Raivaaminen, karsiminen, marittaminen – on monia tapoja vähentää liikoja tavaroita kodistaan. Kun vauhtiin pääsee, tavaroiden läpikäyminen alkaa sujua, ja se voi tuntua jopa keventävältä tai puhdistavalta. On ihanaa saada kaappeihin tyhjää tilaa, vaatetangolle väljyyttä ja yläkaapeista turhat pois. Tähän saakka tavaroiden vähentäminen on hauskaa, mutta sitten tulee helposti stoppi. Niistä karsituista kamoista pitäisi nimittäin päästä lopullisesti eroon. Ei riitä, että tarpeettomat tavarat pakataan laatikoihin ja kasseihin, vaan ne pitäisi vielä saada kirjaimellisesti kodista ulos, eikä vain varaston perälle vaan ihan lopullisesti jonnekin pois.
Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Poistetut tavarat voi laittaa roskikseen tai lajitella oikeaan kierrätyspaikkaan; ne voi lahjoittaa tai ne voi myydä. Käytännössä tiedän kokemuksesta, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Käyn seuraavassa nämä kaikki vaihtoehdot läpi.
Roskiin
Jos tavara on rikki tai käyttökelvoton, sen paikka on oikein lajiteltuna roskiksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhat hillopurkit lajitellaan lasinkeräykseen ja vanhat sanomalehdet paperikeräykseen. Ongelmajätteet, kuten loisteputket ja kemikaalit on toimitettava ongelmajätekeräykseen ja rikkinäiset sähkölaitteet SER-keräykseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos raivattavaa on tosi iso määrä, (esim. omakotitalon vintti tai vastaava) liian tarkkaan lajitteluun ei kannata hirttäytyä. Jos vintiltä löytyy kilotolkulla vanhoja tietosanakirjoja, on järkevämpää laittaa ne suoraan energiajätteeseen, kuin käyttää tuntikausia siihen, että irroittaa kannet sivuista voidakseen lajitella kannet pahvin- ja sivut paperinkeräykseen.
Tämä on yksi niistä keinoista, joilla tavaroista todella pääsee eroon: on ymmärrettävä omat resurssit, ja toimittava niiden mukaan. Täydellisyyden tavoittelu voi joskus olla tavaran poistumisen esteenä.
Tietenkin on tarkoituksenmukaista lajitella kaikki mahdollisimman hyvin, mutta välillä on jostain kohtaa oikaistava. Tärkeintä on, että ongelmajätteet ja elektroniikat päätyvät oikeisiin osoitteisiin, eivätkä sekajätteen joukkoon.
Myyminen
Mitä arvokkaammasta tavarasta on kyse, sitä suurempi houkutus se on myydä. Myyminen on hyvä vaihtoehto – jos siihen vain jaksaa ruveta. Myyminen on työlästä, sillä nettimyyntiä varten tavara on kuvattava ja kuvat ja tekstit ladattava myyntisivulle, tai vaihtoehtoisesti on varattava kirppispöytä, ja mentävä tavaroiden kanssa sinne paikan päälle. Astetta helpompi vaihtoehto on viedä tavarat liikkeeseen tai kirpputorille, joka myy ja hinnoittelee puolestasi, ja ottaa myyntivoitosta komission. Itse suosin lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikäli se on mahdollista.
Myymisessä olennaista on, että siihen tosiaan ryhtyy. Mielestäni tämä pitää ottaa jo raivausvaiheessa realistisesti huomioon esimerkiksi ajankäytön suhteen. Jos aikaa on kaksi tuntia, tunti menee poistettavien tavaroiden valitsemiseen, ja toinen tunti myynti-ilmoitusten tekemiseen, kirppispöydän varaamiseen ja tavaroiden kantamiseen autoon.
Myyminen sopii niille, jotka ovat motivoituneita näkemään myymisen vaivan. Niille, jotka haaveilevat rahasta, mutta eivät saa kuitenkaan aikaiseksi toimia, suosittelen asian pohdiskelua vielä kertaalleen: onko sittenkin tärkeämpää vain saada tavarat kodista ulos, kuin surra niitä euroja, joita myymisestä mahdollisesti saisi? Kannattaa muistaa, että käytetyistä tavaroista ei välttämättä saa sellaista summaa, kuin itse toivoisi. Ihmiset ovat kovia tinkimään, eikä käytetyllä tavaralla ole suurta arvoa, kun uuttakin saa lähes samalla hinnalla. Mikäli ajatus kääntyy sittenkin luopumisen puoleen, suosittelen seuraavaa vaihtoehtoa.
Lahjoittaminen
Jos tavaraa ei halua tai ehdi myydä, mutta se ei myöskään ole roska, jäljelle jää lahjoittaminen. Lahjoittaminen on yksinkertaisin tapa päästä tavarasta eroon, ja siksi suosin sitä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Monet tahot ottavat lahjoituksia vastaan: Kierrätyskeskus, Fida, Pelastusarmeija ja Punainen risti muiden muassa. Paikallisesti voi löytyä myös monia muita kohteita, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Joskus vastaanottaja löytyy jopa omasta lähipiiristä. Esimerkiksi lastentarvikkeet kiertävät ahkerasti perheestä toiseen.
Lahjoittamisen suurin sudenkuoppa on, ettei erehdy pakkaamaan lahjoitettavien joukkoon tavaraa, jonka oikea paikka olisi roskiksessa.
Kun tavaroita ei haluaisi heittää roskiin, mutta niissä kokee vielä olevan käyttöarvoa jäljellä, saattaa joskus hämärtyä, millaisessa kunnossa tavara todellisuudessa on. Kannattaakin miettiä, onko tavara niin hyväkuntoinen, että sen kehtaisi antaa lahjaksi vaikkapa naapurille. Jos on, niin silloin se on luultavasti riittävän hyväkuntoinen lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. Jos et kehtaisi lahjoittaa tavaraa läheisellesi, älä lahjoita sitä kenellekään muullekaan. Hyväntekeväisyyttä tekevät tahot eivät laita huonokuntoista tavaraa eteenpäin, vaan se päätyy joka tapauksessa roskiin. Esim. Fida ottaa myyntiin lahjoituksenaan saamaa tavaraa. Tällöin on loogista, että tavaran pitää olla niin hyvässä kunnossa, että siitä voisi jonkun kuvitella muutaman euron maksavan.
Tavara poistuu vain kantamalla
Olipa poistettavan tavaran päämääränä mikä tahansa noista edellämainituista, yksi asia on aina sama: tavara ei lähde kotoa, ellei sitä joku kanna sieltä ulos. Tämä lienee se hankalin vaihe, ja siksi suosittelen suhtautumaan siihen olennaisena osana raivaamisprosessia. Parasta on, jos valmiiksi pakatut tavarat voi kantaa suoraan autoon. Kun ne ovat siellä, on kynnys viedä ne perille jo madaltunut. Merkitse kalenteriin yksi päivä tai iltapäivä, jolloin ajat yhdellä kerralla kaikki kierrätyspaikat läpi. Siihen voi mennä pari tuntia, mutta sitten se on tehty, eikä tavaroista ole enää vaivaa. Tai vaihtoehtoisesti suunnittele kauppareissu tms. siten, että samalla matkalla kurvataan kierrätyskeskuksen tai pienjäteaseman kautta. Jos käytössä ei ole autoa, tee samanlainen suunnitelma sen mukaan, miten pääset tavaroita viemään. Kannattaa myös selvittää, onko alueellasi mitään sellaista tahoa, joka noutaisi vanhat tavarat suoraan kotoa. Pääkaupunkiseudulla mm. kierrätyskeskus noutaa huonekaluja suoraan kotoa, jolloin joku muu hoitaa kantamisen puolestasi.
Tavaroista pääse eroon pähkinänkuoressa näin
- Ole realisti niin tavaroiden kunnon kuin omien resurssienkin suhteen
- Tee tarvittaessa kompromisseja: lahjoita myymisen sijasta, laita roskiin, jos lajittelu tai kierrättäminen on huomattavan vaikeaa
- Huomio tavaroiden kuljettamiseen menevä aika etukäteen
- Älä raivaa enempää, ennen kuin vanhat tarpeettomat on kuljetettu kodista pois
Olen käsitellyt myymisen, lahjoittamisen ja roskien lajittelun ja kierrätyksen hyviä ja huonoja puolia kattavasti kirjassani Tavarataidot. (On muuten parhaillaan AdLibriksessä alessa!) Sieltä löytyy lisää käytännöllistä informaatiota mm. siitä, miten erilaiset tavarat lajitellaan, mitä eri järjestöt ottavat vastaan ja mistä tietää, kannattaako jokin tavara myydä vai lahjoittaa. Syventävää tietoa löytyy siis Tavarataidoista!
Miten te olette parhaiten päässeet tavarasta eroon?
Pääasiassa lahjoitan. En jaksa sitä myymisen vaivaa. Toisaalta useimmiten mulla ei edes ole tarpeeksi tavaraa kirpparipöydän täytteeksi. Olen vienyt tavaraa Karjalan apuun, Hope-yhdistykselle, kierrätyskeskukseen.. ja sitten ihan vaan antanut kavereille. Ja risat tekstiilit vien yleensä keräykseen (H&M), vaikkakin kaikkien kirjoitteluiden vuoksi olen vähän lannistunut sen suhteen, mitä niille sitten tapahtuu. Olen halunnut uskoa, että ne menee hyötykäyttöön, mutta en oikein tiedä enää mitä ajattelisin ja kannattaako niihin jaloihin lupauksiin kuitenkaan uskoa. Roskiin koitan heittää vain ne, jotka sinne todella kuuluu. Ja pyrin lajittelemaan roskat tunnollisesti.
Joskus olen jotain hiukan myynyt FB:n kautta, ihan vaan omalle seinälle laittanut ja siitä on sitten kaverit bongailleet. Tällä tavalla on mennyt esim. astioita ja mattoja. Olen myös joskus laittanut Roskalava-ryhmään ja antanut ilmaiseksi pois.
En oikeastaan edes muista, milloin olisin viimeksi kirpparipöytää pitänyt. En myöskään juurikaan käy itse kirppareilla. (Turhaa se on halpakin tavara, jos sille ei oikeasti ole mitään tarvista…) Usein suorastaan ihmetyttää kirpparihinnat… Mulla on yksi tuttu, joka vie usein kirpparille (ja ostaa sitten toisesta päästä kamaa sisään taloonsa taas…) ja hänelläkin on välillä kyllä aivan epärealistisia ne hintapyynnöt. Ihan sama, vaikka kyseessä olisi viisi vuotta sitten ollut tosi kallis takki… silti se 40€ hintapyyntö siitä nyt on mielestäni aivan älytön. Ja jaksan aina hämmästellä jotain Riihimäen lasipurkkeja, kun niistä pyydetään kymmeniä euroja… siis haloo…
Minäkään en ole vuosikausiin myynyt perinteisellä kirppiksellä. Välillä jotain facebookissa, mutta siinäkin meni hermot, kun ihmiset venkslaa niiden tavaroiden kanssa. Tänä kesänä tosin kokeilen, menisikö vaatteet kaupaksi myymälässä, joka hinnoittelee puolestani.
Monella mun tuttavallani karsiminen jää kiinni tuosta myymisestä. Halutaan saada rahaa niiatä tavaroista, mutta aikaa siihen myymiseen ei ole. Aina ne tavaratkaan eivät ole kovin arvokkaita.
Itsekin tuskailin tämän kanssa, mutta aitten laskin tuntipalkkani ja lastenhoidon hinnan (koska ne lapset pitäisi saada jonnekin että kaiken voisi tehdä) ja totesin että 30 e/h onnyhden tunnin arvo vähintään nettona.
Sitten laskin, että joutuisin myymään 30 lapsen päiväkotivaatetta saadakseni tuon tunnin palkan. Tai 5 vähän parempaa tai yhden hyvän haalarin. Tai 60 kirjaa.
Joten kaikki menee meiltä joko roskikseen tai lahjoitukseen. Tulee halvemmaksi meidän perheessä tehdä ansiotyötä ja ostaa harkitummin. Niillä kahdella tavalla pysyy kassa kunnossa ja kaapit tyhjempinä.
Itse myös päädyin suurimman osan lahjoittamaan pois. Liian arvokasta aika käytettäväksi tavaroiden/ vaatteiden hinnoitteluun, kuljetuksiin, pakkaamiseen ja myyntiin. Arvokkaimmat myin ja otin opikseni ilman itseni rankaisua. Vuosi ostamatta mitään joka on ollut paras keino ikinä ostamisen vähentämiseen. Mitä kauemmin on ostamatta sitä vähemmän enää tekee mieli mitään enää ostaa. Ostokset aikanaan nopeaan tehnyt netissä joten montaa minuuttia ei elämästä siihen kulunut toisin kuin roinasta eroon pääsemiseen. Kyllä se turhuuksiin tuhlattu raha on jo kova rangaistus joten en viitsi enempää itseäni kiduttaa myymällä tavaroita vaan ottaa opikseni ja jättää virheet taakseni. (Ja jäljelle jäi ihanan tyhjä koti jossa tilaa ajatuksille)
Myymisen ongelma on se, että useinkin se jää vain aikeeksi. Silloin tavara ei poistu, eikä stressi vähene. Sen tähden lahjoittaminen on helppo ratkaisu, koska tavara poistuu lopullisesti, ja kotiin tulee tilaa. Olen itse laiska myyjä, joten lahjoittaminen sopii minulle.
Usein kuulee argumentteja, että tarpeettomien tavaroiden myynti ei kannata, koska esim. aika on niin arvokasta. Kuitenkin aika on ollut riittävästi tavaroiden hankkimiseen. Minulle tarpeettomien tavaroiden myyminen on ollut motivoiva osa karsimista. Sen vaivalloisuus on toiminut itselleni ”opetuksena” siihen, että en taatusti enää hanki uutta tavaraa huolettomasti. Oma projektini on nyt kestänyt kohta kolme vuotta, kaappien pohjat ovat jo näkyvillä (hiphei) ja olen kirjannut lähes kaikki myynnit ylös, ihan pienetkin. Tarpeetonta roinaa on kertynyt vuosikymmeniä lapsuudenkodista lähtien, joten todella paljosta olen luopunut. Paljon rahaa hankintoihin on varmasti mennyt, mutta tällä ”sitkeällä” myymisellä on myös kertynyt huomattavia summia. Kun projektia tekee hitaasti, myös lapsiperheellisellä on mielestäni tähän mahdollisuus (esim. Nettimyynti, laittaa kerralla vähän myyntiin: muutama tuote viikossa, paljon vuodessa). Asumme postin vieressä, joten myytyjen tuotteiden lähettäminenkin on kätevää. Koska minulla ei ole kaapeissa roskaa, vaan esim. merkkivaatteita, niillä tienaa kyllä mukavasti. Olen myös lahjoittanut Konttiin ja Kierrätyskeskukseen kotoa noudolla isoja, ”hankalampia” esineitä, joille ostajaa ei ole löytynyt. Välillä homma tyssää, mutta sitten taas löytyy jostain uutta motivaatiota.
Olet oikeassa, että myynti kannattaa, jos siihen tosiaan jaksaa ruveta. Kuten sanoit, myyminen vaatii aikamoista sitkeyttä, koska tavara ei välttämättä mene kaupaksi ensimmäisellä yrityksellä (tämä on oma kokemukseni). Täytyy myös löytää ne oikeat kauppapaikat ja oikea hinta. Tämä vaatii paljon työtä, ja moni ei jaksa nähdä niin paljon vaivaa. Mutta jos on motivoitunut ja tosiaan jaksaa sitkeästi myymistä tehdä, niin kyllähän siitä sitten saa rahaa. Tämä menetelmä sopii niille, joilla ei ole aikapainetta saada tavaraa kodista nopeasti ulos.
”Älä raivaa enempää, ennen kuin vanhat tarpeettomat on kuljetettu kodista pois”.
Tämä lause jotenkin avasi yhden meikäläisen ongelmakohdan – ja antoi suorastaan oivalluksen! – Näin se siis pitää tehdä, Kuljettaa pois monta kertaa, eikä vaan jatkaa ja jatkaa mukamas-raivausta, koska ne poistettavien kasat juuri kasautuvat ja tukkivat tilaa, vaikka kuinka yrittäisi selvittää ja raivata! Kiitos taas kerran! – No, välillä täytyy kyllä huilata ja pitää hauskaakin!
Vähän asian vierestä, mutta veisitkö itse käyttökelpoiset vaatteet mieluummin Reccin vai Uffin keräyslaatikkoon? Tiedän mitä ottavat vastaan, mutta pohdin kumman toiminta parempaa että motivoi viedä.. Kiitos! 🙂
Vie SPRn Konttiin.
Valitsisin näistä kahdesta Reccin, mutta myös UFF on ok, jos lähimaastosta ei muuta löydy.
Uff -laatikko löytyy nyt omalta paikkakunnalta , Recci viereiseltä. Recciä pidin alustavasti parempana itsekin.
SPR Kontin tavasta käsitellä lahjoituksia sain takavuosina hieman huonon kuvan, karisti intoni viedä sinne.
Toisaalta Recciäkään en pääse seuraamaan läheltä, ei asuta lähelläkään pääkaupunkiseutua.
Kiitos kommenteista!