Voiko Suomessa pukeutua ilman muovia? Toisin sanoen olisiko mahdollista hankkia kaikki vaatteet ainoastaan luonnonkuituisina? Ei goretexia, ei fleeceä, ei polyesteriä ja niin edelleen. Mahdollista, mutta kylläkin hankalaa. Ajatus pikkulasten ulkoilusta marraskuussa ilman erinäisiä eristäviä keinokuituja on aika epämotivoiva. Mutta on ihmisiä, jotka sellaista yrittävät. Toisaalta tässä samaisessa jutussa muistutetaan siitä, että luonnonkuitu ei automaattisesti tee autuaaksi. Yhtälö on monimutkainen, ja siihen liittyy niin valmistusmenetelmät kuin vaatteen käyttöikäkin. Muistuttaisin myös siitä, että ainakaan minusta ei ole mikään ongelma pukeutua vaatteeseen, joka sisältää muovia. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun vaatteesta irtoaa pesussa muovia myös veteen. (YLE)
Harmittaa Hesarin maksumuuri, mutta linkkaan tämän silti. HSY joutuu asentamaan valvontakamerat kierrätyspisteilleen, koska ihmiset pitävät niitä kaatopaikkoina. Voisiko joku selittää, että jos romun jaksaa kuskata kierrätyspisteelle, miksi sitä ei samalla vaivalla vie Sortti-asemalle saakka? Elektroniikkajätettä saa viedä sinne ilmaiseksi. Samat roinat voisi joka vuosi viedä myös kierrätysautoille. Joten miksi nähdä tämä vaiva tehdäkseen asiat niin, että siitä seuraa vain vaivaa ja turhia kuluja muille? Epäilen, että saarnaan täällä sikäli turhaan, että tuskin lukijoissa on kovin montaa sellaista, joka tuota roskaamista harrastaisi. Mutta osaisiko silti joku selittää tätä toimintaa?
Linkkaan tähän lopuksi pari kirja-arviota Tavarataidoista. Jori Kaiken voi lukea! -blogista kirjoittaa, että Tavarataidot inspiroi raivaamaan, vaikka välillä muistutankin kotitalousopettajaa. Pitänee paikkaansa!
Tuulin viemää -kirjallisuusblogissa Tavarataidot on kuunneltu äänikirjana. Tuuli epäili aluksi, että Tavarataidot olisi kopio Paikka kaikelle -kirjasta, mutta totesi että eihän se olekaan. Taustatietona kerrottakoon, että Ilana ja minä kirjoitimme kirjojamme toisistamme tietämättä samaan aikaan. Tavarataidot julkaistiin pari kuukautta ennen kuin Paikka kaikelle ilmestyi. Minusta nämä kaksi kirjaa itse asiassa täydentävät toisiaan hyvin. Ilana keskittyy kulttuurihistoriaan syvällisemmin kuin minä, ja pohtii syitä tavarapaljouden takana. Tavarataidot puolestaan on nimensä mukaisesti hyvin käytännönläheinen kirja, josta löytyy erittäin konkreettiset strategiat tavarapaljouden karsimiseen ja hallintaan. Ja jos konmarista jää epäselväksi mihin ne karsitut tavarat pitäisi toimittaa, Tavarataidot vastaa kattavasti myös siihen.
Vastauksena tuohon kysymykseesi noista kierrätyspisteistä ja niihin jätettyihin muihin jätteisiin. Olen sitä mieltä että kyse on ihan vaan piittaamattomuudesta. Koska Sorttiin jätteen vieminen maksaa niin ihmiset ei vie tsvaroita sinne vaan dumppaavat ne noihin kierrätyspisteisiin. Voihan sitä ajatella että ne siitä joku korjaa pois samalla kun hakevat pahvia, paperia muovia jne.
Ei tämä ole sen kummempi asia kuin ylinopeuden ajaminen…säännöt on tehty muita varten ja niitä ei tarvitse noudattaa jos ei ole minkäänlaista taloudellista sanktiota vaarana.
En siis itse ajattele näin, mutta tiedän että tälläisiäkin ihmisiä on olemassa.
Piittaamattomuutta se minustakin on. Tämä sama ilmiö toistuu pienimuotoisena taloyhtiöiden roskakatoksissa. Sinne myös ilmestyy yön pimeydessä ihmeellistä roinaa, joka ei mahdu astiaan. Sitten vaan odotellaan, että joku muu hoitaa sen sieltä pois. Suututtaa sellainen.
Luulen, että osa dumppaajista näkee tavaroissa vielä arvoa ja ajattelee niiden kierrättyvän kierrätyspisteestä vielä jonkun käyttöön. Osalle taas mikään ohjeistus ei mene perille.
Ihmisillä on kyllä epärealistisia käsityksiä tavaroidensa arvosta. Voisiko kyse olla siitä? Mietin, että onko tuossa takana sitä, että kun siinä lukee KIERRÄTYS, niin sitten ajatellaan että sinne voi viedä mitä vaan, joka jotenkin maagisesti sitten kierrättyy.
Mä taas luulen, että ne jotka jättää kaikkea roskaa kierrätyspisteisiin, ovat ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rahaa/aikaa/vaivaa siihen, et lajittelisivat ja selvittäisivät mikä mihinkin tulee. Mutta ovat sen verran asiallisia, etteivät dumppaa jätteitään metsään, vaan tuollaiseen kierrätyspisteeseen ja ajattelvat et sieltä joku viisaampi sitten sen toimittaa oikeaan paikkaan.
Itse siis kiltisti kierrätän ja ajelen kaatopaikan ja paikallisen elektroniikkajätettä kierrättävän tahon, kierrätyskeskuksen(ongelmajätteen vastaanotto on siellä) ja kierrätyspisteiden väliä, mutta kun nuo ovat toisistaan reilun kymmenen kilometrin päässä, kumpaakaan ei kulje julkiset ollenkaan ja kävellen on liian kaukana, voin kyllä ymmärtää jos joku dumppaa ne jätteensä tavan kierrätyspisteeseen. Eihän se oikein ole, mutta musta parempi silti kuin metsään dumppaaminen, sitäkin on tullut vastaan ja se ihan oikeasti pistää vihaksi, kun auton akkuja, koneita ja ties mitä maalipöniköitä on dumpattu keskelle luontoa.
No juu, kyllä tältä kannalta ajateltuna tietenkin on parempi, ettei niitä sentään mihinkään metsään haudata. Tavaroista ja jätteestä on kyllä kieltämättä hankala päästä eroon. Olen miettinyt, pitäisikö asia tehdä niin helpoksi, että esim. voisi tilata kotiinsa noudon. Toisaalta siinä tapauksessa pitäisi säätää iso sanktio niille, jotka eivät siitä huolimatta toimi oikein.
No tuonne Sortti asemalle kyllä voi viedä ihan kaiken. Sekajätteen ja myös muut kierrätettävät…. että sen enempää ajattelua ei vaadi kun ajaa sinne Sorttiin. Rahaa tietysti tarvitaan, koska ihan oikeutetusti jätteen hävityksestä vaaditaan maksu.
Sortissa on muuten hyvä palvelu. Veimme kerran yhdetsä kuolinpesästä auton takakontillisen kaiken maailman litkuja sinne. Yhdessä henkilökunnan kanssa mietimme siinä sitten että mihinkähän laariin tämä xx vuosikymmeneltä peräisin oleva kemikaali laitetaan. Ystävällisesti auttoivat lajittelussa.
Ja eikö tässä nyt ole se periaate, että jos sulla on niin isoa jätettä että ei kädessä kantamalla mene/mahdu roskikseen niin sitten hankkii/vuokraa jne jonkun välineen jolla saa vietyä tuonne Sorttiin. Niinhän suurin osa tekee.
Ja kyllä ne suuret esineet kuten sohvat on tuotu siihen kierrätyspisteeseen autolla, joten…
Ja ainakin tuossa meidän lähellä olevassa kierrätyspisteessä on välillä esim. maalipurkkeja ja muuta remppakamaa ollut sen verran että ei niitä ole ihan normi henkilöautolla siihen tuotu. Epäilen että joku (esim remppafirma) on vaan ”säästänyt kustannuksissa” ja dumpannut siksi ne tuonne. Grrr!
Olen nyt kevään aikana tuskastellut myös sitä, että noiden keräyspisteiden ympäristö on ollut välillä todella roskainen. Myös teitten varsilla oleva roskan määrä ja runsaat koirankakka keot tiheähkössä taajamassa ihmetyttävät. Omassa taloyhtiössä myös sellainen ongelma, että vedetään polttoon menevä roskis niin täyteen, että se jää kannesta raolleen, jolloin varikset ja harakat tulevat sapuskan toivossa repimään roskapussit auki. (Jolloin piha menee roskaiseksi ja tuuli kuljettaa edelleen.) Vieressä olisi toinen polttokelpoiselle jätteelle menevä roskis puolillaan, mutta ihmiset ei jaksa ottaa sitä kahta askelta, että voisivat heittää pussinsa tarvittaessa siihen seuraavaan roskikseen. Paljon on tullut parannusta ja isännöitsijäkin on painavasti kirjeitse lähestynyt asukkaita,(kun asiasta hänelle ilmoitin taannoin) mutta vielä tämä pussiongelma on havaittavissa. Ei talohuollonkaan tehtävä ole käyttää kaikkea aikaansa tuohon roskan keräämiseen, vaikka siivoavatkin jälkiä…
Meillä mies on useamman kerran soittanut kierrätyspisteen ylläpitäjälle kun säiliöt on aina täynnä = liian harvoin tyhjennetään. Ja sitten osa ihmisistä jättää roskat siihen viereen kun ei viitsi käydä useamman kerran katsomassa. Mutta on soittanut myös siitä, että sitä muuta roskaa on kierrätyspisteessä. Tosin kierrätystä hoitava yhtiö ei kuulemma vastaa niistä muista roskista. En sitten tiedä on kaupunki sen siivonnut vai kuka.
Minua myös ihmetyttää, että jos on vierekkäin täysi ja tyhjä roskis, tungetaan sitä täyttä entistäkin täydemmäksi, eikä laiteta sinne tyhjään. En pysty ymmärtämään tätäkään logiikkaa. Meillä tämä koskee etenkin pahvinkeräystä.
Selvästi tämä jäteasia herättää mussa ”intohimoja”… 😉
Tuli mieleen vielä yksi asia… Osalla ihmisistä tuntuu olevan käsitys että esim. syksyllä oman tontin lehdet ym muun ”maatuvan jätteen ” voi dumpata ihan mihin vaan metsikköön.
Meillä tahtoo olla ongelmana meidän tontin vieressä oleva metsikkö johon viereisen vuokrataloyhtiön porukat dumppaa kaikenlaista puutarhajätettä aina ylöskaivetuista pensaista syksyn lehtiin asti. Ja toisella puolella oleva yhtiö on mm dumpannut kasan betonisia katukiviä samaiseen metsikköön. Tosin tuo metsikkö taitaa olla sen yhtiön omistamaa aluetta … mutta silti…
Kun itse yrittää asianmukaisesti kierrättää niin hiilestää todella muiden piittaamattomuus. Niin ja kyllä meilläkin välillä tulee suurta jätettä ja niitä on sitten viety peräkärryllä Sorttiin. Varsinkin rakennusaikana tuli vietyä ties kuinka monta kymmentä kuormaa kun sitä jätettä vaan tulee vaikka kuinka yrittäis estää… mm. kuormalavoja me vietiin kaatikselle varmaan 50 kpl.
Koiran kanssa lenkkeillessä olen kanssa katsellut noita tien varsia… aika kamalan näköistä. Pitäis varmaan hommata sellaset pihdit ja ottaa mukaan lenkille niin vois aina nyppästä roskat mukaan muovipussiin. Nyt justiisa olis paras aika siihen homman ennen kuin ruohoa alkaa pukata kunnolla.
Sehän tässä juuri ottaa päähän, että itse hoitaa kunnolla ja naapuri ei. Minusta kyse ei ole niin isosta ponnistuksesta, etteikö siihen normaali ihminen kykenisi.
Pidin kirjassasi nimenomaan siitä käytännöllisyydestä! 🙂 Se sai oikein järjestelysormet syyhyämään 🙂 Juuri sitä käytännöllistä osuutta jäin nimittäin vähän kaipaamaan Paikka kaikelle -kirjasta, jonka siis olin lukenut aiemmin. Mutta ne myös täydentävät toisiaan hyvin. Lähti muuten monta kassia kierrätykseen. Tavarataidot-kirjasta otin vakituiseen käyttöön muun muassa sen ”täyden hyllyn taktiikan”, sillä saa aika kivasti jopa lapsille selitettyä, onko oikeasti tilaa uusille hankinnoille vai ei, tai ainakin pitää raaskia välillä myös poistaa jotain. – Tuuli
Kiitos Tuuli, oli tosi kiva löytää arvio blogistasi! Tavarataidot saa välillä kritiikkiä siitä, että se on liiankin käytännöllinen, eikä vetoa tunteisiin niin paljon. Mutta on kiva kuulla että käytännöllisyys myös vetoaa lukijoihin!