Jääkaapin tehopesu

En ole vielä saanut kerättyä tarpeeksi motivaatiota kirjahyllyn aloittamiseen. Sen sijaan tein siivous- ja raivausoperaation, joka oli ehdottomasti kriittisemmällä polulla. Nimittäin pesin ja raivasin jääkaapin. Tuli tarpeeseen.

Jääkaappi on siitä petollinen kohde, että sinne kertyy likaa huomaamatta. Päällisin puolin voi näyttää olevan ihan siistiä, mutta kun tarkastelee vähän syvemmältä, karu totuus paljastuu. Meidän jääkaapissa on hyllyjen takareunassa sellainen lista, joka estää ruokia ottamasta kiinni jääkaapin seinään. Listat ovat muovia, ja ne ovat periaatteessa irroitettavissa itse hyllystä, vaikka se onkin hankalaa. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että listan ja lasisen hyllyn väliin pääsee kosteutta, ja arvatkaa miltä näyttää, siellä saa kaikki rauhassa muhia. Varsin vastenmieliseltä. Ongelma on siinä, että sinne listan ja takaseinän väliin ei näe mitenkään. Toisaalta hyllyt ovat normaalisti täynnä tavaraa, ja ainoa tapa jolla tilanteen voisi tarkistaa, on tyhjentää koko hylly ja vetää se kokonaan ulos. Sitä ei tule spontaanisti tehtyä.

Olin aika pitkään jo katsellut, että jääkaapin hyllyt voisi pyyhkiä. Mutta kun vedin ensimmäisen hyllyn ulos pyyhittäväksi, ja havaitsin kasvustot listan takaa, totesin että jääkaappi olikin perusteellisen putsauksen tarpeessa. Ei siis auttanut muu, kuin tyhjentää koko kaappi viimeistä purkkia myöten, irrottaa kaikki mahdolliset osat ja pestä ne kuumassa vedessä tiskiaineella.

Samalla tuli tietysti käytyä kaikki ruoka-aineet käytyä läpi. Tämä inventaario oli myös odottanut optimaalista hetkeä jo jonkin aikaa (eli siis en ollut vain jaksanut ryhtyä), ja täytyy sanoa, että sekin tuli tarpeeseen. Jostain syystä ainakin meidän jääkaappiin meinaa jäädä sellaisia jämäpohjia, joita jostain syystä ei tule käytettyä loppuun. Sitten ne vähitellen muuttuvat entistä nuhjuisemmiksi, jolloin niitä ei ainakaan tule käytettyä, ja lopulta ne on vain pakko laittaa roskiin. Tunnistatteko tätä? Jotenkin epäilen, ettei tämäkään ole aivan uniikki ilmiö…

Tällä kertaa jääkaapista löytyi mm. pari kuivahtanutta kevätsipulin vartta, melkein loppuun käytetty sinappituubi, noin millilitra kalakastiketta (toinenkin pullo oli jo hankittu), ketjap manis -kastiketta viiden vuoden takaa ja kaikkea sen sellaista. Poistin nyt kaapista kaikki vanhentuneet tuotteet ja järjestin jäljelle jääneet sillä lailla, että kaikki on näkyvissä ja oikealla paikalla. Suosin sellaista järjestystä, joka hyödyntää jääkaapin luontaista lämpövaihtelua. Koska kylmintä on alhaalla, alimmalla hyllyllä on valmiit ruuat, sitä seuraavalla juustot ja leikkeleet, keskellä jugurtit, viilit ja muut maitotuotteet ja ylimmällä eli lämpimimmällä hyllyllä on juomat, joiden ei säilyvyyden takia edes tarvitsisi välttämättä olla kylmässä.

Miten on teidän jääkaappienne laita?

Viikon vinkit: Paikka kaikelle, vanhat mausteet ja siivousrytmi

Ilanan kirja Paikka kaikelle on nyt ilmestynyt. Se on minulla lukulistalla, mutta vaikuttaa siltä että olemme aika samoilla linjoilla, mitä tulee kodin raivaamiseen. Hänkin puhuu mm. pula-ajan mentaliteetista ja omistamisen ilosta. Mielenkiinnolla odotan, että saan kirjan käsiini.

Oletko joskus miettinyt, mitä tehdä vanhentuneille mausteille? Evira kertoo vastauksen. Vaaraa ne eivät aiheuta, vaikka ruokansa maustaisikin vanhaksi menneellä mausteella, mutta maku ei välttämättä ole kohdallaan.  Itse olen käyttänyt ja käytän vähän vanhaksi menneitäkin mausteita. Jos maku on ok, niin sekaan vaan. (YLE)

Kuinka usein pitäisi imuroida? Vaihtaa lakanat? Siivota? Martat tietää. Tässä jutussa on hviä nyrkkisääntöjä kaikkiin kodin siivoustoimiin, jos joskus on ”oikeaa” toimintatapaa pohtinut. Riippuen ihmisestä usein maalaisjärki riittää – sitten siivotaan kun näyttää liian sotkuiselta. Mutta tiedän myös, että on monia ihmisiä, joille tällainen toimintamalli ei sovi. Silloin viikkorutiinit ovat tosi käteviä. Jos pyyhkeet vaihtaa joka lauantai, ei tarvitse miettiä ovatko ne jo tarpeeksi likaiset vai eivät. (IL)

Kuinka selvitä joulukaaoksesta, eli joulun jälkeinen raivaus

Oletteko huomanneet ilmiötä, että ennnen joulua siivotaan ja sitten joulun jälkeen siivotaan lisää? Olen ihmetellyt tätä monena vuonna. Koti on siisteimmillään juuri ennen kuin istutaan joulupäivälliselle mutta sen jälkeen kun lahjat on aukaistu, kaaos on kauhea. Näin on ollut kaikissa paikoissa, joissa olen joulua viettänyt, joten epäilen tämän olevan suhteellisen yleinen ilmiö.

Kun syödään hyvin, tulee paljon tiskiä. Meillä on jouluisin alkuruuat (kalat), pääruoka (kinkku) ja vielä jälkiruoka. Tänä vuonna pöydän ääressä istui 9 ihmistä, joten siitä voi nopeasti laskea, kuinka paljon tulee tiskiä pelkästää laseista ja lautasista, ja siihen tietysti vielä ruoanlaittoon käytetyt astiat päälle. Tämän urakan ratkaisu on onneksi tiskikone, joka pyörikin nonstopilla koko aattoillan. Eilen tiskasin käsin ne muutamat lasit ja kulhot jotka eivät kestä tiskikonetta, ja keittiö on palannut suunnilleen normaaliksi.

Lahjojen avaaminen on luku sinänsä. Lahjojen määrä yritetään joka vuosi pitää kohtuullisena, mutta siitä huolimatta yhdeksän ihmisen lahjat muodostavat aikamoisen paperihässäkän. Yritän jo aattoiltana kerätä suurimman osan roskista yhteen isoon paperikassiin, mutta ainakin meillä olohuone on lahjoista johtuen kaikki pyhät melko sekaisin. Tällä hetkellä keskellä lattiaa on pari paperiroskapussia (jotka vien roskikseen tänään, mikäli sinne mahtuu) ja lahjoja on pöydillä ja tuoleilla. Tämä on mielestäni pari päivää ihan ok, mutta tänään on tavoitteena tyhjentää olohuone ylimääräisistä tavaroista.

Viimeisenä on pyykkivuori, joka johtuu siitä, etten ole joulunpyhinä halunnut pestä pyykkiä. Meillä ei ole hyvää paikkaa kuivaustelineelle, joten jos en halua sitä olohuoneeseen, yksinkertaisinta on olla pesemättä. Pyykkiä kuitenkin kertyy normaalia enemmän, sillä vaihdoin kaikille puhtaat lakanat jouluksi, olemme saunoneet paljon (taloyhtiön sauna, joten laudeliinat menevät joka kerta pesuun), on servettejä ja pöytäliinoja sekä tietysti sitä tavallista vaatepyykkiä. Tänään alkaa vuoren madaltaminen, yksi koneellinen kerrallaan!

Jos kotisi on päätynyt joulukaaokseen, tässä vielä pikaohje järjestyksen palauttamiseksi:

  1. Ota mahdollisimman iso roskiskassi ja tee sen kanssa sekajätekierros. Kulje kaikki huoneet läpi, ja kerää kassiin kaikki paperisilppu, tyhjät pakkaukset, karkkipaperit ynnä muut. Jatka kassin kanssa suorinta tietä ulkoroskikselle saakka.
  2. Siivoa tiskipöytä puhtaaksi. Se saa keittiön näyttämään siistiltä. Tiskit koneeseen, käsitiskit puhtaaksi, ruuantähteet kaappiin ja roskat roskikseen. Useimmiten sotku syntyy pakkauksista ja kääreistä. Kun ne siivoaa pois, yleisvaikutelma paranee hetkessä.
  3. Lopuksi kerää lasten lelut ja lahjat heidän huoneisiinsa, aikuisten lahjat omille paikoilleen (kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin, astiat ja syötävät omille paikoilleen keittiöön).

Tähän operaatioon menee tiskin koosta riippuen vartista kolmeen varttiin. Kun sen päälle pyöräyttää pölynimurilla neulaset ja pikkuroskat pois lattialta, koti näyttääkin jo varsin siistiltä. Itse aloitan homman sillä, että kuskaan nyt nuo roskapaperit ulos energiajätteeseen. Muistattehan, että käärepaperit kuuluvat sekajätteeseen, ei paperinkeräykseen. Samoin kinkunrasva esim. talouspaperiin imeytettynä biojätteisiin tai suljetussa purkissa sekajätteisiin. Mutta ei missään nimessä viemäriin!

Onko teillä havaittavissa joulunjälkeistä kaaosta?

Koko koti kuntoon: Kylppärit ja WC:t

Totta puhuen olisi ollut loogista jatkaa keittiöprojektia vielä hieman, sillä minun pitäisi raivata pari astialaatikkoa. Mutta nyt ei yhtään huvita, haluan siirtyä keittiöstä muualle. Koska kylppärin ja vessojen kaapit näyttävät aika kamalilta, siirryn tyynesti niiden kimppuun, ja palaan keittiöön ehkä myöhemmin syksyllä. Tämä on epäloogista, mutta näissä omissa projekteissa on se hyvä puoli, että se ei haittaa.

Joten: tämän viikon haasteena on käydä läpi, raivata ja järjestää kaikki kylppärien säilytystilat. Meillä on WC ja kylpyhuone erillään, mutta lasken ne tähän samaan kokonaisuuteen. Siivottavana on siis peilikaappeja, lääkekaappi ja kylppärin pienet vetolaatikot. Tällä kertaa täytyy ihan oikeasti siivota, koska ainakin meillä kylppärin kaapit vetävät puoleensa sellaista tahmaa, joka syntyy esimerkiksi siitä, että märin käsin avaa hammastahnatuubin ja laittaa sen sitten hyllylle takaisin. Siihen korkin kohdalle syntyy rinkula. Haluan hyllyt puhtaiksi ja putelit järjestykseen. Teen samalla inventaarion kaappien sisällöistä, ja selvitän onko joukossa poiskäytettäviä. Eli tähtäimessä on taas ne jämäpurnukat, jotka pyörivät siellä hyllyillä tukkimassa tilaa. Ne pitää tunnistaa ja sitten käyttää loppuun syksyn aikana. Yllättäen ruokakaappien ja kylpyhuoneen kaappien raivaaminen noudattaa ihan samaa systeemiä!

Olen itse asiassa varsin innostuneena tarttumassa tähän hommaan. Nuo sekaiset kaapit ovat häirinneet koko kesän, mutta nyt ne saadaan kuntoon. Muistelen siivonneeni nämä kaapit perusteellisesti joskus pari vuotta sitten viimeksi, joten johan se alkaa olla aikakin. Kuka lähtee mukaan?

Suursiivouksen tarpeessa

Tuossa aiemmin keväällä puhuin siitä, miten kaappien pesu alkaa kummasti houkutella, kun tehtävänä olisi oikeitakin töitä. Jätin silloin tarttumatta toimeen, mutta nyt ne samat kaapit ja laatikot ovat alkaneet näyttää todella sotkuisilta. Siis ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tietenkään. Ei niin, että aterinlaatikkoon olisi kaatunut kattilallinen tomaattikeittoa. Kaikki on myös kutakuinkin järjestyksessä, tiedän missä mitäkin on ja löydän sen sieltä mistä pitääkin.

Mutta sellainen tietty nuhjuisuus on alkanut ärsyttää. Murusia joka paikassa, harvemmin käytettyjen astioiden hyllyillä on pölyä, järjestystä voisi vähän parantaa, yksittäisiä tahroja siellä ja täällä. Nuo pikkujutut pistävät silmään. Voin kyllä ihan hyvin elää noiden kanssa, muistutuan itselleni päivittäin, että varmaan 90% kodeista näyttää juuri samanlaiselta. Mutta pieni osa minusta haluaisi katsella täydellisyyttä.

Mikä siis estää tarttumasta toimeen? No ainakin loma. En periaatteesta siivoa lomalla. Olen varma siitä, että silloin on parempaakin tekemistä. Mikä pitääkin täysin paikkansa koska oikeastaan teen myös töitä, en palkkatyötä mutta sellaista omaa projektia, josta olen tosi innostunut ja josta hyvällä tuurilla ehkä vielä tulee palkkatyökin. Joten käytän luppohetket mieluummin oman projektin miettimiseen kuin astiakaapin kiillotukseen. Mutta pieni ongelma tässä on, koska oikeastaan kyllä haluaisin kiiltävät kaapit myös.

Päätin ratkaista tämän asian niin, että aloitan syyskuun alussa. Sitten otan käsittelyyn yhden hyllyn tai laatikon per päivä. Yhden sellaisen perusteelliseen siivoamiseen menee arvioni mukaan keskimäärin 15-20 minuuttia. Tästä seuraa se, että jos tekisin kaikki kerralla, projektiin menisi kokonainen päivä. Mutta vartti päivässä ei ole liikaa, vaikka olisi muutakin tekemistä. Tällä lailla saan sekä kiiltävän keittiön, eikä kuitenkaan tunnu siltä, ettei minulla ole parempaa tekemistä kuin jynssätä hyllyjä.

Ehkä aloitan tämän syksyllä uuden Koko koti kuntoon -projektin myötä. Olisiko kiinnostusta? Haasteet ovatkin olleet viime aikoina harvassa.

Sotkua vai likaa?

”Sotkuista voi olla, mutta likaa en siedä!”

Olin nipin napin parikymppinen ja asuin ensimmäistä kertaa yksin. Lausahdin tuolla tavalla aika usein. Tarkoitin sillä sitä, että vaikka tavarat olivat hujan hajan eikä asuntoa kovin usein voinut sanoa kovin siistiksi, olin silti oikein hyvä ihminen. Että elän kuin possu mutta ei täällä sentään likaista ole. Jostain syystä ”lika” oli mielestäni paljon pahempi juttu kuin sekasotku. Olin myös ihan tosissani. Ei minua sekamelska häirinnyt. Lika – mitä se sitten olikaan – häiritsi paljon enemmän, mutta todellisuudessa tuossa oli kyllä aimo annos itsepetosta mukana. Nimittäin sekasotkun seassa on tosi vaikea siivota kunnolla. Veikkaan että tuossa lausahduksessa oli hieman kaunisteltua totuutta mukana.

Näin parikymmentä vuotta myöhemmin tuo lausunto on kääntynyt melkein päälaelleen. Epäjärjestyksen sietokykyni on ohentunut murto-osaan opiskeluaikojen huolettomuudesta. Sen sijaan liansietokykyni on kasvanut merkittävästi. Lattian peittävät lelut, likaiset astiat pöydillä ja siellä täällä seilaava sälä hermostuttaa minua pidemmän päälle tosi paljon. Sen sijaan tahrainen keittiönlattia tai jonkun tahmatassun kuraama lavuaari näyttävät sieltä sormien väleistä katsottuna melkein normaaleilta. Jos minulla on kymmenen minuuttia ylimääräistä aikaa siivoamiselle, en ala kuuraamaan puurotahroja pöydän alta, vaan käytän sen palauttaen kaiken mahdollisen omalle paikalleen. Saan isomman mielenrauhan tyhjästä pöytätasosta kuin kiiltävästä lattiasta.

Olenkohan nyt jotenkin huonompi ihminen, kun meillä on usein aika siistiä, mutta erityisen puhdasta on vain silloin, kun siivoja on juuri käynyt? Mielestäni meillä on tavallinen koti,  pidän muutamaa tahraa lattialla ihan normaalina perheessä, johon kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Mutta en voi enää kehuskella sillä, että vaikka on vähän epäjärjestystä niin likaa ei löydy.

Tuo lian ja sotkun suhde on muutenkin mielenkiintoinen. En tiedä, miksi alunperin ajattelin, että lika on se kaikista pahin juttu. Nykyään ajattelen nimittäin vähän niin, että jos kaikkialla on hirveä sotku, silloin täytyy tavaroiden hallinnassa olla jotain vikaa. Todennäköisesti niitä on ainakin aivan liikaa. Enkä sitä paitsi ole koskaan nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevaa kotia, joka vain olisi tosi likainen. En myöskään ole nähnyt kotia, jossa olisi hirveä kaaos mutta kaikki ovenkahvat kiiltäisivät. Sen sijaan olen nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevia asuntoja, jotka ovat myös erittäin puhtaita, aivan päinvastaisia tapauksia sekä ihan tavallisia koteja, joissa on välillä sekä sotkua että likaa.

Miten teidän laitanne on? Kestättekö paremmin likaa vai sotkua?

Kiireen aiheuttama tarkkanäköisyys

Oletteko huomanneet sellaista, että jos on kovasti jotain tärkeää tekemistä, alkaa yhtäkkiä kiinnittää huomiota ihmeellisiin yksityikohtiin? Minulle käy aina niin. Jos on joku projekti, joka on ehdottoman pakko saada tehtyä johonkin päivään mennessä, alan siinä sivussa huomioida kaikenlaisia epäkohtia kodissamme. Olen tällä viikolla tullut siihen tulokseen, että keittiön laatikot olisi aivan välttämätöntä tyhjentää ja pestä, suorastaan syväpuhdistaa. Aterinlokerikko on aivan hirveä, kaikki kolot ovat täynnä murusia ja muuta roskaa. Kattilalaatikon pohjalla on tahroja. Kaappien ovet pitäisi jynssätä. Astioiden järjestyskään ei ole optimaalinen.

Luulen, että tuo on joku sellainen aivojen yritys päästä tekemästä sitä mitä pitäisi. Tuollainen siivoustyö on sellaista, mikä ei juuri ajatustoimintaa vaadi. Hyvin rentouttavaa siis, ja sikäli stressaavina aikoina houkuttelevaa. En silti rupea jynssäämään ennen kuin muut työt on tehty.

Asia jossa taas kiire aiheuttaa sokeutta, on minun kohdallani jääkaappi. Koko alkuvuoden olen suoriutunut ruokajätteen vähentämisestä aika hyvin. Jotain pientä välillä syntyy, mutta en ole pitkiin aikoihin joutunut heittämään varsinaisia ruoantähteitä roskiin. Viime viikonloppuna havahduin siihen, että vihanneslaatikko ei enää sisältänytkään sitä mitä luulin, vaan käyttökelvottomaksi menneitä kasviksia. Kasvikset on se heikko kohta muutenkin. Jos laariin jää yksi yksinäinen punajuuri, niin arvaahan sen, mitä sille käy. Huonosti. Nyt oli vain käynyt huonosti aika monelle muullekin. Hävetti kyllä kantaa niitä biojätteeseen. Näköjään  käy helposti niin, että jos mielessä pyörii muita asioita, ruokasuunnittelu jää tekemättä. Tässä on kyllä taas ryhdistäytymisen paikka.

Yhdelle siivousurakalle annoin periksi tällä viikolla. Lakaisin parvekkeen lattian. Se kuulostaa yksinkertaiselta mutta on oikeasti inhottava ja vaivalloinen homma. Lattian puurallit pitää nostaa yksi kerrallaan pystyyn ja sen jälkeen niiden alta lakaistaan kaikki vuoden aikana kertynyt kuona. Rallit ovat painavia ja tänä vuonna todella likaisia, noen ja siitepölyn peittämiä. Ennen kuin kaikki on saatu ylös, täytyy siirrellä tavaroita syrjään, mm. iso säilytyslaatikko ja painava ruukku. Tavallaan tämän voisi jättää tekemättä, koska eihän se tauhka näy sieltä ritilöiden alta mihinkään. Mutta jos lattiaa ei kerran vuodessa lakaise, siellä tosiaan alkaa helposti elää ötökkäyhteiskunta jos toinenkin, eikä se ole kiva ajatus.

Tulipahan kuitenkin tehtyä. Pesin myös parvekkeen laidat, jotka meidän tapauksessa ovat maalattua peltiä. Mietin pitkään, mikä pesuaine olisi tarkoitukseen paras, ja päädyin lopulta laminaatti- ym. lattioiden pesuaineeseen. Se irrottikin likaa hyvin. Viimeinen vaihe – joka on vielä tekemättä – on puurallien peseminen päältäpäin. Parvekkeella ei voi tällä hetkellä kävellä paljain jaloin ilman että jalkapohjat muuttuvat mustiksi. Pesu vain täytyy ajoittaa niin, etteivät ohikulkijat saa likavettä niskaansa. Se on sotkuista puuhaa, josta yritän tällä kertaa selvitä varsiharjalla. Tähän asti olen jynssännyt juuriharjalla mutta katsotaan tulisiko riittävän puhdasta vähän fuskaamalla.

Oletteko huomanneet, että sotkut pistävät silmään pahiten juuri silloin kun ei oikeastaan ehtisi siivota?

Pyykkikömmähdys

Eilen kävi moka jota en ollutkaan vielä kokeillut. Pesin tavallisen 40 asteen kirjopyykin 95 asteen pesussa. Olin ajatellut pestä lakanapyykkiä, mutta viime hetkellä muutin mieleni ja vaihdoin kirjopyykkiin. Tungin koneeseen vahakankaisen pöytäliinan ja sekalaisia vaatteita. Laitoin pesuaineet valmiiksi, mutta pääsin käynnistämään koneen vasta pari tuntia myöhemmin. Siinä ajassa olin jo ehtinyt unohtaa, että koneessa ei ollutkaan niitä lakanoita.

Suurin ihmetys oli se, että millekään ei tapahtunut mitään. Paitsi pöytäliinasta kyllä lähti pari ikuisuustahraa, mutta muuten kaikki oli ennallaan. Olen onnistunut pilaamaan vaatteita väärillä pesuohjelmilla, joten olin hämmästynyt. Lycrat eivät venähtäneet, vahakangas ei muuttunut miksenkään, mistään ei lähtenyt väriä eikä mitään muutakaan katastrofia tapahtunut. Jopa pesupallo selvisi kokemuksesta yhtä pyöreänä kuin ennenkin. (Tosin sehän onkin universumin erikseen minulle valitsema, joten sikäli ei ehkä pitäisi ihmetellä.)

Kone tosiaan pesi kaiken niin kuumassa kuin pitikin, sillä lämpötilan nousun kyllä huomaa kylpyhuoneessa. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että näköjään aika monia vaatteita voi tarpeen tullen pestä kuumassakin, vaikka pesulappu väittäisi muuta. En silti kehottaisi kokeilemaan, ellei ole valmis ottamaan sitä riskiä, että jotain kuitenkin tapahtuu. Omasta kokemuksesta sanoisin, että ainakaan villan kanssa ei kannata testailla. Mutta puuvilla, ja näköjään trikookin näyttävät kestävän ainakin tällaista kertakäsittelyä. Osaako joku kertoa, mitä tapahtuu esimerkiksi silkille tai silkkisekotteille, jos ne pesee liian kuumassa? Tai viskoosi? Niiden kanssa en ole nimittäin vielä mokaillut 🙂

Miten vatsataudista selvitään

Okei, otsikko on hitusen harhaanjohtava, sillä en aio jaella mitään lääketieteellisiä kikkakolmosia pikaisen paranemisen takaamiseksi. Sen sijaan seuraavaksi kerron systeemistä, jolla lapsiperheissä pysyy oksupyykki aisoissa. Koska kaikki parhaat jutut on aina lainattu muilta, en tietenkään ole keksinyt tätä itse. Luin alkuperäiseen vinkin  muistaakseni Valeäiti-blogista, mutta olen nyt testannut sitä käytännössä ja jatkokehittänyt edelleen. (Yritin löytää alkuperäistä tekstiä, mutta koska ei ole mitään muistikuvaa milloin olisin tekstin lukenut, se oli aikamoista hakuammuntaa eikä tuottanut tulosta.)

Kuten useimmat pienten lasten vanhemmat lienevät havainneet, lapsilla on taipumus oksennella keskellä yötä. Jos joku osaa selittää, miksi leikki-ikäisten vatsataudin alku sijoittuu aina nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan, niin tehköön sen kommenteissa! Tämä on mysteeri, jota olen ihmetellyt esikoisen ensimmäisestä oksutaudista lähtien. Tästä seuraa joka tapauksessa se, että sänky ja petivaatteet ovat pahimmassa sotkuvaarassa. Kun ensimmäinen purskaus on havaittu, lapsi puhdistettu ja tärveltyneet lakanat riivitty pois sängystä, saattaa tulla mieleen pedata uudet lakanat. Mutta ei! Älkää tehkö sitä. Tehkää näin:

  1. Peitä patja kylpypyyhkeellä. Jos kyse on pinnasängystä, yksi pyyhe riittää koko sängyn matkalle. Jos sänky on isompi, peitä pyyhkeillä pääpuoli.
  2. Lisää pyyhekerroksia, ainakin kolme kpl mutta enemmänkin voi latoa.
  3. Laita lapsi pyyhkeille nukkumaan ja odota seuraavaa oksennusta.
  4. Jos lapsi on pieni, älä nosta häntä oksennuksen tullessa pois pinnasängystä, koska silloin oksennusta vain lentelee ympäriinsä matkalla kylppäriin. Sen sijaan anna oksentaa pyyhkeen päälle omassa sängyssä. Jos lapsi on isompi niin siinä tapauksessa vati sängyn vieressä voi auttaa.
  5. Vie lapsi pesulle.
  6. Kuori likaantunut pyyhe sängystä pois. Laita puhdas lapsi takaisin puhtaan pyyhkeen päälle nukkumaan.
  7. Suihkuttele likaisesta pyyhkeestä käsisuihkulla kiinteät möhnät suoraan vessanpönttöön. Jos tilanne on kriittinen, tämän vaiheen yli voi hypätä ja siirtyä suoraan kohtaan 8.
  8. Heitä märkä pyyhe parvekkeelle/pihalle pois haisemasta. Sen voi hakea sieltä pyykkiin aamullakin.
  9. Jos kohta 8 ei ole mahdollista, pyyhkeitä voi tunkea myös suoraan pesukoneeseen, jonka voi laittaa päälle ensimmäisenä aamulla. Jos hajuhaitta on kaamea, ripottele soodaa sinne missä haisee.
  10. Toista kohdat 3-9 niin monta kertaa kuin on tarpeen. Lisää tarvittaessa uusia puhtaita pyyhekerroksia.

Tämän systeemin ehdoton etu on se, että se minimoi lakanoiden kanssa säätämisen keskellä yötä. Sen sijaan voi maksimoida sen vähäisen tarjolla olevan uniajan sekä itselleen että muille taikka keskittyä muihin pelastustoimenpiteisiin. Pyyhkeet eivät mene muutamassa tunnissa miksenkään, ja ne voi aina pestä vähintään 60 asteen pesussa. Lautasellinen soodaa pitää myös makuuhuoneen ilmaston yllättävän raikkaana, mikä tekee tilanteesta paljon siedettävämmän kaikille osapuolille.

Tämä toimintamalli helpottaa huoltojoukkojen elämää silloin, kun potilas ei vielä itse osaa tai pääse omin avuin yöllä vessaan, ei osaa tähdätä oksujaan ämpäriin tai joka ei ylipäätään herää siihen, että mahatauti alkoi.

Oletteko kokeilleet? Onko muita hyviä vinkkejä mahataudista selviämiseen?

Se mikä näkyy on tärkeää

On ihan eri asia siivota itseään kuin muita varten. Tottumattoman ja tottuneen siivoojan eron huomaa tässä. Tottumaton aloittaa väärästä päästä: huoneista, joihin ei todennäköisesti mennä, asioista jotka eivät ole suoraan katseen alla.

Jos siivoaa sitä varten että on tulossa vieraita ja jos aikaa on vähän, on yksi asia ylitse muiden: Vain se mikä näkyy, on tärkeää. Aloitan aina siitä huoneesta, jossa aiotaan oleskella. Yleensä se on olohuone. Raivaan pinnat tyhjiksi ja siistin tavarat paikoilleen. Sitten raivaan keittiön: tiskit koneeseen, tiskipöytä tyhjäksi, leivänmurut pois ja kaikki ylimääräinen työtasoilta piiloon. Sen jälkeen siirryn eteiseen, jossa olennaisinta on tyhjentää lattia kengistä. Sitten vielä vessojen pikasiivous – pestään vessanpönttö, pyyhitään allas, hana ja peili. Tämän jälkeen imurointi, jälleen keskittyen niihin paikkoihin, jotka näkyvät. En huolehdi siitä, missä kunnossa sohvan alunen on, mutta katson kyllä, ettei eteisessä ole hiekkaa eikä ruokapöydän alla roskia.

Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen siivoan makuuhuoneen, lastenhuoneen, työhuoneen tai kylppärin. Jos aikaa valmistautumiseen on riittävästi, siivoan toki nämäkin. Mutta jos aikaa on vain tunti, keskityn olennaiseen ja laitan näiden muiden huoneiden ovet kiinni ja siivous on sillä hoidettu. Olen huomannut, että tottumaton siivooja muistaa tässä tilanteessa ne työhuoneessa makaavat kauheat pahvilaatikkokasat, komeron pursuilevan palautuspullokassin ja muita ihan oikeasti hoidettavia juttuja, jotka eivät kuitenkaan näy minnekään. Sitten harhautuu hoitamaan niitä, ja paraatipaikat jäävät viime tippaan tai hoitamatta.

Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että siisti koti on illuusio, joka luodaan oikein kohdistetuilla täsmäiskuilla. Sitä todellista puhdasta kotia voi sitten ihastella perusteellisen kevätsiivouksen jälkeen. Tosin silloinhan ei voi kutsua vieraita, jotteivät paikat menisi heti sotkuun… 😉

PS: Harjoittelen parhaillaan podcastien editoimista, eli hyvällä tuurilla loppuviikosta on uusi jakso eetterissä! Editoiminen on älyttömän kiinnostavaa, olen oppinut hirveästi uutta, toisin sanoen olen toh-keis-sa-ni. Aihepiiri pysyy näillä samoilla linjoilla, keskustelemme nimittäin kotitöistä.