Avainsana-arkisto: korjaaminen

Arkisia saavutuksia, jotka tekevät onnelliseksi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Alkuvuosi on ollut hämmästyttävän tehokas. Olen saanut rastittua vuosi sitten tekemältäni tehtävälistalta monta asiaa! Tärkeimmät: sain vihdoinkin päivitettyä sähkösopimuksemme ekosähköksi. Tästä täytyy antaa kiitosta aktiiviselle myyjälle, joka pyydysti minut kauppakeskuksessa jokunen viikko sitten, eikä hellittänyt ennen kuin sai selville, että meidän tosiaan kannattaisi päivittää sopimuksemme. Sähköfirma pysyi ennallaan, mutta sähkötyyppi ja hinta muuttuivat, molemmat parempaan suuntaan. Sähkö vaihtui uusiutuvaksi energiaksi, ja hinta putosi. Minulla on ollut huono omatunto, etten ole tätä yksinkertaista asiaa saanut tehtyä, sillä se on niitä pieniä asioita, joilla yksittäinen ihminen voi omaan hiilijalanjälkeensä vaikuttaa.

Toinen merkittävä saavutus on se, että meidän makuuhuoneessa on vihdoinkin verhot! Olin niin pitkään pelkkien sälekaihtimien varassa, että olin jo suorastaan unohtanut, miten mukavat ja kätevät verhot oikein ovatkaan. Ne pimentävät huoneen yöllä, ne parantavat akustiikkaa ja saavat ylipäätään huoneen näyttämään paljon paremmalta kuin ennen. Omin voimin ei kiinnitys olisi onnistunut, mutta lastenhuoneen remontin yhteydessä tämäkin työ saatiin teetettyä. Eikä nyt pitäisi olla pelkoa siitä, että tanko romahtaisi itsekseen alas, sen verran perusteellisesti se seinään kiinnitettiin.

Kolmanneksi sain eilen tyhjennettyä korjattavien vaatteiden korin. Korjasin tai parsin kaikki! Nukenpeiton, lapsen talvimyssyn, lapsen käsilaukun, oman pipon, oman neuleen, niskatyynyn, lapsenvaatteen. Siirsin pari pieneksi jäänytta lastenvaatetta ylähyllyn säilytykseen ja kappas vain – tuolin päälle kertynyt kasa olikin hävinnyt. Samaan syssyyn kävin läpi ompelulaatikon, ja karsin ja järjestin sen sisällön. Olen vuosikausia säästänyt kaikki vaatteiden mukana tulevat varanapit. Tajusin, että säästössä on puolet sellaisten vaatteiden varaosia, joita en enää edes omista. Luovuin tarpeettomista ja lajittelin jäljelle jääneet omiin pusseihin. Nappeja tarpeellisempia ovat mielestäni neuleiden mukana joskus tulevat pätkät korjauslankaa. Ne säästin kaikki, sillä niille olen huomannut olevan käyttöä. Pienet rei’ät saa usein siististi parsittua, jos vain on käytössä samaa lankaa, mistä neule on tehty.

Kaiken kaikkiaan olen alkuvuoden saavutuksiin hyvin tyytyväinen. Hulluinta tässä kaikessa on, että näiden asioiden tekemiseen ei lopulta mennyt juuri lainkaan aikaa. Sähkösopimus muuttui viiden minuutin keskustelulla + yhdellä puhelinsoitolla (koska halusin tietyt muutokset laskutukseen). Verhotanko ei vaatinut muuta, kuin että sovin remppafirman kanssa että se kuuluu urakkaan. Jopa tuo korjauskasan selvittäminen sujui lopulta vauhdikkaasti. Yhden vaatekappaleen korjaamiseen meni keskimäärin viisi minuuttia, eli koko kuorma oli hoidettu tunnissa. Jälleen kerran ihmettelen, kannattiko näitä kaikkia tehtäviä lykätä kirjaimellisesti vuosikausia. Tämän kun muistaisi aina jatkossakin! No, parempi kuitenkin tehty kuin tekemättä, vaikka aikaa kuluikin.

Kuinka vähentää tekstiilijätettä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tiedän lähes sadan gramman tarkkuudella, paljonko tuotan vuodessa tekstiilijätettä, sillä pari vuotta sitten punnitsin 12 kuukauden ajan kaikki roskiin heittämäni tekstiilit. Laskelmassa oli mukana sekä minun, kahden lapsen sekä kodin yhteiset tekstiilit. Lopputulos oli 4,3kg, mikä on noin kolmasosa siitä tekstiilien määrästä, mitä suomalainen keskimäärin heittää vuoden aikana roskiin (13-18kg VTT:n mukaan). Minun ei vuoden aikana tarvinnut heittää roskiin mitään muuta, kuin sellaista tekstiiliä, jonka paikka todella on roskiksessa: rikkinäisiä sukkia, alusvaatteita, kurarukkasia ja rättejä.

Nämä ovat roskaa, jota ei kannata enää erikseen kierrättää.

Kun juttelin Outi Pyyn kanssa Arkijärki-podcastissa, hän totesi että esim. kuolinpesän tyhjennyksessä tulee helposti tuo 13kg täyteen. Tai että kun ihmiset muuttavat, he tyhjentävät kaappejaan ja roudaavat sitten hirveän määrän vaatetta hyväntekeväisyyteen, tai laittavat suoraan roskikseen. Itse epäilen, että myös konmaribuumilla on tässä vaikutusta. Mariehan kehottaa kylmästi heittämään kaiken pois, mikä ei ilahduta. Vaatteiden osalta maritus on helppoa tehdä, mutta pikkuisen epäilen, jaksaako sellaisen urakan jälkeen aina kaikkia poistoja niin tarkasti lajitella.

Mutta pelkät muutot, kuolinpesät ja marittajat eivät voi olla vastuussa kaikesta poisheitetystä tekstiilistä. Vaatteita on vaikea kuluttaa loppuun, ellei satu olemaan alle kouluikäinen. Ilmeisesti ihmiset heittävät siis pois myös sellaista, joka joko on, tai josta edelleen saisi helposti vielä käyttökelpoista, joten jaan seuraavaksi omat vinkkini tekstiilijätteen vähentämiseksi. Huomautan, että en ole nollahukkailija, joten nämä ovat matalan kynnyksen toimenpiteitä. En kehota ketään ratkomaan farkuntaskuja irti ommellakseen niistä patalappuja. Jos haluat niin tehdä, niin aivan mahtavaa! Nämä minun keinoni eivät vaadi ihan niin paljon vaivaa.

  1. Korjaa pikkuviat. Jos et osaa ommella nappia, katso vaikka youtubesta ohjevideo. Itse korjaan lastenvaatteisiin tulleet rei’ät silitettävillä paikoilla. Ne eivät kestä ikuisesti, mutta korjaukseen menee pari minuuttia, eikä ompelukonetta vaadita. Youtubesta löytyy ohjeet myös mm. siihen, miten vetoketjun voi korjata itse. Usein pienet korjaukset ovat oikeasti helppo tehdä, etenkin ohjevideon avulla.
  2. Jos et itse kerta kaikkiaan osaa, pyydä ompelutaitoista tuttavaa avuksi. Tee vaikka vaihtokauppa – voit tarjoutua lastenhoitajaksi, leipoa leivän tai vaihtaa talvirenkaat korjausompelua vastaan, mikä nyt onkaan oma vahvuusalueesi. Sanon silti, että esim. napin paikalleen ompelu ei ole vaativaa. Käsittääkseni ala-asteikäisen voi olettaa suorituvan tehtävästä.
  3. Kalliimmat vaatteet, joissa on isompi ongelma, kannattaa viedä suoraan ammattitaitoiselle ompelijalle. Ompelija vaihtaa vetoketjut, lyhentää lahkeet ja voi jopa muuntaa vaatteen istuvuutta.  Tosin ompelija tekee myös pienempiä töitä, kuten korjaa revenneitä saumoja, jos siihen ei itse kerta kaikkiaan kykene.
  4. Kestotahrat saa piiloon värjäämällä. Värjäys onnistuu helposti omassa pesukoneessa. Olen kokeillut tätä pari kertaa, eikä se vaadi muuta kuin taidon käyttää pesukonetta. Tästä on tulossa ensi viikolla postaus!
  5. Työllistä ompelijan lisäksi suutaria ja pesulaa. Ostin kerran kirppikseltä hameen, joka oli pesty vesipesussa pesulapun ohjeen vastaisesti. Sen seurauksena hamekangas ja päälle ommeltu applikointi olivat kutistuneet eri tavoilla, ja hame näytti siksi oudolta. Mutta pesulassa vaate saatiin oikeanlaisella pesulla ja ammattimaisella silityksellä jälleen uudenveroiseksi.

Jos tällaisen vaatehuollon tekeminen on oikeasti täysin mahdotonta, vaatetta voi tarjota ilmaiseksi erilaisissa netin kirppis-, roskalava- ym. ryhmissä. Pikkuvikaisille vaatteille voi löytyä ottaja, jos ei tarvitse maksaa. Jos vaatteessa ei ole mitään muuta vikaa, kuin irronnut nappi, sen paikka ei todellakaan ole roskiksessa, mutta ei myöskään keräyslaatikossa. Jos napin ompelu on ylivoimainen tehtävä, pitää harkita tarkkaan, onko varaa ostaa kovin halpoja ja heikkolaatuisia vaatteita, jos siis nimittäin ei halua olla osa maailman tekstiilijäteongelmaa.

Yllämainitut toimenpiteet eivät välttämättä maksa juurikaan. Olen tänä kesänä mm. värjännyt tahraisia vaatteita, yhden väripussin hinta on alle 10 euroa, ja se riittää useamman vaatteen värjäämiseen. Liimasin itse 15 vuotta vanhojen sandaalien irvistävät pohjat kiinni kenkiin, ei maksanut mitään mutta käyttöikää tuli monta vuotta lisää. Korjautin suutarilla nahkaisen laukun, josta nahka oli ratkennut vetoketjun vierestä. Vika on rakenteellinen, eli se saattaa ilmetä korjauksesta huolimatta joskus uudestaan. Mutta silti, korjaus maksoi vain 7€. Sillä hinnalla kassi kannattaa korjauttaa vielä monta kertaa. Meidän kadun ompelija ottaa lahkeiden lyhentämisestä 15 euroa. Ei päätä huimaava summa sekään.

Kodintekstiilejä voi yleensä käyttää moniin tarkoituksiin, vaikka ne eivät enää alkuperäiseen kelpaisikaan. Rikkinäiset lakanat ja pöytäliinat ovat hyviä, kun pitää suojata auton penkkejä, huonekaluja tms. (Olen myös tehnyt vanhoista lakanoista tyynynliinoja, vaikka tämä kieltämättä vaatii jo ompelukonetta ja vähän enemmän taitoa.) Trikoovaatteet käytän yleensä loppuun siivousrätteinä. Finlayson ottaa vastaan vanhoja lakanoita ja pöytäliinoja sekä farkkuja, joista tehdään uusia tuotteita, kuten mattoja. Tällainen kierrätys erinomainen loppusijoituspaikka näille tekstiileille, ehdottomasti parempi, kuin sekajäte.

Jos vaatteessa on elastaania, siitä ei ole kuitukeräyksessä iloa. Siksi esim. T-paita, jossa on mukana elastaania, on minusta parempi käyttää loppuun siivousrättinä ja heittää sitten roskikseen. Eihän se tietenkään ole sama kuin kunnon mikrokuituliina, mutta erityisen likaisiin kohtiin en parhaita siivousliinoja viitsi käyttää. Auton vanteet, vessanpöntön, patterien taustat, pahat kurat, öljyt ja eritteet voi pyyhkiä tällaiseen riepuun, jonka voi sitten laittaa roskiin. Näin vaate palvelee loppuun asti, eikä tarvitse ajatella, että roskiin menisi käyttökelpoista tekstiiliä.

Kaikki edellä mainitut keinot ovat tapoja, joilla pidennetään tekstiilien käyttöikää niin, ettei roskiin menisi ainakaan mitään sellaista, mitä vielä voisi helposti käyttää. Jos ei halua olla osa ongelmaa, on oltava osa ratkaisua, ja tässä tapauksessa ratkaisu on panostaa vaatteiden huoltamiseen. Toinen osa ratkaisua on ostaa vähemmän vaatteita ja yrittää hankkia käytettyä, jotta tekstiilin määrä maailmassa ylipäätään vähenisi. Kolmas ratkaisu on ostaa mahdollisimman laadukasta, niin että vaikka vaatteeseen jonain päivänä kyllästyisi, se olisi edelleen käyttökelpoinen jollekin toiselle.

Onko teillä lisää vinkkejä? Kommenttiboksi on auki!

Viime vuoden suutarit, räätälit ja pesulat

Julkaistu , kirjoittanut
5

Olen myös viime vuonna käyttänyt ompelijan, suutarin sekä pesulan palveluja, enkä voi muuta kuin suositella muillekin. Olen miettinyt, että tänä vuonna haluan ostaa vähemmän uusia vaatteita, mutta näistä palveluista en aio tinkiä. Palveluiden hinta on murto-osa uusien vaatteiden hinnasta, mutta niiden avulla vanhat tekstiilit pysyvät täysin käyttökunnossa, ja näyttävät uudenveroisilta.

Korjautin suutarilla sekä tossut että ostamani vintage-korkokengät. Rahaa ei mennyt paljoa, mutta hyöty oli valtava. Meidän lähisuutari on erittäin hyvä, mikä on suuri onni. Juuri nyt ei ole enempää kenkiä huollettavana, mutta heti jos jotain ilmenee, kuskaan ne hänelle. Vuosittain käytän suutariin rahaa muutaman kympin, se on yksi parhaista investoinneista mitä tiedän. Ostin myös nahkaliikkeestä nyörin, jolla sain korjattua jälleen käyttöön erään riipuksen, jonka kaulanauha oli mennyt poikki. Pieni vaiva, mutta iso ilo. Olisinpa tehnyt sen aiemmin!

Osaan onneksi itsekin korjata kaikenlaista.

Ompelijalla lyhennytin kahdet farkkujen lahkeet. Pienet korjaukset teen itse, siis sellaiset, jotka voi tehdä käsin. Ompelen irronneet napit ja paikkaan pienet reijät, mutta lahkeiden lyhennys sujuu paremmin ammattilaiselta. Toki äitikin voisi auttaa, sillä hänellä on taitoa ja ompelukone, mutta 15€ lahkeenlyhennyksestä on minusta varsin kohtuullinen hinta. Muita isompia vaatekorjauksia ei tänä vuonna tarvinnut tehdä. Lisäksi huollan itse neuleita nyppyleikkurilla, joka saa kaikki neuleet näyttämään välittömästi siistimmiltä.

Pesulaan vien ne vaatteet, jotka eivät siedä vesipesua. Muistelen, että viime vuonna en tainnut juurikaan pesettää vaatteita, mutta muita tekstiilejä kyllä. Keittiön maton pesetin kai pariinkin kertaan, ja lisäksi pesetin verhoja. Verhot voisi kyllä pestä omassakin koneessa, mutta niiden silittäminen on todella työlästä. Pesulassa niistä sen sijaan tulee aivan suorat ja sileät! Vaihdoin tänä vuonna olohuoneeseen verhot. Otin käyttöön vanhat raakasilkkiset verhot lapsuudenkodistani, jotka olivat olleet säilytyksessä vuosikymmeniä. Pesulan jälkeen ne olivat paitsi sileitä, myös raikkaita ja tasavärisiä. Vanhat pellavaverhot puolestaan muuttavat keväällä mökille, mutta pesetin ne nyt valmiiksi. Pellavan silittäminen on jokseenkin työlästä, mutta pesula teki hyvää jälkeä. Ripustusvalmiina jäivät nämäkin odottamaan.

Tänä vuonna aion hyötyä omistamastani vaatehöyryttimestä enemmän kuin ennen. Ammattilaiset käyttävät sitä jatkuvasti, sillä silitetään ja raikastetaan kaikenlaisia vaatteita. Minulla on tällainen kapine, mutta se on vajaakäytöllä. Haluan saada sen tehokkaampaan käyttöön, ja aion perehtyä asiaan alkuvuodesta. Kyseessä on siis laite, joka toimii sähköllä. Pieni vesisäiliö täytetään, ja laite muuttaa veden höyryksi, jota voidaan puhaltaa vaatteeseen. Näin voidaan suoristaa monenlaisia materiaaleja, jotka eivät kestä tavallista silittämistä. Jos teillä on hyviä vinkkejä höyrystimen käyttämiseen, niin kertokaa ihmeessä!

Loppuun asti pidetyt

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miltä näyttää kengät, jotka on käytetty loppuun? Millaisia jalkineita heitän roskikseen? No esimerkiksi tällaisia:

Kesä/talvivaatevaihdossa kävin läpi myös kengät. Huomasin, että kahdet kengät olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Nämä talvikengät ovat palvelleet uskollisesti vuodesta 2011 lähtien. Niiden pohjat ovat kuluneet sileiksi, karvavuori samoin, vetoketjut vaihdettu kertaalleen, ja nyt huomasin että sauma oli auennut. Periaatteessa nämä voisi vielä viedä suutarille, mutta koska nämä vuotavat korjauksesta huolimatta myös toisesta kohdasta, päätin että nyt on aika luopua näistä. 6 vuotta aktiivikäyttöä on silti minusta kohtuullinen ikä talvikengälle. Moneen vuoteen minulla ei oikeastaan muita kylmän sään kenkiä ollutkaan, joten käyttökertoja näille tulee satoja.

Tässä toinen roskiin mennyt kenkäpari. Nämä ovat tennarit, ostettu noin 5 vuotta sitten. Kuten näkyy, vuori on hajonnut kokonaan, ja kantapäästä tunkee jokin muovitikku esiin. Näiden päällinen ei ole sen parempi

Kertaalleen kloritessa uitetut, mutta ei näistä valkoisia saa enää millään. Näillekin kengille tulee käyttökertoja yli 30, jos sitä haluaa pitää jonkinlaisena kohtuullisen kulutuksen rajana. Tässä kuitenkin huomaa, että ainakin tällä kertaa hinta korreloi suoraan laadun kanssa. Nuo talvikengät olivat aikanaan kalliit, en muista enää mitä ne maksoivat mutta joka tapauksessa puhutaan yli sadan euron kengistä. Nämä tennarit olivat puolestaan hyvin halvat, hinta oli noin 30€. Kalliit nahkakengät kestivät todella kovaa käyttöä muutaman vuoden hyvin, ja pienellä korjauksella käyttöikä pidentyi vielä pari vuotta. Halpoja tennareita ei voi edes korjata. Niitä on pidetty huomattavasti vähemmän kuin talvikenkiä, huomattavasti helpommissa olosuhteissa. Silti ne hajosivat paljon nopeammin.

Näille molemmille on korvaajat olemassa, joten heitin ne pois hyvillä mielin. Minusta tässä on hyvät esimerkit kengistä, joiden kierrättäminen tai korjaaminen ei olisi enää mielekästä. Tällaisissa menee minulla se raja, jolloin oikea osoite on roskis.

Korjauspinon madallus

Julkaistu , kirjoittanut
13

Tartuin viime viikolla 18 listan kohtaan numero 17: korjausta odottavien vaatteiden korjaaminen. Niitä olikin kertynyt hirveä pino. Mukana oli myös lukuisia pehmoleluja, joilta oli alkanut käsi tai jalka repsottaa tai täytteet pursuivat auenneista saumoista. Minulla ei ole ompelukonetta, joten voin tehdä vain pieniä, käsin ommeltavia korjauksia. Monesti se tosin riittääkin ihan hyvin. Isommat jutut, kuten lahkeiden lyhennykset jätän muiden hoidettavaksi. 

 

Olen kerännyt pitkin talvea kaikkia noita korjattavia vaatteita yhteen koriin. Ensin ne mahtuivat sinne hyvin, sitten pino kasvoi keoksi, jonka huipulle heittelin lisää kamaa sitä mukaan kun niitä tuli vaatekaapeissa vastaan. Suurin osa oli lastenvaatteita, mutta oli siellä omianikin. Koska moni vaate oli oikeastaan kierrätykseen menossa, ei urakka tuntunut kovin tärkeältä. Ehtiihän sitä… Mutta sitten esikoinen alkoi valittaa, ettei ikinä saa nallejaan leikkiin, joten piti ryhdistäytyä.

Aikaa meni yhteensä reilu tunti, mutta sain hirveästi aikaiseksi. Korjasin yhteensä kuusi erinäköistä pehmo-otusta. Yhdelle riitti pari pistoa, mutta osan kanssa piti ahertaa enemmän. Täytyy sanoa, että nykypehmot on usein huonosti tehty. Nämä eivät suinkaan olleet ensimmäiset eläimet, joista sauma aukeaa heti ensimmäisessä leikissä.

Pehmoeläinten lisäksi korjasin kolmet legginssit, yhdet paksut sukkahousut, yhden hupparin sekä yhden collegepaidan. Useimmissa oli vain pieni reikä joko polvessa tai sauman vieressä, joten yksittäiset korjaukset olivat nopeita. Käytän myös silitettäviä paikkoja polvien paikkaamiseen. Joskus ne toimivat, aina eivät. Usein ne kuitenkin pidentävät sisähousuhen käyttöikää siihen asti, että lapsi kasvaa niistä muutenkin ulos.

Omasta ulkoilutakista oli vetoketju rikki, mutta löysin videon, jonka ohjeilla korjasin sen itse. Tai saa nyt nähdä onko se oikeasti kunnossa – en ole vielä päässyt kokeilemaan takkia ulkona. Tästä linkistä pääsee YLEn sivulle, jossa vetoketjun korjausohjeet löytyvät sekä kirjallisina että videon muodossa.

Lopuksi vein yhden villakangastakin ompelijalle. Taskun reunat olivat alkaneet purkautua, mutta niin paksua on mahdoton ommella käsin. Ompelija kuitenkin vakuutti, että korjaus onnistuisi ”näkymättömästi”. Tuo takki on 10 vuotta vanha, ja edelleen talvipukeutumiseni kulmakivi. Jos saan sen korjautettua kuntoon, sillä on helposti ainakin viisi vuotta lisää käyttöikää edessä.

Valitettavasti en voi vielä sanoa, että koko pino olisi nyt selätetty, mutta ainakin kaikki vaatteet, jotka vielä jäivät korjaamatta, mahtuvat nyt korin laitojen sisäpuolelle. Tässä on siis toivoa saada urakka hoidettua ennen kesää.

Korjaatteko vaatteita?

18 asiaa vuodelle 2018

Julkaistu , kirjoittanut
14

Muistatteko, kun löysin jokunen viikko sitten idean, jossa valitaan vuodelle 2018 18 erityistä asiaa, joihin haluaa panostaa? Olen miettinyt tätä aihetta kovasti, ja päätynyt tekemään peräti kaksi listaa. Toinen on henkilökohtainen lista, jolla on omia tavoitteita ja asioita, joiden tekemisen uskon lisäävän onnellisuuttani. Mutta toinen on Arkijärki-lista, jonka kaikki asiat liittyvät kotiin – siis niihin teemoihin, joista täällä kirjoitan. Seuraavassa itse lista, ja sen jälkeen muutama selityksen sana.

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta
  2. Tiskikonerutiini
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys
  5. Työhuoneen muodonmuutos
  6. Paperiarkistojen setviminen
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen
  16. Kukkia karkin sijasta
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Vaali kauneutta on teema koko vuodelle. Meidän koti on mielestäni kaunis. Haluan myös pitää sen kauniina, mikä tarkoittaa sitä, että laitan tavarat paikoilleen ja yritän kiinnittää huomiota sellaisiin yksityiskohtiin, jotka sitä kauneutta silmissäni lisäävät. Haluan nauttia kauneudesta ympärilläni. Käytännössä tätä edistää mm. Tiskikonerutiini, eli se että tyhjennän koneen heti aamulla ja laitan käyntiin illalla. Lopputuloksena on tyhjä tiskipöytä. Olen vähän lipsunut tästä viime aikoina, joten siksi se on nyt listalla. Tavoitteena on myös puhdistaa tiski- ja pesukoneet säännöllisesti, esimerkiksi pari kolme kertaa vuodessa. Sitruunahappoa pitää ensitilassa ostaa, jotta tämä onnistuu. Havahduin myös siihen, ettei keittiön verhoa ole pesty sen koommin kun muutimme tähän asuntoon, joten voisi olla jo aika tehdä sekin.

Työhuoneen muodonmuutos on iso projekti. Tuo huone on varsinainen murheenkryyni, jossa ei tällä hetkellä juuri ole kauneutta havaittavissa. Siellä on liikaa tavaraa, jotta kauneutta mahtuisi mukaan. Pitää siis raivata, vähentää ja vielä miettiä, miten tilan saisi mahdollisimman toimivaksi ja viihtyisäksi. Tämä on ns. ikuisuusprojekti, jonka suhteen aina välillä reipastun kunnes into lopahtaa ja kaaos palaa. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan aloittamiseen, haluan tänä vuonna ratkaista tämän asian nyt lopullisesti. Paperiarkistojen setviminen on yksi osa työhuoneen raivausta. Kyse on siis hyvin vanhoista papereista, jotka pitää vain käydä läpi, jotta suurimman osan voi heittää pois. Mutta joukossa voi olla jotain säilytettävää, joten siksi ne täytyy kaikki katsoa läpi kuitenkin. En pidä papereista enkä arkistoimisesta, mutta tiedän että raivattavaa riittää. Huh. Ehkä tämä voisi olla helmikuun isoin ponnistus?

Pienempi urakka on kirjahyllyn raivaus. Kun keksin rakentaa lastenhuoneeseen vanhan Lundian hyllyn, hyllytilaa tuli äkkiä lisää. Saan lastenkirjat olohuoneesta pois, ja niiden tilalle omia kirjoja, joilla ei ole ollut paikkaa. Samalla pitäisi karsia sieltä sellaista vanhaa kirjallisuutta pois, jolle ei enää ole käyttöä. Parvekekeitaalla tarkoitan puolestaan sitä, että haluan tänä vuonna panostaa parvekkeen kukkiin, laitan maton lattialle ja ylipäätään hyödyntää parveketta ja saada siitä viihtyisämmän. Pakkauslistoista puolestaan juttelin podcastissa nro 10. Vähemmän stressiä, tolkullisemmat listat ja onnistuneemmat matkat tähtäimessä!

Olen myös päättänyt kokeilla, saisinko lelujen kierrätyksen toimimaan meillä. Tarkoitan tällä sitä, että osa leluista olisi jossain poissa silmistä, ja sitten leluja vaihdettaisiin aina uusiin – siis oikeasti vanhoihin, odottamassa olleisiin leluihin. Lastenhuone on ihan ok tällä hetkellä, mutta nähdäksi mukuloilla on liikaa valinnanvaraa. Lelut tulisivat paremmin käytetyksi, jos niitä kierrätettäisiin kuukauden-parin välein. Mutta sitä varten pitää ensin raivata työhuoneeseen tilaa niille odottamassa oleville leluille…

Vaatteiden osalta jatkan omaa kirjanpitoa sekä ostettujen että poistettujen tekstiilien osalta. Pääsin kapselipukeutumisesta jyvälle CapsLookin kurssilla, mutta ehdin tehdä kurssilla vain yhden kapselin. Haluan tehdä pari lisää, ja haluan myös uudelleen organisoida vaatesäilytykseni hyödyntäen kurssin oppeja. Tämä on kuitenkin iso ja vähän painostava projekti, jota en ole vielä aloittanut. Arvelen kuitenkin, että se helpottaisi elämää monin tavoin.

Ruokasuunnittelu ja ruokahävikin minimointi ovat tämän vuoden isoja teemoja! Näistä tulee pian omat postauksensa. Ideoita on vaikka kuinka, kunhan vain ehdin kirjoittaa. Jos arjen ateriasuunnittelu ja ruokajärki ylipäätään kiinnostavat, seuraa blogia, sillä lisää on tulossa pian! Käytännön toimenpiteenä olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna jos tekee mieli ostaa herkkuja, ostankin kukkia. Ne lisäävät kauneutta ja pitävät syömiset terveellisinä.

Minulla on aika paljon korjausta odottavia tavaroita ja vaatteita. Parsimista odottavia sukkia tai vaatteita joihin pitäisi pistellä muutama ommel, leluja jotka ovat hieman rikki ja siksi pois käytöstä, jne jne. Kun niitä ei ole korjattu, ne vain vievät käyttämättöminä tilaa kaapista tai hyllyltä. Se on ihan tyhmää, järkevämpää olisi joko heittää ne saman tien roskiin tai sitten tosiaan korjata käyttökuntoon. Tässäpä tavoitetta tälle vuodelle.

Viimeinen asia listalla on sähköremontista selviäminen. Taloyhtiöön on tulossa iso sähköremontti, joka tulee työllistämään minua monella tavalla. Hallituksen puheenjohtajana joudun tietysti valvomaan remonttia ja hoitamaan siihen liittyviä asioita paljonkin, mutta ensisijaisesti tuo selviäminen liittyy omaan asuntoon. Meille vedetään kaapelia läpi asunnon, pitää raivata huoneita tyhjäksi, suojata pölyltä ja luultavasti joudumme kokonaan evakkoon ainakin viikoksi. Ajatuskin uuvuttaa. Toisaalta samassa yhteydessä olen suunnitellut tekeväni keittiössä pientä kalusteiden uudelleen järjestämistä, mikä tulee lisämään sekä säilytystilaa että käytettävyyttä merkittävästi. Mutta remontit ovat ihan hirveän rasittavia joka tapauksessa, joten siinä vaiheessa kun tämä tulee valmiiksi, voin hengähtää helpotuksesta.

Luulenpa, että printtaan tämän jääkaapin oveen, niin hyvät aikeet eivät heti paikalla pääse unohtumaan. Tänä aamuna en olisi jaksanut ruveta tyhjentämään tiskikonetta, mutta onneksi muistin listan ja tein sen. Nyt on tyhjä tiskipöytä ja keittiössä siisteys.

Millaisia listoja te olette tehneet? Onko samoja juttuja kuin minulla?

Elokuun viimeinen tarkistuslista: kaikki tärkeät sekalaiset

Julkaistu , kirjoittanut
2

Alunperin meinasin jakaa tämänkin postauksen vielä kahtia, mutta päätin että rypistän nyt viikonloppuna kaikki loput jutut kerralla kuntoon. Ensi maanantaina olen valmiina arkeen!

Viimeisellä listalla on erinäiset kotiin liittyvät jutut. Arjessa tarvitaan kaikenlaista kampetta, jonka puuttuminen on hyvin hermostuttavaa mutta joita voi onneksi varata säästöön etukäteen. Samoin nyt on hyvä hetki kulkea koti läpi ja hoitaa sellaiset pienet korjaukset ja fiksaukset, jotka muuten jäisivät roikkumaan. Pitemmittä puheitta tässä oma listani:

  • Käy läpi kotitoimisto: onko printterissä paperia ja mustetta? Kyniä, klemmareita, kansioita, kontaktimuovia koululaisten kirjoihin? Muita toimistotarvikkeita?
  • Lataa matkakortti tai osta kausikortti joukkoliikenteeseen, jota käytät.
  • Pitääkö hankkia pattereita, lamppuja, putkenavajaa, muita siivoustarpeita?
  • Onko kotona pieniä korjaustarpeita, jotka ovat nopeasti hoidettavia?
  • Jos vietät arkena paljon aikaa autossa joko lapsia kuskaten tai omilla työmatkoilla, voi olla hyvä idea päivittää auton varustus myös: löytyykö roskapusseja, pientä purtavaa, nenäliinoja ynnä muuta?

Tällä listalla riittää tässä huushollissa tehtävää. Printterin paperi on lopussa, matkakortilla ei ole rahaa, eteisen lamppu on palanut, vessan käsisuihku vuotaa, yrttienkasvatuslaitteesta on pumppu rikki ja mitähän vielä. Ai niin, kuplavesikoneessa ei ole hiilihappoa, tyhjät pullot pitäisi viedä, lastensängystä puuttuu päiväpeitto, kylppärin matto on rikki. Tälle listalle voisi lisätä aivan loputtoman määrän asioita.

Minusta nämä tällaiset arjen pienet asiat ovat aika ärsyttäviä hoitaa, ja siksi ne jäävät usein roikkumaan. Päätin kuitenkin käyttää tämän viikonlopun hyödyksi, ja suorittaa näistä mahdollisimman monta juttua. Yritän saada aikaa ”lumipalloefektin”, niin että kun saa yhden asian tehtyä, siitä saa tsemppiä hoitaa toisen ja kolmannenkin. Huomenna ei siis ole tiedossa viikon vinkkejä, vaan paahdan täällä tämän listan kimpussa. Heti tänään suuntaan rautakauppaan ja paperiostoksille, sitten hankkimaan hiilihappoa, tyhjentämään autoa roskista kesän jäljiltä ja vaihtamaan lamppuja.

Tämän on viimeinen osa tässä improvisoidussa arki haltuun -sarjassa. Edelliset osat löytyvät täältä: vaatteet, kosmetiikka, terveys ja ruoka.

Elokuun ensimmäinen tarkistus: vaatteet

Julkaistu , kirjoittanut
2

Aloitan vaatteita, koska ne ovat selkeä kokonaisuutensa. Tänään käyn systemaattisesti omat vaatteeni läpi sekä tarkistan ja teen seuraavan listan asiat. Kirjoitan listan sellaiseen muotoon, että sitä voivat muutkin käyttää muistilistana.

  • Kerää omaan pussiin kaikki pesulaan menevät vaatteet ja päätä, milloin menet pesulaan.
  • Pese käsinpesua odottavat vaatteet kesän jäljiltä nyt, muuten ne odottavat pyykkikorin pohjalla vielä marraskuussa.
  • Käy läpi korjausta vaativat vaatteet, korjaa itse tai vie ompelijalle. Sama koskee kenkiä; vie suutarille korjausta tarvitsevat.
  • Poista roskiin reikäiset sukat, kulahtaneimmat alusvaatteet jne. Jos kesän aikana kaapissa on tullut vastaan vaatteita, jotka eivät enää mahdu päälle, harkitse tarkkaan säilytätkö niitä vielä, vai kannattaisiko ne pakata siististi ja lahjoittaa tai myydä pois. (Suosittelen lahjoittamista.)
  • Vaatteita läpikäydessä on hyvä tilaisuus katsoa, puuttuuko jotain olennaista, ja merkitä se ostoslistaan.

Minulla on pesulaan menossa yksi hame. Vien sen huomenna samalla, kun haen pois sellaiset vaatteet, jotka eivät ole menneet kaupaksi kesän aikana käytettyjen vaatteiden liikkeessä. Pesin viime viikolla kaksi silkkivaatetta käsin, joten pyykkikorin olen ehtinyt jo tyhjentää. Oli kuitenkin ihan viisasta pestä vaatteet nyt, sillä minulla on tosiaankin kokemusta siitä, että käsinpesua odottavat vaatekappaleet muhivat korin pohjalla kuukausitolkulla.

Korjaukseen on menossa yksi takki ja yhdet kengät. Takkia en osaa korjata itse, ja luotto-ompelijani tekee todella hienoa jälkeä edullisesti, joten päätin yhdistää tämän reissun huomiseen pesulavisiittiin. Kengät hajosivat jo viime syksynä, mutta miten tässä on taas aika päässyt vierähtämään… Nyt ryhdistäydyn, ja vien ne suutarille. Kyseessä on syyskengät, jotka mieluusti ottaisin käyttöön, jos vetoketju olisi kunnossa. Yhdet lainakengät palautan, ja muut vaatteet pitää katsoa läpi tuon koon ja kunnon puolesta. Olen heittänyt sukkia roskiin kesän aikana, ja työhuoneessa odottaa yksi pussukka kierrätykseen viemistä. Vien sen ensi maanantaina, jos tällä viikolla tulee vielä lisää täytettä.

Puutteisiin täytyy paneutua, mutta tiettävästi mitään suurempaa ei nyt ole listalla. Paitsi kunnolliset syyskengät loskakeleille, sellaiset aion hankkia jossain vaiheessa, mutta en lähde tällä viikolla kaupoille sitä varten. Sen sijaan jälkikasvun vaatevarastossa on täydennettävää, joten aion organisoida lastenvaatteet tällä samalla viikolla. Kuopuksen kamppeet ehdin laittaa jo pari viikkoa sitten, mutta esikoisen vaatekaappi on aika levällään.

Olen siis merkinnyt kalenteriin nuo ajankohdat, jolloin vien tai tuon vaatteita, jotta ne eivät jää tekemättä. Suutarille ehdin vasta ensi viikolla, mutta pistän kengät jo nyt pussiin ja nostan oven viereen esille, ettei asia pääse unohtumaan. Tämän operaation jälkeen vaatteiden ei pitäisi aiheuttaa ongelmia ainakaan heti alkusyksystä. Huomenna jatkuu kosmetiikan ja ulkonäön parissa muutenkin.

Onko ketään muita inventoimassa vaatteitaan kesän loman jäljiltä?

Vaatehuollon kustannukset vuonna 2016

Julkaistu , kirjoittanut
12

Sen lisäksi, että seurasin vaateostoksia, pidin kirjaa vaatteiden huoltoon kuluneista rajoista. Tämä oli puhtaasti omasta mielenkiinnosta. Tämä ei ollut mikään huolenaihe, mutta toisaalta näistä kuluista ei ollut yhtään sen tarkempaa käsitystä kuin muustakaan. Vuonna 2016 käytin vaatteiden pesettämiseen pesulassa 111,9 euroa. Tämän lisäksi ostin 15 euroa maksaneen mokkanahan suoja-aineen vaaleita talvikenkiä varten. Kokonaissumma siis 126,9€.

Pesetin pesulassa neljä vaatetta: untuvatakin, silkkipuseron, pikkumustan sekä iltapuvun. Kuten huomaa, nuo ovat kaikki sellaisia, että kotipesussa on omat riskinsä. Untuvatakkeja olen pessyt itse omassa koneessa untuvalle tarkoitetulla aineella, mutta takin kuivattaminen pöyheäksi on kokemukseni mukaan aika vaivalloista. Pääsin helpommalla viemällä takin suoraan pesulaan.

Muut vaatteet olivat juhla-asuja. Niiden suhteen tilanne oli sama kuin untuvatakin: peseminen olisi periaatteessa saattanut onnistua, mutta viimeistään silittämisen kanssa olisi tullut ongelmia. Pesula oli järkiperäinen ratkaisu. Olen muutenkin sitä mieltä, että ostovaiheessa on järkevää tarkistaa, miten vaate pitää pestä. Juhlavaatteelle tai takille pesula on hyvä vaihtoehto, koska vaatteita ei ole tarkoituskaan pestä välttämättä jokaisen käytön jälkeen. Sen sijaan arkivaatteena en välitä sellaisista materiaaleista, jotka eivät siedä normaalia pesukonetta. Villavaatteet ovat asia erikseen, koska ne puhdistuvat tuulettamalla, ja useimmat niistäkin voi heittää koneeseen, kunhan käyttää asianmukaista pesuainetta ja -ohjelmaa.

Tuo reilun satasen loppusumma ei siis herätä intohimoja mihinkään suuntaan. Tuon verran tai enemmänkin olen ihan valmis satsaamaan vaatteiden käyttöiän pidentämiseen, sekä siihen, että omaa vaivaa säästyy. Ompelijaa en tänä vuonna käyttänyt, kiitos äitini, joka hoiti kaikki korjausompelut. Hän mm. muokkasi omasta vanhasta pitkästä nahkahameesta minulle polvimittaisen hameen. Jos äiti ei olisi tuota halunnut itse tehdä, olisin vienyt vaatteen ompelijalle lyhennettäväksi. Lisäksi tein itse pieniä korjauksia, kuten päättelin lankoja ja korjasin pieniä reikiä ja repeytymiä. Nahkakenkiä hoidin myös säännöllisesti, vaikka tänä vuonna ei tullut suutarille asiaa.

Ajattelin jatkaa tätä kirjanpitoa myös tänä vuonna, ihan vain omasta mielenkiinnosta. Arvelen, että summa pysyy suunnilleen samana. Pesetän untuvatakkini jälleen siinä vaiheessa, kun säät lämpenevät. Yhdet kengät odottavat korjauttamista. Varmasti jokunen mekko tulee myös pestäväksi jossain vaiheessa vuotta. Harkitsen eräiden housujen teettämistä, mutta en ole vielä päättänyt.

Millaisia vaatteiden huoltoon liittyviä kustannuksia teillä on? Käytättekö pesulaa tai ompelijaa?

Roskien tuottamisen tuska

Julkaistu , kirjoittanut
12

Olen tullut siihen tulokseen, että me suomalaiset olemme niin innokkaita kierrättäjiä, että välillä tuntuu olevan vaikea hyväksyä sitä, että joskus tavara on vain roska. Tämä näkyy esimerkiksi siten, että kierrätyskeskuksiin ja muihin kohteisiin lahjoitetaan tavaraa, joka ei oikeasti enää kelpaa käyttöön. Minusta tuntuu, että aivan erityisesti tämä koskee vaatteita.

Käytetyt vaatteet ovat aikamme ongelma. Olettaisin että menneinä vuosina kaikki käytettiin ja käännettiin niin perusteellisesti, että lopulta kankaasta ei tosiaan ollut enää mihinkään. Mutta nykyisin on paljon epämääräisempää. Ei ole pakko pitää viimeiseen hiutuvaan saumaan asti mitään, ja toisaalta on vaikea määritellä, milloin vaate muuttuu roskaksi ja milloin se olisi vielä käyttökelpoinen.

Olen itse painiskellut saman ongelman äärellä monta kertaa. Olen yrittänyt kehittää jonkinlaiset suuntaviivat itselleni, jotka määrittelisivät sen, missä se roskan raja menee. Jos vaate on puuvillatrikoota tai muuta imukykyistä materiaalia, säästän sen rättinä. Viime viikonloppuna pesin uunin, ja siinä tarvitsin rättejä runsaasti (uuni oli aika karseassa kunnossa, koska sinne räjähti muuan pataruoka päivää aiemmin). Käytin moskan pyyhkimiseen vanhan yöpaidan, joka oli virahtanut muodottomaksi ja siksi poistettu käytöstä. Leikkasin sen muutamaksi kappaleeksi ja pyyhittyäni yhdellä, heitin sen aina roskiin. Vaate tuli todellakin käytettyä loppuun, eikä likaisten rättien heittäminen roskiin kirpaissut ollenkaan.

Yritän tarkastella lahjoitettavat tarkasti: ei reikiä, napit ja nepparit tallella, ehjä vetoketju, ei nyppyjä, ei tahroja. Jos nuo eivät toteudu, ei voi lahjoittaa. Jos korjattava asia on pieni, teen sen ja lahjoitan sitten. Älkää hyvät ihmiset lahjoittako pikkuviallisia vaatteita, jotka voisi helposti korjata itse. Nimittäin todennäköisesti lahjoituskohteessa ei ole henkilökuntaa, joka joutaisi virheitä korjaamaan. Ja kun ilmaiseksi saa ehjänkin, kuka ottaisi paidan, josta puuttuu nappi?

Nyt odottaa kuitenkin pari kassillista sellaisia vaatteita, jotka aion viedä jonkun vaateketjun keräykseen huomenna, kun lähden liikkeelle. Nuo keräykseen menevät ovat sellaisia, että ne on tosiaan pidetty puhki, lastenvaatteet ovat kiertäneet vähintään kahdella, usein kolmellakin lapsella. Kyllä ne ovat ihan täysin palvelleita, ja niistä saa hyvällä omalla tunnolla hankkiutua eroon. Olen niitä hautonut kuukausia, juuri tuosta jätteen tuottamisen pelosta johtuen. Nyt on kuitenkin niin, että minä en käytä farkkusortseja, eikä sille talvitakille, jonka vetoketju on peruuttamattomasti hajalla, ole mitään järkevää käyttöä. Toimitan siis nämä vaatteet keräykseen. Toivon, että ne jatkojalostetaan vaikka sitten autonpenkkien pehmusteiksi tai muuksi. Ymmärrän, että niistä ei ole enää käytettäviksi, mutta toivon että esim. puuvillakuitu voitaisiin noiden keräysten ansioista vielä erotella johokin hyötykäyttöön. Jos ei, niin ainakin olen yrittänyt.

Tämän operaation seurauksena työhuoneen lattialta poistuu iso kasa pusseja ja nyssäköitä, ja huone saadaan taas järkevämpään käyttöön. Tämä roskien tuottamisen tuska on aiheuttanut nimittäin sen, että hyvää tilaa on käytetty lähinnä varastona, vaikka muutakin tarvetta olisi. Vaikka nykyään on tosi tärkeää, että kaikki tekevät osansa myös kierrättämisen ja lajittelun osalta, halvaantuminen asian edessä ei ole hyvä vaihtoehto sekään. Olen varmasti täällä joskus noita vaatekeräyksiä kritisoinut. Kritiikki on kohdistunut siihen, että ne antavat kenties vähän turhan ruusuisen kuvan siitä, mihin niitä vaatteita käytetään. Mutta jos tiedostaa, että jatkokäyttö tarkoittaa, että vaate esim. revitään johonkin jatkokäyttöön, niin silloin se on ok. Tai voi olla, että se poltetaan. Tiedostan tämän, mutta koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole, vien noihin keräyksiin.

Tulipas pitkä paasaus. Kirjoitan tästä aiheesta jonkin verran kirjassakin, ehkä siksi aihe on niin pinnalla. Pääasia kuitenkin on, että vihdoin pääsen noista turhista vaatteista EROON, eivätkä ne enää tuki kotia. Muilla samoja ongelmia?