Raivaaminen on prosessi, ei projekti

Havahduin tänään siihen, että kesän aikana olisi hyvä tehdä perinteistä raivausta. Ei mitään Konmari-tyyppistä koko kodin läpikäymistä, vaan täsmäiskuja epätoimiviin säilytyspaikkoihin. Siinä samalla tuli mieleen, miksi Konmari ei toimi ruuhkavuosissa. Elämä muuttuu liian tiuhaan, että kertaraivaus voisi ratkaista tavaraongelmia.

Esimerkiksi tänään huomasin, että liinavaatekaapissa on edelleen korillinen pieniä lakanoita, vaikka pinnasänkykin on toimitettu eteenpäin jo aikapäiviä sitten. Olisi järkevintä tyhjentää kori ja laittaa sinne jotain sellaista, mitä päivittäin tarvitaan. Samoin huomasin keittiössä, että kahvikapseleille pitäisi löytää kunnollinen säilytyspaikka. Ne ovat nyt vuoden verran seikkailleet siellä sun täällä, ja aina jotenkin tiellä. Kuitenkin keittiössä on sivukaappi, jossa voisi säilyttää niitä ja kaikkea muutakin järkevää, jos vain raivaisin sieltä ensin tarpeettomat tavarat pois.

Molemmat yllämainitut ovat hyviä esimerkkejä siitä, että iso kertaraivaus ei oikeasti ratkaise elämän säilytyspulmia lopuksi ikää. Kertaraivaus tuo taatusti helpotusta elämään, jos kotiin on päätynyt liikaa tavaraa. Mutta minusta tuntuu, että vasta joskus myöhäisemmässä eläkeiässä saattaisi olla niin stabiili tilanne, ettei mikään vanha tavara enää muuttuisi tarpeettomaksi, tai ettei uusia tulisi tilalle. Olen sanonut ennenkin, mutta niin kauan kun kotona asuu lapsia, täydellinen maritus on lyhytaikainen ilo. Mutta vaikka kotona ei enää alaikäisiä asuisikaan, ainakin minulla kiinnostuksen kohteet ja harrastukset tuppaavat muuttumaan.

Toisaalta elämän varrella mukaan kertyy tavaroita, jotka ovat aikanaan olleet mukavia ja käytössä, mutta vähitellen korvautuneet jollain muulla. Mutta kuka osaa sanoa juuri sen täsmällisen hetken, jolloin vanha tavara muuttuu tarpeettomaksi? Kokemukseni mukaan tarpeettomuuden huomaa vasta siinä vaiheessa, kun tavara on ollut kaapissa käyttämättömänä pitemmän aikaa. Tämä koskee vaatteita, mutta myös niitä keittiön sivukaapin esineitä. Ellei ole äärimmäinen minimalisti, kodissa on aina sellaista tavaraa, jonka olemassaoloa ei kovin usein edes ajattele. Sellaiset tavarat näyttävät yleensä nyt erilaisilta kuin esimerkiksi vuoden päästä. Nyt niitä voi tarvita, vuoden päästä enää ei. Vaikka marittaisi kerralla koko kotinsa, siitä hetkestä, kun karsiminen saadaan päätökseen, alkaa kello raksuttaa. Niistä jäljelle jätetyistä tavaroistakin voi parissa vuodessa tulla sellaisia, ettei käyttöä enää löydy. Sen takia väitän, että Tavarataitojen näkemys siitä, että raivaaminen on prosessi eikä projekti, on paljon lähempänä totuutta kuin Marie Kondon kertamaritus.

Miten te näette asian – onko kertaraivaus mahdollinen, vai onko karsiminen pikemminkin jatkuva prosessi?

Eteisen siivous Tavarataitojen tapaan

Meillä oli viikonloppuna isot juhlat. Sitä varten piti raivata ja siivota ja stailata eteinen. Ensinnäkin eteinenhän on se ensimmäinen paikka jonka vieraat näkevät, joten minusta on aiheellista panostaa sen siisteyteen. Toiseksi meidän eteinen on varsin pieni, ja vieraita oli tulossa paljon, joten tilan tyhjentäminen turhasta tavarasta on myös käytännöllistä.

Minä raivaan aina omien ohjeideni mukaan. Jos olette miettineet, tekevätkö raivauskirjojen kirjoittajat itse niin kuin sanovat, niin ainakin minä teen. (Luulen muuten, että myös Marie Kondo noudattaa omaa menetelmäänsä varsin järjestelmällisesti.) Minusta raivattava tai siivottava tila kannattaa rajata mielessään selkeästi, koska se helpottaa keskittymistä. Jos on yhtään hajamielisyyteen taipuvainen tai omaa muuten keskittymishaasteita, selkeästi rajattu alue lisää tehokkuutta. Silloin työskentelee juuri siellä missä pitääkin, eikä harhaudu fiksailemaan paikkoja vähän sieltä ja täältä, riippuen siitä minne katse osuu. Meidän eteinen on helppo rajata ovien perusteella: eteinen on tila, joka rajoittuu ulko-oven, lastenhuoneen oven ja makuuhuoneen ovien väliin.

Ensimmäisenä poistetaan roskat. Eteisestä löytyi: tyhjä paperinen kauppakassi, joka oli jäänyt kiireessä keskelle lattiaa, roskiin meneviä kuitteja tasoilta, rusinoita, pariton sormikas.  Roskia löytyy melkein aina. On ihan hassua, miten niitä aina löytyykin, vaikka mukamas meilläkin on arkielämässä ns. perussiistiä.

Roskien jälkeen palautetaan paikalleen kaikki sellainen, joka selvästi on väärällä paikalla. Ulkolelut lelukassiin pois eteisen hyllyltä, paperit työhuoneeseen piirongin päältä, talvikengät kenkälaatikkoon pois lattialta, vesipullo keittiöön odottamaan tiskausta. Eksyneet hanskat ja pipot omaan koriin, lattialla seikkailevat kengät hyllyyn. Tämän vaiheen jälkeen alkaa näyttää jo varsin hyvältä. Jos kyseessä olisi normaali viikkosiivous, tässä vaiheessa ottaisin imurin esiin, ja sen jälkeen olisikin jo valmista.

Koska nyt oli kuitenkin erikoistilanne, ja eteinen piti saada loistamaan poikkeuksellisen väljänä ja kutsuvana, edessä oli vielä se kuuluisa stailausvaihe. Tätä ei Tavarataidoissa käsitellä, mutta kun edessä on isot juhlat, stailaan kyllä minkä kerkeän. Meidän eteisessä se tarkoitti seuraavaa: lastenrattaat ja potkulaudat kuskattiin taas taloyhtiön vaunuvarastoon. Naulakko tyhjennettiin lähes kokonaan takeista, joskin tähän oli myös se käytännöllinen syy, että muuten vieraiden takit eivät olisi mahtuneet. Levällään oleva pöytäkalenteri suljetaan, ja hyllyt järjestetään niin ettei mikään näytä tursuvan tai pursuvan mistään. Pipokori muuttaa väliaikaisesti ylähyllylle. Lopputuloksena on avaraa, väljää ja kaunista.

Sitten on vielä se perinteinen siivousosio, jossa puhdistetaan lika pois. Imuroidaan lattia. Putsataan tahra keskeltä mattoa. Pyyhitään pölyt ja sormenjäljet, oiotaan taulut suoraan. Minä myös pesin pari seinää. Kuulostaa vähän liiottelulta, mutta ei ole. Kun esimerkiksi rattaat vie pois paikalta jossa niitä säilytetään yli 90% ajasta, takaa paljastuva seinä ei näytäkään enää valkoiselta, vaan siitä erottuu kuraroiskeita ja muuta likaa. Ihan rehellinen pesuaineella ja märällä rätillä pyyhkiminen oli siis paikallaan. Tämän jälkeen pyyhitään kädet ja ihaillaan hetki eteistä, joka on viritetty niin tyylikkääksi ja kutsuvaksi kuin suinkin mahdollista.

Ja miten sitten käy? Lisätään 30 vierasta, jonka jälkeen naulakko pysyy enää hädintuskin pystyssä, lattialla lainehtii kenkämeri eikä seesteisyydestä ole tietoakaan. Suunnilleen 10 ensimmäistä vierasta saa vielä vilauksen täydellisyydestä, mutta sen jälkeen eteinen näyttää samalta kuin missä tahansa kotibileissä. Kauhea paradoksi! Mutta sellaistahan elämä on. Hetken voi näyttää hirveän hienolta, sitten illuusio särkyy. Mutta siinä vaiheessa kaaoksella ei enää ole väliä, sillä kaikki nauttivat oikeasti tärkeistä asioista olohuoneen puolella – musiikista, seurasta ja hyvästä tunnelmasta. Ja kun viimeinen vieras on poistunut, eteinen on jälleen tyhjä.

Muistutus: Bookbeatin kampanja vielä maaliskuun ajan!

Hei, muistattehan, että Bookbeatin kampanjakoodi toimii maaliskuun loppuun asti! Jos olet kiinnostunut äänikirjoista tai e-kirjoista, niistä saa Bookbeatista. Saa toki muualtakin, mutta uusille käyttäjille on tarjolla kuukauden ilmainen kokeilujakso, jos kirjaudut lukijaksi täältä. Kuukauden jakson jälkeen sopimus jatkuu normaalisti kuukausilaskutuksella, ellet sitten peru sitä aiemmin. Itse rakastan äänikirjoja, kuuntelen niitä aina samalla, kun teen jotain tylsiä kotihommia. Tiskaaminen on mukavampaa, kun voi keskittyä johonkin kiinnostavaan samalla. Jos taas kirjahylly on jo täynnä, e-kirja on hyvä vaihtoehto.

Tavarataidot on vilahdellut Bookbeatin tv-mainoksissa, ja sen saa tuolta palvelusta sekä e-kirjana että äänikirjana, kumpi vain paremmin sopii. Voit siis hyödyntää ilmaisen kokeilujakson, jos esimerkiksi tämä kirja kiinnostaa.

Olen juuri päivittänyt Tavarataitojen omat sivut, jotka löytyvät tuosta yläpalista. Tätä blogia lukevien arvioita kirjasta löytyy täältä. Vieritä sivua alaspäin, jotta pääset kommentteihin asti. Samalle sivulle olen kerännyt kaikki lehtijutut, jotka Tavarataidoista on julkaistu. Tässä kuussa on tulossa pari lehtijuttua lisää, linkkaan niihin sitten jutut ovat ulkona. Tuolta sivulta löytyy myös linkkejä muihin blogeihin, joissa on kirja-arvioita Tavarataidoista. Jos siis kiinnostaa, mitä muut ihmiset ovat kirjasta sanoneet, klikkaa itsesi tänne.

Viikon vinkit: lihaopas, muotia, lagom sekä tavarataitoja sisustusnäkökulmasta

Vinkkasin tästä jo Arkijärjen facebook-sivuilla, mutta laitan sen myös tänne: WWF on julkaissut kalaoppaan rinnalle lihaoppaan, mikä on oikein tervetullut lisä. Muuten noista facebook-sivuista: tällaisina viikkoina, kun olen kiireinen muiden töiden kanssa ja blogissa on hiljaisempaa, päivitän kuitenkin facebookiin kiinnostavia linkkejä ja muita lyhyitä päivityksiä. Joten jos seuraat sivua, saat sitä kautta päivityksiä, vaikka itse blogi ei päivittyisikään.

Tiedän että Hesarin maksumuuri on ärsyttävä. Linkkaan silti tämän jutun suomalaisesta Timo Rissasesta, joka toimii kestävän vaatesuunnittelun professorina kuuluisassa designkoulussa New Yorkissa. Sen lisäksi, että miehen elämäntarina itsessään on todella kiinnostava, hänen näkemyksensä muodista ovat myös. Jutussa on paljon kiinnostavaa faktaa vaatteiden valmistuksesta ja vaatevalmistuksen ongelmista. Joku voisi seuraavaksi julkaista Vaateoppaan näiden kala- ja lihaoppaiden rinnalle!

Tanskalaisilla on hygge, suomalaisilla sisu ja ruotsalaisilla lagom. Onko onnellisuuden salaisuus siinä, että on tyytyväinen siihen mitä on? Ainakin kohtuullisuus on hyvästä, olipa aihe mikä tahansa. (MTV)

Törmäsin Tavarataitoihin yllättäen sivustolla nimeltä sisustuskaupat.fi. Tällä kertaa näkökulma on sisustuksessa, mikä on hauskaa, koska se ei kuulu lainkaan omiin harrastuksiini. On aina mielenkiintoista lukea jonkun muun tulkintaa omasta tekstistä.

Viikon vinkit uudelleen!

Jotain kummallista tapahtui täällä blogissa. Olinkohan peräti joutunut hakkeroinnin uhriksi? Päivitin wordpressin nyt ajantasalle, ja uuden päivityksen myötä kävi ilmi että edellisessä oli ilmeisesti ollut tietoturva-aukko. Ei pitäisi olla enää.

Mutta, koska ilmeisesti jotain outoa tuolla on ollut, laitan linkit tähän uudelleen:

Haastatteluni Savon Sanomissa, juttelin toimittajan kanssa mm. siitä, onko ihmisiltä nykyisin arkijärki hukassa.

YLE testasi, millaista bakteerikasvustoa syntyy vesipulloon, jota ei pestä. (Tiedoksi, että kannattaa pestä).

Ja lopuksi mahtava uutinen: Finnlayson jatkaa kierrätyskampanjaansa, ja kerää tällä kertaa farkkuja ja farkkutakkeja. Niistä tehdään pyyhkeitä, jotka tulevat myyntiin toukokuussa. Tämä on hienoa!

Kirjakauppapolitiikkaa ja kosmetiikkapohdintoja

Olen kotona kuumeen kourissa, joten tällainen vähän sekalaisempi päivitys tänään. Ensin vähän asiaa Tavarataidoista. Kun kuljin kaupungilla tänään, huomasin että Suomalainen Kirjakauppa ei ole ottanut Tavarataitoja ollenkaan hyllyvalikoimiinsa. Kysyin kassalta ja tilanne on sama kautta Suomen. Tämä tuntui tietysti kirjailijan näkökulmasta tylsältä, mutta asialle on looginen selitys. Suomalainen kuuluu Otavamedialle, joten he tietenkin nostavat ennen kaikkea oman kustantamon kirjaa samasta aiheesta (Mira Ahjoniemen Loistava järjestys – on muuten parhaillaan luettavana minulla). Joten jos paikkakunnallasi ei ole muuta kirjakauppaa, niin tämä on syy sille, miksei kirjaa ole näkynyt hyllyillä.

Muualta Tavarataitoja kyllä saa! Ja saa niitä Suomalaisestakin, jos tilaa kassalta. Toimitusaika on kuulemma pari päivää. Mutta toisaalta nettikaupat toimivat yhtä hyvin. Esimerkiksi Adlibris toimittaa kirjan samassa ajassa ilman toimituskuluja. Samasta osoitteesta saa myös ääni- ja e-kirjaversiot, jos ei halua kotiinsa lisää fyysisiä tavaroita.

Olen pohdiskellut vaatteiden ohella kosmetiikkaa. En ole sen ostamista seurannut, mutta eräs lukija vinkkasi kommenteissa, että olisi kiinnostavaa lukea myös siitä. Niinpä ajattelin kysyä teiltä: kiinnostaisiko esimerkiksi kuukauden mittainen ostoseuranta? Voisin kokeiluluonteisesti sellaiseen lähteä, vaikka en koekaan kosmetiikkaa ongelmaksi itselleni sen enempää määrän kuin siihen käytetyn rahankaan puolesta. Ajattelin listata kaiken mahdollisen kosmetiikan hammastahnasta lähtien. Tämäkin voisi olla avartavaa, sillä eihän sitä oikeasti enää muutaman viikon jälkeen enää muista, mitä kaikkea on ostanut. Esimerkiksi tiedän ostaneeni meikkivoiteen, käsisaippuaa ja suihkusaippuaa, mutta oliko jotain muuta? Ei mitään käsitystä.

Olo on nyt sen verran hutera, että jätän tämän päivityksen tällaiseksi. Viikon vinkkejä jälleen sunnuntaina. Ai niin, ja tuolla blogin facebook-sivuilla on uusi video, jossa kerron Tavarataidoista. Niitä on tulossa vielä lisääkin. Käykäähän kurkkaamassa.

Tavataan tänään Akateemisessa!

Muistutan vain, että tänään lauantaina 28.1. olen Akateemisessa kirjakaupassa Eva Kelan vetämässä paneelikeskustelussa. Mukana lisäkseni myös Marja Putkisto, Minna Marsh ja Anu Kiiveri. Eva aikoo ainakin tiedustella, tarvitaanko elämäntaito-oppaita lainkaan ja jos, niin mihin.

Jos et pääse paikalle, niin tilaisuus tulee suorana lähetyksenä nettiin. Sen voi katsoa täältä: http://www.akateeminen.com/fi/tapahtumat/tapahtuma/news/detail/News/281-hyvinvointi-kohtaamispaikka-helsinki/ Arvelen, että tästä jää myös tallenne Akateemisen nettisivuille myöhemmin katseltavaksi.

Olen keskustelun jälkeen omalla standilla kirjoittamassa omistuksia ja juttelemassa kaikkien kanssa, jotka vain uskaltautuvat paikalle. Olisipa tosi hauskaa tavata teitä lukijoita ihan elävänä! Joten tulkaa rohkeasti moikkaamaan, jos satutte paikalle.

Viikon vinkit: Tavarataidot Akateemisessa, palovarottimet ja kenkien puhdistus lumella

Olen ensi lauantaina 28.1. klo 12- 12.45 Akateemisessa kirjakaupassa juttelemassa Marja Putkiston, Anu Kiiverin ja Minna Marshin kanssa hyvinvoinnista. Keskustelutilaisuuden jälkeen voi tulla juttelemaan muuten vaan. Tulkaa ihmeessä moikkaamaan, jos satutte paikalle!

Varsinainen linkkivinkki koskee tällä kertaa palovarottimia. Niitä on runsaasti erilaisia ja eri tavoin toimivia. Tässä jutussa esitellään erilaiset varottimet kattavasti, sekä annetaan täsmälliset ohjeet, miten monta varotinta asunnossa kuuluisi olla. (YLE)

Viikon viimeinen vinkki ei ole linkki, vaan kikka jonka keksin eilen itse ulkoillessani. Nimittäin vaaleat talvikengät voi puhdistaa lumella samaan tapaan kuin matot. Minulla on vaaleanruskeat nupukkikengät, joihin oli syksyn mittaan tullut kura- ym. tahroja. Olin ohimennen mietiskellyt, pitäisikö niitä yrittää putsata mokkakumilla tai harjalla. Puistossa tuli kuitenkin mieleen, että ehkä kuiva pakkaslumi tehoaisi myös kenkiin. Ja sehän tehosi! Otin kourallisen puhdasta lunta ja hankasin sillä kenkiä. Tahrat hävisivät samantien eikä itse kengälle tapahtunut mitään. Superkätevää! Kotona spreijasin kengät kosteussuoja-aineella. Nyt ne ovat jälleen uuden veroiset. Tätä vinkkiä siis suosittelen, mutta tietysti omalla vastuulla. Kannattaa varmaan kokeilla ensin johonkin huomaamattomaan kohtaan, jos ei ole materiaalin kestävyydestä varma.

Arvonta suoritettu!

Eiliseen arvontaan osallistui 58 ihmistä, ja internetistä löytynyt satunnasnumeroita arpova kone päätyi valitsemaan kommentoijan numero 57. Hän on nimimerkki Terhi, ja tässä muuten näkee, että osallistua kannattaa, vaikka ihan viime minuuteilla. Kommentti on nimittäin jätetty klo 23.11. Joten Terhi, tarkkaile sähköpostiasi 🙂

Muistakaa kuitenkin, että jos et vielä ole BookBeatin käyttäjä, voit hyödyntää tämän linkin, josta rekisteröitymällä voit kokeilla palvelua ilmaiseksi neljän viikon ajan. Tavarataidot-äänikirja on siis teidän kaikkien ulottuvilla sitä kautta, ja toki moni muukin kirja. Tämä etu on voimassa 31.3. asti.

BookBeat-arvonta ja etukoodi

Olen aivan superiloinen siitä, että Tavarataidot tehtiin näin heti alusta lähtien myös äänikirjaksi. Äänikirjat ovat minusta monin tavoin ihania: ne eivät vie tilaa hyllyssä ja niitä voi kuunnella samalla, kun tekee jotain muuta. Tykkään itse kuunnella äänikirjoja esimerkiksi lenkillä, siivotessa tai pitemmillä automatkoilla.

Tämän arvonnan voittaja saa kuitenkin paljon muutakin kuin Tavarataidot: palkintona on 6 kuukauden lahjakortti BookBeatille. Se tarkoittaa sitä, että voittaja saa kuunnella puolen vuoden ajan niin paljon äänikirjoja kuin vain ehtii ja jaksaa. Puolen vuoden jälkeen tilaus jatkuu normaalilla hinnalla, ellei sitä peruuta sitä ennen (minkä saa siis tietenkin tehdä, jos haluaa). Tämän palkinnon arvo on noin 100€, joten etenkin äänikirjojen ystävät, tämä on teille 🙂 Voit osallistua jättämällä kommentin tämän postauksen perään. Muista jättää myös sähköpostiosoite sille varattuun kohtaan (ei näy muille kuin minulle), jotta voin ottaa voittajaan yhteyttä. Aikaa osallistumiseen on  16.1.2017 klo 24.00 asti, eli toisin sanoen tämä päivä. Huom! Tähän arvontaan voivat osallistua myös ne, joilla on jo BookBeatin tilaus, ei tarvitse olla uusi käyttäjä.

Mutta vaikka arvonnassa ei onnistaisi, minulla on lohdutuspalkinto: Jos et ole vielä BookBeatin käyttäjä, koodilla tavarataidot voi kokeilla BookBeatia kuukauden ajan ilmaiseksi. Klikkaa tästä linkistä, niin pääset rekisteröitymään ja saat edun. Neljän viikon jälkeen tilaus jatkuu normaalilla hinnalla, mutta jos palvelu ei miellytä, sen voi katkaista milloin tahansa. BookBeatin normaali kokeilujakso on kaksi viikkoa, joten tällä koodilla saa siihen pari viikkoa ekstraa. Tätä kautta Tavarataidot on äänikirjana kaikkien teidän kuunneltavissa, jotka ette vielä ole BookBeatiin rekisteröityneitä. Etukoodi on voimassa 31.3.2017 asti.

Lopuksi vielä pieni pyyntö. Jos kuuntelet tai luet kirjan, niin olisi mahtavaa kuulla mitä mieltä olit! Palaute on kirjailijalle tosi arvokasta. Olen avannut kommentoinnin, tuonne Tavarataitojen omille sivuille, jotta uudetkin lukijat voisivat nähdä, mitä muut ovat kirjasta tykänneet.  Kun tiedän, että teistä lukijoista moni on jo kirjan lukenut, (ja tämän arvonnan jälkeen myös kuunnellut), niin olisi tosi kiva kuulla mielipiteitänne.