Melkein sopiva – eli miksi vaate jää kaappiin

Taannoin oli puhetta siitä ideasta, että pitäisi hankkia vain sellaisia vaatteita, joita tietää käyttävänsä ainakin 30 kertaa. Aloin tuolloin pohtia, miksi jotkut vaatteet jäävät käyttämättä. Jos ajattelen esimerkiksi tänä vuonna ostamiani vaatteita, on päivänselvää, että siellä on sellaisia, jotka eivät vielä ole lähelläkään tuota lukua.

Yksinkertaisin syy on se, että nyt on väärä vuodenaika ko. vaatteelle. Tämä ei tietenkään ole millään tasolla ongelma, sillä Suomessa ei tarvitse huolehtia siitä, tuleeko esimerkiksi fleece-takille vielä käyttöä. Sitten on niitä vaatteita, joita pidetään ylipäätään niin harvoin, että kymmeniin käyttökertoihin menee pitkä aika, koska sopivia tilaisuuksia on sen verran harvakseltaan. Tammikuussa ostamani villainen kotelomekko on edelleen ehkä vuoden paras hankinta, vaikka olen pitänyt sitä vasta 3-4 kertaa. Mutta syksylle kertoja tulee lisää, ja muutamassa vuodessa asu on jo maksanut itsensä takaisin.

Mutta sitten on vaatteita, joiden kuvittelin ostohetkellä liittyvän vaatevarastoni ydinvalikoimaan, mutta niin ei sitten käynytkään. Nämä ovat kiinnostavia. Miksi ostohetken visio ei toteutunutkaan? Ostin esimerkiksi housut. Niissä oli kaikki, mitä olin etsinyt: istuva leikkaus, sopivan mittaiset lahkeet, hieman erikoisempi väri ja materiaali. Halusin farkuille korvikkeet, ja kun nämä löytyivät, ostin heti kahdet eri väriset. Mutta kuinkas kävi? Käyttökertoja on tullut vuoden aikana molemmilla yhteensä alle 10. Jotenkin niiden tyyli ei sitten kuitenkaan tuntunut omalta.

On myös ostoksia, jotka on tehty halvan hinnan huumassa ajattelematta ostosta muuta kuin ihanuus/halpuus ration näkökulmasta. (Ihanuus ei valitettavasti ole sama asia kuin käytännöllisyys.) Juuri näiden vaatteiden kohdalla olisi ollut viisaampaa harkita vähän pidempään. Ostin esimerkiksi kengät, joita täälläkin esittelin:

Ne ovat kieltämättä ihanat ja hyvin halvat. Muistan pitäneeni niitä viime vuonna kerran. Tänä vuonna ne eivät ole olleet jalassa vielä kertaakaan. Esimerkiksi keväämmällä harkitsin niiden ja 9 vuotta vanhojen klassikkopumpsien välillä, ja päädyin niihin vanhoihin. Miksi? Klassikkomalli näytti paremmalta. Nuo uudet kengät eivät myöskään ole ihan niin mukavat jalassa, kun aluksi kuvittelin. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut viisaampaa jäädä ostamatta, mutta toisaalta viime vuonna en ollutkaan vielä ostolakossa, joten näitä ostoksia sattui useammin. Tänä vuonna en ole tällaisiin juuri sortunut.

Nämähän ovat kaikki ihan päteviä syitä sinänsä, mutta ollakseni täydellisen rehellinen, yleisin syy ei kuitenkaan ole mikään noista. Tunnen värini ja tyylini, muistan enimmäkseen millainen elämäntyyli minulla on enkä kovin usein hairahdu ostamaan vaatteita jollekin mielikuvitushahmolle. Vaatteen pitämättä jääminen ei siis yleensä johdu siitä, että se ei vaatteena miellyttäisi minua. Todellinen syy on väärä koko. Kuinka moni tunnistaa itsensä tästä? Vaate jää pitämättä, koska se on hieman liian pieni (tai suuri, mutta sellaisia kaapissa on hyvin vähän). En haudo kaapissani enää niitä vaatteita, joihin mahduin joskus 19-vuotiaan ruipelona. Nämä nykyiset vähäiselle käytölle jääneet vaatteet ovat noin puoli numeroa liian pieniä. Siis sellaisia, jotka menevät päälle, mutta jotka sitten epämiellyttävästi vähän puristavat tai hankaavat tai kiristävät. Niitä, jotka eivät lopulta näytä oikein siltä miltä pitäisi. Siis sellaisia periaatteessa joo… mutta oikeasti ei.

Näitä vaatteita ei ole mitään järkeä laittaa pois. Katsokaas kun kyllä ne välillä sopivat! Tykkään niistä, haluan pitää niitä, mutta aina ne eivät tunnu hyviltä. Jos nyt joku teistä tunnustaa säilövänsä kaapissaan ns. tavoitevaatteita, voin sanoa että ymmärrän. Etenkin, jos tavoite on sanotaan vaikkapa kahden kilon päässä. (Jos tavoitteeseen on 20 kiloa, sitten kannattaa jo harkita poistamista.) Mutta tästä seuraa se, että kaikkia vaatteita ei tule pidetyksi yhtä paljon. Ja kyllä tämä ilmiö on olemassa myös toiseen suuntaan, vaatevarastossani on myös muutama sellainen vaate, jotka eivät istu kunnolla silloin, kun satun painamaan pari kiloa vähemmän. Olisi tietysti ihanaa päätyä johonkin itseään miellyttävään kokoon, ja pysytellä siinä gramman tarkkuudella elämänsä loppuun asti. Valitettavasti en vain usko, että näin tulee itselleni koskaan käymään.

Miksi teillä jää vaatteita vähälle käytölle? Tunnistaako joku muukin itsensä tästä ”melkein sopiva” -syndroomasta? Vai onko taustalla muita syitä?

Kapselipuvusto minulle?

Olen koko viikonlopun pohtinut sellaista, että pitäisikö kokeilla niin sanottua kapselikaappia (capsule wardrobe). Sillä tarkoitetaan puvustoa, joka koostuu rajatusta vaatevalikoimasta. Ideana on, että kaikki puvuston osat sopivat keskenään yhteen, ja jokaiselle vuodenajalle koostetaan oma kapseli. Näin syksyn ollessa ovella voisi olla hyvä hetki aloittaa tällainen kokeilu. Kapselikaapin hyötynä on mm. se, ettei vaatteiden valitsemiseen mene kovin kauaa, kun kaikki sopii yhteen; periaatteessa on aina hyvin pukeutunut ja kaiken kaikkiaan vaateasiat ovat täydellisesti hallinnassa.

Olenkin ahkerasti opiskellut aihetta. Pääasiallisena lähteenä minulla on ollut Capslook.fi -sivusto, sekä muutama englanninkielinen lähte. Minua kiehtoo ajatus siitä, että kaikki olisi yhteensopivaa keskenään ja haluaisin mieluusti näyttää ihan supertyylikkäältä joka päivä näkemättä sen kummempaa vaivaa. Toisaalta ikuisena kyseenalaistajana näen tässä systeemissä myös ongelmia.

Minulla on vaatteita, joista pidän kovasti, mutta jotka eivät sovi kovin monen muun vaatteen kanssa yhteen. Mitä tällaisille pitäisi tehdä? Nämä ovat niitä vaatteita, joiden puoleen käännyn, kun haluan vaihtelua. Vaihtelunhalu on se, mihin aina törmään näissä erilaisissa vaatteiden määrää rajoittavissa ideoissa. Haluan mahdollisuuden vaihteluun, vaikka pitäisinkin 90% ajasta samoja vaatteita. Toisaalta päivittäinen univormuni koostuu farkuista ja yläosasta, ja farkkujen kanssa sopii mikä tahansa. Siinä suhteessa kapselin muodostaminen ei vaikuta kovin vaikealta.

Toinen askarruttava asia on se vaatteiden siirtely ja pakkaaminen. Minulla on kausivaatteet, jotka ovat laatikossa ylähyllyllä. Kesäksi pakataan pois paksut villapaidat, talvella vaihdan sinne kevyet hameet, mekot ja topit. Jos olen ymmärtänyt kapselipuvuston idean oikein, siinä olisi kuitenkin tarkoitus pitää esillä vain ne vaatekappaleet, jotka kuuluvat sen hetkiseen kapseliin. Ne kaikki muut pitäisi saada pakattua johonkin pois silmistä. En tiedä toimivatko kaikki tosiaan näin, mutta minusta vaatteiden pakkailu ja kuskailu kuulostaan hyvin epäkäytännölliseltä ja työläältä. En halua mitään vaaterekkiä makuuhuoneeseen, vaan haluan pitää kaikki vaatteet ovien takana piilossa. Ihmettelen siis, että mitä haittaa siitä olisi, jos kaikki vaatteet selkeitä kausivaatteita lukuunottamatta olisivat saatavilla?

Kolmas ongelma on se uuden ostelu. Vaikka monessa lähteessä todetaan, että kapselin voi koostaa niistä vaatteista jotka omistaa, usein voi olla tarpeen kuitenkin hankkia muutama kulmakiven virkaa toimittava vaate uuteen puvustoon. Tämähän ei rimmaa ollenkaan ostolakkoajatukseni kanssa, eikä se oikein sovi tyytymisen filosofiaankaan. Ne yksittäiset vaatteet, jotka eivät sovi kovin monen muun vaatteen kanssa ovat sellaisia, joista pitäisi epäilemättä hankkiutua eroon. Mutta kun vaatteista eroon pääseminen on niin hirveän hankalaa, käytän mieluummin kaikki loppuun, jos vain suinkin mahdollista. Toisaalta tällaisella mentaliteetilla ei varmaan saisi kasaan hirveän tiivistä kapselia.

Näitä pohdiskellessani päädyin lopulta Capslook.fin sivuilla juttuun, jonka otsikko oli Mistä tiedät, että tarvitset kapselipuvuston? Tämähän oli suora vastaus otsikon kysymykseen, ja tässä kysymykset ja vastaukseni:

  1. Laitatko illalla seuraavan päivän vaatteet valmiiksi? -En.
  2. Jos jätät vaatteiden valinnan aamuun, tuleeko aamustasi kaoottinen ja kiireinen? -Yleensä ei.
  3. Roikkuuko kaapissasi vaatteita, joissa on vielä hintalappu kiinni? –Ei. Otan yleensä kaikki vaatteet käyttöön saman tien. Siinä islantilaisessa villapaidassa saattaa olla vielä laput kiinni, mutta paidan aika on sitten, kun ulkona on noin -10°C.
  4. Tuntuuko sinusta usein, että sinulla on kaappi täynnä vaatteita, muttei mitään päällepantavaa? -Ajoittain tuntuu, mutta ei yleensä. 
  5. Tuntuuko sinusta, että vaatepyykkiä kertyy enemmän kuin muilla ihmisillä? -Minulla ei ole aavistustakaan, paljonko muilla ihmisillä kertyy pyykkiä. En usko että olen poikkeus. 
  6. Kun katsot vaatekaappiisi, saako se sinut kiristelemään hampaitasi ja muistuttaa tekemättömistä asioista? – No ei. 
  7. Tuntuuko sinusta, että tyylisi on hukassa tai että sinulla ei ole omaa tyyliä? -Ei. Selvitin tyyliasioita muutama vuosi sitten, ja olen lopputulokseen tyytyväinen. 
  8. Haluaisitko käyttää vähemmän aikaa arkisin asujen valitsemiseen? -Mahdollisesti. Ajoittain iskee sellainen ”mitä oikein päälle” -jumitus, mutta useimpina arkiaamuina vedän farkut jalkaan ja valitsen säähän sopivan yläosan. 

Koska en vastannut yhteenkään kysymykseen painokkaasti KYLLÄ, teen sen johtopäätöksen, että kapselipuvusto ei hyödyttäisi minua merkittävästi. Tässä alkoi kuitenkin kiinnostaa se, mahtaako olla niin, että käytännössä jo sovellan kapselipuvustoa tietämättäni? En noudata noita tiettyjä sääntöjä, joita tuossa ylempänä jo kyseenalaistinkin. Mutta koska toisaalta kaapissani ei tunnu olevan niitä ongelmia, jotka yleensä johdattavat ihmiset kapselipuvuston ääreen, saattaa olla, että minulla ehkä onkin käytössä puvuston periaatteet. Päätin siis huvikseni kuvata päivän asut, ja viikon lopussa laskea, kuinka monta vaattetta minulla oli viikon aikana käytössä. Veikkaan, että lopulta päädyn aika paljon kapselia muistuttavaan lopputulokseen.

Onko lukijoissa kapselipuvustoa käyttäviä? Olisi kiva kuulla kokemuksia!

Pitääkö tavaroiden ilahduttaa?

Aina kun kirjoitan jotain Konmarista, jään miettiään sitä moneksi päiväksi. Jotain erikoista tuossa ”ideologiassa” on, koska se herättää niin paljon ajatuksia. Tällä kertaa jäin pohtimaan ilahduttamista. Konmarin mukaan pitäisi säilyttää vain sellaisia tavaroita, jotka tuottavat iloa. Mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa? Ainakin minulla menee sekaisin monta asiaa: onko jokin tavara ”hieno”, tykkäänkö siitä muuten vain tai onko se vain käytännöllinen? Näiden pohdintojen lisäksi minulla on yksi iso kysymys, jota Konmarissa ei käsittääkseni käsitellä ollenkaan. Nimittäin jaksanko nähdä vaivaa jonkun tavaran korvaamiseksi, vaikka inhoaisin nykyistä?

Tämä viimeinen on omalla kohdallani aika tärkeä juttu, joka konkretisoitui kun katselin yöpukuvalikoimaa. Ensinnäkin se ei ole suuren suuri – kaikki mahtuu pystyyn viikattuna yhteen riviin korin reunaan. Olisiko vaihtoehtoja 6-7. Mutta jos alan käydä niitä läpi sillä lailla, että todella mietin millaisen sykähdyksen sydämessä vaate saa aikaan, joukossa taitaa olla vain kolme sellaista vaatetta, joista oikeasti tykkään. Niistä yksi on käsinpestävää silkkiä, eli se ei sovellu arkikäyttöön ja toinen taas liian lämmin pidettäväksi muuten kuin kovilla pakkasilla. Jos toteuttaisin Konmaria kirjaimellisesti, jäljelle jäisi käytännössä yksi yöasu.

Ne muut ovat sellaisia, että voisin tehdä niistä lattiarättejä samantien. Mutta vaikka tiedostan, että niissä on liikaa vikoja läpäistääkseen edes kevyttä maritusta, en voi heittää niitä pois. Minulla menisi nimittäin kuukausitolkulla ennen kuin saisin ne korvattua uusilla ja ilahduttavilla. En vaan JAKSA lähteä etsimään uusia yöpaitoja, kun ne kaapissa olevat vielä pysyvät saumoistaan kasassa. Tässä mielessä oikeaoppinen konmaritus olisi mahdoton ajatus. Minun pitäisi nimittäin ensin hankkia ne korvaavat tilalle, ennen kuin voisin heittää pois. Eli käytännössä ilo siitä, ettei tarvitse vaivauta kaupoille, voittaa sen mahdollisen harmituksen siitä, että vaate ei ole hieno eikä muutenkan kovin ihana.

Toisaalta tämä käynnissä oleva ostolakko pakottaa miettimään tarkasti, mihin vaatteisiin oikein haluan investoida. Farkkuja tarvitsen kulkeakseni säädyllisesti puettuna ihmisten ilmoilla, joten täytyy tehdä valintoja: jos haluan minimoida vaateostokseni, mistä päästä jätän uudet ostamatta? Näistä vaihtoehdoista valitsen ehjät farkut ja jätän kauniit yöpaidat kauppaan. Tästä päästään siihen, mistä Konmaria usein kritisoidaan, eli epäekologisuuden puutteeseen. On sanottava, että tietyllä tavalla nautin siitä, että käytän noita kulahtaneita yöpaitoja kaikesta huolimatta, ja sillä lailla lykkään uuden ostamista. Panostus on maailman mittakaavassa pieni, mutta yksilön tasolla saan suurta tyydytystä siitä, etten osta uutta. En kuluta! Vaate ei siis tuota iloa itsessään, mutta se, että siitä huolimatta käytän sitä, tuottaa. Paradoksaalista, eikö totta? Osasikohan Marie Kondo aavistaa, millaisiin ajatusketjuihin hänen kirjansa saattaa ihmiset johtaa?

Jos kotona on hirveästi tavaraa, joka ahdistaa, ja josta ei edes oikein tiedä mikä on mitäkin, Konmari voi olla hyvä tapa päästä raivaamisen alkuun. Mutta siinä tilanteessa, kun kodin tavaramäärä on ihan hallinnassa, menetelmä ei mielestäni välttämättä ole paras mahdollinen. Nimittäin on paljon näitä muitakin näkökulmia, joita Marie ei ole ottanut huomioon. Mitä mieltä olette, marittajat ja muut?

Viikon vinkit: Meriroskis, muovinkierrätystä ja vaatekomeron järjestystä

EDIT: Nyt myös linkki mukana! Tiesittekö, että on keksitty meriroskis, joka imee vettä sisäänsä ja siivilöi siitä muovia? Minusta on huikeaa, että tällainen keksintö on, ja että sellainen on laitettu myös Helsingin edustalle. Kaksi kappaletta tuntuu vain kovin vähältä, miten näitä voisi saada lisää? Jos systeemi toimii, voisivatko ihmiset ruveta meriroskiskummeiksi, ja osallistua näiden rahoittamiseen? Minä ainakin olisin valmis siihen. Juttu on kiinnostava muutenkin, mikäli muovijätteen vähentäminen Itämerestä kiinnostaa. (YLE)

Jatketaan muoveilla. Miksi muovin kierrättäminen on niin vaikeaa ja miten nämä haasteet ylitetään? Allekirjoitan näistä ”tekosyistä” monta, enkä tällä hetkellä kierrätä muovia. Tuntuu että siihen pitäisi taas ruveta, mutta tosiasia on että onhan se työlästä. Tosin ns. oikein tekeminen usein on. (YLE)

Tässä kuvapitoisessa jutussa on ihan käteviä vinkkejä vaatekaapin järjestämiseksi. Parhaiten näistä on hyötyä, jos käytössä on vaatekomero, tavallisessa kaapissa ei välttämättä ole näille ratkaisuille tilaa. (Iltalehti)

Vähempi on parempi?

Lisää vaatepohdintoja. Kun luen teidän kommentteja, monilla tuntuu olevan jokin henkilökohtainen vaateraja tai -tavoite, joka pyörii jossakin sadan vaatteen tienoilla. Osaatteko kertoa miksi näin? Mistä tuo (tai joku muu) lukumäärä tulee? Tämä on minusta kiinnostava kysymys. Täsmennetään vielä, että kun minä lasken vaatteita, lasken ihan kaikki vaatteet mukaan, siis kumisaappaista ja villahousuista lähtien. Eli en ajattele niin, että 100 + urheiluvaatteet + juhlapuvut + alusvaatteet jne., vaan oletan että 100 sisältää nuo kaikki.

Olen tässä omia ostoksia ja poistoja seuratessa miettinyt paljon sitä, onko minulla liikaa vaatteita. Sata vaatetta tuntuu ilmaan heitettynä niin isolta määrältä vaatteita, että totta kai sillä voisi kuvitella pärjäävän paremmin kuin hyvin. Mutta minulla on monta sataa vaatetta, tiedän sen vaikka en niitä kaikkia edes laskisi. Tämän voi helposti päätellä, kun rupeaa miettimään eri vaatekategorioita, niistä kertyy yhteensä iso määrä. Esimerkiksi takit: toppatakki, kaksi villakangastakkia (pitkä ja lyhyt), pari kevyempää tikkitakkia, nahkatakki, kuoritakki ulkoiluun, pari hupparia, juoksutakki, kaksi trenssiä, sadetakki sekä vielä muitakin. Johan noista tulee äkkiä 15 vaatetta. Samalla tavalla löytyy ainakin 15 paria sukkia, saman verran sukkahousuja, t-paitoja… Kun alkaa samalla logiikalla luettelemaan joka ikisen vaatteen, niin sata eri riitä kuin alkuun. Jos kengät lasketaan mukaan, ei ole enää toivon hiventäkään.

Mutta tässä on sellainen juttu, että näille kaikille vaatteille on tilaa ja paikka kaapissa. Ainoat, jotka vievät vähän liikaa tilaa, ovat juuri nuo takit. Voisin parista sellaisesta luopua. Mutta tilanne ei ole takkienkaan suhteen mahdoton, koska meillä on mahdollisuus säilyttää väärän kauden takkeja vintillä. Kun laitan kesämekot laatikkoon ylähyllylle, talvimekot mahtuvat roikkumaan mukavan väljästi, ja sama päinvastoin. Kenkätilanne on myös hallinnassa, vaikka määrä ehkä kuulosta hurjalta. Säilytän kenkiä laatikoissa, joista näen mitä niissä on sisällä. Kahdet kengät mahtuvat yhteen laatikkoon. Osa on vaatekaapin lattialla siisteissä pinoissa, osa taas eteisessä hyllyllä, joka on sijoitettu lähemmäs katonrajaa. Niitä ei siis pyöri pitkin poikin lattioilla. Vaihdan kenkiä laatikosta käyttöön sesongin mukaan. Juhlakengät ovat aina omissa laatikoissaan samassa kaapissa kuin muutkin juhlavaatteet. Identtisiä laatikoita on helppo pinota päällekäin.

Kun luen kuvauksia funktionaalisista, minimalismia hipovista vaatevarastoista, joita täydennetään suunnitelmallisesti ja järkevästi, tunnen oloni välillä vähän huithapeliksi. Vaatevarastoni on ylitsepursuileva noihin harkittuihin kapselikaappeihin verrattuna, enkä edes halua vähentää vaatteita kovin pieneen määrään. Silti tuntuu siltä että hyvän ihmisen ehkä kuuluisi niin tehdä. Mutta toisaalta ajattelen niin, että koska vaatteet mahtuvat niille varattuun tilaan siististi, mitään ongelmaa ei oikeastaan ole. Mikähän tässä ajassa on, että kaikenlainen kontrolli tuntuu olevan sellaisen hyvän ihmisen merkki?

Tarinoita kerrostumien takana

Nämä vaatepohdinnat ovat kiinnostavia. Olen lukenut kommenttejanne suurella mielenkiinnolla, ja pohtinut lisää näitä kerrostumia ja vaatteista eroon pääsemisen vaikeutta. Sain ensimmäisen erän vaatteita ulos talosta eilen. Vein second hand -liikkeeseen omia vanhoja vaatteitani, joista myyntiin hyväksyttiin kaikki muut paitsi yhdet kengät ja kahdet housut. Housut ovat hankalia, niitä on vaikeampi sovittaa ja istuvuus on tuurista kiinni. Siksi ne liikkuvat kuulemma huonosti. Mietin jaksaisinko yrittää itse myydä noita jossain, vai laittaisinko suoraan kierrätyskeskukseen.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka kuinka ostaa laadukasta ja hyvää, silti voi olla että ikuiseksi tarkoitettu vaate päätyy kierrätykseen. Nämä housut ovat suomalaista merkkiä, malliltaan suorat, toiset ovat mustat ja toiset ruskeat. Kummatkin ovat painavaa, upeasti laskeutuvaa kangasta, siis sellaiset niinsanotut toimistohousut, jotka sopivat minkä tahansa neuleen tai jakun kanssa. Laadukasta kangasta, hyvää työtä ja virheettömässä kunnossa. Miksi eivät ole enää käytössä? Koska ovat jääneet pieniksi. Nämä ovat ajalta ennen lapsia, ja on vain realismia todeta, että vyötärönympärys ei koskaan tule palaamaan noihin mittoihin. Olin tuolloin kokoa yleensä S/36, joistakin merkeistä meni jopa koko 34. Ei muuten mene enää. Sitä paitsi vaikka ne vielä mahtuisivatkin, ei minulla olisi niille nykyisin käyttöä, kun en vietä aikaani toimistossa tai tee asiakastyötä, joka vaatisi jakkupukua. Niinpä nyt on parit hyvät housut ilman omistajaa. Toivottavasti joku laiheliini löytäisi ne itselleen.

Sitten on hyvä kysymys, miksi nuo ovat edelleen roikkuneet kaapissa, vaikka käyttöä ei ole ollut moneen vuoteen? Tämä onkin monimutkaisempi juttu. Ihan aluksi säästin housut, koska esikoista odottaessa ei ollut mitään käsitystä, miten vartalo muuttuu tai ei muutu. Samaan aikaan suunnittelin vielä palaavani vanhaan työhön aika pian takaisin. Mutta elämä ei mene aina alkuperäisten suunnitelmien mukaan, joten housuille ei heti tullutkaan käyttöä. Jos olisin ollut aivan skarppina, niin tässä kohdassa olisi epäilemättä ollut oikea hetki luopua. Horjahdin kuitenkin vanhaan ansaan: Tämähän on hyvä tavara! Saatan vielä tarvita. Tuntui epäloogiselta laittaa pois noita vaatteita, koska tilanteethan saattaisi pian taas muuttua. Näiden kerrostumien taustalla on siis selvästi sitä, etten ole tunnistanut sitä oikeaa hetkeä, jolloin vaatteista kannattaisi luopua.

Sitten kun se otollinen hetki on mennyt ohi, vaate unohtuu ja jää jonnekin takariviin tai laatikkoon. Lisäksi huomaan että alan yllättävän helposti miettiä, että kun kerran olen säästänyt housut jo x vuotta, ei niitä enää kannata laittaa pois, koska sitten monen vuoden säilyttely olisi mennyt hukkaan. Tiedättekö tätä tunnetta? Sitä on vähän vaikea selittää, mutta kyse on samasta asiasta, kun jotain tuhoon tuomittua projektia jatkaa kaikesta huolimatta, koska siihen on jo investoinut niin paljon, eikä halua tehdä tappiota.

Tässä on purettuna se kuvio, joka omassa kaapissa on toistunut monta kertaa. On aika vaikeaa tunnistaa se hetki, jolloin vaatteista olisi aika luopua. Ainakin minusta tuntuu, että vuosi on liian lyhyt aika nähdä, onko jollekin vaatteelle vielä käyttöä vai ei. Toisaalta välillä vaatteisiin kyllästyy, mutta sitten niistä innostuu uudelleen, kun pitää vähän taukoa välissä. Paitsi että aina niin ei käy, ja siinä sitten jää taas joku vaate kaappiin pyörimään. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi kerran vuodessa käydä ihan kaikki vaatteet läpi, sovittaa ne päälle ja miettiä onko realistista, että käyttöä vielä tulisi. Eli soveltaa vähän samaa ideaa kuin papereiden suhteen siinä sunnuntailaatikossa.

Kauneus vastaan käytännöllisyys

Lukiessani uusinta Kondoa törmään jatkuvasti siihen, että hän laittaa paljon painoarvoa kauneudelle. Niin sisustuksen kauneudelle, kuin säilytysksen kauneudellekin. Tässä on varmasti taas kulttuurilla osansa: se vähä mitä tiedän japanilaisesta kulttuurista, toisiinsa sopivien sävyjen, vuodenaikaan sopivan kattauksen ynnä muiden vastaavien yksityiskohtien arvostus on paljon suurempaa kuin vaikka meillä Suomessa. Otetaan vaikkapa kattaus: juhlissa ja erityistilaisuuksissa toki mietin, miten lautasliinat ja pöytäliina sopivat toisiinsa, mutta meillä syödään läpi vuoden samoilta valkoisilta lautasilta ja juodaan läpinäkyvistä laseista. Marie kertoo vaihtavansa sopivia syömäpuikkojen telineitä vuodenajan mukaan.

Monet säilytysvinkit perustuvat myös siihen, miltä laatikko tai kaappi näyttää, kun se avataan. Tämä on mielestäni mielenkiintoista. Minustakin on mukavaa, kun kaikki on järjestyksessä ja helposti löydettävissä. Mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sukkalaatikon sekaan voisi sijoitella pieniä onnenamuletteja tai koriste-esineitä, joille ei ole löytynyt muuta paikkaa. Se saattaa tosin johtua myös siitä, että sukkalaatikkoni ei todellakaan ole niin väljästi pakattu, että siellä olisi tilaa millekään ylimääräiselle. Idea on tuore ja hauska, ja voisin sitä kokeillakin, jos vain tilaa olisi. En ole minimalisti, joten todennäköisesti näin ei tule koskaan käymään, mutta ehkä joku teistä on?

Vaatteet asetellaan Konmari-tekniikalla oikeaoppisesti tarkkaan järjestykseen. Roikkuvat vaatteet eivät saa olla sikin sokin, vaan ne kuuluu laittaa pituusjärjestykseen oikealta vasemmalle. Laatikkoon viikattujen vaatteiden oikea järjestys määräytyy värin mukaan: vaalein edessä, tummin takana, ja muut värijärjestykseen siihen keskelle. Uskon, että tällainen järjestys on todella hienon näköinen.

Mutta sitten tulee vastaan käytännön kysymyksiä. Esimerkiksi värijärjestystä on hankala ylläpitää, koska käytännössä jokainen vaate täytyy sujauttaa erikseen omalle paikalleen. Ainakaan minä en pidä t-paitoja päällä samassa järjestyksessä kuin ne olisivat hyllyssä, joten pyykistä tulee milloin mitäkin. Minusta on yksinkertaisempaa laittaa kaikki puhtaan yhdessä nipussa vaikkapa vasempaan laitaan, olipa värit miten tahansa. Samalla näen, mitä vaatetta olen viimeksi pessyt, ja minkä pitämisestä on pisin aika. (Marie ei muuten myöskään ota mitään kantaa puolipitoisten ongelmaan!)

Ihmettelen myös sitä, eikö konmarin kannattajat ikinä ole kiireessä? Vaatekaapin järjestyksen pitäminen samanlaisena kuin kirjan kuvissa vaatii jonkinlaista zen-henkistä keskittymistä. Täytyy sanoa, että minulla on välillä tilanteita, joissa vaihdan vaatteita hirveässä kiireessä, jolloin heittelen vaatteita kaappiin ihan miten sattuu. Keskittymiseni ei riitä siinä kohdassa siihen, että yrittäisin etsiä tangolta juuri oikeaa kohtaa hameelle, jota en sittenkään halunnut laittaa päälle. Laitan sen ensimmäiseen tyhjään kohtaan, eli käytännössä toiseen reunaan. Jälleen kerran minimalismilla pääsisi pitkälle. Jos noudattaa vaikka sitä 333-systeemiä, niin vaaterekillä on niin paljon tilaa, että oikea paikka löytyy helposti. Jos taas noudattaa runsaampaa systeemiä kuten minä, tilaa ei todellakaan ole.

Kun itse organisoin joko itselleni tai muille, ensimmäinen kriteeri on aina helppous. Mikä on kätevää, yksinkertaista ja vaivatonta? Mistä tavarat saa helpoimmin käsiinsä, mihin ne on helpointa palauttaa? Tavoitteena on tietenkin se, että kaikki löytyisi, mitään ei joutuisi hukkaan, ja tilat tulisivat optimaalisesti käytettyä. Kondo lähestyy asiaa vähän eri näkökulmasta. Hän ei oikeastaan lainkaan käsittele sitä, millä korkeudella tavaraa kannattaisi säilyttää, tai pohdi muutakaan helppousaspektia. Sen sijaan hän käyttää paljon aikaa sen havainnollistamiseen, miten tavarat säilytetään kauniisti ja harmonisesti.

Vaikka tässä on koulukuntaero, luulisin etteivät nämä ole täysin toisiaan poissulkevia tekijöitä. Aloin itsekin miettiä, voisiko Marien ohjeita soveltaa omissa kaapeissa. Epäilen tosin, että vaikka järjestäisin tangot ja laatikot hänen ohjeidensa mukaan, lopputulos säilyisi vain vähän aikaan. Silti, saattaahan olla että nauttisin siitä vähästäkin ajasta tosi paljon. Olenhan jo kuukausikaupalla myös viikannut nilkkasukkani – en konmaritekniikalla, vaan sillä korealaisella. Tosin siinäkin suurin hyöty on käytännöllisyys, sillä viikatut sukat vievät todella vähän tilaa rullattuihin verrattuna. Mutta jos aiemmin pidin sukkien viikkaamista täysin ajan hukkana, ehkä kauneuden tavoitteluun saattaisi oppia myös.

Organisoitteko te tavaranne kauneus etusijalla? Vai voittaako käytännöllisyys?

Viikon vinkit: Kestävät ruusut, halvalla ei saa hyvää ja kaappi väärässä käytössä

Hei kaikki te, joiden maljakot ovat nyt täynnä toinen toistaan upeampia ruusuja. Ruusut saa  kestämään esimerkiksi näillä ohjeilla. Minä olen muuten aina miettinyt tuota lämpimän ja kylmän veden logiikkaa, mutta nyt tiedän senkin: puuvartisille lämmintä, pehmeävartisille kylmää. (Turun Sanomat)

Vajaan vuoden artikkeli, mutta kiinnostava. Kodinkonekorjaaja sanoo ääneen sen, mitä olen itse aina epäillyt: halvalla ei saa hyvää, ainakin mitä kodinkoneisiin tulee. Hän sanoo toisenkin asian, jonka puolesta aina toitotan – koneiden säännöllinen puhdistus ja oikeanlainen huolto pidentää käyttöikää merkittävästi. (YLE)

Hanna Jensen kirjoittaa Glorian kolumnissa: ”Kotona on vaatehuone, joka on täynnä, mutta vaatteita siellä ei ole.” Aika moni voisi varmaan kirjoittaa autotallistaan, vierasuoneestaan tai jostain muusta tilasta samalla tavalla. Tavarat eivät mahdu sinne minne pitäisi, koska säilytyspaikassa on jo jotain muuta.