Arkijärki-podcast 24: Kevätraivaus

Tässä podcastissa juttelen siitä, miten kevätsiivouksen sijasta voikin tehdä kevätraivauksen. Turhan tavaran vähentäminen tekee myös kodista siistimmän näköisen ja arkea helpottaa aina, kun saa kotiin lisää väljyyttä. Podcastissa käyn läpi erilaisia raivauskohteita ja kerron siitä, mitä ja miten olen omassa kodissa raivannut. Hyviä kohteita on ainakin kaikki kausivaatteet ja -varusteet, mutta itse olen myös esimerkiksi vienyt talven aikana kertynyttä elektroniikkaromua, tyhjiä pattereita ym. ongelmajätettä kierrätykseen. Jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, tarkista tästä linkistä, milloin HSY:n keräysautot pysähtyvät lähelläsi.

Podcastin kesto on 13 minuuttia. Harrastatteko te kevätsiivousta vai kevätraivausta?

Podcastin voi kuunnella tästä alta, taikka iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Arkijärki-podcast 23: Mökkitavarat

Lukijat kysyivät, millainen on tavarafilosofiani kesämökillä. Lyhyesti vastaan, että sama kuin kaupungissa. Mökkielämä tarjoaa oivan tilaisuuden käyttää loppuun monia sellaisia vaatteita ja tavaroita, joita ei enää kelpuuta ihmisten ilmoille. Mutta en vie mökille mitään sellaista, jolle siellä ei aidosti ole käyttöä. Jos mökille on kertynyt roinaa, syy on luultavasti siinä, että lopullista päätöksentekoa noiden tavaroiden suhteen on lykätty sillä, että ne on viety mökille. Mökki ei ole hyvä ratkaisu sille, ettei osaa päättää, onko jokin roska vai ei. Edes kesämökillä ei pääse eroon raivaamisesta, ellei hyvin aktiivisesti poista sieltä tavaraa sitä mukaa, kun ne käyvät tarpeettomiksi. Itse yritän jatkuvasti tarkkailla, että esimerkiksi kaikki vaatteet, joita mökille on viety, ovat edelleen käyttökuntoisia ja sopivan kokoisia. Tavarataitoja tarvitaan siis mökilläkin!

Podcastin kesto on tällä kertaa hieman alle 12 minuuttia.

Millaisia tavaroita te viette mökille? Ja mitä tuotte sieltä pois?

Arkijärki-podcast 22: Liian tavaran raja

Tässä podcastissa pohdiskelen, missä menee se raja, jonka jälkeen tavaroita on kodissa liikaa. Tämä podcast on saanut idean A Slob Comes Clean -podcastin jaksosta numero 165, jossa Dana K. White pohdiskelee samaa asiaa. Hän luettelee 10 erilaista tavaraa, jotka väistämättä muuttuvat roinaksi hänen kodissaan, ja  niinpä minäkin aloin pohtia samaa asiaa. Danan lista on hauska, se sisältää mm. kirpputorit ja kylpypyyhkeet. Keksin itse kolmenlaisia tavaroita, joiden kanssa en pärjää: ilmaiset, kierrätystavarat ja kodinsisustusesineet. Näiden tuloa on aktiivisesti vastustettava, jos haluan pitää kotini kunnossa. Sitten on vielä yksi, nimittäin kirjat, mutta niiden kanssa tilanne on vähän erilainen. Mikä on sellainen tavararyhmä, jota te ette kodissanne hallitse?

Podcastin kesto on noin 16 minuuttia. Sen voi kuunnella tästä alta, tai tilata iTunesista tai Acastista suoraan puhelimeen. Aiemmat podcast-jaksot löytyvät kaikki täältä.

Pura ja rakenna kirjahylly yhdessä illassa

Päätin eilen toteuttaa ex tempore aika ison uudelleenorganisoinnin. Kuten arvata saattaa, prosessi oli ajoittain hermostuttava, mutta lopputulos on täysin vaivan arvoinen.

Meillä oli lastenhuoneessa kaksi samanlaista vanhaa kirjahyllyä. Niissä on 40cm syvät ja 80cm leveät hyllyt, kuusi hyllyä kummassakin. Toisessa on lelut, toisessa kirjat. Ongelmana oli se, että kirjahylly ei oikein toiminut. Hyllyväli oli nimittäin kiinteä 27cm, kun taas monet lasten kuvakirjat ovat paljon korkeampia. Niinpä ne eivät mahtuneet hyllyyn pystyyn, vaan esimerkiksi kaikki Mauri Kunnakset olivat alimmalla hyllyllä pinossa. Sellainen taas ei ole kätevää, koska lapset eivät itse saa alimpia kirjoja itse ulos, ja on se aikuisellekin hankalaa.

Vanha kirjahylly

Pähkäilin ongelmaan ratkaisua, ja mielessä kävi, pitäisikö ostaa toinen, pienempi hylly siihen viereen, johon korkeat kirjat mahtuisivat. Sitten välähti – ei mitään uutta hyllyä, vaan tietenkin vintiltä vanha Lundia käyttöön! Vintillä on säilytyksessä vanha Lundian hylly, jota ei ole käytetty vuosikausiin. Se on peräisin 70-luvulta, mutta aivan ehjä ja hyvä. Tajusin, että lastenhuoneen kirjahylly pitää vaihtaa: vanha hylly siirretään työhuoneeseen ja tilalle rakennetaan vanhaa Lundia-hylly. Lundia on mitoiltaan ihan erilainen; 30cm syvä mutta metrin leveä. Päädyillä on korkeutta melkein kattoon asti, joten siihen mahtui huomattavasti korkeammalla hyllyvälillä seitsemän hyllyä entisen kuuden sijasta.

Alkoi siis operaatio kirjahyllyt vaihtoon. Eli ensin tyhjennetään vanha hylly, puretaan se ja siirretään toiseen huoneeseen. Siellä nostetaan ensin kaikki tavarat pois tieltä, asennetaan hylly paikalleen ja laitetaan tavarat lattialta uuteen hyllyyn. Sitten noudetaan vintistä uusi hylly, ja tämä vaihe suoritettiin kahteen kertaan, koska ensin tuotiin väärän levyisiä hyllyjä alas. Sitten rakennetaan Lundia uudelle paikalle, etsitään oikeanlevyiset hyllykiinnikkeet (ensin löytyi väärät, oikeat löytyivät lopulta vintin lattialta, olivat pudonneet sinne), lainataan naapurista porakone, jotta saadaan hylly tukevasti seinään kiinni, etsitään sopivat proput ja ruuvit. Myönnän, että tässä vaiheessa saattoi pikkuisen kiristää hermoja, etenkin kun verensokerikin oli päässyt laskemaan.

Mutta oi onnea, kun rakentaminen saatiin lopulta valmiiksi! Kirjat ja pelit, jotka ennen eivät meinanneet mahtua vanhaan hyllyyn, mahtuvat uusvanhaan Lundiaan loistokkaasti, ja tilaa jäi vielä yllin kyllin ylikin. Nyt voin siirtää olohuoneen kirjahyllystä kaikki lasten- ja nuortenkirjat samaan paikkaan ja saan lisää tilaa omille kirjoilleni. Eikä ole yhdentekevää, miten neliösentit on aseteltu. Aiempi hylly oli pienempi siinä mielessä, että säilytyspinta-alaa oli vähemmän. Mutta koska uusi hylly on 10cm kapeampi, huone näyttää suuremmalta, sillä lattiaa paljastui lisää. Silti kirjat mahtuvat nyt väljemmin kuin ennen. 30cm syvä hylly on myös kirjoille optimaalinen, sillä hyllyjen reunaan ei jää ylimääräistä tilaa, minne voisi kerätä sitä ihmeellistä pikkusilppua, jota etenkin lapsille kertyy. Kun hyllyyn ei mahdu muuta, siellä toivottavasti säilytetään vain kirjoja ja pelejä, kuten on tarkoitus. Korkea hyllyväli mahdollisti vielä senkin, että lautapelit mahtuvat pystyyn, jolloin niitä saa riviin vaikka kuinka monta. Bonuksena vanha hyllykkö tulee työhuoneessa tarpeeseen. Sen kimppuun en ole vielä ehtinyt käydä, mutta ennen joulua saadaan työhuoneenkin lattia tyhjäksi.

Uusi hylly, suoraan 70-luvulta

Tässä jälkimmäisessä kuvassa tilanne on sellaisena, kuin se on juuri nyt. En ole ehtinyt vielä kaikkia kirjoja järjestää, joten tilanne selkiytyy vielä tästä. Ja saman verran tyhjää tilaa jää vielä tuon ylimmän hyllyn yläpuolelle.

Tässä havainnollistui, että ei ole yhdentekevää, minkä muotoisesta säilytyskalusteesta on kyse. Todellisuudessa hyllypinta-alaa on tässä uudessa vain vähän enemmän: laskin että vanhassa sitä oli 1,92m2 ja tässä uudessa 2,1m2. Mutta kun tila on järkevämmin aseteltu, hyllyyn mahtuu tuplamäärä kirjoja.

Tuli myös havaittua, että hyvää tavaraa kannattaa säilyttää. Nimittäin tuota Lundiaa on käytetty ja sittemmin säilytetty yhteensä 40 vuotta, ja jälleen löytyi käyttöä. Jos olisin kysynyt tuottaako se iloa, vastausta olisi ollut vaikea antaa. Mutta sovelsin tähän omia Tavarataitojani, ja kysyin sen sijaan seuraavat kolme kysymystä:

  1. Mitä täsmällistä tarkoitusta varten esine pitäisi säästää?
  2. Voiko korvaavan hankkia helposti myöhemmin?
  3. Onko sille paikka, johon se mahtuu, eikä ole tiellä?

Ensimmäiseen en tiennyt vastausta silloin, kun hylly kannettiin vintille. Sen sijaan tiesin, että samanlaisen hyllykön hankkiminen olisi sekä kallista että hankalaa. Kolmanteen pystyin myös vastaamaan myöntävästi, sillä vintti on juuri kaiken tällaisen säilyttämistä varten. Kaksi kolmesta riittää. Jos Konmari ei tunnu tuovan vastausta, kokeile olisiko noista kysymyksistä apua! (Tarkemmin aiheesta Tavarataidot s. 69-74)

Viikon vinkit: ruokien säilyvyys, tietojen keruuta, akryylineuleet ja Tavarataidot

Sanoinhan, että vaikeuteni ruoka-asioiden suhteen ovat melko laajat ja moninaiset. Tässä todiste: tein tämän YLEn sivujen testin ja sain — yhden pisteen! Onko ihme että meillä syntyy ruokajätettä, kysyn vaan.

Tämä YLEn uutissivujen artikkeli on hyvä ja laaja kooste siitä, mitä kaikkea tietojenkeruusta netissä seuraa. Meistä kaikista kerätään jatkuvasti runsaasti tietoa mainostajien tarpeisiin. Asia ei ole täysin mustavalkoinen, mutta toisaalta asiaan on mielestäni syytä kiinnittää myös tietoista huomiota. Jos olet joskus miettinyt, mitä, miten ja millaisia tietoja liikkeistäsi internetissä kerätään, tämä artikkeli antaa hyvän yleiskatsauksen sekä käytännön vinkkejä, miten asiaan voi itse vaikutta.

Rinna Saramäki puhuu asiaa Ilta-Sanomien jutussa: akryyli ei ole neuleissa hyvästä. Jutussa on paljon hyödyllistä tietoa siitä, mikä saa neuleen nyppyyntymään ja miten eri materiaalit vaikuttavat nyppyjen syntymiseen. Otsikosta olen tosin eri mieltä, ja vahvasti epäilen, ettei Rinnakaan ole asiaa ihan näin ilmaissut – ei sitä akryylineuletta tarvitse mihinkään poistaa, jos se on käyttökelpoinen. Mutta uutta akryyliä en ostaisi kulahtaneen tilalle.

Lopuksi vielä vinkki Tavarataidot-kirjasta: sekä e-kirja, että omasta mielestäni todella hyvin luettu äänikirja maksavat molemmat Elisa Kirjan kampanjassa nyt vain 3,90€. En usko, että tämän halvemmalla Tavarataitoja saa edes divarista (joista sitä ei muuten saa ylipäätään kuin sattumalta). Joten jos et ole raatsinut kirjaa ostaa, nyt sen saa karkkipussin hinnalla. Tosin tämä ei pilaa hampaita, ja saattaa jopa parantaa elämänlaatua 🙂 Noista linkeistä pääsee antamaan nämä myös lahjaksi. Tarjous on voimassa ma 27.11. asti, joten kovin pitkään ei kannata ostosta vetkutella.

Älä osta tavaraa, osta sellaista mistä on hyötyä

Tänään on Black Friday – ”musta perjantai” – tuo amerikkalaisen kulutuskulttuurin huipentuma. Historiallisesti Kiitospäivän jälkeinen perjantai oli se päivä, jolloin vuoden tulos vihdoin kääntyi plussalle (ja tilikirjoissa punaiselta mustalle). Myyntiä siivittää hurjat alennukset, joilla asiakkaita kauppoihin houkutellaan. Tänä vuonna näyttää siltä, että suomalaiset kaupat ovat todenteolla ottaneet aleperjantain markkinointirepertuaariinsa. Vastapainoksi tänään vietetään myös älä osta mitään -päivää. Arkijärjen edustajana ja kultaisen keskitien kuningattarena olen tietysti sitä mieltä, että kolmaskin vaihtoehto on olemassa. Ei ole pakko ostaa jokaisesta alesta, mutta ei ole myöskään pakko kieltäytyä kaikesta. On nimittäin juttuja, joiden ostaminen ei ole ongelmallista. Aion seuraavaksi esitellä niistä kaksi, ja varoitan jo etukäteen: jos et halua silmiisi minkäänlaista mainontaa, lopeta lukeminen tähän! (Sunnuntaina voi palata, silloin on taas viikon vinkit.) Mutta jos haluat kuulla vaihtoehtoja, jatka lukemista.

Ensinnäkin: Tavarataidot – Arkijärjellä koti kuntoon on nyt Elisa Kirjan sivuilla kampanjanmyynnissä. Hinta on 3,90€, ja kyse on e-kirjasta sekä äänikirjasta. Jos tykkäät näistä jutuista joista kirjoitan täällä, tykkäät luultavasti myös Tavarataidoista. Jos et ole aiemmin raatsinut hinnan vuoksi ostaa, tuon halvemmalla sitä tuskin saa mistään. Äänikirjaa voi kuunnella missä vaan, vaikka samalla kuin järjestää kotona. Molemmat kulkevat mukana puhelimessa tai tabletilla. Eivät vie tilaa, eikä niistä tule roskia. Suosittelen!

Toiseksi pukeutumisongelmaiset huomio! Caps Lookin Vaatekaappi haltuun kapselipuvustolla -verkkokurssin ilmoittautuminen päättyy tänään keskiyöllä! Saat koodilla arkijärki 10€ eli alennusta kurssin hinnasta (normaalisti 97€, koodin kanssa 87€) Hinta kuulostaa alkuun aika suurelta, mutta sisältö on todella kattava. 5 viikon kurssin, tehtävien, videoiden ja materiaalien lisäksi hintaan sisältyy jatkuva Caps Lookin Premium-jäsenyys, mikä tarkoittaa sitä, että nuo kaikki materiaalit ovat ikuisesti käytössäsi. Samoin bonuksena tulee Iinan kirjoittama Talvikapseli-opas. Kurssiin kuuluu myös stylisti Sohvi Nymanin live-webinaari eri vartalotyyppien parhaiden puolien korostamisesta, jossa on mahdollisuus kysellä Sohvilta vinkkejä.

Olen ruvennut miettimään, josko kapselivaatevarasto olisi ainakin osittainen ratkaisu myös lastenvaatehässäkkään.

Vaikka kyse on verkkokurssista, vertaistukea saa suljetusta facebook-ryhmästä (minäkin olen siellä jo!) ja viikoittaisista live-luennoista. Iina on myös tavoitettavissa kurssi-chatissa ja sähköpostilla, joten yksilöllistä ohjaustakin voi saada. On sanottava, että omat odotukseni ovat tämän kurssin suhteen todella korkealla, mutta jos nämä kaikki toteutuvat, hinta tuntuu mielestäni kohtuulliselta. Sitä paitsi 5% kurssin tuotosta lahjoitetaan Naisten Pankille kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä tukemaan. Jos jokin mietityttää, Iina on tiimeineen tuolla rekisteröitymissivulla vastailemassa kysymyksiin koko illan siihen asti, kunnes ilmoittautuminen sulkeutuu klo 00.00. En tiedä, milloin kurssi järjestetään seuraavan kerran, joten siinä mielessä tänään on viimeinen hetki ilmoittautua mukaan.

Olen oikeasti sitä mieltä, että jos jotain tekee mieli shoppailla, aineettomat asiat ovat usein parempia kuin tavarat. Tässä on kaksi hyvää vaihtoehtoa, jos tekee mieli ostaa jotain. En usko, että näistä kummastakaan tulee katumapäälle.

Viikon vinkit: lelukuvastot, säännöllinen raivaus ja puhelimen puhdistus

Minun ei tarvitse kirjoittaa joulun lelukuvastoista, koska Ilana sanoo omassa kirjoituksessaan kaiken, mitä minäkin olisin sanonut. En voi ajatella niin, että lapsi jäisi jostain merkittävästä kokemuksesta paitsi, mikäli hän ei satu näkemään nimenomaan lapsille suunnattua mainontaa. Nähdäkseni ei ole mitään pelkoa siitä, etteikö lasten tietoisuuteen tulvisi runsaasti ärsykkeitä erilaisille lahjatoiveille muutenkin. Jos ei tiedä joka ikistä lelubrändiä, joita kaupasta löytyy, ei osaa niitä myöskään haluta (eli kinuta lahjaksi). En halua altistaa itseänikään mainonnalle enempää kuin on pakko, joten miksi sitten altistaisin lapset, joiden kyky käsitellä vaikutusyrityksiä on paljon kehittymättömämpi.

Iltalehti teki toisenkin jutun Tavarataidoista. Vähän edelliseen aiheeseen liittyen – tavaraa tulee jatkuvasti lisää, sillä juhlimme kaikkea mahdollista antamalla lahjoja tai hankkimalla asiaankuuluvia koristeita ja tarvikkeita. Mutta miksei meillä ole samanlaisia raivauspäiviä näiden vastapainoksi? 

Käpälöimme kännykkää jatkuvasti likaisilla käsillä, ja sitten hieromme sitä naamaa vasten. Näin flunssakauden jyllätessä pian täydellä voimalla, kännykän puhdistaminen tuntuu fiksulta toimenpiteeltä. En tosin ole varma tuosta etikasta, itse olen käyttänyt ihan perinteistä desinfioimisainetta, jota saa apteekista. (MTV)

Tavarataidot & Arkijärki Iltalehdessä

Meinasi tulla kiire messuille sunnuntaina, kun toimittaja pyysi haastatteluun ennen kuin olin ehtinyt lähteä kotoa. Ehdin kuitenkin taksilla perille, ja saatiin tehtyä kiva video tavaraähkyn torjumisesta. Juttu ja video löytyvät tästä linkistä:

http://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/201710302200496129_uh.shtml

Juttu jatkuu myös mainosvideon alapuolella.

Muuten, jos Tavarataidot kiinnostaa joko perinteisenä kirjana, e-kirjana tai äänikirjana, sen voi tilata esimerkiksi AdLibriksen kautta. Kirjaa myydään myös kirjakaupoissa, mutta Suomalaisesta kirjakaupasta sitä on turha etsiä. Suomalainenkin tilaa sen liikkeeseen, jos käy kassalta pyytämässä, mutta kilpailevan kustantajan jakelukanavana he eivät ottaneet kirjaa hyllymyyntiin. (Kyllä, tämä tuntuu minusta epäreilulta.)

Kuulumisia kirjamessuilta ja muutenkin

Viime viikonloppu oli varsin vaiherikas kaikkien arkijärkiasioiden suhteen. Sain ensimmäisen podcast-jakson tehtyä, ja voin ilokseni ilmoittaa, että nyt se löytyy myös iTunesista. Jos siis kuuntelet podcasteja puhelimella, voit tilata Arkijärki-podcastin niin, että uusin jakso päivittyy automaattisesti laitteeseesi. Siinä samassa kanavassa näkyvät myös vanhat Irti turhasta -jaksot, jotka eivät ole hullumpia nekään! Tänään sain askarreltua ohjelmalle oman logon, ja kunhan saan vielä sen kunnollisen mikrofonin hankittua, luulisin että podcast alkaa olla jo hyvällä mallilla.

Mietin etukäteen, haittaako kuulijaa, jos kaikesta näkee, että äänitys ei ole tapahtunut ns. ”studio-olosuhteissa”. Mitä mieltä te olette? Päädyin kuitenkin siihen, etten murhehdi pienistä. Omalla podcast-listallani on sekä kalliilla tuotettuja, ammattimaisesti tehtyjä podcasteja, mutta myös samanlaisia kuin omani, jossa välillä taustalla koirat haukkuvat ja ovikellot soivat. Itseäni pieni rosoisuus ei ollenkaan haittaa, sillä olennaista on sisältö. Toinen tärkeä juttu on, että ihmiset puhuvat luontevasti. Olen joskus lopettanut kuuntelun kesken, kun en ole kestänyt kuunnella puhujan nuottia; joko sietämätöntä loppuniekautusta joka lauseen päätteeksi, tai sitten unettavan monotonista luennointia. Yritän välttää näitä molempia Arkijärki-podcastissa, mutta huomauttakaa ihmeessä, jos kuulostan oudolta. Sitä ei aina itse huomaa.

Sunnuntaina kohokohta oli ehdottomasti Helsingin kirjamessut, jossa olin haastateltavana. Olin hirveän iloinen, että kuulijoita oli niin runsaasti, ja ainakin lavalle päin tuntui huokuvan yleisöstä hyvää energiaa. Oliko teistä joku kuuntelemassa? Olin myös hyvin ilahtunut siitä, että muutama teistä uskalsi tulla juttelemaan jälkikäteen. Tuntuu välillä hassulta kirjoitella täällä asioita viikosta toiseen, kun tiedän siellä olevan tuhansia lukijoita, joita en lainkaan tunne. On mukava tavata teitä kasvokkain! Oli myös hauska tavata kirjailijakollegoita, Ilana Aaltoa ja Mira Ahjoniemeä. Miran kanssa olemme jopa olleet samassa radio-ohjelmassa, mutta emme olleet tätä ennen koskaan ennen tavanneet toisiamme.

Siinä Tammen standilla signeeratessa sain kunnian olla paikalla yhtä aikaa Sinikka ja Tiina Nopolan kanssa. Ihailen heidän työtään valtavasti, pidän sekä aikuisten että lastenkirjoista, joita he ovat kirjoittaneet. Kirjailijat osoittautuivat äärettömän ystävällisiksi ja sympaattisiksi ihmisiksi, ja heidän kanssaan jutellessani keksin puolivahingossa Tavarataidot kitetyttävän termin. Sinikka kysyi, miten kirjani eroaa näistä kaikista muista vastaavan genren kirjoista. Sanoin että en ole minimalisti, vaan sopivalisti. Ja siinä se on! Minä olen sopivalisti, ja Tavarataidot auttaa löytämään sen oman sopivan määrän. Tässäpä myös mahtava aihe seuraavaan podcastiin, joka tulee ulos joko torstaina tai perjantaina.

Viikon vinkit: Kirjamessut, perinnöt, pikamuodin haitat ja kakkuvuokien erot

Huomio kirjamessuille menijät: Olen Kullervo-lavalla haastateltavana Tavarataidoista klo 15.00-15.30! Minua ennen samalla lavalla ovat Ilana Aalto ja Mira Ahjoniemi, joten raivaus- ja kodinjärjestämisasiaa saa halutessaan oikein rautaisannoksen. Haastattelun jälkeen signeeraan kirjoja osastolla 6B42. Tulkaa toki moikkamaan, jos olette paikalla!

Tällä viikolla kirjoitin kuolinsiivouksesta, ja tässä artikkelissa ammattijärjestäjä puhuu perinnöistä. Minusta jutussa oli paljon järkevää asiaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että tarinat ovat arvokkaita perinnöissäkin. Tavara ilman tarinaa on vain tavara, mutta tarina tekee siitä paljon merkityksellisemmän. (Me Naiset)

Tämä seuraava uutinen sai minut pöyristymään. Tanskan TV2 väittää, että H&M ja Bestseller-yhtiö polttavat täysin käyttö- ja myyntikelpoisia vaatteita. Yritykset itse perustelevat polttamista vaatteiden pilaantumisella, mutta tutkivat journalistit eivät löytäneet merkkejä homeesta tai muista haitoista. Bestseller jopa myöntää, että kyse on vain myymättä jääneistä vaatteista. Ja mikä tämä Bestseller sitten on? No, sen alle kuuluu mm. Vero Moda, Jack & Jones, Only, Selected, Noisy May, Vila, Name It, Pieces, Junarose, Mamalicious ja vielä muitakin. Kuulostavatko tutuilta? H&M ei suinkaan ole ainoa syyllinen, vaan ainakin kaikki ylläolevat merkit ovat epäilyksen alaisina. Eikä tämä lista varmastikaan ole kattava, mutta näiden omistaja on peräti myöntänyt toiminnan. Pikamuoti on pahasta! (YLE)

Loppukevennyksenä leivontaan liittyviä vinkkejä: mistä tietää, milloin vuoka kannattaa voidella, milloin käyttää korppujouhoja tai mitä missäkin kannattaa paistaa? Ilta Sanomat kertoo.