Avainsana-arkisto: lajittelu

Mitä meni roskiin?

Julkaistu , kirjoittanut
6

Olen nyt noin viikon ajan seurannut, millaista sekajätettä meillä syntyy. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että pelkästään tietoisuus jostain asiasta jaa muuttamaan toimintaa. Sekajätettä on selvästi tullut tällä viikolla vähemmän, kun en ole ”laiskuuksissani” kehdannut heittää sekajätteeseen sellaista, minkä voisi kierrättääkin. Tällaista kamaa olen heittänyt roskiin:

  • jäätelötötterön kääre
  • karkkipapereita
  • rikkinäiset sukat
  • terveyssiteitä
  • nenäliinoja
  • hammaslankaa
  • likainen jugurttitölkki
  • pumpulilappuja
  • kakkupaperi
  • lentokoneen ruumassa olleen matkalaukun osoitelappu
  • nenäliinoja
  • lääkkeen läpipainopakkaus

Sitten analyysiä. Noista em. roskista osa on sellaista, jonka olisi voinut lajitella toisin. Nenäliinat menisivät biojätteeseen, mutta jos niistää kaukana biojäteastiasta, nenäliinan nakkaa siihen lähimpään roskikseen. (Olemme sairastaneet koko perheen voimin kohta kaksi viikkoa, joten tätä jätettä on kertynyt kaikkiin roskiksiin.) Jugurttipurkin olisin voinut leikata poikki, ja kaapia jugurtit lusikalla, huuhtaista puolikkaat ja lajitella sitten kartonkikeräykseen. Jugurttitölkki meni roskikseen kokeilun ensimmäisenä päivänä, ja tajusin asian vasta kun olin jo lytännyt likaisen tölkin. En viitsinyt enää kaivaa sitä roskiksesta ja aloittaa alusta.

Jugurttipurkin jälkeen olin tarkempi, ja lajittelin monta sellaista pakkausta, jotka ennen olisin heittänyt suoraan sekajätteeseen. Esimerkiksi kahvi oli ensin kääritty muoviin ja sitten paperiin, ja paketin tyhjennyttyä lajittelin materiaalit omiin keräyksiin. Suurin osa nenäliinoistakin päätyi tällä viikolla biojätteeseen eikä sekajätteisiin. Huomaan konkreettisesti tämän vähentäneen sekajätteen määrää, koska keittiön roskis on tyhjempi kuin viikko sitten.

Kun katson tuota listaa, sillä on kuitenkin etupäässä sellaisia asioita, joiden paikka on sekajätteessä. Osan niistä voisi korvata jollain muulla, vaikka vuositasolla esimerkiksi pumpulipuikoista koostuva roskamäärä on pieni. Arvelen, että niitä kuluu meidän nelihenkisessä perheessä 2-4 rasiallista vuoden aikana. Niistä ei kovin isoa kokkoa vielä synny, mutta sitäkin ehkä voisi pienentää siirtymällä silikonista valmistettuun ”kestopumpulipuikkoon”, joka yksinkertaisesti vain pestään käytön jälkeen. Samoin pumpulilaput voisi hyvin vaihtaa kankaisiin ja pestäviin versioihin. (Kuukuppi on ollut käytössä jo 15 vuotta, siitä joku kuitenkin huomauttaa. Se onkin säästänyt varmasti kilotolkulla jätettä henkilökohtaisesta jätekuormastani.)

Tämä pikainenkin seuranta paljasti sen, että omalla tarkkuudella ja viitseliäisyydellä sekajätteen määrä vähenee. Se vaatii tosin vaivannäköä. Pidän itseäni aika kierrätysmotivoituneena ihmisenä, ja silti helppous menee välillä edelle. Toisaalta kyse on niin pienestä vaivasta, että juuri nyt tuntuu pöljältä jättää lajittelu tekemättä. Kun mietin keinoja vähentää jätteen määrää, noiden pumpulipuikkojen kanssa askartelu tuntuu puuhastelulta, mutta kenties se voisi olla siitä huolimatta seuraava askel. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että tämä nollahukka-ajattelu taitaa kuitenkin olla sellainen asia, johon nyt vähän tahtomattani alan paneutua. Tässä asiassa minua ei aja ilmastonmuutos (en tiedä miten jätteen määrä siihen edes vaikuttaa) eikä myöskään merten muoviroska, koska mereen ei taatusti päädy yhtä ainoata roskaa minun toimestani. Mutta olen kauhuissani niistä tuhkavuorista, joita polttaminen tuottaa. Hyväksyn sen, että jonkin verran sekajätettä tulee väistämättä, mutta alan pohdiskella entistä aktiivisemmin keinoja, joilla sen määrää vähennän. Ensimmäiseksi sitoudun nyt lajittelemaan säntillisesti, ja kirjoitan jatkossa lisää siitä, mitä muita keinoja sovellan.

Voisinko minäkin olla lasipurkkinainen?

Julkaistu , kirjoittanut
46

Jos ihminen on oikein todellinen nollahukka /zero waste -elämäntyyliä viettävä, hänen vuoden roskansa mahtuvat pieneen lasipurkkiin. Kun ensimmäisen kerran näin kuvia näistä lasipurkki-ihmisistä, pidin touhua todella erikoisena. Miten vaikeaksi elämä muodostuisi, jos todella yrittäisi välttää kaikkea mahdollista roskaa? Kiinnostuin kuitenkin ja luin mm. suomalaisen nollahukkaoppaan. Vaikka siinä olikin paljon mielenkiintoista asiaa, välillä minusta takerruttiin lillukanvarsiin. Esimerkiksi pohdinnat siitä, että normaalin hammaslangan sijasta käytettäisiinkin tavallista ompelulankaa ovat jääneet mieleeni. Tällainen yksityiskohtien viilaaminen hammashygienian kustannuksella tuntui minusta hassulta, ja leimasi nollahukkailun mielessäni erikoisten harrastusten joukkoon.

Sittemmin olen alkanut yhä huolestuneempana pohtia tuottamamme sekajätteen määrää.  Luin Hesarista jutun, jossa kerrottiin että suomalaiset tuottivat viime vuonna entistä enemmän jätettä. Ilmeisesti minä myös, vaikka en asiaa varmaksi tiedäkään, mutta ainakin jos on tilastoja uskominen. Sekajäte yleensä poltetaan, ja se tuottaa siten energiaa, mutta yhä kasvavat tuhka- ja kuonavuoret tuottavat pian ongelmia. Aiemmin ajattelin, että sekajäte ei ole ongelma, koska sitä ei enää haudata maahan. Nyt olen alkanut ajatella, että sekajätteen määrää pitäisi vähentään entisestään.

Elektronikkajätettä onneksi kerätään joka kevät.

Meillä lajitellaan ja kierrätetään lähes kaikki mahdollinen: muovi, biojäte, lasi, metalli, pahvi, paperi, elektroniikkaromu sekä ongelmajäte. Lisäksi pantilliset pullot viedään kauppaan, ja ajoittain vien vanhoja lakanoita Finlaysonin keräyksiin. Näin toimitaan myös kesämökillä. Silti sekajätettä syntyy ainakin pussillinen viikossa. Olen tässä alkanut miettiä, että mitähän sinne sekajätteeseen oikeastaan menee? Miksi sitä tulee edelleen, vaikka kaikki edellä mainittu kierrätetään? Osittain syynä on varmasti ainakin laiskuus. Jos pakkaus on sekä muovia että pahvia, heitän sen helposti sekajätteeseen, sen sijaan että irrottaisin materiaalit toisistaan ja lajittelisin ne. Samoin välillä talouspaperi menee sekajätteeseen eikä bioon, jos biojäte on täynnä. On helpompi laittaa roska viereiseen astiaan, kuin lähteä viemään täyttä pussia ulos.

Mutta ei se nyt niin työlästä voi olla! Siksi olen päättänyt pitää seitsemän päivän tarkkailujakson: mitä sinne sekajätteeseen oikeastaan menee? Ja miten paljon vaivaa vaatisi kierrättää kaikki asianmukaisesti? Siis se, että irrottelee materiaalit toisistaan ja näkee pienempienkin roskien kanssa sen vaivan, että lajittelee ne oikein. Haluan toisin sanoen selvittää, voisiko minustakin, sittenkin, tulla lasipurkki-ihminen. Miten paljon vaivaa tarvitsisi, että minimoisin oman sekajätteen määräni? Teen niin, että tyhjennän sekajäteastian tänään. Sitten seuraan koko viikon, mitä sinne olen heittämässä, ja pidän kirjaa siitä, mitä sinne menee. Viikon päästä raportoin, miten kävi.

Kokonaan sekajätteeltä ei voi välttyä, ellei sitten todella mene äärimmäisyyksiin, ja se ei tässä kokeilussa ole tarkoitus. Hammaslankaa nyt ainakin kertyy viikon aikana. Eilen laitoin roskiin rikkinäisen sukan, tänä aamuna rikkinäisen kompassin. Tiedän, että HSY kerää nykyisin Sorttiasemilla myös tekstiilijätettä, mutta tiedän myös tarkalleen paljonko meillä syntyy tekstiiljätettä vuodessa (muutama kilo). Tekstiilin määrä on sen verran pieni, että en ole vielä ihan varma, kannattaako sitä ruveta säilömään jossain erikseen, ja sitten kerran vuodessa kuljettaa Sorttiasemalle. Sen sijaan kaiken muun sekajätteen määrä ja laatu kiinnostaa kovasti.

Mitä teillä lajitellaan? Voisitko sinä olla lasipurkki-ihminen?

Mielensäpahoittaja jätehuoneessa

Julkaistu , kirjoittanut
17

Minullahan on tapana kurkkia taloyhtiön roska-astioihin, ja tarpeen mukaan siirrellä väärään astiaan joutuneita roskia oikeaan paikkaan. Noukin säännöllisesti muovipusseja paperikeräyksestä ja ongelmajätettä metalliastiasta. Tänään huomasin lasinkeräysastian pohjalla paperipussin. Kurotuin nostamaan sitä pois, kun pussi aukesi ja sieltä vieri ulos keraaminen kukkaruukku ja kynsilakkapullo. Voihkaisin ääneen epätoivosta. Tämä oletettavasti hyvää tarkoittanut ihminen oli onnistunut tekemään kolme virhettä yhdellä kertaa. Lasinkeräykseen ei kuulu paperi, ei keramiikka eikä kynsilakkapullo. Miten pahasti tämä ”lajittelu” voi oikein mennä pieleen?

En tiedä kumpi käy hermoilleni enemmän: ihmiset, jotka eivät viitsi lajitella yhtään mitään, vaan tunkevat sekajätteeseen kaiken mahdollisen, vai ihmisten jotka ”lajittelevat” aivan päin mäntyä. Ymmärrän, että välillä tulee tenkkapoo jonkun harvinaisemman tavaran kanssa, eikä ole aina ihan varma, mihin astiaan se kuuluisi. Mutta sellainen lajittelu, jossa esimerkiksi heitetään sanomalehdet muovikassissa keräysastiaan ajaa hermoromahduksen partaalle. Miksi nähdä lajittelun vaiva, ja sitten tuhota koko homma viskaamalla muovikassi papereiden sekaan? Tai paperikassi lasinkeräykseen. Tai keramiikkaa paperikääreessä lasien sekaan! Keramiikka ei ole lasia. Paperi ei ole lasia. Miten kenellekään tulee mieleen laittaa kumpaakin juuri lasinkeräysastiaan, kun sekajäteastia on siinä metrin päässä vieressä?!? Tällaisina hetkinä uskoni ihmiskuntaa kohtaan horjuu.

Jos tätä nyt sattuisi lukemaan ihminen, joka on epävarma siitä, mitä mihinkin jäteastiaan tulee laittaa, niin kerron yksinkertaisen säännön: Laita astiaan VAIN sitä jätettä, jota kannessa lukee. Paperinkeräykseen VAIN paperia. Pahvinkeräykseen VAIN pahvia. Muovien sekaan VAIN muoveja. Biojätteisiin VAIN maatuvia jätteitä. Jos olet epävarma, käytä sekajäteastiaa. Sellainen löytyy kaikista taloyhtiöistä. Jos olet epävarma, katso googlesta. Tosin epäilen, että saarnaan tässä turhaan, koska uskoisin Arkijärjen lukijoiden toimivan näin automaattisesti muutenkin.

Joskus lajittelu tietysti vaatii pientä vaivannäköä. Jos lasipurkit ovat muovipussissa, ne pitää tyhjentää sieltä omaan astiaan ja heittää sen jälkeen muovipussi joko muovinkeräykseen tai sekajätteen joukkoon. Tai jos pussi on puhdas, sen voi käyttää uudestaan. Sitten on tämä kynsilakkakysymys – kynsilakka on ongelmajätettä! Sitä ei voi laittaa mihinkään roskikseen, vaan se pitää toimittaa ongelmajätekeräykseen. Sama koskee kaikkia elektroniikkaromuja, pattereita ynnä muita sähkötarvikkeita. Niitä ei saa laittaa roskiin, vaan ne pitää toimittaa asianmukaiseen keräykseen. Ja näin se vain on. Ne ajat, jolloin roskista pääsi ihanan helposti eroon heittämällä kaikki samaan astiaan, ovat ikuisesti takana päin. Toisaalta voimme olla iloisia siitä, että Suomessa on niin hyvä jätehuoltosysteemi, että roskien lajittelu, ja sitä kautta päivittäisen ekoteon tekeminen on helppoa.

Jatkan siis yksinäistä taistelua tuulimyllyjä eli väärin lajittelevia naapureitani vastaan, ja marmatan samalla itsekseni, että milloin, milloin ihmiset oppivat erottamaan muovin paperista ja keramiikan lasista. Saisinko vertaistukea?

Kaikki palaa – vai palaako?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Olen koko viikonlopun pohtinut omia roskiani. Olen varsin ahkera lajittelija: meillä on nykyisin omat astiat muoville, biojätteelle, lasille, metallille, pahville, paperille ja sekajätteille. Lisäksi pantilliset pullot palautetaan kauppaan ja elektroniikkaromu sekä ongelmajätteet palautetaan asianmukaisiin keräyksiin kerran tai pari vuodessa. Käyttökelpoista tavaraa en laita roskiin vaan pyrin kierrättämään kirppisten tai hyväntekeväisyyden kautta. Tekstiilijäte on ainoa, jota en ole erikseen kuskannut minnekään, ensisijaisesti siksi, että en ole uskonut sen vaihtoehdon olevan yhtään polttamista parempi.

Mutta viikonloppuna luin tämän artikkelin, (jonka linkkasin myös eilen Viikon vinkeissä) jossa kerrotaan, että vaikka jätteenpolttolaitokset ovat vähentäneet kaatopaikkojen tarvetta merkittävästi, on syntynyt uusi ongelma. Polttaminen tuottaa hirmuisen määrän tuhkaa ja kuonaa, jolle pitäisi nyt keksiä jokin sijoituspaikka. Tuhkaa syntyy tietenkin kaikesta polttamisesta, mutta kuona on kaikkea sitä, mikä ei pala. Toisin sanoen materiaalia, jonka pitäisi olla jossain muualla kuin sekajätteen joukossa, kuten esimerkiksi metallia. Kovin moni heittää edelleen peltipurkit sekajätteeseen, vaikka oikea paikka olisi metallinkeräyksessä.

Sekajätteeseen heitetään myös paljon sellaista materiaalia, mikä kyllä palaa, mutta mille olisi omakin keräyksessä, kuten muovia, paperia ja pahvia. Uutisessa todetaan, että esimerkiksi jätteenpolttolaitoksessa, jossa 1,5 miljoonan eteläsuomalaisen jätteet, syntyy tuhkaa ja kuonaa 8 tonnia tunnissa. Jos lajittelisimme oikein, määrä voisi pudota puoleen. Tämän faktan ääreen on aiheellista pysähtyä hetkeksi.

Mitä minä voin tehdä?

Tätä asiaa olen siis pohtinut koko viikonlopun. Millä tavalla minä voisin tuota kasaa pienentää? Ensimmäiseksi päätin, että lakkaan fuskaamasta lajittelun suhteen. Nimittäin vaikka varmaan noin 90% roskista meneekin oikeisiin laareihin, tulee sekajätteen joukkoon silti heitettyä välillä sellaista, minkä oikeastaan voisi myös lajitella. Ihan vain laiskuuttani. Esimerkiksi likaiset jugurttitölkit – en läheskään aina jaksa niitä huuhdella, vaan survon ne sekajätteisiin. Tai katsokaa tätä alla olevaa kuvaa, siinä on hammasharjan pakkaus. Ennen tätä artikkelia olisin heittänyt tämän sekajäteroskikseen. Nyt irrotin kuitenkin muovin ja pahvin toisistaan, ja lajittelin molemmat oikein.

Ei ollut iso homma repiä pahvia muovista irti. Siitä huolimatta olisin aiemmin jättänyt sen tekemättä.

Olen myös ruvennut miettimään muovia ja lasia pakkausmateriaalina. Helsingissä lasinkeräykseen ei saa laittaa esimerkiksi lasisia kosmetiikkapakkauksia. HSY:n mukaan ne kuuluu laittaa sekajätteisiin, mutta sitten kun ne laittaa sinne, nehän eivät pala, joten niistä tulee tuota ylimääräistä kuonaa. Sen sijaan esimerkiksi muovisen dödöputelin voi lajitella muovinkeräykseen, jolloin siitä tehdään uutta muovia. Alan kallistua sille kannalle, että tässä tapauksessa muovi olisi ehkä kuitenkin parempi, jos sen pystyy lajittelemaan. Vai onko? Mistähän tämänkin saisi selville?

Näitä pohtiessa olen myös miettinyt paljon zero waste- eli nollahukkaelämäntapaa. Tähän tehokkaaseen lajitteluun nojaten olen pitänyt asiaa vähän liioitteluna, ainakin Suomessa, jossa lajittelu ja kierrätys toimivat hyvin. Mutta nyt katson asiaa vähän toiselta kantilta. Nimenomaan sekajätteen minimoimisessa on tämän artikkelin valossa kovasti järkeä. Keinoja olisi varmasti monia, mutta se aihe ansaitsee oman kirjoituksensa myöhemmin.

Tunnustaako kukaan muu joskus fuskaavansa lajittelussa? Miten te suhtaudutte lajitteluun ja jätteen polttamiseen? Entä onko täällä lukijoissa yhtään zero waste -elämää viettävää lukijaa?

Kodin kierrätysrutiinit

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tämä on kolmanneksi viimeinen toivepostaus tänä kesänä! Edelliset jaksot löytyvät täältä, ja edessä on vielä kaksi muuta, jotka molemmat liittyvät vaatteisiin. Tänään teen selkoa siihen, miten meidän perheessä kierrätetään ja lajitellaan.

Lajittelen oikeastaan kaiken mahdollisen jätteen:

  • muovi
  • paperi
  • pahvi/kartonki
  • metalli
  • lasi
  • ongelmajätteet
  • elektroniikkaromu
  • palautuspullot
  • biojäte

Kaikki, mikä ei mene joihinkin näistä, menee lopulta sekajätteeseen. Kuten hyvin tiedätte, en erottele tekstiilijätettä sekajätteestä, sillä filosofiani on käyttää tekstiilit niin loppuun, ettei niistä ole enää kierrätettäviksi. Tätä päätöstä vahvistaa se, ettei elastaania sisältävä kuitu ole kelvollista uudelleen käytettäväksi oikein millään tavalla. Suurin osa tekstiilijätteestäni on esimerkiksi sukkia, joissa on elastaania mukana. Joten niiden paikka on sekajätteen joukossa.

Nyt on sitten esitelty myös roskis täällä julkisesti 😀 Isoin on muoville, sen päällä metalli ja lasi, yläoikealla sekajäte ja sen alla biojäte.

Kaikille noille yllämainituille lajikkeille on kodissa oma astia. Roskiskaapissa on neljä astiaa: bio, seka, muovi ja metalli+lasi. Metallit kerään esim. leipäpussiin joka on kapea, jolloin samaan astiaan mahtuu muutama lasipurkkikin. Lajittelen metalliin kaikki korkit ja kannet, sekä muut pienet metalliesineet. Vien roskiin sitä mukaa kun näitä kertyy. Meillä on pieni komero, joka toimii säilytystilana ja siivouskaappina. Sen lattialla on paperikassi, johon kerään lehdet ja muut paperit. Työhuoneessa on vielä Ikean hyllykkö, johon mahtuu neljä laatikkoa. Niiden sisällä on ikean siniset kassit, ja tähän ”kierrätyskeskukseeni” kerään palautettavat pullot, kartongin, elektroniikkaromun ja ongelmajätteet, kuten kuivahtaneet kynsilakat ja tyhjät paristot.

Koria lukuunottamatta koko setti on Ikeasta. Noissa mustissa laatikoissa on sisällä sininen kassi, joka suojaa laatikkoa lialta. Tämä hyllykkö vetää ison määrän kierrätystä odottavaa materiaalia.

Koska tilaa ei ole hirmuisesti, täytyy roskia viedä aika usein. Mutta minulla on onni asua taloyhtiössä, jonka roskakatoksesta löytyy omat astiat kaikille jakeille, joten se ei onneksi ole ongelma. Pullot vien kauppaan tai Alkoon siinä vaiheessa kun kassi alkaa täyttyä. Patterit vien samaan liikkeeseen, josta ostan uusia. Kerran vuodessa vien HSY:n kiertäville jäteautoille muut ongelmajätteet ja elektroniikkaromut. Joskus tämän lisäksi on tehtävä autolla reissu sorttiasemalle.

Kierrätys on kuitenkin muutakin kuin jätteiden lajittelua. Käyttökelpoiset tekstiilit kierrätän joko myymällä tai lahjoittamalla. Lastenvaatteet on melko helppoa loppusijoittaa (kohteena sukulaislapset tai käytettyjen vaatteiden kauppa), ja omat vaatteeni kuskaan nykyisin Fidalle. Taustalla ei ole sen kummempaa ideologiaa, mutta Fidan liike sattuu olemaan sopivan reitin varrella. Puolison vaatteita olen vienyt Fidan lisäksi kierrätyskeskukseen. Joskus harvoin, jos on ollut tarvetta luopua huonekaluista tai jostain isommasta, olen joko antanut jollekin kaverille tai myynyt ne pois. Kirjoja olen lahjoittanut samoihin kohteisiin kuin muutakin, mutta myös heittänyt roskiin. Kirjojen suhteen on oltava realisti. Aivan kaikelle ei ole lukijoita enää, vaikka miten olisi painetusta sanasta kyse.

Noin yleisesti ottaen yritän kuitenkin käyttää kaiken niin loppuun, että lopulta tavarat saa heittää roskiin täysin palvelleina. Esimerkiksi matot hyödynnän aina viimeiseksi parvekkeella. Hieman repaleinen kylppärin matto menee vielä parvekkeella mainiosti, ja talven tullen se on roskiskunnossa. Ylimääräisiä säilytyskalusteita on hyödynnetty mm. vintillä.

Kokonaisuudessaan yritän vähentää kierrätettävän tavaran määrää juuri siten, että käytän itse kaiken loppuun. Roskia taas tulee väistämättä, en ole mikään zero waste -sankari. Se on ehkä sellainen asia, johon vähitellen on ruvettava kiinnittämään enemmän huomiota. Toisaalta jos pakkausmateriaalit, joista suurin osa roskasta muodostuu, pystytään kierrättämään tehokkaasti, en näe asiaa valtavana ongelmana.

Millaisia lajittelu- ja kierrätysratkaisuja teillä on?

Miten tavaroista pääse eroon?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Raivaaminen, karsiminen, marittaminen – on monia tapoja vähentää liikoja tavaroita kodistaan. Kun vauhtiin pääsee, tavaroiden läpikäyminen alkaa sujua, ja se voi tuntua jopa keventävältä tai puhdistavalta. On ihanaa saada kaappeihin tyhjää tilaa, vaatetangolle väljyyttä ja yläkaapeista turhat pois. Tähän saakka tavaroiden vähentäminen on hauskaa, mutta sitten tulee helposti stoppi. Niistä karsituista kamoista pitäisi nimittäin päästä lopullisesti eroon. Ei riitä, että tarpeettomat tavarat pakataan laatikoihin ja kasseihin, vaan ne pitäisi vielä saada kirjaimellisesti kodista ulos, eikä vain varaston perälle vaan ihan lopullisesti jonnekin pois.

Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Poistetut tavarat voi laittaa roskikseen tai lajitella oikeaan kierrätyspaikkaan; ne voi lahjoittaa tai ne voi myydä. Käytännössä tiedän kokemuksesta, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Käyn seuraavassa nämä kaikki vaihtoehdot läpi.

Roskiin

Jos tavara on rikki tai käyttökelvoton, sen paikka on oikein lajiteltuna roskiksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhat hillopurkit lajitellaan lasinkeräykseen ja vanhat sanomalehdet paperikeräykseen. Ongelmajätteet, kuten loisteputket ja kemikaalit on toimitettava ongelmajätekeräykseen ja rikkinäiset sähkölaitteet SER-keräykseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos raivattavaa on tosi iso määrä, (esim. omakotitalon vintti tai vastaava) liian tarkkaan lajitteluun ei kannata hirttäytyä. Jos vintiltä löytyy kilotolkulla vanhoja tietosanakirjoja, on järkevämpää laittaa ne suoraan energiajätteeseen, kuin käyttää tuntikausia siihen, että irroittaa kannet sivuista voidakseen lajitella kannet pahvin- ja sivut paperinkeräykseen.

Tämä on yksi niistä keinoista, joilla tavaroista todella pääsee eroon: on ymmärrettävä omat resurssit, ja toimittava niiden mukaan. Täydellisyyden tavoittelu voi joskus olla tavaran poistumisen esteenä.

Tietenkin on tarkoituksenmukaista lajitella kaikki mahdollisimman hyvin, mutta välillä on jostain kohtaa oikaistava. Tärkeintä on, että ongelmajätteet ja elektroniikat päätyvät oikeisiin osoitteisiin, eivätkä sekajätteen joukkoon.

Myyminen

Mitä arvokkaammasta tavarasta on kyse, sitä suurempi houkutus se on myydä. Myyminen on hyvä vaihtoehto – jos siihen vain jaksaa ruveta. Myyminen on työlästä, sillä nettimyyntiä varten tavara on kuvattava ja kuvat ja tekstit ladattava myyntisivulle, tai vaihtoehtoisesti on varattava kirppispöytä, ja mentävä tavaroiden kanssa sinne paikan päälle. Astetta helpompi vaihtoehto on viedä tavarat liikkeeseen tai kirpputorille, joka myy ja hinnoittelee puolestasi, ja ottaa myyntivoitosta komission. Itse suosin lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikäli se on mahdollista.

Myymisessä olennaista on, että siihen tosiaan ryhtyy. Mielestäni tämä pitää ottaa jo raivausvaiheessa realistisesti huomioon esimerkiksi ajankäytön suhteen. Jos aikaa on kaksi tuntia, tunti menee poistettavien tavaroiden valitsemiseen, ja toinen tunti myynti-ilmoitusten tekemiseen, kirppispöydän varaamiseen ja tavaroiden kantamiseen autoon.

Myyminen sopii niille, jotka ovat motivoituneita näkemään myymisen vaivan. Niille, jotka haaveilevat rahasta, mutta eivät saa kuitenkaan aikaiseksi toimia, suosittelen asian pohdiskelua vielä kertaalleen: onko sittenkin tärkeämpää vain saada tavarat kodista ulos, kuin surra niitä euroja, joita myymisestä mahdollisesti saisi? Kannattaa muistaa, että käytetyistä tavaroista ei välttämättä saa sellaista summaa, kuin itse toivoisi. Ihmiset ovat kovia tinkimään, eikä käytetyllä tavaralla ole suurta arvoa, kun uuttakin saa lähes samalla hinnalla. Mikäli ajatus kääntyy sittenkin luopumisen puoleen, suosittelen seuraavaa vaihtoehtoa.

Lahjoittaminen

Jos tavaraa ei halua tai ehdi myydä, mutta se ei myöskään ole roska, jäljelle jää lahjoittaminen. Lahjoittaminen on yksinkertaisin tapa päästä tavarasta eroon, ja siksi suosin sitä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Monet tahot ottavat lahjoituksia vastaan: Kierrätyskeskus, Fida, Pelastusarmeija ja Punainen risti muiden muassa. Paikallisesti voi löytyä myös monia muita kohteita, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Joskus vastaanottaja löytyy jopa omasta lähipiiristä. Esimerkiksi lastentarvikkeet kiertävät ahkerasti perheestä toiseen.

Lahjoittamisen suurin sudenkuoppa on, ettei erehdy pakkaamaan lahjoitettavien joukkoon tavaraa, jonka oikea paikka olisi roskiksessa.

Kun tavaroita ei haluaisi heittää roskiin, mutta niissä kokee vielä olevan käyttöarvoa jäljellä, saattaa joskus hämärtyä, millaisessa kunnossa tavara todellisuudessa on. Kannattaakin miettiä, onko tavara niin hyväkuntoinen, että sen kehtaisi antaa lahjaksi vaikkapa naapurille. Jos on, niin silloin se on luultavasti riittävän hyväkuntoinen lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. Jos et kehtaisi lahjoittaa tavaraa läheisellesi, älä lahjoita sitä kenellekään muullekaan. Hyväntekeväisyyttä tekevät tahot eivät laita huonokuntoista tavaraa eteenpäin, vaan se päätyy joka tapauksessa roskiin. Esim. Fida ottaa myyntiin lahjoituksenaan saamaa tavaraa. Tällöin on loogista, että tavaran pitää olla niin hyvässä kunnossa, että siitä voisi jonkun kuvitella muutaman euron maksavan.

Tavara poistuu vain kantamalla

Olipa poistettavan tavaran päämääränä mikä tahansa noista edellämainituista, yksi asia on aina sama: tavara ei lähde kotoa, ellei sitä joku kanna sieltä ulos. Tämä lienee se hankalin vaihe, ja siksi suosittelen suhtautumaan siihen olennaisena osana raivaamisprosessia. Parasta on, jos valmiiksi pakatut tavarat voi kantaa suoraan autoon. Kun ne ovat siellä, on kynnys viedä ne perille jo madaltunut. Merkitse kalenteriin yksi päivä tai iltapäivä, jolloin ajat yhdellä kerralla kaikki kierrätyspaikat läpi. Siihen voi mennä pari tuntia, mutta sitten se on tehty, eikä tavaroista ole enää vaivaa. Tai vaihtoehtoisesti suunnittele kauppareissu tms. siten, että samalla matkalla kurvataan kierrätyskeskuksen tai pienjäteaseman kautta. Jos käytössä ei ole autoa, tee samanlainen suunnitelma sen mukaan, miten pääset tavaroita viemään. Kannattaa myös selvittää, onko alueellasi mitään sellaista tahoa, joka noutaisi vanhat tavarat suoraan kotoa. Pääkaupunkiseudulla mm. kierrätyskeskus noutaa huonekaluja suoraan kotoa, jolloin joku muu hoitaa kantamisen puolestasi.

Tavaroista pääse eroon pähkinänkuoressa näin

  • Ole realisti niin tavaroiden kunnon kuin omien resurssienkin suhteen
  • Tee tarvittaessa kompromisseja: lahjoita myymisen sijasta, laita roskiin, jos lajittelu tai kierrättäminen on huomattavan vaikeaa
  • Huomio tavaroiden kuljettamiseen menevä aika etukäteen
  • Älä raivaa enempää, ennen kuin vanhat tarpeettomat on kuljetettu kodista pois

Olen käsitellyt myymisen, lahjoittamisen ja roskien lajittelun ja kierrätyksen hyviä ja huonoja puolia kattavasti kirjassani Tavarataidot. (On muuten parhaillaan AdLibriksessä alessa!) Sieltä löytyy lisää käytännöllistä informaatiota mm. siitä, miten erilaiset tavarat lajitellaan, mitä eri järjestöt ottavat vastaan ja mistä tietää, kannattaako jokin tavara myydä vai lahjoittaa. Syventävää tietoa löytyy siis Tavarataidoista!

Miten te olette parhaiten päässeet tavarasta eroon?

Viikon vinkit: kierrätystesti sekä hygieninen leikkuulauta

Julkaistu , kirjoittanut
4

Miten hävitetään vanha kynsilakka? Kuuluuko kahvipaketti metallinkierrätykseen? Osaatko lajitella jätteet oikein? Sen voi testata Ylen sivuilla. (Sain täydet pisteet. Huh!)

Törmäsin uutiseen, jonka mukaan puupinnalla bakteerit viihtyvät huonommin kuin muovissa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että puinen leikkuulauta on hygienisempi kuin muovi. Olenkin jo pidempään miettinyt, että muovisten leikkuulautojen aika taitaa olla meilläkin vähitellen ohi. Mutta miten ne puiset pestään niin, etteivät ne väänny? (Maaseudun Tulevaisuus)

Lajittele biojäte ja pelasta maailma! Parhaat vinkit helppoon lajitteluun.

Julkaistu , kirjoittanut
63

Nyt käsi sydämelle: lajitteletko biojätteet? Luin tänä aamuna ensimmäisenä YLEn jutun siitä, kuinka sekajätteisiin heitetään edelleen ihan mitä sattuu, ja erityisen paljon biojätettä. Jos roskapusseissa on neljäsosa biojätettä, se tarkoittaa sitä, että tämänkin blogin lukijoissa täytyy olla joukossa niitä, jotka eivät lajittele. Jos kuulut heihin, tämä juttu on erityisesti sinulle! Biojätteen lajittelu ei ole työlästä eikä vaikeaa, mutta ennen kuin niin voi tehdä, täytyy olla paikka, minne biojätteet laitetaan. Eli:

  1. Jos asut taloyhtiössä, jonka roskakatoksesta löytyy biojäteastia, sinulla ei oikeastaan ole yhtään hyvää tekosyytä olla lajittelematta biojätteitä.
  2. Omakotiasujilla halvimmaksi taitaa tulla komposti. Tiedän, että esim. pääkaupunkiseudulla mutta myös muualla Suomessa biojätettä kerätään myös pientaloalueilla.
  3. Jos asut alueella, jossa ei biojätettä kerätä, eikä talossasi ole pihaa jonne kompostin voisi laittaa, saat olla lajittelematta. (Jos kuulut tähän harvinaiseen joukkoon, hihkaise kommenttiboksissa, minua kiinnostaa millä alueilla Suomessa ei voi lajitella.)

Sitten varsinainen lajittelu. Näillä ohjeilla ei voi epäonnistua.

Tarvitset ensinnäkin biojäteastian. Sen ei tarvitse olla suuri, sillä biojäte kannattaa muutenkin tyhjentää usein. Se pienin roskis sopii biojätteelle. Astiassa voi olla kansi, mutta esim. meillä roskis tyhjennetään parin päivän välein, eivätkä ne ehdi ruveta haisemaan, joten kantta en ole koskaan tarvinnut. Biojätteen voi pakata mihin tahansa maatuvaan materiaaliin: biohajoavaan muovipussiin, sanomalehteen, kartonkiin jossa ei ole muovipintaa, paperipussiin, paperiseen kirjekuoreen. Minulla on tiskipöydän alla pieni kaukalo, jonne kerään biojätepusseja. Tässä muutama vinkki, miten sellaisia saa ilman, että erikseen tarvitsee ostaa:

  • Pakkaa kaupassa hedelmät aina biohajoavaan pussiin tai paperipussiin
  • Säästä kaikki paperipussit, joissa ei ole muovista ”ikkunaa”: karkkipussit, leipäpussit, torilta ostettujen perunoiden pussit jne.
  • Jos pussia ei ole, jätteet voi pakata myös pahviseen muro- tai myslipakettiin, tai muuhun kuiva-ainepakettiin. Maito- ja mehutölkit eivät käy, koska ne ovat pinnoitettuja.
  • Jos ison kirjekuoren avaa lyhyeltä sivulta eli päädystä, siitä tulee oivallinen biojätepussi.
  • Kaikki tavalliset paperikassit käyvät myös, kunhan ne eivät ole sellaisia kiiltäviä, hienoja lahjakasseja. Mutta esim. kaikki ruokakaupan ja Alkon paperikassit toimivat.
  • Jos mitään näistä ei ole saatavilla, sanomalehdestä voi kietaista tötterön, ja pakata roskat sinne.

Vaihtoehtoja on paljon, kuten näkyy. Minun on vaikea uskoa, että mitään näistä ei taloudesta löytyisi. Jos roskat menevät kompostiin, jätteitä ei tarvitse pakata erikseen mihinkään, ellei halua. Jäteastian voi nimittäin kipata suoraan kompostiin. Jos ei halua liata jäteastiaa, voi sinne laittaa tavallisen muovipussin. Sitten pussi tyhjennetään kompostiin, ja nakataan sen jälkeen tyhjänä sekajätteeseen. Homma toimii, kunhan ei vahingossa kippaa muovipussia kompostin sekaan.

Biojäte on usein hieman kosteaa. Paperiset pussit vettyvät helposti läpi, mikä on todella ärsyttävää. Paras vinkkini tähän on kananmunakenno. Säästä kennot, ja laita sellaista pussin pohjalle. Kenno maatuu, mutta on niin paksua että pohja pysyy ehjänä, vaikka sen päälle heittelisi muutamat kahvinporot tai teepussit. Kuuden munan kennoista tulee kaksi pohjaa, ja isommista pakkauksista noin neljä.

Siinäpä se sitten olikin. Koska roskia pitää viedä muutenkin, en ymmärrä miksi biojätteen vieminen olisi sen vaikeampaa. Biojätteeseen lajitellaan kaikki ruoantähteet ja pilaantuneet ruuat, sekä kuoret, luut, kahvinporot ym. valmistuksessa syntyneet jätteet. Samoin kuihtuneet kukat. Biojätteeseen voi myös laittaa pehmeitä papereita, eli servettejä ja talouspaperia. Tosin olen sitä mieltä, että paperien laittaminen sekajätteeseen ei ole suuri synti, sillä paperi palaa paljon paremmin kuin banaaninkuori.

Biojätteeseen ei saa laittaa vaippoja, kissanhiekkaa tai muita ulostejätteitä, vaikka ne periaatteessa ovatkin maatuvia. Eli käytännössä kaikki eloperäinen jäte, mikä syntyy keittiössä, kuuluu biojätteeseen. Ainoa poikkeus on ruokaöljy, jota ei saa kaataa biojätteeseen. Hyytynyt rasva (kuten vaikka joulukinkun rasva) on ok, mutta öljyt tekevät jätteestä liian märkää. Pieniä määriä voi imeyttää talouspaperiin, mutta isommat määrät pannaan pulloon tai purkkiin ja sekajätteeseen. Eli jos olet paistanut munkkeja, paistorasvaa ei kuulu kipata biojätteen joukkoon.

Miksi tämä kaikki kannattaa tehdä? Siksi, että ensinnäkin biojäte pystytään hyödyntämään kokonaisuudessaan. Siitä tehdää uusiutuvaa energiaa biokaasun muodossa, sekä multaa. HSY kertoo, että lajitellusta biojätteestä saadaan talteen myös ravinteita, kuten typpeä ja fosforia. Kierrätetty biojäte minimoi myös jätevesipäästöjä. Nykyisin sekajäte pitkälti poltetaan, mutta eloperäinen jäte sekajätteen joukossa huonontaa palamisprosessia. Sen lämpöarvo on heikompi, eli suomeksi omenankuori palaa kylmemmällä liekillä kuin muovi, mikä taas tarkoittaa että jätteenpolttolaitos ei tuota energiaa yhtä tehokkaasti. Lisäksi kostea jäte aiheuttaa korroosiota eli syöpymistä laitteissa.

Jos haluaa kantaa kortensa kekoon kestävän kehityksen ja maailman pelastumisen puolesta, biojätteen lajittelu on yksi helpoimmista jutuista, jonka voimme tehdä. Tämä on yksi niistä asioista, joissa yksilön panos on pieni, mutta monen yksilön yhteinen vaikutus suuri. Jos et vielä lajittele, aloita nyt!

Kaikki hyvät kikkakolmoset ja muut vinkit biojätteen lajitteluun saa mieluusti jakaa kommenttiosastolla! Laitetaan kaikki hyvät neuvot jakoon.

Tilannekatsaus ja viikon vinkit:lajittelutesti, jääkaapin järjestys ja joulustressi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

En tainnut päivittää blogia viime viikolla kertaakaan. Tähän on erinomainen syy: kirjoitin näppis sauhuten kirjan viimeistä versiota, joka tulikin lopulta torstaina valmiiksi. Välittömästi sen jälkeen sairastuin oikein kunnon flunssaan ja sain silmätulehduksen vielä päälle. Viimeinen editointivaihe oli todellan intensiivinen. Aloitin yleensä kuudelta aamulla, ja useimpina iltoina jatkoin puoleen yöhön asti. Ilmeisesti tauti pysyi poissa adrenaliinin voimalla, mutta kun paineet hellitti, niin kaikki pöpöt hyökkäisivät yhtä aikaa kimppuun.

Nyt teksti on kuitenkin valmis, mikä on tavallaan helpottavaa ja tavallaan kauheaa. Olen varma, että oikolukuvaiheessa löydän sieltä vielä jotain, jonka olisin sittenkin halunnut sanoa toisin, tai huomaan että olen unohtanut kirjoittaa jotain olennaista. Toisaalta yhtä aikaa on sellainen olo, että tämän paremmaksi ei teksti enää muutu, vaikka miten hioisin. Enkä kyllä juuri nyt edes jaksaisi kirjoittaa yhtään mitään, sen verran tehokkaasti on mehut puristettu viime viikon aikana.

Tästä seuraa kuitenkin se, että nyt alkavalla viikolla aikaa ja energiaa riittää jälleem blogillekin. Tässä lyhyesti ja ytimekkäästi viikon vinkit, muita aiheta jälleen parin päivän päästä.

Testaa oletko mestarilajittelija: mihin kuuluvat kumisaappaat, entä hajuvesipullot? (YLE)

Tässä listassa on ihan hyviä ohjeita jääkaapin organisoimiseksi. (MTV)

Nyt on se aika vuodesta, kun joulu alkaa stressata osaa kansakunnasta. Jos kuulut stressaajiin, tämä lista on tehty sinulle. (MTV)

viikon vinkit: lajittelua, roskien roudaamista ja kierrätyshuonekaluja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tässäpä yksi lempiaiheistani: miten voidaan odottaa, että kansalainen lajittelee kaikki jätteensä, kun niille ei ole kunnon paikkaa kotona? Lajittelusta on tosiaan feng shui kaukana. Jos jakeita tarvitaan kymmenkunta, tiskipöydän alakaappi ei riitä alkuunkaan. Valmista ratkaisua tähän ei ole, mutta jotenkin asia pitäisi ottaa asuntoja suunnitellessa huomioon. (YLE)

Jätteiden roudaaminen maasta toiseen ei kuulosta järkevältä. Jätteiden tuottajavastuusta on seurannut erikoinen tilanne, kun Rinki Oy ei ota vastaan muuta kuin pakkausjätettä. Kun keräys ei ole kuntien vastuulla, jätettä kuljetetaan sinne, mistä siitä saa parhaan hinnan. Lasin tapauksessa siis Englantiin. Suomessakin olisi kysyntää, mutta ilmeisesti ei kilpailukykyistä hintaa. (YLE; MTV)

Muistatteko Ikean kokeilun kierrätyshuonekaluista? Homma toimii niin hyvin että kokeilu jatkuu edelleen. Tämä on mielenkiintoista. Itse en olisi uskonut, että Ikean huonekaluista riittää kierrätettävää, mutta ilmeisesti olin väärässä. Onko teistä kukaan sattunut käymään paikan päällä, millaista tavaraa siellä on? Tai vienyt itse jotain uudelleen myytäväksi?