Tämän viikon toivepostauksen aiheena on bujoilu, eli miten niin sanotun bullet journalin pitäminen on sujunut. Löysin tavan rakentaa oma kalenteri ja muistikirja bullet journal -menetelmällä noin vuosi sitten. Tutustuin siihen erilaisten videoiden ja artikkelien muodossa, ja heinäkuussa ostin suositusten mukaisen muistikirjan. Minulla on käytössä Leuchturm -merkkinen viivaton, kovakantinen kirja, johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Minulle on tärkeää, ettei kirjassa ole valmiita viivoja, koska ne jotenkin rajoittavat ajattelua ja tilankäyttöä. Kirjassa tuli kuitenkin apuviivasto mukana, ja olen sitä hyödyntänyt tehdessäni taulukoita. Lisäksi kirjassa on pari kirjanmerkkiä, sisätasku lippulappusille, sivunumerot sekä sisällysluettelo, jonka saa itse täyttää. Kannet ovat ilmeisesti nahkaa, ja täytyy sanoa että kirja on kestänyt kulutusta erinomaisesti, sillä se on päällisin puolin edelleen hyvin siisti, vaikka sitä on kuskattu mukana käsilaukuissa ja repuissa.
Tältä muistikirjani näyttää. (päällä kuulokkeiden laturi)
Mietin aika pitkään, mikä olisi optimaalinen tapa yhdistää kalenteri ja muistikirja, ja päädyin lopulta siihen, että aukeaman vasemmalla puolella on viikkonäkymä ja oikea puoli jää tyhjäksi. Sille puolelle kirjoitin monenlaisia muistiinpanoja, muistilistoja jne. Välillä sivu jäi tyhjäksi, välillä se tuli aivan täyteen. Tässä suhteessa bullet journal toimi oikein hyvin. Teen yleensä noin neljä viikkoa eteenpäin valmiiksi, mutta en sen enempää, sillä käytän kirjaa myös muihin muistiinpanoihin. Bujoiluun kuuluu merkintäsysteemi, jossa tehtävälistalta kuitataan tietyllä merkillä homma hoidetuksi, tai siirretyksi eteenpäin seuraavalle viikolle. Tätä menetelmää noudatin suunnilleen jouluun asti, sitten unohdin sen. Ylipäätään tein noita viikkonäkymiä huhtikuun alkuun saakka, mutta sitten elämä kävi niin hektiseksi, että kalenterin pitäminen jäi. Se on vähän ristiriitaista, sillä oikeastaan juuri silloin siitä olisi ollut eniten hyötyä. Bujon ylläpitäminen vie kuitenkin oman aikansa, ja kun on kiire, tuntuu ettei sitä ehdi tehdä.
Tiedän, että monille bujoilu on harrastus, jossa muistikirjan ulkonäköön käytetään runsaasti aikaa ja vaivaa. Olen nähnyt kuvia kerrassaan upeista kirjoista, jotka ovat kuin taideteoksia itsessään. Minä en kuulu tuohon joukkoon, vaan oma bullet journalini on äärimmäisen pelkistetty. Käytän vain yhtä kynää (0.7 lyijytäytekynä), en liimaile tarroja, en tekstaa kauniisti, enkä ylipäätään muutenkaan koristele kirjaani mitenkään. Sen sijaan teen funktionaalisia listoja ja merkintöjä, joista kukaan muu kuin minä itse ei saa mitään selvää. Alla on aukeama maaliskuulta. Ei kaunis, mutta kätevä.
Ei ole kaunis, mutta käytännöllinen.
Näiden kalenteriaukeamien lisäksi olen käyttänyt muistikirjaa erilaisten suunnitelmien, lukujärjestysten ja seurantojen tekemiseen. Alunperin tein myös vuosisuunnitelman, mutta en ole sitä noudattanut. Olen myös näköjään huono jatkamaan seurantaa viikkoa kauemmin, joten piirtämäni monen kuukauden ruudukot ovat jääneet pitkälti täyttämättä.
Yhteenvetona sanoisin, että bullet journal on edelleen mielestäni toimiva tapa yhdistää kalenteri sekä muistikirja. Minulla on tässä rinnalla vielä puhelimen sähköinen kalenteri, jonka etu on siinä, että se hälyttää oikeaan aikaan, kun tapahtuma lähestyy. Tämän muistikirjan etu taas on se, että sinne voi hahmotella kaikenlaista sellaista, mihin puhelimen kalenteri ei anna mahdollisuutta. Jos joku pohtii menetelmän käyttönottoa voin suositella. Bullet journal voi olla täysin tekijänsä näköinen (ks. kuva yllä), eikä pidä antaa niiden upeiden visuaalisten mestariteosten masentaa. Tiettyjen merkkien systeemi on hyödyllinen, samoin tapa siirtää tehtävälistalta asioita seuraavalle viikolle. Nyt kesälomalla ei ole samanlaista tarvetta pysyä tilanteen tasalla kuin normaalissa arjessa, joten tarkoitukseni on palata kalenterin tekemiseen elokuun alusta. Ostamani muistikirja on nyt tasan puolessa välissä, joten siitä riittänee vielä yhdeksi vuodeksi. Sitten ostan uuden samanlaisen, sillä tämä tosiaankin on paras muistikirja, joka minulla on koskaan ollut.
Käytättekö te bullet journalia?
Seurailin viime syksynä bujoilua muutamassa blogissa sekä instassa ja pinterestissä, ja inspiroiduin ajatuksesta. En kuitenkaan ole taiteilija, vaikka koristellut sivut ovatkin tosi upeita… vaan parasta tuossa on mielestäni se järjestelmällisyys sekä muokattavuus myös kesken ”kauden” 😀
Bujo-kalenterini on a5-kokoinen mappi, johon tulostin vuosikalenterin, kuukausinäkymät ja tyhjiä viikkoaukeamia sekä käytän lisänä mm. vuositason budjettiseurantasivua ja muistiinpanosivuja (tyhjiä). Kalenteriosiot on eroteltu työ- ja omiin kategorioihin välilehdillä, ja sitten on vielä pari kuitti/tarviketaskua jotka suljetaan vetoketjuilla. siellä pysyy myös kynät mukana. Että juu koko elämä siinä on tallennettuna 😀
kansiomallissa on huippua myös se, että kun kuitenkin tulee kirjoiteltua irto-muistilappuja jne, niin sitten vaan rei’ittää ja mapittaa kansioon oikeaan kohtaan. pysyy myös irtolaput mukana.
Mielenkiintoinen toteutustapa! Minulla oli aikanaan samantyyppinen valmis kalenteri, ja tykkäsin siitä kyllä. Valmistus vain lopetettiin, mikä oli tylsä juttu, ja sitten kalenterin käyttö loppui.
Minusta olisi kyllä hyvä että kaikki tähdelliset muistiinpanot, lyhyet tai pitkät, suoraan kirjoitetut tai lapuilla olevat liimattuina tai niitattuina olisivat samojen kansien sisällä, eivätkä monessa eri paikassa. Minulla periaatteessa on vuosikausia bujoilun kaltaisessa tehtävässä toiminut mustakantinen vihko, johon olen yrittänyt kerätä muistettavat asiat, ja tehdä suunnitelmat. se oli tärkeä varsinkin työaikaan, kun liikuin eri paikoissa, eikä ollut verkkotallentimia. Nyt kun olen kotioloinen vapaaherratar, samaa virkaa on tehnyt oman koneen yksityiset muistiinpanot ja nettikalenterit. Minusta ei ole liian ehdottomaan ja kurinalaisen järjestelmän käyttäjäksi, jossa on ristikontrolleja ja määrättyjä paikkoja, mitä pitää täyttää. Mutta olen nähnyt joitakin tosi upeita bujo-toteutuksia. Se on varmaan harrastuksena mainio jos tykkä siitä harrastuksena.
Minulle sopivan väljä kalenterityyppi on Ajaston Doodle (A5), jossa päivät on jaettu vain aamupäivään, iltapäivään ja iltaan. Tähän yritän merkata tärkeimmät ajallisesti muistettavat asiat. Voi kuljettaa mukana. Samoin sitä mustaa vihkoa, johon usein kirjoittelen vaikutelmia esim. junamatkoilla tai kun ei ole tietsikkaa käsillä. Varsinaista bujoilukirjaa minulla ei ole ollut. Voisi olla kiva tutustua.
Olen aina tykännyt mindmapeista, jotka auttavat hahmottamaan kokonaisuuksia. Löysin AppleStoresta kätevän ilmaisen iMindMap-ohjelman, joka on tarkoitettu lapsille. Sillä ja iPadilla nykyään rakennan kuukausisuunnitelmani ja seuraan tehtävien ja niiden osavaiheiden edistymistä eri elämänaloilla. Minulle tämä on loistava apu. Mutta on niin monia eri tapoja auttaa tilanteiden hahmottamista. Niinkuin sanoin alussa, tärkeää on että jossain on se suunnittelu- ja kontrollikeskus, johon kaikki tärkeät asiat on koottuna. Bujoilu tähtää ihan samaan, kokonaisuuden hahmottamiseen ja myös yksityiskohtien hallintaan kokonaisuuksien osina.
Bujoilu on minulle nimenomaan tapa hahmottaa kokonaisuus, ja tykkään erityisesti siitä että kaikki on samoissa kansissa. Se vähentää muistamista myös, kun riittää että ottaa yhden kirjan mukaan. Täytyy sanoa että tykkään myös tuosta punaisesta väristä, se on lempivärini ja erottuu mukavasti melkein mistä tahansa.