Urputusta tyyli- ja pukeutumisoppaista

Olen aina tykännyt kaikenlaisista opaskirjoista (mikä ei välttämättä yllätä ketään, kun kerran itsekin kirjoitan sellaisia…) Tyyli- ja pukeutumiskysymykset ovat aina kiinnostaneet erityisesti, vaikkei se kenties aina ole omassa pukeutumisessa niin selvästi näkynyt. Pitkään pähkäilin itselleni sopivien värien kanssa, sillä olen luonnostani tummahiuksinen mutta hyvin vaaleaihoinen, suorastaan kalpea. Onneksi anoppi rohkaisi menemään värianalyysiin, jossa selvisi, että olen suomalaisittain vähän harvinaisempi ”tumma talvi”, eli kuulun siihen joukkoon, jolle mm. musta sopii ihan oikeasti. Sen sijaan ne kaikki kauniit neutraalit ja puuteriset klassikkovärit, joista mm. ranskalainen eleganssi kuulemma syntyy, saavat minut vain näyttämään huonovointiselta.

Omaa tyyliä ja oikeanlaisia vaatteita etsiessä olen kahlannut läpi ison kasan erilaisia tyylioppaita, sekä kotimaisia että ulkomaisia. Veikkaisin, että olen katsastanut varmaankin lähes kaikki alan kirjat, jotka esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista on mahdollista lainata. Olen perehtynyt niin historiallisiin kuin nykyaikaisiinkin teoksiin. Tiedätte varmaan mistä puhun – nämä ovat niitä, joissa määritellään erilaisia vartalomalleja kirjaimilla tai hedelmillä tai jollain muulla symbolilla, ja sitten esitellään, millaisissa vaatteissa kukin esiintyy eniten edukseen. Lainasin vastikään yhden suomalaisen opuksen, ja sen myötä totesin, että tämä laji saa kyllä nyt riittää. En ymmärrä näitä oppaita alkuunkaan.

Ihmettelen erityisesti kahta seikkaa. Ensinnäkin sitä, että mistä lukija voi oikeasti tietää, mihin hedelmäkoriin sitä oikeasti kuuluu? Eihän meistä kukaan näytä samalta kuin kirjojen mallit, sillä kaikki ihmiset nyt tuppaavat näyttämään vähän erilaisilta. En ole vielä törmännyt sellaiseen kirjaan, jossa olisi joku juuri minun näköiseni esimerkki, ja kuitenkin olen aivan tavallisen näköinen. Toinen ongelma on, että en meinaa erottaa niitä kirjojen mallejakaan toisistaan. Joku, joka on esimerkiksi A-kroppainen, näyttää minusta ihan samalta kuin se X siinä seuraavassa luvussa. Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että yhdessä kirjassa se A-vartalo näyttää taas ihan erilaiselta kuin päärynä toisessa kirjassa, vaikka eikö niiden pitäisi olla periaatteessa sama asia…? Hämmentävää.

Toiseksi olen aina ihmetellyt niitä vaatteita, joita mallien päälle on puettu. Siis niitä, missä havainnollistetaan, millaiset mallit ja kuosit kullekin sopivat. Olenko ainoa, jonka mielestä ne ovat useimmiten jär-kyt-tä-vi-ä? Havaintojeni mukaan niissä ei yleensä ole ”klassisesta tyylistä” tietoakaan. Räikeitä värejä ja huomiotaherättäviä kuoseja. Rimpsuja, hapsuja, erikoisia leikkauksia. Tai sitten stailaus on sellainen, ettei tavallinen tuppurainen sillä lailla ainakaan arkisin pukeudu: on korkokenkiä, näyttäviä koruja, rohkeita väriyhdistelmiä ja leveitä vöitä. Yleisesti ottaen esimerkkivaatteet ovat tavalliseen arkeen aivan liian hienoja. Minun on vaikea samastua tällaiseen pukeutumiseen, kun omissa vaatteissa tykkään simppelistä ja mukavasta. Vaikka voihan olla niinkin, että olen tyylioppaiden kirjoittajien mielestä vain pahasti harhateillä pukeutumiseni suhteen.

Sitten on tietenkin vielä se, että olen usein eri mieltä myös vaatteiden istuvuudesta ja mittasuhteista näiden kirjojen kanssa. Tässä kohdassa kyse on kuitenkin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja näkemyksistä, jotka ovat sillä lailla makuasioita, että niistä ei voi kiistellä. Minä olen vähän tällainen 50-luvulle jämähtänyt konservatiivi, sillä mielestäni liian tiukat ja liian paljastavat vaatteet eivät yleensä näytä tyylikkäiltä ja alusvaatteet kuuluvat pääsääntöisesti vaatteiden alle piiloon. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, jos joku haluaa räväkän ja kurveja nuolevan kotelomekon sijasta pukeutua umpimustaan turvakaapuun, etenkin niinä aamuina, kun mahamakkarat tuntuvat tuplaantuneen yön aikana itsestään.

Missähän olisi tyyliopas, joka olisi suunnattu tavallisen ihmisen tavalliseen arkeen? Sellaiseen, jossa useimpina päivinä päällä on hame tai housut, joku yläosa ja jalassa tennarit tai kävelykengät. Miksei tyylioppaiden mallien päällä ole tavallisia, yksivärisiä vaatteita, joissa ei ole tarkoituskaan erityisesti erottua massasta millään tavalla? Kuka kirjoittaisi pukeutumisoppaan, jossa olisi sellaisia osioita, joista olisi oikeasti hyötyä tavallisessa arjessa? Ehdottaisin esimerkiksi seuraavia lukuja:

  • Kuinka pukeutua tyylikkäästi leikkipuistoon ja silti pysyä kuivana ja lämpimänä
  • Parhaat toppatakit kaikille vartalotyypeille
  • Unelmien urheiluvaatteet

Näillä pääsisi jo alkuun. Olisiko teillä lisää hyviä ehdotuksia? Millaisia ohjeita tyylikirjoissa pitäisi oikeasti olla?

Elokuun ostolakkoraportti

Havahduin siihen, että kuu vaihtuu taas ja on raportin aika. Tässä kuussa listasta tulee lyhyt: 0 ostosta, 0 euroa, 0 uutta vaatetta. En ole myöskään hankkinut koruja, laukkuja tai asusteita. Tarkistin asian vielä excelistäni, minulla kun on ollut taipumus unohdella alkukuusta tehtyjä ostoksia, mutta tällä kertaa muisti ei pettänyt. Elokuusta tuli vuoden neljäs kuukausi, jolloin en ostanut ainuttaaan vaatetta.

Jälleen kerran syyt ostamattomuuteen olivat samat kuin ennenkin. Isoin vaikuttava tekijä oli se, etten käynyt vaatekaupoissa. Asia kävi kyllä mielessä muutaman kerran, mutta ohitin ajatuksen kiinnittämättä siihen sen kummempaa huomiota. Toinen syy oli se, etten tässä kuussa tarvinnut akuutisti mitään. Säihin ja tilaisuuksiin sopivat vaatteet löytyivät valmiina kaapista. Kolmanneksi syyksi voin listata sen, että halusin tietoisesti tästä kuukaudesta sellaisen, etten osta mitään.

Sellainen ”shoppaile kaapistasi” -ajatus nousee jatkuvasti vahvempana esiin. Siinä on sopivasti haastetta. Esimerkiksi tällä viikolla tarvitsin juuri tietyllä tavalla sopivan vaatteen. Sen piti olla siisti, mutta ei liian muodollinen; mukava päällä mutta yhtä aikaa vakuuttava. Vaivasin päätäni aika pitkään ja sovittelin erilaisia vaihtoehtoja. Mikään ei tuntunut hyvältä, ja tuskastuin siihen ettei kaapista löytynyt saman tien täydellistä vaatetta. Mutta sitten muistin mekon, joka oli kausisäilytyksessä ylähyllyllä. Se osoittautui täsmälleen oikeaksi vaatteeksi, eikä mitään ostotarvetta sittenkään ollut. Arvatkaa, kuinka tyytyväinen olin, kun tuo mekko on vieläpä melkein 10 vuotta vanha? Asustin sen vielä vanhemmalla kaulakorulla ja vähän uudemmilla kengillä. Ehkäpä vaatekaappini sittenkin lähestyy täydellistä?

Olen tällä viikolla pitänyt edelleen kirjaa käyttämieni vaatteiden määrästä. Viime viikolla tulos oli 15 eri vaatetta, kenkäparia ja laukkua. Tällä viikolla olen käyttänyt niiden viime viikkoisten lisäksi näitä:

  • 1 mekko
  • 2 kaulakorua
  • 2 neuletta
  • 1 viitta
  • 1 kengät

On kai makuasia lasketaanko korut ja muut asusteet mukaan. Nämä korut ovat sellaisia näyttäviä pukukoruja, joiden tarkoitus on tuoda elävyyttä asuun, joten mielestäni ne kuuluu laskea mukaan. Se tarkoittaa siis 7 + 15 = 22 vaatetta arkisin vajaan kahden viikon aikana. En ole laskenut sukkia, alusvaatteita enkä kotivaatteita tähän mukaan. Minusta tuntuu, että vaatemääräni on kyllä ihan sopiva, mutta kapseliin se ei mahtuisi. Tuntuu muuten siltä, että vähitellen saa kaivella loputkin kausivaatteet esiin. Se tuo kieltämättä mukavasti ”uusia” vaatteita puvustoon.

Miten teillä sujui elokuu? Tuliko ostoksia alennusmyynneistä, tärkeitä täydennyksiä vaatekaappiin vai jäikö kaikki ostamatta?

Viikon vinkit: mitä tapahtuu käytetyille vaatteille?

Tällä kertaa linkkaan kahteen Helsingin Sanomien artikkeliin, ja tiedän että niiden lukeminen voi maksumuurin takia olla vaikeaa. Suosittelen molempia silti, niiden sisältö on mielenkiintoinen. Näitä on ahkerasti jaettu myös sosiaalisessa mediassa, mutta siitä huolimatta haluan jakaa ne myös täällä.

Ensimmäinen juttu kertoo Recci-nimisen yrityksen toiminnasta. Reccillä on kaksi kirpputoria Helsingissä, joissa myydään vanhoja vaatteita ja kenkiä. Olen käynyt niistä toisessa, ja vaatteet ovat mielestäni aika tyypillistä esikarsittua kirpparikamaa; joukossa on laadukkaampia vaatteita mutta paljon myös sellaisia kammotuksia, joita kirppiksiltä yleensäkin löytyy. Jos on kirppareihin erikoistunut penkoja, tekee varmasti löytöjä. Jos taas on mukavuudenhaluinen vaeltelija kuten minä, liike ei ole mitenkään poikkeuksellisen houkutteleva.

Reccin ideana on kuitenkin se, että ne vaatteet jotka eivät mene kaupaksi tai jotka ovat liian huonokuntoisia myyntiin, kierrätetään eteenpäin. Ideana on, että poltettavaksi menee vain pienen pieni osa. Sen sijaan tekstiilimateriaali kierrätetään teollisuuden käyttöön, jossa se murskataan tai revitään, käsitellään eri tavoin ja josta se lopulta päätyy mm. eristeeksi autoihin tai kodinkoneisiin. Ajattelen niin, että tämä on erinomainen tapa käyttää tekstiilijätettä, joka ei todellakaan enää ole käyttökelpoista. Siis rikkinäiset, kulahtaneet tai muuten pilalle menneet vaatteet voi mielestäni todella hyvällä omalla tunnolla toimittaa tähän tarkoitukseen, taikka ne kamalimmat ysäriaarteet, joita kukaan ei enää kehtaa päällensä laittaa. Sen sijaan minulla on jokin henkinen este sille, että ehjiä, uudehkoja vaatteita silputtaisiin. Minusta tuntuu siltä, että sen tyyppinen kierrättäminen ei mitenkään puutu alkuperäiseen ongelmaan, että hyvää vaatetta poistetaan kaapista ja sitten ostetaan tilalle uutta.

Vaihtoehto Reccin harjoittamalle kierrätykselle vain ei ole hirveän hyvä. Tässä toisessa Hesarin artikkelissa puhutaan nimittäin siitä, että vaatteiden rahtaaminen ”hyväntekeväisyyteen” ympäri maailmaa ei ole juurikaan parempi vaihtoehto. Ensinnäkin on kyseenalaista, tarvitseeko köyhä afrikkalainen juuri sitä vaatekappaletta, jonka juuri minä tai sinä olemme päättäneet hylätä. Lisäksi käytettyjen vaatteiden raahaaminen kehitysmaihin sisältää muitakin ongelmia. Se tukahduttaa paikallisen teollisuuden eikä esimerkiksi Afrikassa ole vastaavaa jätteidenpolttosysteemiä kuten esimerkiksi Suomessa. Mitä niille vaatteille siis sitten tapahtuu, kun joku ihminen hylkää ne uudestaan toisella puolella maapalloa?

Jos ei halua olla osa ongelmaa, ainoa toimiva ratkaisu on muuttaa omaa toimintaansa. Suomalaiset heittävät pois kilotolkulla käytettyä tekstiiliä vuodessa. Näkisin, että tämän määrän vähentäminen on avain. Noista poistettavista vaatteista nimittäin vain pieni osa on niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelvottomia. Luulisin, että meistä moni marittaessaan tai muuten vaan kaappeja raivatessaan poistaa vaatevarastostaan paljon sellaista, joka ei enää vain miellytä silmää – ja sitten ostaa uutta tilalle. Olen itsekin sitä mieltä, että kaapissa on turha hillota niitä kolme numeroa liian pieniä tai isoja vaatteita, mutta kyllä meillä on aika usein tapana poistaa vain sellaista, joka ei vaan enää sykähdytä erityisemmin. Ainakin minä olen siihen syyllistynyt. Mutta olisiko sitä mahdollista välttää?

Olen tämän vuoden ostolakon aikana tullut siihen tulokseen, että on. Kun kesällä en saanut muutamaa vaatetta kaupaksi, päätin että otan ne takaisin käyttöön. En kierrätä, vaan keksin tapoja, joilla saan ne toimimaan. (No okei, siihen toiseen pitää kyllä laihtua pari kiloa ensin, mutta toinen on aivan kuranttia kamaa, ja jo takaisin käyttöön palautettu.) Tämä on sitä tyytymisen filosofiaa, jota olen ennenkin pohdiskellut.

Toinen asia on tietysti se, että ostaa vähemmän uutta kuin ennen. Jos vaatekaapista ei poista vaatteita jatkuvasti, ei siellä ole tilaa uudelle. Yksi sisään yksi ulos on erinomainen periaate, kun on tarkoitus pitää kodin tavaramäärä aisoissa. Mutta minne se ulos lähtevä tavara toimitetaan? Onko järkeä tehdä ok-paidasta täytettä auton kattoon, vai olisiko järkevämpää sittenkin ajatella, että kyllä tämä menee, ja käyttää paita loppuun asti? Sitten kun siinä on pari reikää, ja sillä on vielä pyyhkäisty lattialle kaatuneet maidot pois, sen voi jo mielestäni laittaa roskiinkin ilman suuria tunnontuskia.

Mitä enemmän näitä asioita ja tätä vaateongelmaa mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ratkaisu on meidän omissa kulutustottumuksissamme, kirjaimellisesti. Toisaalta pitää kuluttaa vähemmän, siis ostaa vähemmän uutta, ja suosia kierrätettyä aina kuin mahdollista. Toisaalta taas kuluttaa yksittäisiä vaatekappaleita paljon enemmän, että ne voi asiaa sen kummemmin problematisoimatta nakata joko poltettavaksi tai sitten toimittaa edelleen kierrätettäväksi teollisuudessa.

En väitä että oma suoritus olisi vielä täydellinen. Mutta olen kyllä tämän vuoden aikana kehittynyt hurjasti. Ylipäätään olen jotenkin herännyt tämän asian olemassaoloon ihan eri tavalla kuin ennen. Millaisia ajatuksia nuo artikkelit teissä herättivät?

Sekalaisia projektipäivityksiä

Olen nyt viiden päivän ajan kuvannut niin sanotut ”päivän asut”, jotta hahmottaisin kuinka monia vaatteita pidän viikon aikana. Viidessä päivässä saldo on tämä:

  • 2 farkut
  • 1 neuletakki
  • 2 eri kengät
  • 1 tunika
  • 1 neule
  • 1 hame
  • 2 t-paitaa
  • 2 käsilaukkua
  • 1 huppari
  • 1 ulkotakki
  • 1 vyö

Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt myös alusvaatteita, sukkia ja yöpaitaa. Koruja en ole tällä viikolla pitänyt. Jos lasketaan nuo varsinaiset vaatteet, jotka käsittääkseni kuuluisivat kapseliin, yhteenlaskettu lukumäärä on 15 kpl. Olen myös pitänyt samoja vaatteita useampina päivinä, eli tässä ei edes ole joka päivälle uutta asua. Tämä kyllä vähän viittaa siihen suuntaan, että esimerkiksi 33 vaatetta olisi minulle liian vähän. Jos en ensi viikolla halua toistaa tämän viikon asuja sellaisenaan, on odotettavissa että seurauksena on ainakin kymmenkunta vaatetta lisää. Tämä on kiintoisa harjoitus kyllä! Jatkan kuvaamista ja raportoimista, sillä minua kiinnostaa nyt todenteolla selvittää, kuinka paljon vaatteitani käytän.

Pari viikkoa sitten kirjoitin kosmetiikasta ja niistä iänikuisista jämäputeleista, joita aina jostain putkahtelee. Tämän verran niitä oli pari viikkoa sitten:

Noista on käytetty loppuun tuo kuivasampoo. Hiuslakka loppuu pian, meikinpoistoainetta olen käyttänyt suihkusaippuana ja siitä riittää enää yhdelle kerralle, jes! Kiehl’sin kosteusvoide on vähentynyt, mutta tuntuu ettei se lopu ikinä. Sama koskee kasvovettä, jota yritän suihkutella aamuin illoin mutta tuotetta riittää aina vaan. Nyt täytyy ottaa tehospurtti että pääsen noista eroon ja saan hankkia kunnollisia tilalle. En anna itselleni lupaa hankkia uutta ennen kuin näistä jämistä on päästy eroon. Päätin että yritän saada elokuun aikana mahdollisimman monta näistä tuotteista loppuun! Palaan asiaan viiden päivän kuluttua. Sen sijaan niitä vanhoja lisäravinteita olen käyttänyt ahkerasti pois. Maitohappobakteereita riittää vielä jouluun asti, mutta ainakin pitäisi suoliston flooran olla koko syksyn hyvässä kunnossa, jos ei muuta 🙂

Haluaisin vielä kertoa yhdestä rutiinista, jonka olen elokuun alusta ottanut käyttöön. Nimittäin paperiasioiden hoitaminen. Olen kokeillut erilaisia inboxeja ja sunnuntaikoreja vuosien varrella, mutta ilman suurta menestystä. Nyt olen kuukauden ajan onnistunut noudattamaan rutiinia, joka pitää paperit kohtuullisessa ojennuksessa. Minulla on yksi pahvilaatikko, jonne laitan suoraan kaikki paperit, jotka postista tai muualta tulevat. Aina maanantai aamuisin käyn sen läpi, maksan laskut, ja arkistoin jotain. Kirjoitan tästä aivan varmasti vielä lisää myöhemmin syksyllä, mutta ainakin toistaiseksi tämä tuntuu nyt toimivan. Olisikohan viisasten kivi vihdoin löytynyt?

Melkein sopiva – eli miksi vaate jää kaappiin

Taannoin oli puhetta siitä ideasta, että pitäisi hankkia vain sellaisia vaatteita, joita tietää käyttävänsä ainakin 30 kertaa. Aloin tuolloin pohtia, miksi jotkut vaatteet jäävät käyttämättä. Jos ajattelen esimerkiksi tänä vuonna ostamiani vaatteita, on päivänselvää, että siellä on sellaisia, jotka eivät vielä ole lähelläkään tuota lukua.

Yksinkertaisin syy on se, että nyt on väärä vuodenaika ko. vaatteelle. Tämä ei tietenkään ole millään tasolla ongelma, sillä Suomessa ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko esimerkiksi fleece-takille vielä käyttöä. Sitten on niitä vaatteita, joita pidetään ylipäätään niin harvoin, että kymmeniin käyttökertoihin menee pitkä aika, koska sopivia tilaisuuksia on sen verran harvakseltaan. Tammikuussa ostamani villainen kotelomekko on edelleen ehkä vuoden paras hankinta, vaikka olen pitänyt sitä vasta 3-4 kertaa. Mutta syksylle kertoja tulee lisää, ja muutamassa vuodessa asu on jo maksanut itsensä takaisin.

Mutta sitten on vaatteita, joiden kuvittelin ostohetkellä liittyvän vaatevarastoni ydinvalikoimaan, mutta niin ei sitten käynytkään. Nämä ovat kiinnostavia. Miksi ostohetken visio ei toteutunutkaan? Ostin esimerkiksi housut. Niissä oli kaikki, mitä olin etsinyt: istuva leikkaus, sopivan mittaiset lahkeet, hieman erikoisempi väri ja materiaali. Halusin farkuille korvikkeet, ja kun nämä löytyivät, ostin heti kahdet eri väriset. Mutta kuinkas kävi? Käyttökertoja on tullut vuoden aikana molemmilla yhteensä alle 10. Jotenkin niiden tyyli ei sitten kuitenkaan tuntunut omalta.

On myös ostoksia, jotka on tehty halvan hinnan huumassa ajattelematta ostosta muuta kuin ihanuus/halpuus ration näkökulmasta. (Ihanuus ei valitettavasti ole sama asia kuin käytännöllisyys.) Juuri näiden vaatteiden kohdalla olisi ollut viisaampaa harkita vähän pidempään. Ostin esimerkiksi kengät, joita täälläkin esittelin:

Ne ovat kieltämättä ihanat ja hyvin halvat. Muistan pitäneeni niitä viime vuonna kerran. Tänä vuonna ne eivät ole olleet jalassa vielä kertaakaan. Esimerkiksi keväämmällä harkitsin niiden ja 9 vuotta vanhojen klassikkopumpsien välillä, ja päädyin niihin vanhoihin. Miksi? Klassikkomalli näytti paremmalta. Nuo uudet kengät eivät myöskään ole ihan niin mukavat jalassa, kun aluksi kuvittelin. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä ostamatta, mutta toisaalta viime vuonna en ollutkaan vielä ostolakossa, joten näitä ostoksia sattui useammin. Tänä vuonna en ole tällaisiin juuri sortunut.

Nämähän ovat kaikki ihan päteviä syitä sinänsä, mutta ollakseni täydellisen rehellinen, yleisin syy ei kuitenkaan ole mikään noista. Tunnen värini ja tyylini, muistan enimmäkseen millainen elämäntyyli minulla on enkä kovin usein hairahdu ostamaan vaatteita jollekin mielikuvitushahmolle. Vaatteen pitämättä jääminen ei siis yleensä johdu siitä, että se ei vaatteena miellyttäisi minua. Todellinen syy on väärä koko. Kuinka moni tunnistaa itsensä tästä? Vaate jää pitämättä, koska se on hieman liian pieni (tai suuri, mutta sellaisia kaapissa on hyvin vähän). En haudo kaapissani enää niitä vaatteita, joihin mahduin joskus 19-vuotiaan ruipelona. Nämä nykyiset vähäiselle käytölle jääneet vaatteet ovat noin puoli numeroa liian pieniä. Siis sellaisia, jotka menevät päälle, mutta jotka sitten epämiellyttävästi vähän puristavat tai hankaavat tai kiristävät. Niitä, jotka eivät lopulta näytä oikein siltä miltä pitäisi. Siis sellaisia periaatteessa joo… mutta oikeasti ei.

Näitä vaatteita ei ole mitään järkeä laittaa pois. Katsokaas kun kyllä ne välillä sopivat! Tykkään niistä, haluan pitää niitä, mutta aina ne eivät tunnu hyviltä. Jos nyt joku teistä tunnustaa säilövänsä kaapissaan ns. tavoitevaatteita, voin sanoa että ymmärrän. Etenkin, jos tavoite on sanotaan vaikkapa kahden kilon päässä. (Jos tavoitteeseen on 20 kiloa, sitten kannattaa jo harkita poistamista.) Mutta tästä seuraa se, että kaikkia vaatteita ei tule pidetyksi yhtä paljon. Ja kyllä tämä ilmiö on olemassa myös toiseen suuntaan, vaatevarastossani on myös muutama sellainen vaate, jotka eivät istu kunnolla silloin, kun satun painamaan pari kiloa vähemmän. Olisi tietysti ihanaa päätyä johonkin itseään miellyttävään kokoon, ja pysytellä siinä gramman tarkkuudella elämänsä loppuun asti. Valitettavasti en vain usko, että näin tulee itselleni koskaan käymään.

Miksi teillä jää vaatteita vähälle käytölle? Tunnistaako joku muukin itsensä tästä ”melkein sopiva” -syndroomasta? Vai onko taustalla muita syitä?

Kapselipuvusto minulle?

Olen koko viikonlopun pohtinut sellaista, että pitäisikö kokeilla niin sanottua kapselikaappia (capsule wardrobe). Sillä tarkoitetaan puvustoa, joka koostuu rajatusta vaatevalikoimasta. Ideana on, että kaikki puvuston osat sopivat keskenään yhteen, ja jokaiselle vuodenajalle koostetaan oma kapseli. Näin syksyn ollessa ovella voisi olla hyvä hetki aloittaa tällainen kokeilu. Kapselikaapin hyötynä on mm. se, ettei vaatteiden valitsemiseen mene kovin kauaa, kun kaikki sopii yhteen; periaatteessa on aina hyvin pukeutunut ja kaiken kaikkiaan vaateasiat ovat täydellisesti hallinnassa.

Olenkin ahkerasti opiskellut aihetta. Pääasiallisena lähteenä minulla on ollut Capslook.fi -sivusto, sekä muutama englanninkielinen lähte. Minua kiehtoo ajatus siitä, että kaikki olisi yhteensopivaa keskenään ja haluaisin mieluusti näyttää ihan supertyylikkäältä joka päivä näkemättä sen kummempaa vaivaa. Toisaalta ikuisena kyseenalaistajana näen tässä systeemissä myös ongelmia.

Minulla on vaatteita, joista pidän kovasti, mutta jotka eivät sovi kovin monen muun vaatteen kanssa yhteen. Mitä tällaisille pitäisi tehdä? Nämä ovat niitä vaatteita, joiden puoleen käännyn, kun haluan vaihtelua. Vaihtelunhalu on se, mihin aina törmään näissä erilaisissa vaatteiden määrää rajoittavissa ideoissa. Haluan mahdollisuuden vaihteluun, vaikka pitäisinkin 90% ajasta samoja vaatteita. Toisaalta päivittäinen univormuni koostuu farkuista ja yläosasta, ja farkkujen kanssa sopii mikä tahansa. Siinä suhteessa kapselin muodostaminen ei vaikuta kovin vaikealta.

Toinen askarruttava asia on se vaatteiden siirtely ja pakkaaminen. Minulla on kausivaatteet, jotka ovat laatikossa ylähyllyllä. Kesäksi pakataan pois paksut villapaidat, talvella vaihdan sinne kevyet hameet, mekot ja topit. Jos olen ymmärtänyt kapselipuvuston idean oikein, siinä olisi kuitenkin tarkoitus pitää esillä vain ne vaatekappaleet, jotka kuuluvat sen hetkiseen kapseliin. Ne kaikki muut pitäisi saada pakattua johonkin pois silmistä. En tiedä toimivatko kaikki tosiaan näin, mutta minusta vaatteiden pakkailu ja kuskailu kuulostaan hyvin epäkäytännölliseltä ja työläältä. En halua mitään vaaterekkiä makuuhuoneeseen, vaan haluan pitää kaikki vaatteet ovien takana piilossa. Ihmettelen siis, että mitä haittaa siitä olisi, jos kaikki vaatteet selkeitä kausivaatteita lukuunottamatta olisivat saatavilla?

Kolmas ongelma on se uuden ostelu. Vaikka monessa lähteessä todetaan, että kapselin voi koostaa niistä vaatteista jotka omistaa, usein voi olla tarpeen kuitenkin hankkia muutama kulmakiven virkaa toimittava vaate uuteen puvustoon. Tämähän ei rimmaa ollenkaan ostolakkoajatukseni kanssa, eikä se oikein sovi tyytymisen filosofiaankaan. Ne yksittäiset vaatteet, jotka eivät sovi kovin monen muun vaatteen kanssa ovat sellaisia, joista pitäisi epäilemättä hankkiutua eroon. Mutta kun vaatteista eroon pääseminen on niin hirveän hankalaa, käytän mieluummin kaikki loppuun, jos vain suinkin mahdollista. Toisaalta tällaisella mentaliteetilla ei varmaan saisi kasaan hirveän tiivistä kapselia.

Näitä pohdiskellessani päädyin lopulta Capslook.fin sivuilla juttuun, jonka otsikko oli Mistä tiedät, että tarvitset kapselipuvuston? Tämähän oli suora vastaus otsikon kysymykseen, ja tässä kysymykset ja vastaukseni:

  1. Laitatko illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi? -En.
  2. Jos jätät vaatteiden valinnan aamuun, tuleeko aamustasi kaoottinen ja kiireinen? -Yleensä ei.
  3. Roikkuuko kaapissasi vaatteita, joissa on vielä hintalappu kiinni? –Ei. Otan yleensä kaikki vaatteet käyttöön saman tien. Siinä islantilaisessa villapaidassa saattaa olla vielä laput kiinni, mutta paidan aika on sitten, kun ulkona on noin -10°C.
  4. Tuntuuko sinusta usein, että sinulla on kaappi täynnä vaatteita, muttei mitään päällepantavaa? -Ajoittain tuntuu, mutta ei yleensä. 
  5. Tuntuuko sinusta, että vaatepyykkiä kertyy enemmän kuin muilla ihmisillä? -Minulla ei ole aavistustakaan, paljonko muilla ihmisillä kertyy pyykkiä. En usko että olen poikkeus. 
  6. Kun katsot vaatekaappiisi, saako se sinut kiristelemään hampaitasi ja muistuttaa tekemättömistä asioista? – No ei. 
  7. Tuntuuko sinusta, että tyylisi on hukassa tai että sinulla ei ole omaa tyyliä? -Ei. Selvitin tyyliasioita muutama vuosi sitten, ja olen lopputulokseen tyytyväinen. 
  8. Haluaisitko käyttää vähemmän aikaa arkisin asujen valitsemiseen? -Mahdollisesti. Ajoittain iskee sellainen ”mitä oikein päälle” -jumitus, mutta useimpina arkiaamuina vedän farkut jalkaan ja valitsen säähän sopivan yläosan. 

Koska en vastannut yhteenkään kysymykseen painokkaasti KYLLÄ, teen sen johtopäätöksen, että kapselipuvusto ei hyödyttäisi minua merkittävästi. Tässä alkoi kuitenkin kiinnostaa se, mahtaako olla niin, että käytännössä jo sovellan kapselipuvustoa tietämättäni? En noudata noita tiettyjä sääntöjä, joita tuossa ylempänä jo kyseenalaistinkin. Mutta koska toisaalta kaapissani ei tunnu olevan niitä ongelmia, jotka yleensä johdattavat ihmiset kapselipuvuston ääreen, saattaa olla, että minulla ehkä onkin käytössä puvuston periaatteet. Päätin siis huvikseni kuvata päivän asut, ja viikon lopussa laskea, kuinka monta vaattetta minulla oli viikon aikana käytössä. Veikkaan, että lopulta päädyn aika paljon kapselia muistuttavaan lopputulokseen.

Onko lukijoissa kapselipuvustoa käyttäviä? Olisi kiva kuulla kokemuksia!

Elokuun ensimmäinen tarkistus: vaatteet

Aloitan vaatteita, koska ne ovat selkeä kokonaisuutensa. Tänään käyn systemaattisesti omat vaatteeni läpi sekä tarkistan ja teen seuraavan listan asiat. Kirjoitan listan sellaiseen muotoon, että sitä voivat muutkin käyttää muistilistana.

  • Kerää omaan pussiin kaikki pesulaan menevät vaatteet ja päätä, milloin menet pesulaan.
  • Pese käsinpesua odottavat vaatteet kesän jäljiltä nyt, muuten ne odottavat pyykkikorin pohjalla vielä marraskuussa.
  • Käy läpi korjausta vaativat vaatteet, korjaa itse tai vie ompelijalle. Sama koskee kenkiä; vie suutarille korjausta tarvitsevat.
  • Poista roskiin reikäiset sukat, kulahtaneimmat alusvaatteet jne. Jos kesän aikana kaapissa on tullut vastaan vaatteita, jotka eivät enää mahdu päälle, harkitse tarkkaan säilytätkö niitä vielä, vai kannattaisiko ne pakata siististi ja lahjoittaa tai myydä pois. (Suosittelen lahjoittamista.)
  • Vaatteita läpikäydessä on hyvä tilaisuus katsoa, puuttuuko jotain olennaista, ja merkitä se ostoslistaan.

Minulla on pesulaan menossa yksi hame. Vien sen huomenna samalla, kun haen pois sellaiset vaatteet, jotka eivät ole menneet kaupaksi kesän aikana käytettyjen vaatteiden liikkeessä. Pesin viime viikolla kaksi silkkivaatetta käsin, joten pyykkikorin olen ehtinyt jo tyhjentää. Oli kuitenkin ihan viisasta pestä vaatteet nyt, sillä minulla on tosiaankin kokemusta siitä, että käsinpesua odottavat vaatekappaleet muhivat korin pohjalla kuukausitolkulla.

Korjaukseen on menossa yksi takki ja yhdet kengät. Takkia en osaa korjata itse, ja luotto-ompelijani tekee todella hienoa jälkeä edullisesti, joten päätin yhdistää tämän reissun huomiseen pesulavisiittiin. Kengät hajosivat jo viime syksynä, mutta miten tässä on taas aika päässyt vierähtämään… Nyt ryhdistäydyn, ja vien ne suutarille. Kyseessä on syyskengät, jotka mieluusti ottaisin käyttöön, jos vetoketju olisi kunnossa. Yhdet lainakengät palautan, ja muut vaatteet pitää katsoa läpi tuon koon ja kunnon puolesta. Olen heittänyt sukkia roskiin kesän aikana, ja työhuoneessa odottaa yksi pussukka kierrätykseen viemistä. Vien sen ensi maanantaina, jos tällä viikolla tulee vielä lisää täytettä.

Puutteisiin täytyy paneutua, mutta tiettävästi mitään suurempaa ei nyt ole listalla. Paitsi kunnolliset syyskengät loskakeleille, sellaiset aion hankkia jossain vaiheessa, mutta en lähde tällä viikolla kaupoille sitä varten. Sen sijaan jälkikasvun vaatevarastossa on täydennettävää, joten aion organisoida lastenvaatteet tällä samalla viikolla. Kuopuksen kamppeet ehdin laittaa jo pari viikkoa sitten, mutta esikoisen vaatekaappi on aika levällään.

Olen siis merkinnyt kalenteriin nuo ajankohdat, jolloin vien tai tuon vaatteita, jotta ne eivät jää tekemättä. Suutarille ehdin vasta ensi viikolla, mutta pistän kengät jo nyt pussiin ja nostan oven viereen esille, ettei asia pääse unohtumaan. Tämän operaation jälkeen vaatteiden ei pitäisi aiheuttaa ongelmia ainakaan heti alkusyksystä. Huomenna jatkuu kosmetiikan ja ulkonäön parissa muutenkin.

Onko ketään muita inventoimassa vaatteitaan kesän loman jäljiltä?

Heinäkuun ostolakkoraportti

Ennakoin ennen lomaa, että nyt varmaan tulee vaateostoksia tehtyä, kun tiedossa oli matkustelua. Ostoksia tulikin, samoin sain lahjaksi sekä uusia että käytettyjä vaatteita.

Ostetut vaatteet

  • Fleece-takki 52,43€
  • Bikinit (yläosa ja alaosa) 54,52€
  • Lentosukat 17,90€
  • 3 x nilkkasukat, 8,9€ kpl = 26,70€

Saadut vaatteet

  • Villapaita (uusi)
  • T-paita (käytetty)
  • Tunika (käytetty)

Vaatekaappiin tuli yhteensä 9 uutta vaatetta, niistä uutena ostetut maksoivat 151,55 euroa.  Näköjään kaikesta huolimatta edelleenkään en muista kunnolla jälkeenpäin, mitä vaatteita kuukauden aikana kaappiin on tullut. Jos en olisi tarkistanut excelistäni, olisin tyynesti unohtanut sukat, t-paidan ja tunikan. Siitäkin huolimatta, että olen pitänyt sekä paitaa että tunikaa runsaasti, ja sukkia tarvitsen heti, kun ilmat hieman viilenevät.

Sitten vähän tarkempaa analyysiä. Fleece-takki oli todella hyvä ostos. Minulla ei ollut sellaista ennestään, olen kyllä kaivannut fleeceä kuoritakin alle monesti. Olimme islannissa viikon, ja pidin takkia joka päivä. Tästä ei vielä ihan 30 käyttökertaa syntynyt, mutta ennen joulua ollaan taatusti jo 30 paremmalla puolella. Etukäteen kriteerit olivat aika kovat, sillä halusin laadukkaan takin, jossa on vetoketju alas asti, tyköistuva malli ja kirkas väri. Fleecejä kyllä myydään kaikissa urheilukaupoissa, mutta näillä em. parametreillä välttämättä ei. Onnistuin kuitenkin löytämään Partioaitan alesta juuri oikeanlaisen (yksi kappale kaupassa, sattui olemaan kokoani) ja tein hyvät kaupat.

Bikinit ostin päättäväisesti etelänlomaa varten. Havaitsin nimittäin pari päivää ennen lähtöä, että vanhat bikinit olivat hieman… hmmm, sanoisin että kutistuneet. En halunnut lähteä pelkällä uimapuvulla liikkeelle. Viikon aikana pidin bikineitä käytännössä joka päivä, joten matkan jälkeen käyttökerralle jäi hintaa noin 10€. Se on vielä aika kallista, mutta toisen samanlaisen matkan jälkeen ollaan jo ihan siedettävässä lukemassa. Tämä ostos ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä välttämätön. Minimalisti olisi taatusti lähtenyt sillä yhdellä toimivalla uimapuvulla, optimalisti halusi bikinit myös.

Sitten on vielä nuo sukat. Kuvittelin tammikuussa, että minulla ei VOI tulla vuoden aikana tilannetta, jossa sukkien ostaminen olisi tarpeen, mutta erehdyin. Ennen tuota täydennystä kaikki sukkani olivat niin kuluneita, että kantapäästä paistoi päivä läpi. Viime vuonna ostamani sukat eivät myöskään olleet luottomerkkini Voguen, eivätkä ne ole pysyneet kunnolla muodossaan vaan ovat lörpähtäneet pesuissa epämääräisiksi. Täydensin siis heinäkuussa varastoja Voguen sukilla. Ostin kolmet erilaiset, yhdet puuvillaiset joukossa, jotta voin tarkastella millaisesta koostumuksesta pidän eniten ja miten sukat käyttäytyvät pesussa. Lentosukat ostin korvaamaan edelliset, jotka oli hankittu 10 vuotta sitten. Katsoin, että kymmenen vuotta on  yksille lentosukille riittävän pitkä käyttöaika. 30 käyttökertaa on tullut aikaa sitten täyteen.

Villapaita oli Islannista, olin toivonut paksua islantilaisneuletta ja sellaisen sain. T-paita ja tunika puolestaan olivat äidiltäni, joka oli perannut omaa kaappiaan. T-paitaa olen pitänyt jo kymmenisen kertaa, tunikaa vähän vähemmän. Etsiskelin tunikaa jo keväällä, mutta jätin ostamatta, koska täysin mieluista ei löytynyt, ja koska sen tarve ei tuntunut riittävän suurelta ostolakon rikkomista varten. Nyt kun ilmaiseksi tarjottiin, niin tietenkin otin tyytyväisenä vastaan.

Summaisin heinäkuun siten, että ostoksista fleece-takki ja sukat olivat sellaisia, että niiden ostaminen oli perusteltua ja järkevää, sukkien osalta pian välttämätöntäkin. Näiden vaatteiden käyttömääräksi tulee muutamassa kuukaudessa se 30, sitä paitsi molemmat käytetään niin loppuun kuin suinkin. Bikinien ostaminen oli tietoisesti tehty päätös, mutta niiden kohdalla poikkesin selvästi omista säännöistäni. Saadut vaatteet taas ovat täysin sääntöjen puitteissa, joten niistä murehdi.

Näin täällä, miten siellä? Onko kesä mennyt shoppaillessa, entä houkuttelivatko alennusmyynnit?

Käsilaukkuni on Beater

Minulla on ystävä, joka on erittäin perehtynyt kelloihin, siis etenkin miesten kelloihin. Häneltä kuulin kerran, että herrasmiehellä on hienompi kello virallisiin tilaisuuksiin, ja sitten niin sanottu beater kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joissa saattaa olla vaarana vaikkapa lasin naarmuuntuminen tai joku muu riski. Tuossa viime viikon lomalla tuli mieleeni, että tämähän pätee myös käsilaukkujen suhteen.

Minullakin oli mukana vanha, kulunut ja luotettava käsilaukku, jota ei tarvinnut sen kummemmin varoa. Otan sen aina mukaan tällaisille reissuille, joissa täytyy kuljettaa kaikenlaista kamaa, ja olosuhteet voivat olla vähän vähemmän hienostuneet. Laukku voi seilata lentokoneen ja auton lattialla, kaikenlaiset pienet rähmäkäpälät voivat tarttua siihen, eikä harmita jos laukkuun tulee vähän osumaa. Kaupungissa kulkemiseen minulla on toinen, vähän eri näköinen ja tyylinen beater, johon ei mahdu yhtä paljon tavaraa, kuin tuohon ruskeaan, mutta jonka saa kätevästi olan yli tai vaunujen kahvaan roikkumaan. Hienompia käsilaukkuja säästän sitten sellaisiin olosuhteisiin, kun välitöntä vaurioriskiä ei ole.

Tästä voi päätellä, että omistan useampia käsilaukkuja, eikä niiden määrä varmasti ole vielä saavuttanut huippuaan. Pidän siitä, että käsilaukkujen suhteen on valinnanvaraa koon ja värin puolesta. Minulta löytyy kaikkea pikkuriikkisestä iltalaukusta olkalaukkuun, johon menee helposti viikonlopun vaihtovaatteet ja muut tykötarpeet. Se mikä laukkuja yhdistää, on laatu. Käsilaukkujen suhteen laatu tuntuu usein korreloivan hinnan kanssa. Tästä johtuen kokoelma karttuu hyvin hitaasti, ja suhtaudun jokaiseen laukkuun niin, että se on elinikäinen ostos. Esimerkiksi tämä matkoilla uskollisesti palveleva beater on ostettu vuonna 2008. Se on merkiltään Furla, ja taisin ostaa sen alennusmyynnistä. Käyttöä sille on tullut tuhansia kertoja, eikä laukku ole vielä lähelläkään päätepistettä. Arvioisin, että se on edelleen vuosia käyttökelpoinen. Vaikka materiaali on vaalea ruskeaa mokkaa, se on edelleen siisti niin ulkoa kuin sisältä. Yksikään sauma ei repsota, vuori on moitteettomassa kunnossa, vetoketjut samoin. Kulumisen näkee parhaiten olkahihnasta, jonka reunat eivät lähemmin tarkasteltuna enää ole uudenveroiset. Käytössä tämä ei haittaa millään tavalla.

Olen tullut siihen tulokseen, että hyvä laukku maksaa itsensä takaisin käyttövuosina. Tämä käsilaukku ei edes ole se kaikista vanhin, vaan vanhin käsilaukkuni on 90-luvun puolella ostettu. Olen ylipäätään vannoutunut laadun kannattaja, ja etenkin tässä kategoriassa laatuun panostaminen kannattaa. Minulla on aina käsilaukku mukana, ja kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, kannan mukanani kaikenlaista tavaraa, myös silloin kun olen yksin liikenteessä. Käsilaukulle asettamani kriteerit ovat korkeat. Jos iltalaukkuja ei lasketa, käsilaukun on oltava nahkaa, väriltään neutraali ja yksivärinen (musta, ruskea, punainen) eikä siinä saa olla isoja logoja eikä ylimääräisiä hapsuja tai härpättimiä. Laukun on oltava sen kokoinen, että mukaan mahtuu muutakin kuin kännykkä ja avaimet. Sitä pitää voida kantaa olkapäällä ja sen on sulkeuduttava kunnolla, mieluiten vetoketjulla. Vaikka välillä olen etsinyt omaa tyyliä vaatteiden osalta enemmänkin, käsilaukkujen suhteen tiedän aina täsmälleen mitä haluan. Käytännöllinen, yksinkertainen, tyylikäs, kestävä.

En koskaan osta käsilaukkua, josta en pidä todella paljon. Beateriksi ei alenneta sellaisia veskoja, joista en enää niin paljon tykkää (koska niitä ei ole), vaan sellaiset, jotka ovat käytössä kuluneet niin paljon, ettei niitä enää halua ottaa hienompiin tilaisuuksiin mukaan. Jos joku ihmettelee käsilaukkujen määrää, niin muistakaa, että kokoelmaa on kartutettu noin 20 vuotta. En ole poistanut joukosta muuta kuin sellaisia laukkuja, jotka ovat kirjaimellisesti hajonneet käsiin (nämä ovat olleet niitä halpoja hutiostoksia, eivät nahkaa), tai joutuneet jonkun onnettomuuden kohteeksi. Kerran yksi laukku putosi veneessä öljylammikkoon, toisen kerran eräs laukku naarmuuntui pahasti kanaverkkoon ja siitä tuli niin roisin näköinen, etten enää halunnut käyttää sitä.

Onko teillä parempia laukkuja ja ”beatereita”?

Suoraan pyykkiin, kulkematta kaapin kautta

Usein puhutaan siitä, että vaatteita ei saisi pestä liian usein. Esim. farkkujen pesua ei kai suositella kuin äärimmäisen harvoin, jos uusimpia ohjeita lukee. Turha pesu kuluttaa vaatetta ja energiaa. Olen yrittänyt ottaa tätä ohjetta huomioon, ja todennut että tässäpä toinen erinomainen vinkki, joka ei kohdallani toimi yhtään.

Nimittäin tällainen tapahtumaketju on käynyt monta kertaa: Olen pitänyt jotakin mekkoa ulkona yhden illan. Se on ollut päällä esim. ravintolassa, ja kotiin tultua mekko näyttää edelleen aivan siistiltä. Laitan sen tyytyväisenä takaisin kaappiin roikkumaan. Myöhemmin, vaihtelevan ajan kuluttua, otan saman mekon uudelleen esiin. Totean että hyvin menee päälle, on vain hieman silitystä vailla. Alan silittää vaatetta, ja huomaan samalla, että siinä on tahroja, eikä vaate sitä enää voikaan laittaa aiottuun tilaisuuteen päälle. Yleensä tämä tapahtuu siinä vaiheessa, kun lähtöön ei ole enää pitkä aika. Mekko lentää pyykkikoriin ja minä yritän löytää jotain korvaavaa vaatetta illan tilaisuuteen.

Kun tänään jälleen havaitsin helmassa jotain tuntematonta ektoplasmaa, jota siinä ei mielestäni vielä kotiintullessa ollut, päätin että säästely saa riittää. Onnistun näköjään aina sotkemaan jotain, ja vähän rypistyneessä vaatteessa sitä ei huomaa. Vasta tarkempi tarkastelu paljastaa tahrat, ja siinä vaiheessa pesu on jo myöhäistä. Niinpä laitan kaikki vaatteet suoraan pyykkiin, kulkematta kaapin kautta. Tämä säästää toivottavasti paljon harmia jatkossa.

Nyt joku tietysti nostaa esiin tahranpoiston. Siinä onkin järkeä, etenkin jos vaate on hyvin hankalasti pestävä. Mutta tahraa ei voi poistaa, jos ei sitä näe. Olen nämä kaappiin laittamani vaatteet aina mielestäni silmäillyt läpi, ja todennut uudelleen käytettäviksi. Mutta kuten sanottu, totuus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun pitäisi pukea se uudelleen päälle.

Tietysti niitä farkkuja yritän pestä edelleen harvakseltaan. Yleensä heitän ne pyykkiin siinä vaiheessa, kun lahkeet ovat kuraiset tai niissä on muuten näkyviä tahroja. Neuleita en myöskään pese, ellen näe niissä likaa. Eilen olin kaupungilla, ja huomasin siellä mennessäni, että neuletakin helmassa oli jotain – en ole ihan varma mitä. Oletettavasti jotain ruokaperäistä, jonka sai kuitenkin nypittyä vauhdissa irti. Mutta jos haluan välttää nolot tilanteet, minun on parempi lähteä siitä, että vaate on käytön jälkeen likainen.

Onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa? Oletteko onnistuneet pidentämään pyykinpesuvälejä?