Avainsana-arkisto: kierrätyskeskus

Viikon vinkit: pikamuodin vastustamista ja kiertävät kierrätysautot

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jatkona tämän viikon muoti- ja vaateteollisuuspohdintoihin: Varustelekan perustaja kommentoi perusteellisesti ja kiinnostavasti samaa asiaa kuin minäkin. Kirjoitin alkuviikosta siitä, miten pikamuoti tai pintamuoti aiheuttaa paljon ongelmia, ja miten niitä vastaan voi taistella. Valtterin kirjoitus täydentää omaa näkemystäni asiantuntevasti ja perusteellisesti. (Ja lisäksi hän kirjoittaa erittäin sujuvasti ja hauskasti.) Lainaan tähän kirjoituksesta olennaisimman:

”Maailma on tuhoutumassa, ja yksi syy on halpavaatteiden ylenpalttinen shoppailu. Ratkaisu on miettiä huolellisesti, minkälaisiin vaatteisiin tykkää pukeutua, jonka jälkeen hankkii nimenomaan sellaisia vaatteita, mutta vähän ja laadukkaina. Vaatteiden heittäminen kierrätyslaatikoihin ei tee toiminnastasi kestävää.”

 

Lopuksi erittäin käytännöllinen vinkki pääkaupunkiseudulla asuville! Kierrätyskeskuksen autot nimittäin kiertävät 27.8. lähtien Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kirkkonummella ja Kauniaisissa keräten kierrätyskeskukseen menevää tavaraa: vaatteita, kirjoja, kodintekstiileitä, jalkineita, urheiluvälineitä, kaikenkuntoisia polkupyöriä jne. Jos haluaisit lahjoittaa tavaroita kierrätyskeskukseen mutta sinne on hankala päästä, hyödynnä tämä mahdollisuus! Tarkemmat tiedot ja aikataulut täällä.

Miten tavaroista pääse eroon?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Raivaaminen, karsiminen, marittaminen – on monia tapoja vähentää liikoja tavaroita kodistaan. Kun vauhtiin pääsee, tavaroiden läpikäyminen alkaa sujua, ja se voi tuntua jopa keventävältä tai puhdistavalta. On ihanaa saada kaappeihin tyhjää tilaa, vaatetangolle väljyyttä ja yläkaapeista turhat pois. Tähän saakka tavaroiden vähentäminen on hauskaa, mutta sitten tulee helposti stoppi. Niistä karsituista kamoista pitäisi nimittäin päästä lopullisesti eroon. Ei riitä, että tarpeettomat tavarat pakataan laatikoihin ja kasseihin, vaan ne pitäisi vielä saada kirjaimellisesti kodista ulos, eikä vain varaston perälle vaan ihan lopullisesti jonnekin pois.

Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Poistetut tavarat voi laittaa roskikseen tai lajitella oikeaan kierrätyspaikkaan; ne voi lahjoittaa tai ne voi myydä. Käytännössä tiedän kokemuksesta, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Käyn seuraavassa nämä kaikki vaihtoehdot läpi.

Roskiin

Jos tavara on rikki tai käyttökelvoton, sen paikka on oikein lajiteltuna roskiksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhat hillopurkit lajitellaan lasinkeräykseen ja vanhat sanomalehdet paperikeräykseen. Ongelmajätteet, kuten loisteputket ja kemikaalit on toimitettava ongelmajätekeräykseen ja rikkinäiset sähkölaitteet SER-keräykseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos raivattavaa on tosi iso määrä, (esim. omakotitalon vintti tai vastaava) liian tarkkaan lajitteluun ei kannata hirttäytyä. Jos vintiltä löytyy kilotolkulla vanhoja tietosanakirjoja, on järkevämpää laittaa ne suoraan energiajätteeseen, kuin käyttää tuntikausia siihen, että irroittaa kannet sivuista voidakseen lajitella kannet pahvin- ja sivut paperinkeräykseen.

Tämä on yksi niistä keinoista, joilla tavaroista todella pääsee eroon: on ymmärrettävä omat resurssit, ja toimittava niiden mukaan. Täydellisyyden tavoittelu voi joskus olla tavaran poistumisen esteenä.

Tietenkin on tarkoituksenmukaista lajitella kaikki mahdollisimman hyvin, mutta välillä on jostain kohtaa oikaistava. Tärkeintä on, että ongelmajätteet ja elektroniikat päätyvät oikeisiin osoitteisiin, eivätkä sekajätteen joukkoon.

Myyminen

Mitä arvokkaammasta tavarasta on kyse, sitä suurempi houkutus se on myydä. Myyminen on hyvä vaihtoehto – jos siihen vain jaksaa ruveta. Myyminen on työlästä, sillä nettimyyntiä varten tavara on kuvattava ja kuvat ja tekstit ladattava myyntisivulle, tai vaihtoehtoisesti on varattava kirppispöytä, ja mentävä tavaroiden kanssa sinne paikan päälle. Astetta helpompi vaihtoehto on viedä tavarat liikkeeseen tai kirpputorille, joka myy ja hinnoittelee puolestasi, ja ottaa myyntivoitosta komission. Itse suosin lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikäli se on mahdollista.

Myymisessä olennaista on, että siihen tosiaan ryhtyy. Mielestäni tämä pitää ottaa jo raivausvaiheessa realistisesti huomioon esimerkiksi ajankäytön suhteen. Jos aikaa on kaksi tuntia, tunti menee poistettavien tavaroiden valitsemiseen, ja toinen tunti myynti-ilmoitusten tekemiseen, kirppispöydän varaamiseen ja tavaroiden kantamiseen autoon.

Myyminen sopii niille, jotka ovat motivoituneita näkemään myymisen vaivan. Niille, jotka haaveilevat rahasta, mutta eivät saa kuitenkaan aikaiseksi toimia, suosittelen asian pohdiskelua vielä kertaalleen: onko sittenkin tärkeämpää vain saada tavarat kodista ulos, kuin surra niitä euroja, joita myymisestä mahdollisesti saisi? Kannattaa muistaa, että käytetyistä tavaroista ei välttämättä saa sellaista summaa, kuin itse toivoisi. Ihmiset ovat kovia tinkimään, eikä käytetyllä tavaralla ole suurta arvoa, kun uuttakin saa lähes samalla hinnalla. Mikäli ajatus kääntyy sittenkin luopumisen puoleen, suosittelen seuraavaa vaihtoehtoa.

Lahjoittaminen

Jos tavaraa ei halua tai ehdi myydä, mutta se ei myöskään ole roska, jäljelle jää lahjoittaminen. Lahjoittaminen on yksinkertaisin tapa päästä tavarasta eroon, ja siksi suosin sitä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Monet tahot ottavat lahjoituksia vastaan: Kierrätyskeskus, Fida, Pelastusarmeija ja Punainen risti muiden muassa. Paikallisesti voi löytyä myös monia muita kohteita, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Joskus vastaanottaja löytyy jopa omasta lähipiiristä. Esimerkiksi lastentarvikkeet kiertävät ahkerasti perheestä toiseen.

Lahjoittamisen suurin sudenkuoppa on, ettei erehdy pakkaamaan lahjoitettavien joukkoon tavaraa, jonka oikea paikka olisi roskiksessa.

Kun tavaroita ei haluaisi heittää roskiin, mutta niissä kokee vielä olevan käyttöarvoa jäljellä, saattaa joskus hämärtyä, millaisessa kunnossa tavara todellisuudessa on. Kannattaakin miettiä, onko tavara niin hyväkuntoinen, että sen kehtaisi antaa lahjaksi vaikkapa naapurille. Jos on, niin silloin se on luultavasti riittävän hyväkuntoinen lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. Jos et kehtaisi lahjoittaa tavaraa läheisellesi, älä lahjoita sitä kenellekään muullekaan. Hyväntekeväisyyttä tekevät tahot eivät laita huonokuntoista tavaraa eteenpäin, vaan se päätyy joka tapauksessa roskiin. Esim. Fida ottaa myyntiin lahjoituksenaan saamaa tavaraa. Tällöin on loogista, että tavaran pitää olla niin hyvässä kunnossa, että siitä voisi jonkun kuvitella muutaman euron maksavan.

Tavara poistuu vain kantamalla

Olipa poistettavan tavaran päämääränä mikä tahansa noista edellämainituista, yksi asia on aina sama: tavara ei lähde kotoa, ellei sitä joku kanna sieltä ulos. Tämä lienee se hankalin vaihe, ja siksi suosittelen suhtautumaan siihen olennaisena osana raivaamisprosessia. Parasta on, jos valmiiksi pakatut tavarat voi kantaa suoraan autoon. Kun ne ovat siellä, on kynnys viedä ne perille jo madaltunut. Merkitse kalenteriin yksi päivä tai iltapäivä, jolloin ajat yhdellä kerralla kaikki kierrätyspaikat läpi. Siihen voi mennä pari tuntia, mutta sitten se on tehty, eikä tavaroista ole enää vaivaa. Tai vaihtoehtoisesti suunnittele kauppareissu tms. siten, että samalla matkalla kurvataan kierrätyskeskuksen tai pienjäteaseman kautta. Jos käytössä ei ole autoa, tee samanlainen suunnitelma sen mukaan, miten pääset tavaroita viemään. Kannattaa myös selvittää, onko alueellasi mitään sellaista tahoa, joka noutaisi vanhat tavarat suoraan kotoa. Pääkaupunkiseudulla mm. kierrätyskeskus noutaa huonekaluja suoraan kotoa, jolloin joku muu hoitaa kantamisen puolestasi.

Tavaroista pääse eroon pähkinänkuoressa näin

  • Ole realisti niin tavaroiden kunnon kuin omien resurssienkin suhteen
  • Tee tarvittaessa kompromisseja: lahjoita myymisen sijasta, laita roskiin, jos lajittelu tai kierrättäminen on huomattavan vaikeaa
  • Huomio tavaroiden kuljettamiseen menevä aika etukäteen
  • Älä raivaa enempää, ennen kuin vanhat tarpeettomat on kuljetettu kodista pois

Olen käsitellyt myymisen, lahjoittamisen ja roskien lajittelun ja kierrätyksen hyviä ja huonoja puolia kattavasti kirjassani Tavarataidot. (On muuten parhaillaan AdLibriksessä alessa!) Sieltä löytyy lisää käytännöllistä informaatiota mm. siitä, miten erilaiset tavarat lajitellaan, mitä eri järjestöt ottavat vastaan ja mistä tietää, kannattaako jokin tavara myydä vai lahjoittaa. Syventävää tietoa löytyy siis Tavarataidoista!

Miten te olette parhaiten päässeet tavarasta eroon?

Auta, älä jyrää! Eli kuinka raivata toisten tavaroita

Julkaistu , kirjoittanut
8

(Tämä on kesän kolmas toivepostaus. Edelliset kirjoitukset täällä ja täällä.)
Meillä monilla on kokemusta siitä, että omilla vanhemmilla, isovanhemmilla tai jollain muulla sukulaisella tai läheisellä on liikaa tavaraa. On sukutaloja, kesämökkejä, vinttejä ja varastoja, jotka pursuilevat tavaraa. Raivata pitäisi, mutta tavaroiden omistaja ei enää kykene itse sitä tekemään. Eikä välttämättä edes halua – vanhemmat sukupolvet eivät välttämättä ole ollenkaan sitä mieltä, että turhasta pitäisi luopua. Aika tavaran kaupitsee, saattaahan sitä vielä tarvita ja ei saa heittää hyvää tavaraa hukkaan. Jälkipolvet tuskailevat röykkiöiden keskellä, ja pahimmillaan tilanne kärjistyy riitelyksi.

Sanotaan heti alkuun: Minä ajattelen niin, että niin kauan kuin tavaroiden omistaja on kykenevä tekemään päätöksiä, kenenkään muun ei ole syytä mennä sanomaan, mitä omaisuudelle pitäisi tehdä. Muistisairaudet ja muut poikkeustilanteet ovat tietysti asia erikseen, mutta jos ihminen on oikeustoimikelpoinen, hänellä on oikeus päättää myös omista tavaroistaan. Mielestäni ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin tavarat. Jos kenenkään hyvinvointi ei ole tavaroiden takia vaarassa, niistä on turha riidellä. (Jos taas kyse on pakonomaisesta hamstraamisesta, tarvitaan muunlaista apua, kuin mitä tässä blogissa on tarjolla.)

Toisaalta ymmärrän myös sen, että ajatus esimerkiksi omakotitalon tyhjentämisestä kertarysäyksellä on ahdistava. Työn tekeminen vähitellen helpottaisi urakkaa kovasti. En kuitenkaan usko, että kenenkään kotiin voi vain mennä ja ilmoittaa, että nyt karsitaan turhat pois. Sen sijaan asiaa kannattaa lähestyä keskustellen ja vastapuolta kuunnellen. Raivauslihakset kehittyvät vähitellen, ja vaikka itse mieluiten vain tarttuisi toimeen ja alkaisi mättää rompetta roskalavalle, parempi vaihtoehto on lähestyä asiaa hienotunteisesti.

Kuuntele ja kunnioita

Toisten tavaroiden kanssa toimiessa on hyvä pitää jatkuvasti mielessä, miltä itsestä tuntuisi olla samassa tilanteessa. Miltä minusta tuntuisi, jos joku muu tulisi karsimaan omaisuuttani? Siksi vastapuolen kuuntelu ja kunnioittaminen ovat tärkeitä. Jos sukulainen pyytää apua ulkovaraston kanssa, tee niin kuin hän toivoo, vaikka omasta mielestäsi raivaaminen olisi hyödyllisempää aloittaa täpötäydestä kirjahyllystä. Älä tee päätöksiä toisen puolesta. Toimi vain sillä alueella, josta on yhdessä sovittu tai johon olet saanut luvan. Anna sukulaisen itse päättää, mistä hän luopuu. Kunnioita hänen näkemystään, vaikka olisitkin itse eri mieltä.

Jos kyseessä on oma lapsuudenkoti, voi näkemys  eri tavaroiden tarpeellisuudesta tai säästämisestä erota toisistaan paljonkin. Vanhempien mielestä jokin voi olla tarpeeton roina, kun taas itselle se onkin tärkeä muisto lapsuudesta. Tai sitten toisinpäin. Jos sukulainen on heittämässä pois jotain, minkä itse haluaisit säästää, hänellä on siihen oikeus. Voit kauniisti pyytää, että saisit tavaran itsellesi, mikäli vaihtoehtona olisi kaatopaikka, mutta silloin vastuu tavaran säilyttämisestä siirtyy sinulle. On äärettömän epämotivoivaa karsia tavaroitaan vain kuullakseen, ettei juuri niitä saisikaan heittää pois. Kunnioita siis tavaroiden omistajan päätöksiä. On myös hyvä idea kunnioittaa toisen tavaroita. Vaikka varasto olisi täynnä millaista rojua, ei epätoivon puuskahdukset tai silmien pyörittely edistä asiaa millään tavalla. Kaikki on joskus ollut hyvää ja tarpeellista, ja omistajan mielestä tavarat voivat olla sitä edelleenkin.

Tarjoa konkreettista apua

Vanhemman ihmisen voi olla vaikea kuljettaa, nostaa, siirtää tai kantaa tavaroita. Ole siis avuksi kaikessa sellaisessa, jossa tavaroiden omistajan fyyysiset resurssit eivät riitä. Omistaja saa valita, mitä säästetään ja mitä poistetaan. Avustajien tehtäväksi jää tavaroiden pakkaaminen ja kuskaaminen oikeaan osoitteeseen; esim. kirppikselle, kierrätyskeskukseen tai jäteasemalle. Voit myös etsiä lähialueelta hyväntekeväisyyskohteita, jonne tavaroita voi lahjoittaa, tai selvittää onko alueella mahdollista tilata hakupalvelua kierrätyskeskukselta tai joltain muulta taholta. Tämä osio on ainakin omasta mielestäni se tylsin vaihe. Olisi kivempaa käydä läpi tavaroita ja lajitella niitä säästettäviin ja poistettaviin. Mutta jos tarkoitus on todella auttaa toista ihmistä vähentämään tavaroitaan, niiden pois kuljettamisesta on usein eniten apua.

Toinen konkreettinen tapa auttaa, on tehdä selvitystyötä netissä. Jos sukulaisesi haluaisi myydä jotain, voit auttaa selvittämällä esim. tori.fi:stä tai joltain muulta sivustolta, millä hinnalla vastaavanlaiset tavarat ovat käyneet kaupaksi. Tämä saattaa tuoda realismia myös raivaamiseen, jos tavaroiden omistaja alkaa hahmottaa, etteivät kaikki hänen aarteensa olekaan kovin kallisarvoisia rahallisesti. Samoin konkreettista apua voi olla siitä, että kuvaa myyntiin menevät tavarat ja tekee niistä ilmoituksen, mikäli sukulainen ei ole itse aktiivinen internetinkäyttäjä.

Helpoimmasta vaikeimpaan

Raivaaminen kannattaa aina aloittaa tavaroista, joihin ei liity tunnesidettä. Siksi myös muiden ihmisten tavaroita raivatessa kannattaa noudattaa Tavarataidoissa ehdottamaani järjestystä: ensin roskat, sitten rikkinäiset ja vasta sitten käyttökelpoiset tavarat. Mitä läheisempi tavara, sitä enemmän siihen liittyy tunnekuormaa. Siksi on hyvä idea aloittaa mahdollisimman neutraaleista tavaroista, kuten ulkovarastoista, kellareista ja vinteiltä. Niistä löytyy usein paljon sellaista tavaraa, josta luopuminen ei aiheuta niin suurta tuskaa: vanhoja, huonokuntoisia työkaluja, rikkinäistä elektroniikkaa vuosikymmenten takaa, remonteissa käytettyjä materiaaleja ynnä muuta. Tosin jos sukulainen on ollut kova tee-se-itse-mies, saattaa helpoimmat tavarat löytyä jostain toisesta kategoriasta, vaikkapa keittöstä tai jouluverhoista. Olennaista on kuitenkin aloittaa karsiminen sellaisesta paikasta, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän luopumisen tuskaa ja tunnekuohuja.

Tavaroista luopuminen on kovaa työtä. Projektia kannattaa siis pilkkoa pienempiin palasiin, ja edetä sellaista tahtia, joka sopii kaikille. On muistettava, että toisen tavaroita on aina helpompi käsitellä kuin omiaan. Siksi maltti on valttia. Lopuksi sanoisin vielä, että paras tulos tulee siten, että motivaatio tavaran vähentämiseen on niiden omistajalla, vaikka hän ei ehkä itse raivaamiseen kykenisikään. Auta, jos apua pyydetään. En usko painostamiseen, vaan keskusteluun. Jos tuntuu siltä, että yhteistyö on läheisen ihmissuhteen takia liian vaikeaa, aina kannattaa harkita ammattiapua. Suomessa toimii runsaasti ammattijärjestäjiä, jotka voivat tuoda tilanteeseen tervetullutta ulkopuolista näkökulmaa.

Toisen kodissa toimiminen ja toisen tavaroiden raivaaminen on aina haasteellista. Toistan siis sen, minkä sanoin jo aiemmin: ihmiset ovat tavaroita tärkeämpiä. Jos tavarat eivät aiheuta terveyhaittoja tai muuta vaaraa, ei niiden takia kannata rikkoa välejä läheisten kanssa.

Millaisia kokemuksia teillä on? Oletteko joutuneet neuvottelemaan raivaamisesta?

Tavaroista eroon pääsemisen hankaluudesta

Julkaistu , kirjoittanut
19

Luin tässä äskettäin uutisen, jossa kerrottiin Tampereen poliisin aloittamasta vaatekeräyksestä. Ideana oli kerätä kunnollista talvikampetta ja jalkineita niille tyypeille, jotka päätyvät putkaan paleltumisvaarassa. Kampanja kuitenkin keskeytettiin päivän tai parin jälkeen, sillä vaatetta kertyi pari pakettiautollista ennätysajassa. Tämä kertoo ihmisten auttamishalusta, mutta väitän että myös tavarapaljoudesta. Meillä alkaa kaikilla olla liikaa tarpeettomia vaatteita. Eikä niistä pääse eroon sitten millään. Kun yhtäkkiä ilmaantuu tällainen keräys, jossa vielä on varmaa että vaatteet todella päätyvät jollekin hädänalaiselle ihmiselle, niin kamppeidensa kanssa tuskaileva ilahtuu suuresti.

Kierrätyskeskusvierailun perusteella myös astioista, kirjoista ja huonekaluista halutaan innokkaasti päästä eroon. Muoti, maku ja mieltymykset vaihtuvat. Tavaroita uusitaan vaikka ei olekaan pakko. Sen seurauksena käytettyjen markkinoilla on runsain määrin tavaraa, jota kukaan ei oikein tunnu haluavan. Vanhasta tavarasta on hankala päästä eroon. Olen itse pyrkinyt välttämään tätä yrittämällä valita sellaisia tavaroita, joita ihan oikeasti haluan käyttää lopun ikäni. Joskus se onnistuu, joskus ei. Aikoinaan valitsin Arabian 24h-sarjan valkoiset lautaset, ja pidän niiden simppelistä muodosta edelleen. En usko, että astiastoa on mitään syytä vaihtaa tulevaisuudessakaan. Korkeintaan siihen voi hankkia lisää osia jos sattuisi menemään rikki, vaikka toistaiseksi kaikki on pysynyt ehjänä.

Sen sijaan aterimet olen vaihtanut kahteen kertaan. Ensimmäinen setti oli Savoniaa Citymarketin alennusmyynnistä. Kun niistä alkoi tulla liikaa ala-asteen ruokala mieleen, ostimme tilalle toisen sarjan uudempaa designia. Savoniat annoimme sukulaisille, jotka rakensivat mökin ja tarvitsivat sinne astioita. Nämä seuraavat vaihdoin noin 10 vuoden jälkeen. Valitsemani sarja osoittautui käytössä vähän turhan kookkaaksi, ja harjattuun teräkseen jäi vedestä helposti tahroja. Ostin pari vuotta sitten uudet aterimet, mutta ne vanhat ovat edelleen tallessa. En ole saanut aikaiseksi myydä. Ehkä lahjoitan ne lapsille sitten, kun he muuttavat kotoa. Näihin nykyisiin olen lopulta tyytyväinen, enkä aio niitä enää vekslata. Mutta kuten huomaatte, täydellistä valintaa on joskus vaikea tehdä heti kerralla.

Tavaroista eroon pääseminen on työlästä. Olipa kyseessä myyminen tai lahjoittaminen, tavaroita pitää lajitella, pakata ja kuljettaa. Usein myös kuvata, kunnostaa ja sitten on se kaikki neuvotteluun liittyvä työ, kun sopivaa hintaa, noutoaikaa ja -paikkaa sovitaan ostajan kanssa. Vaikka antaisi varsinaisen myymisen tai lahjoittamisen jonkun muun huoleksi, täytyy tavarat kuitenkin etsiä kotoa ja laittaa siihen kuntoon, että ne voi toimittaa eteenpäin.  Kenties jollekin super-organisoituneelle henkilölle tämä ei ole vaiva eikä mikään, mutta vaikka pidän itseäni ihan kohtuullisen järjestyksen ystävänä, on tämä vaihe silti mielestäni melko vaivalloinen.

Varasin juuri myyntijakson lastenvaatteille heinäkuun alussa. Riittää, että vien vaatteet liikkeeseen ja he hoitavat loput. Mutta valmistelut ovat alkaneet jo nyt. Viikonloppuna kävin läpi mökillä olleet varavaatteet, ja otin sieltä kaupunkiin pieneksi jääneet, koska ne menevät myyntiin. Ennen kuin toimitan vaatteet liikkeeseen, täytyy vielä käydä aika monta laatikkoa läpi vintillä ja kotona ja lajitella niistä talvivaatteet erikseen. (Ja sitten niille pitää varata myyntijakso jonnekin syksymmälle, tämäkin pitäisi muistaa.) Myyntiin menevät pitää pestä, silittää, putsata kivet kengänpohjista ja sulkea kaikki nepparit ja napit. Tiedän etukäteen, että tähän vierähtää pari tuntia ihan kevyesti.

Kun asiaa peilaa näitä omia kokemuksia vasten, en ihmettele hetkeäkään, että poliisin keräys meni tukkoon parissa päivässä. Tavaroista on vaikea päästä eroon. Oma ratkaisuni on venyttää käyttöaikaa niin pitkälle kuin mahdollista, jotta tavaran voisi lopulta hyvällä omalla tunnolla lajitella roskikseen, mutta ainahan tämäkään ei ole mahdollista, hyvänä esimerkkinä juuri nuo lastenvaatteet. Olisi kiva kuulla, miten te olette asian ratkaisseet? Miten tavaroista pääsee helpoiten eroon?

Viikon vinkit: pyyhkeet, tavaroita joita kukaan ei tahdo sekä vanhentuneet lääkkeet

Julkaistu , kirjoittanut
3

Huomio etenkin kaikki äänikirjojen ystävät:  huomenna on blogissa jälleen arvonta! Tarjolla BookBeatin 6kk lahjakortti, sekä etukoodi kaikille halukkaille. Kannattaa siis käydä kurkkaamassa blogissa heti maanantaina 16.1.!

Tämän jutun mukaan pyyhkeitä pitäisi käyttää vain kolme kertaa peräkkäin. Kuulostaa kyllä mahdottomalta toteuttaa esimerkiksi käsipyyhkeiden suhteen. Meillä kylpypyyhkeet vaihdetaan yleensä kerran viikossa ja käsipyyhkeet tarpeen mukaan, ehkä vähän tiheämmin. Toisaalta olen kuullut perheistä, joissa pyyhkeet vaihdetaan jokaisen käytön jälkeen, mikä sekin tuntuu liioittelulta. Miten teillä? (Iltalehti)

Tässä YLEn jutussa kierrätyskeskuksesta todetaan, että kaikkia tavaroita sinnekään ei voi viedä. Kun sohva on kissanraapima, sitä ei halua kukaan, tuskin edes toinen kissaihminen. On paljon muitakin tavaroita, joita kierrätyskeskukset eivät huoli. Esimerkiksi vanhat kirjat voivat (valitettavasti) kuulua tähän joukkoon. Tietosanakirjoille ei kerta kaikkiaan ole enää kysyntää, ja kierrätyskeskuksetkin laittavat tavaroita roskiin. Jutussa on monta muutakin esimerkkiä tavaroista, joita edes kierrätyskeskus ei halua. Jälleen kerran olkaa siis tarkkana kun lahjoitatte. Joskus tavaraa ei oikeasti halua kukaan mukaan.

Kattavat ohjeet vanhojen lääkkeiden ja ravintolisien hävittämiseksi löytyy tästä YLEn artikkelista. Lääkekaappi on syytä käydä säännöllisesti läpi, jottei sinne jää vanhentuneita tuotteita ja järjestys pysyisi. Apteekkarin mielestä kerran vuodessa on ihan sopiva tarkitustahti. Lisäisin tähän, että jos ei muuten muista, niin kannattaa merkitä kalenteriin, ettei unohtu.

Vierailu kierrätyskeskuksessa ja sen vaikutukset

Julkaistu , kirjoittanut
15

Kävin eilen Helsingin Kyläsaaren kierrätyskeskuksessa. Se oli mielenkiintoista, monella tasolla. Minulla oli takakontissa monta nyssykkää tavaroita. Enimmäkseen puolison vaatteita ja sitten yksi pussillinen omiani. Laitoin sinne mukaan ne kahdet kengät, joita viimeksi tuskailin. Taloudellista tappiota tuli, mutta olkoon se minulle opetukseksi siitä, että väärän kokoiset eivät muutu oikean kokoisiksi vaikka mikä olisi.

Kun haalin kotoa lähteviä tavaroita, kävi klassisesti. Otin poistokasasta yhdet housut talteen. En raatsinut laittaa niitä kuitenkaan pois. Sen sijaan toivon että ensi kesänä ne sittenkin mahtuvat minulle. Ei viisasta, ei rationaalista, mutta onneksi en ole koskaan väittänyt olevani täydellinen. Ja saattaa olla, että otin yhden mekonkin. Se oli niin ryppyinen, etten kehdannut laittaa sitä mukaan. Tuli muuten juuri mieleen, että voisin ottaa sen yöpaidaksi uudelleen käyttöön!

Kun kurvasin kierrätyskeskuksen pihaan, havaitsin, että minua itse asiassa hävetti hieman. Olen erittäin akuutisti tiedostanut ne valtaisat tavaravuoret, joiden parissa kierrätyskeskuskin yrittää taistella. Fakta, että keskiverto suomalainen heittää yli 10kg vaatteita roskiin on painunut tiukasti tietoisuuteeni. Ajattelin, että tässä minä nyt kannan omia kilojani – ei roskiin mutta kierrätyskeskukseen, mikä itselleni tarkoittaa melkein samaa asiaa. Periaatteessa käyttökelpoisia vaatteita, joita vain en tahdo enää pitää. Itse hankittuja. Itse hylättyjä. Kierrätyskeskus on viimeinen oljenkorsi, toivon että joku ne sieltä löytäisi itselleen. Sitten tulisi vähän parempi mieli ja omatunto.

Tunnetta vahvisti se, että työntekijät ottivat tavarat aivan superystävällisesti ja kiittäen vastaan. Iso varastohuone oli täynnä pussukoita ja nyssäköitä, joita muutama mies setvi ja availi pikkuhiljaa. Koko ajan paikalle ajoi lisää tavarantuojia. Vannon kautta kiven ja kannon, että yritän jatkossa käyttää vaatteeni riekaleiksi. Lahjoitusten näkeminen konkreettisesti on parasta shoppailunvastaista lääkettä.

Kävin myös kierrätyskaupassa. Ihmettelin etenkin astioiden hyvää kuntoa. Sieltä olisi todella saanut hyvin helposti ja halvalla täydellisen varustuksen keittiöön. Arabiaa, Kerman savea ja muita merkkejä, tietysti Ikeaa mukana myös. Hiukan kyllä hämmästelin, miksi Ikean kuohuviinilasista pyydettiin kokonainen euro, kun niitä saa uutena 6kpl suunnilleen samalla hinnalla. Tavaraa oli, kaikissa kategorioissa taulutelkkareista lähtien. Sitten sukelsin vaatepuolelle.

Myönnän, että odotukset olivat aika korkealla. Olin kuullut, kuinka kierrätyskeskuksesta löytyy pilkkahinnalla ties mitä aarteita. Mutta täytyy sanoa, että vaatteiden puolesta niitä ei tullut vastaan. Sen sijaan täyteen tungetut vaaterekit masensivat. Tänne ne meidänkin vaatteet päätyisivät. Useimmista vaatteista huomasi kyllä, miksi niistä oli luovuttu. Joko kunto tai kuosi olivat sellaisia, että käyttöä tuskin löytyy. Ehkä ahkerasti penkomalla sieltä olisi voinut jotain löytää, etenkin jos sattuisi olemaan hyvin varaton tai vaatteeton.

Minulle elämyksen aiheutti hallissa leijuva haju. Tiedättehän sellaisen käytettyjen vaatteiden hajun? Se oli vähän erilainen eri puolilla huonetta. Miedoin lastenvaatteiden kohdalla, pahin hattu- ja hanskanurkkauksessa. Tuo haju on yksi asia, joka karkottaa minut helposti pois käytettyjen vaatteiden luota. Yksittäisessä vaatteessa sitä tuskin huomaa, mutta kun koko halli on täyteen tungettu… Mietin, millainen määrä elettyä elämää siellä huoneessa leijui. Jotenkin huikea kokemus.

Hassua kyllä, tein kuitenkin kierrätyskeskuksesta löydön. Ostin kahdella eurolla pussillisen vanhanaikaisia lasikuulia. Sellaisia on nimittäin todella vaikea löytää kaupoista! Olen niitä etsinyt, eikä niitä tunnu olevan myynnissä missään. Mutta siellä niitä oli, juuri sellaisia kuin omassa lapsuudessani. Hypistelin myös pientä punaista liinaa, jonka joku oli sievästi käsin viimeistellyt reikäompeleella. Mutta lopulta jätin sen sinne, koska en keksinyt mihin olisin sen laittanut. Nyt vähän harmittaa, sellainen pieni kangaspala ei tilaa vie, ja se oli tosiaan sievä. Olisi sopinut vaikka joulupöytään kynttilänjalan alle.

Kierrätyskeskusvierailu oli terveellinen muistutus siitä, mitä tapahtuu kaikille niille tavaroille, joita emme enää halua. Niistä tulee röykkiöitä kierrätyskeskuksen seinustoille. Minulle tuli sellainen olo, että on itsepetosta ajatella, että suurin osa poistamistani tavaroista menisi jollekin tarvitsevalle. Osa ehkä menee, mutta tuskin kaikki. On siis entistä tärkeämpää miettiä huolellisesti, tarvitseeko jotain vai ei, ennen kuin hankkii. Tuntuu myös entistä vahvemmin siltä, että paras ja ekologisin vaihtoehto on käyttää vaatteet ja muut tavarat niin loppuun, että ne voi laittaa hyvällä omalla tunnolla roskiin. Tai sitten antaa ne suoraan ihmiselle, jonka tietää käyttävän niitä edelleen.

Millaisia kokemuksia teillä on kierrätyskeskuksista?