Avainsana-arkisto: Marie Kondo

Marie Kondo oli oikeassa

Julkaistu , kirjoittanut
9

Konmarin ytimeen kuuluu muutama juttu. Ensinnäkin tavaroiden käyminen läpi yksi kategoria kerrallaan. Toiseksi se, että kaikki karsittava otetaan pois kaapista ja hyllystä ja kolmanneksi  se, että jokaista tavaraa pitää erikseen koskea. Muitakin asioita on, mutta nämä ovat olennaisia. Olen välillä kritisoinut systeemiä, mutta eilen tajusin, että Mariella on pari hyvääkin pointtia.

Meidän makuuhuoneen ongelmana oli kirjapinot. Kirjoja tuntuu kertyvät itsestään, ja yleensä ne päätyivät pinoihin piirongin päälle sängyn viereen. Erinäisistä syistä (joihin varmaan palaan myöhemmin erikseen) tuli eteen päivä, jolloin kaikki kirjapinot oli poistettava. Toisin sanoen kirjat piti saada mahtumaan kirjahyllyyn, koska makuuhuoneessa ei niille enää ollut tilaa. Tässä tuli iso ongelma, koska mitään uutta kirjahyllyä en halua, mutta kirjoja on enemmän, kuin mitä nykyiseen hyllyyn mahtuu.

Aikani asiaa pähkäiltyäni tajusin, että kirjahyllyn päällä oli tyhjää tilaa. Päätin, että siirrän sinne osan kirjoista, ja laitan makuuhuoneen kirjat siirretyiltä vapautuneeseen tilaan. Ajattelin kyllä ensin, että kävisin kirjoja läpi ja poistaisin turhat, mutta onnistuin löytämään vain neljä kappaletta sellaisia, joista pystyin saman tien luopumaan. Makuuhuoneen kirjapinoissa oli yhteensä kolmisenkymmentä kirjaa, joten tällä ei vielä pitkälle pötkitty.

Kirjat katonrajassa.

Tuumasta toimeen. Tyhjensin noin puolikkaan hyllyn, kiipesin tikkailla ylös ja järjestin kirjat kirjahyllyn päälle siististi värijärjestykseen. Nyt makuuhuoneen kirjat mahtuivat hyvin olohuoneen hyllyyn, ja olin lopputulokseen oikein tyytyväinen. Valitettavasti puoliso ei innostunut tästä säilytysinnovaatiostani ollenkaan. Hän ei halua kirjahyllyn päälle mitään ylimääräistä. Koska minä en halua uutta hyllyä, lopputuloksena on, että täytyy vähentää kirjoja. Tämä on Tavarataitojenkin näkökulmasta oikea ratkaisu, mutta kirjat ovat heikko kohtani. Niistä on todella vaikea luopua.

Mutta tässä kohdassa tulee vastaan se, missä Marie olikin oikeassa. Esineet näkee kunnolla vasta sitten, kun ne on otettu pois totutusta säilytyspaikastaan. Kun kirjahyllyn kirjat olivat vanhalla paikallaan, ne näyttivät siltä, että niistä ei voi luopua. Mutta kun olin ottanut ne käteen ja nostanut uuteen paikkaan, aloin myös katsoa niitä uusin silmin. Yllätyin, miten ympäristön muutos muutti myös näkökulmaa. Kirjahyllyn päällä koko nippu alkoi näyttää siltä, että ei niitä sittenkään tarvita. Noin 25 kirjaa, jotka yhtäkkiä eivät enää näyttäneetkään niin tärkeiltä.

Tajusin, miksi konmarissa vaatteet pitää ensin ottaa pois kaapista, kirjat pois hyllyistä ja astiat ulos laatikoista, ennen kuin niiden joukosta aletaan valikoida säästettäviä ja poistettavia. Tavarat näkee kunnolla vasta sitten, kun ne ovat irrallaan, vain tavaroina, eivätkä osana jotain totuttua kokonaisuutta. Tuttu vaikuttaa aina hyvältä, ja siksi erottelua on vaikea tehdä. Mutta uudessa paikassa tavarat näyttävät enemmän siltä, mitä ne todellisuudessa ovat. Myös koskettaminen on järkevää, se konkretisoi tavaran. En edelleenkään näe tarpeellisena taputella esineitä ”hereille” Marien tapaan, mutta se että ottaa esineen käteensä, tekee siitä myös eri lailla konkreettisen, kuin jos vain tarkastelisi sitä kauempaa hyllyllä.

Olen kuitenkin eri mieltä Marien kanssa siitä, kannattaako KOKO kirjahylly tyhjentää kerralla. Yleisperiaatteeni on, että ei missään nimessä. Siitä seuraa vain entistä hirveämpi kaaos. Yleensä homma jää aina kesken, ja sen loppuunsaattaaminen voi viedä pahimmillaan kuukausia. Vain silloin, kun haluaa oikeasti nähdä, kuinka paljon tavaraa omistaa, kerralla kaiken tyhjentäminen voi toimia sokkihoitona. Kun kaiken kokoaa pinoon keskelle lattiaa, voi hahmottaa paremmin, että tavaraa on liikaa ja osasta pitää luopua. Mutta tässä menelmässä on paljon riskejä, enkä suosittele sitä ensisijaisena vaihtoehtona kenellekään. Minusta on hyödyllisempää tyhjentää hylly kerrallaan, koska silloin päätösten määrä pysyy sellaisena, että ihminen suoriutuu siitä uuvahtamatta täydellisesti. Karsiminen on rankkaa, eikä kukaan lähde maratonillekaan kylmiltään. Siksi ei kannata totella Marieta, ja räjäyttää koko kaappia tyhjäksi heti ensi-istumalta.

Onko sinulle käynyt samalla tavalla? Mitä olette oppineet konmarista?

Viikon vinkit: Konmarikauppa, käytetyt vaatteet ja vuoden värit

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tämä uutinen oli kyllä hauska: Marie Kondo on avannut oman verkkokaupan, jossa myydään tavaroita ihmisten koteihin. Ajatus on yhtä aikaa täysin looginen sekä ihan hullunkurinen. Kondo on määrätietoisesti rakentanut brändiään maailmalla, ja hän on todella taitavasti tuotteistanut sinänsä ihan tavallisen tavaroiden raivaamisen. Bisnesnäkökulmasta verkkokauppa on itsestäänselvä vaihe. Aina löytyy ihmisiä, jotka haluavat ostaa ”julkkistavaroita”. Laulajat myyvät hajuvesiä, vaikkei sillä ole mitään tekemistä heidän varsinaisen osaamisensa kanssa, joten onko sen kummallisempaa, jos Marie Kondo myy kodintavaroita? Mutta onhan se todella hassua, että ihminen joka kirjoissaan kuvailee niitä säkkimääriä, jotka asiakkaat ovat hänen johdollaan kodistaan poistaneet, myy nyt oletettavasti samoille asiakkaille uusia tavaroita heidän kotejaan täyttämään. (YLE)

Tässä pitkässä artikkelissa kerrotaan, miten kävi kun toimittaja yritti löytää uuden lempineuleen käytettynä. Matkan varrella tulee runsaasti tietoa käytettyjen vaatteiden markkinoista, sekä vaatteiden käytöstä muutenkin. Jutussa mm. mainitaan, että yli puolet pikamuodista heitetään pois alle vuoden sisällä. Sitten tilalle ostetaan oletettavasti uutta. Suosittelen tätä artikkelia, jos vaateasiat kiinnostavat. (MeNaiset)

En selvästikään ole tämän viimeisen jutun kohdeyleisöä, ja oikeastaan linkkaan sen tähän juuri siksi. Tässä kerrotaan, mitkä ovat vuoden 2019-2020 trendivärit sisustuksessa. (Kuulemma sininen, oliivinvihreä ja beige.) Jutussa kerrotaan, miten näillä väreillä voi sisustaa ja miten seiniä maalata. Minulle on täysin uusi idea, että sisustuksessa pitäisi seurata muoteja! Ja vieläpä näin, että joku ulkopuolelta kertoo, että nämä värit ovat nyt muotia, ja että sitten niitä hankittaisiin kotiin. Kiehtovaa! Itse sisustan vain lempiväreilläni, joten tällainen ajattelu ei ole koskaan tullut mieleen. (Kotiliesi)

Söpö mutta sitkeä siivousguru: Marie Kondo Netflixillä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Otin Netflixin ilmaisjakson, jotta voisin katsoa Marie Kondon työskentelyä. Kyseessä on siis Netflixin tuottama alkuperäissarja, jossa Marie Kondo kiertää USA:ssa erilaisissa perheissä tuomassa niihin elämänmullistavaa siivouksen taikaa. Mukana on niin leskeksi jäänyt rouva, esikoistaan odottava pariskunta, eläkeläispariskunta, pikkulapsiperhe ja lapseton pariskunta joka pelkää vanhempien pitävän heitä edelleen lapsellisina.

Ohjelman formaatti on selkeä, ja se noudattelee tiiviisti vastaavanlaisten muodonmuutosohjelmien tyyliä. Ensin esitellään henkilöt, sitten Marie lennähtää paikalle kuin eksoottinen perhonen, ja pistää ihmiset kaivamaan kaappinsa tyhjiksi. Ennen kuin käydään töihin, Marien haluaa ”tervehtiä kotia”, eli meditoida hetken lattialla istuen. Tavarat käydään konmarin periaatteiden mukaisesti tavararyhmittäin läpi. Ensin vaatteet, sitten kirjat ja paperit, sitten kaikki muu, eli niin sanottu ”komono”, ja lopuksi tunnepitoiset tavarat. Olen aina ihmetellyt komonoa, koska kodeissa on niin hervoton määrä kaikkea tavaraa, joka ei kuulu vaatteisiin tai kirjoihin tai papereihin. Tässä ohjelmassa komono tarkoittaa keittiötä ja autotallia, joka amerikkalaisittain palvelee kaiken mahdollisen säilöpaikkana (paitsi auton, joka ei tietenkään talliin mahdu). Lopuksi sitten hihkutaan onnesta, kun koti on saatu järjestykseen ja turhaa tavaraa on kannettu kassikaupalla ulos.

Marie Kondo Netflix
Marie Kondo kannustaa.

Netflixin konmari-ohjelma kuuluu sellaisten hyvän mielen ohjelmien sarjaan, joissa osallistujia ei nöyryytetä eikä aseteta naurunalaisiksi. Ihmiset ovat selvästi täysivaltaisia ja järkeviä ihmisiä, eikä katsojalle tule epämiellyttävä tirkistelevä olo. Amerikkalaisittain talot ja tavaramäärät ovat isoja, mutta kukaan ei varsinaisesti tunnu kärsivän hamstraamisesta tai muista elämänhallinnan ongelmista. Tämä on mukavaa vaihtelua.

Minut yllätti ohjelmassa se, miten herttainen Marie Kondo tuntui olevan. Kirjojen perusteella hänestä saa varsin tiukan käsityksen. Säännöt ovat ehdottomia eikä muita vaihtoehtoja ole. Mutta ohjelmassa Marie osoittaa yllättävää joustavuutta. Hän antaa yhden asiakkaan poiketa järjestyksestä kokonaan, koska tämä ei saa rauhaa, ennen kuin oli käynyt muistoesineensä läpi. Vaikutti myös siltä, ettei Marie ollut kovin tarkka siitä, käsiteltiinkö ensin kirjat vai komono. Yhdessä tietoiskussa Marie myös viittaa siihen, että tavaroita ei kenties saa kerralla käytyä läpi täydellisesti, vaan että myöhemmin haluaakin luopua tavaroista, joista ei aiemmin halunnut erota. Tämähän on täysin vastoin alkuperäistä konmarilinjaa, jossa painotetaan sitä, että yksi ”maritus” riittää. Tämä kaikki on minusta ilahduttavaa tervejärkisyyttä, joka ei kirjoista välity.

Tuntuukin siltä, että Marie onkin ajan myötä tullut ymmärtäväisemmäksi ihmisten arkielämän suhteen. Hän antaa ihmisten miettiä tavaroidensa kanssa niin pitkään kuin on tarpeellista, eikä hän toru ketään. Toinen yllätys, jota ei ehkä huomaa ellei asiaan kiinnitä erityistä huomiota, on se, kuinka kauan osallistujilla meni prosessiin. Vaikka mukana oli Konmarin ylipapitar, aikaa saattoi kulua monta viikkoa, lähes pari kuukautta. Minusta tämä kertoo vain siitä, että koko kodin raivaaminen on vaivalloista ja aikaavievää. Monilla oli raivattavana esimerkiksi kokonainen autotalli tungettuna täyteen tavaraa. Ei sellaista yhdessä päivässä saa setvittyä millään. Vaatteitakin oli monilla niin paljon, että näköjään niihin meni kaikilla noin viikko.

Tässä tuleekin esiin se, mitä konmarissa eniten kritisoin. Minusta on älytöntä ottaa kaikki vaatteet kerralla esille, kasata kaikki kirjat keskelle olohuonetta ja sitten yksi kerrallaan alkaa niitä tarkastella. Sellaista urakkaa ei millään saa tehtyä yhdessä tai parissa päivässä. Sitten on vielä hankkiuduttava niistä poisvalituista eroon, ja järjestettävä pidettävät takaisin kaappeihin ja hyllyille, vieläpä uudella tavalla viikattuna ja järjestettynä. Lopputulos tällaisesta on, että kodissa vallitsee kauhea kaaos niin kauan, kuin prosessi on kesken. Ilman ulkopuolista tukea prosessi jää herkästi tekemättä loppuun. Riskinä onkin, että alun into lopahtaa, ja lopputuloksena on kasa tavaraa keskellä lattiaa, muutama nyssykkä nurkassa ja epäonnistumisen tunne.

Kokonaisuudessaan sarja on harmitonta viihdettä kaikille, joita kodin järjestäminen kiinnostaa. Marien persoona on valloittava, eikä ohjelmasta muutenkaan löydy erityistä särmää. On hauska seurata, miten Marie yrittää selittää ilon tunnetta. Sen pitäisi kirjaimellisesti sykähdyttää rintakehässä, eikä kaikkien ole siihen helppoa eläytyä. Täytyy sanoa, että voisi tuottaa vaikeuksia minullekin löytää juuri oikeaa pirskahdusta.

Oletteko katsoneet sarjaa? Mitä mieltä olette?

Marie Kondon valkoiset huoneet

Julkaistu , kirjoittanut
22

Liityin muutama kuukausi sitten instagramiin. Aloin seurata Marie ”Konmari” Kondoa, sillä minua kiinnosti kovasti, millaisia asioita hän nostaa omalle sivulleen. Hänen kuvavirtaansa seuratessa on käynyt ilmi ainakin yksi asia: Marie tykkää valkoisesta.

Tuntuu ihan siltä, että konmari-metodilla kodeissa tapahtuu jonkinlainen tehovalkaisu, ainakin jos Marien instagramia uskoo. Valkoisia seiniä, valkoisia mattoja, valkoisia hyllyjä, valkoisia kirjoituspöytiä, valkoisia verhoja, valkoisia sohvia, valkoisia astioita, valkoisia kylpyhuoneita. Sellaiset huoneet, joissa olisi mitään muuta väriä, ovat todella harvinaisia. Joskus valkoisessa huoneessa on pieni väriläiskä seinällä. Kenties silkkipaperista taiteltu origamilintu tai jotain vastaavaa. Muuten seilataan kokovalkoisella merellä.

Yksityiskohta lempitaulustani. Missä konmari-ihmisten taulut piileskelevät?

Valkoinen on ihan hyvä väri. Meilläkin on valkoiset seinät ja monessa huoneessa valkoiset verhot. Mutta seinät ovat valkoiset siksi, että taulut ja julisteet pääsevät oikeuksiinsa, ja verhot valkoiset siksi, että pidän niiden läpi siivilöityvästä valosta. Mutta kun katselen noita valkoisia konmari-huoneita, tuntuu että kuvat voisivat olla yhdestä ja samasta kodista. Niin samanlaisilta ne kaikki näyttävät. Konmarikodissa on kaikkialla valkoista, paitsi sohva on harmaa. Seinillä ei ole tauluja, mutta kirjahyllyltä saattaa löytyä kehystetty mietelause. Hyllyillä on valkoisia säilytyskoreja, jotka on aseteltu niin väljästi, että väliin jää runsaasti tilaa. Astiat ovat avohyllyillä, eikä keittiössä ilmeisesti kokata, kun ne eivät kerää rasvaa pintaansa.

Olohuoneen matto. Rakastan tätä!

Kun kuvia katselee, en voi olla ihmettelemättä, miten noissa kodeissa asutaan? Eivätkö ihmiset ripusta seinilleen iloa tuottavia kuvia? Karsitaanko kirjat todella niin minimiin, ettei niitä pinoudu millekään hyllylle? Eikö kunnon konmaristi tykkää väreistä, kuoseista tai yllätyksellisyydestä? Eikö konmarikodissa viherkasvit koskaan rönsyile holtittomasti? Ymmärrän, että tietysti kaikki haluavat kuvissa esitellä kotinsa siisteimmillään. Varmaankin noissa valkoisissa täydellisyyksissä on myös elämää, jota ei vain kuvasta näy. Mutta mietin silti, että tämän kaltainen kauneus on omista mieltymyksistäni kovin kaukana. Meillä ei suinkaan ole riemunkirjavaa, mutta seinillä on tauluja, matoissa on värejä, sohva on raidallinen kirjapinoja on kaikkialla, vaikkei niitä edes ehdi lukemaan.

Sohva on yli 10 vuotta vanha. Ei aikeita uusia sitä.

Kun konmarikuvia katselee, huomaa nopeasti, että ainakin Marien omassa kuvavirrassa tietyt asiat ovat muotia. Ikean neliönmuotoiset Lack-hyllyt, Vitran tuolit, Applen tietokoneet (kaikki valkoisena luonnollisesti), dymolla merkityt maustepurkit, punotut tai kudotut säilytyskorit ja ne jo edellä mainitut harmaat, graafiset sohvat tuntuvat muodostavan konmari-estetiikan ytimen. Hassua on, että onhan meilläkin kotona juuri tuo sama Ikean hyllykkö, mutta se ei ole makuuhuoneen seesteinen säilytystila, vaan se palvelee työhuoneessa kodin kierrätyskeskuksena. Olen täydentänyt valkoista hyllyä mustilla säilytyslaatikoilla ja sinisillä Ikeakasseilla – vaikutelma on kaukana seesteisestä, mutta käytännöllisyydestä annan täydet pisteet.

Viltti ja toinen viltti.

Epäilemättä virallinen totuus on, että konmaria voi soveltaa millaiseen kotiin tahansa, mutta ainakaan Marien Kondon instagram-virtaa seuraamalla ei voi välttyä ajatukselta, että todellisessa konmarikodissa on valkoista ja avaraa. Kaikenlainen runsaus – ei vain tavaroiden vaan myös värien, kuvien, visuaalisten ärsykkeiden, muotojen ja materiaalien runsaus – tuntuu olevan konmarissa epätoivottua. Konmarissa on hyvätkin puolensa, mutta tämä kauneusihanne tuntuu minusta vieraalta. Katsokaa nyt vaikka tämän postauksen kuvia, jotka ovat kaikki yksityiskohtia meidän olohuoneesta. En usko, että nämä läpäisisivät Marien seulaa, vaikka vakuutan että ilahdun jokaisesta joka päivä.

(Vilahduksia meidän kotoa voi kurkata arkijarki.netin instagramista.)