Ilmainen, ärsyttävä mutta välillä tosi hyödyllinen

Minulla on sellainen ongelma että jos saan kosmetiikkaostoksen kylkiäisenä jonkun näytepussin, en voi heittää sitä roskiin. Sehän on nimittäin käypä tuote. Samasta syystä en myöskään voi sanoa näytteille ei. Ilmaisen houkutus, tiedättehän? Lopputulos on se, että näytteitä kertyy. Ajatus on, että niitä käytetään matkoilla, mutta käytännössä en sitten kuitenkaan niitä joko muista tai halua ottaa mukaan. Sitten niille varattu tila alkaa täyttyä ja lopulta pitää ottaa kosmetiikkaprojekti, jotta pääsen niistä eroon. (Koska en pysty laittamaan roskiin mitään, mitä voi käyttää.)

Mutta vastikään tein juuri päinvastoin, ja erityisesti tilasin nettikaupasta kosmetiikkanäytteitä itselleni. Olin onnistunut kuluttamaan kaikki varsinaiset tuotteet loppuun, enkä saanut päätetyksi, mitä tuotteita haluaisin seuraavaksi käyttää. Sitten huomasin, että EkoPharman sarjoista oli mahdollista tilata ”matkapakkauksia”, joihin kuului kuusi eri tuotetta. Tilasin heti kaksi settiä erilaisia kasvotuotteita, ja olen nyt pari viikkoa käyttänyt niitä aivan innoissani. Näytteet ovat 5ml jokainen, joten niistä riittää muutamaan käyttökertaan niin, että tuotteeseen ehtii hyvin saada tuntumaa.

Tällä kertaa näytteet olivat siis juuri sitä mitä tarvitsin ja halusin. Nyt minulla on ollut mahdollisuus tutustua moniin eri tuotteisiin, valita niistä itselleni parhaat, ja pian tilaan sopivimmat täydessä koossa. Tässä yhteydessä tulin käyttäneeksi myös vanhoja näytteitä pois siinä vaiheessa, kun normaalit tuotteet olivat jo loppuneet mutta en ollut vielä saanut näitä uusia. Kieltämättä sekin oli hyödyllistä, tosin sillä erolla, että tulin testanneeksi tuotteita, joista en ollut alunperin erityisen kiinnostunut. Kokeilu oli sikäli hyödyllinen, että havaitsin ettei noita tuotteita ole tarpeen hankkia myöhemminkään.

En ollenkaan tykkää ostaa ”sikaa säkissä”, joten tällainen testailu sopii minulle hyvin. Luulisin, etten ole ainoa tässä lajissa, vaan ihmiset yleisesti ottaen haluavat ensin testata ja sitten vasta maksaa. Minusta kosmetiikkafirmojen kannataisi tarjota tällaisia kokeilupakkauksia yleisemminkin. Kylkiäisinä jaettavat näytteet yrittävät tietysti ajaa samaa asiaa, ja tutustuttaa kuluttaja uusiin tuotteisiin. Mutta ainakin minulla ongelmana on se, että ilmaisnäyte on harvoin juuri sellainen, mitä sillä hetkellä etsin tai mille on tarvetta. Siksi sen käyttäminenkin jää sattuman varaan. Sen sijaan näistä itse valituista näytteistä maksaminen tuntui järkevältä investoinnilta, koska pääsen tutustumaan ja valitsemaan rauhassa. Mahdollisuus testailla tuotteita rauhassa johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että esimerkiksi EkoPharma, jonka tuotteista olin jo valmiiksi kiinnostunut, tulee jatkossa luultavasti täyttämään kylppärinkaappiani varsin kattavasti.

Pyöriikö teillä näytteitä, joita ei ikinä tule käytetyksi, vai pystyttekö sanomaan jo kassalla ei?

Lokakuun vaateostokset

Raportin aika jälleen. Hienosti menneiden todellisten lakkokuukausien jälkeen lokakuu oli kaukana nollasta. Ladotaan luvut heti pöytään, niin päästään asiaan.

  • Pyjamapaita 29,90
  • Pyjamahousut 32,90
  • Urheiluliivit 44,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Ylipolven sukat 12,90
  • Kahden alushousut, yht. 9,90
  • Sukkahousut 14,90
  • Parka-takki 290

Näiden ostosten summa on yhteensä 455,20€. Lisäksi minulle hankittiin uusi untuvatakki, jota en kuitenkaan maksanut itse. Lukumäärällisesti uusia vaatteita tuli 11 kpl.

Takkeja lukuunottamatta kaikki on peräisin hulluilta päiviltä. Kuten etukäteen arvelin, ostoksia tuli sieltä tehtyä. Tämä kuukausi on kuitenkin uudenlainen yleisen ostohistoriani kannalta, nimittäin urheiluliivejä lukuunottamatta kaikki yllämainitut vaatteet olivat ostoslistalla. En tehnyt yhtään heräteostosta, vaan hankin pelkästään sellaisia vaatteita, joita hankkimista olin suunnitellut jopa pari vuotta. Nuo liivitkin tulevat käyttöön, mutta ne eivät olisi olleet vielä aivan välttämätön hankinta.

Sukkahousut sisälsivät kahdet paksut ja värikkäät sekä yhdet ohuemmat mustat. Olen pitkään halunnut hankkia väriä talvisten hameiden alle, ja nyt kun suosimani merkki oli alessa, ostin tummansiniset ja viininpunaiset. Ylipolven sukkia olen etsinyt valehtelematta pari vuotta. Viime talvena niitä ei kai myyty missään, joten kun nyt löytyi simppelit, mustat, paksut sukat, ostin siltä istumalta. Olisin ostanut ne täydelläkin hinnalla, mutta kun saa alennuksella niin entistä parempi. Viime talvena laitoin kylmimpinä päivinä legginssit sukkahousujen päälle, mutta epäilen pitkien sukkien olevan mukavammat käytössä. Tämä lähtee testiin, kun säät vielä kylmenevät.

Pyjamaa, joka täyttäisi sekä mukavuus- että ulkonäkökriteerit, olen myös etsinyt vuosia. Heitin vähän aikaa sitten maailman kulahtaneimman yöpaidan roskiin (kyllä, siis ihan roskiin), joten uusi pyjama tuli tarpeeseen. Vanhat yöpukuni eivät täytä juuri mitään kriteerejä, mutta tyytymisen filosofiaa noudattaen olen kuitenkin käyttänyt niitä uskollisesti. Jokin raja tässäkin sentään. Olen iloinen tästä uudesta, mukavasta ja katseenkestävästä yöasusta, sekä iloinen siitä että se karmea vanha riepu on poistunut kaapista. Epäilen puolisoni olevan vahvasti samaa mieltä.

Sitten vielä nuo takit. Olin jo viime syksynä todennut, että tarvitsen viileän sään takin, sellaisen niin sanotun parkan. (Mikä muuten on parka suomeksi?) Kriteereinä oli pitkä helma, korkea kaulus, tikkivuori sekä vedenkestävyys yhdistettynä kaupunkikelpoiseen ulkonäköön. Olen hytissyt säihin nähden liian ohuissa ja lyhyissä tikkitakeissa, tai topannut sadetakin alle kerroksia. On tosi epämiellyttävää palella joka päivä. Syyslomalla kuitenkin onnisti, ja sain siistin öljykangastakin, jota olenkin käyttänyt joka päivä ostopäivästä lähtien.

Viimeisenä listalla on untuvatakki. Vanha untuvatakkini oli lyhyt ja tyylikäs kaupunkitakki. Mutta kun joka vuosi sukuloimme Lapissa talvisin, vuosien varrella on käynyt ilmi, että vaatteilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia, jos ohjelmassa pulkkamäkeä ja luontoretkeilyä. Uusi untsikka soveltuu aidosti kylmiin olosuhteisiin, eikä siinäkään tarvitse enää palella. Se oli hintava, mutta tuskin tarvitsen uutta seuraavan 20 vuoden aikana. Tuo vanha takki oli ostettu 8 vuotta sitten, ja annoin sen äidilleni, jolta puolestaan puuttui siisti untuvatakki. Yksi sisään yksi ulos -periaate toimi siis juuri niin kuin pitää.

Vaikka nyt oltiin nollasta kaukana sekä määrän että hinnan suhteen, en voi ottaa näistä huonoa omaatuntoa. Kaikki tulevat käyttöön, osaa on ehditty pitää jo monta kertaa, ja suurin osa näistä myös korvaa jonkun vanhan vaatteen. On ihanaa kun ei tarvitse palella, on ihanaa vaihtaa täysin loppuun palvelleita vaatteita uusin ja kauniisiin. Ja on varsin mielenkiintoista huomata kehittyneensä vuoden aikana niin, ettei ole heräteostoksille altis, vaan osaa ostaa juuri sitä mitä tarvitsee. Tässä on tämän ja viime vuoden välillä valtava ero. Viime vuonna ostelin mitä vastaan tuli, tänä vuonna valtaosa hankinnoista on ollut todella harkittuja.

Tällainen kuukausi tällä kertaa. Miten teidän kävi? Haahuilitteko hulluilla päivillä? Miten ostolakko on sujunut?

Ostolakkolainen hulluilla päivillä

No niin, täällä kulutuskriittinen shoppailija, päivää. Olen nyt käynyt Hulluilla päivillä kahdesti, ja yhden kerran vielä nettikaupassa. Selitys lienee paikallaan.

Eilen päätin tehdä kaikki lastenvaateostokset kootusti yhdellä kertaa. Se onnistui varsin hyvin. Kuten aiemmin uhkasin, ostin niin monet hansikkaat, että niistä pitäisi nyt riittää kevääseen saakka, vaikka jälkikasvu unohtelisi puolet pitkin maita ja mantuja. Tämä on yksi niistä asioista, joissa minimalismi ei kohdallani toimi ollenkaan. Olen havainnut, että lasten hanskat kestävät käyttöä yhden kauden. Sen jälkeen ne ovat siinä kunnossa, että ne voi heittää suoraan roskiin. Vuori on kulunut koppuraksi, saumat vuotavat ja todennäköisesti kokokin on jäänyt pieneksi. Vauvantumppuja lukuunottamatta hanskoista ei riitä kierrätettävää useammalle lapselle. Sen sijaan hintatietoinen voi kyllä säästää tuolla pitkän pennin, jos ostaa tarkkana sellaista, mikä normaalisti maksaa moninverroin. Ostin esimerkiksi esikoiselle toppahousut ja toppatakin samalla hinnalla, mitä takki maksaa normaalisti yksinään.

Lähdin kuitenkin huonosti varustautuneena liikenteeseen, enkä muistanut piirtää jalankuvia mukaan. Niinpä ostin vahingossa kuopukselle liian pienet kengät. Sen vuoksi päädyin kuitenkin kotona vielä nettikauppaan, josta onnistuin tilaamaan oikeaa kokoa, ja väärät palautin tänään. Ilokseni nettikaupassa sai jättää palautetta ostotapahtumasta. Kerroin painokkain sanakääntein, että hommatkaa sinne verkkokauppaan niitä tavaroita niin paljon, etteivät lopu kesken ensimmäisen päivän aikana. Se, että tuotteita riittää myyntiin noin kymmeneksi minuutiksi, on minusta täysin naurettavaa. No, tilasin sitten samalla itselleni paketin sukkahousuja.

Tänään palauttaessani väärän kokoisia kenkiä, vaeltelin kaupassa muuten. Ostin vaatteita, kyllä! Mutta tiedättekö mitä: nämä olivat kaikki sukkahousuja ja alusvaatteita. Siis niitä, joita monien mielestä ei ”lasketa” mukaan ollenkaan. Jos noudattaisin tuota linjaa, päivän hankinnat voisi ohittaa käytännössä olemattomina, mutta koska ostolakkoni (tai pitäisiköhän puhua pikemminkin paastosta) on täydellisen läpinäkyvä ja armoton, kirjasin kaikki ostokset mukaan tämän vuoden taulukkoon. Määristä ja summista tarkemmin kuun vaihteessa, mutta aika tyytyväinen olin hankintoihini: kaikki olivat ostoslistalla! Ostin siis vain sellaista, minkä ostamista olen harkinnut jo pidempään. Ja nämä kaikki alennuksella! Olen valtavan tyytyväinen suoritukseen. Tässä on nyt sellaista suunnitelmallisuutta, jota olen peräänkuuluttanut koko vuoden.

Kuljin kyllä vaateosaston läpi, mutta tuotteet eivät houkutelleet. Huomasin, että tänä vuonna kuvaston (sekä netti että paperiversio) sekä todellisuuden välinen ero tuntui huomattavalta. Värit eivät vastanneet toisiaan (luonnossa kaikki oli synkempää ja tummempaa kuin kuvissa) ja vaatekappaleiden laatu tuntui olevan kehnohkoa. En tiedä oliko tämä nyt vain mielikuva, joka johtui ympäristöstä, mutta minusta monet neuleet olivat rimpulan tuntuisia. Ohuita ja jotenkin valmiiksi hieman virahtaneen tuntuisia. Toki joukossa oli laadukastakin, mutta oli hyvin helppo olla ostamatta, kun lähes kaikki ajattelemani vaatteet tuntuivat ja näyttivät kaupassa ihan erilaisilta kuin kuvissa.

On siis tiedossa, että lokakuusta ei tule nollakuukausi, vaan ostoksia on tehty. Kävittekö te alepäivillä? Paniko kukaan muu merkille eroja kuvastojen ja todellisuuden välillä?

Alepäivien houkutukselle löytyi selitys!

Tajusin juuri äsken jotain olennaista. Olen välillä miettinyt, miksi Sokoksen ja etenkin Stokkan alepäivät ovat aina niin houkuttelevia. Miksi edelleen kiinnostaa niin paljon, mitä siellä on myynnissä, vaikka olen tietoisesti vähentänyt ostamista ja haluan kuluttaa hyvin harkiten? Olen tietoinen myös siitä, että nuo tarjotut alennukset eivät välttämättä ole mitään huikeita diilejä, tästä on omakohtaista kokemusta. Tästä kaikesta huolimatta kuvastot vetävät puoleensa. Esimerkiksi eilen katselin aamulla netistä, mitä kaikkea Sokoksen kosmetiikkaostastolla oli alessa, ja illalla latasin Stokkan sovelluksen kännykkääni, nähdäkseni mitä siellä on ensi viikolla tarjolla.

Mutta yhtäkkiä asia kirkastui! Kyse ei ole viime kädessä alennusprosenteista tai siitä, että käsillä olisi jotain aivan ihmeellisiä löytöjä. Ei – kyse on valikoimasta. Kun selaan kuvastoa, tiedän, että juuri näitä tavaroita ainakin on myynnissä. Voin lukea katalogeja sillä silmällä, löytyykö sieltä niitä tavaroita, joita tiedän lähiaikoina tarvitsevani. Sitten voin mennä kauppaan, ja käydä hakemassa juuri sen mitä haluan.

Tämä liittyy siihen, mitä kaupoilla käydessä inhoan eniten. Nimittäin sitä, että tarvitsee jotain, eikä sitä löydy. Se on sietämätöntä! Hermostun ihan täysin, jos menen kauppaan eikä siellä myydä sitä mitä tarvitsisin. (Hermostun myös siitä, jos myyjä ei osaa tai halua myydä kunnolla, mutta kaikista eniten siitä, etten saa sitä mitä menin ostamaan.) Tässä on se syy, miksi netti on niin houkutteleva ostopaikka. Siellä näkee, mitä on myynnissä, ja mistä vaihtoehdoista voi valita. Kun taas menee kauppaan tietyn tarpeen kanssa, on tuurista kiinni, löytyykö sitä mitä haluaa. Hukkareissu kauppaan on yksi turhauttavimmista arkipäivän vastoinkäymisistä, minkä tiedän.

Mutta kun selaa alekatalogia, tulee sellainen fiilis, että tuota tuolla on, ja saan sen jos haluan. Tässä on tietenkin se mutka matkassa, että suosituimmat tuotteet saattavat loppua hyvin varhain. Onneksi en yleensä ole sellaisten perässä, vaan haluan ihan tavallisia asioita. Esimerkiksi bongasin hulluilta päiviltä lasten sormikkaita kolmen parin pakkauksissa. Epäilen niitä riittävän ihan hyvin, samoin kuin niitä muitakin käyttötavaroita, joita ajattelin päiviltä hankkia.

Sitten jos käy niin, että kuvaston tuote onkin myyty loppuun, hermot menevät, kuinkas muuten. Kävin esimerkiksi Sokoksella eilen, ja arvatkaa harmiani, kun Hakaniemen Emotionissa ei ollutkaan niitä tuotteita, joita netin mukaan piti olla alessa. Kuvittelin saavani kaikkea tärkeää, ja sitten kaikkia tuotteita ei ollutkaan. Hampaiden kiristely! Tämä on myös se syy, miksi en edes yritä ostaa Stokkan verkkokaupasta hullujen päivien aikaan, koska epäilen että sinne mitoitetaan tavaroiden määrä tahallaan alakanttiin, jotta saataisiin luotua kuva niukkuudesta, ja ihmiset lähtisivät itse tavarataloon tekemään heräteostoksia. Strategia on kohdallani näköjään onnistunut hyvin, paitsi että en tee niitä heräteostoksia, koska olen ostolakossa.

Tämä on siis syynä alepäivien houkutukselle. Olen vastahakoinen lähtemään kaupoille, jos en ole varma siitä, että tosiaan löydän sen mitä olen etsimässä. Juuri nyt olisi niille sormikkaille ja rukkasille tarvetta, mutta ehdin jo miettiä, mistähän kaupasta niitä kannattaisi varmimmin lähteä etsimään. En saanut ajatusta vietyä tämän pidemmälle, sillä rasitti jo etukäteen hukkareissun mahdollisuus. Onneksi Stockmann kertoo, että ensi keskiviikkona heidän lastenosastollaan on runsaasti valikoimaa edullisella hinnalla, tervetuloa ostamaan. Olen tästä tiedosta erittäin kiitollinen. Nyt mietin ainoastaan ostaisinko yhden vai saman tien kaksi pakettia.

Tämä havainto selittää myös sen, miksi Stokkan kattavampi kuvasto on aina vedonnut enemmän kuin Sokoksen suuntaa-antava. En minä jaksa lähteä mihinkään ruuhkaan palloilemaan siltä varalta, että jotain kivaa tulee vastaan. Löytöjen tekemisen mahdollisuus ei houkuttele yhtään. Sen sijaan varma tieto siitä, että saa juuri sitä mitä tilaa, houkuttelee kovasti. Käytän molempien liikkeiden nettisivuja siihen, että tarkistan valikoiman ja hinnat etukäteen, en suinkaan siihen, että ostaisin netin kautta jotain. Sen sijaan haluan tietää, kannattaako minun edes lähteä liikkeelle.

Olipa mielenkiintoinen oivallus. Tunnistaako joku muu itsensä tästä myös? Vai onko tämä vain minun päässäni?

Syyskuun ostolakkoraportti

Syyskuu hujahti huomaamatta ohitse. Ostolakkoa on enää kolme kuukautta jäljellä! Viimeinen kvartaali siis käynnistyi eilen. On taas raportin aika, ja tämän kuun saldo on tässä:

  • ostettuja vaatteita 0 kpl
  • sain lahjaksi kolmet sukat ja yhden neuleen

Tästä tuli siis jälleen nollakuukausi vaateostojen suhteen. Tämä oli vuoden viides kuukausi, etten ostanut vaatteita lainkaan. Tarkalleen ottaen noista viidestä kuukaudesta yksi oli sellainen, että ostin kaksi korua (toisen kirppikseltä, toisen koruntekijältä itseltään). Noihin viiteen sisältyy myös kaksi kuukautta, jolloin sain vaatteita, vaikka en itse ostanut niitä. Näistä lahjoista en ota stressiä, tavoitteenani on ollut muuttaa ensisijaisesti omaa ostokäytöstäni, ei muiden ihmisten. Saamani vaatteet ovat olleet joko valmiiksi käytettyjä, tai sitten ne on ostettu lahjaksi minulle. En siis ole ovelasti kiertänyt sääntöjä, ja delegoinut vaatehalujani jonkun muun hankittavaksi, vaan vaatteet on saatu antajan aloitteesta.

Tämä ostolakko on avannut silmät sille, että ennen viihdytin itseäni yllättävän usein vaateostoksilla. Yllättävän usein siinä mielessä, että samaan aikaan olen väittänyt inhoavani vaatteiden ostamista. Mutta onkin tainnut olla niin, että inhoan sitä vain silloin, kun on ollut pakko ostaa uutta. Silloin kun saa haahuilla ilman mitään ostotarpeita alennusmyynneissä, vaateostelu ei olekaan ilmeisesti ollut niin epämiellyttävää. Olen nimittäin havahtunut tuttuihin ajatuksiin, joita nämä syksyn alepäivien katalogit aiheuttavat. Nimittäin siihen, että noita vihkosia selaa hyvin kiinnostuneena, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa. Sitten muistan, että ai niin, eihän tässä ole tarkoitus ostaa mitään. Ja – uskomatonta mutta totta – sen jälkeen käy mielessä pieni pettymyksen tunne. ”Enkö mä pääsekään shoppailemaan?”

Tosin ei tämä niinkään huolestuttavaa ole, sillä osittain tuo kuvastojen selaaminen on leikkiä. Se on sellaista ”mitä ostaisin jos voisin ostaa mitä vaan” haaveilua, eikä oikeasti ole tarkoituskaan hankkia mitään. Tätä tekevät muutkin. Tiedän ihmisiä, jotka esimerkiksi klikkailevat verkkokaupoissa ostoskoriin kaikkea ihanaa, ja sitten lopulta vain sulkevat sivut ostamatta mitään. Mutta tiedän myös, että viime vuonna olisin luultavasti lähtenyt sopivan mainoksen sattuessa vastaan kauppaan asti ihan vain katsomaan, josko sittenkin löytyisi jotain oikeaa ostettavaa. Kyllä minä voin myöntää, että uusista vaatteista tulee hyvä mieli. Sitä tunnettahan vaatekaupoilta usein hakee.

Tätä vuotta on vielä kolme kuukautta jäljellä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia oivalluksia loppuvuodelle vielä mahtuu. Tuntuu siltä, että joka kuukausi olen ymmärtänyt jotain uutta ostokäyttäytymisestäni tai suhteestani vaatteisiin. Näitä ajatuksia tuntuu riittävän, vaikka yhdeksän kuukautta on jo takana. Kun nyt ajattelen loppuvuotta, tiedän, että jos olisi pakko tai jos yksinkertaisesti päättäisin niin, pystyisin olemaan loppuvuoden ostamatta yhtään uutta vaatetta. Toisaalta minulla on muutamia ihan oikeita tarpeita (kaikki urheilusukkani ovat kohta kuluneet puhki) ja sekä muutamia sellaisia tarpeita, joihin olisi kiva saada sopiva vaate, vaikka se ei olekaan aivan välttämätöntä. Niinpä realistinen arvio on, että kolmesta jäljellä olevasta kuukaudesta ehkä yksi tulee olemaan täysin ilman vaateostoksia, mutta jokunen vaate tulee vielä ennen vuodenvaihdetta ostettua.

Miten sujuu teillä? Nollakuukausia, hyviä löytöjä, repsahduksia? Millaisia oivalluksia on tullut? Ja shoppailetteko te ”leikisti”?

Heinäkuun ostolakkoraportti

Ennakoin ennen lomaa, että nyt varmaan tulee vaateostoksia tehtyä, kun tiedossa oli matkustelua. Ostoksia tulikin, samoin sain lahjaksi sekä uusia että käytettyjä vaatteita.

Ostetut vaatteet

  • Fleece-takki 52,43€
  • Bikinit (yläosa ja alaosa) 54,52€
  • Lentosukat 17,90€
  • 3 x nilkkasukat, 8,9€ kpl = 26,70€

Saadut vaatteet

  • Villapaita (uusi)
  • T-paita (käytetty)
  • Tunika (käytetty)

Vaatekaappiin tuli yhteensä 9 uutta vaatetta, niistä uutena ostetut maksoivat 151,55 euroa.  Näköjään kaikesta huolimatta edelleenkään en muista kunnolla jälkeenpäin, mitä vaatteita kuukauden aikana kaappiin on tullut. Jos en olisi tarkistanut excelistäni, olisin tyynesti unohtanut sukat, t-paidan ja tunikan. Siitäkin huolimatta, että olen pitänyt sekä paitaa että tunikaa runsaasti, ja sukkia tarvitsen heti, kun ilmat hieman viilenevät.

Sitten vähän tarkempaa analyysiä. Fleece-takki oli todella hyvä ostos. Minulla ei ollut sellaista ennestään, olen kyllä kaivannut fleeceä kuoritakin alle monesti. Olimme islannissa viikon, ja pidin takkia joka päivä. Tästä ei vielä ihan 30 käyttökertaa syntynyt, mutta ennen joulua ollaan taatusti jo 30 paremmalla puolella. Etukäteen kriteerit olivat aika kovat, sillä halusin laadukkaan takin, jossa on vetoketju alas asti, tyköistuva malli ja kirkas väri. Fleecejä kyllä myydään kaikissa urheilukaupoissa, mutta näillä em. parametreillä välttämättä ei. Onnistuin kuitenkin löytämään Partioaitan alesta juuri oikeanlaisen (yksi kappale kaupassa, sattui olemaan kokoani) ja tein hyvät kaupat.

Bikinit ostin päättäväisesti etelänlomaa varten. Havaitsin nimittäin pari päivää ennen lähtöä, että vanhat bikinit olivat hieman… hmmm, sanoisin että kutistuneet. En halunnut lähteä pelkällä uimapuvulla liikkeelle. Viikon aikana pidin bikineitä käytännössä joka päivä, joten matkan jälkeen käyttökerralle jäi hintaa noin 10€. Se on vielä aika kallista, mutta toisen samanlaisen matkan jälkeen ollaan jo ihan siedettävässä lukemassa. Tämä ostos ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä välttämätön. Minimalisti olisi taatusti lähtenyt sillä yhdellä toimivalla uimapuvulla, optimalisti halusi bikinit myös.

Sitten on vielä nuo sukat. Kuvittelin tammikuussa, että minulla ei VOI tulla vuoden aikana tilannetta, jossa sukkien ostaminen olisi tarpeen, mutta erehdyin. Ennen tuota täydennystä kaikki sukkani olivat niin kuluneita, että kantapäästä paistoi päivä läpi. Viime vuonna ostamani sukat eivät myöskään olleet luottomerkkini Voguen, eivätkä ne ole pysyneet kunnolla muodossaan vaan ovat lörpähtäneet pesuissa epämääräisiksi. Täydensin siis heinäkuussa varastoja Voguen sukilla. Ostin kolmet erilaiset, yhdet puuvillaiset joukossa, jotta voin tarkastella millaisesta koostumuksesta pidän eniten ja miten sukat käyttäytyvät pesussa. Lentosukat ostin korvaamaan edelliset, jotka oli hankittu 10 vuotta sitten. Katsoin, että kymmenen vuotta on  yksille lentosukille riittävän pitkä käyttöaika. 30 käyttökertaa on tullut aikaa sitten täyteen.

Villapaita oli Islannista, olin toivonut paksua islantilaisneuletta ja sellaisen sain. T-paita ja tunika puolestaan olivat äidiltäni, joka oli perannut omaa kaappiaan. T-paitaa olen pitänyt jo kymmenisen kertaa, tunikaa vähän vähemmän. Etsiskelin tunikaa jo keväällä, mutta jätin ostamatta, koska täysin mieluista ei löytynyt, ja koska sen tarve ei tuntunut riittävän suurelta ostolakon rikkomista varten. Nyt kun ilmaiseksi tarjottiin, niin tietenkin otin tyytyväisenä vastaan.

Summaisin heinäkuun siten, että ostoksista fleece-takki ja sukat olivat sellaisia, että niiden ostaminen oli perusteltua ja järkevää, sukkien osalta pian välttämätöntäkin. Näiden vaatteiden käyttömääräksi tulee muutamassa kuukaudessa se 30, sitä paitsi molemmat käytetään niin loppuun kuin suinkin. Bikinien ostaminen oli tietoisesti tehty päätös, mutta niiden kohdalla poikkesin selvästi omista säännöistäni. Saadut vaatteet taas ovat täysin sääntöjen puitteissa, joten niistä murehdi.

Näin täällä, miten siellä? Onko kesä mennyt shoppaillessa, entä houkuttelivatko alennusmyynnit?

Käsilaukkuni on Beater

Minulla on ystävä, joka on erittäin perehtynyt kelloihin, siis etenkin miesten kelloihin. Häneltä kuulin kerran, että herrasmiehellä on hienompi kello virallisiin tilaisuuksiin, ja sitten niin sanottu beater kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joissa saattaa olla vaarana vaikkapa lasin naarmuuntuminen tai joku muu riski. Tuossa viime viikon lomalla tuli mieleeni, että tämähän pätee myös käsilaukkujen suhteen.

Minullakin oli mukana vanha, kulunut ja luotettava käsilaukku, jota ei tarvinnut sen kummemmin varoa. Otan sen aina mukaan tällaisille reissuille, joissa täytyy kuljettaa kaikenlaista kamaa, ja olosuhteet voivat olla vähän vähemmän hienostuneet. Laukku voi seilata lentokoneen ja auton lattialla, kaikenlaiset pienet rähmäkäpälät voivat tarttua siihen, eikä harmita jos laukkuun tulee vähän osumaa. Kaupungissa kulkemiseen minulla on toinen, vähän eri näköinen ja tyylinen beater, johon ei mahdu yhtä paljon tavaraa, kuin tuohon ruskeaan, mutta jonka saa kätevästi olan yli tai vaunujen kahvaan roikkumaan. Hienompia käsilaukkuja säästän sitten sellaisiin olosuhteisiin, kun välitöntä vaurioriskiä ei ole.

Tästä voi päätellä, että omistan useampia käsilaukkuja, eikä niiden määrä varmasti ole vielä saavuttanut huippuaan. Pidän siitä, että käsilaukkujen suhteen on valinnanvaraa koon ja värin puolesta. Minulta löytyy kaikkea pikkuriikkisestä iltalaukusta olkalaukkuun, johon menee helposti viikonlopun vaihtovaatteet ja muut tykötarpeet. Se mikä laukkuja yhdistää, on laatu. Käsilaukkujen suhteen laatu tuntuu usein korreloivan hinnan kanssa. Tästä johtuen kokoelma karttuu hyvin hitaasti, ja suhtaudun jokaiseen laukkuun niin, että se on elinikäinen ostos. Esimerkiksi tämä matkoilla uskollisesti palveleva beater on ostettu vuonna 2008. Se on merkiltään Furla, ja taisin ostaa sen alennusmyynnistä. Käyttöä sille on tullut tuhansia kertoja, eikä laukku ole vielä lähelläkään päätepistettä. Arvioisin, että se on edelleen vuosia käyttökelpoinen. Vaikka materiaali on vaalea ruskeaa mokkaa, se on edelleen siisti niin ulkoa kuin sisältä. Yksikään sauma ei repsota, vuori on moitteettomassa kunnossa, vetoketjut samoin. Kulumisen näkee parhaiten olkahihnasta, jonka reunat eivät lähemmin tarkasteltuna enää ole uudenveroiset. Käytössä tämä ei haittaa millään tavalla.

Olen tullut siihen tulokseen, että hyvä laukku maksaa itsensä takaisin käyttövuosina. Tämä käsilaukku ei edes ole se kaikista vanhin, vaan vanhin käsilaukkuni on 90-luvun puolella ostettu. Olen ylipäätään vannoutunut laadun kannattaja, ja etenkin tässä kategoriassa laatuun panostaminen kannattaa. Minulla on aina käsilaukku mukana, ja kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, kannan mukanani kaikenlaista tavaraa, myös silloin kun olen yksin liikenteessä. Käsilaukulle asettamani kriteerit ovat korkeat. Jos iltalaukkuja ei lasketa, käsilaukun on oltava nahkaa, väriltään neutraali ja yksivärinen (musta, ruskea, punainen) eikä siinä saa olla isoja logoja eikä ylimääräisiä hapsuja tai härpättimiä. Laukun on oltava sen kokoinen, että mukaan mahtuu muutakin kuin kännykkä ja avaimet. Sitä pitää voida kantaa olkapäällä ja sen on sulkeuduttava kunnolla, mieluiten vetoketjulla. Vaikka välillä olen etsinyt omaa tyyliä vaatteiden osalta enemmänkin, käsilaukkujen suhteen tiedän aina täsmälleen mitä haluan. Käytännöllinen, yksinkertainen, tyylikäs, kestävä.

En koskaan osta käsilaukkua, josta en pidä todella paljon. Beateriksi ei alenneta sellaisia veskoja, joista en enää niin paljon tykkää (koska niitä ei ole), vaan sellaiset, jotka ovat käytössä kuluneet niin paljon, ettei niitä enää halua ottaa hienompiin tilaisuuksiin mukaan. Jos joku ihmettelee käsilaukkujen määrää, niin muistakaa, että kokoelmaa on kartutettu noin 20 vuotta. En ole poistanut joukosta muuta kuin sellaisia laukkuja, jotka ovat kirjaimellisesti hajonneet käsiin (nämä ovat olleet niitä halpoja hutiostoksia, eivät nahkaa), tai joutuneet jonkun onnettomuuden kohteeksi. Kerran yksi laukku putosi veneessä öljylammikkoon, toisen kerran eräs laukku naarmuuntui pahasti kanaverkkoon ja siitä tuli niin roisin näköinen, etten enää halunnut käyttää sitä.

Onko teillä parempia laukkuja ja ”beatereita”?

Huono minimalisti matkustaa

Minimalismi ei kerta kaikkiaan ole minua varten. En osaa sitä enkä nauti siitä. Tämä käy etenkin ilmi matkoilla, sillä pakatessa yritän aina jostain syystä soveltaa minimalismin oppeja, ja aina yhtä huonolla menestyksellä.

Olimme viikon perhelomalla Islannissa. (Islantia voin suositella lämpimästi – luonto on henkeäsalpaavan kaunis ja kaikki puhuvat täydellistä englantia.) Kohde oli tosiaankin hieno, mutta vaati monipuolisia varusteita. Säätila vaihteli reippaasta sadekelistä porottavaan aurinkoon. Aktiviteetit sisälsivät niin uimista, ratsastusta kuin kaupunkilomailuakin. Etukäteen oli varoitettu, että siellä sitten palelee herkästi, joten lämmintä piti pakata mukaan.

Jo pakatessa kävi ilmi, että en edes haluaisi olla minimalisti. Mutta aliostajataipumukseni yhdistettynä saamaattomuuteen ovat johtaneet siihen, että käytännössä minulta puuttuu monia ulkovaatteita, joille olisi ihan oikeaa tarvetta. Olen siis minimalisti laiskuuttani. Onnistuin sentään hankkimaan fleece-takin ennen matkaa (se onkin ensimmäinen laatuaan vaatekaapissani), mutta olisin kipeästi kaivannut myös hyviä, säänkestäviä jalkineita sekä kunnollista kuoritakkia. Hieman kateellisena katselin, kuinka puoliso silmäili täydellisiä vaatevalikoimaan ja noukki vaikeuksitta matkalaukkuun itseään miellyttävimmät vaihtoehdot. Minulla ei ollut valinnanvaraa, vaan päinvastoin sain pähkäillä, mitkä käytettävissä olevasta kapeasta valikoimasta täyttäisi vaaditut kriteerit edes suurin piirtein. Tässä kävi taas ilmi, että oikeasti olen optimalisti. En tarvitse valinnanvaraa esimerkiksi värin suhteen, mutta haluaisin, että kaapista löytyy sopiva ja hyvä vaate kaikkiin tilanteisiin. Yksi erittäin hyvä vaihtoehto riittää. Nyt oli tarjolla useampia epäoptimaalisia vaihtoehtoja, mikä turhautti ja hermostutti suuresti.

Jostain syystä yritän kuitenkin aina pakata etenkin itselleni mahdollisimman vähän tavaraa mukaan. Lapset eivät joudu kärsimään, heille kyllä osaan pakata kamppeet kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Mutta en tiedä mikä ihmeen minimalismi-into minuun iskee oman matkalaukun kohdalla. Alan säästellä ihan ihmeellisissä asioissa. Esimerkiksi kosmetiikassa: alan miettiä, tarvitsenko nyt kuitenkaan oikeasti mitään erityistä naamarasvaa tai käsirasvaa, mistään monimutkaisemmasta puhumattakaan. Lopulta pakkaan mukaan sekalaisia näytepakkauksia ja ajattelen että väliäkö tuolla. Paikan päällä, kun tuuli/aurinko/pakkanen/viima/muu outo olosuhde on ahavoittanut koko naaman ja yritän suunnilleen pestä meikkiä pois hotellisampoolla, kadun lähdön minimalismipuuskaa katkerasti. Jos ihoni oikuttelee kotimaassakin, niin loogisesti voisi arvella näin käyvän myös muualla. Voin myös kertoa, että hiusten pesu uimahallin saippualla ilman hoitoainetta ei ole resepti ihanan pehmeisiin kutreihin.

Näistä esimerkeistä vedän sen johtopäätöksen, että minimalismi ei ole minua varten. Sellainen, että yksi vaate tai tavara ajaisi monta käyttötarkoitusta ei kiehdo minua. Siis kyllä niin toimeen tulee, mutta samalla joutuu tekemään kompromisseja. Jos tavaroiden vähäisyys on itselle tärkeä arvo, niin silloin ymmärrän monikäyttöisyyden hyvin. Mutta huomaan, että minulle tärkeämpää on se, että esine täydellisesti tai ainakin erittäin hyvin omassa tarkoituksessaan. Toisaalta huomaan myös, että vaikka itse ensin ajattelisin pärjääväni vähemmällä, puolessa välissä reissua alkaa kuitenkin harmittaa, kun jotain puuttuu. Tietenkin yleensä ilmankin pärjää – mutta en haluaisi vain pärjätä, vaan nauttia myös.

Kotiin palattuani päätin, että nyt saa pihistely riittää. Istun alas ja teen listan niistä vaatteista, joita oikeasti tarvitsen (kengät, sukkia ja ulkotakki nyt ainakin) ja sitten aktiivisesti yritän sellaiset itselleni löytää, oli ostolakko tai ei. Tyytyminen on ok, jos vaikka väri ei ole se kaikista mieluisin, mutta ei ole järkeä kulkea märin varpain vain siksi, ettei periaatteesta halua ostaa kunnollisia kurakelin kenkiä. Samalla päätin myös, että seuraavan kerran kun lähden reissuun, en yritä pärjätä mahdollisimman vähällä, ellei sitten tarkoitus ole liikkua mahdollisimman kevyin kantamuksin. Mutta jos mennään lentokoneella ja autolla, ei ole mitään järkeä ruveta säästelemään siinä, ottaako kosmetiikkaa 100g enemmän vai vähemmän. Sen sijaan on aiheellista panostaa kunnollisiin matkapakkauksiin, jotka voin täyttää niillä omilla luottotuotteilla.

Tällaista opin tällä matkalla! Jos lukijoissa on todellisia minimalistimatkailijoita, olisi kiva kuulla, miten te saatte homman toimimaan! Ja muut hyvät pakkausvinkit otetaan myös ilolla vastaan!

Puoli vuotta ostolakkoa takana!

Olen kuuden kuukauden ajan ollut itse asettamassani vaatteiden ”ostolakossa”. Tarkat säännöt voi kerrata tästä postauksesta, mutta lyhyesti sanottuna tavoitteena on ollut ostaa mahdollisimman vähän uusia vaatteita. Täytyy sanoa, että tämä on ollut tähän asti erittäin mielenkiintoista, opettavaista ja erilaista kuin etukäteen kuvittelin. Nyt kun vuosi on puolessa välissä, lienee paikallaan tehdä jonkinlainen välikatsaus.

Ensinnäkin kesäkuun tulos: 0 ostettua vaatetta, 0 käytettyä euroa, 0 saatua vaatetta. Tämä oli tavoitteeni toukokuun shoppailun jälkeen, joten kesäkuu meni erinomaisesti. Ei niin, ettenkö olisi voinut ostaa tässäkin kuussa kaikenlaista. Vältyin ostoksilta periaatteessa kahta asiaa noudattamalla: en mennyt kauppoihin (vaikka alet ovat parhaimmillaan) ja toiseksi harrastin aktiivisesti tyytymisen filosofiaa, jonka lanseerasin aiemmin tässä kuussa.

Tämä tarkoittaa sitä, että puolen vuoden aikana on ollut kaksi nollakuukautta (helmi- ja kesäkuut), jolloin en ostanut ainuttakaan vaatetta. Tammikuussa ostin mekon, maaliskuussa sain yhden käytetyn t-paidan ja huhtikuussa ostin hieman alushousuja, sukkia sekä yhden hameen kirpparilta. Tähän saakka oltaisiin todella hyvillä raiteilla, mutta toukokuussa shoppailin sitten muidenkin kuukausien edestä. Tammi-huhtikuussa uusien yksittäisten vaatteiden lukumäärä oli yhteensä kahdeksan. Toukokuussa ostin yhdeksän vaatekappaletta lisää (sisältäen yhdet kengät). Ylitin siis yhden kuukauden aikana neljä edellistä yhteensä.

Minua hirvittää kirjoittaa rahasta, mutta toisaalta inhoan epämääräisyyttä, joten kirjoitan kuitenkin. Kallein yksittäinen ostos on ollut villakankainen kotelomekko, joka maksoi 125€. Se oli reilussa alessa ja olen pitänyt sitä jo kolme kertaa tänä keväänä. Mahdollisesti huomenna laitan sen päälle neljättä kertaa, mikä on tämän tyyppiselle vaatteelle tiheää käyttöä. Lisäksi jokaiset farkut maksoivat noin 100€ pari, samoin ne kengät, jonka ostin. Halvimmat hankinnat ovat tähän asti olleet kahdet alushousut, jotka maksoivat 4,45€ kpl. Tosin ostin myös rannerenkaan eurolla kirppikseltä, mutta en ole laskenut koruja vaatteiden lukumäärään mukaan. Ei niitä tosin olekaan kuin kaksi, tuo rannekoru ja yksi hopeinen kaulaketju, jota tarvitsin erästä pientä riipusta varten.

Jos yhteensä käytetty rahamäärä jaetaan tasaisesti, se tekee noin 115 euroa per kuukausi. Tästä näkökulmasta katsottuna vaikuttaa ihan siltä, kuin mitään ostolakkoa ei olisi ollutkaan. Mutta on sentään kuitenkin. Jos ostan tulevien 6 kk aikana saman verran vaatteita kuin tähän asti, alitan viime vuoden ostosten määrän moninkertaisesti. Rahaa säästyy myös, mutta vaikuttaa siltä että vähemmän kuin odotin. Jostain syystä olen myös saanut vähemmän vaatteita kuin viime vuonna, sekin vähentää kokonaismäärää. Vaikka toukokuussa ostoksia tuli paljon, tämän vuoden vaatehankinnat ovat olleet viime vuoteen verrattuna todella harkittuja. Viime vuonna ei esimerkiksi tainnut olla ainuttakaan kuukautta, jolloin en olisi ostanut tai saanut yhtäkään vaatetta, vaikka en pitänyt ihan niin tarkkaa kirjaa ostokuukausista kuin tänä vuonna.

Kaiken kaikkiaan olen tämän puoliskon aikana huomannut, että toisin kuin vielä vuosi sitten kuvittelin, vaatteiden ostaminen on minulle paljon helpompaa kuin luulinkaan. Tämä ostolakko vaatii aktiivista ajattelua ja ostotilaisuuksien välttämistä. Ei pidä mennä kauppaan, ei avata nettisivuja, ei huvikseen plärätä kirpputorilla rekkejä läpi. Olen myös tunnistanut, että yksi mitä tässä harkitussa shoppailussa kaipaan, on juuri se löytöjen tekeminen ja yllätyksellisyys. Enpä olisi uskonut. Kuvittelin, että nauttisin eniten juuri sellaisista harkituista hankinnoista, mutta huomaan että oikeasti hauskinta on mennä aleen ja tehdä joku mieletön löytö, jota ei osannut etukäteen arvata. Nyt kun tämä vaihtoehto on suljettu listalta pois, shoppailu on paljon tylsempää. Toisaalta on käynyt niin, että kun nuo impulssiostokset puuttuvat, on ostosten määräkin huomattavasti pienempi kuin ennen.

Heinäkuussa tulen lähes varmasti ostamaan muutaman vaatteen. Olen loman aikana lähdössä parille matkalle, ja olen jo etukäteen päättänyt, että saan ostaa tiettyjä juttuja, jos sattuu vastaan tulemaan. Loppuvuodelle on myös tarve uudelle ulkoilutakille, fleecetakille ja luultavasti nilkkasukille. Haluaisin myös yhdet kunnolliset juoksuhousut. Jälkimmäinen vuosipuolisko tulee siis sisältämään vaateostoksia, mutta jos tämä jatkuu tällä mallilla kuin tähänkin asti, voin vuoden vaihteessa todeta kokeilun onnistuneen.

Miten teidän kesäkuu meni? Millaisia ajatuksia tässä puolen vuoden aikana on syntynyt? Kuinka moni aikoo jatkaa vuoden loppuun saakka?

 

Ruokakaupan loppuunmyynti villitsi perheenäidin

Minä taidan olla sellainen Ilana Aallon kuvailema ostamalla säästäjä. Kunnon alennusmyynti on mielestäni tosi houkutteleva. Kuten Ilana sanoo, tällainen toiminta ei välttämättä ole sitä kaikista rationaalisinta, mutta mieleni tekee pyristellä hiukan tuota ajatusta vastaan. Ykkösperusteluni on tämä: entä jos oikeasti käyttää kaiken, minkä ostaa? Silloinhan kannattaa ostaa jos halvalla saa.

Huomasin tämän logiikan tällä viikolla, kun kotimatkan varrella oleva K-kauppa mainosti loppuunmyyntiä. Pakkohan sinne oli mennä. Eilen ja tänään myytiin kaikkea -30% ja viikonloppuna on vielä -50%. Olen käynyt siellä kaupassa jo kaksi kertaa. Suunnittelen meneväni huomisaamuna aikaisin ja hamstraavani lisää. Olen ehkä hieman seonnut.

Mutta toisaalta! Ostin mm. seuraavia tavaroita: elmukelmua, leivinpaperia, pakasterasioita ja -pusseja, ilmapalloja, pillejä, serpentiiniä sekä pöytäliinan. Lisäksi ostin ruokaa: maitoa, jugurttia, oliiviöljyä, oliiveita, puurohiutaleita, popkorneja, teetä, keksejä, kikherneitä purkissa (en enää ikinä osta sellaisia, joita pitää itse liottaa) ja mätiä. Lisäksi tiskiainetta ja suihkusaippuaa. Olen ostoksiini aivan tavattoman tyytyväinen. Kaikki ruuat ovat sellaisia, joita meillä menee jatkuvasti. Säilykkeissä oli päiväystä vuodeksi eteenpäin, ja mäti on sellaista herkkua, että jos sitä saa halvalla niin varmasti ostan varuiksi pakastimeen. Muut tavarat ovat samalla tavalla tarpeellisia ja käytössä kuluvia. Lapsiperheessä tarvitaan aina pillejä, serpentiiniä ja ilmapalloja, sillä niillä pelastaa mitkä tahansa lastenkutsut. Elmukelmua ja leivinpaperia menee tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa niitä pitää kuitenkin ostaa lisää. Yksi ekstrapaketti kaapissa ei haittaa, mutta se lykkää tarvetta ostaa uusi pakkaus taas vähän pidemmälle.

Pöytäliina oli täydellinen heräteostos, mutta samalla todellinen löytö. Meillä on kangasliina pöydällä joka päivä, ja kahden alle kouluikäisen syödessä sotkua tulee. Vaihtovaraa pitää olla, ja olin kaivannut nättiä arkiliinaa pidemmän aikaa. Nyt löytyi kiva kuosi, Finlaysonin tuote ja oikea koko, hinta 7€. Koen todellakin säästäneeni tuolla ostoksella. Toisaalta tein myös ihan oikeaa säästöä jättämällä kauppaan sellaisia juttuja, joita en oikeasti tarvitse. En ostanut esimerkiksi patalappuja (vaikka olivat halpoja kuin mikä, koska meillä on niitä riittävästi ennestään) enkä koskenut karkkeihin, koska en halua syödä karkkia. Jos sitä on kaapissa, itsekurini ei riitä vastustamaan, joten tein itseni kannalta viisaamman ratkaisun, kun jätin karkit ostamatta, vaikka halpoja olivatkin.

Aion siis todellakin säästää vielä lisää tuossa loppuunmyynnissä. Tänään inventoin kuivakaapit, ja sitten menen huomisaamuna listan kanssa kauppaan. Jos siellä tulee vastaan oikeanlaista pastaa, sokeria, jauhoja, säilykkeitä tai pakasteita, ostan. Olen yleensä pikemminkin aliostaja, mistä seuraa hankaluuksia sitten, kun tavarat on loppu enkä ole raaskinut ostaa tarpeeksi varastoon. Mutta nyt kun kerran tilanne on tällainen, näien ostamisen pelkästään järkevänä. Hinnan lisäksi säästän itseltäni tulevaisuudessa monta vaivaa, kun kaapissa on jo sitä mitä pitää.

Kuka muu säästää ostamalla? Säästättekö aikaa, vaivaa vai rahaa? Vai peräti kaikkia kolmea?