että joku ylläpitää tällaista luetteloa. Nettisivu on yksinkertainen ja selkeä. Sen ”liikennevaloillasysteemi” on erittäin helposti ymmärrettävä. Oppaan saa myös pikakuvakkeena omaan älykännykkään, ohjeet siihen täällä.

Sitten niitä ongelmia. Monilla kalaoppaan kaloilla on yhtä aikaa sekä vihreä, keltainen että punainen valo. Tämä jos mikä on hämmentävää. Sama kala saattaa nimittäin olla vihreä, jos se on pyydetty tietystä paikasta tai tietyllä menetelmällä, mutta punainen jos pyyntipaikka on eri. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkkä vilkaisu ei yleensä riitä. Täysin vihreää valoa saavat vain ahven, hauki, silakka, silli, särkikalat, kuore, muikku ja made sekä vähän harvinaisemmista nahkiaiset, karppi ja haimonni. Sitten on koko joukko muita kaloja, jotka voivat olla joko tosi hyviä tai huonoja valintoja elologiselta kannalta. Esimerkiksi lohi: jos se on ASC- ja luomumerkittyä, voi syödä huoleti. Jos taas mm. Norjassa kasvatettua, valintaa pitäisi listan mukaan harkita tai välttää. Jos kala on kasvatettu Chilessä, WWF neuvoo jättämään ostamatta.

Kalaopasta opiskeltuani olo on vähän väsähtänyt. Taas menee monimutkaisemmaksi kuin ennen. Tietenkin jos pysyttelee noissa edellä mainituissa suomalaisissa kaloissa, ongelmaa ei ole. Mutta jos ei esimerkiksi tykkä silakoista, välttää haukea ympäristömyrkkyjen takia ja pitää ahvenia turhan ruotoisina, joutuu luovimaan hyvien ja huonojen vaihtoehtojen välillä. Ilmeisesti MSC- ja ASC-sertifikaatit ovat aika hyvä valinta kalan kuin kalan suhteen. Eli jos ostaa kalaa tiskiltä, voi kysellä niiden sertifikaateista. Mietin, että mitenkähän ravintolassa – pitäisikö aina kysyä mistä kala on peräisin? Tai katsoa ensin kalaoppaasta, mikä on oikea vastaus ja sitten tiedustella tarjoilijalta.

Monimutkaisuudesta huolimatta hyödyllinen tuo opas on, se on todettava. Olen oppinut uutta, mm. sen että ankerias on erittäin uhanalainen (mutta mikä herkku!), eikä kampelallakaan mene kovin hyvin. Toisaalta tonnikala ei automaattisesti ole paha valinta. Luulin että tonnikalaa pitäisi välttää aina ja kaikkialla, mutta MSC-sertifioitu saa WWF:ltä vihreää valoa. Tästä ilahtuneena ostin heti ko. kriteerit täyttäviä tonnikalapihvejä pakasteena. Edellisistä on vuosia aikaa, juuri tämän välttelyn takia.

Yritän nyt soveltaa kalaopasta ahkerammin kalaa ostaessani. Viitseliäisyyttähän tämä taas vaatii, enkä varmaan pääse täydelliseen suoritukseen. Tänäänkin ostin norjalaista lohta, ja vasta kotona huomasin että se on sillä keltaisella listalla. No, kyllä se syödään siitä huolimatta. Mutta yrittää aina saa, ja ainakin nuo sertifikaatit tekevät valinnoista vähän helpompia.

Onko teillä kalaopas käytössä?

Jääkaappi järjestäytyy uudelleen

Kuten tiedätte, olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jääkaapissa pitää olla järjestys. Erityisen tärkeää se on silloin, kun kaappi on täynnä. Mitä enemmän tavaraa, sitä huonompi näkyvyys. Jos siihen lisää sen, että eri ruoka-aineita voi olla millä hyllyllä tahansa, ainakin meillä riski ruoan pilaantumiseen kasvaa merkittävästi. Jos taas voin olla varma siitä, että kaikki jugurtit ovat vierekkäin, kaikki jämäruuat yhdellä hyllyllä ja niin edelleen, näen myös kerralla mitä meillä on ja mitä puuttuu.

Välillä järjestystä on ollut hieman hankala pitää. Etenkin juusto- ja leikkelepaketit ovat seilanneet hyllyllä miten sattuu. Onneksi tähänkin ongelmaan joku minua fiksumpi oli jo keksinyt ratkaisun. Olen taas käynyt hakemassa inspiraatiota Paikka kaikelle -blogista, jossa sattui sama aihe tulemaan esiin muutama viikko sitten. Ilanan tekstissä puhuttiin ensisijaisesti ruokahävikin minimoimisesta, mutta kiinnitin huomioni ihan muuhun. Sain järisyttävän ahaa-elämyksen, joskin samaan aikaan voin vain ihmetellä, miten kaavoihin kangistunut sitä voikaan olla. Jääkaapissakin voi olla koreja. Niin yksinkertaista se on. Kuten Ilanallekin sanoin, MIKSI en ole tajunnut tätä aiemmin?

Meidän jääkaappi ei tietenkään pääse ammattijärjestäjän kaapin tasolle, mutta otin heti tuon nerokkaan idean käyttöön.

IMG_3793

Tässä lopputulos. Minulla on tapana säästää noita hedelmien mukana joskus tulevia muovilaatikoita, koska ne ovat hyviä monenlaisten pikkutavaroiden säilyttämiseen. Niissä voi myös säilyttää juustoja jääkaapissa. Huomatkaa myös konmari-tekniikka, jossa kaikki on sijoitettu pystyyn. Kuka sanoo ettei jääkaappiaan voi kondoilla? Uskoisin, että tästä tekniikasta on hyötyä yhtä paljon pienten kuin isojenkin kaappien kohdalla. Pienessä tila tulee tehokkaammin käytetyksi, isossa taas pienet ruokapakkaukset eivät pääse hukkumaan muiden ruokien sekaan.

Tässäpä tekniikka, josta en enää luovu. Jossain vaiheessa kun sopiva rasia tulee vastaan, vaihdan tuon pyöreämuotoisen purkin kulmikkaaseen, koska se on tilankäytön suhteen järkevämpi valinta. Että voi pienet asiat tehdä ihmisen tyytyväiseksi! Jääkaapin juustokaaos on ikuisesti takanapäin. Kiitos Ilanalle tästä vinkistä! Jos jollakulla on kotona sama ongelma kuin minulla aiemmin, eli helposti sotkuun pyrkivä jääkaappi, kokeilkaa tätä. Ei taatusti ainakaan pahenna tilannetta.

Vähemmän lihaa

Lueskelin äskettäin kiinnostavaa kirjaa. Hanna Mattilan toimittama Vähemmän lihaa – kohti kestävää ruokakulttuuria pohtii lihan merkitystä lautasella monelta taholta. Kirja koostuu artikkeleista, jotka käsittelevät aihetta mm. terveyden, ympäristön ja maatalouden kannalta. En lukenut kaikkia artikkeleista, vaan lähinnä niitä, jotka keskittyivät minua eniten kiinnostaviin aiheisiin, eli ympäristövaikutuksiin sekä terveyteen.

Jouduin jo palauttamaan kirjan joten kirjoitan tätä muistini varassa. Pahoittelen siis pieniä epätarkkuuksia. Kirjan pääviesti tulee kuitenkin tuossa otsikossa ja kirjan nimessä: kaikenlaista hyvää seuraisi siitä, jos söisimme vähemmän lihaa. Missään ei vaadita lihansyönnin täydellistä lopettamista. Minusta yksi kiinnostavimmista tiedoista oli, että terveellinen ruokavalio voi aivan hyvin sisältää lihaa ja maitotuotteita. On tiedossa, että jos lihaa ja lihavalmisteita syö paljon, riskit saada esim. tietty syöpä kasvavat. Mutta kirjassa huomautetaan, että lihan epäterveellisyyteen vaikuttaa myös ne tavat, joilla lihaa valmistetaan. Vähän tai kohtuullisesti lihaa sisältävä ruokavalio ei siis vaaranna terveyttä, etenkin jos lihaa valmistetaan muutenkin kuin grillaamalla. Tämä oli hyvin ilahduttava tieto, sillä suoraan sanottuna minusta ei olisi kasvissyöjäksi, paitsi tietysti pakon edessä.

Ympäristötieto oli vielä kiinnostavampaa. Lihantuotanto kuormittaa ympäristöä tosi paljon, mutta ei kaiken lihan. Kanan- ja sianlihan tuotanto on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin naudanlihan. Pelkästään siirtymällä naudanlihasta noihin kahteen, pienentää hiilijalanjälkeään merkittävästi. Toisaalta lihantuotanto pilaa ympäristöä myös monilla muilla tavoilla, joten ilmaston lämpeneminen ei ole yksittäinen lihantuotannon haittavaikutus.

Asia ei kuitenkaa ole aivan mustavalkoinen. Esimerkiksi Suomessa naudanliha on usein maitokarjasta peräisin. Tämä taas on ekologista, sillä jos lehmä on kerran kasvatettu, se kannattaa lopuksi syödä, sillä muuten liha menee hukkaan. ”Pahin” vaihtoehto on pelkästään lihan takia kasvatettu karja, joka on ruokittu ihmisravinnoksi kelpaavalla rehulla, kuten soijalla tai maissilla. Sen sijaan ”tavallinen” lehmä syö lähinnä ruohoa, mikä taas on järkevää, siinä mielessä, että ruohoa ja heinää voidaan kasvattaa mailla, jotka eivät sovellu ihmisruuan kasvatukseen.

Se, ostaako lihansa läheltä ja luomuna, ei hirveästi vaikuta siihen, miten ympäristöystävällistä liha on. Sen sijaan eläinten hyvinvointiin sillä on merkitystä. Tässä tosin tekisi mieli lisätä, että ostamalla kotimaista lihaa, tietää suunnilleen mitä saa. Halpaa tuontilihaa koskee samat ongelmat kuin esimerkiksi muualta tuotuja halpoja vaatteita. Tuotanto-olosuhteet ovat lähes varmasti paljon huonommat kuin Suomessa, samoin lihan laadusta ei ole takeita. Suomen lainsäädäntö ja valvonta ovat moniin muihin maihin verrattuna aivan eri tasolla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että riistan syöminen ei automaattisesti tee onnelliseksi. Riistan ympäristövaikutuksia ei ole tutkittu, koska sen osuus ihmisten ruokavaliosta on niin pieni. Kirjassa kuitenkin todetaan, että koska esim. poro on märehtijä, se tuottaa metaania siinä missä lehmäkin. Syömällä pelkkää riistaa ei siis voi vapauttaa itseään ympäristövastuusta.

Yhteenvetona sanoisin, että jos nämä asiat ovat joskus käyneet mielessä, voin suositella kirjaa ja etenkin näitä aiheita käsitteleviä artikkeleita lämpimästi. Itse tulin siihen johtopäätökseen, että hyvä ihminen voi olla vaikka söisikin lihaa. Voisin hyvin vähentää lihan syömistä, siitä ei olisi mitään haittaa ja sen otan uudeksi tavoitteeksi. Naudanlihan syömistä voin hyvin vähentää reippaasti, ja korvata nauta broilerilla ja possulla. Ne ovat muuten halvempiakin. Mutta minun ei tarvitse ruveta täysipäiväiseksi kasvissyöjäksi. Suosin kotimaista ruokaa muutenkin, mutta tämän kirjan luettuani entistä määrätietoisemmin. Luomua suosin monestakin syystä, ja tämän kirjan perusteella se on ollut fiksu valinta.

Mitä mieltä olette? Oletteko tietoisesti yrittäneet muuttaa ruokatottumuksia terveys- tai ympäristösyistä?

Ruuasta ja ennakoinnista

Arjen helppous perustuu ennakointiin. Tämä on näitä Elämän Suuria Totuuksia, jotka kenties toisille ovat itsestäänselvyyksiä alusta asti, mutta jotka toisten pitää opetella kantapään kautta. Asetun itse jonnekin puoliväliin. Olen luonnostani suunnittelija ja varautuja, mutta etenkin lasten myötä ennakointi on noussut arvoon arvaamattomaan. Siinä sivussa olen havainnut, että se kyllä jeesaa melkein kaikessa.

Tähän alkuu pitää tosin todeta, että sellainen itsestään soljuva arki ei välttämättä ole kaikilla ykkösprioriteettina. Minulla se kuitenkin on. Inhoan sydämeni pohjasta kaikenlaista säätöä, sekoilua, ja etenkin sellaista harmittelua, että olisinpa eilen tehnyt asian X, niin nyt ei olisi mitään ongelmaa. Näitä edellämainittuja inhokkeja voi parhaiten torjua ennakoinnilla. Ennakointi on sitä, että mietitään etukäteen, mikä voi aiheuttaa ongelmia, ja sitten puututaan niihin syihin ennen kuin ongelma on edes näköpiirissä. Kun tämä onnistuu, voi surffata tyynesti monien karikoiden ohi, ja jos yllättävä tilanne tulee vastaan, siitäkin selvitään ilman stressiä.

Meidän perheen ruokahuolto esimerkiksi pelaa kaikkein parhaiten, kun olen ennakoinut tarpeeksi. Kiinnitän edelleen huomiota ruokahävikin vähentämiseen, ja mielestäni tilanne on kohentunut talven aikana. Tämä johtuu etupäässä ennakoinnista. Katson sinne jääkaappiin joka aamu, ja panen merkille pilaantumisvaarassa olevat ruuat. Ennakoin myös siten, että pidän jääkaapin järjestyksessä, jolloin hahmotan mitä siellä on.

Kehitettävää olisi siinä, että jossain olisi jatkuvasti päivittyvä kauppalista. Se olisi hyvää ennakointia, mutta jostain syystä en ole saanut aikaiseksi. Seurauksista kärsin itse, kun unohdan kauppareissulla jonkin olennaisen jutun. Yritin keksiä tähän esimerkkiä, eikä tullut mieleen yksittäistä tavaraa. Sen sijaan minulla on vahva tunne siitä, että jotain unohtui, mutta en vaan muista mikä se oli… eli kannattaisi varmaan aloittaa sellainen kauppalista.

Edessä häämöttävät pyhät vaativat aina ennen paljonkin ennakointia, mutta nyt aukioloaikojen vapauduttua elämä on helpottunut sen osalta. Täytyy sanoa, että kuluttajan näkökulmasta on ihan mahtavaa, kun tietää että joku kauppa on joka päivä auki. Yritän myös oppia sitä, että silloin kun tilaa ruokaa kotiinkuljetuksella, kannattaa ennakoida, ja tilata kaikkea paljon. Kaikki tulee kuitenkin syötyä, ja korkeintaan käy niin että seuraava tilauskerta siirtyy vähän pidemmälle. Jostain syystä tätä on ollut hankala omaksua.

Monettako kertaa valittelen, että sitä ruokasuunnittelua pitäisi taas ruveta harrastamaan? Nyt minulla on yksi syy lisää, kun erään perheenjäsenen vatsavaivoja on alettu selvitellä. Jos minulla olisi ruokalistat kirjoitettuna, seuranta olisi varsin helppoa. Olisikohan tässä motivaatiota riittävästi? Jos vaikka pääsiäislomalla ryhdistäydyn ja kirjoitan loppukevään listat valmiiksi. Tämä jos mikä helpottaisi arkea ja auttaisi monen asian ennakoinnissa, on vain se ryhtymisen vaiva eli suomeksi sanottuna saamattomuus esteenä.

Minulla on ennakoinnista muutakin sanottavaa, mutta säästän sen ensi viikolle. Ennakointi on nimittäin etenkin lasten kanssa ja matkustaessa todella tärkeää – ainakin minulle. Harrastatteko te ennakoimista? Missä asioissa ennakointi kannattaa?

Mutta mistä tietää, mikä on suomalaista?

Ensimmäinen raportti kotimaisen ruuan suhteen tulee jo vähän etuajassa. Parin päivän aikana on nimittäin käynyt ilmi, että välillä on vaikea tietää, mistä maasta ruoka on. Vihanneshyllyllä on helppoa, sillä lapussa lukee mistä mikäkin on peräisin. Nyt kun ruuan alkuperään on ruvennut kiinnittämään huomiota, tajusin että samoja hedelmiä on tarjolla monesta eri maasta. Esimerkiksi lähikaupan omenista osa tuli Brasiliasta, osa Puolasta ja osa Hollannista. Valitsin eurooppalaisen version, koska ajattelin että saman hedelmän rahtaaminen toiselta puolelta maapalloa tuntuu tarpeettomalta.

Porkkanaa, kurkkua, tomaattia ja perunaa saa suomalaisina. Samoin niitä ruukussa kasvavia yrttejä ja salaatteja. Sen sijaan muiden vihannesten suhteen on ollut huonompi tuuri. Haluan syödä parsakaalia, mutta ainakaan lähikaupassa ei ole kotimaistavaihtoehtoa tarjolla. Luomuna tuotettu parsakaalini tulee Espanjasta. Lihan ostaminen kotimaisena on myös aika helppoa, sillä alkuperä ilmoitetaan yleensä selkeästi pakkauksessa, nykyisin jopa paikkakuntaa ja tilaa myöten.

Mutta miten on maitotuotteiden laita? Olen havainnut, että purkin tai tölkin kyljessä ei lue, mistä maito on peräisin. Jos merkki on suomalainen, oletan myös maidon tulevan Suomesta. Mutta voinko olla varma? Pikaselvitys kertoo, että S-ryhmän Kotimaista-merkki lupaa olla aina raaka-aineiltaan ja valmistusmaaltaan suomalainen, samoin Valion kaikki maito on kotimaista alkuperää. Täytyy kyllä sanoa, että Kotimaista on tässä suhteessa loistavaa brändäystä. Jos kuluttaja haluaa kotimaista, hän näkee alkuperän jo paketin nimestä.

Leipä jäi sen sijaan pimentoon. Leipomot ovat Suomessa, mutta leipäpussin jauhojen alkuperästä ei puhutan yhtään mitään. Ostin Primulan kauraleivän. Koska jauhojen alkuperä ei käynyt pussista ilmi, yritin selvittää asiaa Primulan nettisivuilta. Siellä ei aiheesta kerrota sanaakaan. En jaksanut ruveta soittelemaan palvelupuhelimeen, mutta teen sen johtopäätöksen, että jos kotimaisuus olisi tärkeä arvo, se varmasti mainittaisiin ainakin yrityksen kotisivuilla. Vaasan kotisivuilla puolestaan pyöritellään, että pyrkimys olisi suomalaisuuteen mutta käytännössä saatavuus vaihtelee. Tästä voi siis päätellä, että osa jauhoista on kotimaista, osa taas jostain muualta. Mistä, sitä kerrota.

Suomalaisen ruuan ostaminen onnistuu siis tiettyy pisteeseen saakka. Mutta jos tavoitteena olisi 100% kotimaisuus, alkaisi tulla ongelmia. Kotimaisuus on hyvä arvo, mutta ainakaan minä en näe järkevänä yrittää vetää noin tiukkaa linjaa. Näitä pieniä valintoja tekisin silti mielelläni. Tämän ensimmäisen yrityksen perusteella sanoisin, että ainakin leipäteollisuudella olisi tässä mahdollisuus parantaa.