Pura ja rakenna kirjahylly yhdessä illassa

Päätin eilen toteuttaa ex tempore aika ison uudelleenorganisoinnin. Kuten arvata saattaa, prosessi oli ajoittain hermostuttava, mutta lopputulos on täysin vaivan arvoinen.

Meillä oli lastenhuoneessa kaksi samanlaista vanhaa kirjahyllyä. Niissä on 40cm syvät ja 80cm leveät hyllyt, kuusi hyllyä kummassakin. Toisessa on lelut, toisessa kirjat. Ongelmana oli se, että kirjahylly ei oikein toiminut. Hyllyväli oli nimittäin kiinteä 27cm, kun taas monet lasten kuvakirjat ovat paljon korkeampia. Niinpä ne eivät mahtuneet hyllyyn pystyyn, vaan esimerkiksi kaikki Mauri Kunnakset olivat alimmalla hyllyllä pinossa. Sellainen taas ei ole kätevää, koska lapset eivät itse saa alimpia kirjoja itse ulos, ja on se aikuisellekin hankalaa.

Vanha kirjahylly

Pähkäilin ongelmaan ratkaisua, ja mielessä kävi, pitäisikö ostaa toinen, pienempi hylly siihen viereen, johon korkeat kirjat mahtuisivat. Sitten välähti – ei mitään uutta hyllyä, vaan tietenkin vintiltä vanha Lundia käyttöön! Vintillä on säilytyksessä vanha Lundian hylly, jota ei ole käytetty vuosikausiin. Se on peräisin 70-luvulta, mutta aivan ehjä ja hyvä. Tajusin, että lastenhuoneen kirjahylly pitää vaihtaa: vanha hylly siirretään työhuoneeseen ja tilalle rakennetaan vanhaa Lundia-hylly. Lundia on mitoiltaan ihan erilainen; 30cm syvä mutta metrin leveä. Päädyillä on korkeutta melkein kattoon asti, joten siihen mahtui huomattavasti korkeammalla hyllyvälillä seitsemän hyllyä entisen kuuden sijasta.

Alkoi siis operaatio kirjahyllyt vaihtoon. Eli ensin tyhjennetään vanha hylly, puretaan se ja siirretään toiseen huoneeseen. Siellä nostetaan ensin kaikki tavarat pois tieltä, asennetaan hylly paikalleen ja laitetaan tavarat lattialta uuteen hyllyyn. Sitten noudetaan vintistä uusi hylly, ja tämä vaihe suoritettiin kahteen kertaan, koska ensin tuotiin väärän levyisiä hyllyjä alas. Sitten rakennetaan Lundia uudelle paikalle, etsitään oikeanlevyiset hyllykiinnikkeet (ensin löytyi väärät, oikeat löytyivät lopulta vintin lattialta, olivat pudonneet sinne), lainataan naapurista porakone, jotta saadaan hylly tukevasti seinään kiinni, etsitään sopivat proput ja ruuvit. Myönnän, että tässä vaiheessa saattoi pikkuisen kiristää hermoja, etenkin kun verensokerikin oli päässyt laskemaan.

Mutta oi onnea, kun rakentaminen saatiin lopulta valmiiksi! Kirjat ja pelit, jotka ennen eivät meinanneet mahtua vanhaan hyllyyn, mahtuvat uusvanhaan Lundiaan loistokkaasti, ja tilaa jäi vielä yllin kyllin ylikin. Nyt voin siirtää olohuoneen kirjahyllystä kaikki lasten- ja nuortenkirjat samaan paikkaan ja saan lisää tilaa omille kirjoilleni. Eikä ole yhdentekevää, miten neliösentit on aseteltu. Aiempi hylly oli pienempi siinä mielessä, että säilytyspinta-alaa oli vähemmän. Mutta koska uusi hylly on 10cm kapeampi, huone näyttää suuremmalta, sillä lattiaa paljastui lisää. Silti kirjat mahtuvat nyt väljemmin kuin ennen. 30cm syvä hylly on myös kirjoille optimaalinen, sillä hyllyjen reunaan ei jää ylimääräistä tilaa, minne voisi kerätä sitä ihmeellistä pikkusilppua, jota etenkin lapsille kertyy. Kun hyllyyn ei mahdu muuta, siellä toivottavasti säilytetään vain kirjoja ja pelejä, kuten on tarkoitus. Korkea hyllyväli mahdollisti vielä senkin, että lautapelit mahtuvat pystyyn, jolloin niitä saa riviin vaikka kuinka monta. Bonuksena vanha hyllykkö tulee työhuoneessa tarpeeseen. Sen kimppuun en ole vielä ehtinyt käydä, mutta ennen joulua saadaan työhuoneenkin lattia tyhjäksi.

Uusi hylly, suoraan 70-luvulta

Tässä jälkimmäisessä kuvassa tilanne on sellaisena, kuin se on juuri nyt. En ole ehtinyt vielä kaikkia kirjoja järjestää, joten tilanne selkiytyy vielä tästä. Ja saman verran tyhjää tilaa jää vielä tuon ylimmän hyllyn yläpuolelle.

Tässä havainnollistui, että ei ole yhdentekevää, minkä muotoisesta säilytyskalusteesta on kyse. Todellisuudessa hyllypinta-alaa on tässä uudessa vain vähän enemmän: laskin että vanhassa sitä oli 1,92m2 ja tässä uudessa 2,1m2. Mutta kun tila on järkevämmin aseteltu, hyllyyn mahtuu tuplamäärä kirjoja.

Tuli myös havaittua, että hyvää tavaraa kannattaa säilyttää. Nimittäin tuota Lundiaa on käytetty ja sittemmin säilytetty yhteensä 40 vuotta, ja jälleen löytyi käyttöä. Jos olisin kysynyt tuottaako se iloa, vastausta olisi ollut vaikea antaa. Mutta sovelsin tähän omia Tavarataitojani, ja kysyin sen sijaan seuraavat kolme kysymystä:

  1. Mitä täsmällistä tarkoitusta varten esine pitäisi säästää?
  2. Voiko korvaavan hankkia helposti myöhemmin?
  3. Onko sille paikka, johon se mahtuu, eikä ole tiellä?

Ensimmäiseen en tiennyt vastausta silloin, kun hylly kannettiin vintille. Sen sijaan tiesin, että samanlaisen hyllykön hankkiminen olisi sekä kallista että hankalaa. Kolmanteen pystyin myös vastaamaan myöntävästi, sillä vintti on juuri kaiken tällaisen säilyttämistä varten. Kaksi kolmesta riittää. Jos Konmari ei tunnu tuovan vastausta, kokeile olisiko noista kysymyksistä apua! (Tarkemmin aiheesta Tavarataidot s. 69-74)

Viikon vinkit: ruokien säilyvyys, tietojen keruuta, akryylineuleet ja Tavarataidot

Sanoinhan, että vaikeuteni ruoka-asioiden suhteen ovat melko laajat ja moninaiset. Tässä todiste: tein tämän YLEn sivujen testin ja sain — yhden pisteen! Onko ihme että meillä syntyy ruokajätettä, kysyn vaan.

Tämä YLEn uutissivujen artikkeli on hyvä ja laaja kooste siitä, mitä kaikkea tietojenkeruusta netissä seuraa. Meistä kaikista kerätään jatkuvasti runsaasti tietoa mainostajien tarpeisiin. Asia ei ole täysin mustavalkoinen, mutta toisaalta asiaan on mielestäni syytä kiinnittää myös tietoista huomiota. Jos olet joskus miettinyt, mitä, miten ja millaisia tietoja liikkeistäsi internetissä kerätään, tämä artikkeli antaa hyvän yleiskatsauksen sekä käytännön vinkkejä, miten asiaan voi itse vaikutta.

Rinna Saramäki puhuu asiaa Ilta-Sanomien jutussa: akryyli ei ole neuleissa hyvästä. Jutussa on paljon hyödyllistä tietoa siitä, mikä saa neuleen nyppyyntymään ja miten eri materiaalit vaikuttavat nyppyjen syntymiseen. Otsikosta olen tosin eri mieltä, ja vahvasti epäilen, ettei Rinnakaan ole asiaa ihan näin ilmaissut – ei sitä akryylineuletta tarvitse mihinkään poistaa, jos se on käyttökelpoinen. Mutta uutta akryyliä en ostaisi kulahtaneen tilalle.

Lopuksi vielä vinkki Tavarataidot-kirjasta: sekä e-kirja, että omasta mielestäni todella hyvin luettu äänikirja maksavat molemmat Elisa Kirjan kampanjassa nyt vain 3,90€. En usko, että tämän halvemmalla Tavarataitoja saa edes divarista (joista sitä ei muuten saa ylipäätään kuin sattumalta). Joten jos et ole raatsinut kirjaa ostaa, nyt sen saa karkkipussin hinnalla. Tosin tämä ei pilaa hampaita, ja saattaa jopa parantaa elämänlaatua 🙂 Noista linkeistä pääsee antamaan nämä myös lahjaksi. Tarjous on voimassa ma 27.11. asti, joten kovin pitkään ei kannata ostosta vetkutella.

Älä osta tavaraa, osta sellaista mistä on hyötyä

Tänään on Black Friday – ”musta perjantai” – tuo amerikkalaisen kulutuskulttuurin huipentuma. Historiallisesti Kiitospäivän jälkeinen perjantai oli se päivä, jolloin vuoden tulos vihdoin kääntyi plussalle (ja tilikirjoissa punaiselta mustalle). Myyntiä siivittää hurjat alennukset, joilla asiakkaita kauppoihin houkutellaan. Tänä vuonna näyttää siltä, että suomalaiset kaupat ovat todenteolla ottaneet aleperjantain markkinointirepertuaariinsa. Vastapainoksi tänään vietetään myös älä osta mitään -päivää. Arkijärjen edustajana ja kultaisen keskitien kuningattarena olen tietysti sitä mieltä, että kolmaskin vaihtoehto on olemassa. Ei ole pakko ostaa jokaisesta alesta, mutta ei ole myöskään pakko kieltäytyä kaikesta. On nimittäin juttuja, joiden ostaminen ei ole ongelmallista. Aion seuraavaksi esitellä niistä kaksi, ja varoitan jo etukäteen: jos et halua silmiisi minkäänlaista mainontaa, lopeta lukeminen tähän! (Sunnuntaina voi palata, silloin on taas viikon vinkit.) Mutta jos haluat kuulla vaihtoehtoja, jatka lukemista.

Ensinnäkin: Tavarataidot – Arkijärjellä koti kuntoon on nyt Elisa Kirjan sivuilla kampanjanmyynnissä. Hinta on 3,90€, ja kyse on e-kirjasta sekä äänikirjasta. Jos tykkäät näistä jutuista joista kirjoitan täällä, tykkäät luultavasti myös Tavarataidoista. Jos et ole aiemmin raatsinut hinnan vuoksi ostaa, tuon halvemmalla sitä tuskin saa mistään. Äänikirjaa voi kuunnella missä vaan, vaikka samalla kuin järjestää kotona. Molemmat kulkevat mukana puhelimessa tai tabletilla. Eivät vie tilaa, eikä niistä tule roskia. Suosittelen!

Toiseksi pukeutumisongelmaiset huomio! Caps Lookin Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -verkkokurssin ilmoittautuminen päättyy tänään keskiyöllä! Saat koodilla arkijärki 10€ eli alennusta kurssin hinnasta (normaalisti 97€, koodin kanssa 87€) Hinta kuulostaa alkuun aika suurelta, mutta sisältö on todella kattava. 5 viikon kurssin, tehtävien, videoiden ja materiaalien lisäksi hintaan sisältyy jatkuva Caps Lookin Premium-jäsenyys, mikä tarkoittaa sitä, että nuo kaikki materiaalit ovat ikuisesti käytössäsi. Samoin bonuksena tulee Iinan kirjoittama Talvikapseli-opas. Kurssiin kuuluu myös stylisti Sohvi Nymanin live-webinaari eri vartalotyyppien parhaiden puolien korostamisesta, jossa on mahdollisuus kysellä Sohvilta vinkkejä.

Olen ruvennut miettimään, josko kapselivaatevarasto olisi ainakin osittainen ratkaisu myös lastenvaatehässäkkään.

Vaikka kyse on verkkokurssista, vertaistukea saa suljetusta facebook-ryhmästä (minäkin olen siellä jo!) ja viikoittaisista live-luennoista. Iina on myös tavoitettavissa kurssi-chatissa ja sähköpostilla, joten yksilöllistä ohjaustakin voi saada. On sanottava, että omat odotukseni ovat tämän kurssin suhteen todella korkealla, mutta jos nämä kaikki toteutuvat, hinta tuntuu mielestäni kohtuulliselta. Sitä paitsi 5% kurssin tuotosta lahjoitetaan Naisten Pankille kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä tukemaan. Jos jokin mietityttää, Iina on tiimeineen tuolla rekisteröitymissivulla vastailemassa kysymyksiin koko illan siihen asti, kunnes ilmoittautuminen sulkeutuu klo 00.00. En tiedä, milloin kurssi järjestetään seuraavan kerran, joten siinä mielessä tänään on viimeinen hetki ilmoittautua mukaan.

Olen oikeasti sitä mieltä, että jos jotain tekee mieli shoppailla, aineettomat asiat ovat usein parempia kuin tavarat. Tässä on kaksi hyvää vaihtoehtoa, jos tekee mieli ostaa jotain. En usko, että näistä kummastakaan tulee katumapäälle.

Viikon vinkit: lelukuvastot, säännöllinen raivaus ja puhelimen puhdistus

Minun ei tarvitse kirjoittaa joulun lelukuvastoista, koska Ilana sanoo omassa kirjoituksessaan kaiken, mitä minäkin olisin sanonut. En voi ajatella niin, että lapsi jäisi jostain merkittävästä kokemuksesta paitsi, mikäli hän ei satu näkemään nimenomaan lapsille suunnattua mainontaa. Nähdäkseni ei ole mitään pelkoa siitä, etteikö lasten tietoisuuteen tulvisi runsaasti ärsykkeitä erilaisille lahjatoiveille muutenkin. Jos ei tiedä joka ikistä lelubrändiä, joita kaupasta löytyy, ei osaa niitä myöskään haluta (eli kinuta lahjaksi). En halua altistaa itseänikään mainonnalle enempää kuin on pakko, joten miksi sitten altistaisin lapset, joiden kyky käsitellä vaikutusyrityksiä on paljon kehittymättömämpi.

Iltalehti teki toisenkin jutun Tavarataidoista. Vähän edelliseen aiheeseen liittyen – tavaraa tulee jatkuvasti lisää, sillä juhlimme kaikkea mahdollista antamalla lahjoja tai hankkimalla asiaankuuluvia koristeita ja tarvikkeita. Mutta miksei meillä ole samanlaisia raivauspäiviä näiden vastapainoksi? 

Käpälöimme kännykkää jatkuvasti likaisilla käsillä, ja sitten hieromme sitä naamaa vasten. Näin flunssakauden jyllätessä pian täydellä voimalla, kännykän puhdistaminen tuntuu fiksulta toimenpiteeltä. En tosin ole varma tuosta etikasta, itse olen käyttänyt ihan perinteistä desinfioimisainetta, jota saa apteekista. (MTV)

Tavarataidot & Arkijärki Iltalehdessä

Meinasi tulla kiire messuille sunnuntaina, kun toimittaja pyysi haastatteluun ennen kuin olin ehtinyt lähteä kotoa. Ehdin kuitenkin taksilla perille, ja saatiin tehtyä kiva video tavaraähkyn torjumisesta. Juttu ja video löytyvät tästä linkistä:

http://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/201710302200496129_uh.shtml

Juttu jatkuu myös mainosvideon alapuolella.

Muuten, jos Tavarataidot kiinnostaa joko perinteisenä kirjana, e-kirjana tai äänikirjana, sen voi tilata esimerkiksi AdLibriksen kautta. Kirjaa myydään myös kirjakaupoissa, mutta Suomalaisesta kirjakaupasta sitä on turha etsiä. Suomalainenkin tilaa sen liikkeeseen, jos käy kassalta pyytämässä, mutta kilpailevan kustantajan jakelukanavana he eivät ottaneet kirjaa hyllymyyntiin. (Kyllä, tämä tuntuu minusta epäreilulta.)

Kuulumisia kirjamessuilta ja muutenkin

Viime viikonloppu oli varsin vaiherikas kaikkien arkijärkiasioiden suhteen. Sain ensimmäisen podcast-jakson tehtyä, ja voin ilokseni ilmoittaa, että nyt se löytyy myös iTunesista. Jos siis kuuntelet podcasteja puhelimella, voit tilata Arkijärki-podcastin niin, että uusin jakso päivittyy automaattisesti laitteeseesi. Siinä samassa kanavassa näkyvät myös vanhat Irti turhasta -jaksot, jotka eivät ole hullumpia nekään! Tänään sain askarreltua ohjelmalle oman logon, ja kunhan saan vielä sen kunnollisen mikrofonin hankittua, luulisin että podcast alkaa olla jo hyvällä mallilla.

Mietin etukäteen, haittaako kuulijaa, jos kaikesta näkee, että äänitys ei ole tapahtunut ns. ”studio-olosuhteissa”. Mitä mieltä te olette? Päädyin kuitenkin siihen, etten murhehdi pienistä. Omalla podcast-listallani on sekä kalliilla tuotettuja, ammattimaisesti tehtyjä podcasteja, mutta myös samanlaisia kuin omani, jossa välillä taustalla koirat haukkuvat ja ovikellot soivat. Itseäni pieni rosoisuus ei ollenkaan haittaa, sillä olennaista on sisältö. Toinen tärkeä juttu on, että ihmiset puhuvat luontevasti. Olen joskus lopettanut kuuntelun kesken, kun en ole kestänyt kuunnella puhujan nuottia; joko sietämätöntä loppuniekautusta joka lauseen päätteeksi, tai sitten unettavan monotonista luennointia. Yritän välttää näitä molempia Arkijärki-podcastissa, mutta huomauttakaa ihmeessä, jos kuulostan oudolta. Sitä ei aina itse huomaa.

Sunnuntaina kohokohta oli ehdottomasti Helsingin kirjamessut, jossa olin haastateltavana. Olin hirveän iloinen, että kuulijoita oli niin runsaasti, ja ainakin lavalle päin tuntui huokuvan yleisöstä hyvää energiaa. Oliko teistä joku kuuntelemassa? Olin myös hyvin ilahtunut siitä, että muutama teistä uskalsi tulla juttelemaan jälkikäteen. Tuntuu välillä hassulta kirjoitella täällä asioita viikosta toiseen, kun tiedän siellä olevan tuhansia lukijoita, joita en lainkaan tunne. On mukava tavata teitä kasvokkain! Oli myös hauska tavata kirjailijakollegoita, Ilana Aaltoa ja Mira Ahjoniemeä. Miran kanssa olemme jopa olleet samassa radio-ohjelmassa, mutta emme olleet tätä ennen koskaan ennen tavanneet toisiamme.

Siinä Tammen standilla signeeratessa sain kunnian olla paikalla yhtä aikaa Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa. Ihailen heidän työtään valtavasti, pidän sekä aikuisten että lastenkirjoista, joita he ovat kirjoittaneet. Kirjailijat osoittautuivat äärettömän ystävällisiksi ja sympaattisiksi ihmisiksi, ja heidän kanssaan jutellessani keksin puolivahingossa Tavarataidot kitetyttävän termin. Sinikka kysyi, miten kirjani eroaa näistä kaikista muista vastaavan genren kirjoista. Sanoin että en ole minimalisti, vaan sopivalisti. Ja siinä se on! Minä olen sopivalisti, ja Tavarataidot auttaa löytämään sen oman sopivan määrän. Tässäpä myös mahtava aihe seuraavaan podcastiin, joka tulee ulos joko torstaina tai perjantaina.

Viikon vinkit: Kirjamessut, perinnöt, pikamuodin haitat ja kakkuvuokien erot

Huomio kirjamessuille menijät: Olen Kullervo-lavalla haastateltavana Tavarataidoista klo 15.00-15.30! Minua ennen samalla lavalla ovat Ilana Aalto ja Mira Ahjoniemi, joten raivaus- ja kodinjärjestämisasiaa saa halutessaan oikein rautaisannoksen. Haastattelun jälkeen signeeraan kirjoja osastolla 6B42. Tulkaa toki moikkamaan, jos olette paikalla!

Tällä viikolla kirjoitin kuolinsiivouksesta, ja tässä artikkelissa ammattijärjestäjä puhuu perinnöistä. Minusta jutussa oli paljon järkevää asiaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tarinat ovat arvokkaita perinnöissäkin. Tavara ilman tarinaa on vain tavara, mutta tarina tekee siitä paljon merkityksellisemmän. (Me Naiset)

Tämä seuraava uutinen sai minut pöyristymään. Tanskan TV2 väittää, että H&M ja Bestseller-yhtiö polttavat täysin käyttö- ja myyntikelpoisia vaatteita. Yritykset itse perustelevat polttamista vaatteiden pilaantumisella, mutta tutkivat journalistit eivät löytäneet merkkejä homeesta tai muista haitoista. Bestseller jopa myöntää, että kyse on vain myymättä jääneistä vaatteista. Ja mikä tämä Bestseller sitten on? No, sen alle kuuluu mm. Vero Moda, Jack & Jones, Only, Selected, Noisy May, Vila, Name It, Pieces, Junarose, Mamalicious ja vielä muitakin. Kuulostavatko tutuilta? H&M ei suinkaan ole ainoa syyllinen, vaan ainakin kaikki ylläolevat merkit ovat epäilyksen alaisina. Eikä tämä lista varmastikaan ole kattava, mutta näiden omistaja on peräti myöntänyt toiminnan. Pikamuoti on pahasta! (YLE)

Loppukevennyksenä leivontaan liittyviä vinkkejä: mistä tietää, milloin vuoka kannattaa voidella, milloin käyttää korppujouhoja tai mitä missäkin kannattaa paistaa? Ilta Sanomat kertoo.

Tavarataidot Turun kirjamessuilla lauantaina!

Hei vaan, hyvät lukijat! Jos olette menossa Turun kirjamessuille huomenna lauantaina 7.10., niin tulkaa toki kuuntelemaan minua ja Ilana Aaltoa! Olemme samalla Kuisti-lavalla klo 16.20 – 16.40 juttelemassa mm. siitä, mistä sitä tavaraa oikein tulee ja miksi. Haastattelun jälkeen olen Tammen osastolla (messuosasto A/65), joten jos haluat kirjaasi omistuskirjoituksen tai tulla juttelemaan muuten vaan. Olen varsin helposti lähestyttävä ja ystävällinen hahmo, joten tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta! Olisi kiva tavata teitä lukijoita ihka elävänä.

PS. Jos et liiku Turun suunnalla, olen myös lokakuun viimeisenä viikonloppuna Helsingin kirjamessuilla mukana.

Onko 61 skumppalasia liikaa?

Onko tavaroiden laskemisesta hyötyä? Onko tarpeellista tietää, kuinka monta esinettä omistaa? Jos jotain esinettä on monta kappaletta, onko silloin aihetta vähentää? Olen tätä asiaa pohdiskellut jo jonkin aikaa. Kirjoitan esineiden laskemisesta Tavarataidoissa muun muassa näin:

”Jos mikään muu ei auta, kannattaa tehdä inventaario. Se on yksi tehokkaimmista keinoista hahmottaa, kuinka paljon tavaraa oikein omistaa. Inventaario tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että asunnosta löytyvien esineiden lukumäärä lasketaan. — On eri asia arvella, että omistaa aika paljon kenkiä, kuin laskea, että niitä löytyy tarkalleen ottaen 45 paria, joista viidet ovat päivittäisessä käytössä.” (Tavarataidot, s.53-54)

Tämä pätkä on osuudesta, jossa kirjoitan tavaroiden raivaamisesta, siis siitä vaiheesta kun selvästi liian suuresta tavaramäärästä yritetään saada sopivamman kokoinen. Silloin rehellinen inventaario ja määrän konkretisoiminen itselleen voi tavallaan avata silmät sille, että joukossa on turhaakin. Kun tavaroitaan alkaa laskea, saattaa helposti hieman kauhistua. Onko minulla todella noin monta kappaletta tavaroita? Mistä ne tänne ovat kaikki ilmestyneet? Mitä ihmettä?

Mutta minusta on tärkeää, ettei minkään tavaran määrään ripustauduta ilman, että sitä tarkastellaan laajemmasta perspektiivistä. Se, mikä ulkopuoliselle voi vaikuttaa älyttömältä määrältä, voi tavaroiden omistajalle olla hyvä ja oikea. Tästä hyvä esimerkki on kynsilakat. Minä lakkaan kynsiäni harvoin. Kävin peilikaapilla laskemassa, ja löysin 9 kynsilakkaa, mukaanlukien alus- ja päällyslakan. Aluslakan korkki on juuttunut kinni, joten se pitäisi varmaan heittää roskiin. Varsinaisista värilakoista ainakin yksi on niin vanha, ettei se enää oikein toimi. Noissa jäljelle jääneissä seitsemässä pullossa on valinnanvaraa enemmän kuin tarpeeksi. Kun vastaan tulee alan harrastajia, joilla on satoja lakkapulloja, olen aina ihan ihmeissäni. Mihin joku voi tarvita niin monta? En ymmärrä miksi kukaan haluaa omistaa kymmenen melkein saman väristä kynsilakkaa, jotka hädin tuskin erottaa toisistaan? Mutta kun ajattelen näin, unohdan, että oma kynsilakkatodellisuuteni ei ole mikään universaalisti oikea määrä, jota kaikkien tulisi noudattaa.

Se kynsilakkaihminen saattaisi nimittäin avata keittiönkaappini ja saada slaagin. Sieltä löytyy näet 61 kuohuviinilasia siisteissä riveissä. 36 kappaletta Ikean halpoja laseja, 8 kappaletta puolison hankkimia hienouksia, 4 + 4 kappaletta isoäidiltä perittyjä laseja, joista toiset ovat kauniita ja toiset voi kattaa lapsille mehulaseiksi kun aikuisilla on kuohuvaa, sekä vielä 9 kappaletta laadukkaita laseja normaalikäyttöön. (Jälkimmäisiä on ollut 10 tai 12 mutta ainakin yksi on mennyt rikki.) Järjestän joka vuosi juhlia, joissa yhtä aikaa käytössä  suurin osa tuosta määrästä. Sitä paitsi lainaan noita ikealaisia auliisti, jos joku lähistöltä sattuu tarvitsemaan vähän täydennystä omia juhliaan varten. Laseille on paikka ja niitä käytetään, ei siis ole mitään syytä karsia niiden määrää. Tarkemmin sanottuna haluan ehdottomasti omistaa ne kaikki, ja itse asiassa hankkia vielä lisääkin. Arvelen, että lopullinen määrä asettuu vuosien varrella ehkä jonnekin 70 – 80 lasin paikkeille, se kuulostaisi sekä realistiselta että sopivalta.

Tästä näkee, että kaikki on suhteellista, eikä jonkun tavaran lukumäärä yksistään kerro, onko niitä liikaa vai ei. Minun on turha täältä lasieni keskeltä kritisoida, jos jollakulla on 100 kynsilakkaa, 5000 kirjaa tai kilometrikaupalla villalankoja. Jos on tunne, että tavaroita on kodissa turhan paljon, laskeminen auttaa hahmottamaan, mitä siellä on, ja mistä voisi löytyä ylimääräisiä. Mutta samalla pitää kiinnittää huomiota siihen, mikä tuo iloa elämään ja on itselle tärkeää. Jos keittiössäni olisi tungosta, oikea ratkaisu ei olisi vähentää skumppalaseja, vaikka niitä onkin kymmeniä, vaan jotain muuta, mitä tarvitsen vähemmän.

Ajattelen niin, että käytettävissä oleva säilytystila määrää, miten paljon tavaraa kokonaisuudessaan kotiin mahtuu. On sitten itsestä kiinni, miten sen tilan jakaa eri tavaramäärien kesken.

Lasketteko koskaan tavaroitanne? Onko teillä paljon jotain sellaista, mitä muilla ei ehkä ole?

Tänään Tavarataitoja YLE Puheella klo 15.05

Eilen oli hauska päivä, olin nimittäin Tiina Lundbergin haastateltavana Pasilassa. Ohjelman nimi on Tiina Lundbergin huoltamo, ja tulee YLE Puheelta klo 15.05. Ohjelman kesto on noin tunnin. Tämän päivän jaksossa äänessä olen pitkälti minä, mutta välillä tutustutaan bullet journaliin, ja Mira Ahjoniemi kertoo Konmarista. Minä en ottanut kantaa Konmariin, mutta bullet journalista kyllä hieman juttelimme.

Tiinan haastateltavana oli helppoa ja hauskaa olla. Radio-ohjelman äänittäminen oli yllättävän yksinkertaista – luurit vain päähän ja menoksi! Juttelimme pääasiassa Tavarataidoista, kodin raivaamisesta ja siitä, mistä tavarapaljous oikein johtuu ja mitä sille voisi tehdä. Jos olet lukenut Tavarataidot, mitään aivan uutta ja mullistavaa ohjelmassa ei ilmene, mutta mukava juttelutuokio aiheesta kuitenkin syntyi.

EDIT: Jakson voi kuunnella tästä linkistä ja edelliset jaksot voi kuunnella täällä.