Viikon vinkit: napakat lakat, helppoa energiansäästöä ja ruotsalainen kuolinsiivous

Sairaaloissa ja hotelleissa sängyt on aina pedattu hienosti. Jos olet joskus ihmetellyt, millä teknikaalla lakanat pysyvät niin napakasti paikallaan tässä on siihen ohjeet kuvien kanssa. Testasin tekniikkaa pikaisesti yhteen kulmaan, ja kyllä – lopputulos on siisti ja pysyvä. (Etelä-Suomen Sanomat)

Energiaa voi säästää pienillä keinoilla, jotka eivät varsinaisesti hankaloita elämää. YLE listaa kuusi yksinkertaista keinoa, joilla kotona voi säästää energiaa. Ne ovat hyvin maalaisjärkisiä: ei esimerkiksi kannata lämmittää ja tuulettaa yhtä aikaa.

Tuntuu, että järjestämispiireissä ei olla viime viikolla muusta puhuttukaan, kun ruotsalaisesta kuolinsiivouksesta. Tämän seuraavan konmarin idea on siinä, että ei pitäisi jättää jälkipolville liikaa siivottavaa ja raivattavaa. Haluan lukea kirjan, ennen kuin kommentoin asiaa sen enempää, mutta sanon jo nyt, että suhtaudun tähän ehkä hieman varauksellisesti. Ajatus siitä, että ihmisen pitäisi varautua kuolemaansa tällä tavoin tuntuu minusta aika paljon vaaditulta. Haluan kuitenkin jakaa teille kaksi linkkiä, joissa asiaa on hyvin käsitelty: Helsingin Sanomien artikkelissa menetelmä ja kirjailija esiteltiin asiallisesti ja neutraalisti. Haluan myös linkata Ilana Aallon kauniiseen kirjoitukseen omasta isoäidistään, ja hänen tavastaan siivota. Palaan itse aiheeseen myöhemmin.

Puolustuspuhe viikatuille sukille

Sukkien viikkaaminen on ajanhukkaa. Näin ajattelin vuosikausia. Taitoin puhtaiden sukkien varret yhteen, ja heitin ne johonkin koriin yhteen läjään. Sukkien viikkaaminen tuntui jotenkin ihan järjenvastaiselta. Hukkaan heitettyä aikaa ja turhaa työtä. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin kokeilla. En enää muista mikä oli se sysäys, joka sai testaamaan siistimpää taittelua, mutta kuten kulunut sanonta kuuluu, en ole kääntynyt takaisin.

Sukkien pystyviikkaus aiheuttaa sen, että yhdellä silmäyksellä näkee, montako paria on puhtaana ja mitkä sukat ovat käytettävissä. Ikinä ei tarvitse etsiä haluamaansa paria, koska sen löytää saman tien. Toisaalta viikatut sukat vievät huomattavasti vähemmän tilaa, kuin viikatut. Varret yhteen ja kasaan -tekniikalla en saisi tätä määrää sukkai mahtumaan näin siististi yhteen vetolaatikkoon. Tekniikkani on tällä hetkellä yksinkertainen. Laitan sukat päällekäin ja taitan ne kolmeen osaan. Sitten ladon ne riviin laatikkoon. Aiemmin tein sukista sellaisia neliöitä korealaisella tekniikalla, mutta tämä nykyinen tapa tuottaa yhtä siistin lopputuloksen pienemmällä vaivalla.

Sukkien taittelu narulta vie aikaa, se on totta. Mutta olen varma, että säästän saman ajan takaisin siinä, etten ikinä joudu etsimään haluamaani paria. Marie Kondo höpöttää jotain sukkien sielunelämästä, ja siitä miten ne kärsivät rytyssä ollessaan. Tähän en ota kantaa, mutta sanonpa vaan, että tämä vaiva kannattaa nähdä. Varret kiepaisee yhteen noin sekunnissa. Taitteluun menee 5-10 sekuntia. Kymmenen sukkaparin taittelu vie siis pisimmilläänkin noin kaksi minuuttia. Se on mielestäni ihan käypä hinta murusesta mielenrauhaa aamuisin.

(Yritin liittää tähän lavastamattoman kuvan sukkalaatikostani, mutta tietotekniikka ei suostu yhteistyöhön. Lisään kuvan jos pääsen koneeni kanssa yhteisymmärrykseen.)

Taitteleeko kukaan muu sukkiaan siististi?

Hyviä löytöjä – omista kaapeista

Suoritin eilen oikein klassisen raivaus- ja järjestämisprojektin. Yllättävän työlästä, vaikka kyseessä oli sinänsä yksinkertainen tavararyhmä, nimittäin pöytäliinat. Keittiön kaapissa oli yhdellä hyllyllä kaikki valkoiset liinat, ja liinavaatekaapissa toinen hylly täynnä tavaraa. Jälkimmäinen näytti alkutilanteessa tältä:

Tiivistä ja aika epäsiistiä on, kuten näkyy. Tämän hyllyn tilanne alkoi olla sellainen, että vain muutama päällimmäinen tekstiili oli aktiivisessa käytössä, ja käsitys muusta sisällöstä muuttui hatarammaksi päivä päivältä. Tiedossa oli, että jossain vaiheessa nämä pitäisi perata, mutta olinpahan kuitenkin lykännyt ryhtymistä varmaan puolisen vuotta. Pöytäliinat kun eivät ole se päivän polttavin ongelma tuskin missään perheessä.

Tyhjensin tämän ja sen toisen hyllyn sängyn päälle, ja aloitin inventaarion. Lajittelin käyttöliinat yhteen, ja liian pienet toiseen pinoon. Otin erilleen kaiken, minkä tiesin turhaksi tai vääränlaiseksi. Löysin liinojen joukosta kadoksissa olleen pannumyssyn sekä nykyistä pöytää varten hommatun suojamuovin, jonka olinpaikkaa olinkin ehtinyt ihmetellä jo pari vuotta (en liioitele). Löysin myös nipun kauniita pellavaisia käsipyyhkeitä sekä yhden ihanan pöytäliinan, joiden olemassaoloa en muistanut ollenkaan. Vastaan tuli myös liina, joka oli tarkoitettu ensimmäisen opiskelijaboksini pikkuiselle pöydälle, jonka ääreen mahtui kaksi ihmistä syömään. Niistä ajoista on jo parikymmentä vuotta. Näin sitä ihminen kuvittelee tietävänsä, mitä missäkin on. Sitten alkaa vähän siivota ja yllättyy.

Lopputulos oli, että tekstiilien kokonaismäärä kutistui merkittävästi. Poistin viisi väärän kokoista pöytäliinaa, yhden kaitaliinan, kuusi tablettia, yhden parittoman verhon (!?) ja muutamia pikkuliinoja, jotka oikeastaan eivät edes olleet minun vaan mummini. Ottaja löytyi onneksi läheltä, sillä äidillä oli tarvetta niille, mitä minä en enää käyttänyt. Verho päätettiin viedä mökille, koska siellä sille löytyy käyttöä. Pieni pino jäi kierrätykseen vietäväksi. Lopputuloksena hylly näyttää nyt tältä:

Loput tekstiilit muuttivat koriin samaan kaappiin:

Aiemmin tilaa meni kaksi hyllyä, jotka molemmat olivat tupaten täynnä. Kuten näkyy, nyt on käytössä yksi hylly ja yksi kori, joissa molemmissa olisi vielä tilaa. Keittiössä jäi yksi hylly tyhjäksi, mutta olen jo keksinyt sille käyttöä. Lasivuokat ja kattilat ovat tällä hetkellä ahtaasti, joten aion hyödyntää tyhjän hyllyn sijoittamalla sinne sellaisia astioita, joita tarvitaan harvemmin.

Kun alussa sanoin, että oli yllättävän työlästä, niin tähän kaikkeen meni noin tunti, joka sisälsi paljon pähkäilyä. Aivan kaikkea en saanut päätetyksi, nimittäin eräiden vanhojen tyynynliinojen kohta jäi vielä auki. Lisäksi tuli pyykkiä – huomasin muutaman tekstiilin tahraantuneen keittiön kaapissa (siinä toinen hyvä syy siirtää ne liinavaatekaappiin). Toisaalta nyt on hyvä mieli. Tiedän taas tarkalleen mitä omistan, tein hyviä löytöjä ja jatkossa kaikkea tulee käytettyä vielä enemmän, kun liinat ja muut ovat nyt siististi yhdessä paikassa ja näkyvillä.

Oletteko te löytäneet omista kaapeista tavaroita, joita ei edes muistanut omistavansa? Tai yllättyneet iloisesti siivoamisen seurauksena?

Helppo kotiinpaluu

Vakkarilukija jätti kommenttilaatikkoon postaustoiveen:

”Kiinnostaisi tietää, mitä valmisteluja teet kotona ennen lomareissuun lähtöä, jotta olisi helppo sujahtaa takaisin arkeen ja kiva palata kotiin.”

Olen tainnut mainita, että olen huono lähtijä, mutta erinomainen palaaja, mitä matkustamiseen tulee. Yleensä laukut on purettu tunnin sisällä kotiinpaluusta, olipa kyseessä sitten monen viikon ulkomaanmatka tai yhden yön mökkipyrähdys. Osittain syynä onkin se, että valmistaudun paluuseen jo ennen lähtöä.

Etenkin silloin, kun kyseessä on pitempi matka, pyrin pesemään pyykkikorin mahdollisimman tyhjäksi jo etukäteen. Tämä siksi, että palatessa pyykkiä on aina runsaasti, ja jos pyykkikori on jo valmiiksi täynnä, seuraa ns. pyykkiräjähdys. Sitä paitsi on kiva, kun kaapista löytyy puhdasta vaatetta myös kotiin palattua. Tietysti on hyvä tsekata, ettei pesuainekaan ole juuri loppumassa ennen matkaa, ja joskus käyn jopa varaamassa pyykkituvasta vuoron hyvissä ajoin. Se muuten motivoi mukavasti myös pyykkivuoren purkamiseen, kun on se vuoro siellä odottamassa.

Toinen, minkä teen aina ennen lähtöä, on kodin siivous. Kotiin palatessa on aina vähän nuhjuinen olo, väsynyt ja ehkä sisäinen kellokin väärässä ajassa. Paluu sotkujen keskelle olisi aika masentavaa. Viime kesänä olin aivan fiiliksissä, kun siivoojan vuoro oli ollut sillä aikaa kun olimme matkalla. On aivan luksusta tulla matkalta putipuhtaaseen kotiin. Mutta vaikka olisin lähdössä vain viikonlopuksi mökille, siivoan silti. Paluu arkeen ei tunnu niin karulta, kun koti on ainakin tip top, kontrasti lomaan ei tunnu niin suurelta.

Käytännössä siis imuroin, järjestän tavarat omille paikoilleen, pesen tiskit ja vien roskat. Jälkimmäiset pitää tehdä myös siksi, ettei tule haju- ja banaanikärpäshaittoja. Hyödynnän lähtiessä usein tiskikoneen pikaohjelmaa. Kone ei yleensä tule kovin täyteen, mutta en halua jättää edes likaisia aamiaisastioita odottamaan, joten pesen juuri lähteissä koneen lyhytohjelmalla. Puhtaat astiat laitan kaappiin sitten kotiin tullessa.

Mitä pitempi reissu, sen tärkeämpää on syödä jääkaappi tyhjäksi kaikesta pilaantuvasta. Mutta useimmiten ostan pakastimeen leipää ja jääkaappiin hyvin säilyvää jugurttia tai muuta vastaavaa, jotta kotona olisi ainakin aamupalatarpeet valmiina. Ylipäätään yritän varautua niin, että paluupäivä pärjätään mukavasti ilman, että on pakko lähteä kauppaan. Usein sinne tulee mentyä, mutta on kiva ettei kauppaan tarvitse rynnätä heti ensimmäisenä. Siksi hyödynnän pakastinta ja varaan sinne sopivaa syötävää ennen lähtöä.

Tässä ovatkin valmisteluni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Millaisia valmisteluja te teette, jotta paluu olisi sujuva?

Joitakin tavaroita pitää olla paljon

Olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän tiettyjä tavaroita on, sitä helpommaksi elämä muuttuu. Tai tarkalleen ottaen kyseessä on varmaankin jonkinlainen käyrä, jossa elämänlaatu korreloi suoraan tavaroiden lukumäärän kanssa siihen saakka, kunnes lakipiste on saavutettu ja suunta kääntyy alaspäin.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että yksi kappale seuraavia tavararyhmiä on yksinkertaisesti liian vähän:

  • Puhelimen kuulokkeet. Niitä pitää olla paljon. Arvelen että viidet olisi hyvä määrä. Silloin niitä voisi vakituisesti säilyttää eri käsilaukuissa ja eri puolilla asuntoa, eikä koskaan tarvitsisi etsiä. Kuulokkeilla on ainakin minun kovalla käytöllä taipumus mennä rikki, joten varakappaleita pitäisi aina olla saatavilla.
  • Lasten lapaset ja sormikkaat. Näitähän häviää vähintään yhdet viikossa jonnekin. Olisi tosi kätevää, kun voisi vaan tyynesti ottaa laatikosta uuden parin käyttöön, siihen saakka että edelliset löytyvät. Melkein aina ne nimittäin löytyvät, mutta siihen saattaa mennä monta päivää.
  • Kumisaappaat, etenkin lasten mutta myös omat. Päätin äskettäin, että hankin lapsille niin monet kumpparit, että aina löytyy sopivan kokoinen pari! Kumpparit pitää olla mökillä, mutta myös kaupungissa, ja lapsilla lisäksi hoitopaikassa erikseen. Kumisaappaita ei toistaiseksi ole koskaan ollut liikaa. Näissä lasten kamppeissa on se hyvä puoli, että niitä saa helposti käytettynä, ja ne saa myös aika helposti takaisin kiertoon.
  • Sakset. Näitä on ensinnäkin monenlaisia: tarvitaan keittiösaksia, paperisaksia ja kynsisaksia. Keittiössä pärjään yksillä, mutta noita muita pitää olla enemmän. Esimerkiksi paperisakset kaikkiin huoneisiin, joissa leikataan paperia. Kynsisaksia joka perheenjäsenelle omat, etenkin jos käytössä on useampi kylppäri. Sakset ovat lähestulkoon ikuisia, joten sitten kun niitä on tarpeeksi, ei tarvitse ostaa lisää.
  • Alusvaatteet ja sukat. Näitä pitää olla niin monta, että puhtaita riittää käyttöön, vaikkei joka päivä pyykkiä pesisikään.

Jos kodissa on monta paikkaa, jossa tehdään samoja asioita, on mielestäni ainoastaan järkevää hankkia tarvittavia tavaroita riittävän monet. Esimerkiksi jos talossa on esimerkiksi useampi wc tai kylpyhuone, tuntuu mielestäni fiksulta varustaa ne suunnilleen samalla tavalla. Tai jos on sekä ylä- että alakerta, on varmaan vähän hankalaa, jos pitää kanniskella asioita edestakaisin. Mielestäni voi esimerkiksi olla aivan perusteltua sijoittaa siivouskaappi molempiin kerroksiin ja pitää vaikkapa kahta pölynimuria. Jotta esineitä käyttäisi, sen pitää olla helppoa. Tavaroiden pitää olla siellä missä niitä tarvitaan, muuten ne jäävät käyttämättä.

Mitä tavaroita teillä pitää olla monta kappaletta?

Kotiavaimet löytyvät – aina

Minulla on yksi pieni mutta tärkeä rutiini. Sen ansiosta kotiavaimeni ei ole koskaan hukassa. En pysty muistamaan, milloin olisin joutunut etsimään kotiavaimia lähdön hetkellä, sillä ne vain yksinkertaisesti ovat aina samassa paikassa. Edellisen kerran kotiavaimet ovat olleet hukassa joskus vuosia sitten!

Tämä rutiini on rakennettu tietoisesti. Minusta on nimittäin lievästi sanottuna piinaavaa, jos avaimet ovat hukassa. Hermostun ylipäätään siitä, että en löydä jotakin mitä tarvitsen, mutta kotiavaimet ovat ehkä se pahin hukassa oleva tavara, sillä ne ovat niin välttämättömät elämässä. Ei voi lähteä kotoa, jos ei ole avaimia.

Kun tulen kotiin, laitan avaimet aina samaan paikkaan, ennen kuin teen mitään muuta. Kun olen avannut ulko-oven, avaimet ovat kädessäni. Astun kynnyksen yli, ja pudotan avaimet avainkoriin, joka on eteisessä heti ulko-oven vieressä. Vasta sen jälkeen otan kengät pois, lasken muut tavarat käsistäni ja niin edelleen. Olen suunnitellut meidän eteisen niin, että edellä kuvattu koreografia on mahdollinen pienimmällä mahdollisella ponnistuksella.

Mitään kovin ihmeellistä se ei vaadi – on vain yksi kriittinen asia. Avainten säilytyspaikan pitää olla sellainen, että mikään ei ole helpompaa, kuin laittaa ne oikeaan paikkaan. Koska olen melko suurpiirteinen tyyppi, säilytyspaikan on oltava sellainen, että avaimet voi kirjaimellisesti heittää tai pudottaa paikalleen. Mikään pikkutarkka näpertäminen, kuten esimerkiksi oikeaan koukkuun tai lokeroon tähtääminen jäisi minulta kiireessä tekemättä. Niinpä ratkaisu on tämä: heti ulko-oven vieressä, sillä puolella miltä ovi aukeaa, on hylly. Hyllyn päällä on hyvin laakea kori, jonne avaimet laitetaan. Kori on ison lautasen kokoinen halkaisijaltaan, joten siihen osuu suurempia tähtäämättä. Sen sijainti taas on sellainen, että siihen ylettää kättä ojentamalla. Koska hylly on heti oven vieressä, sitä ei voi olla ohittamatta, kun tullaan sisään. Avainkori on ensimmäinen asia, joka tulee eteisessä vastaan. Yhdistelmä laakea kori + täydellinen sijainti johtaa siihen, että avaimet voi nakata sinne päin, ja ne päätyvät oikeaan paikkaan väistämättä.