Tässä on aihe, joka ei olisi tullut mieleen vuonna 2012, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Mutta silloin ei raivaaminen, minimalismi ja tavaroiden vähentäminen ollut vielä muotia. Konmarista ei oltu silloin kuultukaan. Nyt kirjastossa on pitkä rivi tavaroiden vähentämiseen liittyvää kirjallisuutta, järjestämisoppaita ja erilaisia filosofioita, joiden mukaan kodin tavarapaljoudesta saa yliotteen. On myös noussut esiin pohdintoja siitä, milloin tavaran vähentäminen on mennyt liiallisuuksiin, tai että mihin asti minimalismi voi tuoda elämään merkitystä.

Minimalismi.net -blogista bongasin tänään tekstin, jossa sanotaan näin: ”Kun ei ole enää puuhasteltavaa, joutuu lopulta pysähtymään ja kohtaamaan itsensä.” Totta joka sana! Aloin miettiä asiaa, ja huomasin että samaa voi soveltaa myös pienemmässä mittakaavassa. Kukapa ei olisi tarttunut tiskiharjaan tai imuriin juuri silloin, kun oikeastaan pitäisi lukea tenttiin, täyttää tylsiä lomakkeita tai tehdä jotain muuta epäinspiroivaa? Ja ehkä joskus kodin vimmainen järjestäminen voi olla keino välttää omien arvojen syvällisempää pohdintaa. Niinpä tässä podcastissa puhunkin siitä, missä se raja menee – milloin raivaaminen riittää? Ja mikä tämän kaiken tavaran vähentämisen ja järjestämisen tarkoitus lopulta on. Aihe oli sen verran inspiroiva, että kestoa podcastilla on tällä kertaa lähes 18 minuuttia.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS