Kuinka monet alusvaatteet pitäisi omistaa?

Ennakoin heinäkuussa, että tulisi nollakuukausi, mutta ei ihan. Ostin yhden alusvaatesetin, sisältäen alushousut ja rintaliivit. Kyseessä oli alusvaateliikkeen alennusmyynti. Olen mieltynyt sen verran kalliisiin alusvaatteisiin, että jos sopivia sattuu alessa tulemaan vastaan, ostan. En ole vielä koskaan omistanut liikaa alusvaatteita. Täydellisen istuvuuden löytäminen on sen verran haasteellista, että heräteostoksia ei tule.

Elokuun ostosten väri ei ole kovin sähäkkä, mutta tyylikäs kylläkin.

Silmiini sattui taannoin nettikeskustelu siitä, mikä on sopiva määrä alusvaatteita, ja etenkin mikä on sopiva määrä rintaliivejä. Luin sitä ihmetyksellä, sillä moni ehdotti että kolmet – yhdet käytössä, yhdet pesussa ja yhdet odottamassa. Totesin, että omat tarpeet ovat kyllä hieman moninaisemmat. Ensinnäkään en laske urheiluliivejä mukaan ollenkaan. Niitä on tällä hetkellä kolmet, mutta minusta ne ovat urheiluvaatteita, joten säilytän ne yhdessä muiden urheiluvaatteiden kanssa. En ole hirveän aktiivinen liikkuja, joten kolmet riittää hyvin. Jos lenkkeilisin päivittäin, pitäisi hankkia parit lisää, koska nehän menevät pesuun joka käytön jälkeen.

Mutta alusvaatteita on oltava muutenkin moneen lähtöön. On oltava vaaleita, tummia ja eri mallisia eri tarkoituksiin. Laitan aina tummien vaatteiden alle tummat ja vaaleiden tai muuten läpikuultavien alle ihonväriset. Olen sellaista puritaanikoulukuntaa, jota tykkää siitä, että alusvaatteet pysyvät piilossa. Sitä paitsi jos valkoisia alusvaatteita pitää tummien vaatteiden alla, niihin tarttuu helposti väriä tai nyppyjä. Esimerkiksi valkoiset liivit mustan neuleen alla on melko tuhoisa yhdistelmä, samoin vaaleat alushousut upouusien farkkujen alla. Joskus tosin tummastakin yläosasta voi kuultaa läpi, jolloin nudet liivit ovat paikallaan, mutta siihen tarkoitukseen valitsen sellaiset vähän vanhemmat, joita on jo ehditty pestä useamman kerran. Tämä alus- ja päällysvaatteiden värien mätsääminen pitää mielestäni alusvaatteet pidempään priimana.

Sitten on tietysti tyyli- ja mallikysymykset. Arvostan eniten laatua, istuvuutta ja kestävyyttä, joten kun olen sattunut löytämään mieleisen mallin ja merkin, ostan samanlaisia aina uudestaan, monesti jopa samassa värissä. Esimerkiksi elokuun ostos oli merkiltään Simone Pérèle, merkki, jota pidän erinomaisena. Itse asiassa omistin ennalta tällaiset samanlaiset valkoisina. Tiedän kuitenkin, että moni tykkää vaihdella värin lisäksi myös alusvaatteiden mallia niin ylä- kuin alaosienkin suhteen. Tästä kaikesta  johtuen kolmet rintaliivit eivät millään riitä. Minulle sopivampi määrä on noin 10 paria rintsikoita. Siihen mahtuu muutamat tummat ja vaaleat, sekä parit värilliset lisäksi. Alushousuja pitää olla vähintään tuplamäärä, vaikka en kyllä näe ongelmaa vaikka niitä olisi enemmänkin (minulla on). Ylipäätään alusvaatteet vievät niin pienen tilan kaapissa, että ainakaan tilanpuutteen takia niiden määrää tuskin tarvitsee minimoida.

Väri- ja tyylivaihtoehtojen lisäksi alusvaatteiden määrä vaikuttaa pyykinpesuun. Asiantuntijat suosittelevat liivien pesua muutaman käyttökerran jälkeen. Alusvaatteet tulevat lähimmäksi ihoa, joten niihin kertyy kaikkea, mitä ihollakin on; hikeä, talia, vartalovoidetta jne. On käytännöllistä, ettei niitä tarvitse pestä välittömästi käytön jälkeen, vaan että kaapista löytyy puhtaita vaikka yksi pari olisikin pesussa. Suosittelen muuten erikseen rintaliiveille tehtyä pesupussia. Omani on merkkiä Brabantia, ja sen ansiosta olen voinut lopettaa rintsikoiden käsinpesun kokonaan. Vaatekappale pysyy siinä mallissaan ja muodossaan. Hienoimmille alushousuille, alushameille ym. käytän myös aina tavallista pesupussia. Mutta mikäli haluaa pitää värit kirkkaina, etenkin vaaleat vaaleina, alusvaatteita ei koskaan kannata pestä muuten kuin saman värisen pyykin joukossa. Valkoisesta tulee tumman pyykin seassa harmaankukertava jo yhdessä pesussa.

Alusvaatteista voisin kirjoittaa enemmänkin, sillä siitä lähtien kun 19-vuotiaana satuin poikkeamaan kunnon vanhanaikaiseen alusvaateliikkeeseen ja ostin asiantuntevan myyjän johdolla ensimmäiset todella laadukkaat liivini ja tajusin mitä laatu tarkoittaa, olen suhtautunut aiheeseen melko intohimoisesti. Tänään piti kirjoittaa elokuun vaateostoksista, mutta tulikin vähän laajempaa pohdiskelua aiheesta. Ehkä jatkan tästä aiheesta joskus myöhemmin.

Mikä on teille sopiva määrä? Pärjääkö joku kolmella, tai kolmellakymmenellä?

Viikon vinkit: Konmarikauppa, käytetyt vaatteet ja vuoden värit

Tämä uutinen oli kyllä hauska: Marie Kondo on avannut oman verkkokaupan, jossa myydään tavaroita ihmisten koteihin. Ajatus on yhtä aikaa täysin looginen sekä ihan hullunkurinen. Kondo on määrätietoisesti rakentanut brändiään maailmalla, ja hän on todella taitavasti tuotteistanut sinänsä ihan tavallisen tavaroiden raivaamisen. Bisnesnäkökulmasta verkkokauppa on itsestäänselvä vaihe. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat ostaa ”julkkistavaroita”. Laulajat myyvät hajuvesiä, vaikkei sillä ole mitään tekemistä heidän varsinaisen osaamisensa kanssa, joten onko sen kummallisempaa, jos Marie Kondo myy kodintavaroita? Mutta onhan se todella hassua, että ihminen joka kirjoissaan kuvailee niitä säkkimääriä, jotka asiakkaat ovat hänen johdollaan kodistaan poistaneet, myy nyt oletettavasti samoille asiakkaille uusia tavaroita heidän kotejaan täyttämään. (YLE)

Tässä pitkässä artikkelissa kerrotaan, miten kävi kun toimittaja yritti löytää uuden lempineuleen käytettynä. Matkan varrella tulee runsaasti tietoa käytettyjen vaatteiden markkinoista, sekä vaatteiden käytöstä muutenkin. Jutussa mm. mainitaan, että yli puolet pikamuodista heitetään pois alle vuoden sisällä. Sitten tilalle ostetaan oletettavasti uutta. Suosittelen tätä artikkelia, jos vaateasiat kiinnostavat. (MeNaiset)

En selvästikään ole tämän viimeisen jutun kohdeyleisöä, ja oikeastaan linkkaan sen tähän juuri siksi. Tässä kerrotaan, mitkä ovat vuoden 2019-2020 trendivärit sisustuksessa. (Kuulemma sininen, oliivinvihreä ja beige.) Jutussa kerrotaan, miten näillä väreillä voi sisustaa ja miten seiniä maalata. Minulle on täysin uusi idea, että sisustuksessa pitäisi seurata muoteja! Ja vieläpä näin, että joku ulkopuolelta kertoo, että nämä värit ovat nyt muotia, ja että sitten niitä hankittaisiin kotiin. Kiehtovaa! Itse sisustan vain lempiväreilläni, joten tällainen ajattelu ei ole koskaan tullut mieleen. (Kotiliesi)

Huhtikuun vaatteet

Viime kuussa meni suorastaan shoppailuksi, ja samoilla höyryillä paahdoin vielä huhtikuun alkupäivät. Ostin huhtikuussa itselleni kaksi vaatetta:

  • valkoinen t-paita
  • vaaleanpunainen huivi

T-paidan voi perustella tarpeella. Olen tarkoituksella uudistanut t-paitavarastoa tänä vuonna, ostin viime kuussa tummansinisen peruspaidan ja nyt valkoisen (jossa lukee edessä blue soul. Kornin rajamailla, mutta jotenkin tunsin, että tämän tekstin voin jollain tasolla allekirjoittaa.) Huiviahan en olisi missään nimessä tarvinnut. Minulla on noin 582 huivia omasta takaa, kaikenlaisissa väreissä ja muodoissa. Ostin nyt kuitenkin yhden lisää, enkä kyllä ole katunutkaan. Tämä on sellainen iso, ohut ja keveä, josta juuri tykkään. Väri on passeli ja olenkin käyttänyt tätä ostosta jo yli 10 kertaa. Kun vielä tingin hinnasta yli puolet pois, ja maksoin lopulta vain kympin, mitä tässä voisi katua.

Uusin huivi

Olen viime päivinä pulannut vaatteiden kanssa enemmänkin. Laitoin vihdoin talvikengät pois hyllystä, vein talvitakit vintille ja yritin ottaa kesävaatteet alas. Totesin kuitenkin sään vielä liian kylmäksi, ja laitoin ne takaisin laatikkoon. Sitten mietin, että mitäköhän sitä oikein päälleen pukisi, kun villapaita on liian paksu mutta kesähuitula liian ohut. Tajusin että täytyy koota jonkinlainen kapselin tyyppinen ratkaisu toukokuulle. Ensinnäkin siksi, että olisi pukeutuminen sujuisi ilman kriisejä, ja toiseksi siksi, että muistaisin käyttää kaikkia välikauden vaatteita, joista omistan. Se koostaminen on nimittäin todella hyödyllinen harjoitus, koska silloin täytyy etsiä kaapista esiin kaikki tarvittavat vaatteet, ja samalla muistaa mitä kaikkea omistaakaan. Kun esimerkiksi järjestin eilen kenkiäni, löysin pinkit loaferit, joiden olemassaolo ei ollut lainkaan aktiivisesti mielessä. Siis pidin niitä kyllä paljon viime kesänä, mutta talven aikana olin unohtanut ne kokonaan.

Olen keräillyt kirppikselle meneviä vaatteita pois pitovaatteiden seasta. Sain kasaan kassillisen vaatetta, josta haluan luopua. Niitä yhdistää se, että ne ovat joko väärän kokoisia, minulle huonon värisiä tai mallisia. Useimpia noista olen pitänyt paljon, paitsi sitä viime kuun poolopaitaa. Se kuivui ja kutistui, ja minun on pakko laittaa sen nyt eteenpäin. Annan itselleni sapiskaa tuosta paidasta. Kympin paita tuli todella kalliiksi! Toivottavasti joku 36-kokoinen henkilö saa siitä vielä itselleen hyvän vaatteen. Olen muuten päättänyt, että vien samalla reissulla Fidaan kaikki ne vaatteet, joita secondhand-kauppa ei ota myyntiin. En enää kanna takaisin kotiin mitään sellaista, mistä haluan oikeasti päästä eroon.

Millainen huhtikuu teillä on ollut?

Lahjoita vaatteita – ja aikaa

Oletko koskaan ajatellut tekeväsi vapaaehtoistyötä? Kiinnostaako huonompiosaisten, vähävaraisten tai heikompien auttaminen? Lahjoitatko kenties rahaa silloin tällöin hyväntekeväisyyteen? Minä voisin vastata noihin kaikkiin kyllä, ja uskon että niin voisi moni muukin.

Vaatteiden lahjoittamiseen liittyvä työ on herättänyt paljon erilaisia vastauksia. Aika moni on sanonut, että lahjoitettavien vaatteiden korjaamiseen ja siistimiseen ei ole aikaa eikä resursseja. Ymmärrän tämän. Mutta aloin miettiä asiaa toisesta näkökulmasta. Mitä jos tuota omaa työpanosta alkaisikin ajatella omana lahjoituksena hyväntekeväisyyteen? Jokainen vaatekappale, joka on pesty, korjattu ja huoliteltu suoraan myyntikuntoon, on suora lahjoitus hyväntekeväisyysjärjestölle. Siitä on tuplahyöty: se säästää järjestön resursseja huomattavasti, ja maksimoi lahjoituksesta saadun hinnan.

Törmäsin pari päivää sitten tällaiseen tilanteeseen: Eräällä ihmisellä oli takki, joka oli muuten priima mutta vetoketju oli rikki. Omistaja olisi halunnut lahjoittaa sen, mutta rikkinäiselle takille ei ilmaantunut ottajia. Tällaista takkia ei myöskään voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, sillä roskiin se menisi sieltäkin. Takin omistaja mietti, miten takista voisi päästä eroon ilman että sitä joutuisi laittamaan roskiin.

Aloin miettiä asiaa. Pikagooglauksen perusteella pääkaupunkiseudulla takin vetoketjun vaihto maksaa 40-50 euroa. (Pienemmät korjaukset maksavat tietysti vähemmän, pitkän vetoketjun vaihtaminen on melko iso työ.) Mitä jos sen sijaan että harmittelisi korjaamiseen menevää rahaa, ajattelisi sen lahjoituksena hyväntekeväisyyteen? Tietysti ymmärrän, että kaikilla ei ole ylimääräistä, mutta suurimmalla osalla työssäkäyvistä ihmisistä liikenisi muutama kymppi vuodessa hyväntekeväisyyteen. Tietysti hinnan päälle tulee myös oma vaivannäkö, siis se että vie vaatteen ompelijalle, hakee sen sieltä ja lopuksi toimittaa haluamaansa keräykseen. Mutta entä jos tämänkin laskisi vapaaehtoistyöksi?

Vaatteiden huoltaminen
Näillä pärjää jo pitkälle.

Vaatteiden lahjoittajilla on varmasti monenlaisia syitä. Joku kenties haluaa vain vanhoista eroon mahdollisimman helposti. Joku välttää roskiin laittamista, ja lahjoittaa siksi, jotta vaate vielä päätyisi käyttöön. Mutta uskon, että monilla on ainakin osittain syynä se, että haluaa lahjoituksellaan auttaa. Joko niin, että vaate päätyisi jonkun todella tarvitsevan ylle, tai välillisesti niin että siitä saatava raha menee myöhemmin hyväntekeväisyyteen. Miltä kuulostaisi, että sen sijaan että tuskailisi sitä, miten paljon vaivaa pitää nähdä, ennen kuin vaatteet voi lahjoittaa, suhtautuisikin asiaan niin, että tämä on minun panokseni heikompien auttamiseksi?

Pari vuotta sitten sain edellisen oivalluksen hyväntekeväisyyteen liittyen. Tajusin, että ei ole kauhean loogista lahjoittaa vain huonoimpia vaatteita hyväntekeväisyyteen ja sitten yrittää itse myydä niitä parhaimpia, ja sitten kuitenkin toisaalla lahjoittaa rahaa jollekin järjestölle. Paljon loogisempaa olisi lahjoittaa ne hyvät vaatteet suoraan, jolloin itse pääsee todella paljon helpommalla, ja järjestö saa niistä oikeasti jotain tuloa. Kannattaa lukea tämä kirjoitukseni, jossa havahduin tähän epäloogisuuteen.

Tiedän omasta kokemuksesta, että etenkin ruuhkavuosina aika ja jaksaminen voi olla kortilla. Mutta yleensä itselleen tärkeille asioille löytyy resursseja. Jos muiden auttaminen, turhan jätteen vähentäminen tai molemmat ovat omassa asteikossa korkealla, voisi ajatella, että niiden vaatteiden huoltamiselle tai jopa korjauttamiselle löytyy aikaa. Etenkin, kun tällaista auttamistyötä voi tehdä juuri silloin kuin itselle parhaiten sopii, ja juuri sen verran kuin kerralla ehtii ja jaksaa. Helpoin vaihtoehto tämä ei tietenkään ole, mutta toisaalta ei tässä ole mistään kohtuuttomista vaatimuksista kyse. Sen sijaan olennaista on asenteen muutos. Kyse ei olisikaan siitä että on pakko, ja hyi miten ikävää ja hankalaa kaikki vaivannäkö onkaan. Vaan siitä, että tällä omalla panoksellani voin auttaa muita. Jälkimmäinen kuulostaa ainakin minusta paljon houkuttelevammalta. Mitä mieltä te olette?

Näin lahjoitat vaatteet oikein

Tiesitkö, että myös lahjoitettu vaate voidaan joutua laittamaan hyväntekeväisyyskirpparilla suoraan roskikseen, vaikka vaate olisi ehjä ja käyttökelpoinen? Ja vielä ihan omaa syytämme. Kylmä tosiasia on, että jopa puolet lahjoitetuista tekstiileistä ei ole myyntikuntoisia, ja ne joudutaan lajittelemaan suoraan poltettavaksi. Tästä seuraa järjestöille turhia kuluja, eikä hyvää tekeviksi tarkoitetut vaatteet auta ketään. Tämä olisi kuitenkin usein helposti vältettävissä. Lue lisää, niin kerron miten vaatteiden lahjoittaminen tehdään oikein.

vaatelahjoitus

Pakkaa huolellisesti

Tekstiili- ja vaatelahjoitukset eivät päädy hyväntekeväisyyskirppareilla (esim. Fida, SPR, UFF) suoraan myyntiin, vaan useampi työntekijä käy ensin jokaisen vaatteen läpi. Vaatteet odottelevat keräyslaatikoissa ja rullakoissa jopa viikkoja, ja tämä pitää ottaa lahjoitustekstiileitä pakatessa huomioon.

  • Pakkaa vesitiiviisti! Tämä on erityisen tärkeää, jos viet vaatteita ulkona oleviin keräyslaatikoihin. Jos ulkona on märkää, laatikon pohjalla voi olla vettä. Ylipakatuissa, avoimissa kasseissa vaatteet kastuvat, ja muuttuvat saman tien käyttökelvottomiksi. Tekstiilikeräyslaatikoihin tuodut vaatteet tulisi pakata tiiviisti kunnolliseen muovikassiin tai jätesäkkiin, ja sulkea pussit teipillä. Kestokassit (esim. Ikean kassit) ovat huonoja, koska niitä ei saa kunnolla kiinni.
  • Pakkaa kengät pareittain, erilleen vaatteista! Laita kengät omiin pusseihin. Kun lahjoituskasseja puretaan, irtokengät eivät pysy yhdessä, ja parittomalla kengällä ei tee mitään. Lisäksi käytetyt kengät vaatteiden seassa ovat ikäviä, sillä pohjat ovat aina likaisia.
  • Täytä käsilaukut sanomalehdellä! Lahjoitukset odottelevat pinoissa pitkiä aikoja. Tyhjä käsilaukku menee lopullisesti lyttyyn ja menettää muotonsa ja muuttuu myyntikelvottomaksi. Jotta laukku kestäisi säilytyksen, se pitää tunkea täyteen sanomalehteä, että laukku säilyttää muotonsa.
  • Älä pakkaa vaatteita samaan kassiin muiden tavaroiden kanssa! Monet tahot ottavat vastaan muutakin kuin vaatteita, mutta tekstiilit käsitellään erikseen. Astiat ym. kannattaa pakata sanomalehteen, ja lahjoittaa suoraan myymälään.
  • Viikkaa vaatteet siististi! Vaatteet käyvät paremmin kaupaksi, kun ne ovat henkaroitavissa myyntiin suoraan kassista. Muista, että kukaan ei halua tonkia kassia, jonka sisältö vaikuttaa jo ensivilkaisulla vastenmieliseltä.

Huolittele vaatteet ennen lahjoitusta

Lähtökohta on tietenkin se, että vaate on puhdas ja myyntiin kelpaava, sillä hyväntekeväisyysjärjestöillä ei ole mahdollisuutta vaatehuoltoon. Vaatteita ei siis lahjoiteta suoraan päältä tai kellarin perukoilta, vaan ne pitää ensin pestä ja siistiä. Pienetkin reijät tai muut virheet ovat ongelma. Jos haluat, että vaate päätyy käyttöön, tee nämä korjaukset itse ennen lahjoittamista:

  • Kiinnitä napit ja korjaa pikkuvirheet! Kukaan muu ei sitä tee, rikkinäiset vaatteet menevät suoraan roskiin. Jos vaatteen tai laukun vetoketju on rikki, älä lahjoita. Tarkista lisäksi kaulukset, hihansuut ja kainalot. Niissä ei saa olla kellastumia, tahroja tai nukkaa.
  • Lahjoita vain puhdasta ja tuoksutonta! Poista tahrat, ja pese mieluiten hajusteettomalla pesuaineella. Kaikenlaiset hajut alentavat vaatteen myyntiarvoa ja haittaavat sen myymistä. Tämä koskee niin parfyymiä kuin kellarin ummehtunutta tuoksua. Jos vaate on kestotahrainen, se päätyy jätteeksi.
  • Poista nypyt itse! Kampaa nyppykammalla tai huristele nypynpoistajalla kaikki lahjoitettavat vaatteet. Jos vaate on kovin nyppyinen, sitä ei laiteta myyntiin vaan roskikseen. Jälleen kerran – henkilökunnalla ei ole resursseja kunnostaa vaatteita, ei myöskään poistaa nyppyjä.
  • Poista kaikki karvat! Jos vaatteessa on runsaasti eläinten karvoja, hiuksia tai pölyä, sitä ei voida laittaa myyntiin. Käytetty vaate täynnä jonkun vieraan ihmisen hiuksia on suoraan sanottuna ällöttävä.

Kaksi poikkeusta sääntöihin

Edellä mainitut ohjeet koskevat kaikkia vaatelahjoituksia, lukuunottamatta kahta poikkeustapausta: yli 30 vuotta vanhoja vintagevaatteita sekä alusvaatteita.

  • Vintagevaatteen voi lahjoittaa, vaikka siinä olisi jokin pieni vika. Vintage tarkoittaa siis ennen 90-lukua tehtyjä vaatteita. Niissä menee läpi pikkuvialliset ja kuluneetkin, mutta uudemmissa, varsinkin 2000-luvulla valmistetuissa ollaan kierrätysjärjestöillä todella tarkkoja.
  • Käytettyjä sukkia, sukkahousuja tai alusvaatteita ei voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, elleivät ne ole uutta vastaavassa kunnossa. Niissä ei voi olla mitään käytön jälkiä; ei tummentuneita pohjia, nyppyjä, rispaantuneita kuminauhoja, liestynyttä elastaania tai mitään muutakaan vikaa. Vintagealusvaatteet voi lahjoittaa, jos ne ovat ehjiä.

Lahjoita vaatteet niin, että ne voisi pukea suoraan päälle

Lopputulos on tämä: jos haluat, että vaatteesi saavat vielä uuden elämän jonkun muun ihmisen päällä, tee lahjoitus huolella. Mitä paremmassa kunnossa vaate on, sitä todennäköisemmin se päätyy vielä uudelle omistajalle. Ja sama päinvastoin. Millään lahjoituksia vastaanottavalla taholla ei ole resursseja ruveta korjaamaan, puhdistamaan, siistimään tai muutenkaan käsittelemään saatuja vaatteita. Jos vaate ei ole valmiiksi käyttökunnossa, se ei todennäköisesti myöskään päädy myyntiin. Mutta priimakin vaate menee pilalle, jos se kastuu matkan varrella, tai jos kenkäparista toinen häviää. Siksi huolellinen pakkaaminen on tärkeää.

Nämä ohjeet koskevat nimenomaan sellaisia kohteita, joiden kautta vaatteiden on tarkoitus päätyä vielä jonkun uuden ihmisen päälle. Siis erilaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kuten esim. Hope, SPR tai Fida. Jos taas kyseessä on Nextiilin tyyppinen kierrätyspaja (Tampereella), voi sinne yleensä lahjoittaa myös pikkuvikaisia vaatteita, sillä vaatteista tuunataan pajassa uusia juttuja. Tarkista vaatteiden lahjoitusohjeet aina ko. tahon nettisivuilta ennen pakkaamista.

Tämän linkin takaa löydät kattavan listauksen kohteista, jotka ottavat vastaan tekstiiliä ja vaatteita lahjoituksina. Lista koskee etenkin pääkaupunkiseutua, mutta sieltä löytyy myös valtakunnallisesti toimivia järjestöjä ja tahoja. Jos tekstiilijäte tai vaatteiden lahjoittaminen kiinnostaa enemmän, suosittelen lämpimästi Arkijärki-podcastia nro 50, jossa haastattelen Outi Pyytä. Outi on toiminut myös tämän artikkelin asiantuntijana.

Huh, tulipahan pitkä postaus! Tunnustan, että olen itse mokaillut tässä asiassa aiemmin ihan silkkaa tietämättömyyttäni. Opitteko uutta?

Viikon vinkit: joulusiivous, vuoden turhake ja turvalliset valot

Tässä on mielenkiintoinen näkökulma joulusiivoukseen: siivotaan ne paikat, jotka varmuudella ovat likaisimpia. Jutussa niitä mainitaan viisi. Tässä lähestytään joulusiivousta kiintoisaisti hyvin käytännölliseltä kannalta. Itse olen aika ajatellut, että joulusiivouksen tarkoitus on saada koti näyttämään kauniilta, eikä välttämättä poistaa kaikkia bakteereja. Siis totta kai pesen vessan, mutta pölyt hyllyn päällä häiritsisivät, mutta sen sijaan saattaisin kyllä jättää ovenkahvat puunaamatta, jos ne eivät näytä likaisilta. (YLE)

Suomen Luonto -lehti on valinnut vuoden turhakkeeksi fleecekankaan. Niistä irtoaa pesussa mikromuovia, mutta vielä enemmän irtoaa softshell-kankaista. Nyt tietysti on huono omatunto siitä, että juuri kesällä ostin itselleni fleecetakin, ja vieläpä uutena. Olisi pitänyt olla ostamatta, vaikka pidän tuota vaatetta kyllä aika käyännöllisenä. Olen kuitenkin oppinut, että eniten fleecestä irtoaa noita mikrohiukkasia ensimmäisten pesujen aikana, mutta sitä voi estää tähän tarkoitukseen tehdyllä pesupussilla. En ole pessyt uutta takkiani vielä kertaakaan. Nyt onkin seuraavaksi vuorossa tuollaisen mikrokuituja suodattavan pesupussin etsiminen ja ostaminen. Sillä välin peskää fleecevaatteitanne vain silloin kun on pakko. (YLE)

Jouluvaloaika on käsillä. Olettehan varmoja siitä, että valosarja on tarkoitettu ulos? Sisäkäyttöön tarkoitettujen valojen laittaminen ulos ei ole viisasta. Iltalehdessä on hyvät ohjeet siihen, mistä selviää valojen käyttötarkoitus, sekä muita hyviä vinkkejä jouluvalojen turvallisuuteen liittyen. Nyt on myös aika tarkistaa palohälyttimien toiminta! Olen sanonut ennenkin, että toimiva patteri palohälyttimessa on halpa henkivakuutus.

Minimalismi.net arvosteli Tavarataidot kirjakeskiviikossaan:

Muista myös Arkijärjen instagram-tili, facebook-sivu sekä Arkijärki-podcast.

Viikon vinkit: viemärit kuntoon, samoin vaatehuolto sekä sooda siivouksessa

Helpot ja järkevät ohjeet viemärin hoitamiseksi. Tässä ohjeessa ei kikkailla soodan ja etikan kanssa! (Kotiliesi)

Ilta Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu suomalaisesta naisesta, joka on perustanut sivuston vaatteiden huollolle. Tämä on mielestäni tosi hauska ja hyödyllinen idea. On totta, että kaikenlaisia vaatteidenhoitovinkkejä on runsaasti jaossa, mutta ne ovat siellä täällä ympäri internettiä. Arkivé-sivustolta ohjeet löytyvät kootusti.

Sooda on ihmeaine, jolla voi putsailla kaikenlaista. Vaikka en oikein uskokaan sen voimaan viemärinavaajana, monessa muussa se toimii. Iltalehdestä löytyy pitkä lista ideoita soodan käytöstä siivouksessa.

Arkijärki-podcast ilmestyi torstaina, mutta linkkaan uusimman jakson tähän, sillä samassa postauksessa on pitkä lista linkkejä erilaisiin aineettomiin joululahjoihin. Itse podcastissa pohdin joululahja-asiaa eri puolilta, ja käyn läpi runsaasti erilaisia lahjaideoita, jotka eivät taatusti jää komeroiden nurkkiin pyörimään. Jos podcastit kiinnostavat, Arkijärki-podcastin voi tilata mm. iTunesista, tai kuunnella kaikki jaksot täällä blogissa. Podcast ilmestyy joka torstai, ja se kestää noin 15-20 minuuttia.

Visuaalisesti orientoituneet lukijat: Arkijärki löytyy myös Instagramista! Päivitän sinne myös sellaisia juttuja, joita ei täällä blogissa välttämättä näy. Eilen lisäsin ennen ja jälkeen -kuvat maustekaapin siivouksesta. Käykäähän kurkkaamassa ja seuraamassa!

Onko tämä ennen vai jälkeen? 😉 Instagramista löytyy vastaus.

Viikon vinkit: ruokien säilyvyys, tietojen keruuta, akryylineuleet ja Tavarataidot

Sanoinhan, että vaikeuteni ruoka-asioiden suhteen ovat melko laajat ja moninaiset. Tässä todiste: tein tämän YLEn sivujen testin ja sain — yhden pisteen! Onko ihme että meillä syntyy ruokajätettä, kysyn vaan.

Tämä YLEn uutissivujen artikkeli on hyvä ja laaja kooste siitä, mitä kaikkea tietojenkeruusta netissä seuraa. Meistä kaikista kerätään jatkuvasti runsaasti tietoa mainostajien tarpeisiin. Asia ei ole täysin mustavalkoinen, mutta toisaalta asiaan on mielestäni syytä kiinnittää myös tietoista huomiota. Jos olet joskus miettinyt, mitä, miten ja millaisia tietoja liikkeistäsi internetissä kerätään, tämä artikkeli antaa hyvän yleiskatsauksen sekä käytännön vinkkejä, miten asiaan voi itse vaikutta.

Rinna Saramäki puhuu asiaa Ilta-Sanomien jutussa: akryyli ei ole neuleissa hyvästä. Jutussa on paljon hyödyllistä tietoa siitä, mikä saa neuleen nyppyyntymään ja miten eri materiaalit vaikuttavat nyppyjen syntymiseen. Otsikosta olen tosin eri mieltä, ja vahvasti epäilen, ettei Rinnakaan ole asiaa ihan näin ilmaissut – ei sitä akryylineuletta tarvitse mihinkään poistaa, jos se on käyttökelpoinen. Mutta uutta akryyliä en ostaisi kulahtaneen tilalle.

Lopuksi vielä vinkki Tavarataidot-kirjasta: sekä e-kirja, että omasta mielestäni todella hyvin luettu äänikirja maksavat molemmat Elisa Kirjan kampanjassa nyt vain 3,90€. En usko, että tämän halvemmalla Tavarataitoja saa edes divarista (joista sitä ei muuten saa ylipäätään kuin sattumalta). Joten jos et ole raatsinut kirjaa ostaa, nyt sen saa karkkipussin hinnalla. Tosin tämä ei pilaa hampaita, ja saattaa jopa parantaa elämänlaatua 🙂 Noista linkeistä pääsee antamaan nämä myös lahjaksi. Tarjous on voimassa ma 27.11. asti, joten kovin pitkään ei kannata ostosta vetkutella.

Toppatakissa toukokuussa

Tämä kevät on ollut niin erikoinen, etten ole uskaltanut laittaa talvivaatteita pois vaikka on jo toukokuun puoliväli. Tasan viikko sitten oli vielä niin kylmä, että villakangastakki oli todella tarpeen. Nyt näyttää vihdoin siltä, että voin tehdä perinteisen kausivaatteiden vaihdoksen kaapissa. Se onkin tervetullut liike, nimittäin kaipaan jo jotain uutta kaappiini.

Minusta kausivaatteiden vaihdoksessa on olennaista kaksi asiaa: ensinnäkin ne vaatteet, jotka menevät säilytykseen, kannattaa pestä ja kunnostaa. Toisaalta turhaa ei kannata säilöä. Tässä onkin erinomainen hetki käydä läpi talvivaatteet sillä silmällä, onko niille vielä ensi kaudella käyttöä. Minulla tämä prosessi tapahtuu itse asiassa monessa tasossa, sillä myös lastenvaatteet pitää käydä läpi samalla systeemillä.

Tällainen systemaattinen läpikäyminen pari kertaa vuodessa on kyllä hyödyllistä. Esimerkiksi kengät: kahdet hyvät jotka laitoin suoraan lenkälaatikkoon. Yhdet huonot, joiden säästämistä mietin pitkään, mutta tein lopulta tietoisen päätöksen pitää niitä vielä ensi syksyn. Ne ovat hyvät huonolla säällä, ja sellaiset on aina hyvä olla varastossa. Heitän ne pois viimeistään vuoden päästä, jolloin ne todennäköisesti hajoavat jalkaan. Yhdet nilkkurit, jotka olen saanut äidiltäni, ja jotka palautan takaisin, koska ei tullut käyttöä. Ja sitten vielä yhdet saappaat, joista vetoketju on rikki. Olin sullonut ne naulakon taakse piiloon, kun en jaksanut viedä niitä suutarille ajoissa. Epäilin, että jos en vie niitä samalle suutarille kuin edellisellä kerralla, niistä tulee tyhmän näköiset. Nyt löysin ne sieltä, ja totesin että vielä tyhmempää on pitää niitä rikkinäisinä ja käyttökelvottomina naulakon takana piilossa, kuin edes yrittää saada ne käyttökuntoon.

Villakangastakille riittää tuuletus ja harjaus, sitten sen voi panna pukupussissa talvisäilöön. Kaksi kevyempää tikkitakkia päätin tänä vuonna viedä pesulaan. Kuin huomaamatta ne ovat likaantuneet sekä sisältä että ulkoa. Molemmat takit olisi varmasti voinut pestä kotonakin. Mutta harkittuani asiaa, totesin että pesula on oikea osoite. Sille ajalle, jonka olisin käyttänyt pesutuvan varaamiseen, oikeanlaisen pesuaineen etsimiseen, tahrojen poistoon ja kuivatteluun, on nyt muutakin käyttöä. Koska en ole lopputuloksesta ihan varma muutenkaan, annan pesulan tänä vuonna hoitaa homman puolestani. Hanskat ja pipot saavat pysyä omassa laatikossaan eteisen piirongissa läpi kesän. Mutta toisessa laatikossa olevat huivit vaihdan kesäisempiin. Paksut villahuivit voi laittaa kesäksi pinon alimmaiseksi toiseen kaappiin, ja ottaa käden ulottuville kaikki ohuet kaulahuivit. Pesukoneen kautta nämäkin.

Onhan tällaisessa kausivaatevaihdoksessa jonkin verran työtä, mutta toisaalta sen ehdoton etu on tämä, että kaikki vaatteet tulee käytyä järjestelmällisesti läpi ja huollettua samalla. Syksyllä on paljon kivempaa ottaa esiin puhtaat ja siistit kamppeet. Harrastaako joku muu tällaista vaatteiden vaihtelua?

Viikon vinkit: uudet vaatteet, ruokahuijauksia ja viemäriputsausta

Pesetkö uudet vaatteet ennen kuin otat ne käyttöön? Se kannattaa, sillä tekstiileitä käsitellään monilla erilaisilla kemikaaleilla. Osa niistä voi aiheuttaa allergiaa, enkä ainakaan itse haluaisi ihoni olevan tekemisissä esim. homeenestoaineiden kanssa. Pesen kyllä myös kirppikseltä ostetut, koska olen niiden suhteen muuten vaan epäluuloinen, vaikka niistä varmaan kaikki muut kemikaalit on pesty pois ajat sitten. Ulkovaatteita en kuitenkaan pese, mutta onneksi ne eivät yleensä tule suoraan ihoa vasten muutenkaan. (ESS)

Oletteko koskaan törmänneet ruokahuijaukseen? Minä en toistaiseksi ole, mutta tässä YLEn artikkelissa kerrotaan, ettei sellainen ole Suomessakaan mitenkään mahdotonta. Mitä pidempi tuotantoketju, tai mitä kauempaa ruoka tulee, sitä enemmän huijaukselle on mahdollisuuksia. Lainsäädäntö suojaa meitä, samoin kuin sijainti kaukana pohjolassa, mutta kuluttajan on syytä olla itsekin valppaana. Tietysti yksi tapa on ostaa kotimaista ja lähellä tuotettua aina kun se on mahdollista sekä suosia ruokia, jotka eivät ole kovin pitkälle prosessoituja.

Ilta-Sanomissa väitetään, että lattiakaivot pitäisi puhdistaa kaksi kertaa vuodessa. Koska nyt on kevät, puhdistus kuuluu luonnollisesti kevätsiivoukseen. Jos aiot tähän työhön ryhtyä, linkin takaa löytyy mm. Marttojen ohjeet siihen, miten homma hoidetaan oikein.