Arkijärki-podcast 33: Metatyö

Julkaistu , kirjoittanut
4

Laitoin viikon vinkkeihin pari viikkoa sitten artikkelin metatyöstä. Se kirvoitti blogissa kiinnostavaa keskustelua, ja niinpä päätin tehdä aiheesta oman podcastin. Metatyöllä tarkoitetaan siis kaikkea sitä näkymätöntä ajatustyötä, jota ilman kotityöt eivät onnistu: suunnittelua, aikatauluttamista, ennakointia ja delegoimista. Metatyö on kuormittavaa mielestäni siksi, että siihen liittyy niin paljon muistettavaa ja päätettävää. Varsinaiset kotityöt aiheuttavat minulle harvoin stressiä, mutta niihin liittyvä metatyö kyllä sitäkin enemmän.

Tässä podcastissa pohdiskelen mistä metatyössä on kyse, miksi se aiheuttaa perheissä kiistoja ja miten ongelmia voisi ratkaista. Olen varma, että metatyö on näkyvintä sille henkilölle, joka sitä eniten tekee. Siitä johtuen on paljon sellaista näkymätöntä työtä, johon ei esimerkiksi parisuhteessa tule kiinnitettyä huomiota, sillä asiaa ei itse tarvitse ajatella. Tämä koskee molempia vanhempia ja kaikkia sukupuolia. Paras ratkaisu, jonka asiaan keksin, on avoin keskustelu ja työnjako yhteisymmärryksessä. En nimittäin ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tehdä kaikkea ja kantaa kaikesta vastuuta. Mielestäni on järkevämpää, että tehtävät jaetaan osaamisen, ajan ja kiinnostuksen mukaan.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin kesto on noin 17 minuuttia. Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Jos käytät älypuhelinta, suosittelen tilaamaan podcastit suoraan puhelimeen, niin saat kaikki jaksot tuoreeltaan kuunneltaviksi. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Millaisia ajatuksia metatyö herättää teissä?

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Miten tavaroista pääse eroon?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Raivaaminen, karsiminen, marittaminen – on monia tapoja vähentää liikoja tavaroita kodistaan. Kun vauhtiin pääsee, tavaroiden läpikäyminen alkaa sujua, ja se voi tuntua jopa keventävältä tai puhdistavalta. On ihanaa saada kaappeihin tyhjää tilaa, vaatetangolle väljyyttä ja yläkaapeista turhat pois. Tähän saakka tavaroiden vähentäminen on hauskaa, mutta sitten tulee helposti stoppi. Niistä karsituista kamoista pitäisi nimittäin päästä lopullisesti eroon. Ei riitä, että tarpeettomat tavarat pakataan laatikoihin ja kasseihin, vaan ne pitäisi vielä saada kirjaimellisesti kodista ulos, eikä vain varaston perälle vaan ihan lopullisesti jonnekin pois.

Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Poistetut tavarat voi laittaa roskikseen tai lajitella oikeaan kierrätyspaikkaan; ne voi lahjoittaa tai ne voi myydä. Käytännössä tiedän kokemuksesta, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Käyn seuraavassa nämä kaikki vaihtoehdot läpi.

Roskiin

Jos tavara on rikki tai käyttökelvoton, sen paikka on oikein lajiteltuna roskiksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhat hillopurkit lajitellaan lasinkeräykseen ja vanhat sanomalehdet paperikeräykseen. Ongelmajätteet, kuten loisteputket ja kemikaalit on toimitettava ongelmajätekeräykseen ja rikkinäiset sähkölaitteet SER-keräykseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos raivattavaa on tosi iso määrä, (esim. omakotitalon vintti tai vastaava) liian tarkkaan lajitteluun ei kannata hirttäytyä. Jos vintiltä löytyy kilotolkulla vanhoja tietosanakirjoja, on järkevämpää laittaa ne suoraan energiajätteeseen, kuin käyttää tuntikausia siihen, että irroittaa kannet sivuista voidakseen lajitella kannet pahvin- ja sivut paperinkeräykseen.

Tämä on yksi niistä keinoista, joilla tavaroista todella pääsee eroon: on ymmärrettävä omat resurssit, ja toimittava niiden mukaan. Täydellisyyden tavoittelu voi joskus olla tavaran poistumisen esteenä.

Tietenkin on tarkoituksenmukaista lajitella kaikki mahdollisimman hyvin, mutta välillä on jostain kohtaa oikaistava. Tärkeintä on, että ongelmajätteet ja elektroniikat päätyvät oikeisiin osoitteisiin, eivätkä sekajätteen joukkoon.

Myyminen

Mitä arvokkaammasta tavarasta on kyse, sitä suurempi houkutus se on myydä. Myyminen on hyvä vaihtoehto – jos siihen vain jaksaa ruveta. Myyminen on työlästä, sillä nettimyyntiä varten tavara on kuvattava ja kuvat ja tekstit ladattava myyntisivulle, tai vaihtoehtoisesti on varattava kirppispöytä, ja mentävä tavaroiden kanssa sinne paikan päälle. Astetta helpompi vaihtoehto on viedä tavarat liikkeeseen tai kirpputorille, joka myy ja hinnoittelee puolestasi, ja ottaa myyntivoitosta komission. Itse suosin lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikäli se on mahdollista.

Myymisessä olennaista on, että siihen tosiaan ryhtyy. Mielestäni tämä pitää ottaa jo raivausvaiheessa realistisesti huomioon esimerkiksi ajankäytön suhteen. Jos aikaa on kaksi tuntia, tunti menee poistettavien tavaroiden valitsemiseen, ja toinen tunti myynti-ilmoitusten tekemiseen, kirppispöydän varaamiseen ja tavaroiden kantamiseen autoon.

Myyminen sopii niille, jotka ovat motivoituneita näkemään myymisen vaivan. Niille, jotka haaveilevat rahasta, mutta eivät saa kuitenkaan aikaiseksi toimia, suosittelen asian pohdiskelua vielä kertaalleen: onko sittenkin tärkeämpää vain saada tavarat kodista ulos, kuin surra niitä euroja, joita myymisestä mahdollisesti saisi? Kannattaa muistaa, että käytetyistä tavaroista ei välttämättä saa sellaista summaa, kuin itse toivoisi. Ihmiset ovat kovia tinkimään, eikä käytetyllä tavaralla ole suurta arvoa, kun uuttakin saa lähes samalla hinnalla. Mikäli ajatus kääntyy sittenkin luopumisen puoleen, suosittelen seuraavaa vaihtoehtoa.

Lahjoittaminen

Jos tavaraa ei halua tai ehdi myydä, mutta se ei myöskään ole roska, jäljelle jää lahjoittaminen. Lahjoittaminen on yksinkertaisin tapa päästä tavarasta eroon, ja siksi suosin sitä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Monet tahot ottavat lahjoituksia vastaan: Kierrätyskeskus, Fida, Pelastusarmeija ja Punainen risti muiden muassa. Paikallisesti voi löytyä myös monia muita kohteita, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Joskus vastaanottaja löytyy jopa omasta lähipiiristä. Esimerkiksi lastentarvikkeet kiertävät ahkerasti perheestä toiseen.

Lahjoittamisen suurin sudenkuoppa on, ettei erehdy pakkaamaan lahjoitettavien joukkoon tavaraa, jonka oikea paikka olisi roskiksessa.

Kun tavaroita ei haluaisi heittää roskiin, mutta niissä kokee vielä olevan käyttöarvoa jäljellä, saattaa joskus hämärtyä, millaisessa kunnossa tavara todellisuudessa on. Kannattaakin miettiä, onko tavara niin hyväkuntoinen, että sen kehtaisi antaa lahjaksi vaikkapa naapurille. Jos on, niin silloin se on luultavasti riittävän hyväkuntoinen lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. Jos et kehtaisi lahjoittaa tavaraa läheisellesi, älä lahjoita sitä kenellekään muullekaan. Hyväntekeväisyyttä tekevät tahot eivät laita huonokuntoista tavaraa eteenpäin, vaan se päätyy joka tapauksessa roskiin. Esim. Fida ottaa myyntiin lahjoituksenaan saamaa tavaraa. Tällöin on loogista, että tavaran pitää olla niin hyvässä kunnossa, että siitä voisi jonkun kuvitella muutaman euron maksavan.

Tavara poistuu vain kantamalla

Olipa poistettavan tavaran päämääränä mikä tahansa noista edellämainituista, yksi asia on aina sama: tavara ei lähde kotoa, ellei sitä joku kanna sieltä ulos. Tämä lienee se hankalin vaihe, ja siksi suosittelen suhtautumaan siihen olennaisena osana raivaamisprosessia. Parasta on, jos valmiiksi pakatut tavarat voi kantaa suoraan autoon. Kun ne ovat siellä, on kynnys viedä ne perille jo madaltunut. Merkitse kalenteriin yksi päivä tai iltapäivä, jolloin ajat yhdellä kerralla kaikki kierrätyspaikat läpi. Siihen voi mennä pari tuntia, mutta sitten se on tehty, eikä tavaroista ole enää vaivaa. Tai vaihtoehtoisesti suunnittele kauppareissu tms. siten, että samalla matkalla kurvataan kierrätyskeskuksen tai pienjäteaseman kautta. Jos käytössä ei ole autoa, tee samanlainen suunnitelma sen mukaan, miten pääset tavaroita viemään. Kannattaa myös selvittää, onko alueellasi mitään sellaista tahoa, joka noutaisi vanhat tavarat suoraan kotoa. Pääkaupunkiseudulla mm. kierrätyskeskus noutaa huonekaluja suoraan kotoa, jolloin joku muu hoitaa kantamisen puolestasi.

Tavaroista pääse eroon pähkinänkuoressa näin

  • Ole realisti niin tavaroiden kunnon kuin omien resurssienkin suhteen
  • Tee tarvittaessa kompromisseja: lahjoita myymisen sijasta, laita roskiin, jos lajittelu tai kierrättäminen on huomattavan vaikeaa
  • Huomio tavaroiden kuljettamiseen menevä aika etukäteen
  • Älä raivaa enempää, ennen kuin vanhat tarpeettomat on kuljetettu kodista pois

Olen käsitellyt myymisen, lahjoittamisen ja roskien lajittelun ja kierrätyksen hyviä ja huonoja puolia kattavasti kirjassani Tavarataidot. (On muuten parhaillaan AdLibriksessä alessa!) Sieltä löytyy lisää käytännöllistä informaatiota mm. siitä, miten erilaiset tavarat lajitellaan, mitä eri järjestöt ottavat vastaan ja mistä tietää, kannattaako jokin tavara myydä vai lahjoittaa. Syventävää tietoa löytyy siis Tavarataidoista!

Miten te olette parhaiten päässeet tavarasta eroon?

Lukemista lomaviikolle

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Blogi on tämän viikon kesälomalla, tai tarkemmin sanottuna loma alkoi jo viikko sitten. Siksi podcast ei ilmesty tälläkään viikolla, mutta ei hätää! Kaikki tähän asti ilmestyneet jaksot löytyvät täältä, ja suosittelen myös vanhoja Irti turhasta -podcasteja, joita olen tehnyt yhdessä Katri Mannisen kanssa. Niiden aihepiirit ovat hyvin samanlaisia kuin Arkjärki-podcastissakin, mutta ne ovat kestoltaan pidempiä.

Mikäli lukeminen kiinnostaa podcasteja enemmän, nostan tähän muutaman vanhan postauksen, joiden aiheet ovat edelleen ajankohtaisia:

Pari kesää sitten maritin meikkini. Huomasin samalla, että ysärikimallus ei selvästi enää tuota iloa.

Neljä vuotta sitten Tavarataidot-kirja oli työn alla. Tämä postaus aiheesta Mitä heittää pois on selvästi kirjaan liittyvää pohdintaa. Ajatus on kyllä hioutunut pidemmälle kirjaa varten, mutta pohjimmiltaan olen edelleen tuosta samaa mieltä.

Ihan loppuun laitan linkin Arkijärki-blogin kaikkien aikojen ensimmäiseen toivepostaukseen: miten taitellaan kaappiin muotoonommeltu lakana. Tämä on mysteeri, johon on yksinkertainen ratkaisu. Postauksessa kaksi videota aiheesta. Ei enää isoja myttyjä! Jopa nämä lakanat on mahdollista saada kätevästi litteäksi.

Viihtyisiä luku- ja kuunteluhetkiä! Tämä bloggaaaja laittaa nyt koneen kiinni vielä muutamaksi päiväksi, ja kipittää takaisin kesälaitumille. Jotta et missaisi seuraavaa postausta, suosittelen että seuraat blogia esim. facebookin kautta (linkki tuossa sivun oikeassa laidassa), niin saat tiedon uusimmasta päivityksestä saman tien.

Bullet journal – kokemuksia vuoden ajalta

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tämän viikon toivepostauksen aiheena on bujoilu, eli miten niin sanotun bullet journalin pitäminen on sujunut. Löysin tavan rakentaa oma kalenteri ja muistikirja bullet journal -menetelmällä noin vuosi sitten. Tutustuin siihen erilaisten videoiden ja artikkelien muodossa, ja heinäkuussa ostin suositusten mukaisen muistikirjan. Minulla on käytössä Leuchturm -merkkinen viivaton, kovakantinen kirja, johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Minulle on tärkeää, ettei kirjassa ole valmiita viivoja, koska ne jotenkin rajoittavat ajattelua ja tilankäyttöä. Kirjassa tuli kuitenkin apuviivasto mukana, ja olen sitä hyödyntänyt tehdessäni taulukoita. Lisäksi kirjassa on pari kirjanmerkkiä, sisätasku lippulappusille, sivunumerot sekä sisällysluettelo, jonka saa itse täyttää. Kannet ovat ilmeisesti nahkaa, ja täytyy sanoa että kirja on kestänyt kulutusta erinomaisesti, sillä se on päällisin puolin edelleen hyvin siisti, vaikka sitä on kuskattu mukana käsilaukuissa ja repuissa.

Tältä muistikirjani näyttää. (päällä kuulokkeiden laturi)

Mietin aika pitkään, mikä olisi optimaalinen tapa yhdistää kalenteri ja muistikirja, ja päädyin lopulta siihen, että aukeaman vasemmalla puolella on viikkonäkymä ja oikea puoli jää tyhjäksi. Sille puolelle kirjoitin monenlaisia muistiinpanoja, muistilistoja jne. Välillä sivu jäi tyhjäksi, välillä se tuli aivan täyteen. Tässä suhteessa bullet journal toimi oikein hyvin. Teen yleensä noin neljä viikkoa eteenpäin valmiiksi, mutta en sen enempää, sillä käytän kirjaa myös muihin muistiinpanoihin. Bujoiluun kuuluu merkintäsysteemi, jossa tehtävälistalta kuitataan tietyllä merkillä homma hoidetuksi, tai siirretyksi eteenpäin seuraavalle viikolle. Tätä menetelmää noudatin suunnilleen jouluun asti, sitten unohdin sen. Ylipäätään tein noita viikkonäkymiä huhtikuun alkuun saakka, mutta sitten elämä kävi niin hektiseksi, että kalenterin pitäminen jäi. Se on vähän ristiriitaista, sillä oikeastaan juuri silloin siitä olisi ollut eniten hyötyä. Bujon ylläpitäminen vie kuitenkin oman aikansa, ja kun on kiire, tuntuu ettei sitä ehdi tehdä.

Tiedän, että monille bujoilu on harrastus, jossa muistikirjan ulkonäköön käytetään runsaasti aikaa ja vaivaa. Olen nähnyt kuvia kerrassaan upeista kirjoista, jotka ovat kuin taideteoksia itsessään. Minä en kuulu tuohon joukkoon, vaan oma bullet journalini on äärimmäisen pelkistetty. Käytän vain yhtä kynää (0.7 lyijytäytekynä), en liimaile tarroja, en tekstaa kauniisti, enkä ylipäätään muutenkaan koristele kirjaani mitenkään. Sen sijaan teen funktionaalisia listoja ja merkintöjä, joista kukaan muu kuin minä itse ei saa mitään selvää. Alla on aukeama maaliskuulta. Ei kaunis, mutta kätevä.

Ei ole kaunis, mutta käytännöllinen.

Näiden kalenteriaukeamien lisäksi olen käyttänyt muistikirjaa erilaisten suunnitelmien, lukujärjestysten ja seurantojen tekemiseen. Alunperin tein myös vuosisuunnitelman, mutta en ole sitä noudattanut. Olen myös näköjään huono jatkamaan seurantaa viikkoa kauemmin, joten piirtämäni monen kuukauden ruudukot ovat jääneet pitkälti täyttämättä.

Yhteenvetona sanoisin, että bullet journal on edelleen mielestäni toimiva tapa yhdistää kalenteri sekä muistikirja. Minulla on tässä rinnalla vielä puhelimen sähköinen kalenteri, jonka etu on siinä, että se hälyttää oikeaan aikaan, kun tapahtuma lähestyy. Tämän muistikirjan etu taas on se, että sinne voi hahmotella kaikenlaista sellaista, mihin puhelimen kalenteri ei anna mahdollisuutta. Jos joku pohtii menetelmän käyttönottoa voin suositella. Bullet journal voi olla täysin tekijänsä näköinen (ks. kuva yllä), eikä pidä antaa niiden upeiden visuaalisten mestariteosten masentaa. Tiettyjen merkkien systeemi on hyödyllinen, samoin tapa siirtää tehtävälistalta asioita seuraavalle viikolle. Nyt kesälomalla ei ole samanlaista tarvetta pysyä tilanteen tasalla kuin normaalissa arjessa, joten tarkoitukseni on palata kalenterin tekemiseen elokuun alusta. Ostamani muistikirja on nyt tasan puolessa välissä, joten siitä riittänee vielä yhdeksi vuodeksi. Sitten ostan uuden samanlaisen, sillä tämä tosiaankin on paras muistikirja, joka minulla on koskaan ollut.

Käytättekö te bullet journalia?

Auta, älä jyrää! Eli kuinka raivata toisten tavaroita

Julkaistu , kirjoittanut
8

(Tämä on kesän kolmas toivepostaus. Edelliset kirjoitukset täällä ja täällä.)
Meillä monilla on kokemusta siitä, että omilla vanhemmilla, isovanhemmilla tai jollain muulla sukulaisella tai läheisellä on liikaa tavaraa. On sukutaloja, kesämökkejä, vinttejä ja varastoja, jotka pursuilevat tavaraa. Raivata pitäisi, mutta tavaroiden omistaja ei enää kykene itse sitä tekemään. Eikä välttämättä edes halua – vanhemmat sukupolvet eivät välttämättä ole ollenkaan sitä mieltä, että turhasta pitäisi luopua. Aika tavaran kaupitsee, saattaahan sitä vielä tarvita ja ei saa heittää hyvää tavaraa hukkaan. Jälkipolvet tuskailevat röykkiöiden keskellä, ja pahimmillaan tilanne kärjistyy riitelyksi.

Sanotaan heti alkuun: Minä ajattelen niin, että niin kauan kuin tavaroiden omistaja on kykenevä tekemään päätöksiä, kenenkään muun ei ole syytä mennä sanomaan, mitä omaisuudelle pitäisi tehdä. Muistisairaudet ja muut poikkeustilanteet ovat tietysti asia erikseen, mutta jos ihminen on oikeustoimikelpoinen, hänellä on oikeus päättää myös omista tavaroistaan. Mielestäni ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin tavarat. Jos kenenkään hyvinvointi ei ole tavaroiden takia vaarassa, niistä on turha riidellä. (Jos taas kyse on pakonomaisesta hamstraamisesta, tarvitaan muunlaista apua, kuin mitä tässä blogissa on tarjolla.)

Toisaalta ymmärrän myös sen, että ajatus esimerkiksi omakotitalon tyhjentämisestä kertarysäyksellä on ahdistava. Työn tekeminen vähitellen helpottaisi urakkaa kovasti. En kuitenkaan usko, että kenenkään kotiin voi vain mennä ja ilmoittaa, että nyt karsitaan turhat pois. Sen sijaan asiaa kannattaa lähestyä keskustellen ja vastapuolta kuunnellen. Raivauslihakset kehittyvät vähitellen, ja vaikka itse mieluiten vain tarttuisi toimeen ja alkaisi mättää rompetta roskalavalle, parempi vaihtoehto on lähestyä asiaa hienotunteisesti.

Kuuntele ja kunnioita

Toisten tavaroiden kanssa toimiessa on hyvä pitää jatkuvasti mielessä, miltä itsestä tuntuisi olla samassa tilanteessa. Miltä minusta tuntuisi, jos joku muu tulisi karsimaan omaisuuttani? Siksi vastapuolen kuuntelu ja kunnioittaminen ovat tärkeitä. Jos sukulainen pyytää apua ulkovaraston kanssa, tee niin kuin hän toivoo, vaikka omasta mielestäsi raivaaminen olisi hyödyllisempää aloittaa täpötäydestä kirjahyllystä. Älä tee päätöksiä toisen puolesta. Toimi vain sillä alueella, josta on yhdessä sovittu tai johon olet saanut luvan. Anna sukulaisen itse päättää, mistä hän luopuu. Kunnioita hänen näkemystään, vaikka olisitkin itse eri mieltä.

Jos kyseessä on oma lapsuudenkoti, voi näkemys  eri tavaroiden tarpeellisuudesta tai säästämisestä erota toisistaan paljonkin. Vanhempien mielestä jokin voi olla tarpeeton roina, kun taas itselle se onkin tärkeä muisto lapsuudesta. Tai sitten toisinpäin. Jos sukulainen on heittämässä pois jotain, minkä itse haluaisit säästää, hänellä on siihen oikeus. Voit kauniisti pyytää, että saisit tavaran itsellesi, mikäli vaihtoehtona olisi kaatopaikka, mutta silloin vastuu tavaran säilyttämisestä siirtyy sinulle. On äärettömän epämotivoivaa karsia tavaroitaan vain kuullakseen, ettei juuri niitä saisikaan heittää pois. Kunnioita siis tavaroiden omistajan päätöksiä. On myös hyvä idea kunnioittaa toisen tavaroita. Vaikka varasto olisi täynnä millaista rojua, ei epätoivon puuskahdukset tai silmien pyörittely edistä asiaa millään tavalla. Kaikki on joskus ollut hyvää ja tarpeellista, ja omistajan mielestä tavarat voivat olla sitä edelleenkin.

Tarjoa konkreettista apua

Vanhemman ihmisen voi olla vaikea kuljettaa, nostaa, siirtää tai kantaa tavaroita. Ole siis avuksi kaikessa sellaisessa, jossa tavaroiden omistajan fyyysiset resurssit eivät riitä. Omistaja saa valita, mitä säästetään ja mitä poistetaan. Avustajien tehtäväksi jää tavaroiden pakkaaminen ja kuskaaminen oikeaan osoitteeseen; esim. kirppikselle, kierrätyskeskukseen tai jäteasemalle. Voit myös etsiä lähialueelta hyväntekeväisyyskohteita, jonne tavaroita voi lahjoittaa, tai selvittää onko alueella mahdollista tilata hakupalvelua kierrätyskeskukselta tai joltain muulta taholta. Tämä osio on ainakin omasta mielestäni se tylsin vaihe. Olisi kivempaa käydä läpi tavaroita ja lajitella niitä säästettäviin ja poistettaviin. Mutta jos tarkoitus on todella auttaa toista ihmistä vähentämään tavaroitaan, niiden pois kuljettamisesta on usein eniten apua.

Toinen konkreettinen tapa auttaa, on tehdä selvitystyötä netissä. Jos sukulaisesi haluaisi myydä jotain, voit auttaa selvittämällä esim. tori.fi:stä tai joltain muulta sivustolta, millä hinnalla vastaavanlaiset tavarat ovat käyneet kaupaksi. Tämä saattaa tuoda realismia myös raivaamiseen, jos tavaroiden omistaja alkaa hahmottaa, etteivät kaikki hänen aarteensa olekaan kovin kallisarvoisia rahallisesti. Samoin konkreettista apua voi olla siitä, että kuvaa myyntiin menevät tavarat ja tekee niistä ilmoituksen, mikäli sukulainen ei ole itse aktiivinen internetinkäyttäjä.

Helpoimmasta vaikeimpaan

Raivaaminen kannattaa aina aloittaa tavaroista, joihin ei liity tunnesidettä. Siksi myös muiden ihmisten tavaroita raivatessa kannattaa noudattaa Tavarataidoissa ehdottamaani järjestystä: ensin roskat, sitten rikkinäiset ja vasta sitten käyttökelpoiset tavarat. Mitä läheisempi tavara, sitä enemmän siihen liittyy tunnekuormaa. Siksi on hyvä idea aloittaa mahdollisimman neutraaleista tavaroista, kuten ulkovarastoista, kellareista ja vinteiltä. Niistä löytyy usein paljon sellaista tavaraa, josta luopuminen ei aiheuta niin suurta tuskaa: vanhoja, huonokuntoisia työkaluja, rikkinäistä elektroniikkaa vuosikymmenten takaa, remonteissa käytettyjä materiaaleja ynnä muuta. Tosin jos sukulainen on ollut kova tee-se-itse-mies, saattaa helpoimmat tavarat löytyä jostain toisesta kategoriasta, vaikkapa keittöstä tai jouluverhoista. Olennaista on kuitenkin aloittaa karsiminen sellaisesta paikasta, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän luopumisen tuskaa ja tunnekuohuja.

Tavaroista luopuminen on kovaa työtä. Projektia kannattaa siis pilkkoa pienempiin palasiin, ja edetä sellaista tahtia, joka sopii kaikille. On muistettava, että toisen tavaroita on aina helpompi käsitellä kuin omiaan. Siksi maltti on valttia. Lopuksi sanoisin vielä, että paras tulos tulee siten, että motivaatio tavaran vähentämiseen on niiden omistajalla, vaikka hän ei ehkä itse raivaamiseen kykenisikään. Auta, jos apua pyydetään. En usko painostamiseen, vaan keskusteluun. Jos tuntuu siltä, että yhteistyö on läheisen ihmissuhteen takia liian vaikeaa, aina kannattaa harkita ammattiapua. Suomessa toimii runsaasti ammattijärjestäjiä, jotka voivat tuoda tilanteeseen tervetullutta ulkopuolista näkökulmaa.

Toisen kodissa toimiminen ja toisen tavaroiden raivaaminen on aina haasteellista. Toistan siis sen, minkä sanoin jo aiemmin: ihmiset ovat tavaroita tärkeämpiä. Jos tavarat eivät aiheuta terveyhaittoja tai muuta vaaraa, ei niiden takia kannata rikkoa välejä läheisten kanssa.

Millaisia kokemuksia teillä on? Oletteko joutuneet neuvottelemaan raivaamisesta?

Viikon vinkit: punkkipyydys, metatyö sekä lomalista

Julkaistu , kirjoittanut
14

Oletteko kuulleet punkkipyydyksestä? Näin mökkikautena asia on ajankohtainen. Punkit ovat viheliäisiä otuksia, ja yhä useampi niistä levittää jotain inhottavaa tautia. Ahkeralle mökkiläiselle tämä menetelmä sopii, laiskemmat joutuvat vain pukeutumaan peittävästi ja syynäämään punkit joka ilta. (IS)

Jos kaipaat hieman syvällisempää luettavaa, suosittelen tätä artikkelia, jossa käsitellään perusteellisesti viime aikoina pinnalle noussutta termiä metatyö. Siis sitä suunnittelu- ja organisointityötä, jota kodeissa on väistämättä tehtävä, että kaikki pyörisi sujuvasti, ja joka tuntuu lähes poikkeuksetta lankeavan naisten tehtäväksi. Metatyö ei näy ulospäin, mutta se vie runsaasti energiaa ja aikaa – ja pahimmillaan uuvuttaa ja turhauttaa tekijänsä. Kävin aiheesta erittäin kiinnostavaa keskustelua Paikka kaikelle -ryhmässä, ja tämä aihe kiehtoo minua suuresti. En ole vielä muodostanut mielipidettä asiasta, mutta taidan tehdä podcastin aiheesta lähiaikoina!

Iltalehti listaa ajakohtaisesti asioita, jotka kannattaa tehdä ennen kuin lähtee lomalle. Jos olet pestannut jonkun kastelemaan kukkia, kannattaa pyytää, että kastelija samalla vähän liikuttelee verhoja ja sytyttelee valoja, jotta talo näyttäisi asutulta. Pidemmälle lähtiessä kiskon kaikki töpselit irti seinästä. En tiedä, onko se nykyään enää niin välttämätöntä, mutta vanhasta muistista niin kuitenkin teen.

HUOM! Tavarataidot on nyt AdLibriksen kesäalessa! Kirjan saa itselleen alle kympillä. Nappaa tästä inspiraatiota raivaamiseen!

Arkijärki-podcast 32: Kaikki pyykin pesemisestä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä seuraava toivepostaus ja podcast samassa paketissa! Pyykki on asia, josta ei arjessa pääse eroon. Sitä tulee väistämättä, muodossa tai toisessa. Vaikka vaatteiden pesuväliä pidentäisi tuulettamalla ja tahroja poistamalla, liinavaatteet on pestävä joka tapauksessa. Lakanat ja pyyhkeet eivät puhdistu ilman pesuainetta ja kuumaa vettä. Sitäpaitsi lapsiperheessä pyykin määrä voi yhdessä päivässä moninkertaistua täysin yllättäen.

Pyykkiä on siis pestävä säännöllisesti, jotta se ns. pysyisi aisoissa. Oma tapani on pestä koneellinen päivässä, mutta pyykkipäivä kerran viikossa voi toimia yhtä hyvin. Pyykki on kuitenkin niitä asioita, joissa rutiinin luominen, olipa se sitten millainen tahansa, helpottaa elämää merkittävästi.

Tiedän monien inhoavan pyykkäämistä, mutta minulle se on yksi mieluisimmista kotitöistä – ehkä juuri siksi, että se vaatii niin vähän ajattelua, ja samalla voi kuunnella äänikirjaa tai podcastia. Jos tarkoitus on pidentää vaatteiden tai muiden tekstiilien käyttöikää, oikeanlainen peseminen on avainasemassa. Väärällä pesutavalla voi pilata vaatteen käyttökelvottomaksi. Mutta aina kyse ei ole kovin dramaattisesta tapahtumasta. Jos vaaleat vaatteet pesee säännöllisesti tummien joukossa, ne muuttuvat ajan myötä vähemmän valkoisiksi. Siksi pyykin lajittelu värin, lämpötilan ja materiaalin mukaan kannattaa tehdä.

Podcastissa juttelen enemmän siitä, millaisia aineita ja välineitä käytän, millainen on nykyinen pyykkikoneeni ja miten pyykkirutiini meillä toimii. Podcastin kesto on noin 24 minuuttia, mikä yllätti itseni. En olisi uskonut, että pyykistä riittäisi näin paljon asiaa.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Vinttikomeron raivaus: tehty vaikkei täydellinen

Julkaistu , kirjoittanut
12

Eilen tartuttiin yksissä tuumin sellaiseen mörköön, joka on kummitellut to do -listalla jo pitkään. Raivattiin nimittäin vinttikomero. Kannustimena toimi taloyhtiön pihalle tuotu roskalava, joka oli juuri tällaista toimintaa varten sinne tilattu. Viikonlopun aikana lava tuli kukkuroilleen roinaa, joten vaikuttaa siltä, että moni muukin oli ollut samoissa hommissa.

Ihmisten romujen määrä on loputon.

Meidän vinttikomero oli aika kauheassa kunnossa. Sitä ei ollut koskaan sen kummemmin järjestetty eikä organisoitu. Sen sijaan sinne oli viety tavaroita sitä mukaa kun niistä oli pitänyt päästä eroon. Vintissä oli paljon tarpeellista, mutta myös paljon ihan rehellistä roskaa. Raivaaminen vain on ollut hankalaa, kun tila on pieni ja ahdas, ja tavaroita paljon.

Ennen selkeyttä tulee lisää sotkua

Komero on pitkä ja kapea, joten aloitin tyhjentämällä lattian niin, että komerossa mahtui kulkemaan. Tästä tuli heti hirveä sotku käytävälle, mutta usein on niin, että ensin tulee pahempi sotku ennen kuin tulee siistiä. Sitten aloin nostella tavaroita eri pinoihin: roskalavalle, kierrätyskeskukseen, säilytettäviin. Kannoimme lavalle kaikenlaista tarpeetonta: vessasta irroitetun kaapin, vanhan kenkätelineen, rikkinäisen valaisimen (irrotin energiansäästölamput ensin, koska ne ovat ongelmajätettä), vanhoja mappeja, tyhjiä pahvilaatikoita, rikkinäisen tuolin, vanhan lampaantaljan, jonne koit olivat tehneet pesän, sekä paljon pienempää roskaa. Suurimmat esineet olivat vanha liukuovi, joka oli jo edellisen asukkaan peruja, sekä kookas liukuovinen kaappi, jonka alkuperää en enää edes muista. Luulen, että se on kulkeutunut vintiltä toiseen jo parikymmentä vuotta. Oli helpotus päästä niistä vihdoinkin eroon.

Ehkei se välity kuvasta, mutta tässä on todella hyvä järjestys!

Kun kaikki nuo isot möhkäleet saatiin vintiltä ulos, komeroon tuli huomattavasti enemmän tilaa. Pääsin käsiksi sellaisiin laatikoihin, jotka ovat olleet pitkään hautautuneena muiden tavaroiden alle. Siten sain vintiltä lisää tavaraa pois: kaksi laatikkoa nuortenkirjoja toin sisälle, koska nyt niille on paikka lastenhuoneen kirjahyllyssä. Löysin pussillisen vanhoja pyyhkeitä, jotka olin aikanaan pakannut pois, sillä ne olivat eriparisia ja liian pieniä kylpypyyhkeeksi. Mutta ne olivatkin lastenpyyhkeitä, ja nyt meillä on lapsia. Takaisin käyttöön siis. Kassillisen vanhoja työpapereita toin alakertaan käydäkseni ne läpi – luulen, että suurin osa joutaa roskiin. Tällä tavalla raivaten vinttikomero siistiytyi silmissä. Sinne jääneet tavarat sai nyt järjestää järkevästi niin, että tilassa mahtuu myös liikkumaan. Muutamia tavaroita kannoimme suoraan autoon, ja tarkoitus on viedä ne kierrätyskeskukseen, kun seuraavan kerran lähdetään liikkeelle.

Tehty on parempi kuin täydellinen

Täydellinen ei komerosta tullut vieläkään. Minulla ei ollut aikaa eikä energiaa käydä läpi jokaikistä tavaraa, ja harkita sen säilytettävyyttä. Mutta nyt kun nuo tavarat on saatu hyllyyn ja kaikkeen pääsee helposti käsiksi, voi tätä tarkempaa raivausta tehdä pieni osa kerrallaan. Vintille jäi yksi laatikollinen kukkaruukkuja, jotka käyn jossain vaiheessa läpi, ja poistan rumat ja turhat. Vanha elfa-kori täyttyi pienemmällä sekalaisella tavaralla, mutta on ihan realistista ajatella, että setvin nekin kori kerrallaan.

Mikään ei voita läpinäkyvää muovilaatikkoa säilytyksessä

Olennaista kuitenkin on, että vintti on tämän operaation jälkeen siisti ja huomattavasti käyttökelpoisempi kuin ennen. Lastenvaatteiden kierrätys lapselta toiselle ja eteenpäin kirppikselle vaatii kohtuullisen organisoitunutta säilytystilaa, ja nyt sellaista on. Kaikki matot ovat yhdessä nurkassa, kaikki pulkat ja lumilapiot toisessa, eikä lattialla säilytetä muuta kuin matkalaukkuja. Kun pahimpia roinia saatiin pois, kaikki mahtuu nyt kaappeihin ja hyllyihin, jotka vintissä on. Lakaisin vielä lattiankin, joten lopputulos oli suorastaan hieno.

Tavoitteena on siis tylsänä sadepäivänä ottaa käsittelyyn yksi hylly kaapista tai elfasta, ja karsia seuraavaksi vähän tiheämmällä kammalla. En kuitenkaan halua lattialle enää ylimääräistä, koska se haittaa liikkumista niin paljon. Itse asiassa salaisuushan on siinä, ettei vintille alunperinkään roudata turhaa tavaraa. Tämä on hyvä pitää jatkossa mielessä. Tavarat voisi vintin sijasta kantaa suoraan autoon, ja ajella ne jäteasemalle, sen sijaan että niitä ensin säilötään vintillä monta vuotta.

Onko joku muu meinannut raivata vinttejä, varastoja tai kellareita kesän aikana?

Viikon vinkit: tavarat ja muutto, soodavinkki ja etikka huuhteluaineena

Julkaistu , kirjoittanut
24

Muutto ei ole vain muutto, vaan se paljastaa armottomasti, mitä ajattelemme tavaroistamme. Veera Kinnunen on tehnyt aiheesta mielenkiintoista tutkimusta, jonka tuloksia hän avaa tässä artikkelissa. Hän mm. tunnisti peräti 45 erilaista kanavaa, joita pitkin tavaroista hankkiudutaan eroon. Kiinnostavaa tutkimuksessa on, että eroon pääseminen ei suinkaan tarkoita aina sitä, että tavarasta todella luovuttaisiin. Se voi tarkoittaa myös sen säilyttämistä jonkun muun kotona tai jossain muussa varastossa. Tutkija tuleekin siihen tulokseen, että tavarasta on hyvin, hyvin hankalaa päästä eroon, mitä moninaisimmista syistä. Minkä me tosin kaikki täällä jo tiesimmekin! Kiintoisaa luettavaa silti, ja jos ei jaksa lukea, niin tekstin voi kuunnella myös podcastina. Linkki heti sivun alussa. (Antroblogi)

Kätevä soodavinkki, jota en tosin vielä ole itse testannut: soodalla saa lenkkareista ja muista kengistä hien hajun pois. Tietääkö joku, toimiiko tämä oikeasti? (Iltasanomat)

Minulta pyydettiin vinkkejä ekologisista siivousaineista ynnä muista. En ole asiantuntija, mutta törmäsin tähän Outi Pyyn kattavaan artikkeliin siitä, miten etikalla voi pätevästi korvata huuhteluaineen pyykissä. En käytä huuhteluainetta juuri lainkaan, mutta kyllä minulta silti löytyy huuhteluainepullo puolillaan. Mutta luettuani tämän Outin kirjoituksen, taidan heittää senkin menemään ja siirtyä kokonaan etikan käyttöön. Sen verran monipuolinen ja kätevä aine se tuntuu olevan.

Arkijärki-podcast 31: Siivousrutiinit: näin koti pysyy kunnossa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen kirjoitin siitä, miten meillä siivotaan. Mutta minä olen sellainen jatkuvasti siivoaja, eivätkä kaikki muut suinkaan ole. Niinpä pohdin tässä podcastissa, miten siivota, jos sotkut eivät satu silmiin, ennen kuin kaaos on vallannut koko asunnon. Juttelen päivä- ja viikkorutiineista, ja kerron tarkemmin, miksi omat rutiinini ovat juuri ne mitkä ovat. Asiaa mm. tiskikonerutiinista ja sängyn petaamisesta. Lopuksi kerron, miksi tavaroiden raivaaminen on myös olennaista siivousrutiinien kannalta. Podcastin kesto on noin 18 minuuttia.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS