Viikon vinkit: napakat lakat, helppoa energiansäästöä ja ruotsalainen kuolinsiivous

Sairaaloissa ja hotelleissa sängyt on aina pedattu hienosti. Jos olet joskus ihmetellyt, millä teknikaalla lakanat pysyvät niin napakasti paikallaan tässä on siihen ohjeet kuvien kanssa. Testasin tekniikkaa pikaisesti yhteen kulmaan, ja kyllä – lopputulos on siisti ja pysyvä. (Etelä-Suomen Sanomat)

Energiaa voi säästää pienillä keinoilla, jotka eivät varsinaisesti hankaloita elämää. YLE listaa kuusi yksinkertaista keinoa, joilla kotona voi säästää energiaa. Ne ovat hyvin maalaisjärkisiä: ei esimerkiksi kannata lämmittää ja tuulettaa yhtä aikaa.

Tuntuu, että järjestämispiireissä ei olla viime viikolla muusta puhuttukaan, kun ruotsalaisesta kuolinsiivouksesta. Tämän seuraavan konmarin idea on siinä, että ei pitäisi jättää jälkipolville liikaa siivottavaa ja raivattavaa. Haluan lukea kirjan, ennen kuin kommentoin asiaa sen enempää, mutta sanon jo nyt, että suhtaudun tähän ehkä hieman varauksellisesti. Ajatus siitä, että ihmisen pitäisi varautua kuolemaansa tällä tavoin tuntuu minusta aika paljon vaaditulta. Haluan kuitenkin jakaa teille kaksi linkkiä, joissa asiaa on hyvin käsitelty: Helsingin Sanomien artikkelissa menetelmä ja kirjailija esiteltiin asiallisesti ja neutraalisti. Haluan myös linkata Ilana Aallon kauniiseen kirjoitukseen omasta isoäidistään, ja hänen tavastaan siivota. Palaan itse aiheeseen myöhemmin.

Miten vaatteen saa käytettyä loppuun?

Edellisen postauksen jälkimainingeissa aloin miettiä, miten niitä vaatteita voi käyttää loppuun. Minulla ei ole mahdollisuutta kutoa räsymattoja enkä omista ompelukonettakaan, joten omat keinoni eivät sisällä tuunaamista. Jos siihen on mahdollisuus, osaamista ja innostusta, vaatteen uudelleen muokkaaminen on hyvä vaihtoehto. Mietin tässä kuitenkin sellaisia keinoja, joissa vaate kierrätetään johonkin muuhun kuin vaatekäyttöön, ennen kuin se pannaan roskikseen. Tämä seuraava lista koostuu sellaisista keinoista, jotka kaikki ovat minulla käytössä.

  • Reikäiset nilkkasukat käytän kenkien lankkaamiseen. Joskus putsaan niillä myös tahroja lattiasta ynnä muuta.
  • Rätiksi kelpaa kaikenlainen puuvilla: vanhat pyyhkeet, liinavaatteet, t-paidat jne. Olen huomannut, että lapsiperheissä on hyvä olla vanhoja pyyhkeitä runsain määrin kaikenlaisia veteen liittyviä ”tilanteita” varten.
  • Lakanat ja pussilakanat yleensä säästän pakkausmateriaaliksi tai suojapeitteiksi. Niitä voi hyödyntää piknik-alustoina, majaleikeissä ja muutoissa. Toinen vaihtoehto on viedä ne Finlaysonin keräykseen.
  • Vaatteet, jotka eivät enää ole ”kaupunkikelpoisia” käyvät kyllä mökillä. Siellä ei haittaa jos farkunpolvessa on reikä tai neuleessa nyppyjä. Loputtomasti ei mökkivaatteita tietenkään tarvitse, mutta koska meidän mökillä oleillaan läpi vuoden, siellä tarvitsee monenlaisia vaatteita. Palkeenkieli takissa, kulahtaneet lenkkarit ym. vaatteet ovat sinne juuri sopivia. Niitä voi sitten heittää sitä mukaa roskiin, kun aivan hajoavat päälle.
  • Vanhoista opiskelijahaalareista tulee erinomaiset remppahaalarit.
  • Rikkinäiset matot käytän loppuun lasittamattomalla parvekkeella. Esim. hieman hajonnut kylppärinmatto palvelee vielä tämän syksyn parvekkeella. Lumen tullessa laitan roskikseen.
  • Kaikenlaiset kankaat ovat oivaa askartelumateriaalia lapsille. Saa leikata ja repiä eikä tarvitse varoa tai säästellä.
  • Rikkinäisiä sukkahousuja en yleensä säästele, mutta silloin kun vaihdan kukkamultia, laitan ruukun pohjalle ohutta sukkahousua. Multa pysyy ruukussa mutta vesi pääsee läpi. Olen myös kokeillut perinteistä sukkahousuniksiä, jossa sukkahousujen avulla puhdistetaan pölyt pattereiden takaa. Edellisestä kerrasta on hetki aikaa, mutta muistelen että toimii se.
  • Vanhoja vauvanvaatteita olen antanut nukenvaatteiksi, vanhoja omia vaatteita lapsille roolileikkeihin.

Tällaisia keinoja on meillä käytössä. Mitä puuttuu? Jaa parhaat niksit kommenteissa, niistä on hyötyä muillekin!

Viikon vinkit: ruokahävikin torjuntaa, siivousvinkkejä ja luovaa epäjärjestystä

Nyt on hyvä idea! Ruokakauppias torjuu ruokahävikkiä pakkaamalla nuhjaantuneet mutta täysin käyttökelpoiset hedelmät euron laatikoiksi. Menevät kuulemma kuin kuumille kiville, enkä ihmettele. Jos hieman ruskeaa väriä ottanut banaani on siellä priimojen joukossa, eihän sitä kukaan poimi koriinsa. Mutta jos sama banaani on muiden vastaavien tuotteiden kanssa puoli-ilmaiseksi tarjolla, se muuttuu välittömästi houkuttelevaksi. Minusta tämä idea on loistava: hävikki pienenee merkittävästi, tarkanmarkan kuluttaja tekee todella edullisia löytöjä, eikä kauppias tee yhtään enempää tappiota kuin ennenkään, sillä aiemmin hedelmät olisivat menneet roskiin. Lisää tällaista! (IS)

Jos haluat oikein syväpuhdistaa kotisi, tässäpä lista josta voi hakea innoitusta. Ilta-lehti listaa ”ammattisiivoojan” vinkkejä paikoista, joita ei tule puhdistettua kovin usein. Listalta löytyy kaikenlaista, kaukosäätimestä verhotankoihin. Jälkimmäinen saattaa kerätä pölyä, mutta kaukosäädin on varmasti pahempi pöpöpesä.

Tässä Hesarin artikkelissa pohditaan, ruokkiiko epäjärjestys luovuutta ja johtaako tiukka järjestys puolestaan kapeampaan ajatteluun. Kun tätä artikkelia lukee, tuntuu siltä että pieni sotku on hyvästä, mutta liika ei. Eli miten sitä sitten osaisi kulkea juuri sopivan sotkun rajalla… Minusta ongelma on vähän siinä, että jos pieniä sotkuja ei ajoissa siivoa, seuraava vaihe on iso sotku, jonka taas en usko johtavan erityiseen tuotteliaisuuteen. Toisaalta olen kyllä samaa mieltä siitäkin, että hyvin tarkan järjestyksen pitäminen lähinnä sitoo resursseja, eikä välttämättä paranna elämänlaatua.

Eteisen siivous Tavarataitojen tapaan

Meillä oli viikonloppuna isot juhlat. Sitä varten piti raivata ja siivota ja stailata eteinen. Ensinnäkin eteinenhän on se ensimmäinen paikka jonka vieraat näkevät, joten minusta on aiheellista panostaa sen siisteyteen. Toiseksi meidän eteinen on varsin pieni, ja vieraita oli tulossa paljon, joten tilan tyhjentäminen turhasta tavarasta on myös käytännöllistä.

Minä raivaan aina omien ohjeideni mukaan. Jos olette miettineet, tekevätkö raivauskirjojen kirjoittajat itse niin kuin sanovat, niin ainakin minä teen. (Luulen muuten, että myös Marie Kondo noudattaa omaa menetelmäänsä varsin järjestelmällisesti.) Minusta raivattava tai siivottava tila kannattaa rajata mielessään selkeästi, koska se helpottaa keskittymistä. Jos on yhtään hajamielisyyteen taipuvainen tai omaa muuten keskittymishaasteita, selkeästi rajattu alue lisää tehokkuutta. Silloin työskentelee juuri siellä missä pitääkin, eikä harhaudu fiksailemaan paikkoja vähän sieltä ja täältä, riippuen siitä minne katse osuu. Meidän eteinen on helppo rajata ovien perusteella: eteinen on tila, joka rajoittuu ulko-oven, lastenhuoneen oven ja makuuhuoneen ovien väliin.

Ensimmäisenä poistetaan roskat. Eteisestä löytyi: tyhjä paperinen kauppakassi, joka oli jäänyt kiireessä keskelle lattiaa, roskiin meneviä kuitteja tasoilta, rusinoita, pariton sormikas.  Roskia löytyy melkein aina. On ihan hassua, miten niitä aina löytyykin, vaikka mukamas meilläkin on arkielämässä ns. perussiistiä.

Roskien jälkeen palautetaan paikalleen kaikki sellainen, joka selvästi on väärällä paikalla. Ulkolelut lelukassiin pois eteisen hyllyltä, paperit työhuoneeseen piirongin päältä, talvikengät kenkälaatikkoon pois lattialta, vesipullo keittiöön odottamaan tiskausta. Eksyneet hanskat ja pipot omaan koriin, lattialla seikkailevat kengät hyllyyn. Tämän vaiheen jälkeen alkaa näyttää jo varsin hyvältä. Jos kyseessä olisi normaali viikkosiivous, tässä vaiheessa ottaisin imurin esiin, ja sen jälkeen olisikin jo valmista.

Koska nyt oli kuitenkin erikoistilanne, ja eteinen piti saada loistamaan poikkeuksellisen väljänä ja kutsuvana, edessä oli vielä se kuuluisa stailausvaihe. Tätä ei Tavarataidoissa käsitellä, mutta kun edessä on isot juhlat, stailaan kyllä minkä kerkeän. Meidän eteisessä se tarkoitti seuraavaa: lastenrattaat ja potkulaudat kuskattiin taas taloyhtiön vaunuvarastoon. Naulakko tyhjennettiin lähes kokonaan takeista, joskin tähän oli myös se käytännöllinen syy, että muuten vieraiden takit eivät olisi mahtuneet. Levällään oleva pöytäkalenteri suljetaan, ja hyllyt järjestetään niin ettei mikään näytä tursuvan tai pursuvan mistään. Pipokori muuttaa väliaikaisesti ylähyllylle. Lopputuloksena on avaraa, väljää ja kaunista.

Sitten on vielä se perinteinen siivousosio, jossa puhdistetaan lika pois. Imuroidaan lattia. Putsataan tahra keskeltä mattoa. Pyyhitään pölyt ja sormenjäljet, oiotaan taulut suoraan. Minä myös pesin pari seinää. Kuulostaa vähän liiottelulta, mutta ei ole. Kun esimerkiksi rattaat vie pois paikalta jossa niitä säilytetään yli 90% ajasta, takaa paljastuva seinä ei näytäkään enää valkoiselta, vaan siitä erottuu kuraroiskeita ja muuta likaa. Ihan rehellinen pesuaineella ja märällä rätillä pyyhkiminen oli siis paikallaan. Tämän jälkeen pyyhitään kädet ja ihaillaan hetki eteistä, joka on viritetty niin tyylikkääksi ja kutsuvaksi kuin suinkin mahdollista.

Ja miten sitten käy? Lisätään 30 vierasta, jonka jälkeen naulakko pysyy enää hädintuskin pystyssä, lattialla lainehtii kenkämeri eikä seesteisyydestä ole tietoakaan. Suunnilleen 10 ensimmäistä vierasta saa vielä vilauksen täydellisyydestä, mutta sen jälkeen eteinen näyttää samalta kuin missä tahansa kotibileissä. Kauhea paradoksi! Mutta sellaistahan elämä on. Hetken voi näyttää hirveän hienolta, sitten illuusio särkyy. Mutta siinä vaiheessa kaaoksella ei enää ole väliä, sillä kaikki nauttivat oikeasti tärkeistä asioista olohuoneen puolella – musiikista, seurasta ja hyvästä tunnelmasta. Ja kun viimeinen vieras on poistunut, eteinen on jälleen tyhjä.

Jääkaapin tehopesu

En ole vielä saanut kerättyä tarpeeksi motivaatiota kirjahyllyn aloittamiseen. Sen sijaan tein siivous- ja raivausoperaation, joka oli ehdottomasti kriittisemmällä polulla. Nimittäin pesin ja raivasin jääkaapin. Tuli tarpeeseen.

Jääkaappi on siitä petollinen kohde, että sinne kertyy likaa huomaamatta. Päällisin puolin voi näyttää olevan ihan siistiä, mutta kun tarkastelee vähän syvemmältä, karu totuus paljastuu. Meidän jääkaapissa on hyllyjen takareunassa sellainen lista, joka estää ruokia ottamasta kiinni jääkaapin seinään. Listat ovat muovia, ja ne ovat periaatteessa irroitettavissa itse hyllystä, vaikka se onkin hankalaa. Tämä tarkoittaa kuitenkin sitä, että listan ja lasisen hyllyn väliin pääsee kosteutta, ja arvatkaa miltä näyttää, siellä saa kaikki rauhassa muhia. Varsin vastenmieliseltä. Ongelma on siinä, että sinne listan ja takaseinän väliin ei näe mitenkään. Toisaalta hyllyt ovat normaalisti täynnä tavaraa, ja ainoa tapa jolla tilanteen voisi tarkistaa, on tyhjentää koko hylly ja vetää se kokonaan ulos. Sitä ei tule spontaanisti tehtyä.

Olin aika pitkään jo katsellut, että jääkaapin hyllyt voisi pyyhkiä. Mutta kun vedin ensimmäisen hyllyn ulos pyyhittäväksi, ja havaitsin kasvustot listan takaa, totesin että jääkaappi olikin perusteellisen putsauksen tarpeessa. Ei siis auttanut muu, kuin tyhjentää koko kaappi viimeistä purkkia myöten, irrottaa kaikki mahdolliset osat ja pestä ne kuumassa vedessä tiskiaineella.

Samalla tuli tietysti käytyä kaikki ruoka-aineet käytyä läpi. Tämä inventaario oli myös odottanut optimaalista hetkeä jo jonkin aikaa (eli siis en ollut vain jaksanut ryhtyä), ja täytyy sanoa, että sekin tuli tarpeeseen. Jostain syystä ainakin meidän jääkaappiin meinaa jäädä sellaisia jämäpohjia, joita jostain syystä ei tule käytettyä loppuun. Sitten ne vähitellen muuttuvat entistä nuhjuisemmiksi, jolloin niitä ei ainakaan tule käytettyä, ja lopulta ne on vain pakko laittaa roskiin. Tunnistatteko tätä? Jotenkin epäilen, ettei tämäkään ole aivan uniikki ilmiö…

Tällä kertaa jääkaapista löytyi mm. pari kuivahtanutta kevätsipulin vartta, melkein loppuun käytetty sinappituubi, noin millilitra kalakastiketta (toinenkin pullo oli jo hankittu), ketjap manis -kastiketta viiden vuoden takaa ja kaikkea sen sellaista. Poistin nyt kaapista kaikki vanhentuneet tuotteet ja järjestin jäljelle jääneet sillä lailla, että kaikki on näkyvissä ja oikealla paikalla. Suosin sellaista järjestystä, joka hyödyntää jääkaapin luontaista lämpövaihtelua. Koska kylmintä on alhaalla, alimmalla hyllyllä on valmiit ruuat, sitä seuraavalla juustot ja leikkeleet, keskellä jugurtit, viilit ja muut maitotuotteet ja ylimmällä eli lämpimimmällä hyllyllä on juomat, joiden ei säilyvyyden takia edes tarvitsisi välttämättä olla kylmässä.

Miten on teidän jääkaappienne laita?

Viikon vinkit: Paikka kaikelle, vanhat mausteet ja siivousrytmi

Ilanan kirja Paikka kaikelle on nyt ilmestynyt. Se on minulla lukulistalla, mutta vaikuttaa siltä että olemme aika samoilla linjoilla, mitä tulee kodin raivaamiseen. Hänkin puhuu mm. pula-ajan mentaliteetista ja omistamisen ilosta. Mielenkiinnolla odotan, että saan kirjan käsiini.

Oletko joskus miettinyt, mitä tehdä vanhentuneille mausteille? Evira kertoo vastauksen. Vaaraa ne eivät aiheuta, vaikka ruokansa maustaisikin vanhaksi menneellä mausteella, mutta maku ei välttämättä ole kohdallaan.  Itse olen käyttänyt ja käytän vähän vanhaksi menneitäkin mausteita. Jos maku on ok, niin sekaan vaan. (YLE)

Kuinka usein pitäisi imuroida? Vaihtaa lakanat? Siivota? Martat tietää. Tässä jutussa on hviä nyrkkisääntöjä kaikkiin kodin siivoustoimiin, jos joskus on ”oikeaa” toimintatapaa pohtinut. Riippuen ihmisestä usein maalaisjärki riittää – sitten siivotaan kun näyttää liian sotkuiselta. Mutta tiedän myös, että on monia ihmisiä, joille tällainen toimintamalli ei sovi. Silloin viikkorutiinit ovat tosi käteviä. Jos pyyhkeet vaihtaa joka lauantai, ei tarvitse miettiä ovatko ne jo tarpeeksi likaiset vai eivät. (IL)

Kuinka selvitä joulukaaoksesta, eli joulun jälkeinen raivaus

Oletteko huomanneet ilmiötä, että ennnen joulua siivotaan ja sitten joulun jälkeen siivotaan lisää? Olen ihmetellyt tätä monena vuonna. Koti on siisteimmillään juuri ennen kuin istutaan joulupäivälliselle mutta sen jälkeen kun lahjat on aukaistu, kaaos on kauhea. Näin on ollut kaikissa paikoissa, joissa olen joulua viettänyt, joten epäilen tämän olevan suhteellisen yleinen ilmiö.

Kun syödään hyvin, tulee paljon tiskiä. Meillä on jouluisin alkuruuat (kalat), pääruoka (kinkku) ja vielä jälkiruoka. Tänä vuonna pöydän ääressä istui 9 ihmistä, joten siitä voi nopeasti laskea, kuinka paljon tulee tiskiä pelkästää laseista ja lautasista, ja siihen tietysti vielä ruoanlaittoon käytetyt astiat päälle. Tämän urakan ratkaisu on onneksi tiskikone, joka pyörikin nonstopilla koko aattoillan. Eilen tiskasin käsin ne muutamat lasit ja kulhot jotka eivät kestä tiskikonetta, ja keittiö on palannut suunnilleen normaaliksi.

Lahjojen avaaminen on luku sinänsä. Lahjojen määrä yritetään joka vuosi pitää kohtuullisena, mutta siitä huolimatta yhdeksän ihmisen lahjat muodostavat aikamoisen paperihässäkän. Yritän jo aattoiltana kerätä suurimman osan roskista yhteen isoon paperikassiin, mutta ainakin meillä olohuone on lahjoista johtuen kaikki pyhät melko sekaisin. Tällä hetkellä keskellä lattiaa on pari paperiroskapussia (jotka vien roskikseen tänään, mikäli sinne mahtuu) ja lahjoja on pöydillä ja tuoleilla. Tämä on mielestäni pari päivää ihan ok, mutta tänään on tavoitteena tyhjentää olohuone ylimääräisistä tavaroista.

Viimeisenä on pyykkivuori, joka johtuu siitä, etten ole joulunpyhinä halunnut pestä pyykkiä. Meillä ei ole hyvää paikkaa kuivaustelineelle, joten jos en halua sitä olohuoneeseen, yksinkertaisinta on olla pesemättä. Pyykkiä kuitenkin kertyy normaalia enemmän, sillä vaihdoin kaikille puhtaat lakanat jouluksi, olemme saunoneet paljon (taloyhtiön sauna, joten laudeliinat menevät joka kerta pesuun), on servettejä ja pöytäliinoja sekä tietysti sitä tavallista vaatepyykkiä. Tänään alkaa vuoren madaltaminen, yksi koneellinen kerrallaan!

Jos kotisi on päätynyt joulukaaokseen, tässä vielä pikaohje järjestyksen palauttamiseksi:

  1. Ota mahdollisimman iso roskiskassi ja tee sen kanssa sekajätekierros. Kulje kaikki huoneet läpi, ja kerää kassiin kaikki paperisilppu, tyhjät pakkaukset, karkkipaperit ynnä muut. Jatka kassin kanssa suorinta tietä ulkoroskikselle saakka.
  2. Siivoa tiskipöytä puhtaaksi. Se saa keittiön näyttämään siistiltä. Tiskit koneeseen, käsitiskit puhtaaksi, ruuantähteet kaappiin ja roskat roskikseen. Useimmiten sotku syntyy pakkauksista ja kääreistä. Kun ne siivoaa pois, yleisvaikutelma paranee hetkessä.
  3. Lopuksi kerää lasten lelut ja lahjat heidän huoneisiinsa, aikuisten lahjat omille paikoilleen (kirjat hyllyyn, vaatteet kaappiin, astiat ja syötävät omille paikoilleen keittiöön).

Tähän operaatioon menee tiskin koosta riippuen vartista kolmeen varttiin. Kun sen päälle pyöräyttää pölynimurilla neulaset ja pikkuroskat pois lattialta, koti näyttääkin jo varsin siistiltä. Itse aloitan homman sillä, että kuskaan nyt nuo roskapaperit ulos energiajätteeseen. Muistattehan, että käärepaperit kuuluvat sekajätteeseen, ei paperinkeräykseen. Samoin kinkunrasva esim. talouspaperiin imeytettynä biojätteisiin tai suljetussa purkissa sekajätteisiin. Mutta ei missään nimessä viemäriin!

Onko teillä havaittavissa joulunjälkeistä kaaosta?

Koko koti kuntoon: Kylppärit ja WC:t

Totta puhuen olisi ollut loogista jatkaa keittiöprojektia vielä hieman, sillä minun pitäisi raivata pari astialaatikkoa. Mutta nyt ei yhtään huvita, haluan siirtyä keittiöstä muualle. Koska kylppärin ja vessojen kaapit näyttävät aika kamalilta, siirryn tyynesti niiden kimppuun, ja palaan keittiöön ehkä myöhemmin syksyllä. Tämä on epäloogista, mutta näissä omissa projekteissa on se hyvä puoli, että se ei haittaa.

Joten: tämän viikon haasteena on käydä läpi, raivata ja järjestää kaikki kylppärien säilytystilat. Meillä on WC ja kylpyhuone erillään, mutta lasken ne tähän samaan kokonaisuuteen. Siivottavana on siis peilikaappeja, lääkekaappi ja kylppärin pienet vetolaatikot. Tällä kertaa täytyy ihan oikeasti siivota, koska ainakin meillä kylppärin kaapit vetävät puoleensa sellaista tahmaa, joka syntyy esimerkiksi siitä, että märin käsin avaa hammastahnatuubin ja laittaa sen sitten hyllylle takaisin. Siihen korkin kohdalle syntyy rinkula. Haluan hyllyt puhtaiksi ja putelit järjestykseen. Teen samalla inventaarion kaappien sisällöistä, ja selvitän onko joukossa poiskäytettäviä. Eli tähtäimessä on taas ne jämäpurnukat, jotka pyörivät siellä hyllyillä tukkimassa tilaa. Ne pitää tunnistaa ja sitten käyttää loppuun syksyn aikana. Yllättäen ruokakaappien ja kylpyhuoneen kaappien raivaaminen noudattaa ihan samaa systeemiä!

Olen itse asiassa varsin innostuneena tarttumassa tähän hommaan. Nuo sekaiset kaapit ovat häirinneet koko kesän, mutta nyt ne saadaan kuntoon. Muistelen siivonneeni nämä kaapit perusteellisesti joskus pari vuotta sitten viimeksi, joten johan se alkaa olla aikakin. Kuka lähtee mukaan?

Suursiivouksen tarpeessa

Tuossa aiemmin keväällä puhuin siitä, miten kaappien pesu alkaa kummasti houkutella, kun tehtävänä olisi oikeitakin töitä. Jätin silloin tarttumatta toimeen, mutta nyt ne samat kaapit ja laatikot ovat alkaneet näyttää todella sotkuisilta. Siis ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tietenkään. Ei niin, että aterinlaatikkoon olisi kaatunut kattilallinen tomaattikeittoa. Kaikki on myös kutakuinkin järjestyksessä, tiedän missä mitäkin on ja löydän sen sieltä mistä pitääkin.

Mutta sellainen tietty nuhjuisuus on alkanut ärsyttää. Murusia joka paikassa, harvemmin käytettyjen astioiden hyllyillä on pölyä, järjestystä voisi vähän parantaa, yksittäisiä tahroja siellä ja täällä. Nuo pikkujutut pistävät silmään. Voin kyllä ihan hyvin elää noiden kanssa, muistutuan itselleni päivittäin, että varmaan 90% kodeista näyttää juuri samanlaiselta. Mutta pieni osa minusta haluaisi katsella täydellisyyttä.

Mikä siis estää tarttumasta toimeen? No ainakin loma. En periaatteesta siivoa lomalla. Olen varma siitä, että silloin on parempaakin tekemistä. Mikä pitääkin täysin paikkansa koska oikeastaan teen myös töitä, en palkkatyötä mutta sellaista omaa projektia, josta olen tosi innostunut ja josta hyvällä tuurilla ehkä vielä tulee palkkatyökin. Joten käytän luppohetket mieluummin oman projektin miettimiseen kuin astiakaapin kiillotukseen. Mutta pieni ongelma tässä on, koska oikeastaan kyllä haluaisin kiiltävät kaapit myös.

Päätin ratkaista tämän asian niin, että aloitan syyskuun alussa. Sitten otan käsittelyyn yhden hyllyn tai laatikon per päivä. Yhden sellaisen perusteelliseen siivoamiseen menee arvioni mukaan keskimäärin 15-20 minuuttia. Tästä seuraa se, että jos tekisin kaikki kerralla, projektiin menisi kokonainen päivä. Mutta vartti päivässä ei ole liikaa, vaikka olisi muutakin tekemistä. Tällä lailla saan sekä kiiltävän keittiön, eikä kuitenkaan tunnu siltä, ettei minulla ole parempaa tekemistä kuin jynssätä hyllyjä.

Ehkä aloitan tämän syksyllä uuden Koko koti kuntoon -projektin myötä. Olisiko kiinnostusta? Haasteet ovatkin olleet viime aikoina harvassa.

Sotkua vai likaa?

”Sotkuista voi olla, mutta likaa en siedä!”

Olin nipin napin parikymppinen ja asuin ensimmäistä kertaa yksin. Lausahdin tuolla tavalla aika usein. Tarkoitin sillä sitä, että vaikka tavarat olivat hujan hajan eikä asuntoa kovin usein voinut sanoa kovin siistiksi, olin silti oikein hyvä ihminen. Että elän kuin possu mutta ei täällä sentään likaista ole. Jostain syystä ”lika” oli mielestäni paljon pahempi juttu kuin sekasotku. Olin myös ihan tosissani. Ei minua sekamelska häirinnyt. Lika – mitä se sitten olikaan – häiritsi paljon enemmän, mutta todellisuudessa tuossa oli kyllä aimo annos itsepetosta mukana. Nimittäin sekasotkun seassa on tosi vaikea siivota kunnolla. Veikkaan että tuossa lausahduksessa oli hieman kaunisteltua totuutta mukana.

Näin parikymmentä vuotta myöhemmin tuo lausunto on kääntynyt melkein päälaelleen. Epäjärjestyksen sietokykyni on ohentunut murto-osaan opiskeluaikojen huolettomuudesta. Sen sijaan liansietokykyni on kasvanut merkittävästi. Lattian peittävät lelut, likaiset astiat pöydillä ja siellä täällä seilaava sälä hermostuttaa minua pidemmän päälle tosi paljon. Sen sijaan tahrainen keittiönlattia tai jonkun tahmatassun kuraama lavuaari näyttävät sieltä sormien väleistä katsottuna melkein normaaleilta. Jos minulla on kymmenen minuuttia ylimääräistä aikaa siivoamiselle, en ala kuuraamaan puurotahroja pöydän alta, vaan käytän sen palauttaen kaiken mahdollisen omalle paikalleen. Saan isomman mielenrauhan tyhjästä pöytätasosta kuin kiiltävästä lattiasta.

Olenkohan nyt jotenkin huonompi ihminen, kun meillä on usein aika siistiä, mutta erityisen puhdasta on vain silloin, kun siivoja on juuri käynyt? Mielestäni meillä on tavallinen koti,  pidän muutamaa tahraa lattialla ihan normaalina perheessä, johon kuuluu alle kouluikäisiä lapsia. Mutta en voi enää kehuskella sillä, että vaikka on vähän epäjärjestystä niin likaa ei löydy.

Tuo lian ja sotkun suhde on muutenkin mielenkiintoinen. En tiedä, miksi alunperin ajattelin, että lika on se kaikista pahin juttu. Nykyään ajattelen nimittäin vähän niin, että jos kaikkialla on hirveä sotku, silloin täytyy tavaroiden hallinnassa olla jotain vikaa. Todennäköisesti niitä on ainakin aivan liikaa. Enkä sitä paitsi ole koskaan nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevaa kotia, joka vain olisi tosi likainen. En myöskään ole nähnyt kotia, jossa olisi hirveä kaaos mutta kaikki ovenkahvat kiiltäisivät. Sen sijaan olen nähnyt täydellisessä järjestyksessä olevia asuntoja, jotka ovat myös erittäin puhtaita, aivan päinvastaisia tapauksia sekä ihan tavallisia koteja, joissa on välillä sekä sotkua että likaa.

Miten teidän laitanne on? Kestättekö paremmin likaa vai sotkua?