Älä lahjoita roskaa

Olin viime lauantaina Kuinka paljon on tarpeeksi -tapahtumassa kuuntelemassa Ilana Aallon erittäin kiinnostavaa puheenvuoroa. Ilanan kirja Paikka kaikelle julkaistaan helmikuun puolessa välissä, ja se on ehdottomasti lukulistalla, kunhan saapuu kauppoihin. Tilaisuudessa oli kuitenkin mielenkiintoinen pöytä. Se oli lastattu täyteen tarpeettomia, rikkinäisiä tai muuten huonoja tavaroita, jotka oli lahjoitettu hyväntekeväisyyteen. Otin pöydästä kuvan:

Mitä kuvassa näkyy? Osa tavaroista on selvästi rikki, kuten litistynyt kakkuvuoka. Mutta pöydällä oli paljon periaatteessa ehjää, joskin huonokuntoista tavaraa. Otetaan vaikka tuo kastelukannu. Se oli nähdäkseni ehjä, mutta tarkemmin tarkasteltuna todella likainen. Minusta tässä on erinomainen esimerkki siitä, miten lahjoittaessa todella on aiheellista miettiä muutakin kuin sitä, onko esine teoriassa käyttökelpoinen.

Monilla tavaroilla voi olla itselle käyttöarvoa, mutta ei muille. Jos oma kastelukannu on muuttunut valkoisesta ruskeaksi, se voi silti olla ihan hyvä käytössä. Omat liat harvoin haittaavat ketään. Mutta kuka haluaisi toisen likoja kotiinsa? Lian filosofiasta esimerkiksi Ilana osaisi varmasti kertoa tarkemmin kuin minä, mutta yritän tässä osoittaa sellaista sokeaa pistettä, mikä lahjoittaessa usein tulee vastaan. Tavara, joka omasta mielestä on ihan ok, saattaa toisesta ihmisestä olla ällöttävä.

Luulen, että tuosta kannusta olisi saanut juuriharjan ja kloriten yhdistelmällä jälleen valkoisen. Mutta minkä hyväntekeväisyystahon asiakas on oikeasti käytetyn kastelukannun tarpeessa? Vaikka joku olisi menettänyt koko omaisuutensa tulipalossa, haluaisko hän likaisen pinttynyttä kastelukannua? Uuden ja puhtaan saa parilla eurolla. Mielestäni olisi sydämellisempää investoida ne pari euroa ja ostaa avun saajalle uusi, kuin yrittää tuputtaa tuota kuvassa olevaa.

Minusta tuo kannu havainnollistaa hyvin, miten periaatteessa käyttökelpoinen tavara muuttuu roskaksi, kun sen lahjoittaa. Se että kannulla voi kastella ei vielä riitä. Sen pitäisi olla myös sellainen, että ketään ei ällötä koskea esineeseen. Kotona kannu olisi käyttöesine, lahjoitettuna se menee roskiin.

Jäin miettimään myös sitä, miksi kannu on alunperin lahjoitettu. Onko sen tilalle hankittu uusi ja kauniimpi? Onko sen omistaja luopunut kaikista kukkasistaan ja samalla myös kannusta? Tai olisiko tuo ollut kuolinpesässä muiden tavaroiten joukossa? Ajattelin myös näin: Mikä on hyvä syy ostaa uutta? Voiko kastelukannuun kyllästyä? Jos vaihtaa vanhan kulahtaneen tavaran uuteen kauniimpaan, onko itsepetosta laittaa vanha hyväntekeväisyyteen, eikä vain suoraan roskiin? Jos itse ei enää kannua kotiinsa kelpuuta, mikä saa ajattelemaan, että joku kuitenkin ilahtuisi siitä?

Keksin myös tapoja, joilla tuon kannun käyttöikää olisi voinut pidentää. Ensinnäkin kunnon kuuraus olisi ehkä tehnyt siitä jo ajoissa sen verran siistin, ettei uudelle olisikaan ollut tarvetta. Kannun olisi myös voinut puhdistaa ja viedä esim. työpaikalle kukkien kastelua varten. Tai sitten kannun olisi voinut siirtää ulkokäyttöön parvekkeelle tai mökille.

Pöytä oli täynnä tuollaisia samanlaisia tavaroita. Lahjoittajalle ne lienevät olleet  käyttökelpoisia, mutta irrallaan tarkasteltuna samat tavarat olivat selvästi ankeita, rumia, tarpeettomia roinia. Tähän dilemmaan törmää keskusteluissa, joissa käsitellään sitä, milloin jokin on roska ja milloin ei. Aina joku muistaa sanoa, että toisen roina on toisen aarre. Voihan näin ollakin, mutta olisin taipuvainen lähtemään tälle linjalle vain silloin, kun innokas ottaja ilmoittautuu itse.

Se, että lahjoittaa jotain hyväntekeväisyyteen, ei vielä tarkoita, että vastassa olisi joku, joka rakastuisi juuri sinun roiniisi. Kun vastaanottaja on tuntematon, on turvallisempaa pitää pikemminkin liian tiukkaa seulaa kuin liian löysää. Koska kyseessä on nimenomaan hyväntekeväisyys, voi aina kysyä itseltään, tekeekö tämä tavara hyvää kellekään? Jos vastaus ei ole selkeästi kyllä, on parempi olla lahjoittamatta. ”Ehkä tätä joku voisi vielä käyttää” kertoo siitä, että lahjoittaminen ei luultavasti ole oikea vaihtoehto.

Tiedän, että aihe on kimurantti. Mitä mieltä te olette?

Kuinka selvitä joulukaaoksesta, eli joulun jälkeinen raivaus

Oletteko huomanneet ilmiötä, että ennnen joulua siivotaan ja sitten joulun jälkeen siivotaan lisää? Olen ihmetellyt tätä monena vuonna. Koti on siisteimmillään juuri ennen kuin istutaan joulupäivälliselle mutta sen jälkeen kun lahjat on aukaistu, kaaos on kauhea. Näin on ollut kaikissa paikoissa, joissa olen joulua viettänyt, joten epäilen tämän olevan suhteellisen yleinen ilmiö.

Kun syödään hyvin, tulee paljon tiskiä. Meillä on jouluisin alkuruuat (kalat), pääruoka (kinkku) ja vielä jälkiruoka. Tänä vuonna pöydän ääressä istui 9 ihmistä, joten siitä voi nopeasti laskea, kuinka paljon tulee tiskiä pelkästää laseista ja lautasista, ja siihen tietysti vielä ruoanlaittoon käytetyt astiat päälle. Tämän urakan ratkaisu on onneksi tiskikone, joka pyörikin nonstopilla koko aattoillan. Eilen tiskasin käsin ne muutamat lasit ja kulhot jotka eivät kestä tiskikonetta, ja keittiö on palannut suunnilleen normaaliksi.

Lahjojen avaaminen on luku sinänsä. Lahjojen määrä yritetään joka vuosi pitää kohtuullisena, mutta siitä huolimatta yhdeksän ihmisen lahjat muodostavat aikamoisen paperihässäkän. Yritän jo aattoiltana kerätä suurimman osan roskista yhteen isoon paperikassiin, mutta ainakin meillä olohuone on lahjoista johtuen kaikki pyhät melko sekaisin. Tällä hetkellä keskellä lattiaa on pari paperiroskapussia (jotka vien roskikseen tänään, mikäli sinne mahtuu) ja lahjoja on pöydillä ja tuoleilla. Tämä on mielestäni pari päivää ihan ok, mutta tänään on tavoitteena tyhjentää olohuone ylimääräisistä tavaroista.

Viimeisenä on pyykkivuori, joka johtuu siitä, etten ole joulunpyhinä halunnut pestä pyykkiä. Meillä ei ole hyvää paikkaa kuivaustelineelle, joten jos en halua sitä olohuoneeseen, yksinkertaisinta on olla pesemättä. Pyykkiä kuitenkin kertyy normaalia enemmän, sillä vaihdoin kaikille puhtaat lakanat jouluksi, olemme saunoneet paljon (taloyhtiön sauna, joten laudeliinat menevät joka kerta pesuun), on servettejä ja pöytäliinoja sekä tietysti sitä tavallista vaatepyykkiä. Tänään alkaa vuoren madaltaminen, yksi koneellinen kerrallaan!

Jos kotisi on päätynyt joulukaaokseen, tässä vielä pikaohje järjestyksen palauttamiseksi:

  1. Ota mahdollisimman iso roskiskassi ja tee sen kanssa sekajätekierros. Kulje kaikki huoneet läpi, ja kerää kassiin kaikki paperisilppu, tyhjät pakkaukset, karkkipaperit ynnä muut. Jatka kassin kanssa suorinta tietä ulkoroskikselle saakka.
  2. Siivoa tiskipöytä puhtaaksi. Se saa keittiön näyttämään siistiltä. Tiskit koneeseen, käsitiskit puhtaaksi, ruuantähteet kaappiin ja roskat roskikseen. Useimmiten sotku syntyy pakkauksista ja kääreistä. Kun ne siivoaa pois, yleisvaikutelma paranee hetkessä.
  3. Lopuksi kerää lasten lelut ja lahjat heidän huoneisiinsa, aikuisten lahjat omille paikoilleen (kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin, astiat ja syötävät omille paikoilleen keittiöön).

Tähän operaatioon menee tiskin koosta riippuen vartista kolmeen varttiin. Kun sen päälle pyöräyttää pölynimurilla neulaset ja pikkuroskat pois lattialta, koti näyttääkin jo varsin siistiltä. Itse aloitan homman sillä, että kuskaan nyt nuo roskapaperit ulos energiajätteeseen. Muistattehan, että käärepaperit kuuluvat sekajätteeseen, ei paperinkeräykseen. Samoin kinkunrasva esim. talouspaperiin imeytettynä biojätteisiin tai suljetussa purkissa sekajätteisiin. Mutta ei missään nimessä viemäriin!

Onko teillä havaittavissa joulunjälkeistä kaaosta?

Roskien tuottamisen tuska

Olen tullut siihen tulokseen, että me suomalaiset olemme niin innokkaita kierrättäjiä, että välillä tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että joskus tavara on vain roska. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että kierrätyskeskuksiin ja muihin kohteisiin lahjoitetaan tavaraa, joka ei oikeasti enää kelpaa käyttöön. Minusta tuntuu, että aivan erityisesti tämä koskee vaatteita.

Käytetyt vaatteet ovat aikamme ongelma. Olettaisin että menneinä vuosina kaikki käytettiin ja käännettiin niin perusteellisesti, että lopulta kankaasta ei tosiaan ollut enää mihinkään. Mutta nykyisin on paljon epämääräisempää. Ei ole pakko pitää viimeiseen hiutuvaan saumaan asti mitään, ja toisaalta on vaikea määritellä, milloin vaate muuttuu roskaksi ja milloin se olisi vielä käyttökelpoinen.

Olen itse painiskellut saman ongelman äärellä monta kertaa. Olen yrittänyt kehittää jonkinlaiset suuntaviivat itselleni, jotka määrittelisivät sen, missä se roskan raja menee. Jos vaate on puuvillatrikoota tai muuta imukykyistä materiaalia, säästän sen rättinä. Viime viikonloppuna pesin uunin, ja siinä tarvitsin rättejä runsaasti (uuni oli aika karseassa kunnossa, koska sinne räjähti muuan pataruoka päivää aiemmin). Käytin moskan pyyhkimiseen vanhan yöpaidan, joka oli virahtanut muodottomaksi ja siksi poistettu käytöstä. Leikkasin sen muutamaksi kappaleeksi ja pyyhittyäni yhdellä, heitin sen aina roskiin. Vaate tuli todellakin käytettyä loppuun, eikä likaisten rättien heittäminen roskiin kirpaissut ollenkaan.

Yritän tarkastella lahjoitettavat tarkasti: ei reikiä, napit ja nepparit tallella, ehjä vetoketju, ei nyppyjä, ei tahroja. Jos nuo eivät toteudu, ei voi lahjoittaa. Jos korjattava asia on pieni, teen sen ja lahjoitan sitten. Älkää hyvät ihmiset lahjoittako pikkuviallisia vaatteita, jotka voisi helposti korjata itse. Nimittäin todennäköisesti lahjoituskohteessa ei ole henkilökuntaa, joka joutaisi virheitä korjaamaan. Ja kun ilmaiseksi saa ehjänkin, kuka ottaisi paidan, josta puuttuu nappi?

Nyt odottaa kuitenkin pari kassillista sellaisia vaatteita, jotka aion viedä jonkun vaateketjun keräykseen huomenna, kun lähden liikkeelle. Nuo keräykseen menevät ovat sellaisia, että ne on tosiaan pidetty puhki, lastenvaatteet ovat kiertäneet vähintään kahdella, usein kolmellakin lapsella. Kyllä ne ovat ihan täysin palvelleita, ja niistä saa hyvällä omalla tunnolla hankkiutua eroon. Olen niitä hautonut kuukausia, juuri tuosta jätteen tuottamisen pelosta johtuen. Nyt on kuitenkin niin, että minä en käytä farkkusortseja, eikä sille talvitakille, jonka vetoketju on peruuttamattomasti hajalla, ole mitään järkevää käyttöä. Toimitan siis nämä vaatteet keräykseen. Toivon, että ne jatkojalostetaan vaikka sitten autonpenkkien pehmusteiksi tai muuksi. Ymmärrän, että niistä ei ole enää käytettäviksi, mutta toivon että esim. puuvillakuitu voitaisiin noiden keräysten ansioista vielä erotella johokin hyötykäyttöön. Jos ei, niin ainakin olen yrittänyt.

Tämän operaation seurauksena työhuoneen lattialta poistuu iso kasa pusseja ja nyssäköitä, ja huone saadaan taas järkevämpään käyttöön. Tämä roskien tuottamisen tuska on aiheuttanut nimittäin sen, että hyvää tilaa on käytetty lähinnä varastona, vaikka muutakin tarvetta olisi. Vaikka nykyään on tosi tärkeää, että kaikki tekevät osansa myös kierrättämisen ja lajittelun osalta, halvaantuminen asian edessä ei ole hyvä vaihtoehto sekään. Olen varmasti täällä joskus noita vaatekeräyksiä kritisoinut. Kritiikki on kohdistunut siihen, että ne antavat kenties vähän turhan ruusuisen kuvan siitä, mihin niitä vaatteita käytetään. Mutta jos tiedostaa, että jatkokäyttö tarkoittaa, että vaate esim. revitään johonkin jatkokäyttöön, niin silloin se on ok. Tai voi olla, että se poltetaan. Tiedostan tämän, mutta koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole, vien noihin keräyksiin.

Tulipas pitkä paasaus. Kirjoitan tästä aiheesta jonkin verran kirjassakin, ehkä siksi aihe on niin pinnalla. Pääasia kuitenkin on, että vihdoin pääsen noista turhista vaatteista EROON, eivätkä ne enää tuki kotia. Muilla samoja ongelmia?

viikon vinkit: lajittelua, roskien roudaamista ja kierrätyshuonekaluja

Tässäpä yksi lempiaiheistani: miten voidaan odottaa, että kansalainen lajittelee kaikki jätteensä, kun niille ei ole kunnon paikkaa kotona? Lajittelusta on tosiaan feng shui kaukana. Jos jakeita tarvitaan kymmenkunta, tiskipöydän alakaappi ei riitä alkuunkaan. Valmista ratkaisua tähän ei ole, mutta jotenkin asia pitäisi ottaa asuntoja suunnitellessa huomioon. (YLE)

Jätteiden roudaaminen maasta toiseen ei kuulosta järkevältä. Jätteiden tuottajavastuusta on seurannut erikoinen tilanne, kun Rinki Oy ei ota vastaan muuta kuin pakkausjätettä. Kun keräys ei ole kuntien vastuulla, jätettä kuljetetaan sinne, mistä siitä saa parhaan hinnan. Lasin tapauksessa siis Englantiin. Suomessakin olisi kysyntää, mutta ilmeisesti ei kilpailukykyistä hintaa. (YLE; MTV)

Muistatteko Ikean kokeilun kierrätyshuonekaluista? Homma toimii niin hyvin että kokeilu jatkuu edelleen. Tämä on mielenkiintoista. Itse en olisi uskonut, että Ikean huonekaluista riittää kierrätettävää, mutta ilmeisesti olin väärässä. Onko teistä kukaan sattunut käymään paikan päällä, millaista tavaraa siellä on? Tai vienyt itse jotain uudelleen myytäväksi?

Roskien lajittelusta kokemuksia?

Meidän roskiskaappi siinä tiskipöydän alla muuttui viikonloppuna täydelliseksi. Sen jälkeen kun olen ruvennut lajittelemaan muoviroskat erilleen, olen kohdannut hankaluuksia. Kaapissa ei nimittäin oikein riittänyt paikkoja kaikille. Siellä oli isoin astia muoville, yksi pieni biojätteelle ja toinen pieni lasille ja metallille. Sitten tarvittiin vielä sekajäte, mutta sille ei ollut paikkaa.

Keräsin sekajätettä ensin pieniin paperikasseihin, jotka pysyivät itsekseen pystyssä. Systeemi ei kuitenkaan ollut kovin kätevä, eikä niitä pussejakaan ollut loputtomasti. Muovikassi irrallaan ei toimi, kuten varmaan voitte arvata. Sitten muistelin, että meillä saattaisi olla vintillä yksi ylimääräinen roska-astia. Löysin sen ja olin riemuissani. Samalla ihmettelin, mistähän se oli meille joutunut… mutta samapa tuo. Pahaksi onneksi tämä astia oli liian iso. Vaikka kääntelin astioita millä tavoilla, ne eivät kerta kaikkiaan suostuneet mahtumaan. Hyvä idea ei siis toiminut. Mutta sitten löytyi yllättävä ratkaisu. Olin eräänä päivänä mummilla kylässä. Laitoin jotain roskikseen, ja tajusin että hänellä oli kaksi sievää pientä roska-astiaa, ja lisäksi jäi vielä ylimääräistä tilaakin. Seuraavalla kerralla otin oman ylimääräisen astian mukaan. Se mahtui mummin kaappiin loistavasti, vaihdoin siis yhden pienen astian häneltä omaan vähän isompaan. Nyt meillä on neljä jäteastiaa, jotka mahtuvat nätisti niille varattuun tilaan.

Tämä johti pohdiskelemaan, millaisia lajittelusuorituksia kansalaisilta nykyisin odotetaan. Meillä on siis neljässä astiassa viisi eri jätelajia: muovi, sekajäte, biojäte, metallit ja lasi. Siivouskaapissa on paperikassi, jonne keräyspaperi kerätään. Työhuoneessa puolestaan on sellainen Ikean neljän laatikon hylly (olisiko merkiltän Lack? Niitä joita on kaikilla), jonne kerätään palautuspullot, kartonki, ongelmajätteet ja elektroniikkaromu. Tämä tekee yhteensä 10 erilaista jaetta. Se on aikamoinen määrä. Noista lajikkeista kuusi voi viedä takapihan roskiskatokseen. Neljä muuta täytyy toimittaa kodin ulkopuolelle: pullot kauppaan, patterit vien yleensä läheiseen sähköliikkeeseen, ongelma- ja elektroniikkaromut olen palauttanut kerran vuodessa, kun HSY:n keräysautot kiertävä keväisin.

Roskien lajittelu on hyvä asia. Mutta yleisesti ottaen asuntojen roskia varten varatut tilat ovat auttamattoman pienet. Meillä tämä toimii työhuoneen ansiosta, mutta kun mietin edellisiä asuntoja, esimerkiksi sitä opiskeluaikojen yksiötä tai sitä seurannutta vuokrakaksiota, niin eihän niissä ollut mitään mahdollisuutta lajitella juuri mitään. Luulen, että moni periaatteessa motivoitunut jättää lajittelematta, koska asunto ei anna siihen kunnolla mahdollisuutta.

Epäilen, että jälleen kerran en ole ainoa joka tätä asiaa tuskailee. Aihe kiinnostaa myös kirjani kannalta. Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia tästä aiheesta! Miten teillä on ratkaistu tämä asia? Millaisia ongelmia lajittelu tuonut arkeen? Ja etenkin parannusehdotuksia. Miten asuntoja pitäisi parantaa, jätteiden keräystä muuttaa tai mitä tahansa luovia ideoita, joiden avulla tämä homma saataisiin toimivammaksi!

Viikon vinkit: Yle kertoo kaikenlaista siivoamisesta

Ylen hauska juttu vertailee, miten eri puolilla maailmaa suhtaudutaan siivoamiseen. Erojahan löytyy. Jäin miettimään mitä ne suomalaiset perinteet sitten olisivat. Ainakin meillä on aika vahva itse tekemisen kulttuuri, ja sanoisin että kaipa yleensä on tapana siistiä ennen vieraita? Jos ei ehdi siivota niin sitten vaikka piilotetaan tiskit jonnekin. Vai mitä mieltä olette?

Kenties niitä suomalaisia perinteitä avataan tässä toisessa Ylen jutussa, josta voit tarkistaa, osaatko siivota oikein. Kevyttä ja nopeaa luettavaa siivouksesta ja sen oikeasta tekniikasta kiinnostuneille.

Kolmas Ylen koostama artikkeli kertoo, mihin erilaiset tarpeettomiksi käyneet tavarat pitää toimittaa. Tässä jutussa ei tarjoilla vinkkejä facebook-kirppareista tai näppärästä uusiokäytöstä, vaan kerrotaan rehellisesti, mikä on oikea jäteastia millekin tavaralle. Joskus tavaroista tulee roskia, ja silloin niiden paikka on roskiksessa.

Äärimmäinen roskafilosofia

Luin eilen jutun New Yorkissa asuvasta naisesta nimeltä Lauren Singer, jonka neljän vuoden roskat mahtuvat pieneen lasipurkkiin. Tällaisia juttuja lukiessa ei ole varma mitä pitäisi ajatella. Tulee vähän epätoivoinen olo, että tuossa on nyt ihminen joka todella pystyy elämään roskatonta elämää, että se on siis tehtävissä, miksi en siis minäkin. Sitten aloin tutustua aiheeseen tarkemmin, ja luin tämän ihmenaisen omia nettisivuja, miten hän oikein tekee sen.

Selvää on, että täydellisen roskaton elämä ei totisesti ole helppoa. Se vaatii jatkuvaa miettimistä, valmistautumista ja etukäteen tehtyjä valintoja. Muutamia esimerkkejä: hän käyttää vain kahta kosmetiikkatuotetta, eikä esimerkiksi ripsiväriä ollenkaan, koska ei ole vielä löytänyt sellaista, jonka pakkaus täyttäisi hänen kriteerinsä. Hän valmistaa itse oman hammastahnansa. Koska ruoka myydään normaalisti muovipakkauksissa, hän ostaa kaiken irtomyynnistä omiin astioihin. Hän käyttää lasisia ”hillopurkkeja” kaikenlaisten ruokien kuljettamiseen. Ja niin edelleen.

Kun lukee näitä juttuja, huomaa että tällaisessa elämäntyylissä on paljon asioita, joita voisi helposti ja ilman ylenpalttista vaivaa ottaa käyttöön omassakin elämässä. Osa onkin jo käytössä: minulle ei ole esimerkiksi koskaan tullut mieleen käyttää niitä pieniä lappusia joita laitetaan kuivausrumpuun (”dryer sheet” englanniksi, mitähän on suomeksi?). Amerikassa ne tuntuivat olevan ihmisille välttämättömiä, en koskaan tajunnut niiden funktiota. On aina järkevämpää ostaa puukauha kuin muovikauha. Muovikassit ovat tarpeettomia, jos vain muistaa tuoda oman kangaskassin kauppaan. Palasaippuasta ei jää jäljelle mitään, toisin kuin pumppupullosta.

Mutta sitten on niitä juttuja, joiden kohda on vain todettava, että roskien vähentäminen nollaan sopii sellaisille, joilla todella on aikaa ja energiaa keskittyä tähän yhteen asiaan täysillä. Jos ei halua, että noutoruoasta tulee jätettä, täytyy aina tuoda omat astiat mukana. Se taas tarkoittaa sitä, että noutoruoka täytyy aina suunnitella etukäteen, mikä taas vie tavallaan noutoruoalta sen pointin. Kotimatkalla mukaan napatun sushin ideahan on juuri se, että siihen voi turvautua kun yhtäkkiä huomaa olevansa aivan liian väsynyt ja kiireinen laittaakseen mitään oikeaa ruokaa.

Ajatelkaa myös, miten paljon aikaa menee siihen, että valmistaa kaiken itse. Olen sitä paitsi sitä mieltä, että itsetehty hammastahna on yhtä tyhjän kanssa, joten askartelu menee vieläpä hukkaan. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon menee aikaa siihen, että hankkii ruuan pelkästään torilta ja muusta irtomyynnistä. Se on mahdollista, mutta erittäin aikaa vievää. Kaikkeen täytyy ennalta varautua, ja monesta asiasta täytyy vain luopua. Jos haluaa, että vuoden roskat mahtuvat tulitikkuaskiin, asiaan on todella panostettava.

Alkuperäinen epätoivonsekainen epäusko haihtuu asiaan perehtyessä. Tajuan että nämä erikoistapaukset ovat mahtavia esimerkkejä, jotka inspiroivat varmasti monia ihmisiä. Täydellisen roskattoman elämän viettäminen onnistuu ihmiseltä, joka pystyy panostamaan siihen kaiken energiansa. Minulta se ei onnistu, en vain yksinkertaisesti halua luopua hammastahnasta, ripsiväristä tai monesta muustakaan asiasta. Siitä huolimatta voin hyödyntää esimerkiksi Laurenin ideoita ja toimintatapoja vähentääkseni omaa roskamäärääni, vaikka en edes yrittäisi päästä nollaan. Laurenin elämäntapa on hyvä muistutus siitä, että minäkin voin tehdä lukuisia pieniä valintoja, kuten vaikkapa ostaa niitä palasaippuoita pumppupullon sijasta.

Millaisia ajatuksia roskaton elämä teissä herättää?

Juhlat on juhlittu, on siivouksen aika

Eikö olekin maanantaihenkinen otsikko? En voinut olla tarttumatta aiheeseen, kun luin tämän YLEn artikkelin siitä, miten erilaiset vappukoristeet kuuluu lajitella. Käytännössä kaikki kuuluu sekajätteeseen. Foliopallossa on liian vähän foliota mennäkseen metallikeräykseen. Serpentiini menee sekajätteeseen myös, vaikka onkin paperia.

Onko teistä vähän erikoista, että nykyisin kaikista juhlista tulee hirveästi roskaa? En nyt tarkoita vain sitä, että pöljät piknikinpitäjät jättävät koko Ullanlinnan aivan karmaisevaan kuntoon, vaan noita koristeita. Kaikkiin juhliin tuntuu nykyisin liittyvän sellaista kertakäyttöistä koristetta, jolle ei ole juhlien jälkeen enää mitään käyttöä. En toki oli syytön tähän itsekään – meillä on serpentiiniä ja lapsilla ilmapallot.

En usko, että rulla serpentiiniä tai pari ilmapalloa on kokonaisuuden kannalta iso juttu. Mutta jos kaikista juhlista tulee hirveästi roskiin menevää krääsää, se tuntuu vähän erikoiselta. Haluaisin kannattaa koristeita, jotka käytetään monta kertaa. Joulu on kyllä hyvä juhla tässä suhteessa, joulukoristeisiin jotenkin oikein liittyy se perinteisyys. Tulee jouluinen fiilis kun laatikosta kaivetaan esiin juuri ne samat koristeet kuin joka vuosi. Pyrin kyllä samaan muidenkin juhlien kohdalla. Vappuhuiskamme on kai neljä vuotta vanha, ja tänään se laitetaan säilöön odottamaan jälleen ensi vuotta. Sellaisista pienistä foliopalloista ei ilma lähde millään, ne varmaan säilyvät vuoden päähän ihan hyvinä. Ylioppilaslakki saa vain lisää patinaa vuosien myötä.

Mietin tässä, miten voisin yhdistää roskattomammat juhlat olematta kuitenkaan hirveä tiukkapipo. Samalla mietin keinoja, miten koristella juhlia kestävällä tavalla. Keksin heti pari keinoa. Tykkään hirveästi leikkokukista, niillä saa kyllä luotua tunnelmaa sesongin mukaan. Molemmat lapset ovat saaneet mummilta lahjaksi posliiniset pääsiäiskoristeet. Luulen että niistä tulee samanlaiset perinnekoristeet kuin joulukoristeistakin. Halloweenia vastustan periaatteesta, joten silloin ei tarvitse koristella. Samaa logiikkaa olen noudattanut synttäreiden suhteen. Jos jotain koristeita synttäreille joskus hankitaan, täytyy valita sellaisia, joita voi käyttää monta kertaa. Toistaiseksi ei ole onneksi kukaan vaatinyt mitään lippunauhoja tai julisteita ulko-oveen. Ylipäätään juhlan tuntu luodaan meillä tekstiileillä, kattauksella ja perusteellisella siivoamisella.

Mitä enemmän tätä asiaa pohdin, sitä vähemmän koristelu houkuttelee. En halua käyttää siihen rahaa, en halua tuottaa roskaa, enkä halua säilytellä niitä kestokoristeitakaan kovin suurta määrää. Toivottavasti en aiheuta perheelleni traumoja tällä tylsällä asenteella. Olenko ainoa puritaani, vai onko teitä muitakin? Tai jos olet koristelun ystävä, millaisia ratkaisuja olet kehitellyt esim. säilytykselle?

Kun raivaaminen törmää elämän realiteetteihin

Tekstiilien kierrätys. Tuo jokaisen raivaajan murheenkryyni.

Olen seurannut keskustelua H&M:n vaatekeräyksestä. Viimeisin kannanotto tuli Rinnalta, joka latasi suoraa tekstiä aiheesta:

”Kuluttaja, joka hädissään tekstiilijätenyssykkänsä kanssa ihmettelee mitä nyt pitäisi tehdä, miettiköön sitä, mistä syystä hänellä kierrätettävää tekstiiliä on. Jos kyseessä ovat muutamat käyttökelpoiset vaatteet, jotka joko koon tai elämäntavan muuttumisen takia eivät enää ole tarpeellisia, ne voi lahjoittaa kotimaisille kierrätystahoille. Jos taas kaappeihin on keräytynyt kassikaupalla vaatetta, joka nyt ei vaan inspaa tai on silleen nuhraantunut ettei enää huvita ja tekisi mieli ostaa uutta mutta ei mahdu, niin mene nyt ihminen itseesi ja käsitä että suurin vikapää megalomaaniseen tekstiilijäteongelmaan ja mätäneviin paitavuoriin kaatopaikalla olet sinä itse. Lakkaa yletön shoppaaminen niin ongelma katoaa. Ei pidä mankua että ”jonkun” pitää järjestää tekstiilikierrätys, vain saadakseen liian tekstiilin haittatekijän kätevästi häviämään omasta elämästään.”

Voi kuulkaa, tämä aiheutti ajatuksia! (Ja niin muuten monissa muissakin, jos tuon postauksen kommenttiosiota katsoo.) Ensinnäkin, Rinnahan on ihan oikeassa. Jos vaatteita ostettaisiin vähemmän, niitä riittäisi kaatopaikallekin vähemmän. Minulla tämä aihe tuli lähelle, sillä olen urakalla perannut vaatevarastojani. Sen seurauksena työhuoneessa on muovikassikaupalla vaatteita, jotka odottavat sopivaa loppusijoitusta. Osa menee myyntiin, osa suoraan Fidalle, mutta osa on harmaalla alueella. Ne aiheuttavat eniten päänvaivaa.

Mutta nyt pitää nostaa esiin muutama seikka. Ensinnäkin noissa poistuvissa vaatteissa ei ole yhtään uutta vaatetta. En shoppaile huvikseni, en tee hätäpäisiä ”sinne päin” ostoksia, joita sitten katuisin myöhemmin, enkä harhaudu vaatekauppoihin piristämään itseäni. En osta halpaketjuista juuri mitään. (Ostan siis lapselle paketin alushousuja kerran vuodessa, koska Frozen. Pöksyt säästyvät seuraavalle lapselle jäätyään pieneksi. Tätä ei voi mielestäni pitää vastuuttomana kulutuksena millään mittarilla, vaikka ostopaikka olisikin H&M.) Ihan oikeasti teen parhaani, jotta ostaisin vain tarpeeseen ja laadukasta. Olen valmis käyttämään t-paitaan 20-40 euroa, jos sillä rahalla saan sellaisen, joka kestää monta vuotta.

Siitä huolimatta meillä syntyy vaatejätettä, tai ehkei jätettä mutta sellaisia joille ei ole enää käyttöä. Kun kävin nyt kaappini läpi, löysin sieltä paljon vaatteita, joihin en enää ikimaailmassa tule mahtumaan, koska lähempänä 40 vuotta ihminen vain kerta kaikkiaan näyttää erilaiselta kuin 18-vuotiaana. Saati sitten että kuunaan ilkeäisin liikkua ihmisten ilmoilla niissä vetimissä, joissa ihan pokkana bailasin silloin nuorena. Olen kuitenkin säilytellyt noita vaatteita vuosikausia, joitakin varmaan 20 vuotta. Onko siinä mitään järkeä? Minusta ei. Noista vaatteista suurin osa on onneksi täysin käyttökelpoista, joten niille löytyy hyvällä tuurilla uusi omistaja.

Entä sitten ne rikkinäiset vaatteet? Tässä tulee tunnollisella ihmisellä ongelma vastaan. Mikä on niin rikki ettei enää kannata korjata? Milloin joku vaate on loppuun käytetty? Voisiko joku kertoa missä se raja menee?! Kun aina voi periaatteessa tehdä vielä jotain. Rinna sanoo, että jos jokin on täysin loppuun käytetty, sen voi sitten viedä vaikka sinne H&M:n kyseenalaiseen keräykseen. Nyt pitäisi enää tietää, milloin se piste on saavutettu. (Rinna, tämä ei ole kuittailua. Tämä on sitä että ihminen ei oikeasti tiedä!) Hyvälaatuista vaatetta on välillä vaikea tunnistaa. Sitten kun jokin muuttuu niin nyppyiseksi, ettei sitä enää halua laittaa päälleen, onko kyseisen vaatteen paikka kyseenalaisessa tekstiilikeräyksessä, energiajätteessä, vai pitäisikö testata, josko löytyisi joku jonka nypynsietokyky on korkeampi kuin minulla?

Viimeisenä on vielä ne menneisyyden synnit. Tämä vaateasia ei ole ollut yleisesti pinnalla kovin kauan. Veikkaan, että on paljon ihmisiä, jotka ovat vielä muutama vuosi sitten ostelleet kepeästi kaikenmoista, kun eivät ole tiedostaneet asiaa. Minäkin heräsin vaatekierrätyksen ongelmiin alle viisi vuotta sitten. Nuorempana minulla oli myös taipumusta ostella vaatteita jollekin mielikuvitusolennolle, sen sijaan että olisin ostanut järkeviä vaatteita itselleni. Ja kuten edempänä jo sanoin, niitä on sitten hartaasti säilytelty vuosikausia käyttämättömänä. Tunnustan myös, että ennen tätä tekstiiliherätystä en aina ostanut parasta mahdollista laatua, joten kaikki ei ole enää priimakunnossa.

Moni lienee kanssani aika samanlaisessa tilanteessa. Jos nyt haluaa alkaa keventää elämäänsä, raivata rojujaan ja ylipäätään järkevöittää omaisuutensa määrää, syntyy poisheitettävää tavaraa. Se pitää laittaa jonnekin, silläkin uhalla että muutama vaate menee ns. väärään paikkaan. En kannata sitä, että järjestää kaatopaikan kotiinsa vain siksi, ettei tuottaisi jätettä. Sitten tietenkin on tarkoitus, että Suuren Raivauksen jälkeen alkaa elää ja kuluttaa fiksummin. Mutta saadakseen puhtaan pöydän, jotain on ensin tehtävä.

Luulen, Rinnankin blogissa muutama älähti juuri näistä syistä. Huono omatunto on jo valmiiksi, ja ainakin minä olen jo moneen otteeseen miettinyt, miksi ihmeessä olenkaan hankkinut sitä sun tätä – silloin joskus vuosia vuosia sitten. Voihan tietenkin myös olla, että olen vain keski-ikää lähestyvä, tiedostava ja järkevä ihminen, ja elän sen mukaisessa kuplassa. Ajatus siitä, että joku roudaa vanhaa tavaraa H&M:lle saadakseen alekupongin jolla ostaa lisää ja siinä samassa kuvittelee olevansa hyvinkin ekologinen tuntuu todella vieraalta, mutta mistäs minä tiedän. Varmaankin näin tapahtuu, ei kai tuota kamppista muuten edes olisi.

Miten tämän nyt tiivistäisi. Raivaaminen ja tilan tekeminen on mielestäni fiksua ja kannatettavaa. Se on samalla prosessi, jossa väistämättä syntyy roskaa, tai muuten poistettavia tavaroita. Tähän liittyy kuitenkin vahvasti se ajatus, että kun tilaa on tehty, sitä ei hetimiten täytetä jollain uudella tavaralla. Raivaaminen ei ole ihan yksinkertaista, koska siinä vaiheessa kun on onnistunut tekemään päätöksen luopua jostakin, työstä on vasta puolet tehty. Vastuullinen raivaaminen on aika työlästä, ja välillä tuntuu että niin on vastuullinen kuluttaminenkin. Aina kannattaa kuitenkin yrittää. Huonokin kierrätys on parempi kuin ei ollenkaan.

Muovihaasteen tulokset

Viikko sitten aloitin muovijätteen lajittelun omassa kodissani ja haastoin samalla teidät kaikki mukaan. Nyt on viikko mennyt ja seuraavassa havaintoni kokeilusta.

Ensinnäkin olin todella yllättynyt siitä, että viikon aikana täyttyi vain yksi kassillinen muovia. Tämä johtui varmaan ensisijaisesti siitä, että keskityin laittamaan pakkaukset fiksusti sinne kassiin. Kaikki viilipurkit sisäkkäin, lihapakkaukset sisäkkäin ja kannet pystyy reunaa vasten. Tällä systeemillä roskiksen täyttymiseen meni normaalia enemmän aikaa. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että roskien vieminen ei tule olemaan niin työlästä kuin ennakoin. Viikon aikana on todellakin mahdollista tehdä yksi roskisreissu hieman normaalia pidemmälle.

Harventuneesta tahdista johtuen pakkausten peseminen nousi yllättäen tärkeäksi. Tähän saakka roskat on viety ehkä joka toinen päivä, eikä siinä ajassa mikään ehdi ruveta haisemaan. Viidessä päivässä tilanne on eri. Luulin, että muovit pitää pestä jatkokäsittelyn takia, mutta näköjään ne kannattaa pestä ihan oman mukavuuden vuoksi. Tämä ärsyttää minua, en haluaisi käyttää aikaani pakkausten huuhteluun, enkä myöskään haluaisi täyttää niillä tiskikonettani, joka tulee täyteen ilman muoviakin. Kenties joku kompromissi olisi ratkaisu.

Luulin aluksi, että keittiössä ei tarvitsisi sekajäteastiaa, sillä suurin osa roskista on muovipakkauksia. Viikon jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että sekajätekin tarvitaan. Sitä tulee varsin vähän, mutta on hankalaa jos roskaa ei saa käsistään oikeaan paikkaan juuri sillä hetkellä kun se syntyy. Tarvitaan siis uudelleenjärjestelyjä roskiskaapissa. Joudun joko hankkimaan kaksi pienempää astiaa yhden ison tilalle, tai kehittämään jonkun muun systeemin. Palaan asiaan kun ratkaisu on valmis.

Minä tulin todistaneeksi itselleni, että muovin lajittelu on paljon helpompaa kuin etukäteen kuvittelin. Etenkin jos HSY tuo muoviastian roskiskatokseen jossain vaiheessa vuotta, muovin keräys muuttuu samanlaiseksi automaatioksi kuin kaikki muukin lajittelu tällä hetkellä.

Kertokaa miten teillä meni? Onnistuiko lajttelu? Millaisia ogelmia tuli vastaan? Ja ennen kaikkea, kuinka moni kokeilu muuttunee pysyväksi? Olisi tosi kiinnostavaa kuulla teistä kaikista, jotka ilmoittautuivat haasteeseen mukaan viikko sitten!