Oletteko kuulleet punkkipyydyksestä? Näin mökkikautena asia on ajankohtainen. Punkit ovat viheliäisiä otuksia, ja yhä useampi niistä levittää jotain inhottavaa tautia. Ahkeralle mökkiläiselle tämä menetelmä sopii, laiskemmat joutuvat vain pukeutumaan peittävästi ja syynäämään punkit joka ilta. (IS)
Jos kaipaat hieman syvällisempää luettavaa, suosittelen tätä artikkelia, jossa käsitellään perusteellisesti viime aikoina pinnalle noussutta termiä metatyö. Siis sitä suunnittelu- ja organisointityötä, jota kodeissa on väistämättä tehtävä, että kaikki pyörisi sujuvasti, ja joka tuntuu lähes poikkeuksetta lankeavan naisten tehtäväksi. Metatyö ei näy ulospäin, mutta se vie runsaasti energiaa ja aikaa – ja pahimmillaan uuvuttaa ja turhauttaa tekijänsä. Kävin aiheesta erittäin kiinnostavaa keskustelua Paikka kaikelle -ryhmässä, ja tämä aihe kiehtoo minua suuresti. En ole vielä muodostanut mielipidettä asiasta, mutta taidan tehdä podcastin aiheesta lähiaikoina!
Iltalehti listaa ajakohtaisesti asioita, jotka kannattaa tehdä ennen kuin lähtee lomalle. Jos olet pestannut jonkun kastelemaan kukkia, kannattaa pyytää, että kastelija samalla vähän liikuttelee verhoja ja sytyttelee valoja, jotta talo näyttäisi asutulta. Pidemmälle lähtiessä kiskon kaikki töpselit irti seinästä. En tiedä, onko se nykyään enää niin välttämätöntä, mutta vanhasta muistista niin kuitenkin teen.
HUOM! Tavarataidot on nyt AdLibriksen kesäalessa! Kirjan saa itselleen alle kympillä. Nappaa tästä inspiraatiota raivaamiseen!
olipa kiinnostava artikkeli metakotitöistä – piti oikein ottaa linkki talteen 🙂
Mietin, onko tämä sukupolvi- vaiko perhekulttuurikysymys, en nimittäin osaa kaikkea metatyötä pitää niin ylenmäärin rasittavana, vaivalloisena ja työllistävänä, että viitsisin tehdä siitä tasa-arvokysymystä.
Muistaisin esim. jostain blogista lukeneeni lasten kouluasioista ja wilma-viesteistä osana metakotityötä – lähinnä siis niiltä osin, että siinäpä sitä on työtä ja tuskaa ja vaivaa yhdelle ihmiselle. Omasta puolestani ajattelen, että on vain selkeää, kun selkeästi yksi ihminen vastaa siitä asiasta, ja ettei se nyt ole sen kummoisempi riesa kuin oman sähköpostin tai somen plaraaminen osana iltapuhdetta, menee siinä ohessa noin pääsääntöisesti. En ole osannut ajatella, että wilman keskittäminen vain toiselle vanhemmalle olisi valtaisa tasa-arvoinen epäkohta parisuhteessamme, saati että se olisi vastuunpakoilua, osaamattomuutta tai peräti irtisanoutumista kasvatustehtävästä 😉
Erittäin hyviä pointteja, ja juuri näistä syistä johtuen en ole vielä osannut muodostaa mielipidettä asiasta. Olen samaa mieltä, että tietynlainen resurssien jakaminen on vain järkevää, enkä usko, että siitä on hirveästi hyötyä, jos molemmat vanhemmat keskittyvät täysipainoisesti kaikkiin asioihin. Toisaalta pystyn vahvasti eläytymään siihen tietynlaiseen suunnittelun ja ennakoinnin taakkaan, joka liittyy usein kodin- ja lastenhoitoon, ja joka useimmiten lankeaa naisille. Esimerkiksi ne lastenvaatteet ovat sellainen savotta, että siinä vaaditaan metatyötä aikamoinen määrä, jos haluaa että jälkikasvulla on aina oikeaan aikaan oikean kokoiset varusteet saatavilla. Mutta äärimmäisen kiintoisa aihe tämä on! Suunnittelen tämän viikon podcastia tästä parhaillaan.
Tämä on tosi mielenkiintoinen aihe…vaikka meillä valitettavasti onkin niin että minulle ne metatyöt on langenneet. Ihan omaa syytä kun olen ottanut ja hoitanut.Olen vasta viime aikoina alkanut ” nakittaa” näitä metatöitä miehelle tai sitten välillä jopa jättänyt hoitamatta jotain asioita niin toinenkin huomaa että kaikki ei tule tehtyä itsekseen…
Eniten minua on ärsyttänyt metatöistä esim. autoon liittyvät jutut…kun kerran minä hoidan aika monta muuta asiaa niin mies voisi hyvin ottaa huolekseen esim. auton huollon varaamisen, renkaiden vaihdon, pesemisen jne. Joskus herpaannuin totaalisesti kun joka kerta kun autolla lähdin sain käydä ensin tankkaamassa ja täyttämässä pissapojan. Tästä onneksi on jo päästy sopuun ja järjestykseen…;)
Minä pohdin välillä, että mikä on vain sitä että miehet ovat tottuneet siihen että kaikki on järjestyksessä, ja mikä taas on sitten sitä, ettei oikeasti muista varautua. En ole vielä päässyt tästä selvyyteen. Olen myös kovasti pohtinut sitä, että jos naiset lakkaisivat tekemästä tiettyjä juttuja, niin ottaisiko miehet siitä automaattisesti kopin (jossain vaiheessa) vai jäisikö sitten asiat vain kokonaan tekemättä. Ja jos jäisi, mietin myös että mitä siitä lopulta seuraisi.
Kokemukseni mukaan ei yleensä seuraa mitään suurempaa vahinkoa…;)
Toki on asioita joita ei vaan voi jättää hoitamatta.
Mies alkoi meillä ottamaan esim.vastuuta ruuasta kun opiskelin työn ohessa. Ei vaan kerta kaikkiaan ollut aikaa miettiä mitä syödään. Mies kummasti löysi keittokirjat ja netin ruokaohjeet ja tekee nyt sujuvasti ainakin joitakin ruokia.
Siivoamista minä teen ehkä enemmän mutta imurointi on miehen homma. En koske imuriin kuin vasta äärimmäisessä hädässä..jostain syystä en vaan voi sietää imurointia..
Itse liitän metatyön tekemisen jonkinlaisiin valtasuhteisiin perheessä. Vaikea kuvitella, että mstalapalkkaäidin hyvätuloinen puoliso ottaisi vapaaehtoisesti metatyöt kontolleen. Toisaalta metatöillä sinänsä voidaan kompensoida jotakin- kun metatyöt vastuulleen ottanut saa kiinnostavan työpaikan tai alkaa opiskella, metatyöt saattavat kokonaan jäädä tai ne vastuutetaan uudelleen.
Mä en kyllä näe tässä juuri mitään valta-asemaan liittyvää ja meillä ainakin ollaan ja on oltu suht samalla tulotasolla eli en ole matalapalkkaäiti. Tällä hetkellä mun palkka on isompi kuin miehen.
Olen yli 50 kymppinen ja mies lähes 60 v… sukupolvikysymys eli mies ei ole kotonaan joutunut mitään tekemään niin ei sitten myöhemminkään ole ryhtynyt. Ja mies ei yhtään välitä mistään käytännön kotitöistä. Ei ulko eikä sisätöistä…paljon mukavampaa on soittaa skittaa tai lukea..
Ja myös multa kotoa opittu malli…äiti hoiti kaiken kodinhoitoon liittyvän ja isä ulkohommat. Ja lapsena jouduin tekemään molempia…joten opin että kaikki hommat on tehtävissä…myös naisena. En jaksa odotella että joku tekisi vaan teen itse ja siten väsytän itseni..
Kommenttini ei ollut mitenkään suunnattu muille kommentoijille, en viitannut kenenkään henk.koht tilanteeseen. Jotenkin vain tuntuu siltä, että metatyöllä ja kaikella sillä, mitä juuri naiset ja äidit ottavat hoitaakseen perheessä, voisi olla yhteys puosoiden palkkatasoon ja siihen, että naisen eläke-euro on 69 senttiä. Metatyö voi kuitenkin olla myös aidosti palkitsevaa. Ja yksinhuoltajallehan on usein ainoa vaihtoehto ottaa kaiken muun ohella vastuu myös metatyöstä.
Minusta teillä molemmilla on pointti. Rokkimamman kuvailema tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Kotoa opittu malli on vahva, ja monessa perheessä isä ei ole osallistunut kotitöihin saati sitten sen suunnitteluun läheskään siinä määrin kuin äiti. Mutta myös Jaanan kuvailema ilmiö on varmasti olemassa, ja oli hyvä että nostit sen esiin, sillä sitä harvoin sanotaan ääneen. Mutta tuossa tapauksessa koti- ja metatöiden jakaminen epätasa-arvoisesti pitäisi olla yhteisesti sovittu juttu, muuten se ei ole okei. Tämä on äärettömän kiinnostava aihe, koska jatkuvasti tulee uusia näkökulmia, mutta samalla aihe on myös sellainen, että se herättää aika paljon tunteita. Joten jatketaan keskustelua, ja muistetaan että aihe on herkkä, eli kommentoidaan yleisellä tasolla!
Pahoittelen myös jos kirjoitin liian kipakasti…tarkoitus oli vaan kuvata omaa tilannetta. Ilman muuta toisenlaisiakin tilanteita ja asetelmia on varmasti. En vaan itse koe että meillä olis kyse vallasta.
Myös se että ei ole itse koslaan ollut kokonaisvastuussa voi aiheuttaa epätasaista jakoa. Mielestäni silloin ko. henkilö ei mitenkään voi osata ja ymmärtää kaikkia asioita joita tarvitaan sujuvaan arkeen. Ne vaan jutenkin ”hoituvat”…
Olen sitäpaitsi myös itse sellainen että jos oikein paneudun töihin ja opiskeluun niin muut hommat jää tekemättä.
Nähdäkseni valta liittyy metatöihin ainakin kolmella tavalla.
Yksi on se että metatöitä tekevällä saattaa olla päätösvaltaa perheen asioissa, esimerkiksi siinä millaisia lomajärjestelyjä tehdään tai miltä alueelta etsitään asuinpaikkaa.
Toinen on se, että jos parisuhteessa epämiellyttäviksi rasitteiksi koetut metatyöt sälytetään yhdelle ihmiselle joutuu hän vastentahtoisesti toimimaan toiselle palvelijana, jolloin ”vapaamatkustajalla” on valta-asema – enemmän oikeuksia ja vähemmän velvollisuuksia.
Kolmas on se, että metatöiden tekemättä jättäminen saattaa näyttäytyä ulkopuolisille elämänhallinnan puutteena, ja sellaisella habituksella on vaikeaa saavuttaa kovin suurta sosiaalista arvostusta tai valtaa.
Erittäin kiinnostava aihe.
Olen niin samaa mieltä. Tuota päätösvaltaa olen itsekin pohdiskellut, ja sen mukana ”vastuullista asemaa” ja miten se liittyy naisten asemaan työmarkkinoilla. Miksi naisia on johtavassa asemassa niin vähän? (Ja jotkut niistä jotka on ei saisi olla, mutta se on eri juttu.) Olisiko niin, että kun nainen kantaa kotona niin paljon vastuuta ja on siten ”johtavassa asemassa”, hän haluaa päästä töissä helpommalla. ” Mennä töihin lepäämään.” Ainakin minä menisin mielelläni vähäksi aikaa töihin lepäämään, sellaiseen työhön missä voi jättää aivot narikkaan.
Tässä on kokemukseni mukaan pointtia. Meillä on kaksi juuri kouluikäistä lasta, ja aiemmin molemmilla vanhemmilla oli erittäin vaativat ja vastuulliset työt sekä samankaltainen palkkataso. Olemme saaneet lastenhoitoapua ja hiukan kotityöapuakin lähi-isovanhemmalta, ei kuitenkaan luonnollisestikaan metatöihin tai kokonaisvastuuseen, joka jäi pitkälti minulle. Lisäksi olemme ostaneet kotisiivouspalvelua. Tästä huolimatta tilanne kävi kuornittavaksi, kun itselläni ulkomaan työmatkat ja vastuut lisääntyivät. Ylemmästä johtajapestistä perusteellisen harkinnan jälkeen kieltäydyin ja vaihdoin vähemmän kuornittavaan työhön julkisella sektorilla luopuen esimies- ja liiketoimintavastuusta – sekä yli kolmanneksesta bruttopalkasta. Tilanne kävi lasten, itseni ja perheen kokonaisuuden kannalta liian raskaaksi, lapset oireilivat ja olin todella stressaantunut. Työmatkojeni lisääntyminen oli varmaankin se, joka käänsi meillä tilanteen ylikuormituksen puolelle. Vaihto työajalliseen virkatyöhön helpotti todella paljon, ja ensimmäistä kertaa olen täysin sinut sen kanssa, että mies vastaa suuremmalla osuudella perheen menoista, koska valinta tehtiin perheen edestä. On silti hetkiä, jolloin luopuminen uramahdollisuudesta, jonka eteen olin pitkään tehnyt paljon töitä ja tavoitellut, joskus kirpaisee. Katsotaan, tuleeko eteen vielä uusia mahdollisuuksia, jos uratyö joskus vielä alkaisi houkuttelemaan.
Olen sitä mieltä, että lapsiperheessä molempien vanhempien vaativa ja vastuullinen työ edellyttää kotitöiden, metatöiden ja kokonaisvastuun aitoa jakamista sekä todennäköisesti myös apuvoimia. Yhtälö voisi vielä onnistua, jos kotitöistä vastaisi merkittävältä osin ja vastuullisesti muu taho, mutta paketti, jossa työ vie paljon aikaa, kapasiteettia ja energiaa ja on päävastuu niin lapsista kuin kodista metatöineen ei ole kestävä.
Kiitos tästä kommentista! Luulenpa, että tässä on paljon asioita, jotka pätevät yleisemminkin. Jos naisilla on valtaosa metatyökuormasta, voi vaativa työ olla siihen päälle liikaa. Jos molemmat tekevät pitkää päivää ja vaativaa työtä, nähdäkseni systeemi vaatii jo paljon apuvoimia muualta. Näin olen huomannut monissa perheissä tehtävän: Käytetään siivouspalveluja, otetaan au pair, kodinhoitaja, ja hyödynnetään muita palveluja, ja sitten varmaan myös jätetään tiettyjä juttuja tekemättä kotona.