Aihearkisto: Järjestystä

Kaaoksen keskellä on aika kamalaa

Julkaistu , kirjoittanut
2

Olemme eläneet viimeiset 4 viikkoa aivan hirveän kaaoksen keskellä. Enkä nyt liioittele. Tiedän, että joskus ihmiset sanovat kodissaan olevan kaaos, kun on vähän vaatteita lattioilla ja tiskit pesemättä. Kaikki on suhteellista. Puhun nyt kuitenkin tilanteesta, jossa en kirjaimellisesti pääse sohvalle istumaan, koska koko olohuoneessa on röykkiöittäin sinne kuulumatonta tavaraa. Keskellä huonetta on vierekkäin kuntopyörä, metritolkulla purettua Lundiaa ja hamsterin häkki, jota ei ole siivottu viikkoihin, koska otusta ei saa häkistään ulos kaikkien tavarakasojen keskellä. Tämä kaikki johtuu siitä, että remonttimme on vihdoin loppusuoralla.

Kun teimme viime vuonna keittiö- ja muuta remonttia, kodin koko irtaimisto oli tungettu kahteen makuuhuoneeseen. Näin vältyimme ulkopuolisen varaston vuokraamiselta, mutta toisaalta makuuhuoneita ei voinut remontoida yhtäaikaa muun huoneiston kanssa. Puolen vuoden hengähdystauon jälkeen oli aika saattaa remontti kokonaan loppuun. Vaikka tällä kertaa tehdään vain yksinkertainen pintaremontti, eli katon ja seinien maalaus sekä ikkunoiden ja ovien kevyt kunnostus, oli huoneet kuitenkin tyhjennettävä kokonaan, että maalaaminen oli mahdollista. Muuta paikkaa tavaroille ei ollut, paitsi olohuone. Viimeisen silauksen kaaos sai, kun yhden pistorasian paikkaa vaihdettaessa piikki meni seinästä läpi, ja tuli olohuoneen puolelta ulos. Kohtuullisen järkevästi kasatut tavarat piti siirtää uudelleen, jotta seinän viereen saatiin muutama neliö työskentelytilaa reijän korjaamista varten. Tällaiset vahingot ovat aika tyypillisiä, vanhassa talossa seinien paksuus voi yllättää, eikä kyse ollut työmiesten ammattitaidon puutteesta.

Tämän kaaoksen keskellä olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä huonommin siedän epäjärjestystä. Tuntuu, että voin suorastaan fyysisesti huonosti, kun koti on mullin mallin. Tällä kertaa asiaa auttaa, kun tiedän että loppu häämöttää. Siitä huolimatta en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi näiden remonttiviikkojen aikana. Kodin sekasotku jotenkin jumittaa aivot. Aloin oikein miettiä, mikä tässä on niin hirveää mielestäni, ja tulin siihen tulokseen että kyse on monen asian summasta.

 

Sanoiko joku sanan kaaos? Tämä on suora näkymä ruokapöydän äärestä.

Ensinnäkin tämä kaaos on visuaalisesti todella häiritsevää. En kaipaa tyhjyyttään ammottavaa minimalismia, tai sisustuslehtien mallikoteja, mutta kärsin kyllä siitä että oma kaunis koti on väliaikaisesti kadonnut epäjärjetyksen alle. Toiseksi inhoan sitä, että tavarat ovat hukassa. Inhoan sitä aika intohimoisesti muutenkin, mutta tässä nyppii lisäksi se, että mitään ei edes kannata etsiä, koska se on jossain laatikossa jonkun muun laatikon alla. Yhtenä päivänä yritin paikallistaa kirjaa, jonka tiedän olevan pahvilaatikossa lelujen alla. Viiden minuutin jälkeen olin kaivautunut niin pitkälle, kuin kasassa oli mahdollista. En löytänyt kirjaa, mutta sotkua tuli entistä enemmän, kun hienosti kasatut pinot oli räjäytetty levällee

Kolmas epäjärjestykseen liittyvä piirre on käynyt ilmi tässä viikkojen kuluessa. Kun kotona on muutenkin sotkuista, kukaan ei näköjään yritä pitää sitä väähäänkään siisteyttä yllä, mikä vielä olisi mahdollista. Toisin sanoen: luetut lehdet kasaantuvat pöydälle, tiskit eivät löydä koneeseen, takit ja kengät lojuvat missä sattuu ja KAIKKI pikkutavarat lasketaan kädestä vain johonkin, koska niiden normaalit paikat ovat kadonneet. Tästä seuraa se, että että remontin aiheuttama kaaos saa perinteisen sotkukuorrutuksen. En voi sanoa että pää hajoaisi, koska tiedän että tämä on viimeistään parin viikon päästä ohi, mutta jonkinlaista lamaantumista tämä aiheuttaa. Tuntuu täydellisen turhalta ponnistella millään tasolla, kun työn tuloksista saa nauttia ehkä viisi minuuttia. Lisäksi imuroiminen on mahdotonta (lattiaa ei näy), eikä kukaan viitsi pestä vessojakaan.

Tänään on vihdoin se päivä, jolloin työmiehet ovat keränneet kaikki tarvikkeensa pois, ja kaaosta voidaan ruveta purkamaan. Valmista ei vielä ole, sillä kesälomista johtuen vaatekaappeja joudutaan odottamaan elokuun loppupuolelle asti. Muutama muuttolaatikko jossain nurkassa on kuitenkin pientä tähän nykytilanteeseen verrattuna, enkä valita niistä. Olen vain ihan hirveän helpottunut, että vihdoinkin saan taulut seinille, lattian näkyviin ja huonekalut takaisin paikoilleen. Uskon, että kokonaishyvinvointini paranee rutkasti, kunhan tämä sotku on selvitetty.

Mikä on paras paikka tavaralle?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Edellisessä postauksessa pohdin sitä, miten tavaroiden paikat vaikuttavat siisteyteen. Sitä kirjoittaessa mietin, että välillä hyvän paikan keksiminen on vaikeaa. Tavaralla saattaa olla oma paikka teoriassa, mutta käytännössä se on kuitenkin aina jossain muualla. Silloin on selvää, että säilytyspaikassa on jotain pielessä.

Yleisesti ottaen paras paikka tavaralle on siellä, missä sitä tarvitaan. Mitä kauempaa pitää tavaraa lähteä hakemaan, sitä pienemmällä todennäköisyydellä sen tekee. Vielä pienemmällä todennäköisyydellä tavaran jaksaa käytön jälkeen palauttaa paikoilleen.  Tavaroiden säilytyshierarkia meneekin sen mukaan, kuinka usein jotain tarvitaan. Tämä lienee aika itsestäänselvää meille kaikille.

Mutta vaikka säilytyspaikka olisi lähellä, sen on oltava helposti käden ulottuvilla, jotta se toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Autoin kerran ystävääni järjestämään kotia toimivammaksi. Hänellä oli – sinänsä aivan loogisesti – avainnaulakko heti ulko-oven vieressä. Ongelmana oli se, että sisäovi avautui naulakon eteen, eikä avaimia saanut paikoilleen heti kättelyssä, vaan sitä varten piti kurkottaa sisäoven ympäri. Tästä seurasi se, että avaimet löytyivät aina jostain muualta. Matka oli sentteinä lyhyt, mutta käytännössä naulakon saavuttaminen oli liian hankalaa, jotta sitä olisi käyttänyt. Arjen tuoksinnassa tällainen pieni hankaluus saattaa muuttua kriittiseksi, jotta tavarat päätyisivät oikealle paikalle. Jos mahdollista, kannattaa aina miettiä pieniä asioita: kumpi on vahvempi käsi, oikea vai vasen? Näkeekö säilytyspaikkaan helposti ja suoraan? Tarvitseeko avata ovia tai laatikoita? Ulottuvatko kaikki perheenjäsenet säilytyspaikkaan yhtä helposti?

Nykyinen sisustusestetiikka edellyttää usein sitä, että tavarat ovat jollain tavalla piilossa. Esimerkiksi keittiössä ideaali vaikuttaa usein siltä, ettei tasoilla ole yhtään mitään. Se voi näyttää tyylikkäältä, mutta käytännössä tällainen visuaalinen vaikutelma pysyy yllä vain, jos tavarat jatkuvasti ja systemaattisesti palautetaan rasiaan, laatikkoon tai oven taakse pois näkyvistä. En itse jaksaisi tällaista jatkuvaa tavaratyötä, mutta onneksi  on olemassa myös oikoreittejä. Suosin itse tarjottimia, koreja ja kannettomia säilytyslaatikoita. Kun tavarat on tällä lailla rajattu, yleisvaikutelma on siistimpi, kuin jos samat tavarat olisivat vapaasti tason päällä. Korut kaunissa kulhossa näyttävät paremmilta kuin levällään pöydällä. Öljy- ja etikkapullot tarjottimella ovat ”järjestyksessä”, eivätkä epäesteettisesti irrallaan hellan vieressä.

Ostin äskettäin kierrätyskeskuksesta eurolla simppelin juomalasin, joka on nyt siellä samaisessa kylppärin kaapissa pitämässä kasassa tuubeja, jotka eivät pysy itsekseen pystyssä. Jäin harkitsemaan kirstallista snapsilasia (1€), joka voisi olla täydellinen hammastikkujen säilytykseen. Pieni aaltovaasi on puolestaan vuosia palvellut teesihtien säilytyspaikkana keittiön avohyllyllä. Säilytän myös aina kaikki puhelinten pakkauslaatikot, sillä ne ovat täydellisiä erilaisten pienten asioiden säilyttämiseen: täydellisen suorakulmaisia, siistejä ja valkoisia. Oikeastaan vain luovuus on rajana. En oikein edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut uutena jonkin tällaisen säilyttimen, sillä olen vuosia suosinut noita pakkausrasioita sekä kirppisten ja kierrätyskeskusten tavaroita tällä saralla.

Lopuksi sana intuitiosta, jonka mainitsin jo viimeksi. Amerikkalainen Dana K. White painottaa aina, että ”mieti, mistä lähtisin etsimään tavaraa, jos sinun pitäisi sellaista käyttää”. Se on ko. tavaran luontevin paikka. Meillä kaikilla on erilainen logiikka sen suhteen, missä mitäkin pitäisi säilyttää. Omaa logiikkaa kannattaa kuunnella, vaikka se jonkun muun mielestä olisikin omituinen. Jos tavara on yhteiskäytössä, sen paikka täytyy myös sopia avoimesti yhdessä, muuten homma ei toimi. Yhteiskäyttötavaroiden suhteen joutuu ehkä tekemään kompromisseja, ja tyytymään ratkaisuun, joka ei olisi ollut se ensimmäinen mieleentuleva. Muutoin tuo Danan ohje on toimiva. Lapsuudenkodissa tiedän, että jos tarvitsen käsirasvaa, se löytyy tiskialtaan alakaapista. Se on äidin mielestä loogisin paikka, koska käsirasvaa tarvitaan käsitiskin jälkeen, mutta hän haluaa pitää tuubin  pois silmistä oven takana. Omassa kodissani käsirasvaa taas löytyy monesta eri paikasta, kuten penaalista ja yöpöydältä, koska käteni kuivuvat herkästi ja haluan että tuubi on aina lähettyvillä.

Unohtuiko tästä listasta jotain? Missä on tavaroiden paras paikka?

Kaikelle on oltava paikka

Julkaistu , kirjoittanut
2

Juttelin taannoin äitini kanssa, joka totesi ohimennen, että tavaraa voi olla vaikka kuinka paljon, mutta kaikelle on oltava paikka. Tässä ollaan kodin siisteyden ja järjestyksen pitämisen ytimessä. Hän vielä täsmensi, että se tarkoittaa ihan jokaista tavaraa, joka kodissa on. Pienintäkin nippeliä. Mietin, että tässäpä on yksinkertainen ohje, jos sitä vain osaa noudattaa.

Siisteyden kannalta oma paikka on tärkeä, jotta tavarat voi halutessaan palauttaa sinne, minne ne kuuluvat. On runsaasti kaikenlaisia esineitä, joita ei välttämättä viedä ihan joka käytön jälkeen välittömästi omalle paikalleen, eikä se haittaa. Meillä esimerkiksi lasten hiusharjat ovat sellaisia. Arkena tukkaa harjataan yleensä keittiönpöydän ääressä, jonka jälkeen harja jää joko pöydälle, keittiön tasolle tai ikkunalaudalle. Näin voi mennä monta päivää, sillä harjaa tarvitaan joka päivä. Mutta harjoille on olemassa varsinainen oma säilytyspaikka lastenhuoneessa. Se on koppa, jossa on myös muita hiustarvikkeita. Niinpä aina, kun meillä halutaan siivota oikein kunnolla, eli saada olohuone ja keittiö ”edustuskuntoon”, harjat palautetaan lastenhuoneen koppaan. Sieltä niiden tiedetään myös löytyvän, mikäli harja ei heti satu silmiin pöydän ympäristöstä.

Tämä on se periaate, jonka avulla koti on mahdollista aina saada järjestykseen kohtuullisessa ajassa. Ohje ei kuitenkaan toimi, ellei todella ihan jokaiselle tavaralle ole omaa paikkaa. Se tarkoittaa myös sellaisia asioita, jotka ovat matkalla ulos kodista, joko roskiin, kierrätykseen tai jonnekin muualle. Luetuille lehdille pitää olla oma paikka, keräyspaperille myös, samoin tyhjille pulloille. Eikä näiden omien paikkojen tilavuuskapasiteettia saa ylittää. Silloin alkavat pinot huojua ja hyllyt pursuilla, ja sellaista on vaikea saada siistin näköiseksi. On siis huolehdittava siitä, että säilytystilan määrä on realistinen tavaraan nähden – ja toisinpäin: tilaan ei voi tunkea enempää kuin mitä sinne mahtuu.

Jos tavaroilla ei ole omia paikkoja, seurauksena on itsepintaista epäjärjestystä ja jatkuvaa tavaroiden etsimistä. Yleensä isommilla tavaroilla, tai selkeillä tavararyhmillä onkin aivan luonnostaan omat paikat, kuten astioilla tai vaatteilla tai kirjoilla. Ongelmaksi ainakin meillä muodostuu erilaiset pikkuesineet, tai jonkinlaisessa välivaiheessa olevat tavarat. Esimerkiksi mökille on aina menossa kotoa jotain. Paras ratkaisu näille tavaroille on kangas- tai kestokassi, joka roikkuu tietyssä paikassa. Aina kun vastaan tulee jotain mökille menevää, se viedään suoraan kassiin. Sitten tarvitsee enää muistaa ottaa kassi mukaan, kun lähdetään. Ennen remonttia tällainen kassi roikkui työhuoneessa, mutta juuri nyt sille ei enää ole siellä paikkaa, joten minun täytyy keksiä uusi.

Tiedän kokemuksesta, että hyvän paikan löytäminen ei ole aina helppoa. On kuitenkin muutamia suuntaviivoja, jotka auttavat siinä. Voisin oikeastaan kirjoittaa tästä oman postauksen, mutta lyhyesti näin: Hyvä paikka lähellä sitä aluetta, jossa tavaraa käytetään, helppopääsyinen ja intuitiivinen. Viimeinen tarkoittaa sitä, että meillä ihmisillä on vähän erilainen logiikka, ja jokin paikka voi toiselle olla selkeä ja looginen mutta toiselle ei. Kannattaa noudattaa sitä omaa logiikkaa, eikä ammattijärjestäjien tai bloggaajien ohjeita, jos ne eivät tunnu luontevilta.

Tämäkin on yksi tavarataidoista. Jos haluaa ylläpitää järjestystä, on kaikella oltava paikka. Muuten kodin siistinä pitäminen on ikuista taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Toukokuun jäljiltä hoitamatta

Julkaistu , kirjoittanut
6

Koulut alkavat viikon päästä, ja ihan vain muutama pikku juttu on kevään jäljiltä vielä hoitamatta.

  • Kuopuksen talvikengät ovat koko kesän majailleet kylpyhuoneen lattialla muovipussissa. Olen ajatellut pestä ne. En ole pessyt.
  • Toukokuussa vietettyjen synttäreiden onnittelukortit ovat läjässä ikkunalaudalla, edelleen.
  • Kuviskerhon tuotokset ovat kassissa olohuoneen lattialla.
  • Esikoisen koulukirjat ovat edelleen kopassa, vaikka kohta sinne pitäisi laittaa uudet kirjat.
  • Sohvaprojektin ylimääräiset täytteet ovat edelleen kestokassissa keskellä olohuoneen lattiaa.

Tässä näitä muutamia. Koska meillä on muuten yleissiistiä, nämä eivät varmaan satunnaisen kävijän silmiin erotu. Toiseksi olen taitava naamioimaan keskeneräisiä asioita sen näköisiksi, että ne eivät pistä silmiin. Kestokassit ovat tähän tarkoitukseen loistavia. Kun minkä tahansa asian laittaa kassiin, se alkaa näyttää siistiltä, verrattuna siihen että sama tavara oli valloillaan lattialla. Lopputulema ei kuitenkaan muutu; meillä pyörii lattioilla tavaraa, joka ei sinne kuulu.

Tällaiset epämääräiset tavarat ovat kaikkien raivausta vaativien sotkujen alku. Nimittäin jos ne ovat jossain tarpeeksi kauan, niihin tottuu. Sitten ne saavat seurakseen lisää tavaroita, joista vähitellen muodostuu tiiviitä kerroksia, joista pahimmillaan syntyy roinakasa. Tarpeeksi isoksi kasvaessaan kasan selvittäminen alkaa tuntua ylitsepääsemättömän raskaalta, joten se kasvaa entisestään. Siksi sovellan porttiteoriaa omiin tavaroihin, jotka seilaavat lattioilla ilman paikkaa. Ne on poistettava ennen kuin ne alkavat vetää puoleensa lisää tavaroita. Nähdäkseni tämä on ylipäätään kodin siisteyden kulmakivi. Epämääräisyydet on ennemmin tai myöhemmin siivottava pois.

Minulla toteutusta on haitannut perinteisen saamattomuuden ja lomafiiliksen lisäksi se, että nuo kaikki vaativat jonkinmoista ajatustyötä ja päätöksentekoa, mikä taas on tunnetusti vähän raskasta. Esimerkiksi kuvistyöt – keväällä taiteilija itse kielsi ehdottomasti niiden hävittämisen. Sen vuoksi ne ovat olleet kassissa lattialla koko kesän, mutta kertaakaan niitä ei ole katseltu, esitelty muille tai ylipäätään kiinnitetty mitään huomiota. Aika lienee kypsä niistä luopumiseen vähin äänin, mutta silti vähän mietityttää, miten asia hoidetaan tyylikkäästi. Säilyttäminen ei ole vaihtoehto, työt ovat kaikki A3-kokoa, ja parhaat on jo otettu talteen.

Talvikengät (kuten parit kumpparitkin) ovat pyörineet lattioilla, koska olen ajatellut että siistin ne myyntikuntoon ennen kuin vien vinttiin. En ole jaksanut siistiä, mutta en ole halunnut jättää työtä keskenkään. Sohvantäytteille pitäisi keksiä jokin järkevä säilytyspaikka. Onnittelukortit haluaisin säilyttää, mutta en muista mihin olen pannut edellisvuotiset, enkä halua laittaa näitä eri paikkaan. Jokaisessa näistä roikkuvista asioista on siis jotain, mikä estää suoraviivaisen suorittamisen.

Paras ja ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on mennä päättäväisesti tulta päin. Otetaan ongelma kerrallaan käsittelyyn, eikä hellitetä ennen kuin päätös on tehty, ja tavara uudella paikallaan. Luovuttaminen tai lykkääminen ei tässä ole vaihtoehto, koska ne eivät vie asiaa eteenpäin. Taidan ottaa tälle aamulle tavoitteeksi, että hoidan tunnin aikana niin monta näistä pois päiväjärjestyksestä kuin ehdin. Sillä lailla saan asioita etenemään, ja tarpeen vaatiessa pitää vaikka vähän tinkiä tavoitetasosta. Kengät vintissä likaisina on kuitenkin parempi, kuin kengät likaisina kylpyhuoneen lattialla.

Sanokaa nyt, että joku muukin on koko kesän odotellut inspiraatiota hoidella keväältä jääneitä asioita loppuun!

Kaikki meikkini

Julkaistu , kirjoittanut
9

Minulla on mutkaton suhtautuminen meikkaamiseen ja käytössä on koko skaala meikkaamattomuudesta täyteen tällinkiin. Kuten tästä voi arvata, en ole meikkien suhteen minimalisti. Vaikka kuutena päivän seitsemästä kasvoilla ei olekaan mitään, en silti ole niitä ihmisiä, jotka pärjäävät puuterilla ja ripsivärillä. Päinvastoin – sitten kun meikkaan, niin haluan käyttöön koko arsenaalin.

Kaikki meikkini mahtuvat kampauspöydän kahteen laatikkoon, joista toinen on syvä ja kapea, ja toinen litteä ja leveä. Pystyssä voi säilyttää vain kohtuullisen pieniä pulloja, mutta esimerkiksi siveltimiä ei. En halua pitää meikkejä esillä peilipöydällä, joten kaiken on mahduttava näihin kahteen laatikkoon. Se on hyvä asia. Ensinnäkin laatikot vetävät sisäänsä varsin mukavan määrän kosmetiikkaa mutta ne myös rajoittavat määrällisiä ylilyöntejä. Jos tilaa ei ole, sitä ei ole. Viime viikolla organisoin koko meikkisäilytyksen uusiksi, ja ah mikä autuus! Eivät ne sotkussa olleet ennenkään, mutta nyt laatikoissa vallitsee sellainen järjestys, että sielu lepää aina kun laatikon avaan. En tietenkään älynnyt ottaa ennen -kuvaa (en usko että ikinä älyän, onhan tätä bloggausta jo seitsemän vuotta takana…) mutta jälkeen -kuvat ovatkin ne kiinnostavat.

Tässä on matalan ja leveän laatikon sisältö. Lukuunottamatta tuota pyöreäreunaista laatikkoa, kaikki tilanajakat ovat vanhoja Applen pakkausia.

Lajittelin meikit käyttötarkoituksen mukaan niin, että matalassa laatikossa on kaikki silmä- ja huulimeikit, niihin tarvittavat siveltimet sekä kaikki muut välineet kuten terottimet, kynsisakset, taskupeilit ym. Syvässä laatikossa taas on kaikki meikkivoiteet, peitevoiteet, poskipunat ja puuterit sekä niiden levittämiseen tarkoitetut siveltimet. Aiemmin matalassa laatikossa oli sekaisin kaikenlaisia meikkejä, mutta nyt järjestys on mielestäni looginen ja toimiva. Vaikka säilytänkin siveltimet pitkällään, osa luomiväreistä ja poskipunista on ”pystyviikattu”.

Täällä taas kaikki meikkivoiteet, puuterit ynnä muut.

Käytin järjestämiseen vain sellaisia tilanjakajia, joita löytyi valmiina kotoa. En ostanut tätä varten mitään uutta. Kaikista parhaita ovat Applen pakkaukset. En IKINÄ heitä ainuttakaan ko. firman tuotepakkausta menemään! Ne ovat täydellisiä pikkutavaroiden säilömiseen: erittäin kestäviä ja visuaalisesti miellyttäviä. Kannattaa nähdä se vaiva, että vääntää esimerkiksi puhelimen pakkauksesta ne ”sisukset” irti. Se vaatii hieman voimaa, mutta lopputulos palkitsee. Jos pohjaan jää jälki, sen voi peittää sillä valkoisella ompputarralla. Olen päätellyt, että Apple on suunnitellut sekä pakkaukset että tarrat juuri tähän tarkoitukseen.

Jos olisin ostanut vaikka Mujista täydellisesti toisiinsa sopivat lokerot, vaikutelma voisi olla vielä täydellisempi, mutta tämä nykyinen ratkaisu on erittäin toimiva. Tätä varten säästän siistejä laatikoita, ei koskaan tiedä milloin niitä tarvitsee. Vaikka sellainen visuaalinen täydellisyys onkin omalla tavallaan houkuttavaa, tykkään kuitenkin tästä kotikutoisesta myös. Ensinnäkin noita laatikoita ei tarvinnut heittää roskiin, ja toiseksi jos olisin alkanut etsiä täydellisiä tilanjakajia, projekti olisi edelleen kesken. Tarpeeksi hyvä riittää, ei tarvitse olla täydellinen. Sitä paitsi olennaista onkin se, että järjestys on täydellinen. Kukaan muu kuin minä ei näitä laatikoita sotke, ja on kerrassaan ihanaa, että kodissa on jokin alue, jossa vallitsee tällainen systemaattinen seesteisyys. Jos kodin sotku käy hermoille, suosittelen järjestämään jonkun oman jutun ihan itseään varten. Siellä voi käydä lepuuttelemassa, kun muiden perheenjäsenten romppeet taas valtaavat tasot ja lattiat.

Käytättekö te pakkauksia uudelleen johonkin muuhun tarkoitukseen?

Marie Kondo oli oikeassa

Julkaistu , kirjoittanut
9

Konmarin ytimeen kuuluu muutama juttu. Ensinnäkin tavaroiden käyminen läpi yksi kategoria kerrallaan. Toiseksi se, että kaikki karsittava otetaan pois kaapista ja hyllystä ja kolmanneksi  se, että jokaista tavaraa pitää erikseen koskea. Muitakin asioita on, mutta nämä ovat olennaisia. Olen välillä kritisoinut systeemiä, mutta eilen tajusin, että Mariella on pari hyvääkin pointtia.

Meidän makuuhuoneen ongelmana oli kirjapinot. Kirjoja tuntuu kertyvät itsestään, ja yleensä ne päätyivät pinoihin piirongin päälle sängyn viereen. Erinäisistä syistä (joihin varmaan palaan myöhemmin erikseen) tuli eteen päivä, jolloin kaikki kirjapinot oli poistettava. Toisin sanoen kirjat piti saada mahtumaan kirjahyllyyn, koska makuuhuoneessa ei niille enää ollut tilaa. Tässä tuli iso ongelma, koska mitään uutta kirjahyllyä en halua, mutta kirjoja on enemmän, kuin mitä nykyiseen hyllyyn mahtuu.

Aikani asiaa pähkäiltyäni tajusin, että kirjahyllyn päällä oli tyhjää tilaa. Päätin, että siirrän sinne osan kirjoista, ja laitan makuuhuoneen kirjat siirretyiltä vapautuneeseen tilaan. Ajattelin kyllä ensin, että kävisin kirjoja läpi ja poistaisin turhat, mutta onnistuin löytämään vain neljä kappaletta sellaisia, joista pystyin saman tien luopumaan. Makuuhuoneen kirjapinoissa oli yhteensä kolmisenkymmentä kirjaa, joten tällä ei vielä pitkälle pötkitty.

Kirjat katonrajassa.

Tuumasta toimeen. Tyhjensin noin puolikkaan hyllyn, kiipesin tikkailla ylös ja järjestin kirjat kirjahyllyn päälle siististi värijärjestykseen. Nyt makuuhuoneen kirjat mahtuivat hyvin olohuoneen hyllyyn, ja olin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Valitettavasti puoliso ei innostunut tästä säilytysinnovaatiostani ollenkaan. Hän ei halua kirjahyllyn päälle mitään ylimääräistä. Koska minä en halua uutta hyllyä, lopputuloksena on, että täytyy vähentää kirjoja. Tämä on Tavarataitojenkin näkökulmasta oikea ratkaisu, mutta kirjat ovat heikko kohtani. Niistä on todella vaikea luopua.

Mutta tässä kohdassa tulee vastaan se, missä Marie olikin oikeassa. Esineet näkee kunnolla vasta sitten, kun ne on otettu pois totutusta säilytyspaikastaan. Kun kirjahyllyn kirjat olivat vanhalla paikallaan, ne näyttivät siltä, että niistä ei voi luopua. Mutta kun olin ottanut ne käteen ja nostanut uuteen paikkaan, aloin myös katsoa niitä uusin silmin. Yllätyin, miten ympäristön muutos muutti myös näkökulmaa. Kirjahyllyn päällä koko nippu alkoi näyttää siltä, että ei niitä sittenkään tarvita. Noin 25 kirjaa, jotka yhtäkkiä eivät enää näyttäneetkään niin tärkeiltä.

Tajusin, miksi konmarissa vaatteet pitää ensin ottaa pois kaapista, kirjat pois hyllyistä ja astiat ulos laatikoista, ennen kuin niiden joukosta aletaan valikoida säästettäviä ja poistettavia. Tavarat näkee kunnolla vasta sitten, kun ne ovat irrallaan, vain tavaroina, eivätkä osana jotain totuttua kokonaisuutta. Tuttu vaikuttaa aina hyvältä, ja siksi erottelua on vaikea tehdä. Mutta uudessa paikassa tavarat näyttävät enemmän siltä, mitä ne todellisuudessa ovat. Myös koskettaminen on järkevää, se konkretisoi tavaran. En edelleenkään näe tarpeellisena taputella esineitä ”hereille” Marien tapaan, mutta se että ottaa esineen käteensä, tekee siitä myös eri lailla konkreettisen, kuin jos vain tarkastelisi sitä kauempaa hyllyllä.

Olen kuitenkin eri mieltä Marien kanssa siitä, kannattaako KOKO kirjahylly tyhjentää kerralla. Yleisperiaatteeni on, että ei missään nimessä. Siitä seuraa vain entistä hirveämpi kaaos. Yleensä homma jää aina kesken, ja sen loppuunsaattaaminen voi viedä pahimmillaan kuukausia. Vain silloin, kun haluaa oikeasti nähdä, kuinka paljon tavaraa omistaa, kerralla kaiken tyhjentäminen voi toimia sokkihoitona. Kun kaiken kokoaa pinoon keskelle lattiaa, voi hahmottaa paremmin, että tavaraa on liikaa ja osasta pitää luopua. Mutta tässä menelmässä on paljon riskejä, enkä suosittele sitä ensisijaisena vaihtoehtona kenellekään. Minusta on hyödyllisempää tyhjentää hylly kerrallaan, koska silloin päätösten määrä pysyy sellaisena, että ihminen suoriutuu siitä uuvahtamatta täydellisesti. Karsiminen on rankkaa, eikä kukaan lähde maratonillekaan kylmiltään. Siksi ei kannata totella Marieta, ja räjäyttää koko kaappia tyhjäksi heti ensi-istumalta.

Onko sinulle käynyt samalla tavalla? Mitä olette oppineet konmarista?

Pienen tilan hyötykäyttö

Julkaistu , kirjoittanut
3

Kaikissa asunnoissa on hyvät ja huonot puolensa. Meillä huonompiin puoliin kuuluu ahdas eteinen, mikä ei liene tavatonta uudemmissakaan asunnoissa. Tämä meidän talo on rakennettu 50-luvulla, silloin ei selvästikään oltu varauduttu siihen, että ihmiset omistaisivat monta takkia tai lukuisia kenkäpareja, pyöräilykypäristä ja muista tarvikkeista puhumattakaan.

Eteinen uudistettiin sähköremontin yhteydessä toissavuonna. Viimeinen silaus oli kuitenkin minimaalisen tuulikaapin hyödyntäminen säilytystilana. Minimaalinen tarkoittaa todellakin pientä. Tuulikaappi on oven levyinen, plus viisi senttiä, ja leveydeltään noin 25cm. Sitä rajaa ulko-ovi ja eteisen väliovi. Kuitenkin tuo ylimääräinen viiden sentin kolo, joka tuulikaappiin jää, osoittautui täydelliseksi paikaksi säilyttää sateenvarjoja.

 

Näin kätevä systeemi.

Kiinnitin seinään neljä koukkua päällekäin, ja voilà! Kaikki sateenvarjot saatiin sujuvasti roikkumaan niihin. Kun varjot ovat kiinni, ne vievät niin vähän tilaa, että mahtuvat mainiosti tähän pieneen välikköön. Säilytyspaikka on muutenkin oivallinen, sillä eteisessä sateenvarjoja aina kaipaa, ja tästä ne saa aina helposti mukaan. Sopivat koukut löytyivät Helsingissä sijaitsevasta Designapteekista. Olin aiemmin ostanut toisennäköiset koukut kirppikseltä, mutta ne osoittautuivat muodoltaan vääränlaisiksi. Koukun piti olla tarpeeksi syvä, jotta isonkin sateenvarjon kahva mahtuu siihen roikkumaan. Koukut on porattu ja propattu seinään, eli siinä oli toinen haasteellisempi osuus. Ei kuitenkaan sellaista, etteikö ihan normaalilla porakoneella sitä olisi saanut aikaan. Itse siis toteutettiin tämä reilun kympin maksanut remontti, joka toi mukavasti lisää tilaa ja helpotusta arkeen.

Olen lopputulokseen erinomaisen tyytyväinen. Mitä sanotte?

Kaikki löytyy jostain

Julkaistu , kirjoittanut
8

Makuuhuoneen vaatekaappien päällä on tyhjää tilaa, ja olen laittanut sinne pahvilaatikoissa tekstiilejä, joita harvemmin käytetään. Osassa on kausivaatteita, mutta osan sisältö on vähitellen jäänyt unholaan. Eräänä päivänä tuli luppohetki, joten innostuin selvittämään yhden laatikon sisältöä. Tiesin, että siellä pitäisi olla talvipäähineitä, mutta en muistanut sen enempää.

Löysin odotetusti talvihatun, mutta myös yllätyksiä. Samassa laatikossa oli sifonkihuivi, joka oli osa rippipukuani varhaisella 90-luvulla. Kokonaisuuteen kuului pitkä, luonnonvalkoinen sifonkihame sekä  samansävyinen raakasilkkineule, mutta ne ovat vuosien varrella joko kierrätetty tai kadonneet. Oli hauskaa löytää tuo huivi, vaikka sille ei juuri käyttöä ole. Säästän sen silti; hauska muisto nuoruudesta eikä vie paljoa tilaa. Laitoin huivin roikkumaan muiden huivieni seuraan.

Kaikki löytöni

Laatikosta paljastui myös toinen 90-luvun aarre, mustat pitsisormikkaat. Muistatteko, kun sellaiset olivat muotia? Tai en tiedä olivatko ne oikeasti muotia. Omasta mielestäni ne olivat joka tapauksessa hienointa ikinä, noin parin vuoden ajan siinä 13–14-vuotiaana. En keksi niillekään enää mitään käyttöä. Mahdollisesti vien ne Fidalle jossain vaiheessa, tai annan lapsille leikkiin.

Hauskin löytö oli kuitenkin nahkanyöri, jota olen etsinyt jo pari vuotta. Äitini tuunasi yli parikymmentä vuotta sitten pienestä Kiplingin pussukasta nyörin avulla pienen olan yli kannettavan käsilaukun. Halusin tuolloin sellaisen laukun, jota ei tarvinnut pitää kädessä, jotta mukana kuljetettava omaisuus ei olisi haitannut discoissa tanssimista. Myöhemmin olkahihna alkoi näyttää mielestäni jotenkin tyhmältä, ja niinpä irrotin sen ja pistin talteen. Nyt olen taas viime vuosina kaivannut välillä mahdollisimman pientä olan yli kannettavaa pussukkaa. Tiesin, että nyöri on tallella, mutta en vain muistanut mihin olin sen laittanut talteen. Ja nyt se löytyi! Mitä tästä opimme: kaikki löytyy aina jostain. Ainakin jos on taipumusta laittaa kaikki säästöön. En tosin ymmärrä, miksi olen joskus laittanut samaan laatikkoon sifonkihuivin, talvipäähineen, pitsisormikkaat ja nyörin. Varmaa on ainoastaan se, että olen pakannut tavarat kauan ennen kuin ymmärsin mitään tavarataidoista!

Siirsin laatikosta vielä sen ainoan talvipäähineen ja pari muuta tavaraa parempiin paikkoihin ja koko laatikko tyhjeni. Pieni voitto tavarankarsijalle, vaikka tällä kertaa en edes poistanut kodista mitään. Kunhan järjestin sekalaista tavaraa uusiin paikkoihin. Laatikkoon pakkasin lasten palapelejä ja vein vinttiin. Oli kiva saada makkarista yksi laatikko pois, mutta vintille kertyy aina vain lisää tavaraa. Sen raivaaminen onkin jossain vaiheessa edessä, mutta juuri nyt en jaksa asiaa ajatella. Arki kuormittaa muutenkin tällä hetkellä ihan riittävästi. Iloitsen kuitenkin pienistäkin voitoista kodinjärjestyksen saralla!

Rutiinit ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan!

Julkaistu , kirjoittanut
3

Huom! Jutun kuvituksena on autenttista materiaalia kodistamme kirjoittamisen hetkellä.

Meidän perhe on elänyt nyt jo pari viikkoa poikkeustilanteessa. Puoliso jäi etätöihin jo kaksi viikkoa sitten, kuopus on ollut jo viikon pois päiväkodista flunssaoireiden takia ja esikoinen oli maanantaina viimeistä päivää koulussa. Sekä omia että lasten harrastuksia vältettiin jo viime viikolla, koska myös minä olen ollut kipeänä. Maanantai-iltana selvisi, että koko Suomi menee käytännössä kiinni, ja poikkeusolot tulevat jatkumaan vähintään kuukauden, vaikka oma arvioni on, että todellisuudessa tässä menee ainakin kesään asti.

Vähän on jäänyt sekä siivous että lukeminen kesken…

Nämä pari viikkoa ovat johtaneet siihen, että tässä on elelty jonkinlaisessa välitilassa, kun on ollut epäselvää, miten arki oikein tulee järjestymään. Olemme olleet kotona vähän kuin lomalla, vähän kuin arjessa. En ole pitänyt normaaleista arkirutiineista kovin tiukasti kiinni, ja toisaalta osa niistä on nyrjähtänyt raiteiltaan myös näiden poikkeusolojen takia. Tästä on seurannut se, että koti on nyt sotkussa, projektit levällään pitkin lattioita ja jokapäivänen ruokahuolto on muuttunut stressaavaksi, koska emme olleet sopineet, kuka on vastuussa ruuanlaitosta. Eilen totesin, että NYT on aika miettiä päivään selkeä lukujärjestys, suunnitella ateriat ja pitää entistäkin tiukemmin kiinni arkirutiineista. Jos jatkan edes kuukauden tällaisella epämääräisellä puolilomailusysteemillä, koti on pian karmeassa kunnossa, ja asukkaat entistä stressaantuneempia.

Unohdin tiskirutiinin ja tilanne on heti tämä.

Tajusin myös, että arkirutiineista tulee erilaisia kuin tavallisesti, sillä koko perhe on yhtä aikaa kotona viikkoja yhteen kyytiin. Yleensä laitan päivisin vain kevyen salaatin itselleni, mutta nyt on tehtävä lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä. Sen lisäksi, että nyt voi tehdä niitä kotiprojekteja, jotka normaalissa arjessa jäävät helposti tekemättä, on lisäksi pidettävä huolta siitä, että arki rullaa muuten. Seuraava lista ei ole täydellinen, mutta arvioin, että ainakin nämä asiat ovat tärkeitä arjen sujumisen kannalta:

  • Lukujärjestys kotikoulua käyville lapsille. Vaikkei olisi lapsia, niin lukujärjestys voi silti olla hyvä idea, jotta arjessa pysyy rytmi.
  • Koko perheen ruokasuunnittelu. Tästä ei ole haittaa muillekaan, etenkin kun kaupassa ei ole nyt hyvä juosta joka päivä.
  • Välttämättömien arkirutiinien pyöritys: tiskit, pyykit, siivous
  • Jonkinlainen päivittäinen tavaroiden palauttelu paikoilleen. Kaikkien ollessa koko ajan kotona, tavarat tuntuvat leviävät ympäri kotia muutamassa minuutissa.
  • Kauppalistojen, -tilausten ja kaupassa käymisten suunnittelu. Ei rampata ihmisten ilmoilla, ellei ole pakko.

Kävely omalla vastuulla.

En ole vielä noita kaikkia toteuttanut, olen vasta tunnistanut ongelman. Muutaman päivän perusteella on kuitenkin selvää, että tässä tilanteessa fiiliksen mukaan ajelehtiminen ei ole se paras ratkaisu. Olen nähnyt myös vastakkaista linjaa, jossa ajatuksena on että ankeista poikkeusajoista selviää paremmin, kun höllää vähän kaikesta: ruutuajoista (omasta ja muiden), karkinsyönnistä, nukkumaanmenoajoista ja muista rutiineista. Tämä lienee makuasia ja persoonallisuuskysymys, mutta kokeiltuamme muutaman päivän tällaista vapaampaa menoa, olen nopeasti tullut siihen johtopäätökseen että meidän perhe hyötyy ennustettavuudesta. Päivässä pitää olla rytmi ja toistuvia rutiineja, jotta ensinnäkin kaikki tarpeellinen tulee hoidettua ja toiseki jotta koti pysyisi kaikille viihtyisänä paikkana niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kotioloissa nimittäin jatketaan vähintään huhtikuun puoleen väliin, mutta epäilen vahvasti, että Suomi olisi siinä vaiheessa vielä valmis palaamaan takaisin normaaliin. Kotiin kannattaa siis panostaa, koska siellä vietetään paljon aikaa.

Mitkä ovat niitä rutiineja, joista olette huomanneet olevan eniten hyötyä? Jakakaa parhaat vinkit kommenteissa!

HUOM! Jos kaipaat koronakaranteeniin lukemista, seuraa Arkijärki-blogia facebookissa, niin huomaat uudet päivitykset heti kun ne ilmestyvät. Kannattaa myös seurata blogin Instagram-tiliä, jonka stooriessa vinkkaan uusista postauksista, ja jossa muutenkin on materiaalia ja kuvia, joita blogissa ei välttämättä ole. 

Kaksi minuuttia vai kaksi tuntia? Vinkkejä kotitöihin

Julkaistu , kirjoittanut
4

Silloin kun elää kiireistä arkea, silmiin sattuu kaikenlaisia tekemättömiä töitä, jotka kyllä tekisi, jos vain olisi aikaa. Sitten kun aikaa yllättäen olisi, ongelmana on, ettei enää yhtään muista, että mitä sitä oikein olikaan meinannut tehdä. Listasin muistin virkistykseksi ja yleiseksi inspiraatioksi asioita, joita voi tehdä, riippuen siitä kuinka paljon luppoaikaa on kertynyt. Nämä ovat siivous-, järjestämis- ja raivaushommia, sekä muita kotitöitä. Kodit ovat erilaisia, joten nämä ovat arvioita. Yksiössä ikkunoiden pesuun menee vain vähän aikaa, mutta omakotitalossa voi mennä vaikka koko päivä. Ei siis kannata takertua noihin aikamääreisiin pilkuntarkasti. Niiden on tarkoitus antaa osviittaa.

Silityspino odottelee parhaillaan.

Kun aikaa on pari minuuttia:

  • Desinfioi puhelin
  • Täytä ja/tai tyhjennä tiskikone
  • Siisti yksi taso mistä tahansa huoneesta
  • Järjestä kengät eteisessä
  • Vie roskat
  • Petaa sänky
  • Pyyhi kylppärin peili
  • Kastele kukat
  • Laita ajastin viideksi minuutiksi, ja palauta niin monta tavaraa paikoilleen kuin ehdit

Kun aikaa on noin vartti:

  • Taittele puhtaat pyykit kaappiin
  • Imuroi (yksi huone tai enemmän)
  • Silitä tai höyrytä vaatteita, poista nypyt, huolla kengät
  • Järjestä ja raivaa mikä tahansa hylly tai laatikko
  • Poista puhelimesta tarpeettomia kuvia, viestejä ja appeja
  • Naputtele yksittäinen tavara facebook-kirppikselle
  • Pyyhi pölyt
  • Vaihda lakanat
  • Kiinnitä taulu seinään

Kun aikaa on noin tunti:

  • Koko kodin siivous
  • Kukkamultien vaihto, parvekekukkien istutus (tähän voi mennä enemmänkin kuin tunti)
  • Lattioiden pesu
  • Kodinkoneiden puhdistus sitruunahapolla
  • Auton siivous, imurointi ja puhdistus sisäpuolelta
  • Isomman tavaramäärän lisääminen jollekin netin myyntipalstalle
  • Veroilmoituksen täyttäminen/valmistelu
  • Paperien arkistointi (saattaa kuulua myös muuhun ryhmään tilanteesta riippuen)
  • Viimeistenkin muuttolaatikoiden purkaminen
  • Kausivaatteiden pakkaaminen ja vaihto
  • Käsinpesua vaativien vaatteiden pesu

Kun aikaa on useampi tunti, tai jopa useampi päivä:

  • Ikkunoiden pesu (riippuen ikkunoiden määrästä)
  • Vaatekaapin/kirjahyllyn/muun isomman kohteen konmaritus
  • Pakastimen tai jääkaapin sulatus, pesu ja järjestäminen
  • Peittojen ja tyynyjen pesu ja kuivaus
  • Kirjahyllyn aakkostaminen (kirjahyllyn koosta riippuen)
  • Valokuva-albumien koostaminen
  • Remonttiprojektit, kuten maalaus, tapisointi, puuttuvien lattialistojen kiinnittäminen jne.

Onko teillä lisää ideoita?