Avainsana-arkisto: suunnittelu

Varovaisia remonttihaaveita

Julkaistu , kirjoittanut
14

Kirjoitin keväällä, mitä mieltä olen nykyisestä keittiöstämme, ja mitä siinä muuttaisin jos nyt olisin tekemässä. Kävikin niin, että pääsen miettimään näitä asioita ihan tosissaan, sillä olemme ruvenneet suunnittelemaan ensi keväälle keittiöremonttia. Tulossa on isompi urakka, päätettiin, että tehdään nyt ns. kerralla kuntoon.

Koska kiire ei ole, tässä on nyt aikaa miettiä toteutusta huolellisesti. Olen ruvennut selailemaan sisustuslehtiä sillä silmällä, että sopisiko tuollainen keittiö meille. Huomaan, että haluaisin jopa visuaalista päivitystä. Meillä on aina ollut valkoinen keittiö. Nyt olen alkanut miettiä, olisiko vaalea puu kuitenkin kivan näköinen? Tai entä maalipinta? Tai kuultolakattu puu? Tiedän että haluan vaaleaa ja yksinkertaista, mutta en enää sileää, kiiltävää valkoista pintaa, joka meillä on ollut yli 10 vuotta. Kahvattomuus oli silloin muotia, mutta enää en sitä halua. Kahva ovessa on järkevä keksintö. Ei ole sattumaa, että sitä suosittu varmasti niin kauan, kuin kaapeissa on ollut ovia. Lattiassa on ollut laminaatti, josta olen omaksi yllätyksekseni pitänyt paljon. Nykyisin kuulemma kivilaatat ovat suosittuja, mutta en välttämättä haluaisi niin kovaa lattiamateriaalia. En kyllä halua puutakaan, se on liian hankalahoitoinen. Jotain muuta, mutta mitä?

Olen miettinyt myös sitä, miten tavarat kannattaisi järjestää. Haluaisin esimerkiksi kaikki ruokatarpeet vierekkäin; sekä kylmälaitteet että kuivakaapin. Haluaisin myös astiat mahdollisimman lähelle toisiaan, mutta samalla niin ettei tiskikoneesta ole pitkä matka palauttaa tavaroita omille paikoilleen. Sähköremontin yhteydessä järjestin keittiöön sellaisen kolosen, jossa kaikki tee- ja kahvitavarat olivat yhdessä paikassa. Tämä yksityiskohta on miellyttänyt minua kovasti, jotain vastaavaa haluaisin uuteenkin keittiöön. Padat ja pannut tarvitsevat paljon lisää tilaa, samoin loputtomat viinilasivarastomme.

Teetarvikehylly on nykyisin suosikkini.

Olen huomannut, etten aina oikein ymmärrä keittiöiden uutuuksia. Olen nähnyt paljon kuvia ”aamiaiskaapeista” mutta niiden tarkoitus on jäänyt vähän hämäräksi. Mitä siellä säilytetään? Syön aamiaiseksi yleensä puuroa, eli puurohiutaleitako? Miksi aamiaiselle tehdään kokonainen kaappi? Toisaalta käytän paljon öljyjä, etikoita ja muita kastikkeita, ja niille olisi hauskaa saada hylly, jossa ne pysyisivät siististi yhdessä. Öljypullohyllykkö ei jostain syystä ole vielä löytänyt tietään sisustuslehtien sivuille. Keittokirjahylly on ollut nykyisessä keittiössä hauska yksityiskohta, mutta onko se lopulta tarpeellinen? Entä voisiko astiakaapin yhteydessä olla myös avohyllyjä, jonne kirjat voisi laittaa?

Ajatus uudesta, tilavasta keittiöstä kiehtoo kovasti. Tunnen kylläkin kulkevani aivan vastavirtaan, kun en halua pienentää vaan päinvastoin enemmän säilytystilaa. Tietysti astiat on käytävä läpi ennen kuin remontti alkaa, ja poistettava tarpeettomat joukosta. Niitä ei kuitenkaan ole kovin paljon. Pikemminkin haluaisin ostaa lisää lautasia ja laseja. Entisiä on mennyt rikki, haluaisin täydentää varastoja niiden osalta. Elän siinä vahvassa uskossa, että jossain vaiheessa voin taas järjestää isoja illallisia, jolloin kaikkea tarvitaan. Haaveilen siis keittiöstä, jossa kaikelle olisi tilaa, eikä tavaroita tarvitsisi tunkea. Yläkaapit siis todellakin asennetaan, vaikka sisustussuunnittelijat kuinka väittäisivät, että ilman yläkaappeja fiilis on ilmavampi. Yli 10 vuoden kokemuksella otan kuitenkin mieluummin säilytystilan kuin ilmavan fiiliksen.

Onko suosituksia keittiöliikkeistä? Tai onko kukaan teettänyt puusepällä sopivia kaapistoja?

Hyvän keittiön ominaisuudet

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kaverini on suunnittelemassa täydellistä keittiöremonttia, ja teki hauskan kysymyksen: mihin valintoihini olen nykyisessä keittiössä tyytyväinen, tai mitä suosittelisin? Asia jäi pyörimään mieleeni, koska olen alkanut salaa haaveilla keittiöremontista itsekin. Olemme asuneet tässä nykyisessä asunnossa yli 10 vuotta. Keittiö on yhtä vanha. Se ostettiin Puustellista, ja suunnittelussa käytettiin ammattilaista apuna. Kymmenessä vuodessa käytön jäljet kuitenkin näkyvät niin pinnoilla kuin tasoillakin. Myös tuolloin tehdyistä ratkaisuista osa on osoittautunut hyviksi, osa taas epäkäytännöllisiksi. Aloinkin miettiä, mitä tekisin nyt toisin?

Keittiössä on tiettyjä juttuja, joista tykkään edelleen. Melkein kaikkien käyttöastioiden paikat ovat kädenojennuksen päästä tiskikoneesta, mikä on mielestäni olennaista. Samoin pidän kovasti vetolaatikoista alakaappien tilalla. Ne parantavat käytettävyyttä merkittävästi. Induktioliesi on mielestäni tosi hyvä, samoin valitsisin edelleen yhtä ison tiskialtaan sekä hanan, jonka pään saa vedettyä ulos ravintolakeittiöiden tyyliin. Se helpottaa etenkin isojen astioiden tiskaamista kovasti. Yleisesti ottaen pidän myös keittiöön valitsemistani neutraaleista väreistä (valkoinen, harmaa, tammi) ja lattian huolettomasta laminaatista, vaikka muualla kodissa onkin parketti.

Kymmenessä vuodessa on kuitenkin huomannut monta asiaa, jotka nyt tekisin toisin. Tässä tärkeimmät:

  • Yläkaapistojen asennus alemmaksi
  • Oviin ja laatikoihin vetimet
  • Kaapistot kattoon asti
  • Lisää tilaa kattiloille, vielä enemmän laskutilaa

Eniten minua rassaa se, että meidän yläkaapit ovat liian korkealla. Haluaisin ne selvästi alemmas. En enää muista, miksi ne asennettiin siihen korkeuteen kuin ne asennettiin, mutta nyt korjaisin asian. Meillä on pomppusalvat ovissa, ja laatikoissa on sormille kourut. Jos nyt valitsisin, en ottaisi pomppusalpoja enää. Kahvaton ovirivi näyttää tyylikkäältä ja eleettömältä, mutta oven pinta ei kestä kymmentä vuotta jatkuvaa kosketusta. Kourujen tilalle ottaisin myös kahvat, sillä kourut keräävät kaikenlaista tahmaa ja likaa, ja niiden putsaaminen on hankalaa.

Säilytystilan taas maksimoisin. Viimeksi kuuntelin liikaa suunnittelijan visiota, nyt viittaisin kintaalla visuaalisuudelle ja maksimoisin käytännöllisyyden. Kenties avokeittiö näyttää ”ilmavammalta”, kun katonrajassa on tyhjää tilaa, mutta onhan sen nyt hirveän epäkäytännöllistä. Jos minulla olisi kaappitilaa kattoon saakka, saisin piiloon kaiken sen tavaran, jonka nyt olen nostanut yläkaappien päälle, ja lisäksi ne säästyisivät siltä rasvamömmöltä. Minulla on paljon astioita, joita käytetään harvoin mutta joista en aio luopua, kuten vaikkapa ne sata viinilasia. Niitä kaikkia tarvitaan, kunhan korona hellittää, mutta olisi kiva että niille olisi kaapissa paikka.

Miettisin myös tarkemmin, millaisia astioita minulla on ja kuinka paljon, ja miettisin säilytystilat siitä lähtökohdasta. Yrittäisin saada entistä enemmän laskutilaa etenkin lieden ympärille, sillä sitä tarvitaan ruoanlaitossa. Olen lukenut, että ravintolakeittiöissä jokaisella kokilla on noin puolen metrin pätkä ”omaa tilaa”, jossa työt tehdään. En ole keittiössä niin pro, että pärjäisin tuolla määrällä. On kaikenlaisia asioita, joita haluan pitää jatkuvasti pöytätasolla, kuten hedelmät, öljyt ja muutamat kodinkoneet, ja näiden lisäksi pitäisi olla vielä tasoa käytettäväksi ruoanlaittoa varten.

Lopuksi vahtisin sekä suunnittelijaa että remontin tekijöitä kuin haukka. Viimeksi luotin liikaa, ja niinpä suunnittelijalta oli jäänyt pari pikkujuttua huomaamatta, jotka kuitenkin vaikuttivat keittiön toteutukseen niin, ettei siitä lopulta tullut ihan kaikkia yksityiskohtia myöten sellainen kuin oltiin ajateltu. Sama kävi tekijöiden kanssa, ja jouduin riitelemään keittiöfirman kanssa siitä, mitä tehdään jos työn jälki ei olekaan priimaa. On ärsyttävää, että ammattilaisiin ei voi aina luottaa sataprosenttisesti, mutta olen kantapään kautta oppinut, että vain tuttuihin tekijöihin voi. Jos tekijänä on tuntemattomia, on parempi kytätä työmaalla päivittäin, ja vahtia että kaikki menee kerralla oikein.

Yhtä asiaa en ole osannut ratkaista: mikä olisi paras tapa säilyttää kuivaruokatarpeet? Olen kokeillut kaikkea: perinteisiä hyllyjä, korkeaa apteekinkaappia sekä ulosvedettäviä matalia laatikoita. Mikään näistä ei mielestäni ole kauhean hyvä ratkaisu. Hyllyjen uumeniin katoaa vaikka mitä. Apteekinkaappi puolestaan on minusta hankala käsitellä, ja ylempiä hyllyjä on vaikea käyttää. Nykyisin minulla on ulosvedettävät laatikot, mikä on tähänastisista ratkaisuista toimivin, mutta koen että kaappiin jää hukkatilaa. Kertokaa siis, mikä teidän mielestänne on paras ratkaisu? Millä systeemillä tavarat ovat helposti saatavilla, ja tila tehokkaassa käytössä?

Vuoden 2020 paras onnistuminen

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tämän vuoden suurin oivallukseni ja onnistuminen arkeen liittyvissä asioissa on ehdottomasti ruokakasuunnittelu, joka vihdoin, vuosikausien yrittämisen jälkeen, toimii. Lopullinen sysäys tälle syntyi siitä, että tänä syksynä halusin toden teolla vähentää arjesta epäolennaista stressiä ja hötkyilyä, säästää aikaa keskittyä olennaiseen (eli minun tapauksessani väitöskirjaopintoihin). Olen analysoinut, miksi ennen epäonnistuin, joten listaan ensin virheet, jotka aiemmin tein:

  • Liian pitkä suunnitteluväli (minimissään 2 vkoa)
  • Liian kunnianhimoiset ateriat
  • Kauppatilauksen puuttuminen suunnitelmasta

Yritin aiemmin tehdä ateriasuunnitelman ainakin kahdeksi viikoksi kerrallaan, jottei minun tarvitsisi miettiä ruokia kovin usein. Samaan aikaan valitsin ruokia listalle keittokirjan kanssa. Yritin saada paljon vaihtelua, halusin kokeilla uusia reseptejä ja pyrin siihen, ettei mikään ruoka toistuisi kuin kerran kuussa. Jo pelkästään nämä laskivat onnistumisen todennäköisyyttä, mutta tajuan nyt, että iso osa kokonaisuutta on se, että suunnitellut ruoat pitää hankkia kerralla. Joko tilata kaupasta tai käydä ne itse ostamassa, mutta aiemmin en ymmärtänyt, miten tärkeää myös kauppasuunnittelu on.

Miksi nyt onnistuin?

Tänä syksynä ymmärsin vihdoin laskea rimaa niin alas kuin suinkin. Sanoisin, että tämä on onnistumisen ensimmäinen edellytys! Arkena ei ole aikaa ja energiaa tavoitella gourmet-tähtiä. Sen sijaan tavallinen, helppo arkiruoka se juttu. Tässä pähkinänkuoressa toimiva suunnittelu:

  • Arkiruokasuunnitelma kattaa päivät ma – pe, yksi viikko kerrallaan
  • Samaa ruokaa voidaan hyvin syödä perättäisillä viikoilla
  • Ensin suunnitellaan ruoat, sitten tehdään kauppatilaus/ ostoslista
  • Listalla on vain sellaisia ruokia, joita osaan tehdä helposti, ja joita perhe suostuu syömään suuremmin mukisematta

Teen seuraavan viikon ruokalistan edellisenä viikonloppuna. Inhoan listan tekemistä edelleen, mutta se on välttämätöntä. Tehtävää helpottaa elokuussa tekemäni iso listaus kaikista sellaisista ruoista, joita osaan tehdä, jotka eivät ole kovinkaan monimutkaisia valmistaa, ja joita myös lapset syövät. Tämä viimeinen tarkoittaa sitä, että kaikki ruoat eivät ehkä ole koko perheen suuria suosikkiruokia, mutta kuitenkin sellaisia, että ketään ei tarvitse pakottaa maistamaan.

Tällainen kattava listaus kaikista vaihtoehdoista on ollut minulle elinehto. Edelleenkin aivot lyövät usein tyhjää, kun aloitan suunnittelun, mutta omia muistiinpanoja lukemalla muistan taas, mitä kaikkia vaihtoehtoja olikaan olemassa. Listaus auttaa myös siinä, että pystyn helpommin toteuttamaan itselleni tärkeitä juttuja, kuten että syömme kalaa ainakin kerran viikossa, ja yleensä yhtenä päivänä on jokin kasvisruoka. Tämä yhdistettynä siihen, että rima on tarpeeksi matalalla tarkoittaa sitä, että kalapuikot todellakin lasketaan kalaruoaksi, ja avokadopasta kasvisruoaksi. Epäonnistuneina kertoina olisin yrittänyt jotain kuha Walewskaa, vietnamilaista wokkinuudeleita tai jotain muuta yhtä suurellista ja hankalaa, ja siihen sitten olisikin romahtanut koko yritys.

Viimeinen mutta tärkeä askel on tehdä ruokalistan pohjalta kauppatilaus. Itse suosin tällä hetkellä kotiinkuljetusta, koska yritän välttää ihmiskontakteja koronatilanteen vuoksi. Yritän tilata mahdollisimman paljon kerralla, mutta tässä on vielä opeteltavaa. Tarkoitus on, ettei lähikauppaan tarvitsisi mennä ollenkaan. Tilaan esimerkiksi leipää niin paljon, että laitan aina osan pakastimeen. Otan sieltä sitä mukaa kuin tuore loppuu. Vuosi sitten kävin lähikaupassa monta kertaa viikon aikana. Tänä syksynä olen käynyt ehkä pari kertaa kuussa. Ajansäästö on ollut merkittävä, samoin vältettyjen ihmiskontaktien määrä.

Suunnittelun suurimmat hyödyt

Aloitin systemaattisen suunnittelun elokuussa. Olen tehnyt sen joka viikko, lukuunottamatta syyslomaviikkoa ja yhtä tai kahta satunnaista viikkoa syksyn aikana. Jokaista suunnittelematonta viikkoa olen katunut viimeistään tiistaina. Suunnittelu on säästänyt tuntikausia aikaa, joka muuten olisi kulunut kaupassa käymiseen ja sen miettimiseen, mitä tänään syötäisiin. On uskomattoman vapauttavaa, kun ei joka päivä tarvitse tehdä erikseen päätöstä siitä, mitä syödään, ja sitten selvittää onko raaka-aineita, ja sitten käydä niitä hankkimassa. Jos olisin sellainen ehtoisa emäntä, joka tuosta vain pyöräyttää jääkaapin jämistä ihania ja ravitsevia aterioita, tätä kaikkea ei tarvittaisi. Mutta keittiö ei ole luontaisen lahjakkuuteni näyttämö, joten tarvitsen tällaisia työkaluja, jotta arki helpottuisi. Olen onnellinen siitä, että vihdoinkin olen keksinyt systeemin, jota pystyn ylläpitämään monta kuukautta peräjälkeen.

Suunnittelu lisää arjen joustavuutta. Koska koko viikon ruoat ja raaka-aineet on valmiiksi mietitty ja hankittu, ei haittaa vaikka tulisi yllättäviä käänteitä. Jos yhtenä päivänä ei ehdi laittaa sen päivän ateriaa, voi vaihtaa jonkun toisen päivän ruuan siihen tilalle. Lisäksi pidän pakastimessa hätävarana porkkanalettuja, joita voi sieltä lämmittää, jos kaikki menee plörinäksi. Suunnittelun yhtenä tavoitteena oli vähentää einesten määrää, ja siinä olen onnistunut hyvin, mutta silloin tällöin porkkanaletut pelastavat tilanteen.

Kirjoitin ensimmäisen raportin tästä jo syyskuussa, mutta nyt kolme kuukautta myöhemmin voin todeta, että kyseessä ei ollut ohimenevä innostus, vaan tämä systeemi todella toimii. Jouluviikkoina suunnittelu on jäänyt, sillä jääkaappi on täynnä jouluruokia, mutta kunhan lomat loppuvat, palaan vanhaan rutiiniin.

Ihmeellisen rauhallinen joulukuu

Julkaistu , kirjoittanut
11

Juuri kun pääsin pohtimasta, millainen joulu tänä vuonna tulee, tilanne muuttui taas. Uudellamaalla koronatilanne on mennyt niin pahaksi, että eilisestä lähtien lähes kaikki julkiset tilat on laitettu kiinni. Se tarkoittaa sitä, että yhtäkkiä kaikki lasten harrastukset loppuivatkin jo nyt, eikä yhtäkään joulunäytöstä järjestetä. Ei ole pikkujouluja, ei koulujen tai päiväkotien joulujuhlia, ei harrastusten glögihetkiä, eikä mitään muitakaan tilaisuuksia. Joulustakin saattaa tulla vielä hiljaisempi kuin viimeksi ennakoin.

Minulla on hieman ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta olen pahoillani siitä, että niin moni on sairastunut ja että tilanne on mennyt näin pahaksi. En ole peloissani, mutta riskiryhmien puolesta olen huolestunut enkä kyllä halua tautia itsekään, joten noudatan kaikkia viranomaisten ohjeita mielelläni. Koska näyttää siltä, että aina on joukko ihmisiä, joita eivät suositukset liikuta, ymmärrän hyvin, että viranomaisten on ollut pakko tehdä näin radikaaleja toimenpiteitä. Maskit ja käsidesit ovat tärkeitä, mutta ainoa keino todella välttää tartunta on pysytellä riittävän kaukana muista ihmisistä. Kun ajattelen vaikka lasten harrastusten joulujuhlia, niissä ollaan aina lajista riippumatta pakkauduttu tiiviisti pieneen tilaan katsomaan, mitä jälkikasvu on syksyn aikana oppinut. Jos joku kantaisi virusta, tartunta olisi niissä olosuhteissa taattu.

joulukranssi ovessa

Ristiriita tuleekin siitä, että vaikka tilanne on näin ikävä, minä en kärsi näistä rajoituksista juuri lainkaan. Pikemminkin päinvastoin. Olen suorastaan kiitollinen siitä, että jouluhässäkkä on tänä vuonna yllättäen haihtunut kuin savuna ilmaan. Ei tarvitse muistaa mitään ylimääräistä, ei tarvitse sumplia yhtäkään aikataulua. Apuani ei tarvita missään kodin ulkopuolella, ei ole ainuttakaan joulujuhlaharjoitusta, johon pitäisi osallistua. Ei tarvitse miettiä kyytejä, etsiä esiintymisasuja eikä järjestää lapsenvahteja. Kaikki infotilaisuudet ja yliopiston luennot järjestetään etänä, mikä on minusta loistavaa, sillä osallistun mielelläni kaikkeen omalta sohvaltani. Kun nämä ekstra-aktiviteetit eivät täytä kalenteria eikä paikasta toiseen siirtymiseen mene aikaa, normaaleista jouluvalmisteluista ei tarvitse stressata yhtään.

Viime vuonna keksin, että jouluvalmistelutkin kannattaa priorisoida, ja sitten keskittyä vain niihin tärkeimpiin. Nyt kun sellainen kauhea hötkyily ja ryntäily on poissa, tuntuu ettei tarvitse priorisoida mitään. Kaikkeen riittää aikaa ja energiaa. Tuntuu ettei ole yhtään kiire minnekään. Viime vuosina joulukuu on tuntunut niin täyteen ahdetulta, että ilman useampaa yksityiskohtaista listaa muistettavista asioista olen ollut varma, että jotain todella olennaista unohtuu. Vaikka kaikki ylimääräiset aktiviteetit ovat olleet omalla tavallaan tärkeitä ja ihania, ovat ne samalla kuormittavia, etenkin kun niitä tulee paljon lyhyessä ajassa.

Olen siis päättänyt, että kaikesta huolimatta annan itselleni luvan ottaa nyt ihan rauhassa, olla stressaamatta, ja asettua tähän pakolliseen pysähdykseen, jonka maailma on järjestänyt. Jokin sisäinen kriitikko yrittää marmattaa, että kyllä nyt vähän pitäisi joulusta stressata kuitenkin, että onkos se nyt laitaa noin vain heittäytyä olemaan. Mutta suljen korvani siltä, ja keskityn täysillä hyggeen, kotoiluun ja kaikkeen sellaiseen, missä ideana on että oleillaan vain kaikessa rauhassa kotona. Voisin surra kaikkia menetettyjä tilaisuuksia, matkoja ja kohtaamisia, mutta on mukavampaa olla kiitollinen rauhasta, hiljaisuudesta ja vapaa-ajasta.

Onko siellä kellään muulla samanlaisia fiiliksiä? Vai onko joulu pilalla? (Ymmärrän senkin, jos on.)

Suunnitella vai stressata?

Julkaistu , kirjoittanut
14

Tulin syyslomalla testanneeksi, mitä tapahtuu jos jätän ruokasuunnittelun tekemättä, ja yritän vain improvisoida. Ja huonosti käy!  Jostain käsittämättömästä syystä valitsin niin, etten tehnyt ateriasuunnitelmaa, en tilannut ostoksia kaupasta, enkä sen takia voinut edes antaa puolisolle sen kummempia ohjeita, kun hän lähti viikonloppuna ruokakauppaan. Lopputulos on helppo arvata: stressasin joka päivä, monesti kaksi kertaa päivässä siitä, mitä seuraavaksi syödään.

Yhdet hampurilaisetkin syötiin lomalla.

Edessä oleva loma aiheutti sellaisen illuusion, että ehtiihän sitä, ja ei kai sitä nyt heti ekana tarvitse aloittaa suunnittelua, nythän on tarkoitus ottaa rennosti. Mutta minun olisi pitänyt kertoa itselleni, että yhdellä kerralla mietityt ateriat aiheuttaa huomattavasti vähemmän päänsärkyä kuin se, että yrittää improvisoida koko viikon. Etenkin, kun ruokia pitää tehdä kahdesti päivässä, koska nuorisoa ei ruokita kaupungin toimesta. Pelastukseni oli pakastin, josta sulatin kaikenlaisia jämäruokia. Söimme myös tosi monta kertaa sushia, jonka lähetti toi ovelle (kätevää mutta kamalan kallista) sekä niitä eineksiä, joita en oikeastaan haluaisi syödä ollenkaan. Pitkin viikkoa manailin omaa typeryyttäni.

Olen hahmottanut, että tuo suunnittelu on oikeastaan sen valitsemista, haluanko stressata vai ei. Jos suunnittelen ja tilaan ruuat, joudun miettimimään yhden kerran ajatuksella, mitä laitetaan ja tarvitaan. Se ei edelleenkään käy käden käänteessä, vaikka olenkin kehittynyt nopeammaksi kuin alussa. Nyt saan varsinaisen ruokalistan aika nopeasti kasaan, mutta ruokatilauksen tekemiseen menee aikaa, sillä en koskaan saa sitä kerralla tehtyä. Kuljen ympäri keittiötä, auon kaappeja ja yritän selvittää, mitä kaikkea meiltä puuttuu. Vedenpitävä kauppalistasysteemi nimittäin puuttuu edelleen. Mutta arvioin, että kokonaisuudessaan tähän kaikkeen menee ehkä tunti, ja voin tehdä sen kaikessa rauhassa. Sen sijaan ilman suunnittelua ja tilausta minulla menee joka päivä vähintään puoli tuntia sen pähkäilyyn, mitä meillä on, mitä voisi tehdä, pitääkö käydä kaupassa vai voisiko vielä kitkutella kotivaralla, ja välillä sinne kauppaan tosiaan pitää myös mennä. Tähän liittyy yleensä se, että joko lapsilla tai minulla on jo nälkä, tai tieto siitä, että kohta pitäisi olla jo sitä ruokaa, että ehditään jonnekin. Siitä tulee viidessä päivässä yhteensä monta tuntia epämiellyttäviä tuntemuksia.

Näin ollen neuvon nyt itseäni: älä luovu rutiineista lomalla, jos se suinkin on mahdollista! Periaatteessa tiesin kyllä, että kannattaisi suunnitella, mutta jotenkin en jaksanut. Nyt on sitten testattu kokonainen viikko, millaista se olikaan silloin, kun en vielä ollut näin järjestelmällinen. Viikosta oppineena otin taas sunnuntaina kynän käteen, ja kirjailin tämän viikon suunnitelman. Ruokatilaus tuli maanantaina, ja nyt on jälleen levollinen mieli. Suunnitelman nerokkuus tuli myös todistettua eilen. Ensinnäkin ruokapöytään ilmestyi myös lapsen kaveri, ja lisäksi nassikat ilmoittivat että olivat jo lounaaksi syöneet jauhelihakeittoa, mitä olin suunnitellut tarjoavani illalliseksi. Mutta ei hätää, vaihdoin vain lennossa keskiviikon aterian tiistaiksi, ja tarjolla olikin uunilohta ja paistettuja perunoita. Kaikki olivat tyytyväisiä, eikä muutos aiheuttanut pienintäkään paniikkia. Näin tämä parhaimmillaan menee.

Ruokasuunnittelu, joka pelasti arkeni

Julkaistu , kirjoittanut
2

Syksyn alussa mietin vakavasti, miten saisin arjen ruokahuollon pyörimään järkevämmin. Kuten Arkijärkeä pidempään seuranneet tietävät, olen tehnyt erilaisia ateriasuunnitelmia pitkin matkaa, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt minusta tuntuu siltä, että vihdoinkin olen keksinyt systeemin, josta pystyn pitämään kiinni, ja joka säästää aikaa ja vaivaa.

Suunnittelun kivijalka

Kaiken pohjana on elokuussa tekemäni kolmen viikon ruokalistat. Tein nuo listat kerrankin järkevästi: en yrittänytkään keksiä hienoja tai mielenkiintoisia ruokia kolmeksi viikoksi, vaan kysyin lapsilta, mistä arkiruuista he tykkäävät eniten. Sitten mietin, mitä ruokia tykkään tehdä, ja millaisia ruokia on helppo ja nopea laittaa. Sitten tein näistä kaikista viiden päivän ruokalistan, ja vielä toisen ja kolmannenkin, koska siihen asti ruokalajeja riitti. Näiden lisäksi tein muistilistan muista ruuista, joita osaan ja jaksan tehdä, sekä mietin miten vaihtelua voisi saada. Esimerkiksi kirjoitin muistiin, että lihapullat voi tehdä välillä myös broilerin jauhelihasta.

Pystyviikattua pastaa.

Nyt olen jo reilun kuukauden ajan tehnyt niin, että sunnuntaina katson muistikirjasta noita listoja, ja alan suunnitella tulevan viikon arkiruokia. Muistikirja on todella tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Aivoni nimittäin tilttaavat välittömästi, kun pitäisi suunnitella aterioita, joten lista on täysin välttämätön. Sitten katson kalenteria, ja mietin, millainen viikko on tulossa. Minä päivinä tarvitaan tukevampaa ruokaa, mille päivälle sopisi keitto? Vähintään yhdelle päivälle suunnittelen kalaa. Koska sunnuntaina muistan vielä, mitä edellisellä viikolla on syöty, saan viikkoihin vaihtelua. En siis pyöritä noita kolmen malliviikon ruokalistoja ihan sinällään, vaan muokkaan niitä tarpeen mukaan.

Kun viikon ateriat on päätetty, teen seuraavaksi kauppalistan. Tilaan ruuat joko suoraan kotiin, tai käyn noutamassa valmiiksi keräillyt ruuat haluamastani kaupasta. Ruokalista helpottaa kauppatilauksen tekemistä, koska voin katsoa suoraan reseptistä, mitä pitää ostaa. Samaan tilaukseen tulee tietysti myös aamu- ja välipalat sekä muut kodin tarvikkeet. Ruokatilaus tulee yleensä maanantaina, joten viikon ruokatarpeet ovat heti alkuviikosta valmiina.

Kiistattomat hyödyt

Tämä systeemi on suorastaan pelastanut arkeni tänä syksynä! Tarve käydä lähikaupasta täydentämässä jääkaappia on tipahtanut lähes nollaan. Olen nyt oppinut tilaamaan tarpeeksi maitoa ja viiliä, eikä niitä tarvitse enää jatkuvasti käydä hakemassa lisää. Nyrkkisääntönäni on, että mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän, sillä syödyksi se kaikki tulee. Päivästäni on poistunut iso lohkare stressiä ihan sillä, ettei minun tarvitse joka päivä miettiä, mitä tänään syötäisiin. Katson aamulla kalenterista, mikä on päivän ruokalaji, ja sitten valmistan sen. Välillä on tullut päiviä, jolloin suunnitelma ei olekaan toteutunut, mutta se ei haittaa. Pelkästään suunnitelman olemassaolo helpottaa valtavasti. Jos joskus ruokaa onkin jäänyt sen verran, että siitä syö kaksi päivää, olen vain hypännyt yhden päivän yli. Jos on tullut fiilis laittaa sittenkin jotain muuta, sekään ei haittaa.

Arkiruokamme on monipuolistunut, nyt kun ylipäätään muistan, että pastan sijasta voi tehdä lohkoperunoita, muussia tai risottoa. Kun sanon että aivoni jumittavat tässä asiassa, en liioittele tippaakaan. Pienessä kiireessä en kerta kaikkiaan muista, mitä kaikkia ruokia edes olisi olemassa.  Mutta kattava lunttilista auttaa kummasti. Koska en ole laittanut sille muita kuin realisitisia vaihtoehtoja, huteja ei juuri tule. Eineksiin ei ole tarvinnut turvautua, kun tiedän ennalta, mitä ruokaa laitetaan ja kauanko siihen menee.

Onnistumisen salaisuus

Onnistumisen salaisuus on siinä, että olen laskenut kunnianhimon tasoa suunnittelun osalta merkittävästi. Aiemmin yritin keksiä aina vain uutta, kokeilla erilaisia ruokia ja raaka-aineita. Mutta nyt en ole yrittänyt tavoitella kuuta taivaalta, vaan päinvastoin pyrkinyt mahdollisimman helppoon ja yksinkertaiseen. Arkisin on olennaisinta, että ruoka on kohtuullisen terveellistä ja täyttävää, viikonloppuisin voi sitten kokeilla erikoisempia juttuja. Suunnittelu on nyt sellaisella ”riittävän hyvä” -tasolla, jonka kanssa voin elää. Toisin sanoen syömme arkisin kotiruokaa, mutta se on simppeliä. Esimerkiksi tein äskettäin kalakeiton itse tuoreesta kalasta, mutta käytin siihen valmiiksi pilkottuja pakastevihanneksia.

Toinen tärkeä oivallus on, että suunnittelen aterioita tarkemmin vain viideksi päiväksi eteenpäin. Olen aiemmin yrittänyt miettiä listoja liian pitkälle, ja silloin systeemi on alttiimpi muutoksille ja odottamattomille tapahtumille, ja toisaalta kahden viikon tavarat eivät mahdu edes jääkaappiin. Yhden viikon ruuat sen sijaan voi tilata kerralla, eikä aterioiden pohtimiseen mene puolta päivää.

En ole vielä päässyt siihen saakka, että sunnuntaisin laittaisin ruokia valmiiksi, mutta jo pelkästään tämä suunnittelu on helpottanut arkea suunnattomasti. Mahdollisesti tulevaisuudessa alan tehdä myös ennakkoon ruokia.

Arkijärkinen asuhaaste: 30 päivää vanhoja vaatteita

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tiesittekö, että maailma on pullollaan erilaisia pukeutumishaasteita? Niitä löytyy joka lähtöön: on äärimmäisen minimalistisia, kuten esimerkiksi haaste, jossa saa kuukauden ajan käyttää vain kuutta vaatetta. Sitten on valtava määrä erilaisia kapselipuvustoon liittyviä haasteita, joissa koostetaan tietylle ajanjaksolle kapselipuvusto, eikä muita vaatteita saa käyttää. Toisaalta on myös 30 päivän haasteita, jossa ideana on valita 30 vaatetta, joista pitää luoda itselleen 30 erilaista asua. Samaa asua ei saa toistaa kahdesti, mutta kaikkia valittuja vaatteita on käytettävä ainakin kerran. Näiden lisäksi on myös erilaisia inspiraatiohaasteita, joissa annetaan pukeutumisohje kuukauden jokaiselle päivälle. Ohje voi olla esimerkiksi ”yksivärinen asu” tai ”pue vaate jota et ole käyttänyt yli vuoteen”.

maaliskuun vaatteet

Yhteistä näille on shoppailukielto haasteen aikana. Tosin tässäkin on eroja. Joskus kirppikset ja ilmaiseksi saadut vaatteet ovat ok, joskus taas neuvotaan menemään ensin kauppaan, jotta vaatekaapin mahdolliset puutteet tulee ensin täytettyä. Useimmiten tarkoituksena on kuitenkin jonkinlainen vaatekaapin karsiminen tai vähemmällä toimeen tuleminen. Haasteet on suunnattu ihmisille, joilla on hirveästi vaatteita, ja jotka siitä huolimatta ostelevat jatkuvasti uutta, mutta kärsivät siitä ettei kaapista löydy mitään päällepantavaa. Ei liene ihme, että moni on lähtöisin USA:sta.

Minun tilanteeni on se, että kaapista löytyy runsaasti päällepantavaa, mutta ajaudun silti valitsemaan aina sen helpoimman vaihtoehdon. Vaatekaapin potentiaali menee hukkaan. En halua käyttää vähempiä vaatteita, vaan päinvastoin lisätä aktiivisessa kierrossa olevien vaatteiden määrää. Inspiraatiohaaste sopisi siis minulle, mutta en löytänyt valmiina mieleistäni. Näissä muiden keksimissä pukeutumisohjeissa on sellainen vika, että osa ehdotuksista on väistämättä sellaisia, jotka tuntuvat omasta mielestä hupsuilta. Löysin suomennetun version 30 päivän haasteesta, mutta moni ohje ei omalla kohdallani toiminut. ”Pue jotain, mikä saa sinut tuntemaan olosi itsevarmaksi” – enhän minä muita vaatteita puekaan! (Miksi kukaan edes pukisi mitään muuta?) Kehotus pukeutua tyyli-idolin inspiroimana ei myöskään oikein toimi, sillä vaikka Englannin prinsessa Catherine onkin mielestäni takkimekkoineen ja hattuineen huipputyylikäs, en kuuna päivänä pukeutuisi itse vastaaviin vaatteisiin.

Ikuisena individualistina minun täytyy siis keksiä haasteen säännöt itse. Ensisijainen tavoite on hyödyntää olemassa olevia vaatteita mahdollisimman monipuolisesti. Toissijainen tavoite on kokeilla, voiko omasta kaapista tehdä yhtä ilahduttavia löytöjä kuin kaupoista.

  1. Haaste kestää 30 päivää.
  2. Jokaisena päivänä on pukeuduttava eri asukokonaisuuteen kuin edellisenä. Vaatteita voi käyttää uudelleen seuraavana päivänä, esim. alaosan voi yhdistää  uuteen yläosaan jne. Tämä siksi, että muuten puolipitoisten vaatteiden määrä kasvaa tolkuttomaksi.
  3. Normaalit ostolakkosäännöt ovat voimassa. Kuten yleensäkin, pyrin olemaan ostamatta uutta, mutta jos elämäni täydellisin vaate sattuu tulemaan 70% alennuksessa vastaan, saan kyllä ostaa sen. Mutta en saa ostaa mitään siksi, ettei kaapista muka löydy enää uutta asukokonaisuutta (koska varmasti löytyy).

Täsmennyksiä sääntöihin: päätin aloittaa haasteen ensi maanantaina, eli 24.8. Viimeinen haasteeseen kuuluva päivä on 23.9. Erityisesti tämä haaste koskee arkea ma-pe. Jos en viikonloppuna syystä tai toisesta jaksa paneutua asiaan, niin sitten en jaksa. En ota tästä  mitään stressiä, sillä tarkoitus on pikemminkin hauskuuttaa itseäni kuin pyrkiä aukottomaan suoritukseen. Yritän koostaa asut sillä lailla järkevästi, ettei lopputuloksena ole iso kasa vaatteita, jotka eivät ole puhtaita eivätkä likaisia, joten siksi samoja vaatteita saa käyttää monta kertaa. Jos ekana päivänä laitan mekon ja huivin, ja seuraavana saman mekon ilman huivia mutta vyön kanssa, niin siinä on mielestäni kaksi eri asua.

Harkitsen sellaista, että voisin julkaista asut päivittäin instagramin stooreissa. Stoorit toki jatkaisivat taattua Arkijärki-tyyliä, eli naamaa tuskin näkyy, valaistus on mitä on ja luultavasti otan kuvat vaatekaapin peilin kautta. Minusta ei saa muotibloggaajaa millään, eikä kuvien tarkoitus edes olisi olla mitään pukeutumisinspiraatioita muille. En aio tehdä tiliä siitä, mistä mikäkin vaate on peräisin, koska en todellakaan ole myymässä mitään. Toisaalta jos joku lähtee mukaan haasteeseen, siitä voisi tulla hyvä sellainen ”tavallisten ihmisten asukavalkadi”, vastapainona niille viimeisen päälle mietityille asukuville, joissa kaikki vaatekappaleet on saatu markkinointilahjana ja kuvien muokkaamisessa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Mutta katsotaan miten teen, en ole vielä ihan varma mihin päädyn.

Olisiko mukaanlähtijöitä? Ja keksiikö joku tälle haasteelle hyvän hastagin?

Ruokasuunnitelmani, teoriassa

Julkaistu , kirjoittanut
16

Vatvottuani asiaa ties kuinka kauan, onnistuin lopulta kehittämään ratkaisun, joka on ainakin teoriassa tosi hyvä. Käytännön toteutus on vielä kysymysmerkki, sillä tämä on tarkoitettu normaaliin arkeen, missä ei ole viikolla yllättäviä mökkipäiviä, lounasta ei tarvitse laittaa ja muutenkin elämä on varsin ennustettavaa. Yleisön pyynnöstä jaan syksyn ruokasuunnitelmani täällä, mutta muistakaa, että en vielä tiedä toimiiko tämä. Näin tämä menee, teoriassa.

Itsetehtyä kikhernepastaa

Tein kolmen viikon ateriasuunnitelman, mikä tarkoittaa siis yhtä lämmintä ateriaa (illallista). Syömme kaikki suunnilleen samaa aamupalaa joka aamu, ja mikäli maailma ei taas mene kiinni, lounas tarjotaan lapsille kaupungin toimesta. Suunnitelma kattaa kolme viikkoa, koska sen verran keksin ruokia helposti.

  • Maanantai: pastapäivä (esim. avokadopasta, carbonara)
  • Tiistai: keittopäivä (esim. linssikeitto, jauhelihakeitto)
  • Keskiviikkoa: kalapäivä (esim. uunikalaa, kalawokki)
  • Torstai: vuoka/pata/ muu liharuoka (esim. makaronilaatikko, broilerivuoka)
  • Perjantai: herkkupäivä (esim. pizza, tortillat)

Tässä olisi esimerkiksi kaksi viikkoa järkevää ruokaa, joka ei sisällä eineksiä. Teen esim. pizzan aina itse taikinasta lähtien. Olen myös miettinyt ruokalistaa niin, että se istuisi hyvin perheen muuhun ohjelmaan. Maanantaina esikoisella harrastuspäivä, tarvitaan nopeaa ja täyttävää ruokaa. Keskiviikkona oma harrastus vie kauppahallin viereen, joten voin helposti hakea tuoretta kalaa. Tämä varmasti täsmentyy vielä syksyn aikana, kun arki lähtee rullaamaan ja kalenterit täyttyvät.

Oheisen listan lisäksi tein itselleni muistilistoja arkiruokaan liittyvistä asioista: lisukevaihtoehdoista, kasvisproteiineista, muista ruuista jotka eivät päätyneet viikkosuunnitelmaan asti mutta joista on helppo tehdä ja kiva syödä, sekä erilaisista kasvislisukkeista. Nämä ovat siis itselleni muistutukseksi siihen hetkeen, kun teen kauppaan tilausta ja suunnittelen seuraavan viikon ruokalistan yksityiskohtia. Ehkä kuulostaa turhalta, mutta minulle on tyypillistä, että sillä hetkellä kun pitäisi jotakin muistaa, en muista mitään. Nyt minulla on listat, joista voin tarkistaa, että mitä muita vaihtoehtoja sitä olikaan paitsi spagetti ja jauheliha. Netti on reseptejä pullollaan, mutta hyödynsin tätä suunnitelmaa tehdessä erityisesti Marttojen valmiita ruokasuunnitelmia.

Etukäteen valmistelussako ratkaisun avain?

Suurin uusi idea on sunnuntain omistaminen etukäteisvalmisteluille. Jos suinkin mahdollista, koko perhe voisi sunnuntaina osallistua ruuanlaittoon, jolloin ison osan viikon ruuista voisi tehdä valmiiksi pakkaseen. Keitot ja laatikot ovat hyviä esimerkkejä, mutta lisäksi voisi ennalta paistaa jauhelihat, kanafileet tai mitä nyt olisikaan listalla. Arvioin, että tällainen valmistelu vähentäisi viikon aikana ruoanlaittoon liittyvää stressiä noin 80%.

Ruoan ennalta valmistaminen vaatii sitä, että sunnuntaina on raaka-aineet saatavilla. Olenkin miettinyt, että teen perjantaiksi kauppatilauksen, jotta kaikki tarpeellinen on saatavilla. Tämä kauppatilausasia on toistaiseksi eniten kesken, sillä en ole vielä tehnyt yhtäkään. Hieman myös mietiskelen sitä, että tuleekohan tämä pidemmän päälle liian kalliiksi, jos maksan joka viikko kympin siitä, että joku tuo ruuat kotiin. Toisaalta jos sen avulla vapautan monta tuntia aikaa viikolla, kun ei ole tarvetta miettiä pitäisikö käydä kaupassa, mitä sieltä pitäisi ostaa, eikä käyttää aikaa itse kauppareissuihin, hinta voi hyvinkin olla sen arvoinen.

Riskit ja suunnitelman heikkoudet

Vaikka suunnitelma vaikuttaa näin paperilla vedenpitävältä, näen jo nyt, että tässäkin on heikkouksia. Ensinnäkin tämän toimivuus edellyttää sitä, että tosiaan olemme viikonloppuna kotona laittamassa sitä ruokaa. Mutta jos ollaankin mökillä perjantaista sunnuntain iltaan asti, etukäteiskokkailu ei onnistu. Miten sitten toimitaan? Tietysti valmis ruokalista helpottaa elämää vaikkei etukäteisvalmisteluja olisikaan tehty, mutta aikaa säästyy huomattavasti vähemmän. Kaikenlaiset muutkin häiriöt arjessa nyrjäyttävät tämän raiteiltaan. Jos jonain päivänä ei syödäkään kotona, tai jos tuleekin vieraita tai jotain muita poikkeuksia.

Aiemmasta ruokasuunnittelusta muistan, että jämiä jäi enemmän kuin olin odottanut – paitsi silloin, kun niitä ei odotuksista huolimatta jäänytkään. Aterioiden mitoitus on siis kriittistä, ja tässä varmaan kokemus auttaa. Oletan, että aluksi suoritus on haparoiva. Kolmas riski liittyy siihen, että lipeän suunnittelusta, ruokatilauksesta, jolloin ollaankin äkkiä nollapisteessä.

Ongelma voi syntyä myös siitä, etten muista koordinoida perheen ruokahankintoja tarpeeksi täsmällisesti puolison kanssa, minkä seurauksena hän ostaa jotain, mihin en olekaan valmistautunut, tai jättää ostamatta jotain mitä tarvittaisiin. Tätä varten täytyy ottaa haltuun joku molempien puhelimiin synkronoituva sovellus, jossa olisi ajantasainen ostoslista puuttuvista tarvikkeista. Koska puoliso hoitaa useimmiten viikonlopun ruoat, arvelen että hän käy edelleen kaupassa vaikka tilaus tulisikin kerran viikossa.

Tässä tämä siis on, teoriassa. Kerron myöhemmin, miten tämä lähiviikkoina alkaa pyöriä, ja mikä toimii ja mikä ei. Yritän tässä elokuun aikana saada homman rullaamaan mahdollisimman omalla painolla. Olen kuitenkin toiveikas sen suhteen, että arkiruoka tuottaisi vähemmän stressiä kuin keväällä. Sitähän sanotaan, että suunnittelu on tärkeää, vaikkei suunnitelmaa noudatettaisikaan.

Jos silmiinne sattui jokin heikkous jo tässä vaiheessa, kertokaa ihmeessä! Ja mielellään myös ratkaisuehdotus 🙂

Elokuun energia

Julkaistu , kirjoittanut
2

Oikeastaan elokuu on vuoden paras kuukausi. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta elokuussa on ihan oma tunnelmansa, joka on joka vuosi yhtä energinen. Elokuu tuntuu paljon enemmän uuden alulta kuin tammikuu. Tuntuu, että koko vuosi on edessä, mitään ei ole vielä mennyt pieleen ja kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Edessä avautuu kuukausikaupalla aikaa tehdä vaikka mitä projekteja, töitä, harrastuksia ynnä muuta. Vaikka joka vuosi realismi iskee viimeistään lokakuussa, ja tänä vuonna todennäköisyys poikkeustilanteille on suurempi kuin koskaan, juuri nyt näen edessä vain mahdollisuuksia.

Tällä uuden alun energialla olen vihdoinkin tehnyt peräti kolmen viikon ruokasuunnitelman valmiiksi. Päädyin ratkaisuun, jota minulle on ehdotettu täälläkin jo monta vuotta sitten; eli on pastapäivä, keittopäivä, kalapäivä jne. Kirjoitan tästä tarkemmin myöhemmin, mutta lopulta suunnitelman tekeminen ei ollutkaan niin hankalaa kuin olin kuvitellut. Niinhän se yleensä menee – etukäteen pelkää ja jälkikäteen ihmettelee, mitä pelättävää siinä oikein oli. Joka tapauksessa pelkästään tuon suunnitelman tekeminen helpotti oloa merkittävästi. Seuraavaksi teen kauppalistan, ja toivon mukaan saan tilaukset pian rullaamaan jouhevasti.

Viimeinen viikko ennen kuin koulut alkavat, on myös aina sellainen kotitöiden tehoviikko. Saan poikkeuksetta juuri tällä viikolla joka vuosi ison motivaation hoitaa kaikki keskeneräisenä roikkuvat kotityöt valmiiksi. Tällä viikolla olen jo ehtinyt korjata kaikki ompelukonetta vaativat vaatteet (äiti auttoi, minulla ei ole konetta) ja silittää kaappiin monet sellaiset tekstiilit, jotka ovat odotelleet vuoroaan jo kuukausikaupalla. En liioittele – joululiina oli maannut kopassa tammikuusta saakka. Se on todella iso, varmaan kolme metriä pitkä, ja painavaa, paksua pellavaa. Sellaisen silittäminen ja viikkaaminen kaappiin on työlästä, ja siksi olinkin lykännyt työtä yli puoli vuotta. No, jouluunhan ei olekaan enää kuin 4,5 kuukautta, joten oli aikakin saada liina valmiiksi.

Myös pyykkikori on tyhjentynyt, sillä hoidin villa- ja käsinpesua vaativat pyykit puhtaiksi. Ei iso homma, mutta jälleen ryhtymistä vaativa. Vaatteet tuntuvat vievän paljon aikaa muutenkin. Olen käynyt läpi lastenvaatteet, poistanut pienet ja hankkinut uusia syksyä varten. Kirppisvaatteet odottavat nyt omassa kassissaan ja kaverille kierrätettävät omassaan. Esikoiselta pieneksi jääneet vaatteet on pesty ja pakattu muovilaatikkoon odottamaan sitä että kuopus kasvaa. Parit loppuunpidetyt kengät heitin suoraan roskikseen. Ensi viikolla käyn hakemassa hakemassa kirpputorilta kesän myyntitilityksen ja vien kassillisen syysvaatetta tilalle. Tämä lastenvaatteiden erottelu, lajittelu ja toimittaminen eri paikkoihin kuulostaa näin kirjoitettuna yksinkertaiselta, mutta jokainen joka sitä on tehnyt, tietää sen yhdeksi kodinhoidon rasittavimmista tehtävistä. Jokaisen vaatteen kohdalla on tehtävä erikseen päätös, mitä sille haluaa tehdä, ja se on se rasittava juttu.

Vaatteiden lisäksi olen tällä viikolla tehnyt muitakin valmisteluja. Korjasin taulunkehyksen, joka retkahti alas jo joskus keväällä, mutta nyt se roikkuu jälleen siellä missä pitää. Istutin yhden viherkasvin, jota olen jurruttanut lasissa koko kesän. Kävin apteekissa ja täydensin kasvomaski- ja vitamiinivarastoja. Ostin varuiksi jopa pullon täisampoota, sillä en epäile hetkeäkään, etteikö niitäkin jossain vaiheessa talvea ilmesty meitä kiusaamaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, että en ole harhautunut ostamaan kosmetiikkaa itselleni. Se on yleensä se, mitä on kiva ostaa ”varmuuden vuoksi”, mutta nyt muistuttelin itseäni kotona odottavista varastoista, ja jätin purnukat kauppaan. Kampaaja-ajan sen sijaan varasin.

Nyt minua odottaa enää korillinen käsin korjattavia vaatteita ynnä muita pikkutavaroita. On pipo, jonka vuori on ratkennut, niskatyynyt jonka sauma irvistää, lapsen vanha yöpuku jonka voisi kierrättää eteenpäin, jos vain jaksaisi kiinnittää irronneen röyhelön takaisin kiinni. Sitten on hiuspanta joka vaatii liimausta, villaneule johon koi söi reijän mutta jonka voisi vielä korjata, ja niin edelleen. Nämä kuitenkin jäävät ensi viikon alkuun, koska aion nauttia vielä yhdestä helleviikonlopusta mökillä grillaten ja saunoen. Sitten alkaakin vihdoin normaali elämä, ja se onkin jo tervetullut muutos elämässä!

Oletteko te muut vauhdissa siellä, valmistautumassa syksyyn?

Mitä tänään syötäisiin? Epätoivoinen tilitys arkiruokailusta

Julkaistu , kirjoittanut
18

Kirjoitan tätä lähestulkoon epätoivon syövereistä. Epätoivoa aiheuttaa perheen arkiruokahuolto, joka on tässä koronakevään aikana romahtanut hälyttävän huonolle tasolle. Selasin blogin arkistoja, ja huomasin että olen tuskaillut tämän aiheen ääressä ainakin vuodesta 2012 lähtien. On turhauttavaa, että kahdeksan vuoden jälkeen tuntuu siltä, että olen taas (vai edelleen?) nollapisteessä. Näiden vuosien aikana on kuitenkin myös elämäntilanne muuttunut sellaiseksi, että tuntuu siltä, että nyt ns. pakko edessä. Jonkinlainen lakipiste on tässä saavutettu, nyt PAKKO saada tämä homma hanskaan tai muuten elämäni kuluu hukkaan Alepan ja kodin väliä rampatessa ja ruoka-asioista stressatessa.

Lyhyesti sanottuna tilanne on nyt tämä:  Ruokasuunnittelun aikajänne on pisimmillään 24 tuntia. Ennen tiukasti välttelemäni einekset ovat kuluneen kevään aikana hiipineet liian isoksi osaksi arkea. Kaupassa käydään ilman minkäänlaista rutiinia. Ruokien miettimiseen, hankkimiseen ja valmistamiseen menee mielestäni kohtuuttoman paljon aikaa yhden päivän aikana. Lopputulos on, että arkiruuan laatu ei ole sillä tasolla kuin haluaisin, minusta tuntuu että joudun jatkuvasti miettimään mitä tänään syötäisiin, ja kaiken yllä leijuu painostava stressi.

Haluan systeemin, jossa perhe syö etupäässä kunnollista ja terveellistä ruokaa. Haluan järjestää asiat niin, ettei ruoka-asioihin mene päivässä liikaa aikaa, ja ennen kaikkea haluan eroon tästä jatkuvasta stressaamisesta. En halua keskeyttää muita töitä siksi, että pitää lähteä lähikauppaan ostamaan maitoa ja leipää. Ylipäätään haluaisin käyttää ruokakauppaan huomattavasti vähemmän aikaa, mitä siihen nyt menee. Haluan eroon tästä ad hoc -elämästä, jossa yhtäkkiä havahdutaan siihen, että jotain pitäisi syödäkin, ja sitten raavitaan jääkaapista kasaan jokin välttävä ateriantyyppinen. Lyhyesti sanottuna haluan tähän asiaan tolkkua ja haluan eroon syömiseen liittyvästä stressistä. Haluan ruokajärjen takaisin elämääni!

Luin vanhoja kirjoituksiani, ja totesin että lähtökohdat ovat onneksi paremmat nyt kuin ennen. Meillä on isompi jääkaappi ja isompi pakastin, joten ruuan säilyttäminen ei ole ongelma. Olen myös vaihtanut hankalat muoviset säilytysrasiat läpinäkyviin lasisiin. Jääkaapissa ja pakastimessa on nykyisin järkevä ja pysyvä järjestys, eli löydän kaiken mitä tarvitsen, eikä hävikkiä yleensä synny siksi, että jotain olisi piiloutunut takariviin tai pinon alimmaiseksi. Olen oppinut hyödyntämään pakastinta paremmin, eikä hävikkiä muutenkaan tule niin paljon kuin ennen. Olen oppinut pitämään pakastimessa aina jotain vararuokaa, josta voin ottaa jos paha tilanne tulee. Tiskirutiini on niin vahva, että puhtaista astioista ei koskaan ole pulaa.

Pystyviikattua pastaa.

Se, mistä nyt eniten kiikastaa, on suunnittelu, tai oikeastaan sen täydellinen puute. Jos minulla olisi viikon ruokasuunnitelma, siitä olisi ainakin näitä hyötyjä:

  • Ei tarvitsisi miettiä joka päivä, mitä tänään syötäisiin
  • Kauppaan ei tarvitsisi hypätä joka toinen päivä, vaan ostokset voisi tilata keskitetysti kerran viikossa
  • Ei tarvitsisi turvautua paniikissa eineksiin, koska kaapista löytyisi varmuudella jotain terveellisempääkin
  • Arkiruoat voisi miettiä juuri niin kasvis- tai kalapainotteisiksi kuin haluaisi
  • Luultavasti ruokahävikkikin pienenisi (vaikka se ei tällä kertaa olekaan ongelma)

Toinen asia, jota olen nyt vakavasti ruvennut pohtimaan, on ruuan etukäteen valmistaminen ja valmistelu. En tiedä onko tälle kunnollista suomenkielistä sanaa, mutta englanniksi sanotaan ”meal prepping”. Se tarkoittaa sitä, että kerran viikossa valmistellaan tulevat ruuat mahdollisimman valmiiksi: pilkotaan ja kypsennetään etukäteen kaikki mahdollinen. Ideana on, että viikolla ruoan valmistamiseen ei juurikaan mene aikaa, kun voi vain lämmittää valmiin ruuan. Salaatin tekeminen on nopeaa, kun kaikki on valmiiksi pilkottuna.

Olen aiemmin vieroksunut tätä, koska olen ajatellut etten todellakaan halua käyttää useampaa tuntia sunnuntaisin ruoan valmistukseen. Mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan toisin. Jos käyttäisin esim. sunnuntaina enemmän aikaa valmisteluun, se kaikki olisi lisää aikaa arkipäiviin. Sunnuntaisin voisin tehdä ruokaa yhdessä puolison ja perheen kanssa, kun taas arkisin koko hela hoito on vain minun harteillani, ja kaikki ruokaan käytetty aika on pois omasta ajastani. Samalla tavalla kaupassa käymisen järkeistäminen säästäisi aikaa merkittävästi. Jos nettikaupassa olisi valmis kauppalista, jossa olisi viikon tarpeiksi aamiaistarpeita ja muita peruselintarvikkeita, se poistaisi tarpeen pistäytyä lähikaupassa harva se päivä. Jos minulla ylipäätään olisi joku jatkuvasti päivittyvä kauppalista, ruokakaapin sisältö pysyisi paremmin ajan tasalla.

Noita vanhoja tekstejä lukiessa näyttää siltä, että ruokasuunnitteluun liittyvä pohdinta ja stressi on noussut esiin parin vuoden välein lähes blogin alusta saakka. Olen yrittänyt torjua ruokahävikkiä, syödä monipuolisemmin ja tehdä kaupassa käymisestä helpompaa. Tällä kertaa päämotivaatio liittyy kuitenkin siihen, että koen ruoanlaiton vievän liikaa aikaa sellaisilta asioilta, joita todella haluaisin tehdä. Ehkä menestyksen salaisuus onkin se, että nyt en yritä pelastaa maailmaa tai noudattaa jotain yleisterveellisempää elämäntapaa, vaan tällä kertaa perimmäinen syy on varsin itsekäs. Ruokaan liittyvä stressi ja sekoilu on paha aikasyöppö ja se huonontaa oman elämäni laatua niin paljon, että nyt tavoitteena on yksinkertaisesti tehdä omasta elämästä helpompaa. Voinette arvata, että jatkoa seuraa teeman ympäriltä myös täällä blogissa!

Onko siellä meal preppaajia lukijoiden joukossa? Tai tekeekö joku aterioita useamman kerralla valmiiksi?