Kokemuksia bullet journalin pitämisestä

Aloitin bullet journalin pitämisen heinäkuun lopulla ja ajattelin vähän kirjoitella kokemuksia tästä yhdistetystä kalenterista ja muistikirjasta. Jos tämä muistikirjametodi ei ole ennalta tuttu, tästä postauksesta voi lukea tarkemmin, mistä on kyse. Esittelen tuossa ensimmäisessä tekstissä mm. millaisen kirjan hankin tätä tarkoitusta varten.

Noin kolmen viikon perusteella arvioisin, että tämä on minulle täydellisesti sopiva systeemi. BJ yhdistää toimivalla tavalla tehtävälistat, kalenterin ja muistikirjan. Perusaukeama näyttää kirjassani tältä:

Piirrän vasemmalle sivulle viikkonäkymän, merkitsen viikon numeron, päivän ja päivämäärän. Oikea sivu on tässä vielä tyhjä, mutta sinne kirjoitan aina kaiken mahdollisen, mikä pitää tällä viikolla muistaa ja hoitaa. Teen myös muita listoja tuolle tyhjälle sivulle, sekä muistiinpanoja myös. Käytän mustaa 005-levyistä Micron-kynää, viivotinta sekä kirjan mukana tullutta viivapaperia apuna. Tällaisen aukeaman tekemiseen menee noin 2 minuuttia, joten en sanoisi kalenterin tekemistä erityisen työlääksi.

BJ:n ideana on, että erilaiset asiat merkitään omilla symboleillaan. Mietin tätä ”avainta” pitkään, ja lopulta päädyin tällaiseen:

Tehtävä on mikä tahansa tehtävä, joka pitää hoitaa. Tapahtuma on sellainen juttu, jossa on välttämätöntä olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, esim. hammaslääkäri tai kavereiden vierailu. Muistiinpanot ovat yleisiä asioita, jotka eivät välttämättä vaadi toimenpiteitä juuri nyt. > ja < -merkit taas kertovat minulle, että olen siirtänyt jonkin tehtävän tai tapahtuman toiselle päivälle. Kun jokin asia tulee listalta hoidettua, vedetään pallon päälle ruksi.

Systeemini on sellainen, että aina maanantaisin tsekkaan, onko edelliseltä viikolta jäänyt jotain tekemättä. Jos on, merkitsen ne kalenteriin uudelle päivälle, tai siirrän edellisen viikon tehtävälistalta tämän viikon tehtävälistalle. Tämä on sellainen juttu, mikä aiemmissa kalentereissa ja muistikirjoissa on jäänyt aina tekemättä. Nyt kun tehtävät ”rullaavat” automaattisesti eteenpäin, mitään ei unohdu. Olen yhdistänyt tämän tsekkauksen samaan yhteyteen, kun käyn kaikki paperini, maksan laskut ja hoidan muut asiat.

Tiedän, että monille ihmisille BJ on paitsi kalenteri, myös kanava luovuudelle Minulla näin ei ole, journaali on äärimmäisen pelkistetty. En piirrä, en koristele, en kalligrafioi enkä ylipäätään lisää kirjaan muuta kuin asiapitoisia merkintöjä. Minulle BJ on äärimmäisen funktionaalinen työkalu, ja rakastan sitä juuri sellaisena. Olen kuitenkin tehnyt sellaisen poikkeuksen, että olen hankkinut kirjaa varten tuon ohutta mustaa viivaa piirtävän kynän, joka ei suttaannu eikä tule liikaa paperista läpi. Tänään hankin vielä lyijytäytekynän, koska haluan kokeilla toimisiko lyijäri yhtä hyvin tai paremmin kuin tussi. Nämä tietyt kynät ovat siis vain tämän kirjan täyttämistä varten, enkä anna niitä muille käyttöön. Tein sen virheen, että jätin ensimmäisen tussin hetkeksi vahtimatta, jolloin nuoriso-osasto olikin jo ehtinyt lytätä sen pään. Kävin tänään ostamassa uuden. Kunnon kynällä kirjoittaminen tekee koko hommasta nimittäin paljon helpompaa ja hauskempaa. Yleensä kirjoitan millä tahansa mainoskynällä joka käsiin sattuu, mutta nyt päätin alusta asti panostaa. Päätös on ollut oikea, ja se on lisännyt muistiinpanojen luettavuutta ja kirjan houkuttelevuutta suuresti.

Näin lyhyen kokeilun perusteella tämä näyttää toimivan todella hyvin, ja uskoisin sen jäävän käyttöön pidemmäksi aikaa. Käyttöaikaa on kuitenkin vasta vajaan kuukauden ajalta, joten päivitän tilannetta myöhemmin syksyllä uudelleen. Näiden kokemusten perusteella suosittelisin menetelmää ihmisille, jotka tykkäävät kirjoittaa käsin ja jotka ylipäätään jäsentävät ajatuksiaan kirjoittamalla. Toinen vinkkini on, että kunnon kirjaan ja kynään kannattaa panostaa. Homma toimii millä tahansa vihkolla ja kynällä, mutta itse olen saanut paljon motivaatiota ja mielihyvää siitä, että sekä muistikirja että kynä ovat erityisesti tätä tarkoitusta varten.

Tällaisia kokemuksia minulla. Entä teillä? Innostuiko joku kokeilemaan?

Elokuun alkuspurtti

Elokuussa on ihan oma tunnelmansa. Pidän elokuusta kovasti. Ehkä kuulun vähemmistöön, mutta minusta on ihana palata lomalta. Ei niin, etteikö lomakin olisi aina paikallaan, mutta usein lomailu on vähän rasittavaa. Rutiinit rikkoontuvat, matkustellaan paljon, tavataan ihmisiä – kaikki tavallaan mukavaa, mutta pidemmän päälle alan aina kaivata arkea, joka rullaa vakaasti omalla painollaan.

Elokuu on loputtomien mahdollisuuksien kuukausi. Edessä on jouluun asti ulottuva ajanjakso, jossa ehtii toteuttaa vaikka minkälaisen projektin. (Esimerkiksi viime syksynä kirjoitin Tavarataidot!) Kun tiedossa on, etteivät säät ainakaan parane, tuntuu juuri oikealta keskittyä kaikenlaisiin työprojekteihin. Elokuussa alkavassa lukuvuodessa on samanlaista uudenvuoden tunnelmaa kuin tammikuussa.

Elokuun alussa onkin juuri oikea aika tehdä perusteelliset valmistelut edessä olevalle viiden kuukauden etapille. Olen seurannut netissä erilaisia back to school -listoja ja katsellut mainoksista, mitä kauppiaat ovat asiasta mieltä, mutta koska mikään niistä ei ole vastannut ihan täysin omia tarpeitani, joten päätin tehdä oman tsekkauslistan. Ajattelen näin: nyt alkavalla viikolla teen kodissani ja vähän elämässäkin inventaarion, totean puutteet ja teen tarvittavat täydennykset, hoidan sellaiset asiat, jotka kannattaa tehdä nyt ennen kuin arki todenteolla jyrää. Keskityn erityisesti seuraaviin asioihin:

  • Vaatteet
  • Kosmetiikka & ulkonäkö
  • Terveys
  • Koti (etenkin keittiö & työhuone)
  • Liikkuminen

Koska tarkistettavaa riittää, jaan hommat sekä täällä blogissa että konkreettisesti useammalle päivälle. Näiden otsikkojen alla on jokaisella tarkemmat tsekkauslistat, ja niitä käyn läpi nyt alkavalla viikolla. Tämä alkava viikko on vielä sellainen puolitehoinen viikko, joten ajankohta on juuri sopiva kaikille valmisteluille. Tavoite on, että saan kaikenlaiset pienet rästihommat hoidettua, ruokakaapit täytettyä ja erinäiset tilaisuudet varattua. Sitten kun viikon päästä ollaan jo syvällä arjen pyörteissä, ei tarvitse ruveta ihmettelemään, löytyykö kotoa printteripaperia tai spagettia, tai että missä välissä ehtisi oikein tilata itselleen kampaajan.

Tulevalla viikolla postauksia tulee siis tavallista tiheämpää tahtia, koska ajattelin kirjoittaa nuo kaikki tsekkilistani tänne auki, sekä raportoida miten projekti etenee. Jos joku haluaa tulla mukaan, aina parempi!

Parhaat kännykkävinkit arkeen

En ole mikään kännykkävelho, mutta minulla on käytössä pari kikkaa, jotka helpottavat puhelimen käyttöä.

Kuten ennenkin olen kirjoittanut, varautuminen kaikkeen kattaa sen, ettei kännykästä saa loppua akku. Tätä edistää se, että autossa on yksi puhelimen laturi, jota ei siirretä sieltä koskaan pois. Joissakin autoissa on valmis usb-pistoke, meidän autossa tarvitaan pieni välikappale, joka laitetaan kiinni tupakansytyttimeen. Jos autossa käyttää navigointia puhelimen kautta, puhelin kannattaa pitää latauksessa koko ajan, sillä navigointi kuluttaa akkua paljon. Sama koskee musiikin kuuntelua ja muutakin aktiivista puhelimen käyttöä ajaessa. Varsinkin pidemmillä matkoilla laitan puhelimen automaattisesti latautumaan, jos akussa on alle 90% jäljellä.

En enää muista mistä opin tämän vinkin, mutta älypuhelin latautuu nopeimmin siten, että siitä sulkee kaikki taustalla toimivat ohjelmat ja sen jälkeen laittaa virransäästötilaan. Jos latausaikaa ei ole paljon, tämä vinkki ottaa tehot irti siitäkin vähästä ajasta, joka on käytettävissä. Yleensä teen näin joka tapauksessa, sillä hei – jos puhelimen voi ladata nopeammin tai hitaammin, miksi lataisin hitaammin? 🙂

Kolmas vinkki liittyy latureihin. Mielestäni niitä kannattaa olla useampi, jos vain mahdollista. Minusta on myös kätevää, että latureita pidetään (ja siten siis puhelin ladataan) aina samassa paikassa. Tämä johtaa siihen, ettei latureita koskaan tarvitse etsiä kun on lähdössä johonkin. Sitten kun palaa kotiin, laturi palautetaan samaan paikkaan. Meillä nämä kaksi asiaa ovat johtaneet siihen, että laturi ei ole oikeastaan koskaan hukassa. Vaikka yksi laturi olisikin otettu reissuun mukaan, toinen löytyy edelleen sieltä mistä pitääkin.

Sama epäminimalistinen suhtautuminen toimii kuulokkeiden suhteen. Käytän itse pieniä nappikuulokkeita, ja hyödynnän kaikki mahdolliset hetket siihen, että kuuntelen joko äänikirjoja tai podcasteja. Kuulokkeita kannattaa siis myös olla monet, jottei niitäkään tarvitse etsiä. Tällä hetkellä niitä taitaa olla kahdet tai kolmet, mutta voisi olla useammatkin. Yhdet voisi löytyä aina yöpöydältä, yhdet keittiön tasolta laturin vierestä ja yhdet eteisen piirongin päältä. Sitten voisi olla vielä parit, jotta käsilaukusta löytyisi myös automaattisesti. Tällä tavalla ei koskaan tarvitsisi etsiä niitä ja tuskailla kiireessä kun ei löydy.

Nämä ovat parhaat vinkkini kännykälle. Mitkä ovat teidän parhaat kikkakolmoset, joilla kännykän käyttö nopeutuu tai helpottuu?

Käsilaukusta löytyy 50 tavaraa

Huh huh, nyt on kesän viimeinen reissu tehty ja arki jo häämöttää horisontissa. Tällä kertaa oltiin helpossa etelän lomakohteessa, joten pakkaaminen oli huomattavasti yksinkertaisempaa kuin alkukesän Islannin matkalle. Kun aktiviteetit rajoittuivat lähinnä uima-altaalla puljaamiseen ja lämpötila oli tasaisesti yli +25, ei pakkaaminen tuntunut korkeamman tason pulmapähkinältä.

Tulin matkalla pohtineeksi käsilaukkujen funktiota, ja sain idean kahteen eri postaukseen. Ensin käsilaukun sisällöstä: väitän, että oman veskani sisältö pärjäisi aika hyvin muumimammalle. Otin kotiintultuamme kuvan:

  • lompakko
  • aurinkolasit + kotelo + puhdistusliina kotelossa
  • kaikki liput, kartta, muut tärkeät paperit + näköjään joku lapsen tarra
  • laastareita
  • nenäliinapaketti
  • apukassi
  • kampa
  • viuhka
  • kynä (alunperin niitä oli 2 mutta toinen hävisi matkalla)
  • roskapussi
  • passit
  • kaksi laturia
  • kuulokkeet
  • vaihtovaatekerta kuopukselle: alushousut + housut + paita + sukat+pinni
  • 2 karkkia
  • 2 kännykkää (oma + lasten pelipuhelin, jossa ei ole liittymää, toinen puuttuu kuvasta)
  • pelastuspussukka, jossa on kaikkea kriittistä: rakkolaastareita, käsidesiä, tamponeja, korvatulppia, käsirasvaa, lääkkeet jne. (Tästä pussukasta voisin tehdä oman postauksen, en lähde ilman sitä minnekään.)
  • kotiavaimet (puuttuvat kuvasta)

Tämä kaikki menee yllättävän pieneen tilaan. Käsilaukkuni on kainalossa kannettavaa mallia, jossa vetoketju päällä sekä sisällä yksi pieni vetoketju tasku. Kas tässä! Hedelmät ovat tuossa antamassa mittakaavaa ja elävöittämässä kuvaa:

 Tämä on aika perusvarustus, kun olen lasten kanssa pidemmälti liikenteessä. Tällä kertaa mukana oli vähän ylimääräistä, esimerkiksi tuo toinen laturi päätyi käsilaukkuuni puolison repusta vähän vahingossa, mutta eipä se juurikaan tilaa vienyt.

Yleensä kuljetan mukanani myös jotain pientä evästä, kuten välipalakeksejä, myslipatukoita, rusina-askeja tai jotain muuta energiapitoista ja yksittäispakattua. Kun perheeseen kuuluu useampi verensokerin heittelylle altis henkilö, minä mukaanlukien, hätäeväät on parempi aina olla mukana. Tällä kertaa eväät olivat toisessa repussa, mutta ne olisivat mahtuneet myös tähän käsilaukkuun.

Sen jälkeen kun aloitin muovikassilakon, tuo apukassi on kulkenut aina mukana. Se on kevyttä tekokuitua, joka menee hyvin pieneen tilaan tuolla lailla siististi. Se on erittäin kätevä, sillä sen voi myös heittää pesukoneeseen, jos se sattuu likaantumaan jossain. Paino on muutama gramma, joten kuorma ei sen mukana lisäänny. Minulla on noita muutama, joten kasseja riittää useampaan käsilaukkuun.

Olen myös huomannut, että etenkin lasten kanssa matkustaessa pienestä roskapussista ei ole haittaa. Tuollainen leipäpussi tai hedelmäpussi menee todella pieneen tilaan, mutta saattaa osoittautua todella käteväksi, kun äkillinen roska- tai likapyykkipussin tarve ilmenee. Samoin laastareita ei voi olla liikaa  mukana. Usein pidän mukana myös sellaista rakkoja estävää stikkiä, mutta arvelin sen sulavan laukkuun tällä matkalla, joten tyydyin pelkkiin laastareihin.

Tällaisella arsenaalilla siis oltiin viikon verran reissussa. Kaikkea tarvittiin, mitään ei ollut liikaa. Ja mikä parasta, minulla oli jatkuvasti sellainen olo, että olen juuri sopivasti varautunut kaikkeen, tulipa vastaan mitä tahansa. Mitä teidän käsilaukuistanne löytyy?

Päätin kokeilla bullet journalia

Viimeksi kesäkuussa tuskailin, miten haluaisin automatisoida koko elämäni. Se ei ole vielä onnistunut, mutta nyt olen päättänyt kokeilla bullet journalia, josko siitä olisi apua tässä yrityksessä. Ostin tänään uuden muistikirjan ja kaksi kynää ihan vain tämän muistikirjan täyttämistä varten. Valitsin suositusten perusteella Leuchtturm 1917 -muistivihon, jonka erityisominaisuuksiin kuuluu valmiit sivunumerot sekä sisällysluettelolle varattu tila.

Muistan että joku teistä vakkarilukijoista vinkkasi tästä systeemistä minulle jo aikaa sitten. Silloin katsoin esittelyvideon, enkä ymmärtänyt siitä mitään. Nyt alkoi tuntua siltä, että tähän pitäisi ehkä sittenkin perehtyä tarkemmin. Syvennyttyäni pari päivää ja luettuani selkokielisiä ohjeita siitä, miten bullet journal laitetaan pystyyn, olen päättänyt tosissani kokeilla.

Bullet journal on itsetehty kalenteri, tehtävälista ja muistikirja samoissa kansissa. Se on joustava, koska sinne voi kirjoittaa mitä vain, mutta toisaalta muistiinpanoista pidetään jatkuvasti sisällysluetteloa, joten kirjasta pitäisi löytää helposti etsimänsä. Asiat merkitään muistiin yksinkertaisesti ja napakasti, ja tietyt symbolit auttavat jäsentämään omia merkintöjä. Systeemin etuna pitäisi olla mm. se, että jos elokuussa jotain jää hoitamatta, sen voi siirtää syyskuulle. Tietysti tavallisessa kalenterissa voi tehdä samoin, mutta ainakin minulle niissä on yleensä liian vähän kirjoitustilaa. Ja muistikirjoissa ei ole kalenteria. Kun tähän vielä lisää sen, että jäsennän elämääni ja suunnittelen kaiken hyvin pitkälti listojen avulla, bullet journal tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Olen pitkään kaivannut kynää ja paperia. Kaikkea yllämainittua voi toki tehdä myös sähköisesti, ja tietenkin käytän esim. puhelimen kalenteria edelleen, mutta käsin kirjoittamisessa on jotain taikaa naputteluun verrattuna. Se vapauttaa luovuuden ja mahdollistaa kaikenlaisen piirtelyn myös; mindmapit, viivat sinne ja tänne jne. Digitaalisesti en saa samaa fiilistä, puhelin jotenkin rajoittaa ajatteluani.

Bullet journaliin tutustuttuani olen huomannut, että iso joukko ihmisiä kanavoi luovuuttaan ihan vaan journalin koristeluun. Voin kertoa heti kättelyssä, että minun versiostani ei tule löytymään tarroja, koristeteippejä, kalligrafiaa tai mitään muutakaan hienoa. Ei minulla ole kykyä, aikaa, saati sitten halua käyttää tuntikausia kalenterin koristeluun. Sen sijaan toivon tästä tulevan käytännöllinen työkalu arjen hallintaan. Valitsin muuten tuon värinkin kalenteriin siltä pohjalta, että se ei pääse helposti hukkumaan. Harkitsin pitkään keltaisen ja punaisen välillä, mutta lopulta punainen voitti. Jos kirjassa on kaikki tärkeä, sen pitää löytyä muiden paperien joukosta heti, eikä se saa kovin helposti maastoutua muiden papereiden alle.

Onko siellä lukijoissa yhtään bullet journalia käyttävää tai ainakin kokeillutta henkilöä? Kaikki hyvät vinkit ovat erittäin tervetulleita! Jos systeemi ei syystä tai toisesta toiminut, sekin kiinnostaa.

Hankalan kaapin järjestäminen (kuvien kera)

Meidän keittiössä on yksi hankala kaappi. Se on kapea ja korkea. Hyllyjen leveys on ehkä noin 25cm ja syvyys suunnilleen saman verran. Kuten arvata saattaa, tällaisesta epämäärisestä kaapista tulee helposti loppusäilytyspaikka kaikelle, mille ei mitään muutakaan paikkaa keksi. Pidän siellä harvemmin ja hyvin harvoin tarvittavia astioita: tuikkukuppeja, snapsilaseja, keittiövaakaa, kakunkynttilöitä ja muitakin epämääräisiä kynttilöitä, mariskooleja ja sen sellaista. Tämä oli yksi niistä järjestystä kaipaavista kohteista, jonka olen viime aikoina järjestänyt.

Alkutilanne näytti tältä:

Tuossa on siis koko kaappi kahteen kuvaan jaettuna. Kuten näkyy, järjestys on ollut aika sotkuinen. Hyllyille on tungettu kaikenlaista, lähinnä sinne minne on saanut mahtumaan. Otin kaapista kaiken ulos ja pyyhin samalla hyllyt puhtaaksi rasvasta ja pölystä. Sitten aloin tarkastella sisältöä. Se jakautui oikeastaan kolmeen ryhmään: kynttiläasioihin, kahvikoneasioihin sekä astioihin.

Ennen kuin rupesin järjestämään tavaroita takaisin kaappiin, poistin joukosta roskat ja väärässä paikassa olevat tavarat. Roskiin heitin kynttilänpätkiä, puoliksi palaneita kakkukynttilöitä, jonkun paperin, jonka sisältämästä ohjeesta en saanut selvää, tunnistamattoman muovipalan sekä lohjenneen mariskoolin. Kaapista löytyi myös vajaa minttuviinapullo (alkuperä ja käyttötarkoitus tuntematon, löytyi ylimmän hyllyn takarivistä), jonka nakkasin samaan paikkaan muiden alkoholijuomien kanssa. Lisäksi päätin, että kaapissa säilyttämäni 6 kpl pieniä espressokuppeja (tai jotain sellaisia, mitä lienevät) ovat todellakin tarpeettomia. Pakkasin ne pesukoneen kautta takaisin laatikkoonsa, ja vien ne kierrätykseen heti kun ehdin.

Uusi järjestys määräytyi käytännöllisyyden mukaan. Alimmalla hyllyllä on kynttilänjalat, jotka eivät mahdu muille hyllyille; morttelit, jotka ovat tosi painavia sekä keittiövaaka (säilytän sitä pystyssä seinän vieressä). Toiselle hyllylle laitoin kahvikoneasiat sekä mariskoolit, joita käytän kaapin muista astioista useimmin. Tuikkukupit laitoin omalle hyllylleen ja snapsilasit ylimmälle, sillä niitä käytetään hädin tuskin kerran vuodessa. Lopputulos näyttää tältä:

Tulitikkuaskien säilytys näyttää tuossa kuvassa vähän epämääräiseltä, mutta katsokaapa tätä: 

Tuossa muovirasiassa oli alunperin eri värisiä kirsikkatomaatteja. Säästin sen, koska kyllähän nyt aina erilaisia muovirasioita tarvitaan, etenkin jos ne on jaettu kolmeen osastoon. Vastaavanlainen on käytössä legojen lajittelussa. Onneksi jemmoista löytyi myös tämä toinen. Meillä muuten riittää kakunkynttilöitä ihan taatusti vähintään 25-vuotisjuhliin saakka. En tiedä mistä ne ovat meille päätyneet, en muista itse ostaneeni paketeista ainuttakaan, vaikka se ei kyllä vielä takaa sitä ettenkö olisi silti ostanut.

Tämä kaappi on nyt kunnossa, joten voinkin hyökätä seuraavan järjestelyprojektin kimppuun. Onko teillä hankalia tiloja keittiössä?

Kesän epäjärjestykselle herkistävä vaikutus

Käykö teille niin, että loman lähestyessä alkaa silmiin pistää kaikenlaisia organisoimiskohteita? Vähän samoin kuin joulun alla tulee siivoustarve, ja maaliskuun valossa ikkunat alkavat näyttää aivan hirveiltä? Tänä kesänä olen huomannut, että sellaiset säilytystilat, joihin en yleensä kiinnitä mitään erityisempää huomiota, ovet ruvenneet huutamaan huomiota.

Kyseessä on nimenomaan järjestämistarve, ei niinkään himo poistaa tavaroita. Niitä lastenvaatteita setviessäni innostuin järjestämään omat talvivaatteeni laatikkoon, ja vaihtamaan tilalle kesäiset hameet ja puserot. Samalla vauhdilla järjestin kuopuksen vaatevarastot, jotka mahtuvat kahteen vetolaatikkoon. Siirsin vaatteet alemmas laatikostossa, jotta lapsi ylettäisi itse valitsemaan vaatteensa. Kyllä Konmarissa on myös hyvät puolensa. Pystyviikkaus mahduttaa pieneen tilaan ison määrän vaatteita, ja lisäksi menetelmä on todella kätevä, koska laatikosta näkee yhdellä silmäyksellä sekä lapsi että aikuinen, mitä siellä on. Nautin tästä näystä:

Konmari toimii lastenvaatteiden viikkauksessa erinomaisesti.

Konmari-menetelmässä kaikki esineet pitäisi ottaa käteen ja keskittyä niihin yksittäin. Tämäkin on itse asiassa hyvä neuvo, kun organisoi perusteellisemmin jotain. Kun jokaista esinettä tarkastelee erikseen, pystyy ensinnäkin arvioimaan, onko sen paikka siellä mistä se on otettu. Toinen hyöty on se, että kun esimerkiksi vaatteen ottaa käteensä, sen kuntoa ja kokoa tulee tarkasteltua huomattavasti tarkemmin kuin yleisvilkaisulla. Liian pienet tulevat karsituksi ja korjausta vaativat kohdat paljastuvat. Perinteinen menetelmä, jossa jokin laatikko tyhjennetään kokonaan ja sitten kaikki järjestetään takaisin samalla turhia karsien, on sillä tavalla hyvä, että se käytännössä pakottaa koskettamaan jokaista tavaraa, ja samalla päättämään laittaako sen takaisin laatikkoon vai ei.

Juuri tätä menetelmää aion noudattaa lähipäivinä, sillä sormeni syyhyävät päästä seuraavien järjestämisprojektien kimppuun. Olen jo ottanut ennen-kuvat eräästä keittiön kaapista, joka on seuraavana vuorossa. Myös esikoisen vaatelaatikot odottavat sitä, että joku kävisi nekin kunnolla läpi – siis nimenomaan järjestysmielessä.  Eteisen naulakko, urheiluvaatelaatikko, keittiön vetolaatikot… keksin näitä vaikka kuinka. Tuollaisen pienen, rajatun tilan järjestäminen on ihanaa. Valmista katsellessa on sellainen olo, että maailma on siltä pieneltä osalta täydellisesti hallinnassa. Se on hyvä tunne.

Tuleeko kenellekään muulle näitä järjestämishimoja?

Haluaisin automatisoida elämäni

Haluaisin tällä hetkellä noin 458 uutta rutiinia elämääni. Rakastan rutiineja. Niiden avulla voi nimittäin lopettaa muistamisen ja sellaisen ajattelun, joka vie ärsyttävästi kaistaa paljon mielenkiintoisempien asioiden ajattelemiselta. Paras rutiini on minusta sellainen, jonka tekee automaattiohjauksella, ilman että sen aloittaminen tai loppuun saattaminen vaatii sen kummempaa ryhtymistä. Tekee vaan, ja valmista tulee. Ja samalla tulee tietysti hoidettua kaikki tärkeät asiatkin.

Rutiinien ongelmana on se, että ne eivät valitettavasti synny sormia napsauttamalla. Rutiinin opettelu vie aikaa, sillä mikään toiminta ei muutu automaattiseksi yhden kerran jälkeen. Mitä uudempi asia, sitä enemmän tarvitaan toistoja. Se taas nimenomaan vie sitä aivokapasiteettia, muistamista ja keskittymistä, eli juuri sitä mitä en haluaisi tehdä. En osaa sanoa, kuinka monta kertaa jokin asia pitäisi toistaa, että siitä muodostuu rutiini, eikä sitä muuten oikeasti tiedä kukaan muukaan. Jos olette joskus kuulleet, että jotain pitäisi tehdä 30 kertaa, kyseessä on väärin tulkittu tutkimus. Alunperin kyseessä oli kauneusleikkauksien jälkivaikutuksia koskeva tutkimus, jossa uusiin piirteisiin tottuminen vei keskimäärin kolmekymmentä peiliinkatsomiskertaa. Jollain ihmeellisellä tavalla tästä (luultavasti media) veti hieman mutkat suoriksi, ja 30 kertaa laajennettiin koskemaan kaikenlaisia uusia tottumuksia.

Juuri tällä hetkellä olen vähän turhautunut siihen, ettei hommat oikein rullaa. Pahinta on, että kirjoittamisrutiini on kateissa, mutta sen lisäksi haluaisin hirveän mielelläni automatisoida muunkin elämäni. Esimerkiksi liikunnan harrastamisen, terveelliset ruokavalinnat, papereiden arkistoimisen, jalkapohjien rasvaamisen (otin vinkeistänne vaarin), tavaroiden paikoilleen laittamisen ja sen sellaiset asiat. Olisi niin kivaa, kun ei tarvitsisi joka kerran ruveta tekemään mitään, vaan kaikki sujuisi kuin itsestään. Toisaalta tiedän, että jos nyt yrittäisin ruveta toteuttamaan noita kaikkia edellämainittuja säännöllisesti, systeemini ylikuormittuisi parissa päivässä ja koko paketti kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Jostain pitää aloittaa. Olen aloittanut liikuntaprojektin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on sellainen, että olen sitoutunut punnertamaan 10 kertaa joka päivä. Jos menen lenkille, ei tarvitse punnertaa. Tämän projektin aloitin muistaakseni 19.5., ja noin kolmea päivää lukuunottamatta olen pysynyt tavoitteessani. Kyseessä on minimaalisin askel, jonka keksin, ja valitsin sen juuri siksi. Halusin ottaa tavoitteeksi jotain niin helppoa ja yksinkertaista, että siinä epäonnistuminen olisi jokseenkin mahdotonta. En yritä yhtään enempää vielä. Mutta näiden kuluneiden viikkojen aikana olen huomannut, että muutos on mahdollinen. Päivittäinen rutiini on mahdollista luoda, jos sen tekee itselleen mahdollisimman helpoksi. Jos olisin ottanut vaikkapa viisi erilaista jumppaliikettä repertuaariin heti kättelyssä, veikkaan että olisin jo lopettanut. Mutta nyt tämä pienen pieni muutos arjessa on alkanut muuttua sen verran automaattiseksi, että harkitsen jo toisenkin lihaskuntoliikkeen lisäämistä.

Seuraavaksi voisin kenties lisätä sen jalkojen rasvaamisen. Eihän siihenkään lopulta niin kauan mene, ja sitä paitsi minulla on muutamia jämäpurkkeja loppuun käytettävinä. Voisin ottaa tavoitteeksi, että olen kuluttanut heinäkuun loppuun mennessä kaikki ylimääräiset rasvat loppuun. Siinä sivussa ehkä saisin pehmeät kantapäätkin? Luulen, että tähän kyllä pitää ottaa puhelimen muistutus avuksi, muuten unohdan parissa päivässä mitä olin tekemässä.

Mitä te ajattelette rutiineista? Hyviä, kammottavia, hyödyllisiä, turhia? Mikä on mielestänne paras rutiini, jonka ihminen voi opetella?

Japani, tuo järjestyksen maa

Terveisiä Tokiosta! Blogissa on ollut hiljaista, koska minä olen matkustellut. Tokio on hämmästyttävä paikka. En ollut vieraillut siellä aikaisemmin, joten tässä vaikutelmia Arkijärjen näkökulmasta.

Kaikkialla on käsittämättömän siistiä. Missään ei ole roskia! Kaikki kadut ovat puhtaita, seinillä ei ole sotkuja eikä graffiteja, maassa ei pyöri käärepapereita, koirankakkaa eikä mitään muutakaan. Ja uskomattominta tässä on se, että missään ei ole roskiksia. Bongasin julkisella paikalla roskiksia ainoastaan lentokentällä. Siitä huolimatta siisteys vallitsee. Opas kertoi, että 9/11 terrori-iskujen jälkeen kaupungista poistettiin kaikki roskikset turvallisuussyistä. Sitä ennen Tokio oli ollut äärimmäisen siisti kaupunki. Mielenkiintoista on, että sen jälkeen kun roskikset oli poistettu, Tokio oli edelleen äärimmäisen siisti kaupunki. Ihmiset kuljettavat roskat kotiinsa, ja oletettavasti lajittelevat ne siellä säntillisesti. Tosin opas virnisti vähän vaivautuneesti kun mainitsin asiasta, ja totesi että he yrittävät kierrättää kaiken. Japanilaisetkaan eivät siis ole täydellisiä.

Tällaisessa kollektiivisessa siisteydessä on kuitenkin sellainen vahvuus, että kun kaikki toimivat samoin, homma pysyy hanskassa. Turistina oli ensin ihmeissään, että mihinkäs tämä roska nyt pitäisi laittaa, mutta kun ei mitään paikkaa löytynyt, sen tunki sitten käsilaukkuunsa, ja vei hotellille. Ei sitä todellakaan olisi kehdannut piilottaa mihinkään kukkapuskaan, saati sitten heittää kadulle. Kysyin oppaalta, ja näin toimivat myös paikalliset.

Yleinen järjestys tuntui muutenkin tulevan japanilaisilta selkäytimestä. Huonesiivoojan jäljiltä tuolin selkänojalle jätetyt vaatteet oli viikattu pinoon, kengät aseteltu siististi riviin ja kylppärin taso näytti tältä. Tuon hammastahnan olen itse jo ehtinyt siirtää vähän erilleen, siivoojan jäljiltä kaikki oli viivasuorassa.

Vaikutti siltä, että työvoimaa riitti kaikkialle runsaasti ja niinpä kaupoissa ja muissa paikoissa joku oli jatkuvasti laittamassa tavaroita ojennukseen. Täytyy sanoa, että nautin tästä yleisestä järjestyksestä suuresti. Vaikka ihmisiä on hirmuinen määrä, kaikki toimii erittäin organisoidusti. Ihmismassoista huolimatta tungoksissa ei liiemmin tönitä, etuilla eikä muutenkaan törppöillä. Kun olin menossa ryhmän kanssa museoon, opas ei päästänyt meitä sisälle, ennen kun olimme saaneet järjestäydyttyä neljään suoraan riviin portin taakse.

Vaatteiden ostaminen on oma lukunsa (kyllä, shoppailin. Raporttia tulossa kuun vaihteessa). Sovituskoppeihin ei saa mennä kengät jalassa. Ne kuuluu jättää verhon ulkopuolelle (jossa myyjä käy ne sitten kääntämässä sievästi oikein päin, jotta asiakas saa ne helposti jalkaansa poistuessaan) ja sitten noustaan pieni askelma varsinaiseen sovituskoppiin, jossa on kokolattiamatto. Yläosien sovittamista varten pää pitää peittää eräänlaisella harsotaskulla. Tämä suojaa vaatteita meikiltä ja hieltä. Yhdessä kulmassa on ilmanraikastin. Eikä puhettakaan siitä, että kopin nurkassa lojuisi mytyssä edellisen jättämiä vaatteita. Sovituskopit eivät välttämättä olleen uusia tai kiiltäviä, mutta järjestyksessä ne olivat. En muuten törmännyt yhteenkään sovituskopin verhoon, joka ei olisi pysynyt paikoillaan. Ne oli nimittäin usein ovelasti varustettu magneeteilla, joilla reunat kiinnittyivät seinään. Ylipäätään tämän lyhyen vierailun aikana syntyi mielikuva, että Japanissa asiat yleisesti ottaen toimivat.

Jokaisessa kulttuurissa on tietenkin omat hyvät ja huonot puolensa, mutta täytyy sanoa, että jos nauttii siitä että rivit ovat suoria eikä kadulla tarvitse väistellä mitään epämääräistä moskaa, Japani on kyllä mukava paikka.

Onko teillä lukijoilla vastaavia kokemuksia Japanista?

Jos se ei ole kalenterissa, sitä ei ole olemassa

Eilisen vaatepostauksen innoittamana päätin, että nyt on aika luopua niistäkin farkuista, jotka eivät ole rikki, mutta jotka eivät ole käyneet kaupaksi. Muistin Finlaysonin farkkukeräyskampanjan ja rupesin selvittelemään onko se vielä voimassa. Nettisivuilla iski epäilys – olinko nyt kuitenkin hukannut tilaisuuteni? Kävin lopulta liikkeessä kysymässä. Selvisi seuraavaa: sekä farkkuja että lakanoita otetaan jatkuvasti vastaan, ja ne kierrätetään matoiksi ja pyyhkeiksi. Mutta alekuponkia niistä ei enää saa, siltä osin kampanja on ohi. Myönnän että harmitti vähän, koska tarvitsisin pari uutta lakanaa.

Tästä tapauksesta seurasi ajatus siitä, että tarvitsen uuden rutiinin: kalenterirutiinin. Minun pitäisi AINA merkitä kaikki tällaiset asiat suoraan kalenteriin HETI kun kuulen niistä. Kuinka monta tilaisuutta onkaan mennyt ohi, kun en ole ajoissa merkinnyt kalenteriin oikeita päivämääriä. Puolisolta tulee jatkuvasti palautetta, että en ole lähettänyt hänelle kalenterikutsua johonkin yhteiseen juttuun – hänellä, toisin kuin minulla, on kalenteri aina ajantasalla. Paitsi silloin kun minä en ole hoitanut omaa osuuttani.

En tiedä miksi kerta toisensa jälkeen teen sen virheen, että kuvittelen muistavani asiat myöhemminkin. Mutta aivokapasiteettini on ilmeisen rajallinen, ja tällaiset mieleenpainetut asiat häipyvät sieltä ennen pitkää. Helpottaisin omaa elämääni merkittävästi, jos kirjoittaisin asiat ylös välittömästi. Jostain syystä se on tuntunut työläältä, mutta havaitsen kärsiväni enemmän siitä, että unohtelen asioita ja hukkaan sen takia tilaisuuksia. Sitten joudun joko improvisoimaan, hoitamaan asioita kovassa kiireessä tai hampaita narskutellen hyväksymään sen, että taas meni jotain sivu suun. Alan kallistua sen puoleen, että kalenterin tai puhelimen esiin kaivaminen on paljon pienempi vaiva.

Tässäpä siis uusi rutiini opeteltavaksi! Tällaiset pienet rutiinit eivät kuormita elämää lainkaan. Olen vuoden alusta lähtien muokannut tapojani vähitellen ja yksi kerrallaan. En enää osta enkä ota vastaan muovikasseja kaupoista. Olen opetellut ohittamaan vaatekaupat ilman, että menen sisälle huvikseni kurkkaamaan, olisiko siellä jotain kivaa. Seuraavaksi rupean kirjoittamaan kaikki kiinnostavat jutut heti kalenteriin, ja laitan tarvittaessa muistutuksen päälle. Aikaa siihen ei kulu, eikä vaivakaan ole suuri. Vaikeinta on varmaan muistaa, että tämä oli tarkoitus tehdä. Tällaisen rutiinin opettelu ei luultavasti vie energiaa juurikaan, mutta hyödyt ovat isot. Menetän hieman vitkasteluaikaa, mutta voitan siinä, etten joudu harmittelemaan jälkeenpäin mitään.

Olisi kiva kuulla teidän parhaat kalenterivinkit! Meneekö kaikki aina suoraan kalenteriin? Miten hyödynnätte muistutuksia? Onko paperi vai sähköinen parempi?