Shoppailulakosta ja vaatteisiin käytetyistä rahoista

Kun aloitin ostolakon vuoden 2017 alussa, olin 100% varma siitä, että voin olla koko vuoden ostamatta yhtään mitään. Koska en ole ehdottomuuksien ystävä, annoin kuitenkin heti kättelyssä itselleni luvan ostaa, jos tarpeellista tai jotain superihanaa tulisi vastaan. Kuten raportista näkyy, ostoksia tuli. Vuosi ei siis ollut täydellinen älä osta mitään -vuosi. Alun hybriksessä annettu nimi siis johtaa harhaan. Todellisuudessa olin viime vuonna shoppailulakossa. 

Shoppailu tarkoittaa minusta sellaista huvikseen ostostelua. Kun lähdetään shoppailemaan, lähdetään viihtymään ostamisen parissa. Se, mitä ostetaan, ei välttämättä ole niin tärkeää kuin se mielihyvä, minkä ostamisesta yleisesti saa. Shoppailu on juuri sitä, että lähdetään ”metsälle” ja iloitaan, kun saadaan saalista. Tehdään alelöytöjä, löydetään jotain odottamatonta ja ihanaa omaan vaatekaappiin. Shoppailla voi toki muutakin kuin vaatteita. Minulla on tapana shoppailla myös kirjoja, ja tiedän ihmisiä, jotka shoppailevat elektroniikkaa tai urheiluvälineitä. Se, minkä viime vuonna lopetin, oli juuri shoppailu. Siis sellainen ostaminen, että menee kauppaan vain katselemaan, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa.

Etukäteen mietin vakavasti, että en olisi käytettyjä rahoja tänne kirjannut. Se kun tuppaa herättämään ihmisissä intohimoja, ja minua arvelutti asettaa itseni alttiiksi kritiikille. Tiesin, että sitä tulee, sillä jostain syystä suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sellainen ajatus, että mitä vähemmän kaikki maksaa, sen parempi. Oma filosofiani rahankäytön suhteen taas on tämä: on aivan sama, mitä itse kukin ostoksistaan maksaa, jos talous on tasapainossa. Se tarkoittaa sitä, että ostoksensa pystyy ostamaan käteisellä (siis että ostoksiin on oikeasti varaa, eikä tarvitse turvautua luottoon). Se tarkoittaa myös sitä, että ostaminen ei estä omia taloudellisia tavoitteita ja on linjassa oman arvomaailman kanssa. Jos ei elä velaksi, pystyy hoitamaan kaikki kiinteät ja välttämättömät kulunsa ja saa säästöön sen minkä haluaa, ostoksen hinnalla ei ole väliä.

Oman ostolakkoni tarkoitus ei ollut säästää rahaa tai päästä mahdollisimman pienellä budjetilla. Shoppailun lopettamisen tärkein syy oli se, että ostin lukumäärällisesti mielestäni aivan liikaa vaatteita vuodessa. Mielestäni se ei ollut kestävää nimenomaan ympäristön kannalta. Talouteni suhteen kestävyysongelmaa ei ole ollut. Toivon, että jätetään toistemme rahan kulutuksen arvostelu tekemättä. Vaatii aika paljon rohkeutta kertoa rahoistaan julkisesti, ja nostan hattua teille kaikille, jotka viime vuonna niin uskalsitte tehdä. Käytetty rahamäärä ei kerro ostolakon onnistumisesta vielä mitään.

Tältä näyttää kirjanpitoni. Vasemmalta oikealle sarakkeet: kuukausi, vaate, merkki, hinta, huomautukset. Erottelin kuukaudet eri väreillä luettavuuden vuoksi. Valkoiset kuukaudet kertovat nollakuukaudesta

Suomalaiset käyttävät tutkimuksen mukaan keskimäärin 870 euroa vuodessa vaatteisiin ja jalkineisiin. Ennen kuin vetää johtopäätöksiä, miettikääpä tätä: alkoholiin ja tupakkaan käytetään 900 euroa. Keskimääräinen suomalainen siis kuluttaa vuodessa enemmän rahaa alkoholiin ja tupakkaan kuin omiin vaatteisiinsa. Kun puhutaan keskiarvoista, se ei kuitenkaan ota huomioon ihmisten erilaisia elämäntyylejä. Jos hieman stereotyyppisesti vertaan omaa kulutustani vaikkapa kainuulaiseen 70-vuotiaaseen poikamieheen, meidän vaatemenomme ovat varmasti aika kaukana toisistaan. Samoin tosin voisi varmasti sanoa alkoholiin ja tupakkaan käytetyistä rahoista, joskin rahamäärät saattavat mennä juuri päinvastoin kuin vaatteissa.

Käytin vuonna 2016 keskimäärin yhteen vaatteeseen noin 35 euroa. Tänä vuonna summa oli 44 euroa. Ostin siis vähemmän, mutta yksittäin kalliimpia vaatteita. Siitä huolimatta säästin rahaa monta sataa euroa vuositasolla. Mielenkiintoinen yhtälö, vai mitä? Aiemmin oikeutin monet ostokset sillä, että ne olivat alessa. Ale-lappu ikään kuin nollasi ostoksen mielessäni. Shoppailulakon aikana kiersin alet kaukaa, koska tiesin heikkouteni alennusmyyntien suhteen. Mutta toisaalta tapahtui mielenkiintoinen ilmiö: kun tiesin ostavani vuoden aikana varsin maltillisen määrän vaatteita, kynnys ostaa laadukasta täydellä hinnalla laski alemmas kuin koskaan ennen. Yhdenkään vaatteen kohdalla hinta ei kauhistuttanut. En jättänyt mitään ostamatta, koska se ei ollut alessa. Tämä johtui siitä, että ostin vain vaatteita, joille oli aidosti tarvetta. Toki hyödynsin alennusmyyntejä silloin kun se oli järkevää. Ostin sukkia Hulluilta päiviltä ja olin innoissani, kun juuri sopiva talvitakki sattui olemaan alessa. Mutta olisin ostanut sen myös täydellä hinnalla.

Yhteenvetona siis: shoppailulakon ensisijainen tarkoitus oli vähentää ostamieni vaatteiden lukumäärää. Siitä kuitenkin seurasi tahattomasti monia mielenkiintoisia ja positiivisia asioita:  opin suunnittelemaan vaateostoksiani. En tehnyt lainkaan hutiostoksia. Kaikille ostamilleni vaatteille tuli vuoden aikana runsaasti käyttöä. Vaatteen hinnan merkitys väheni, mutta ostin silti kalliimpia (ja suoraan sanottuna laadukkaampia) vaatteita kuin aiemmin. Siitä huolimatta säästin vuodessa monta sataa euroa, vaikka en edes yrittänyt. Säästin myös aikaa, koska en käynyt vaatekaupoissa. En keksi ainuttakaan negatiivista seurausta, ellei sellaiseksi lasketa noin puolessa välissä vuotta ilmennyttä ohimenevää tylsistymistä vanhoihin vaatteisiini.

Tämä uusi elämäntapa on niin hyvä, että jatkan tätä automaattisesti. Jos siis shoppailulakko kiinnostaa, liity joukkoon! Yhdessä tämä on hauskempaa. Jatkan kuukausiraportointia edelleen, mutta taidan tänä vuonna jättää summat ja hinnat mainitsematta, sillä ne luovat turhaan sellaisen mielikuvan, että mitä vähemmän rahaa menee, sen parempi. Se, onko näin, on jokaisen oma asia. Suosittelen silti yksityistä rahaseurantaa kaikille, ihan vain oman tietoisuuden kasvattamiseksi. Jos sinusta tuntuu siltä, että vaatteisiin käytetyistä rahoista voisi vähän säästää johonkin muuhun, yksinkertainen kirjanpito on helppo mutta erittäin tehokas työkalu.

Saanko tällekin vuodelle seuraa? Onko siellä yhtään uutta shoppailulakkoilijaa?

Vuosi vaatteiden ostolakossa: miten siitä selvisin ja mitä opin

Tasan 12 kuukautta sitten päätin, että nyt saa shoppailu riittää. Olin täysin järkyttynyt seurattuani 2016 omaa ostokäytöstäni, sekä vakuuttunut siitä, että omistamallani vaatemäärällä pärjäisi paremmin kuin hyvin koko alkavan vuoden. Päätin aloittaa vaatteiden ostolakon, ja opetella samalla pois mielestäni täysin holtittomasta shoppailusta. (Kaikki on toki suhteellista. Ostokäyttäytymiseni ei oikeasti ollut hirveän kauheaa, mutta se oli joka tapauksessa kaukana siitä, mitä kuvittelin sen olevan.) Nyt on vuosi kulunut, projekti saatu tältä osin päätökseen, ja on suuren loppuraportin aika.

Vuoden 2017 kirjanpito näyttää tältä:

  • Ostin 2 uutta korua, jotka maksoivat yhteensä 20€.
  • Sain lahjaksi 12 erillistä vaatekappaletta (ml. kolmet sukat)
  • Ostin itse 32 vaatetta. Ne maksoivat yhteensä 1321,35€

Täsmennys vaatteiden lukumääriin: olen laskenut mukaan kaikki vaatteet. Tuohon 32 vaatteeseen sisältyy siis sukat, hatut, alusvaatteet, kaikki. Bikinit olen laskenut yhdeksi vaatekappaleeksi, koska osille ei ole yksittäin käyttöä. Sen sijaan pyjama on laskettu kahdeksi (yläosa ja alaosa), koska niitä voi pitää erilläänkin. Kenkä- ja sukkaparit ovat yksi kappale. Katsotaanpa vähän tarkemmin: nuo ostamani 32 vaatetta jakautuvat seuraavanlaisesti:

  • 4 alushousut, 1 urheiluliivit
  • 6 paria sukkahousuja
  • 5 paria sukkia

Varsinaisia päällysvaatteita ostin siis vuoden aikana vain 16 kappaletta, mukaanlukien yksi kenkäpari. Toisaalta sukat ovat välttämätöntä kulutustavaraa, joten olen heittänyt rikkinäisiä pois suunnilleen saman määrän kuin olen ostanut uusia. Näin ollen vuodessa ostamani vaatemäärä on pysynyt huomattavan kohtuullisena, etenkin verrattuna aikaan ennen lakkoa. Vuodessa oli peräti seitsemän sellaista kuukautta, etten ostanut lainkaan vaatteita. Saatoin saada vaatteita lahjaksi, mutta en itse ostanut mitään. Lahjat puolestaan sisältävät kaikki ilmaiseksi saamani vaatteet – niin joululahjat kuin äidiltä saadut hänelle tarpeettomaksi käyneet vaatteetkin. Käytettynä sain tai ostin vuoden aikana viisi vaatetta ja yhden korun.

Vuoteen 2016 verrattuna ero on huikea. Ostin vaatteita noin kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 2017. Käytin viime vuonna myös noin 600€ vähemmän rahaa vaatteisiin. Ostokseni olivat kaikki hyviä, suurimmaksi osaksi tarpeellisia, ja harkittuja. En tehnyt yhtään hutihankintaa koko vuonna! Vuonna 2016 oikeutin monet ostokset sillä, että ne olivat alessa. Siitä huolimatta käytin monta sataa euroa enemmän kuin viime vuonna, vaikka ostolakon aikana ostinkin periaatteessa kalliimpia vaatteita, ja pikemminkin välttelin alennusmyyntejä.

Miten shoppailun vähentäminen oikein onnistui? Mitä tein toisin kuin ennen? Keinot olivat yksinkertaiset.

  • En mennyt kauppoihin sisälle. Tein tietoisen päätöksen, etten mene huvikseni katselemaan, mitä kaupoissa on tarjolla. Tämä oli ehkä suurin yksittäinen syy. En lähtenyt metsälle, joten en saanut myöskään saalista, mikä tässä tapauksessa oli juuri tarkoituskin. Etenkin alkuvuodesta huomasin selkeitä impulsseja, joiden myötä aiemmin olisin toiminut ja varmasti päätynyt ostamaan. Esim. talven alennusmyynneistä olen aina ennen löytänyt vaikka mitä. Nyt kuljin päättäväisesti ale-lappujen ohi.
  • Julkinen kirjanpito auttoi myös. On paljon isompi kynnys ostaa jotain, jos tietää että kuun lopussa pitää laittaa raportti nähtäville. Omia ostoksia tuli harkittua sen vuoksi paljon tarkemmin.
  • Otin oman vaatekaapin haasteena. Jos tuntui siltä, ettei kerta kaikkiaan ole mitään päällepantavaa, otin itseni puhutteluun. Muistutin itseäni siitä, että kaappi on täynnä kamaa, ja jos sopivaa ei löydy, kyse on luovuuden eikä vaatteiden puutteesta. Tämä argumentti toimii minun kohdallani hyvin, koska kuvittelen olevani luova ihminen. Jos olisin lähtenyt ostamaan uutta, se olisi ollut samalla mielikuvituksen puutteen tunnustamista.
  • Tyytymisen filosofia. Palautin käyttöön muutaman vaatteen, jonka olin jo tuominnut kierrätykseen. Päätin, että koska en osta uutta, otetaan näistä vanhoista kaikki ilo irti.

Toisaalta en tuominnut itseäni ankeuteen. Kun syksyllä kävi selväksi, että tarvitsen uuden takin, ostin sellaisen. Takkia olen pitänyt lokakuusta lähtien melkein joka päivä. Tammikuussa löysin täydellisesti istuvan kotelomekon, jonka ostamista en ole katunut hetkeäkään. Ostin keväällä kolmet farkut, jotka maksoivat paljon. Mutta toisaalta ne ovatkin olleet siitä lähtien ainoat käytössä olevat farkkuni, koska edelliset kuluivat puhki. En voi katua niidenkään ostamista. Sallin myös itselleni yhden höpsähdyksen (Tokion Uniqlo, josta ostin lopulta kolme vaatetta ja hatun – kaikki ovat tulleet hyvin käyttöön.) ja yhden tai kaksi järkevää heräteostosta kirpparilta.

Tämän vuoden uusia vaatteita: lahjaksi saatu islantilaisneule, Uniqlosta ostettu t-paita, ja farkut, jotka lyhennytin liikkeessä sopiviksi.

Jos tätä tekstiä lukee joku, joka harkitsee vastaavaan ostolakkoon ryhtymistä, sanoisin viime vuoden perusteella seuraavaa: Ostolakko on loistava idea! Se tuo sekä vaatekaappiin että omiin ajatuksiin uudenlaista selkeyttä. Kun ei käy kaupoissa, se vapauttaa energiaa ja aikaa muuhun. On mukavaa, kun ei tarvitse juuri miettiä, pitäisikö jotain ostaa vai ei. Neuvoisin kuitenkin sallimaan sopivasti väljyyttä, niin että jos on selvästi jokin puute, hankkii sitten parasta, mitä suinkin on saatavilla ja mihin on rahaa. ”Puute” ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkaa vaan tehdä mieli vaihteeksi sinistä puseroa vihreän tilalle. Puute tarkoittaa tässä yhdeydessä sitä, että on lähdössä rantalomalle, eikä omista ainuttakaan uimapukua. Tai sitä, että talvitakissa palelee – silloin on ihan järkevää ostaa paksumpi.

Minulle vuosi oli sopivan pitkä aika opetella tällaista uudenlaista vaatefilosofiaa. Alkuvuosi meni nopeasti, ja sain hyvät kiksit siitä, että onnistuin luovimaan alennusmyyntien ohi. Siinä puolessa välissä kuitenkin alkoi tylsistyttää. Teki hirveästi mieli shoppailla, haahuilla kaupoissa ja hypistellä. Tuolloin tarvittiin eniten itsekuria, että pääsi sen ensimmäisen vaihtelunhalun ylitse. Mutta kun siitä selvisi, meni loppuvuosi taas lähes omalla painollaan. Syksyllä ei yllättäviä himotuksia enää tullut, vaan ostin vain tarpeeseen. Siinä syys-lokakuun tienoilla ostolakko ei enää tuntunut projektilta, vaan uudelta elämäntavalta. Tämä uusi elämäntapa tuntuu sellaiselta, että eiköhän tämä jatku tällaisena tästä eteenpäinkin. Ostamattomuudesta on tullut uusi rutiini.

Ja nyt! Palan halusta kuulla, miten teidän ostolakkonne on sujunut! Mikä onnistui, mikä epäonnistui? Syntyikö uusi elämäntapa, vai jäikö tämä yksittäiseksi kokeiluksi? Kertokaa kertokaa 🙂

Omien (ja muidenkin) ohjeiden noudattamisesta

HUOMIO TÄRKEÄ ILMOITUS! Jos seuraat blogia bloggerin, feedlyn tai jonkun muun vastaavan sivuston kautta, tarkista oletko saanut uusimmat päivitykset! Vaikuttaa siltä, että taannoisen hakkeriepisodin jälkeen syötteet ovat menneet rikki, eikä uusia päivityksiä ilmaannu. Tällä hetkellä ainakin blogit.fi sekä bloglovin toimivat. Varmin tapa saada päivitykset on seurata Arkijärjen Instagram-tiliä tai facebook-sivuja, joista huolehdin henkilökohtaisesti. (Molemmissa myös sellaista materiaalia, jota blogista ei löydy.) Toinen vaihtoehto on tilata päivitykset suoraan sähköpostiisi, linkki löytyy tuosta oikeasta yläkulmasta. Olen pahoillani tästä häiriöstä!

Sitten varsinaiseen asiaan. Olen parhaillaan Caps Lookin kapselipukeutumisen verkkokurssilla. Ensimmäinen kapselipuvusto on jo koottu, ja tämän viikon tehtävänä on järjestää vaatesäilytys uuteen uskoon. Iinan ohjeet ovat hyvät ja kattavat, ja varsin erilaiset kuin miten vaatekaapit yleensä järjestetään. Ensimmäisenä tuli spontaani vastustus: ei pysty, en halua, ei mahdu! Koska olen kuitenkin sitoutunut antamaan kapselipuvustolle mahdollisuuden, luin ohjeet uudestaan ajatuksella läpi, ja hain tukea kurssin keskustelupalstalta.

Yksi ongelmakohta on tangolla roikkuvat vaatteet. Tanko on 120cm leveä, ja sieltä löytyykin vaikka mitä. Mekkoja, hameita, jakkuja, takkeja ja pari puseroa. Mielestäni niiden kaikkien paikka on juuri tuossa kaapissa. Mutta sitten aloin miettiä tarkemmin: onko tosiaan tarpeellista säilyttää vanhojentanssipukua samassa paikassa kuin kaikkia käyttövaatteitakin? Sen pukupussi vie runsaasti tilaa. Puvun voisi viedä myös vintille. Lopullinen niitti oli, kun Ilana Aalto ystävällisesti muistutti, että vanhojenpuvun paikka olisi oikeastaan muistolaatikossa, mikäli sitä ei aio käyttää eikä heittää pois.

IMG_2968

On se edelleen ihana!

Havahduin siihen, että niinhän minä itsekin sanoisin, jos joku kysyisi minulta neuvoa. Samalla huomasin, miten sokea sitä voi omille tavaroilleen olla. Mielestäni olen käyttänyt pukua ihan vastikään yksissä juhlissa. Tarkemmin ajatellen noista juhlista on kymmenisen vuotta aikaa. Että ei sittenkään ihan niin ”vastikään” kuin kuvittelin. Lisäksi tiedän, että nykyisin puku on minulle liian pieni, onhan se tehty noin 20 vuotta sitten. Jotenkin tuon vaatteen henkinen merkitys on kuitenkin ollut niin suuri, että on tuntunut luontevalta säilyttää sitä arkivaatteiden kanssa samassa kaapissa. Nyt aloin ensimmäistä kertaa miettiä, onko se enää perusteltua. Järki sanoo, että vintillehän se pitäisi viedä. Mutta samalla kuuntelen sisäisiä tunnepitoisia huudahduksia. Sellaisia, kuten esimerkiksi ”miten se pärjää siellä vintillä?!” Pelkään, että minulle tärkeä asu menee jotenkin pilalle vinttisäilytyksessä. Vaikka onhan siellä kausivaatteitakin, miksi tämä yksi mekko olisi erilainen? Mutta näköjään suhtaudun tähän vaatteeseen vähän niin kuin sillä olisi sielu (heippa vaan, Marie Kondo). Näin arvokkaan asun paikka on tietenkin kaapissa eikä vintillä. Tai niin olen siis näköjään aina ajatellut.

Kun tämä vanhojentanssipuku joutui tarkastelun kohteeksi, aloin katsella koko kaapin sisältöä uusin silmin. Tajusin, että säilytän siellä monia sellaisia vaatteita, joille ei juuri nyt ole oikeasti käyttöä. Kyse on joko väärän kokoisista (”melkein sopivista”) vaatteista, väärän kauden vaatteista tai sitten tällaisista historiallisista asuista, joille ei kuitenkaan ole tiedossa mitään erityistä käyttöä. Onko näiden kaikkien paikka tosiaan samassa kaapissa käyttövaatteiden kanssa? Ja jos ei, minne ne pitäisi sijoittaa? Tässä taitaa olla nyt perusteellisen inventaarion paikka. Kuuluuko sadetakki samaan kaappin iltapukujen kanssa?

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja itselläni näköjään välillä arkijärki kadoksissa. Jos olisin muistanut noudattaa omia ohjeitani, vaatekaapissani olisi enemmän tilaa. Jos sen lisäksi suostuisin noudattamaan vielä muidenkin asiantuntijoiden ohjeita, vaatesäilytyksen ongelmat saattaisivat peräti ratketa. Mutta muutosvastarintaa on sisäisesti havaittavissa, joten ei tämä ihan kädenkäänteessä käy. Iinan kurssi on kyllä onnistunut herättämään uusia ajatuksia, ja aivan varmasti vaatesäilytys tulee järjestäytymään uudestaan tämän viikon aikana. En vielä tiedä miten, mutta olen jo hyväksynyt sen asian, että tämänhetkinen järjestys ei ole optimaalisin mahdollinen.

Kertokaa nyt, että teilläkin on muinaisia muistovaatteita tilaa viemässä! Miten olette ratkaisseet esim. hääpuvun tms säilytyksen järkevästi?

Marraskuun ostolakko & tekstiilijäte

Tämän kuun raportit tulevat pari päivää etuajassa, koska huomenna on podcastin vuoro. Marraskuu oli toiseksi viimeinen ostolakkokuukausi tänä vuonna, ja ensimmäinen tekstiilijätteen seurantakuukausi. Ostojen suhteen pääsin nollaan. En käynyt kaupoissa, enkä ostanut mitään. Sain tosin tuliaisiksi neuleen, josta tulikin välittömästi uusi lempivaate. Yksi vaatekappale siis tuli kaappiin lisää, mutta kuten monesti on aiemminkin todettu, lakko keskittyy nimenomaan ostamiseen eikä lahjoja lasketa mukaan ostolakkoon.

Tekstiilijätteen suhteen kuukausi oli kiinnostava, koska kyse oli ensimmäisestä seurantakuukaudesta. Tekstiilijätettä syntyi marraskuussa seuraavanlaisesti:

  • Kurarukkaset 48g
  • Lasten sormikkaat 34g
  • Tiskirätti 10g

Jätteen määrä tähän mennessä  92 grammaa. Jos tämä edustaa normaalikuukautta, niin silloin vuodessa jätettä kertyisi reilun kilon verran.

Sormikkaat sotkeutuivat matkalla ollessa oksennukseen niin pahasti, että ne poistettiin suoraan käsistä roskikseen. Kurarukkaset eivät enää pitäneet vettä, joten ne olivat muuttuneet käyttökelvottomiksi. Kurarukkasia ei voi korjata, eikä niitä voi käyttää minkäänlaisena materiaalina eikä uudessa tehtävässä. Niillä ei voi pehmustaa, pestä tai suojata mitään. Sormikkaiden kohdalla tilanne taas oli sellainen, ettei mitään muuta vaihtoehtoa ollut. Tässä onkin hyvä esimerkki siitä, että jäte on jätettä, eikä tavaroiden käyttöikää voi rajattomasti pidentää.

Roskiin.

Huomattavaa on myös se, että kyse on etupäässä lastenvaatteista. Puoliso taisi heittää rikkinäiset sukkansa roskiin, mutta seuraan vain sellaista jätettä, jonka suhteen minä teen päätökset. Olisin odottanut, että roskiin olisi mennyt enemmän siivousrättejä tai vastaavia, mutta tässä kuussa heitin vain yhden tiskirätin. Käytin sen loppuun vessanpesussa, ja panin sitten roskikseen. Tiskirättiosasto kaipaa uusintamista, joten näitä on tulossa lisää.

Toinen havainto on tuttu jo ostolakosta: asioita on todella helppoa unohtaa. Esimerkiksi tässä kuussa muistin heti nuo rukkaset, mutta minun piti palata muokkaamaan tekstiä, kun yhtäkkiä muistin myös sormikkaat. Onneksi kotona oli vastaavat käyttämättömät, joten paino selvisi siitä. Voisi ajatella, ettei näin pienistä määristä ole väliä, mutta jos jatkuvasti unohtelee jotain, niin montako kiloa jää vuodessa unohduksiin?

Muuten törmäsin heti ensimmäisessä kuussa ongelmaan: miten lasketaan kadonneet vaatteet? Hukkasin myssyni. Se oli harmillista, koska se oli käytössä päivittäin. Tarvitsen talvea varten uuden, mutta arvatkaa olenko vielä jaksanut lähteä sopivaa etsimään. Tällainen ostos on siis tiedossa joulu-tammikuun aikana. Pitäisiköhän tuo kadonnut myssy laskea jätteeksi? Koska olen jokseenkin varma, että roskiin se on lopulta päätynyt.

Miten siellä ostolakot sujuvat? Entä onko tullut heitettyä mitään roskiin? Kommenttiosasto on auki 🙂

Lokakuun vaateostokset

Raportin aika jälleen. Hienosti menneiden todellisten lakkokuukausien jälkeen lokakuu oli kaukana nollasta. Ladotaan luvut heti pöytään, niin päästään asiaan.

  • Pyjamapaita 29,90
  • Pyjamahousut 32,90
  • Urheiluliivit 44,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Sukkahousut 9,90
  • Ylipolven sukat 12,90
  • Kahden alushousut, yht. 9,90
  • Sukkahousut 14,90
  • Parka-takki 290

Näiden ostosten summa on yhteensä 455,20€. Lisäksi minulle hankittiin uusi untuvatakki, jota en kuitenkaan maksanut itse. Lukumäärällisesti uusia vaatteita tuli 11 kpl.

Takkeja lukuunottamatta kaikki on peräisin hulluilta päiviltä. Kuten etukäteen arvelin, ostoksia tuli sieltä tehtyä. Tämä kuukausi on kuitenkin uudenlainen yleisen ostohistoriani kannalta, nimittäin urheiluliivejä lukuunottamatta kaikki yllämainitut vaatteet olivat ostoslistalla. En tehnyt yhtään heräteostosta, vaan hankin pelkästään sellaisia vaatteita, joita hankkimista olin suunnitellut jopa pari vuotta. Nuo liivitkin tulevat käyttöön, mutta ne eivät olisi olleet vielä aivan välttämätön hankinta.

Sukkahousut sisälsivät kahdet paksut ja värikkäät sekä yhdet ohuemmat mustat. Olen pitkään halunnut hankkia väriä talvisten hameiden alle, ja nyt kun suosimani merkki oli alessa, ostin tummansiniset ja viininpunaiset. Ylipolven sukkia olen etsinyt valehtelematta pari vuotta. Viime talvena niitä ei kai myyty missään, joten kun nyt löytyi simppelit, mustat, paksut sukat, ostin siltä istumalta. Olisin ostanut ne täydelläkin hinnalla, mutta kun saa alennuksella niin entistä parempi. Viime talvena laitoin kylmimpinä päivinä legginssit sukkahousujen päälle, mutta epäilen pitkien sukkien olevan mukavammat käytössä. Tämä lähtee testiin, kun säät vielä kylmenevät.

Pyjamaa, joka täyttäisi sekä mukavuus- että ulkonäkökriteerit, olen myös etsinyt vuosia. Heitin vähän aikaa sitten maailman kulahtaneimman yöpaidan roskiin (kyllä, siis ihan roskiin), joten uusi pyjama tuli tarpeeseen. Vanhat yöpukuni eivät täytä juuri mitään kriteerejä, mutta tyytymisen filosofiaa noudattaen olen kuitenkin käyttänyt niitä uskollisesti. Jokin raja tässäkin sentään. Olen iloinen tästä uudesta, mukavasta ja katseenkestävästä yöasusta, sekä iloinen siitä että se karmea vanha riepu on poistunut kaapista. Epäilen puolisoni olevan vahvasti samaa mieltä.

Sitten vielä nuo takit. Olin jo viime syksynä todennut, että tarvitsen viileän sään takin, sellaisen niin sanotun parkan. (Mikä muuten on parka suomeksi?) Kriteereinä oli pitkä helma, korkea kaulus, tikkivuori sekä vedenkestävyys yhdistettynä kaupunkikelpoiseen ulkonäköön. Olen hytissyt säihin nähden liian ohuissa ja lyhyissä tikkitakeissa, tai topannut sadetakin alle kerroksia. On tosi epämiellyttävää palella joka päivä. Syyslomalla kuitenkin onnisti, ja sain siistin öljykangastakin, jota olenkin käyttänyt joka päivä ostopäivästä lähtien.

Viimeisenä listalla on untuvatakki. Vanha untuvatakkini oli lyhyt ja tyylikäs kaupunkitakki. Mutta kun joka vuosi sukuloimme Lapissa talvisin, vuosien varrella on käynyt ilmi, että vaatteilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia, jos ohjelmassa pulkkamäkeä ja luontoretkeilyä. Uusi untsikka soveltuu aidosti kylmiin olosuhteisiin, eikä siinäkään tarvitse enää palella. Se oli hintava, mutta tuskin tarvitsen uutta seuraavan 20 vuoden aikana. Tuo vanha takki oli ostettu 8 vuotta sitten, ja annoin sen äidilleni, jolta puolestaan puuttui siisti untuvatakki. Yksi sisään yksi ulos -periaate toimi siis juuri niin kuin pitää.

Vaikka nyt oltiin nollasta kaukana sekä määrän että hinnan suhteen, en voi ottaa näistä huonoa omaatuntoa. Kaikki tulevat käyttöön, osaa on ehditty pitää jo monta kertaa, ja suurin osa näistä myös korvaa jonkun vanhan vaatteen. On ihanaa kun ei tarvitse palella, on ihanaa vaihtaa täysin loppuun palvelleita vaatteita uusin ja kauniisiin. Ja on varsin mielenkiintoista huomata kehittyneensä vuoden aikana niin, ettei ole heräteostoksille altis, vaan osaa ostaa juuri sitä mitä tarvitsee. Tässä on tämän ja viime vuoden välillä valtava ero. Viime vuonna ostelin mitä vastaan tuli, tänä vuonna valtaosa hankinnoista on ollut todella harkittuja.

Tällainen kuukausi tällä kertaa. Miten teidän kävi? Haahuilitteko hulluilla päivillä? Miten ostolakko on sujunut?

Syyslomaa ja järkkäilyä

Hyvää maanantaita, hyvät lukijat! Blogi on ollut viikon tauolla johtuen erittäin vaiherikkaasta syyslomasta. Aloitimme koko perheen läpikäyneellä enterorokolla, joka onneksi tällä kertaa osoittautui lieväksi versioksi. Huono puoli oli se, että tauti siirtyi ihmisestä toiseen vuoron perään, joten kaikilla oli kuumetta eri päivinä. Lisäksi olemme matkustaneet kotimaassa, mikä tarkoittaa siis pakkaamista, purkamista ja pyykkäämistä, vaihdoin autoon talvirenkaat, toteutin suuren lastenvaateshown ja lisäksi sairastettiin vähän lisää. Pakkasin koneen matkalle mukaan, enkä avannut sitä kertaakaan.

Suurin organisointiponnistus tämän loman aikana liittyi lastenvaatteisiin, kuinkas muuten. Lastenvaatteiden setviminen on jostain syystä aina rasittavaa, johtuu varmaan siitä, että se sisältää niin paljon yksittäisiä päätöksiä. Tein nimittäin kaiken tämän:

  • Hain vintistä kaikki lastenvaatteet alakertaan (yhteensä 4 laatikkoa ja 1 kassillinen kenkiä). Kävin läpi joka ainoan vaatekappaleen ja jaoin kolmeen kasaan: 1) heti käyttöön otettavat 2) käyttöä odottamaan jäävät sekä 3) kierrätykseen menevät
  • Lajittelin odottamaan jäävät vaatteet kauden ja koon mukaan omiin laatikoihin, niin että tiedän täsmälleen, mikä laatikko pitää hakea alas ensi huhtikuussa, mikä elokuussa ja mikä vasta myöhemmin.
  • Kävin läpi kaikki lasten ulkokengät, ulkovaatteet ja talvivarusteet. Havaitsin että kolmet kumpparit, yhdet lenkkarit, useammat villasukat sekä muutama muu vaate olivat  jääneet pieniksi, poistin ne.
  • Kävin läpi myös kaikki sisävaatteet ja tein saman lajittelun.
  • Pakkasin varmaan parikymmentä kiloa pieneksi jäätenitä vaatteita ja toimitin ne eteenpäin seuraavalle käyttäjälle. Muutama vaate jäi itselle kirppismyyntiä varten. Sen kun vielä jaksan järjestää, suoritus hipoo täydellistä.

Tähän meni oikeasti monta tuntia useammalle päivälle jaettuna. Lopputulos on kuitenkin vaivan väärtti. Kaapeista löytyy nyt ainoastaan käyttökelpoista ja oikean kokoista vaatetta, tiedän täsmälleen millaisia täydennyksiä pitää tehdä, ja nyt myös vintillä majailevat vaatteet on lajiteltu koon ja kauden mukaan jämptisti.

Minulla oli vakaa aikomus päivittää blogia viime viikolla, mutta kun päivät olivat niin täynnä perinteistä lomaohjelmaa, kone jäikin avaamatta. Se oli oikeastaan tosi hyvä, sillä samalla tuli itsellekin tervetullut tauko armottomasta netin selailusta ja sellaisesta digitaalisesta levottomuudesta, mikä helposti valtaa arjen. Sen sijaan leikin lasten kanssa, söin hyvin, rentouduin tekemällä 1000 palan palapelin ja kuuntelin monta äänikirjaa. Vasta näin loman jälkeen huomaan, miten tarpeeseen tämä breikki tuli! Olen pahoillani, että nämä blogilomat tulevat aina etukäteen ilmoittamatta, mutta ehkäpä tekin olette olleet vähemmän koneen ääressä? Tällä viikolla ollaan taas normaalissa tahdissa!

Pidittekö syyslomaa? Tuliko tehtyä organisoimisprojekteja tai pidettyä somelomaa?

Syyskuun ostolakkoraportti

Syyskuu hujahti huomaamatta ohitse. Ostolakkoa on enää kolme kuukautta jäljellä! Viimeinen kvartaali siis käynnistyi eilen. On taas raportin aika, ja tämän kuun saldo on tässä:

  • ostettuja vaatteita 0 kpl
  • sain lahjaksi kolmet sukat ja yhden neuleen

Tästä tuli siis jälleen nollakuukausi vaateostojen suhteen. Tämä oli vuoden viides kuukausi, etten ostanut vaatteita lainkaan. Tarkalleen ottaen noista viidestä kuukaudesta yksi oli sellainen, että ostin kaksi korua (toisen kirppikseltä, toisen koruntekijältä itseltään). Noihin viiteen sisältyy myös kaksi kuukautta, jolloin sain vaatteita, vaikka en itse ostanut niitä. Näistä lahjoista en ota stressiä, tavoitteenani on ollut muuttaa ensisijaisesti omaa ostokäytöstäni, ei muiden ihmisten. Saamani vaatteet ovat olleet joko valmiiksi käytettyjä, tai sitten ne on ostettu lahjaksi minulle. En siis ole ovelasti kiertänyt sääntöjä, ja delegoinut vaatehalujani jonkun muun hankittavaksi, vaan vaatteet on saatu antajan aloitteesta.

Tämä ostolakko on avannut silmät sille, että ennen viihdytin itseäni yllättävän usein vaateostoksilla. Yllättävän usein siinä mielessä, että samaan aikaan olen väittänyt inhoavani vaatteiden ostamista. Mutta onkin tainnut olla niin, että inhoan sitä vain silloin, kun on ollut pakko ostaa uutta. Silloin kun saa haahuilla ilman mitään ostotarpeita alennusmyynneissä, vaateostelu ei olekaan ilmeisesti ollut niin epämiellyttävää. Olen nimittäin havahtunut tuttuihin ajatuksiin, joita nämä syksyn alepäivien katalogit aiheuttavat. Nimittäin siihen, että noita vihkosia selaa hyvin kiinnostuneena, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa. Sitten muistan, että ai niin, eihän tässä ole tarkoitus ostaa mitään. Ja – uskomatonta mutta totta – sen jälkeen käy mielessä pieni pettymyksen tunne. ”Enkö mä pääsekään shoppailemaan?”

Tosin ei tämä niinkään huolestuttavaa ole, sillä osittain tuo kuvastojen selaaminen on leikkiä. Se on sellaista ”mitä ostaisin jos voisin ostaa mitä vaan” haaveilua, eikä oikeasti ole tarkoituskaan hankkia mitään. Tätä tekevät muutkin. Tiedän ihmisiä, jotka esimerkiksi klikkailevat verkkokaupoissa ostoskoriin kaikkea ihanaa, ja sitten lopulta vain sulkevat sivut ostamatta mitään. Mutta tiedän myös, että viime vuonna olisin luultavasti lähtenyt sopivan mainoksen sattuessa vastaan kauppaan asti ihan vain katsomaan, josko sittenkin löytyisi jotain oikeaa ostettavaa. Kyllä minä voin myöntää, että uusista vaatteista tulee hyvä mieli. Sitä tunnettahan vaatekaupoilta usein hakee.

Tätä vuotta on vielä kolme kuukautta jäljellä. On mielenkiintoista nähdä, millaisia oivalluksia loppuvuodelle vielä mahtuu. Tuntuu siltä, että joka kuukausi olen ymmärtänyt jotain uutta ostokäyttäytymisestäni tai suhteestani vaatteisiin. Näitä ajatuksia tuntuu riittävän, vaikka yhdeksän kuukautta on jo takana. Kun nyt ajattelen loppuvuotta, tiedän, että jos olisi pakko tai jos yksinkertaisesti päättäisin niin, pystyisin olemaan loppuvuoden ostamatta yhtään uutta vaatetta. Toisaalta minulla on muutamia ihan oikeita tarpeita (kaikki urheilusukkani ovat kohta kuluneet puhki) ja sekä muutamia sellaisia tarpeita, joihin olisi kiva saada sopiva vaate, vaikka se ei olekaan aivan välttämätöntä. Niinpä realistinen arvio on, että kolmesta jäljellä olevasta kuukaudesta ehkä yksi tulee olemaan täysin ilman vaateostoksia, mutta jokunen vaate tulee vielä ennen vuodenvaihdetta ostettua.

Miten sujuu teillä? Nollakuukausia, hyviä löytöjä, repsahduksia? Millaisia oivalluksia on tullut? Ja shoppailetteko te ”leikisti”?

Urputusta tyyli- ja pukeutumisoppaista

Olen aina tykännyt kaikenlaisista opaskirjoista (mikä ei välttämättä yllätä ketään, kun kerran itsekin kirjoitan sellaisia…) Tyyli- ja pukeutumiskysymykset ovat aina kiinnostaneet erityisesti, vaikkei se kenties aina ole omassa pukeutumisessa niin selvästi näkynyt. Pitkään pähkäilin itselleni sopivien värien kanssa, sillä olen luonnostani tummahiuksinen mutta hyvin vaaleaihoinen, suorastaan kalpea. Onneksi anoppi rohkaisi menemään värianalyysiin, jossa selvisi, että olen suomalaisittain vähän harvinaisempi ”tumma talvi”, eli kuulun siihen joukkoon, jolle mm. musta sopii ihan oikeasti. Sen sijaan ne kaikki kauniit neutraalit ja puuteriset klassikkovärit, joista mm. ranskalainen eleganssi kuulemma syntyy, saavat minut vain näyttämään huonovointiselta.

Omaa tyyliä ja oikeanlaisia vaatteita etsiessä olen kahlannut läpi ison kasan erilaisia tyylioppaita, sekä kotimaisia että ulkomaisia. Veikkaisin, että olen katsastanut varmaankin lähes kaikki alan kirjat, jotka esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista on mahdollista lainata. Olen perehtynyt niin historiallisiin kuin nykyaikaisiinkin teoksiin. Tiedätte varmaan mistä puhun – nämä ovat niitä, joissa määritellään erilaisia vartalomalleja kirjaimilla tai hedelmillä tai jollain muulla symbolilla, ja sitten esitellään, millaisissa vaatteissa kukin esiintyy eniten edukseen. Lainasin vastikään yhden suomalaisen opuksen, ja sen myötä totesin, että tämä laji saa kyllä nyt riittää. En ymmärrä näitä oppaita alkuunkaan.

Ihmettelen erityisesti kahta seikkaa. Ensinnäkin sitä, että mistä lukija voi oikeasti tietää, mihin hedelmäkoriin sitä oikeasti kuuluu? Eihän meistä kukaan näytä samalta kuin kirjojen mallit, sillä kaikki ihmiset nyt tuppaavat näyttämään vähän erilaisilta. En ole vielä törmännyt sellaiseen kirjaan, jossa olisi joku juuri minun näköiseni esimerkki, ja kuitenkin olen aivan tavallisen näköinen. Toinen ongelma on, että en meinaa erottaa niitä kirjojen mallejakaan toisistaan. Joku, joka on esimerkiksi A-kroppainen, näyttää minusta ihan samalta kuin se X siinä seuraavassa luvussa. Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että yhdessä kirjassa se A-vartalo näyttää taas ihan erilaiselta kuin päärynä toisessa kirjassa, vaikka eikö niiden pitäisi olla periaatteessa sama asia…? Hämmentävää.

Toiseksi olen aina ihmetellyt niitä vaatteita, joita mallien päälle on puettu. Siis niitä, missä havainnollistetaan, millaiset mallit ja kuosit kullekin sopivat. Olenko ainoa, jonka mielestä ne ovat useimmiten jär-kyt-tä-vi-ä? Havaintojeni mukaan niissä ei yleensä ole ”klassisesta tyylistä” tietoakaan. Räikeitä värejä ja huomiotaherättäviä kuoseja. Rimpsuja, hapsuja, erikoisia leikkauksia. Tai sitten stailaus on sellainen, ettei tavallinen tuppurainen sillä lailla ainakaan arkisin pukeudu: on korkokenkiä, näyttäviä koruja, rohkeita väriyhdistelmiä ja leveitä vöitä. Yleisesti ottaen esimerkkivaatteet ovat tavalliseen arkeen aivan liian hienoja. Minun on vaikea samastua tällaiseen pukeutumiseen, kun omissa vaatteissa tykkään simppelistä ja mukavasta. Vaikka voihan olla niinkin, että olen tyylioppaiden kirjoittajien mielestä vain pahasti harhateillä pukeutumiseni suhteen.

Sitten on tietenkin vielä se, että olen usein eri mieltä myös vaatteiden istuvuudesta ja mittasuhteista näiden kirjojen kanssa. Tässä kohdassa kyse on kuitenkin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja näkemyksistä, jotka ovat sillä lailla makuasioita, että niistä ei voi kiistellä. Minä olen vähän tällainen 50-luvulle jämähtänyt konservatiivi, sillä mielestäni liian tiukat ja liian paljastavat vaatteet eivät yleensä näytä tyylikkäiltä ja alusvaatteet kuuluvat pääsääntöisesti vaatteiden alle piiloon. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, jos joku haluaa räväkän ja kurveja nuolevan kotelomekon sijasta pukeutua umpimustaan turvakaapuun, etenkin niinä aamuina, kun mahamakkarat tuntuvat tuplaantuneen yön aikana itsestään.

Missähän olisi tyyliopas, joka olisi suunnattu tavallisen ihmisen tavalliseen arkeen? Sellaiseen, jossa useimpina päivinä päällä on hame tai housut, joku yläosa ja jalassa tennarit tai kävelykengät. Miksei tyylioppaiden mallien päällä ole tavallisia, yksivärisiä vaatteita, joissa ei ole tarkoituskaan erityisesti erottua massasta millään tavalla? Kuka kirjoittaisi pukeutumisoppaan, jossa olisi sellaisia osioita, joista olisi oikeasti hyötyä tavallisessa arjessa? Ehdottaisin esimerkiksi seuraavia lukuja:

  • Kuinka pukeutua tyylikkäästi leikkipuistoon ja silti pysyä kuivana ja lämpimänä
  • Parhaat toppatakit kaikille vartalotyypeille
  • Unelmien urheiluvaatteet

Näillä pääsisi jo alkuun. Olisiko teillä lisää hyviä ehdotuksia? Millaisia ohjeita tyylikirjoissa pitäisi oikeasti olla?

Elokuun ostolakkoraportti

Havahduin siihen, että kuu vaihtuu taas ja on raportin aika. Tässä kuussa listasta tulee lyhyt: 0 ostosta, 0 euroa, 0 uutta vaatetta. En ole myöskään hankkinut koruja, laukkuja tai asusteita. Tarkistin asian vielä excelistäni, minulla kun on ollut taipumus unohdella alkukuusta tehtyjä ostoksia, mutta tällä kertaa muisti ei pettänyt. Elokuusta tuli vuoden neljäs kuukausi, jolloin en ostanut ainuttaaan vaatetta.

Jälleen kerran syyt ostamattomuuteen olivat samat kuin ennenkin. Isoin vaikuttava tekijä oli se, etten käynyt vaatekaupoissa. Asia kävi kyllä mielessä muutaman kerran, mutta ohitin ajatuksen kiinnittämättä siihen sen kummempaa huomiota. Toinen syy oli se, etten tässä kuussa tarvinnut akuutisti mitään. Säihin ja tilaisuuksiin sopivat vaatteet löytyivät valmiina kaapista. Kolmanneksi syyksi voin listata sen, että halusin tietoisesti tästä kuukaudesta sellaisen, etten osta mitään.

Sellainen ”shoppaile kaapistasi” -ajatus nousee jatkuvasti vahvempana esiin. Siinä on sopivasti haastetta. Esimerkiksi tällä viikolla tarvitsin juuri tietyllä tavalla sopivan vaatteen. Sen piti olla siisti, mutta ei liian muodollinen; mukava päällä mutta yhtä aikaa vakuuttava. Vaivasin päätäni aika pitkään ja sovittelin erilaisia vaihtoehtoja. Mikään ei tuntunut hyvältä, ja tuskastuin siihen ettei kaapista löytynyt saman tien täydellistä vaatetta. Mutta sitten muistin mekon, joka oli kausisäilytyksessä ylähyllyllä. Se osoittautui täsmälleen oikeaksi vaatteeksi, eikä mitään ostotarvetta sittenkään ollut. Arvatkaa, kuinka tyytyväinen olin, kun tuo mekko on vieläpä melkein 10 vuotta vanha? Asustin sen vielä vanhemmalla kaulakorulla ja vähän uudemmilla kengillä. Ehkäpä vaatekaappini sittenkin lähestyy täydellistä?

Olen tällä viikolla pitänyt edelleen kirjaa käyttämieni vaatteiden määrästä. Viime viikolla tulos oli 15 eri vaatetta, kenkäparia ja laukkua. Tällä viikolla olen käyttänyt niiden viime viikkoisten lisäksi näitä:

  • 1 mekko
  • 2 kaulakorua
  • 2 neuletta
  • 1 viitta
  • 1 kengät

On kai makuasia lasketaanko korut ja muut asusteet mukaan. Nämä korut ovat sellaisia näyttäviä pukukoruja, joiden tarkoitus on tuoda elävyyttä asuun, joten mielestäni ne kuuluu laskea mukaan. Se tarkoittaa siis 7 + 15 = 22 vaatetta arkisin vajaan kahden viikon aikana. En ole laskenut sukkia, alusvaatteita enkä kotivaatteita tähän mukaan. Minusta tuntuu, että vaatemääräni on kyllä ihan sopiva, mutta kapseliin se ei mahtuisi. Tuntuu muuten siltä, että vähitellen saa kaivella loputkin kausivaatteet esiin. Se tuo kieltämättä mukavasti ”uusia” vaatteita puvustoon.

Miten teillä sujui elokuu? Tuliko ostoksia alennusmyynneistä, tärkeitä täydennyksiä vaatekaappiin vai jäikö kaikki ostamatta?

Viikon vinkit: mitä tapahtuu käytetyille vaatteille?

Tällä kertaa linkkaan kahteen Helsingin Sanomien artikkeliin, ja tiedän että niiden lukeminen voi maksumuurin takia olla vaikeaa. Suosittelen molempia silti, niiden sisältö on mielenkiintoinen. Näitä on ahkerasti jaettu myös sosiaalisessa mediassa, mutta siitä huolimatta haluan jakaa ne myös täällä.

Ensimmäinen juttu kertoo Recci-nimisen yrityksen toiminnasta. Reccillä on kaksi kirpputoria Helsingissä, joissa myydään vanhoja vaatteita ja kenkiä. Olen käynyt niistä toisessa, ja vaatteet ovat mielestäni aika tyypillistä esikarsittua kirpparikamaa; joukossa on laadukkaampia vaatteita mutta paljon myös sellaisia kammotuksia, joita kirppiksiltä yleensäkin löytyy. Jos on kirppareihin erikoistunut penkoja, tekee varmasti löytöjä. Jos taas on mukavuudenhaluinen vaeltelija kuten minä, liike ei ole mitenkään poikkeuksellisen houkutteleva.

Reccin ideana on kuitenkin se, että ne vaatteet jotka eivät mene kaupaksi tai jotka ovat liian huonokuntoisia myyntiin, kierrätetään eteenpäin. Ideana on, että poltettavaksi menee vain pienen pieni osa. Sen sijaan tekstiilimateriaali kierrätetään teollisuuden käyttöön, jossa se murskataan tai revitään, käsitellään eri tavoin ja josta se lopulta päätyy mm. eristeeksi autoihin tai kodinkoneisiin. Ajattelen niin, että tämä on erinomainen tapa käyttää tekstiilijätettä, joka ei todellakaan enää ole käyttökelpoista. Siis rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten pilalle menneet vaatteet voi mielestäni todella hyvällä omalla tunnolla toimittaa tähän tarkoitukseen, taikka ne kamalimmat ysäriaarteet, joita kukaan ei enää kehtaa päällensä laittaa. Sen sijaan minulla on jokin henkinen este sille, että ehjiä, uudehkoja vaatteita silputtaisiin. Minusta tuntuu siltä, että sen tyyppinen kierrättäminen ei mitenkään puutu alkuperäiseen ongelmaan, että hyvää vaatetta poistetaan kaapista ja sitten ostetaan tilalle uutta.

Vaihtoehto Reccin harjoittamalle kierrätykselle vain ei ole hirveän hyvä. Tässä toisessa Hesarin artikkelissa puhutaan nimittäin siitä, että vaatteiden rahtaaminen ”hyväntekeväisyyteen” ympäri maailmaa ei ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ensinnäkin on kyseenalaista, tarvitseeko köyhä afrikkalainen juuri sitä vaatekappaletta, jonka juuri minä tai sinä olemme päättäneet hylätä. Lisäksi käytettyjen vaatteiden raahaaminen kehitysmaihin sisältää muitakin ongelmia. Se tukahduttaa paikallisen teollisuuden eikä esimerkiksi Afrikassa ole vastaavaa jätteidenpolttosysteemiä kuten esimerkiksi Suomessa. Mitä niille vaatteille siis sitten tapahtuu, kun joku ihminen hylkää ne uudestaan toisella puolella maapalloa?

Jos ei halua olla osa ongelmaa, ainoa toimiva ratkaisu on muuttaa omaa toimintaansa. Suomalaiset heittävät pois kilotolkulla käytettyä tekstiiliä vuodessa. Näkisin, että tämän määrän vähentäminen on avain. Noista poistettavista vaatteista nimittäin vain pieni osa on niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelvottomia. Luulisin, että meistä moni marittaessaan tai muuten vaan kaappeja raivatessaan poistaa vaatevarastostaan paljon sellaista, joka ei enää vain miellytä silmää – ja sitten ostaa uutta tilalle. Olen itsekin sitä mieltä, että kaapissa on turha hillota niitä kolme numeroa liian pieniä tai isoja vaatteita, mutta kyllä meillä on aika usein tapana poistaa vain sellaista, joka ei vaan enää sykähdytä erityisemmin. Ainakin minä olen siihen syyllistynyt. Mutta olisiko sitä mahdollista välttää?

Olen tämän vuoden ostolakon aikana tullut siihen tulokseen, että on. Kun kesällä en saanut muutamaa vaatetta kaupaksi, päätin että otan ne takaisin käyttöön. En kierrätä, vaan keksin tapoja, joilla saan ne toimimaan. (No okei, siihen toiseen pitää kyllä laihtua pari kiloa ensin, mutta toinen on aivan kuranttia kamaa, ja jo takaisin käyttöön palautettu.) Tämä on sitä tyytymisen filosofiaa, jota olen ennenkin pohdiskellut.

Toinen asia on tietysti se, että ostaa vähemmän uutta kuin ennen. Jos vaatekaapista ei poista vaatteita jatkuvasti, ei siellä ole tilaa uudelle. Yksi sisään yksi ulos on erinomainen periaate, kun on tarkoitus pitää kodin tavaramäärä aisoissa. Mutta minne se ulos lähtevä tavara toimitetaan? Onko järkeä tehdä ok-paidasta täytettä auton kattoon, vai olisiko järkevämpää sittenkin ajatella, että kyllä tämä menee, ja käyttää paita loppuun asti? Sitten kun siinä on pari reikää, ja sillä on vielä pyyhkäisty lattialle kaatuneet maidot pois, sen voi jo mielestäni laittaa roskiinkin ilman suuria tunnontuskia.

Mitä enemmän näitä asioita ja tätä vaateongelmaa mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ratkaisu on meidän omissa kulutustottumuksissamme, kirjaimellisesti. Toisaalta pitää kuluttaa vähemmän, siis ostaa vähemmän uutta, ja suosia kierrätettyä aina kuin mahdollista. Toisaalta taas kuluttaa yksittäisiä vaatekappaleita paljon enemmän, että ne voi asiaa sen kummemmin problematisoimatta nakata joko poltettavaksi tai sitten toimittaa edelleen kierrätettäväksi teollisuudessa.

En väitä että oma suoritus olisi vielä täydellinen. Mutta olen kyllä tämän vuoden aikana kehittynyt hurjasti. Ylipäätään olen jotenkin herännyt tämän asian olemassaoloon ihan eri tavalla kuin ennen. Millaisia ajatuksia nuo artikkelit teissä herättivät?