Avainsana-arkisto: tavarat paikalleen

Miten tavaroista pääse eroon?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Raivaaminen, karsiminen, marittaminen – on monia tapoja vähentää liikoja tavaroita kodistaan. Kun vauhtiin pääsee, tavaroiden läpikäyminen alkaa sujua, ja se voi tuntua jopa keventävältä tai puhdistavalta. On ihanaa saada kaappeihin tyhjää tilaa, vaatetangolle väljyyttä ja yläkaapeista turhat pois. Tähän saakka tavaroiden vähentäminen on hauskaa, mutta sitten tulee helposti stoppi. Niistä karsituista kamoista pitäisi nimittäin päästä lopullisesti eroon. Ei riitä, että tarpeettomat tavarat pakataan laatikoihin ja kasseihin, vaan ne pitäisi vielä saada kirjaimellisesti kodista ulos, eikä vain varaston perälle vaan ihan lopullisesti jonnekin pois.

Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Poistetut tavarat voi laittaa roskikseen tai lajitella oikeaan kierrätyspaikkaan; ne voi lahjoittaa tai ne voi myydä. Käytännössä tiedän kokemuksesta, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Käyn seuraavassa nämä kaikki vaihtoehdot läpi.

Roskiin

Jos tavara on rikki tai käyttökelvoton, sen paikka on oikein lajiteltuna roskiksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhat hillopurkit lajitellaan lasinkeräykseen ja vanhat sanomalehdet paperikeräykseen. Ongelmajätteet, kuten loisteputket ja kemikaalit on toimitettava ongelmajätekeräykseen ja rikkinäiset sähkölaitteet SER-keräykseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos raivattavaa on tosi iso määrä, (esim. omakotitalon vintti tai vastaava) liian tarkkaan lajitteluun ei kannata hirttäytyä. Jos vintiltä löytyy kilotolkulla vanhoja tietosanakirjoja, on järkevämpää laittaa ne suoraan energiajätteeseen, kuin käyttää tuntikausia siihen, että irroittaa kannet sivuista voidakseen lajitella kannet pahvin- ja sivut paperinkeräykseen.

Tämä on yksi niistä keinoista, joilla tavaroista todella pääsee eroon: on ymmärrettävä omat resurssit, ja toimittava niiden mukaan. Täydellisyyden tavoittelu voi joskus olla tavaran poistumisen esteenä.

Tietenkin on tarkoituksenmukaista lajitella kaikki mahdollisimman hyvin, mutta välillä on jostain kohtaa oikaistava. Tärkeintä on, että ongelmajätteet ja elektroniikat päätyvät oikeisiin osoitteisiin, eivätkä sekajätteen joukkoon.

Myyminen

Mitä arvokkaammasta tavarasta on kyse, sitä suurempi houkutus se on myydä. Myyminen on hyvä vaihtoehto – jos siihen vain jaksaa ruveta. Myyminen on työlästä, sillä nettimyyntiä varten tavara on kuvattava ja kuvat ja tekstit ladattava myyntisivulle, tai vaihtoehtoisesti on varattava kirppispöytä, ja mentävä tavaroiden kanssa sinne paikan päälle. Astetta helpompi vaihtoehto on viedä tavarat liikkeeseen tai kirpputorille, joka myy ja hinnoittelee puolestasi, ja ottaa myyntivoitosta komission. Itse suosin lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikäli se on mahdollista.

Myymisessä olennaista on, että siihen tosiaan ryhtyy. Mielestäni tämä pitää ottaa jo raivausvaiheessa realistisesti huomioon esimerkiksi ajankäytön suhteen. Jos aikaa on kaksi tuntia, tunti menee poistettavien tavaroiden valitsemiseen, ja toinen tunti myynti-ilmoitusten tekemiseen, kirppispöydän varaamiseen ja tavaroiden kantamiseen autoon.

Myyminen sopii niille, jotka ovat motivoituneita näkemään myymisen vaivan. Niille, jotka haaveilevat rahasta, mutta eivät saa kuitenkaan aikaiseksi toimia, suosittelen asian pohdiskelua vielä kertaalleen: onko sittenkin tärkeämpää vain saada tavarat kodista ulos, kuin surra niitä euroja, joita myymisestä mahdollisesti saisi? Kannattaa muistaa, että käytetyistä tavaroista ei välttämättä saa sellaista summaa, kuin itse toivoisi. Ihmiset ovat kovia tinkimään, eikä käytetyllä tavaralla ole suurta arvoa, kun uuttakin saa lähes samalla hinnalla. Mikäli ajatus kääntyy sittenkin luopumisen puoleen, suosittelen seuraavaa vaihtoehtoa.

Lahjoittaminen

Jos tavaraa ei halua tai ehdi myydä, mutta se ei myöskään ole roska, jäljelle jää lahjoittaminen. Lahjoittaminen on yksinkertaisin tapa päästä tavarasta eroon, ja siksi suosin sitä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Monet tahot ottavat lahjoituksia vastaan: Kierrätyskeskus, Fida, Pelastusarmeija ja Punainen risti muiden muassa. Paikallisesti voi löytyä myös monia muita kohteita, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Joskus vastaanottaja löytyy jopa omasta lähipiiristä. Esimerkiksi lastentarvikkeet kiertävät ahkerasti perheestä toiseen.

Lahjoittamisen suurin sudenkuoppa on, ettei erehdy pakkaamaan lahjoitettavien joukkoon tavaraa, jonka oikea paikka olisi roskiksessa.

Kun tavaroita ei haluaisi heittää roskiin, mutta niissä kokee vielä olevan käyttöarvoa jäljellä, saattaa joskus hämärtyä, millaisessa kunnossa tavara todellisuudessa on. Kannattaakin miettiä, onko tavara niin hyväkuntoinen, että sen kehtaisi antaa lahjaksi vaikkapa naapurille. Jos on, niin silloin se on luultavasti riittävän hyväkuntoinen lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. Jos et kehtaisi lahjoittaa tavaraa läheisellesi, älä lahjoita sitä kenellekään muullekaan. Hyväntekeväisyyttä tekevät tahot eivät laita huonokuntoista tavaraa eteenpäin, vaan se päätyy joka tapauksessa roskiin. Esim. Fida ottaa myyntiin lahjoituksenaan saamaa tavaraa. Tällöin on loogista, että tavaran pitää olla niin hyvässä kunnossa, että siitä voisi jonkun kuvitella muutaman euron maksavan.

Tavara poistuu vain kantamalla

Olipa poistettavan tavaran päämääränä mikä tahansa noista edellämainituista, yksi asia on aina sama: tavara ei lähde kotoa, ellei sitä joku kanna sieltä ulos. Tämä lienee se hankalin vaihe, ja siksi suosittelen suhtautumaan siihen olennaisena osana raivaamisprosessia. Parasta on, jos valmiiksi pakatut tavarat voi kantaa suoraan autoon. Kun ne ovat siellä, on kynnys viedä ne perille jo madaltunut. Merkitse kalenteriin yksi päivä tai iltapäivä, jolloin ajat yhdellä kerralla kaikki kierrätyspaikat läpi. Siihen voi mennä pari tuntia, mutta sitten se on tehty, eikä tavaroista ole enää vaivaa. Tai vaihtoehtoisesti suunnittele kauppareissu tms. siten, että samalla matkalla kurvataan kierrätyskeskuksen tai pienjäteaseman kautta. Jos käytössä ei ole autoa, tee samanlainen suunnitelma sen mukaan, miten pääset tavaroita viemään. Kannattaa myös selvittää, onko alueellasi mitään sellaista tahoa, joka noutaisi vanhat tavarat suoraan kotoa. Pääkaupunkiseudulla mm. kierrätyskeskus noutaa huonekaluja suoraan kotoa, jolloin joku muu hoitaa kantamisen puolestasi.

Tavaroista pääse eroon pähkinänkuoressa näin

  • Ole realisti niin tavaroiden kunnon kuin omien resurssienkin suhteen
  • Tee tarvittaessa kompromisseja: lahjoita myymisen sijasta, laita roskiin, jos lajittelu tai kierrättäminen on huomattavan vaikeaa
  • Huomio tavaroiden kuljettamiseen menevä aika etukäteen
  • Älä raivaa enempää, ennen kuin vanhat tarpeettomat on kuljetettu kodista pois

Olen käsitellyt myymisen, lahjoittamisen ja roskien lajittelun ja kierrätyksen hyviä ja huonoja puolia kattavasti kirjassani Tavarataidot. (On muuten parhaillaan AdLibriksessä alessa!) Sieltä löytyy lisää käytännöllistä informaatiota mm. siitä, miten erilaiset tavarat lajitellaan, mitä eri järjestöt ottavat vastaan ja mistä tietää, kannattaako jokin tavara myydä vai lahjoittaa. Syventävää tietoa löytyy siis Tavarataidoista!

Miten te olette parhaiten päässeet tavarasta eroon?

Aina hukassa mutta ei enää!

Julkaistu , kirjoittanut
5

Ostin taannoiselta New Yorkin matkaltani Applen langattomat nappikuulokkeet. Käytän kuulokkeita jatkuvasti, ja hajotin niitä aiemmin samaa tahtia. Minulla oli yleensä vähintään kahdet käytössä yhtä aikaa; yhdet käsilaukussa ja yhdet kotona, mahdollisesti vielä kolmannet repussa. Mutta kuulokkeet eivät kestä kovaa käyttöä, niiden pää alkaa vääntyä, johto rispaantua ja lopulta niistä ei kuulu mitään. En edes tiedä kuinka monet kuulokkeet olen muutaman viime vuoden aikana kuluttanut loppuun. Nämä uudet langattomat kuulokkeet ovat mahtavat. Ne sopivat korviini mukavasti, pysyvät päässä normaalissa liikkeessä ilman ongelmia, niissä on mikrofoni ja mikä parasta – koska niissä ei ole johtoa, en pysty rikkomaan niitä.

Niin pienet, että häviävät helposti.

Mutta pian kävi ilmi, että näissäkin kuulokkeissa oli yksi ongelma, nimittäin niiden katoaminen. Joko hukassa olivat itse kuulokkeet, tai sitten niiden latauskotelo, tai pahimmillaan molemmat. Tämä oli tietysti hankalaa sen vuoksi, että tarvitsen kuulokkeita jatkuvasti, mutta erityisen kiusallista siitä syystä, että kestän todella huonosti sitä, että en tiedä, missä tavarani ovat. Tarkemmin sanottuna sekoan, jos en löydä jotain noin viidessä minuutissa siitä, kun huomaan sen hävinneen. Tätä ominaisuutta ei nyt tässä yhteydessä tarvitse analysoida sen tarkemmin, mutta sanotaan niin, että tämä on yksi suurimmista syistä sille, miksi haluan ylläpitää järjestystä kotona. En siedä sitä, että tavarat ovat hukassa.

Eikä tämä kotelokaan ole tämän suurempi.

Pian totesin, että tälle on tultava loppu. Minun täytyy varmuudella tietää, missä kuulokkeet ja niiden kotelo ovat, muutoin joudun kerran päivässä ravaamaan raivopäänä ympäri asuntoa niitä etsien. En kaipaa ylimääräistä adrenaliinia elämääni lainkaan. Piti siis päättää, missä on kuulokkeiden paikka, ja sitten systemaattisesti palauttaa ne sinne jokaisen käytön jälkeen, ilman poikkeuksia. Päädyin tähän:

Aina kun kuulokkeet eivät ole korvissani, niiden paikka on latauskotelossa. Latauskotelon paikka puolestaan on aina kiinni tietokoneessani, johon kotelo yhdistetään johdolla. Jos lähden pois kotoa, otan kuulokkeet mukaan kotelossaan. Kun palaan kotiin, kotelo palautetaan johdon päähän välittömästi.

Tämä systeemi on niin aukoton, kuin mahdollista. Kuulokkeilla on korvien ulkopuolella vain yksi paikka: niiden oma kotelo, jossa kuulokkeet myös latautuvat. Kotelo taas ei pääse häviämään, sillä se on aina johdolla kiinni tietokoneessa. Tietokone on niin iso tavara, että sitä ei tule epähuomiossa laskeneeksi kädestään sellaiseen paikkaan, mitä ei millään muistaisi jälkeenpäin. Sen sijaan pieni latauskotelo oli aivan liian helppo jättää jonkun hyllyn kulmalle, ja unohtaa siihen. Jos olen kaupungilla, kuulokkeet eivät katoa käsilaukkuun, koska laitan ne aina takaisin koteloon. Ja kun kotelon palauttaa takaisin kiinni tietokoneeseen heti kun se on mahdollista, ei tarvitse jälkikäteen miettiä, mikä laukku on viimeksi ollut mukana. Bonuksena sekä laturissa että kuulokkeissa on aina virtaa. (Tämäkin on tärkeää, koska minulla ei tunnetusti ole koskaan akku puhelimesta loppu.)

Ilman muistikirjaa ja kuulokkeita en lähde juuri minnekään.

Tämän rutiinin opettelemiseen meni muutama päivä. Nyt se on muuttunut automaattiseksi, eivätkä kuulokkeet ole olleet hukassa kertaakaan sen jälkeen, kun tein säilytyspaikasta päätöksen. Joillekin tavaroille on kodissa automaattinen paikka. Hammasharja on siellä, missä pestään hampaita. Lautaset pidetään keittiössä. Kengät löytyvät yleensä eteisestä. Tällaisten omien paikkojen ylläpitäminen on helppoa, kun esineen säilytyspaikka on loogisesti siellä, missä niitä käytetään. Sen sijaan tavarat, joita kuljetetaan mukana, ovat vaikeampia, hyvänä esimerkkinä kännykkä, avaimet tai lompakko. Olen näiden kuulokkeiden myötä miettinyt, että joskus täytyy vain päättää, missä on tavaran paikka, ja sitten pakottaa itsensä opettelemaan uusi rutiini. Tässä tapauksessa se onnistui, koska kyse oli niin tärkeästä asiasta. Palkinto siitä, että kuulokkeita ei tarvitse etsiä, on niin iso, että jaksan noudattaa rutiinia systemaattisesti. Mutta veikkaan vähän, että jos ongelma ei ole suuri, samanlaista motivaatiota ei välttämättä löydy.

Millaisia paikkoja olette päättäneet tavaroille? Onko niistä helppo pitää kiinni, vai ovatko kamppeet aina hukassa?