Viikon vinkit: tavarat ja muutto, soodavinkki ja etikka huuhteluaineena

Muutto ei ole vain muutto, vaan se paljastaa armottomasti, mitä ajattelemme tavaroistamme. Veera Kinnunen on tehnyt aiheesta mielenkiintoista tutkimusta, jonka tuloksia hän avaa tässä artikkelissa. Hän mm. tunnisti peräti 45 erilaista kanavaa, joita pitkin tavaroista hankkiudutaan eroon. Kiinnostavaa tutkimuksessa on, että eroon pääseminen ei suinkaan tarkoita aina sitä, että tavarasta todella luovuttaisiin. Se voi tarkoittaa myös sen säilyttämistä jonkun muun kotona tai jossain muussa varastossa. Tutkija tuleekin siihen tulokseen, että tavarasta on hyvin, hyvin hankalaa päästä eroon, mitä moninaisimmista syistä. Minkä me tosin kaikki täällä jo tiesimmekin! Kiintoisaa luettavaa silti, ja jos ei jaksa lukea, niin tekstin voi kuunnella myös podcastina. Linkki heti sivun alussa. (Antroblogi)

Kätevä soodavinkki, jota en tosin vielä ole itse testannut: soodalla saa lenkkareista ja muista kengistä hien hajun pois. Tietääkö joku, toimiiko tämä oikeasti? (Iltasanomat)

Minulta pyydettiin vinkkejä ekologisista siivousaineista ynnä muista. En ole asiantuntija, mutta törmäsin tähän Outi Pyyn kattavaan artikkeliin siitä, miten etikalla voi pätevästi korvata huuhteluaineen pyykissä. En käytä huuhteluainetta juuri lainkaan, mutta kyllä minulta silti löytyy huuhteluainepullo puolillaan. Mutta luettuani tämän Outin kirjoituksen, taidan heittää senkin menemään ja siirtyä kokonaan etikan käyttöön. Sen verran monipuolinen ja kätevä aine se tuntuu olevan.

Viikon vinkit: muuttajan tavaraähky, roskapussien korvaajat ja kierrätystesti

Tässä pitkässä artikkelissa pohditaan, auttaako konmari muuttajaa pääsemään tavaroista eroon, ja mitä eroa on nuoremmilla ja vanhemmilla muuttajilla. Tavaraähky iskee yleensä muuton yhteydessä, mikä on ymmärrettävää, koska silloin joutuu silmätysten kaiken omaisuutensa kanssa. Myös ne tavarat, joita ei yleensä edes muista, tulevat yhtäkkiä vastaan ja päätöksiä pitäisi tehdä. (YLE)

Vaikka en ole asiasta pitkiin aikoihin kirjoittanut, vältän edelleen muovipusseja kaupoissa. Ja tiedättekö mitä! Vihdoinkin tämä alkaa näkyä myös kodin muovikassivarastoissa. Kyllä niitä edelleen riittää, mutta nyt ollaan jo siirrytty sellaisiin hankalampiin kasseihin roskiksina. Siis sellaisiin, jotka on tehty paksummasta muovista, ovat normaalia isompia tai pienempiä tai oudon muotoisia. On siis mahdollista, että nuo vuosikausien muovikassivarastot saadaan vielä loppuun. Sitten kun muovikassit loppuvat, täytyy miettiä, mihin roskat laitetaan. Tässä on kattava lista ehdotuksia roskapusseiksi, jos kaupan kassit loppuvat. Listalta puuttuu vinkki jonka luin Ilana Aallon blogista: roskiin menevän t-paidan voi harsia kauluksen ja hihojen kohdalta umpeen, ja täyttää paidan sitten roskilla. (YLE)

Tästä linkistä voit testata, osaatko kierrättää muovin oikein. Saat vastattuasi myös oikean vastauksen. Voin hengähtää helpotuksesta, sain onneksi täydet pisteet. (Karjalainen)

Arkijärki-podcast 21: Muuttamisesta ja purkamisesta

Tässä podcastissa käsittelen muuttoa vähän eri näkökulmasta kuin ennen. Olen kirjoittanut muuttamisesta siitä näkökulmasta, miten pakkaamisesta pääsee helpoimmalla kahdesti: Mitä tiedän muuttamisesta ja Mitä tiedän pakkaamisesta. (Olen myös linkittänyt muuttoon liittyviä artikkeleita, niitä löytää hakusanalla muutto.) Niissä keskityn enemmän siihen, miten muuton alkupäässä kannattaa toimia. Lukijan pyynnöstä tein nyt podcastin siitä, miten muuttoa voi helpottaa siinä vaiheessa, kun tavaroita puretaan. Mieleeni tuli pari olennaista asiaa

  • etukäteissuunnittelu sen suhteen, minne tavarat uudessa kodissa laitetaan
  • pakkauslaatikoiden huolellinen merkitseminen, niin että tavarat menevät perillä suoraan oikeaan huoneeseen

Tämä oli kiinnostava näkökulma! Toivottavasti näistä ajatuksista on jollekin muuttajalle hyötyä. Podcastin kesto on 17 minuuttia.

Tilaa podcast iTunesista tai Acastista. Kaikki aiemman podcast-jaksot löytyvät täältä.

Viikon vinkit: tosi vanhat vaatteet, siivousaineiden kemikaalit ja onnistunut muutto

Voi olla että näitä vinkkejä harvemmin tarvitsee, mutta minusa oli kiinnostavaa lukea, miten vaate saadaan säilymään käyttökelpoisena jopa yli sata vuotta. Tyypillisesti tällainen sukupolvelta toiselle siirtyvä vaate on kastemekko. Minusta tuollainen tapa on viehättävä, ja lisäksi oikeasti hyvin järkevä. Vauva tarvitsee mekkoa yhden kerran elämässään, joten yksi vaate kyllä kestää useammat ristiäiset. Suvussani on myös säilynyt neljän sukupolven morsiuspuvut. Vanhin on vuodelta 1920, joten näistä tämän artikkelin vinkeistä todella alkaa olla hyötyä sen säilyttämisessä.

Onko siivousaineissa vaarallisia kemikaaleja? Tässä artikkelissa siihen annetaan vähän epämääräinen vastaus, jonka perusteella sanoisin että voi ollakin. Mutta jos on, siitä pitää olla merkintä. Samalla voi miettiä, mikä on vaarallista. En pidä tavallista nestemäistä pyykinepesuainetta varsinaisesti vaarallisena, mutta ei sitäkään pidä esimerkiksi juoda. Jos haluaa mennä täysin myrkyttömällä linjalla, etikka ja sooda toimivat yllättävän pitkälle. (MeNaiset)

Lopuksi äärimmäisen informatiivinen artikkeli oikeaoppisesta muuttamisesta. Nämä kaikki ohjeet ovat hyviä ja aivan taatusti helpottavat mitä tahansa muuttoa. Ainoa lisäys olisi, että jos muuttotavaroiden joukossa on piano, turvaudu pianon kuljetuksiin erikoistuneeseen firmaan. He osaavat siirtää soittimen turvallisesti ilman että se, tai kenenkään selkä hajoaa. (YLE)

Pääsiäisen linkkivinkit: kaupan merkit, huonekasveja ja muuttovinkkejä

Törmäsin tällaiseen pari vuotta vanhaan mutta kiinnostavaan juttuun kaupan omista merkeistä ja brändituotteista. Jutussa avataan eri merkkien laatu- ja hintaeroja, sekä valmistusmaita. (Kuningaskuluttaja)

Harkitsen hankkivani viirivehkan. NASAn mukaan se on erinomainen huoneilman puhdistaja. (MeNaiset)

Iltalehden miniuutisesta käy ilmi, että liika roina aiheuttaa eniten muuttostressiä. Asia on melko helppo ratkaista – tiedätte kyllä miten. Tästä tuli muuten mieleen, että kuuntelin vastikään erästä organisoimiseen liittyvää podcastia, jossa kävi ilmi että joku on jopa kirjoittanut kirjan siitä, kuinka muutetaan.

Samaan teemaan liittyen löysin arkistoistani Talouselämän vinkkejä, kuinka säästää rahaa ja hermoja muuttaessa. Nämä ovat viime kesältä, mutta aivan päteviä neuvoja silti.

Mitä tiedän pakkaamisesta

Vaatteet: Jos on mahdollista käyttää henkarilaatikoita, ne nopeuttavat prosessia merkittävästi sekä pakatessa että purkaessa. Muuten henkarilla roikkuvat vaatteet kannattaa pujottaa jätesäkkiin niiden vielä roikkuessa tangolla. Säkin suu suljetaan tiukasti siten, että koukut jäävät ulkopuolelle nippuun. Tällaista pakettia on helppo siirrellä ja kaikki pysyy mukana. Purkaessa koukut nostetaan tangolle, ja sitten vasta avataan pussi.

Hyllyillä olevat vaatteet voi pakata joko matkalaukkuihin tai laatikoihin. Mitä siistimmin viikattu, sen vähemmän vaate vie tilaa ja sitä enemmän niitä mahtuu yhteen laatikkoon.

Astiat: Särkyviä esineitä voi suojata monella tavalla. Yksi vaihtoehto on kääriä niitä pyyhkeisiin. Hyvä puoli tässä on se, että pyyhkeet (ja mahdolliset muut liinavaatteet) tulee muutettua hyötykäytössä. Huonoja puolia on kaksi: ensinnäkin pyyhkeet vievät laatikosta paljon tilaa, ja toiseksi ne täytyy purkamisen jälkeen vähintäänkin viikata uudelleen kaappiin, joskus jopa pestä.

Sanomalehti on perinteinen menetelmä, joka on muuten toimiva, mutta valitettavasti painomuste sotkee hyvin herkästi. Olen käyttänyt myös varsinaista pakkauspaperia, joka on vähän silkkipaperia paksumpaa mutta tavallista paperia ohuempaa ruskeaa paperia, joka on valmiiksi leikattu isoihin arkkeihin. Paperi oli erittäin kätevä ja riittoisa pakkausmateriaali, ja harkitsisin kyllä sen käyttöä uudelleenkin, jos olisi oma muutto edessä.

Kirjat: suunnilleen yksi hyllymetri kirjoja menee yhteen laatikkoon. Varmista, että laatikko kestää kirjojen painon. Jos laatikko tulee liian täyteen, siitä voi tulla liian painava liikutella.

Taulut ja peilit: mitä arvokkaampi ja painavampi, sitä enemmän kuplamuovia, teippiä ja kulmasuojia käyttöön. Suunnilleen samankokoiset taulut voi pakata yhdessä, kuvapuolet vastakkain, kuplamuoviin teipattuna.

Huonekalut: Suojaa herkät huonekalut muovilla. Sohvatyynyt yms. kannattaa pakata erikseen omiin pusseihin, sillä huonekaluja joudutaan usein esim. kääntämään pystyyn, jotta ne mahtuisivat hissiin.

Lamput kannattaa huputtaa jätesäkillä tai vanhoilla pesulan pukupusseilla. Keri jalkalampun johto nippuun ja teippaa valaisimeen kiinni.  Pöytälaatikot, kaappien ovet yms. kannattaa teipata kunnolla kiinni, etteivät ne aukeile ja putoile siirrettäessä. Pakkauskelmu on erittäin kätevä suojauksessa, se on kuin elmukelmua, mutta leveämpää ja isossa rullassa. Sillä voi suojata vaikka mitä.

Rullaa matot ja laita ne mattopusseihin tai muuhun suojamuoviin. Jos muovia ei ole, teippaa rulla tiukasti kiinni, jottei se aukea kannettaessa.

Jätä pianon siirtely suosiolla ammattilaisille.

Muuta: Pakkaa laatikot niin, että ne voi pinota päällekäin. Nokkakärryihin menee ainakin neljä laatikkoa yhtä aikaa. Pakkaa kaikki ulopäin törröttävät tavarat samaan laatikkoon, joka pinotaan päällimmäiseksi, esim. sateenvarjot yms.

Mieti kauanko pakkaamiseen menee aikaa, ja lisää siihen 50% lisää, jolloin lähestyt todellisuutta. Tämä perustuu omiin optimistisiin kuvitelmiin ja karuun todellisuuteen, mutta epäilisin, että ihmisillä on samanlainen taipumus yliarvioida omat voivat ja ajankäyttö.

Tässä parhaat vinkkini – unohtuiko jotain? Lisätkää kommentteihin!

Mitä tiedän muuttamisesta

Kun ensimmäisen kerran muutin siten, että olin itse yksin vastuussa tavaroiden pakkaamisesta, lähestymistapa oli aika suoraviivainen. Ajattelin esimerkiksi, että vaatteet voi pakata jätesäkkeihin niin, että hylly kerrallaan vain pyyhkäistään vaatteet pussinpohjalle… Niin teinkin, mutta ei se onnistunut ihan niin kätevästi kuin olin kuvitellut. Lisäksi muistan sen hämmästyksen, kun tavaraa riitti aina vaan senkin jälkeen, kun ”kaikki” oli muka jo pakattu. Silloin en vielä osannut ottaa huomioon, että myös sellaiset paikat pitää tyhjentää, kuten vaikka tiskipöydän alla oleva kaappi tai hattuhylly. Tämä tietysti sai aikataulut venähtämään aika pahasti ja laatikot loppumaan kesken.

Tuosta muutosta on nyt kymmenisen vuotta, ja matkan varrella kokemus on karttunut aika lailla. Viikonloppuna vastasin ensimmäisen kerran yksin toisen ihmisen muutosta – mummini muutti uuteen kotiin. Tätä muuttoa helpotti se, että vanhaa asuntoa oli voitu tyhjentää vähitellen parin viime viikon aikana, joten esimerkiksi suurin osa käyttöastioista oli jo siirretty. Tavaroita oli myös karsittu etukäteen kierrätykseen, mm. vaatteita ja muutama huonekalu. Pääasiallinen pakkaaminen oli kuitenkin minun vastuullani ja Niemen pojat hoitivat sitten tavaroiden kantamisen ja siirtämisen asunnosta toiseen.

Aiemmin inhosin muuttoja sydämeni pohjasta. Se johtui siitä, etten ymmärtänyt panostaa kunnollisiin välineisiin. Jos tavarat pakataan pusseihin, nyssäköihin, eri kokoisiin pahvilaatikoihin ja kaikenkarvaisiin kasseihin, niiden siirtely on todella rasittavaa. Jos taas kaikki on siisteissä pinottavissa laatikoissa, muuttaminen on paljon helpompaa ja nopeampaa, samoin purkaminen.

Seuraavassa tärkeimmät asiat, jotka olen muuttamisesta vuosien aikana oppinut. Tämä lista edustaa henkilökohtaista näkemystäni, joka perustuu lähinnä kantapään kautta opittuihin juttuihin.

  1. Kunnon muuttolaatikot. Suosittelen sellaisten vuokraamista, jos budjetti antaa periksi. Kakkosena tulevat pahviset muuttolaatikot, mutta niiden laaduissa on eroja. Esim. Niemeltä ostettavat ovat superhyviä, Bauhausin vastaavat taas aivan höttöjä. Epämääräiset laatikot hankaloittavat muuttamista, koska niitä ei voi pinota kunnolla ja pahimmillaan ne hajoavat ennen uutta määränpäätä.
  2. Tarpeeksi monta laatikkoa. Laatikko per neliö on minimi. Ellet siis ole minimalisti, jolla ei ole mitään ylimääräistä.
  3. Runsaasti kuplamuovia, leveää maalarinteippiä, jätesäkkejä, ja vähintään yksi kunnollinen, leveä musta tussi. Suosittelen tutustumista muuttofirmojen valikoimaan. Esimerkiksi pahvilaatikot, joihin vaatteet voidaan nostaa suoraan henkareissa, ovat äärimmäisen käteviä ja lisäksi ne toimivat kausivaatteiden säilytyksessä muuton jälkeen. Tavaroiden suojaaminen kunnon materiaaleilla on todistetusti helpompaa. Olen kokeillut.
  4. Kun miettii kauanko pakkaamiseen menee, pitää muistaa myös kaikki muutkin tavarat, paitsi ne jotka ovat kaapeissa: lamput, taulut, peilit ynnä muut, jotka täytyy irroittaa ja lisäksi suojata.
  5. Ota huomioon, että myös vintti tai kellari pitää tyhjentää. Samoin parveke. Nekin tavarat on laitettava johonkin.
  6. Suljettujen laatikoiden päälle kannattaa kirjoittaa mahdollisimman isolla ja selkeästi mitä siellä on.
  7. Selkeä työnjako. Yksi ihminen vastaa yhden alueen pakkaamisesta. Tämä lisää selkeyttä ja tavarat löytyvät helpommin. Mitä useampi kokki, sen sekavampi soppa.
  8. Jos on taloudellisesti mahdollista, palkkaa ammattilaiset kantamaan. Kantaminen on rasittavaa, työlästä ja tavaroita menee helposti rikki. Itse jätän nykyisin homman suosiolla muuttofirman reippaille pojille, mutta muistan kyllä monta muuttoa, jotka tehtiin kaverivoimin. Jos pyydät kavereita apuun, pyydä mahdollisimman monta, ja tarjoa päälle kunnon juomat ja ruoat. Sillä lailla kukaan ei joudu rehkimään liikaa ja kaikille jää toivottavasti hyvä mieli.
  9. Karsi etukäteen mahdollisimman tehokkaasti. Älä muuta sellaista, mitä et käytä tai tarvitse tai halua omistaa.

Tätä kirjoittaessa huomasin, että onhan minulla vielä sanottavaa itse pakkaamisesta. Se tulee kuitenkin seuraavassa postauksessa, koska tämä venyy muuten liian pitkäksi.

Millaisia vinkkejä lukijakunnalla on muuttamiseen liittyen?

Muuttohommia

Pari päivää blogihiljaisuutta johtuu siitä, että olen torstaista lähtien pakannut, siirtänyt, kantanut ja purkanut tavaroita. Toisin sanoen olen ollut päävastuussa eräästä muutosta. En ole itse muuttamassa, vaan muutan lähisukulaiseni puolesta. Aiheesta on tulossa pitempi postaus kaikkien olennaisten ohessa opittujen vinkkien kera, mutta kerronpa tässä sen tärkeimmän:

Muuttolaatikoita ei voi koskaan olla liikaa.

Ellet ole todellinen minimalisti, joka omistaa tasan yhden lautasen, haarukan ja veitsen, muuttolaatikoita menee vähintään yksi per asuinneliö. Se kuulostaa isolta määrältä, mutta uskokaa minua ja muuttofirmoja, vähemmällä ei pärjää. Tai siis pärjää tietenkin siinä tapauksessa, että tavarat pakataan miljoonaan pussiin ja nyssäkkään. Joiden kanniskelu ja siirtely on tuskaa.

Sen sijaan jos tavoitteena on, että omaisuus mahtuu laatikoihin, oikea määrä on laatikko per neliö. Ja lisäksi reilusti mustia jätesäkkejä. Mutta palaan aiheeseen maanantaina. Nyt painun takaisin purkuhommiin.

Pariisilainen vaatekaappi

Muistatteko, kun vuodenvaihteessa autoin ystävääni karsimaan vaatekaappinsa lähes minimiin? Syy oli siinä, että hän oli muuttamassa Pariisiin, eikä aikonut ottaa mukaan kuin yhden matkalaukun. Kaiken mukaan otettavan piti mahtua siihen. Matkalaukku oli kieltämättä suurin koskaan näkemäni – tiedän, koska se on oikeasti minun mutta lainasin sen mieluusti pois tilaa viemästä. Raivattava vaatemäärä ei ollut massiivinen, mutta urakka vei kuitenkin useamman tunnin. Tuloksena oli yksi iso matkalaukku jossa oli kaikki talvivaatteet, ja yksi pienempi matkalaukku täynnä kesämekkoja. Jälkimmäinen toimitettiin perille kevän kynnyksellä. Kaikki muu laitettiin kirppikselle.

Haastattelin kaveriani, koska minua kiinnosti, miten elämä on sujunut minimalistisen vaatevaraston kanssa. Tässä kysymykset ja vastaukset:

EDIT: blogipohja oikuttelee, enkä saa noita rivivälejä siisteiksi. Pahoittelen!

Kysymys: Millainen fiilis jäi Suuren Karsinnan jälkeen?

Vastaus: Suuren karsinnan jälkeen oli heti välittömästi todella tyhjä olo. Tuli sellainen olo että tässäkö tämä elämäni on, muutamassa matkalaukussa? Vaikka kyse on pelkistä vaatteista, asia ei ole niin yksinkertainen. Vaatteisiin liittyy aika paljon tunteita. Niistä tulee mieleen paljon muistoja. Siinä ja siinä tilanteessa olin tämä vaate päällä. Kun alkushokista oli toipunut, tuli ihan mielettömän hyvä ja puhdistunut fiilis. Järjestäytynyt olo ja hyvä mieli.

K: Oletko kaivannut yhtään vaatetta, joka meni kirpputorille? Tai muistatko enää edes, mitä sinne laitettiin?

V: En edes muista mitä vaatteita meni kirpparille ja mitkä meni roskiin. Enpä ole juuri mitään kaivannut. Yksi valkoinen paita on käynyt mielessä. Sen olisin kuitenkin voinut säästää ja ottaa mukaan. Se olisi ollut täällä käyttökelpoinen vaikka ei siltä kotona tuntunutkaan. (Toim. Huom: YKSI vaate on käynyt mielessä! Sanoisin, että karsinta oli onnistunut.)

K: Millaista on ollut elää matkalaukkuun mahtuvan vaatevaraston kanssa? Hyvät ja huonot puolet?

V: Onhan se vaatevarasto väistämättä melko pieni, tiettyissä tilanteissa tulee olo että olenko mä aina näissä samoissa vaatteissa, vaikkapa lähdössä ulos. Toisaalta ulkomailla tapaa niin paljon uusia ihmisiä, että ne vaatteet ovat tuttuja ja samoja vain itselle.
Hyvä puoli on että ei joudu suurten vaatevalintojen äärelle, kun ei ole niin montaa mistä valita.
K: Oletko käyttänyt jokaista vaatetta, joka pakattiin mukaan? Vai tuliko mukaan jotain turhaakin?
V: Vaikka vaatteita on mukana vähän, siltikään jokaista vaatetta en ole käyttänyt. Lähinnä tosin joitakin juhlamekkoja. Arkivaatteista lähes kaikki on ollut käytössä.
K: Miten valittu vaatevarasto on toiminut? Ts. osasitko pakata sopivanlaisia vaatteita, vai tuntuuko että jotain puuttuu tai oli liikaa?
V: Vaatevalikoimani oli melkoisen suppea lähtökohtaisestikin, ennen karsintaa. En ole ollut koskaan erityinen  shoppailija tai seurannut kummemmin muotia. Mukaanotetut vaatteet ovat toimineet hyvin. Täällä tosin on tullut tarve pukeutua lähtökohtaisestikin siistimmin. Monet perusvaatteeni Suomessa tuntuu täällä Pariisissa liian ”arkisilta”. Tullut tarve pukeutua yleisesti paremmin/tyylikkäämmin.
K: Oletko shoppaillut paikan päällä vaatteita/asusteita? Miksi?
V: Paikanpäältä olen shoppailut äärimmäisen vähän johtuen minimalistisesta budjetistani. Houkutus on ollut kuitenkin suuri. Tosin täällähän on paljon myös kivoja Vintage-liikkeitä joihin täytynee tutustua.
K: Millaisia vinkkejä antaisit ihmiselle, joka haluaisi ruveta karsimaan omaa kaappiaan?
V:  Karsiessa kannattaa surutta heittää kaikki pois mikä yhtään on jäänyt pitämättä. Myös ne vatteet mistä tykkää, mutta mihin liittyy huonoja muistoja. Ei niitä kaipaa myöhemmin. Ja tosiaan kaikki mitkä edes mietityttää tyyliin ”pidänköhän tätä”. Pois vaan! Siivouksen jälkeen olo on todell vapautunut ja kevyt.
K: Mitä luulet että jatkossa tapahtuu? Jatkatko minimalistisella linjalla, vai luuletko että vaatteita kertyy jatkossa lisää?
V: Luulen että ostelen jonkin verran Pariisi-käyttöön vaatteita täältä. Mutta olen huomannut että varsin pienellä valikoimassa toimivia vaatteita pääsee varsin pitkälle. Joten minimalistinen yleisvire jatkuu!

Vaatekaapin mullistus

Ystäväni muuttaa ulkomaille, ja autoin häntä viikonloppuna käymään koko vaatekaapin läpi. Tavoitteena oli seuloa esiin ne vaatteet, jotka otetaan mukaan sekä päättää, mitä jäljelle jääneille tehdään. Minusta projekti oli erittäin mielenkiintoinen ja hauska, kaverin mielialat taas vaihtelivat ahdistuksesta innostukseen. Hänellä tosin oli se rankempi rooli, sillä minähän en tehnyt mitään päätöksiä, ainoastaan autoin tekemään niitä.

Muutaman tunnin aikana käytiin kirjaimellisesti kaikki vaatteet läpi, talvitakeista sukkahousuihin asti. Systeemi oli melko yksinkertainen. Käytössä oli kaksi matkalaukkua, joista isompaan laitettiin suoraan kaikki ne vaatteet, jotka olivat nyt lähdössä mukaan.  Kohdemaan keskilämpötilat ovat talvella alle 10°C, joten kesämekkoja oli turha pakata vielä tässä vaiheessa mukaan. Pienempään siis siirrettiin odottamaan kesäkengät ja -vaatteet, jotka tulevat myöhemmin keväällä perässä. Ystäväni oli valmistautunut urakkaan pesemällä viime viikkoina ahkerasti pyykkiä, joten ns. puolipitoisia ei juurikaan ollut, vaan suurinosa vaatteista oli matkalaukkuvalmiina.

Näistä lähtökohdista ruvettiin hommiin. Ensimmäisen hyllyn sisältö vedettiin sohvalle, ja vaatekappale kerrallaan alkoi arviointi: mukaan vai ei? Olimme sopineet etukäteen säännöiksi, että mukaan lähtee vain sellaisia vaatteita, jotka miellyttivät niiden omistajaa, tuntuivat kivoilta päällä ja olivat ehjiä, puhtaita, sopivia ja istuvia. Logiikkana oli, että arvokasta matkalaukkutilaa ei kannata täyttää vaatteilla, joita todennäköisesti ei tule pidettyä. Niinpä matkalaukkuihin kelpuutettiin vain sellaisia vaatteita, joista kaverini aidosti tykkäsi.

WP_000492

Tästä lähdettiin liikkeelle…

Heti alussa kävi selväksi, että kahden ihmisen voimin tällainen työ sujuu helpommin. Omia vaatteita on aika vaikea tarkastella objektiivisesti, niihin liittyy niin paljon muistoja, tunteita ja  mielikuvia, että fokus katoaa helposti. Siksi oli hyvä, että minä olin muistuttamassa olennaisesta aina, kun pakkaajan ajatus alkoi harhailla. Osa vaatteista oli helppoja: mukaan lähti suurin osa niistä vaatteista, jotka muutenkin olivat päivittäisessä käytössä. Kirppikselle taas päätyi paljon sellaisia vaatteita, joita ei oltu pidetty vuosikausiin, mutta jotka olivat lymyilleet kaapissa vanhasta muistista vuosikausia. Hankalat kappaleet puettiin päälle, ja tehtiin uusi arvio: Onko se kiva? Oikean kokoinen? Omaa tyyliä? Ja ennen kaikkea – tuleeko se päällä hyvä fiilis? Minusta viimeinen kysymys oli oikeastaan olennaisin. Omista vaatteista pitäisi tulla itselle hyvä olo.

Tällä tyylillä edettiin ensin vaatteet, sitten kengät ja ulkovaatteet ja lopuksi alusvaatteet. Aikaa kului useampi tunti, välillä käytiin lounaalla tankkaamassa energiaa. Vähitellen vaatteista alkoi erottua kolme selkeää ryhmää: mukaan otettavat, pois heitettävät sekä pieni joukko sellaisia säilytettäviä vaatteita, joita ei kuitenkaan ollut tarkoitus ottaa mukaan.

Kun jyvät oli seulottu akanoista,  käytiin vielä varsin vaikuttavan kokoisen ehkä-pinon kimppuun uudelleen. Kävi ilmi, että valtaosa poisjätettävistä oli suoraan menossa kirpputorille. Roskiin heitettiin muutama  rikkinäinen vaate ja jalkine, joiden korjaaminen enää kannattanut. UFFille pudotettiin yksi kassillinen pitokuntoista vaatetta, jonka myyntiarvo olisi ollut hyvin pieni. Loput pakattiin kirpputorille meneviin laukkuihin.

...ja tähän päädyttiin.

…ja tähän päädyttiin.

Nostan kyllä hattua ystävälleni, joka kutisti vaatekaappinsa puolen päivän aikana noin reiluun kolmasosaan entisestä. Ei ihan helppo tehtävä. Tuli vahvasti mieleen, ettei omankaan kaapin mullistus olisi pahitteeksi. Itse karsin tosin melko säännöllisesti keväisin ja syksyisin, mutta olisi varmasti hyvin valaisevaa luoda kerralla katsaus koko garderoobiin. Toista on helppo auttaa, mutta omien vaatteiden kanssa tulisi varmaan itselle samat haasteet vastaan. Kaverin kirpputorikassiin päätyi esimerkiksi useita vaatteita, joissa ei oikeastaan ollut yhtään mitään vikaa. Ongelma oli siinä, että ne eivät loppujen lopuksi olleet tuntuneet ”omilta”, ja siksi jääneet lähes pitämättä. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että jos vaatetta ei ole osannut pitää tähän saakka, on todennäköistä että se jäisi pitämättä myös jatkossa. Tiedän, että omassa kaapissani on muutamia samaan kategoriaan kuuluvia vaatteita. Vielä jos sellaisen on saanut lahjaksi, on pois laittaminen sitäkin hankalampaa.

Paras lopputulos on kuitenkin luultavasti se, että kaverin kaapissa on nykyisin ainoastaan hyviä vaatteita. Hätäpäiset paniikkiostokset on karsittu pois, samoin kuin menneiden aikojen haamut ja muuten vaan loppuun kulutetut arkivaatteet. Tätä kirjoittaessa tulee todellakin sellainen olo, että oma kaappi kokee ensi vuoden aikana samanlaisen mullistuksen. Sillä välin kaikki kaverit (ja miksei muutkin) – kaipaatteko kaappikonsulttia? Täällä olisi yksi vapaaehtoinen 🙂