Voiko lahjan antaa takaisin?

Lahjat ovat hankalimpia tavaroita, kun pitäisi poistaa jotain. Lahjaksi saatu tavara ei nimittäin ole pelkkä tavara. Se on myös esimerkiksi osoitus ystävyydestä tai sukulaisuudesta. Se voi symboloida niin kiitollisuutta kuin katumustakin. Lahja kertoo aina paljon myös antajasta: aidosta halusta ilahduttaa, velvollisuuden tunteesta saajaa kohtaan tai jopa halusta vaikuttaa saajan elämään. Sitten kun käy kotiaan läpi ja haluaa raivata tarpeetonta pois, lahjaksi saadut tavarat aiheuttavat ongelmia.

Helposti tulee huono omatunto, jos haluaisi heittää lahjan pois. Se tunne tulee, vaikkei asiaa sen kummemmin edes pysähtyisi ajattelemaan – lahjojen poistaminen nyt vain ylipäätään tuntuu hirveän tylyltä ja kiittämättömältä. Sen lisäksi alkaa pohtia, mitä antajakin sanoisi, jos tietäisi, loukkaantuisi varmaan. Ja tuntuuhan se itsestäkin ikävältä, jos huolella valittua lahjaa kohdellaan piittaamattomasti.

Törmäsin äskettäin keskusteluun, jossa joku oli heittänyt lahjan roskiin, ja antaja oli sen kuultuaan loukkaantunut ja moittinut saajaa siitä, ettei ollut antanut lahjaa takaisin. Lahjan antaja olisi ottanut antamansa tavaran mieluummin takaisin itselleen, kuin kuullut sen joutuneen roskikseen. Tästä seurasi keskustelua siitä, pitäisikö kaikkia lahjoja tarjota aina takaisin antajalle, ennen kuin ne poistaa kotoaan? Vai kuuluuko se antajalle ylipäätään millään tavalla, mitä lahjalle sitten tapahtuu, kun saaja on sen ottanut vastaan?

Aloin tätä pohdiskella, ja ymmärrän kaikkia osapuolia. Kun raivaa kodistaan tarpeetonta – etenkin silloin kun haluaa eroon isosta määrästä tavaraa – ihan jokaisen kipon ja kupin kanssa ei voi pysähtyä. Ei vaan voi! Raivaaminen halvaantuu niille sijoilleen, jos jokaisen esineen kohdalla pitäisi käydä läpi myös antajan tunteet. Samoin olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että siinä missä lahjahevosen suuhun ei ole katsomista, ei myöskään antajalla ole enää oikeuksia tavaraan sen jälkeen, kun se on vaihtanut omistajaa.

Toisaalta ajattelen kuitenkin niin, että vaikka poistaisi kodistaan lahjaksi saatuja tavaroita, sen voi tehdä hienotunteisesti ja antajaa kunnioittaen. Ei ole tarpeen mainostaa asiaa, eikä esimerkiksi kannata lisätä esinettä sellaiselle foorumille myyntiin, jossa myös antaja on jäsenenä. En myöskään oikein ymmärrä sitä, että jos paketista paljastuu jotain epämieluisaa, sanotaan heti että onpas kamala, pidä itse tuommoinen.

Sen sijaan siinä, että antajalta tiedustelee haluaisiko hän lahjan takaisin, on itua. Minusta pointti on siinä, että niin tehdään vasta siinä vaiheessa, kun lahja on muuttunut omassa kodissa tarpeettomaksi. Tämänkin voi tehdä niin, ettei se kuulosta antajasta ikävältä. Voi esimerkiksi kertoa, ettei tavaralle ole enää meillä käyttöä eikä oikein tilaa, joten on siksi ajatellut kierrättää esineen. Mutta olisiko antajalla itsellään sille käyttöä? Jos on, niin antaisin sen mielelläni, koska on kiva tietää, että esine tulee hyvään käyttöön. Olennaista on esittää asia niin, että alkuperäiselle antajalle ei tule sellaista oloa, että joko häntä tai hänen antamaansa lahjaa ei arvostettaisi.

Tällainen palauttaminen toimii parhaiten esimerkiksi lasten tavaroiden suhteen, koska ne tosiaan jäävät ajan myötä pieniksi ja tarpeettomiksi. Olen esimerkiksi itse antanut takaisin vaatteita ja joitain tarvikkeita, joita lapset ovat saaneet lahjaksi. Siinä vaiheessa kun omat ovat kasvaneet niistä ohi, on antajalla itsellään voinut olla sopivan ikäistä jälkikasvua käyttämään samoja tavaroita. Kukaan ei ole loukkaantunut, itse olen saanut tarpeettomat tavarat hyvin kierrätettyä eteenpäin ja alkuperäiselle antajalle tulee hyvä mieli, kun oma lahja ei joudu hukkaan.

Samoin tekisin näin myös silloin, kun kyse on jonkinlaisesta perintötavarasta. Mummolan ryijyillä tai pitsiliinoilla ei ehkä ole juuri omassa kodissa käyttöä, mutta joku muu sukulainen saattaa arvostaa niitä paljonkin. Tiedättehän tilanteen, missä yksi sukulainen on laittanut menemään jonkun vanhan tavaran, ja sitten joku toinen sukulainen hermostuu, koska olisi mieluusti pelastanut kapineen omaan kotiinsa. Tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin muistaa, että kenelläkään ei ole oikeutta määrätä toista ihmistä säilyttämään mitään omasta puolestaan. Jos kukaan muukaan ei halua säilyttää perintövaasia, sen saa vapaasti viedä kirpputorille.

Lahjan voi siis mielestäni palauttaa takaisin, tietyissä tilanteissa, ja antajaa kunnioittaen. Mitä mieltä te olette?

Aineettomista joululahjoista

Kirjoitin pari vuotta sitten uudet joululahjasäännöt, ja olen edelleen sitä mieltä, että niitä noudattamalla ei voi mennä pahasti pieleen. Meinasin tehdä postauksen aineettomista joululahjoista, mutta HSY:n lahjavinkit ovat niin kattavia, että on turha ruveta listaamaan kaikkia niitä tänne uudestaan. Alla kuitenkin muutamia yleisiä ajatuksia aineettomiin joululahjoihin liittyen.

Yleisesti ottaen tykkään aineettomista lahjoista kovasti. Niitähän on monenlaisia. Erilaiset elämykset ovat hyviä lahjoja. Voi antaa pääsylippuja eri tapahtumiin tai paikkoihin. Esimerkiksi Museokortti on mielestäni aivan loistava idea! Lapsille tai nuorille on myös sopivia kohteita. Tykkään esimerkiksi kiipeilypuistoista, mutta moni lapsi innostuu myös konsertista tai teatterista. Lahjaksi voi antaa myös esimerkiksi 10 kerran kortteja kuntosalille, uimahalliin tai muuhun harrastukseen.

Hyväntekeväisyyslahjat sopivat mielestäni parhaiten sellaisille ihmisille, joita haluaa muistaa mutta joilla on jo kaikkea. Olen itse antanut kaikenlaista puista koulupukuihin. Tässä yhteydessä on ehkä parasta, jos tuntee lahjan saajan hyvin, jotta tietää hänenkin arvostavan tällaista. Olen kuullut, että kaikkia vuohet ja lehmät jossakin kehitysmaassa eivät miellytä, mutta jos taas saaja arvostaa hyväntekeväisyyttä, nämä ovat oivallisia vaihtoehtoja.

Sanoma- ja aikakauslehdet eivät varsinaisesti ole aineettomia, mutta lasken ne kuitenkin mukaan, sillä useimmiten ne heitetään jossain vaiheessa paperikeräykseen. Samoin erilaiset nettipalvelut, kuten musiikki- tai elokuvatilaukset ovat mielestäni kivoja. Näissä kaikissa on sekin hyvä puoli, että niistä riittää iloa koko vuodeksi.

Lahjakortit ovat kelpo vaihtoehto silloin, kun saajan makua ei tunne kovin hyvin. Olen itse antanut niitä lähipiirin teineille, joiden makua ja mieltymyksiä on mahdotonta arvata. Samoin olen joskus muistanut lahjakortilla esimerkiksi meidän siivoojaa. En tiedä millainen tyyli hänellä on kotona, tai millaisista herkuista hän pitää, joten lahjakortti on turvallinen vaihtoehto.

Olen aiemmin suositellut syötäviä ja juotavia, mutta viime aikoina olen tullut varovaisemmaksi niiden suhteen. Ihmisillä on nykyisin niin paljon allergioita, ruokayliherkkyyksiä ja muuten vaan syömiseen liittyviä rajoituksia, että sopivan lahjan löytäminen voi olla vaikeaa. Uskallan kyllä edelleen antaa näitä lähipiirissäni, jossa tiedän mistä vastaanottaja pitää.

Lopuksi sanoisin, että tällaisten lahjojen etuna on joustavuus. Hintahaitari on laaja: omaa aikaa voi antaa ilmaiseksi, vaikkapa lastenhoidon tai muun ”lahjakortin” muodossa. Jos taas haluaa oikein panostaa, voi rauhassa hankkia vaikka oopperaliput ensi-iltaan. Pidän myös siitä, että aineettomiin lahjoihin liittyy yleensä yhdessäoloa. Niistä tulee parhaimmillaan yhteisiä muistoja.

Mitkä ovat teidän parhaat vinkit aineettomille lahjoille?

Pakollinen joulupostaus

Ottaisiko tästä nyt stressiä? Huomasin juuri, että joulukuu alkaa tänään. Aattoon on  neljä viikkoa ja pari päivää. Meillä ei ole vielä ainuttakaan joulukoristetta esillä. En edes saanut niitä jouluvaloja parvekkeelle, vaikka kävin sentään hakemassa ne vintiltä alas. On siis mahdollista että ne päätyvät vielä esillekin ennen joulua.

Täytyy myöntää, että kun Koko koti kuntoon -projekti meni tältä syksyltä myttyyn, niin meillä kyllä on pari komeroa jotka kipeästi olisivat joulusiivouksen tarpeessa. Työhuone pitäisi tyhjentää roinasta, lasten lelujen joukosta pitäisi noukkia kaikki rikkinäiset pois eikä pesula tekisi pahaa olohuoneen matoille. Jaksaisikohan tähän kaikkeen ruveta? Juuri nyt on sellainen olo että ei jaksa. Vietämme joulun kotona, joten ruokasuunnittelu on varmaan kaikista tärkeintä joulun onnistumisen kannalta. Eihän niitä komeroita kukaan käy kurkkimassa. Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeenkin jossain takaraivossa pieni ääni urputtaa, että maailma pitäisi saada valmiiksi aattoon mennessä. Mistähän sekin johtuu?

Taidan tänä vuonna kokeilla stressitöntä joulua. En tiedä miten hyvin siihen kykenen, mutta annetaan uudelle tavalle mahdollisuus. Se komero on kyllä raivattava jossain vaiheessa, mutta lienee tarpeetonta ottaa siitä stressiä ennen joulua. Sen sijaan täytyy tässä lähipäivinä hetki keskittyä, ja tehdä järkevä lista asioista, jotka oikeasti edistävät joulutunnelmaa tai ovat muuten ns. välttämättömiä. Esimerkiksi haluan lähettää pari joulukorttia vanhoille sukulaisille, yritän hankkia lahjat ennen aatonaattoa ja joulupöydän menu on sellainen asia, jonka suunnittelusta nautin aidosti. Ja niistä viime kesän lobelioista olisi nyt kyllä korkea aika päästä eroon.

Millaisia reseptejä teillä on stressittömään jouluun?

Ennen juhlia tarkista asu

Tämä vinkki tulee suoraan omasta elämästä. Olin ostanut tutulta ihmiseltä ihanan juhlamekon. Se oli juuri sellainen uudenveroinen, kerran pidetty pikkumusta, josta ei mitenkään nähnyt, ettei se muka ollut suoraan kaupasta ostettu. Laitoin sen kotona kaappiin odottamaan juhlia ja kesäkuun alkupuolta. Olin tilanteeseen tyytyväinen, kunnes tällä viikolla otin mekon esiin näyttääkseni sitä jollekin. Luonnonvalossa havaitsin yllättäen, että priimana pitämässäni mekossa oli edessä selkeä tahra keskellä helmaa. Siis sellainen reilut 10cm kaatunutta kahvia tai jotain. En vain ollut mustasta kankaasta sitä aiemmin erottanut. Siinä tarkemmin tarkastellessa huomasin, että hihansuistakin törrötti pari lankaa, jotka kaipasivat huolittelua.

Hyvää tässä on se, että juhliin on vielä kuukausi aikaa. Vein mekon pesulaan ja sain sen jo poiskin sieltä. Nyt se on takuulla puhdas ja rypytön, eli enää puuttuu niiden lankojen huolittelu. Tämä tapaus opetti sen, että juhlavaatteet kannattaa tarkista AINA ennen juhlia, ja mahdollisimman hyvissä ajoin. Tarkista kaikki aina päivänvalossa, jos suinkin mahdollista. Tsekkaa myös kengät ja muut asusteet Ei kannata luottaa muistiinsa, että joku vaate on kunnossa. Ehkä se on, tai sitten ei. Ei myöskään kannata jättää sitä edelliseen iltaan saati aamuun, sillä lailla kutsuu vain katastrofia puoleensa. Jos kyseessä on vaate, jota on pidetty ennenkin, on todennäköistä että siitä löytyy tahroja tai pikkuvikoja. Syödessä ei aina huomaa, vaikka tulisi joku pikkuinen tahra. Helmoihin tarttuu pölyä ja kuraa. Kun nostaa lapsen syliinsä, altistuu kenkien lialle ja tahmaisille tassuille.

Minä tunnetusti vihaan kaikkea säätöä ja säntäilyä, joten kannatan ajoissa valmistautumista myös juhlapukeutumisen suhteen. Mitä hienommista juhlista on kyse, sitä enemmän lähtö vaatii yleensä aikaa muutenkin, joten minulle ei tule kuulookaan ruveta miettimään vaatevaihtoehtoja vasta samana päivänä. Mietin aina etukäteen mikä mekko tai vaate, mitkä kengät ja mikä käsilaukku. Pakkaan käsilaukun valmiiksi avaimia ja pankkikorttia lukuunottamatta. Silitän kaiken edellisenä iltana valmiiksi. Kynsien lakkaaminen juhlapäivänä on kertakaikkiaan tuhoontuomittu yritys, tämä on kokeiltu kantapään kautta. Enkä enää erehdy meikkaamaan juhlavaate päällä. Onnistun kuitenkin tökkäämään ripsivärillä puseroon tai sotkemaan meikkivoidetta kaulukseen, ikävä kyllä tästäkin on käytännön kokemusta. Itseni tuntien selviän siis huomattavasti vähemmällä stressillä, kun valmistelen kaiken ennakkoon.

Tämä muuten koskee sekä miehiä että naisia. Tahrainen kravatti tai pölyiset kengät eivät komista ketään. Edellisenä päivänä silitetty paita vapauttaa yhtä hyvin miesten aikaa juhlapäivän valmisteluista. Tein huvikseni tällaisen tarkistuslistan juhliin lähtijälle pukeutumisesta. Tässä on kaikenlaista, jota olen kokenut hyödylliseksi, ja tätä kannattaa vilkaista jo hyvissä ajoin ennen juhlaa.

  • Onko sopivia alusvaatteita? Tämä koskee kai lähinnä naisia, sillä tietynlainen asu vaatii tietynlaiset alusvaatteet, esim. olkaimettomat liivit. Tärkeintä on, että alusvaatteet eivät erotu puvun alta. Vaaleiden vaatteiden kanssa ihonvärinen alusvaate näkyy vähemmän kuin valkoinen. Tosin voisin kuvitella, että miehilläkin juhlapukeutuminen lähtee siisteistä alusvaatteista, vaikkei niiden väri tai malli olekaan yhtä kriittinen. Naisille sanoisin, että kokeile pukua oikeiden alusvaatteiden kanssa ennen juhlia, jotta voit varmistua siitä että yhdistelmä toimii. Minulle on tässä vaiheessa käynyt joskus niin, että kuvittelemani yhdistelmä ei olekaan ollut hyvä käytännössä. Siksi tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin.
  • Ehjät sukkahousut, ja harkinnan mukaan varapari mukaan. Itse puen sukkahousut viimeisenä, ja laitan heti kengät jalkaan. Muuten riskeeraan sen, että niissä on silmäpako ennen kuin pääsen edes ovesta ulos. Miesten on hyvä tarkistaa, että sukissa on tarpeeksi pitkä varsi, eikä paljasta koipea vilku sukan ja lahkeen välistä.
  • Onko vaate ehjä, puhdas ja rypytön? Tämä kannattaa tarkistaa ajoissa.
  • Kengät: lankkaus/puhdistus. Suosittelen tässäkin edellistä iltaa. Kenkälankki ei nimittäin lähde hevin irti, jossa sillä sotkee vaikka valkoisen paidan.
  • Käsilaukkuun olennaiset: laastareita, mahdollisesti minimimäärä kosmetiikkaa, särkylääkettä, tarvittaessa kuukautissuojia, nenäliina. Tietenkin kaikki tilanteen ja tarpeen mukaan. Itselläni on aina laastareita mukana, koska ne eivät vie lainkaan tilaa, ja ovat superkäteviä silloin kun tarvitaan.
  • Miehillä kravatti, taskuliina ja kalvosinnapit.
  • Naisilla korut ja hartiahuivit yms. asusteet.
  • Jos aiot vaihtaa kengät juhlapaikalla, varaa vaihtokengille siisti kassi. Kiirepaniikissa mukaan temmattu Alepan muovikassi ei varsinaisesti kruunaa eleganssia.
  • Jos menet kampaajalle, laita päälle sellainen pusero, jonka saa pois sotkematta kampausta.
  • BONUS: muista syödä ajoissa ja kunnolla ennen juhlia. Nälkäkiukulla höystetty lähtöhässäkkä pilaa minkä tahansa tunnelman!

Nämä perustuvat kaikki omiin kokemuksiini. Tietenkin lähtö onnistuu ilman perinpohjaista valmisteluakin, mutta toisaalta inhoan sydämeni pohjasta sitä, että taksi odottaa ulkona ja sitten paniikissa yritän haalia kaikkea tarpeellista kasaan. Tai sitä, että siellä taksissa huomaan että kengät näyttävät nuhjuisilta.

Mitä teidän listalla lukisi? Puuttuuko jotain olennaista? Millaisia valmisteluja te teette ennen juhlia?

Juhlat on juhlittu, on siivouksen aika

Eikö olekin maanantaihenkinen otsikko? En voinut olla tarttumatta aiheeseen, kun luin tämän YLEn artikkelin siitä, miten erilaiset vappukoristeet kuuluu lajitella. Käytännössä kaikki kuuluu sekajätteeseen. Foliopallossa on liian vähän foliota mennäkseen metallikeräykseen. Serpentiini menee sekajätteeseen myös, vaikka onkin paperia.

Onko teistä vähän erikoista, että nykyisin kaikista juhlista tulee hirveästi roskaa? En nyt tarkoita vain sitä, että pöljät piknikinpitäjät jättävät koko Ullanlinnan aivan karmaisevaan kuntoon, vaan noita koristeita. Kaikkiin juhliin tuntuu nykyisin liittyvän sellaista kertakäyttöistä koristetta, jolle ei ole juhlien jälkeen enää mitään käyttöä. En toki oli syytön tähän itsekään – meillä on serpentiiniä ja lapsilla ilmapallot.

En usko, että rulla serpentiiniä tai pari ilmapalloa on kokonaisuuden kannalta iso juttu. Mutta jos kaikista juhlista tulee hirveästi roskiin menevää krääsää, se tuntuu vähän erikoiselta. Haluaisin kannattaa koristeita, jotka käytetään monta kertaa. Joulu on kyllä hyvä juhla tässä suhteessa, joulukoristeisiin jotenkin oikein liittyy se perinteisyys. Tulee jouluinen fiilis kun laatikosta kaivetaan esiin juuri ne samat koristeet kuin joka vuosi. Pyrin kyllä samaan muidenkin juhlien kohdalla. Vappuhuiskamme on kai neljä vuotta vanha, ja tänään se laitetaan säilöön odottamaan jälleen ensi vuotta. Sellaisista pienistä foliopalloista ei ilma lähde millään, ne varmaan säilyvät vuoden päähän ihan hyvinä. Ylioppilaslakki saa vain lisää patinaa vuosien myötä.

Mietin tässä, miten voisin yhdistää roskattomammat juhlat olematta kuitenkaan hirveä tiukkapipo. Samalla mietin keinoja, miten koristella juhlia kestävällä tavalla. Keksin heti pari keinoa. Tykkään hirveästi leikkokukista, niillä saa kyllä luotua tunnelmaa sesongin mukaan. Molemmat lapset ovat saaneet mummilta lahjaksi posliiniset pääsiäiskoristeet. Luulen että niistä tulee samanlaiset perinnekoristeet kuin joulukoristeistakin. Halloweenia vastustan periaatteesta, joten silloin ei tarvitse koristella. Samaa logiikkaa olen noudattanut synttäreiden suhteen. Jos jotain koristeita synttäreille joskus hankitaan, täytyy valita sellaisia, joita voi käyttää monta kertaa. Toistaiseksi ei ole onneksi kukaan vaatinyt mitään lippunauhoja tai julisteita ulko-oveen. Ylipäätään juhlan tuntu luodaan meillä tekstiileillä, kattauksella ja perusteellisella siivoamisella.

Mitä enemmän tätä asiaa pohdin, sitä vähemmän koristelu houkuttelee. En halua käyttää siihen rahaa, en halua tuottaa roskaa, enkä halua säilytellä niitä kestokoristeitakaan kovin suurta määrää. Toivottavasti en aiheuta perheelleni traumoja tällä tylsällä asenteella. Olenko ainoa puritaani, vai onko teitä muitakin? Tai jos olet koristelun ystävä, millaisia ratkaisuja olet kehitellyt esim. säilytykselle?

10% sääntö

Juhlia järjestäessä on olennaista ennakoida vierasmäärä. Itse olen hiukan kontrollifriikki tässä suhteessa. Kutsun täsmällisen määrän ihmisiä, mietin millaisen porukan he muodostavat ja kenet laitetaan mihinkin pöytää istumaan. Yleensä aina käy kuitenkin niin, että kaikki eivät pääse paikalle.

Olen vuosikausien omaan kokemukseen perustuen määritellyt vieraiden 10 prosentin säännön. Se tarkoittaa sitä, että alunperin kutsutusta joukosta noin 10% jää jostain syystä tulematta. Osa ilmoittaa jo etukäteen, että yhtä aikaa on muuta menoa. Mutta aina on joku, jolle iskee viime hetkellä vatsatauti, migreeni, lapsenhoitovuoro tai joku muu force majeure. Tämä on muuten sellainen asia, että jos vieras vetoaa migreeniin, emännän kuuluu uskoa, vaikkei olisi koskaan kuullut henkilön kärsineen minkäänlaisista päänsäryistä. Vieraalla on oikeus perua tulonsa menemättä täsmällisiin yksityiskohtiin.

Oman kokemukseni mukaan tämä sääntö pätee niin lastenkutsuilla, perhejuhlissa kuin muissakin tilaisuuksissa. Se helpottaa suunnittelua, kun tietää että todennäköisesti noin yksi kymmenestä jättää tulematta. Lukumäärä ei tietenkään ole matemaattisen tarkka. Esimerkiksi helmikuisissa lasten synttärijuhlissa oli 13 kutsuttua, joista lopulta kaksi ei päässyt paikalle. Viime kesän bileisiin oli ilmoittautunut 41, joista paikalle pääsi 37. Kokemukseni on että mitä vieraampia ihmisiä kutsuu, sitä enemmän tulee niitä jotka eivät pääse.

Tietenkään ei kannata laskea sen varaan, että AINA 10% jättäisi tulematta. Mitä pienemmästä joukosta on kyse, sitä suurempi todennäköisyys sille että kaikki pääsevät. En siis kutsuisi kymmentä ihmistä, ja laittaisi ruokaa vain kahdeksalle. Mutta kun puhutaan yli 20 ihmisen juhlista, melko varmasti ainakin parille tulee jokin este. Tähän kokemukseen nojaten uskallan nykyisin yleensä aina kutsua hiukan ”liikaa” ihmisiä. Jos siis kyseessä ei ole ns. avointen ovien juhlat, kannattaa aina pyytää vastaus osallistumisesta hyvissä ajoin, ja sen lisäksi varautua siihen, että myös ilmoittauneista jokunen jättää tulematta.

Vinkkejä joulukoristeiden säilyttämiseen

Purin tänään joulun pois. Kolme viikkoa on juuri sopiva määrä joulua yhdellä kertaa. Koristeita pakkaillessa ajattelin jakaa muutaman hyväksi koetun systeemin niiden säilyttämiseksi.

Jos joulukuusessa on lasipalloja, ne kannattaa ehdottomasti säilyttää alkuperäispakkauksissaan. Niissä ne pysyvät paikoillaan ja järjestyksessä. Sama koskee muitakin kuusenkoristeita, kuten lamppuja. Hopeanauhat ja tähden säilytän vyyhteinä minigrip-pusseissa. En tiedä tummentuisivatko ne ilman pusseja, mutta ainakin pysyvät siisteinä ja järjestyksessä.

Ainakin meillä on kaikenlaisia pikkutonttuja ynnä muita koristeita, joita asetellaan ikkunalaudoille ja muille tasoille. Tällaiset pienet koristeet on mielestäni kätevä pakata muovisiin vihannesrasioihin. Esimerkiksi kirsikkatomaattien, viinirypäleidän ja muiden vastaavien kannelliset pakkaukset ovat hyvä. Niistä näkee heti läpi, ja kuitenkin koristeet pysyvät järjestyksessä, niitä voi pinota isompaan laatikkoon, eivätkä ne vahingossa rusennu. Lasikoristeiden pehmustamiseen olen käyttänyt talous- tai vessapaperia, mutta mikä tahansa pehmeä käy. Sanomalehtipaperia ei kannata käyttää, koska se värjää.

Olen nähnyt joulukoristeita säilytettävän myös kertakäyttömukeissa. En ole itse kokeillut, mutta jos muita rasioita ei ole saatavilla, toimii varmaan ihan hyvin. Ainoa ongelma on se, ettei kupeissa yleensä ole kantta. Kaikki pienet säilytysrasiat kannattaa kuitenkin koota yhteen isoon pahvilaatikkoon, jonka päälle kirjoitetaan selkeästi mitä se sisältää. Sillä lailla koristeet löytyvät seuraavanakin jouluna kohtuullisen helposti.

Jouluvalot voi vyyhdittää siististi, ja pakata joko alkuperäislaatikkoon, tai sitten läpinäkyvään muovipussiin. Jokainen sarja kannattaa laittaa omaan pussiinsa, jotta johdot eivät mene sotkuun. Mielestäni kaikki rikkoutuneet valot kannattaa vaihtaa tässä vaiheessa (esim. ikkunoiden joulutähtiin), koska ensi jouluna niitä on tylsä lähteä etsimään kaupasta siinä vaiheessa, kun oikeasti haluaisi vain ripustaa ne esille.

Mitä opin tästä joulusta?

Tämä postausaihe on tyynesti kopioitu Kutri.netistä, jossa Katri pohti samaa asiaa. Idea oli hyvä, joten teen samanlaisen. Joulu 2015 – mikä meni hyvin, mitä pitää tehdä ensi vuonna eri tavalla? Tänä vuonna joulu meni aivan poikkeuksellisen hyvin. Vietimme aaton kotona, ja lähipiiri kokoontui meille syömään ja avaamaan lahjoja. Oli jotenkin tosi ihana jouluaatto, kaikki onnistui hienosti.

Ruokien onnistumisen kannalta olennaisessa osassa oli viime vuonna tehty excel-taulukko joulupöydän antimista. Sinne oli kirjattu mitä ruokia laitetaan, kuka niistä on vastuussa, mistä mitäkin hankitaan ja kuinka paljon. Oli tosi kätevää kopioida viime vuoden pohja uudelle lehdelle ja sitten vain muokata tarpeellisilta osilta. Valmis lista vapautti menun suunnittelusta, ei tarvinnut miettiä alusta saakka kaikkea. Poistin tänä vuonna pari juttua, jotka eivät viimeksi toimineet, ja lisäsin pari uutta kokeilua niiden tilalle. Päivitän tämän vuoden ruoat vielä toteutuneen mukaan (esim. kuinka iso kinkku oli, montako purkia mätiä riittää) ja ensi vuonna  valmistautuminen on vielä helpompaa. Meillä oli ensimmäistä kertaa luomukinkku, ja mielestäni se oli myös paremman makuista kuin tavallinen viljapossu. Muun muassa tämä siis muistiin ensi vuotta ajatellen.

Tämä ajantasainen ruokalista mahdollisti myös jatkuvasti päivittyvän kauppalistan, ja siitä oli helppo tarkistaa, onko kaikkea tarpeellista, sillä kaikki tarjottavat näki kerralla yhdeltä sivulta. Ruokien suhteen oli myös todella järkevää käyttää kotiinkuljetusta. Tilasin säilyvät ja pakatut ruuat hyvissä ajoin etukäteen, jolloin viime tippaan ei jäänyt mitään. Kauppareissut olivat myös järkeviä, kun ei tarvinnut yrittää ostaa kaikkea kerralla. Riitti, että hankki tuoretuotteet pari päivää ennen joulua. Lopuksi omaa urakkaani helpotti kovasti se, että olin jakanut ruoanlaittovastuuta myös vieraille. Anoppi teki graavilohen, oma äitini laatikoita ja silliä. Tarjottavaa oli yllin kyllin, mutta en joutunut itse väsämään kaikkea. Samalla ratkesi myös säilytystilaongelma, sillä nuo ruuat tuotiin vasta joulupöytään. Tietysti osa oli tehty pakkaseen valmiiksi, ja esimerkiksi porkkanalaatikon tein edellisenä päivänä, jolloin aattona vain lämmitettiin.

Siivous oli hyvin yksinkertainen juttu, sillä siivooja hoiti varsinaisen joulusiivouksen. Itse huolehdin siitä, että lakanat tuli vaihdetuksi, pyykkikori tyhjennetyksi ja pidin tiskikoneen jatkuvasti käynnissä. Sillä lailla kaaos ei päässyt valtaamaan kotia kaikkien valmistelujen ohessa.

Tänä vuonna päätin, että lahjojen suhteen on aika ryhdistäytyä. Tänä vuonna ostelin lahjoja viime tingassa joulua edeltävinä päivinä, ja kärsin eniten henkisesti. Käytännön ongelmiakin oli, sillä kuten uutisistakin sai lukea, jotkut hittilelut olivat loppuneet kaupoista jo aikapäivää sitten. Eniten kuitenkin ärsytti se viime hetken ryntäily. En halua olla ihminen, joka ryntäilee joulutungoksessa kasseja raahaten. Haluan olla ihminen, jolla on viimeistään marraskuussa kaikki lahjat hankittuna ilman pienintäkään säntäilyä, niin että joulun alle jää korkeintaan paketointi.

Summa summarum: Mitä opin joulusta 2015?

  • Ruokien suunnittelu mahdollisimman tarkasti, vastuun jakaminen, kotiinkuljetuksen hyödyntäminen
  • Lahjojen hankkimisen takaraja on lokakuun lopussa. Silloin kaupoissa on vielä kaikkea, ja silloin kyllä jo tietää, mistä esimerkiksi lapset kulloinkin intoilevat.
  • Siivoojaan palkkaaminen on fiksua
  • Joulukoristeiden laittaminen tarpeeksi myöhään. Laitoin kaikki koristeet esille yhdellä kertaa vajaa viikko ennen aattoa. Tuli joulutunnelma, eikä koristeisiin ehtinyt yhtään kyllästyä etukäteen.
  • Olennaiseen keskittyminen: päätä etukäteen mikä on tärkeää ja sitten keskity siihen. En ehtinyt ostaa kukkia, en ehtinyt pestä täkkiä eikä lastenhuoneen tyhjennyskään toteutunut täydellisesti. Mutta ei haittaa, en ottanut niistä stressiä ja joulu oli ihana siitä huolimatta.

Lähtöpisteessä

Kun aloitin Koko koti kuntoon -projektin, siivosin ensimmäisenä jääkaapin ja muut ruokakaapit. Voin kertoa, että jääkaapin järjestys ei pysynyt täydellisenä koko syksyä. Tänään raivasin kaapin uudelleen. Tämä on olennainen jouluvalmistelu. Silloin nimittäin jääkaappi on yleensä muutaman päivän ajan täpösen täynnä, joten on turha säilytellä siellä ylimääräisiä jämäruokia. Inventaario on muutenkin paikallaan tässä vaiheessa, kun kaupat ovat vielä pari päivää auki ja täydennyksiä voi tehdä.

Meidän jääkaapissa oli hyllyille ilmaantunut myös erinäistä tahraa ja läiskää, joten pyyhin pinnat puhtaiksi. En tyhjentänyt kaappia kokonaan, mutta otin osan tavaroista hetkeksi ulos sisällön selvittelyä ja hyllyjen puhdistusta varten. Nyt kaappi on taas ojennuksessa: alimmassa laatikossa on vihannekset ja juurekset, alimmalla hyllyllä valmiit ruuat ja jämät sekä kananmunat, seuraavalla leivänpäälliset ja säilykkeet, toiseksi ylimmällä jugurtit, viilit ym maitotuotteet ja ylimmällä juomat ml. avaamattomat maitotölkit. Tämä järjestys hyödyntää jääkaapin lämpötilaeroja siten, että pilaantuvat eli valmiit ruuat ovat kylmimmässä ja juomat ylhäällä lämpimimmässä kohdassa.

Valitettavasti jouduin taas heittämään jonkin verran pilaantunutta ruokaa pois. Tämä on asia, jonka opettelu tuntuu olevan aivan mahdotonta. En tiedä millä saisin itseni motivoitua tsemppaamaan niin paljon, ettei esimerkiksi vihanneslaatikkoon ikinä unohtuisi mitään. Siis tiedän kyllä miten se käytännössä tehdään, mutta en tiedä millä saisin itseni toteuttamaan noita toimenpiteitä systemaattisesti läpi vuoden. Äh ja pöh, täytyy palata aiheeseen jälleen kerran ensi vuoden alussa.

Nyt jääkaappi on kuitenkin puhdas ja järjestyksessä, eikä siellä luuraa mitään epäilyttävää. Seuraavaksi täytyy vielä viedä tyhjät pullot kauppaan ja tyhjentää kaikki mahdolliset roskikset. Sain juuri isännöitsijältä muistutuksen, että myös roskakuskit ovat jouluna lomalla, joten roskiksia ei kannata tukkia suotta pyhien aikaan. Biojätteet tietenkin on vietävä, mutta kuivan sekajätteen viemistä suositeltiin hieman viivyttelemään, jos vain mahdollista.

Joulustressissä on järkeä

Tähän aikaan vuodesta on helppo löytää juttuja, joissa annetaan ohjeita joulustressin välttämiseksi. Olen ehkä itsekin kirjoittanut samasta näkökulmasta joskus aikaisempana vuonna. Nykyisin ajattelen asiasta hieman toisin, sillä luin syksyn aikana kirjan, joka muutti koko asenteeni stressiin. Kyseessä on Kelly McGonigalin Upside of Stress – en tiedä onko sitä suomennettu. Nimen voisi vapaasti kääntää vaikkapa ”stressin parempi puoli”. McGonigal on syvällisesti perehtynyt stressiin ja etenkin sen haitallisuuteen. Hänen teesinsä on, että stressaamista ei kannata – eikä edes voi – lopettaa. Sen sijaan kannattaa stressata fiksummin kuin ennen.

McGonigal kirjoittaa, että kaikki tärkeät asiat aiheuttavat stressiä. Jos ajatuksen kääntää ympäri, se tarkoittaa sitä, että stressaamme vain asioista, joilla on meille jotain merkitystä. Kukaan ei stressaa tavallisesta torstaipäivästä, koska siinä ei ole mitään, mikä olisi stressaamisen arvoista. Joulusta stressaamme, koska pidämme joulua paljon merkittävämpänä päivänä kuin tavallista keskivertotorstaita. Ihmisillä on erilaisia syitä, mutta esimerkiksi minulle joulusta voi syntyä paineita, koska haluan antaa lapsilleni elämyksiä, luoda läheisilleni ihanan juhlan ja kunnioittaa tiettyjä perinteitä, joita itse pidän arvossa. Ne ovat ihan hyviä syitä stressata vähäsen.

Itse näkisin, että priorisointi on jälleen avainasemassa, ja stressi kannattaa säästää niihin asioihin, jotka todella ovat tärkeitä. Esimerkiksi minulle on olennaista, että joulupöydässä on tietyt ruuat alusta asti itse tehtyinä, että se yksi tärkeä kortti tulee lähetettyä ja että kaikille asianosaisille on sopiva lahja. Joku muu arvostaa eri asioita. Kaikesta mahdollisesta ei kannata ottaa paineita, eikä täydellisyyttä ole mahdollista muutenkaan saavuttaa. Sen sijaan kannattaa panostaa niihin asioihin, jotka itselle ja omalle perheelle ovat niitä tärkeimpiä, ja hössöttää niistä. Lopuista hössötetään sitten jos aikaa jää.

Oikeastaan pointtini on, että ei se haittaa jos joulustressi iskee. Stressaaminen ei nimittäin tutkimusten mukaan ole vaarallista, ellei itse ole sitä mieltä. Stressin voi nähdä haitallisena ja inhottavana tilana, josta pitäisi päästä hinnalla millä hyvällä eroon. Tai sitten siihen voi suhtautua niin, että sen avulla ihminen toimii tehokkaammin, näkee vaivaa ja saa paljon aikaiseksi. En väitä, etteikö stressi olisi sinänsä epämiellyttävä tunne, mutta toinen kysymys on, pitäisikö  kaiken sitten tuntua vain ihanalta. Harvat todella kivat ja hienot kokemukset ja asiat syntyvät ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Jos siis ”kärsit” joulustressistä, stressaile rauhassa äläkä ota paineita siitä, että nyt pitäisi lakata stressaamasta. Meillä on erilaiset voimavarat ja resurssit, ja ne kannattaa keskittää niihin itselle tärkeimpiin juttuihin. Jos niistä tulee vähän stressiä, niin hyvä vaan. Se kertoo siitä, että asia on tärkeä.