Aihearkisto: Siivous

Kuinka koti pysyy siistinä: parhaat vinkit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kaiken perustana on vankat rutiinit. Siisteys pysyy, kun jatkuvasti siistii, eikä sotkua päästä syntymään. Rutiinien lisäksi on muutama yksinkertainen keino, jotka saavat myös kodin näyttämään siistimmältä. Siisteys on nimittäin myös mielikuva-asia. Samat tavarat eri tavoilla säilytettyinä voivat näyttää siistimmältä tai sotkuisemmalta.

Tyhjä taso on siisti

Jos tason haluaa pysyvän tyhjänä, sille ei saa koskaan laittaa mitään. Laittoipa tasolle mitä tahansa, se pian vetää puoleensa jotain muuta, ja pian tyhjällä tasolla onkin kasa, pino tai kokoelma sälää, joka sille ei kuulu. Näin ollen ainoa keino, jolla tyhjät ja seesteiset hyllyt, pöydät ja tasot pysyvät tyhjinä ja seesteisinä, on niiden jatkuva tyhjentäminen. Jos pöydälle laskee jotain, mikä ei sille kuulu, se pitää poistaa saman päivän aikana. Tämä on karu mutta kiertämätön fakta.

Lattioilla ei pidä säilyttää mitään, jos se suinkin on mahdollista. Jos lattialla on tavaraa, joka selvästi ei sinne kuulu, tulee vaikutelmasta heti sotkuinen. Siisteyden illuusio syntyy siitä, että kaikki vaakatasot, mukaanlukien lattiat, ovat mahdollisimma tyhjät. Oma keinoni on ripustaa kaikki mahdollinen naulaan tai nostaa hyllylle. Meillä on niin korkea kenkähylly, että ylin hylly onkin  jo taso, jonne laitetaan avaimet ja posti. Kaikki muut hyllyt ovat täynnä kenkiä. Niitä mahtuu  hyllyyn lukuisia pareja, ja ne ovat kaikki pois lattialta. Samoin olen kiinnittänyt koukkuja joka paikkaan, jotta voin nostaa tavarat pois lattialta roikkumaan. Näin kannattaa tehdä myös varastotiloissa, joiden käytettävyys paranee merkittävästi, kun lattia on mahdollisimman tyhjä.

Esimerkiksi sateenvarjot roikkuvat meillä seinällä. Neljä koukkua päällekäin, noin 20cm leveässä tilassa.

Laita tavaroiden ympärille aidat

Sekalaiset tavarat näyttävät siistimmiltä, jos ne ovat rajattu konkreettisesti. Siksi suosin tarjottimia ja koreja. (Siksi myös säilytän kaikki siistit pahvilaatikot, koska säilyttimiä tarvitaan aina.) Mitä pienemmästä sälästä on kyse, sitä sotkuisemmalta se näyttää irrallaan. Sen sijaan sama tavara kopassa tai tarjottimella näyttää vähintäänkin siistimmältä, parhaimmillaan harkitulta yksityiskohdalta sisustuksessa. Lisäetuna on, että tavarat löytyvät, kun ne ovat yhdessä paikassa. Esimerkkejä tällaisesta omasta kodistani: avainkulho eteisessä, hedelmätarjotin keittiössä, iso tarjotin olohuoneen pöydällä, jolle voi nostaa kaikki lehdet ja kirjat, penaali, kippo koruille makuuhuoneessa. Esimerkiksi penaali on loistava keksintö. Tietokone, jonka ympärillä on valikoima kirjoitusvälineitä, liimalappuja ja käsirasvoja näyttää sekaiselta, mutta samat tavarat siistissä penaalissa näyttää tietokoneen vieressä siistiltä. Toinen klassinen vinkki on lelukori olohuoneessa, jos perheessä on pikkulapsia. Levällään olevat lelut on helppo nakkoa yhteen koppaan, jolloin lattia vapautuu ja näyttää taas siistiltä.

Tämän korin sisällä on piilossa modeemi ja johtoja.

Toinen vinkki on määrätä tavaroille alueet, joilta ne eivät saa poistua. Esimerkiksi makuuhuoneessa minulla on yksi tuoli, jonka selustalle laitan puolipitoiset vaatteet. Se on ainoa paikka, jossa sellaisia vaatteita säilytän, ja jos tuoli on liian täynnä, täytyy jotain laittaa joko pyykkiin tai takaisin kaappiin, ennen kuin voi ottaa uusia vaihtoehtoja käyttöön. Meillä on myös sääntö, että aikuisten makuuhuone ei ole lasten leikkialuetta, eli sinne ei rakenneta majoja eikä kuskata leluja muutenkaan. Jos joku lelu sinne eksyy, palautan sen saman tien takaisin lastenhuoneeseen. Meillä ei myöskään syödä muualla kuin keittiönpöydän ääressä, joten astioita ei tarvitse kerätä mistään muualta. Tällaisten rajoitusten hyöty on siinä, että tavarat eivät vaella kovin kauaksi, jolloin niiden palauttaminen paikoilleen on helpompaa. Näitä kannattaa miettiä omassa kodissa tarkoituksenmukaisesti. Rajoitukset voivat koskea esim. kirjoja, harrastustarvikkeita, käsitöitä, leluja, astioita, kosmetiikkaa, lehtiä… ihan mitä tahansa.

Jämpti pino on parempi kuin kaikki hujan hajan

Lopuksi on todettava, että siisti pino on parempi kuin että tavarat leviävät sinne tänne. Jos pöydällä on papereita, lehtiä ym., eikä niitä voi juuri sillä hetkellä heittää pois tai karsia, yksinkertaisinta on koota paperit niin siistiin pinoon kuin mahdollista. Isot alle, pienet päälle, samanlaiset yhteen ja kulmat tasan. Tämä on yksinkertainen pikasiivouskeino, silloin kun jokin taso pitäisi saada näyttämään siedettävältä alle minuutissa. Sama koskee vaikka tiskipöytää. Likaisetkin lautaset näyttävät siistimmiltä pinossa kuin levällään. Ylipäätään mikä tahansa näyttää paremmalta suorassa rivissä tai pinossa verrattuna siihen, että kaikki olisi miten sattuu.

Kaiken kaikkiaan sotkun vaikutelma tulee siitä, että tavarat eivät ole hallinnassa. Jos huoneessa näyttää siltä, että mitään ei harkitusti asetettu paikoilleen, vaan jätetty vain satunnaiseen paikkaan, siellä näyttää sotkuiselta. Mutta jos samat tavarat laitetaan pinoon, riviin, tarjottimelle ja koppaan, näyttää siltä että niille on tehty jotain. Tavarat eivät ole vain villinä ympäri huonetta, vaan ihminen on harkiten järjestänyt ne tietyllä tavalla. Tästä syntyy siisteys ja järjestys.

Onko teillä lisää hyviä vinkkejä?

Miten pitää koti siistinä?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Kotihäpeästä puhutaan nykyisin aika paljon. Olen ymmärtänyt, että se liittyy erityisesti siisteyteen, tai pikemminkin sen puutteeseen, eikä niinkään siihen, että ihmisiä nolottaisi joku väärän värinen sohva. Kotona on sotkuista, tavaroita on levällään, nyssäköitä nurkissa ja tiskit tiskaamatta. Siisteys tarkoittaa tässä varmaankin jonkinlaista järjestyksen ja puhtauden yhdistelmää, siis että jommassa kummassa tai vähän molemmissa olisi asukkaan silmin parantamisen varaa. Sotkua hävetään ja siksi kotiin ei päästetä vieraita.

Tältä meilläkin välillä näyttää.

Miten kodin saa pysymään siistinä? Miten ylläpitää sellaista järjestystä ja puhtautta, ettei tarvitsisi hävetä? Ensinnäkin pitää laskea standardeja. Useimmissa kodeissa asuminen näkyy, ja niin pitääkin. Mutta jos haluaa tästä huolimatta pitää sellaista järjestystä, ettei jatkuvasti hävetä, sen eteen on nähtävä vaivaa. Koti ei pysy siistinä, ellei sitä jatkuvasti siisti.

Ilana kirjoitti vastikään mainion kirjoituksen huonoista neuvoista, joita kodinhoidon ja kodinraivaamisen suhteenkin jatkuvasti annetaan. Että esimerkiksi ”vie tavarat heti paikoilleen” on huono neuvo, jos alunperinkin on epäselvää, missä se paikka voisi tai edes pitäisi olla. Niinpä sain tästä inspiraation miettiä, mitä minä teen päivittäin, jotta koti pysyisi siistinä. Siis ihan konkreettisella tasolla.

Tällaisia asioita teen joka päivä:

Tuuletan ja petaan sängyn joka päivä. Se tarkoittaa, että herättyä nostan peiton jalkopäähän ja avaan ikkunan. Aamupalan jälkeen käännän tyynyt, vedän peiton paikoilleen ja laitan päiväpeiton sängyn päälle. Meillä ei ole koristetyynyjä, joten niitä ei tarvitse asetella.

Ennen aamupalaa tyhjennän tiskikoneesta puhtaat astiat kaappiin. Aamupalan jälkeen laitan kaikki likaiset astiat suoraan tiskikoneeseen. Tämä toimii vain, jos koneen käynnistää poikkeuksetta joka ilta. Korjaan aamupalan jälkeen kaikki ruuat takaisin jääkaappiin tai kuivakaappiin, roskat (hedelmien kuoret, tyhjät jugurttipurkit ym.) roskiksiin. Sama toistuu illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin kaikki likaiset astiat korjataan tiskikoneeseen ja joka käynnistetään, ja ruuat palautetaan kaappeihin.

Kerran päivässä kerään kaikki likapyykit pyykkikoriin. Perheen aikuiset osaavat tämän homman pääsääntöisesti itsekin, joskus saatan kuitenkin kerätä puolison kuivumassa olleet urheilukamppeet suihkukaapin päältä pyykkikoriin ohimennessäni, enkä hermostu tästä sen enempää. Nuorisolla tilanne ei ole vielä sataprosenttisesti hallussa. Kunhan jälkikasvu vielä vanhenee pari vuotta, ulkoistan heidän oman pyykkihuoltonsa kokonaan heille itselleen, mutta siihen asti noukin lastenhuoneen lattialta vaatteita, jos niitä on sinne jäänyt.

Laitan aina omat vaatteet naulakkoon ja kengät hyllyyn. Lapset eivät aina laita, mutta muistutan aiheesta säännöllisesti. Jos joskus olen jättänyt kengät keskelle eteistä, nostan ne ohi kulkiessa kuitenkin hyllyyn. Päivän jälkeen laitan omat vaatteet joko suoraan pyykkikoriin tai sitten tietylle tuolille sängynpäätyyn. Pyykkikori on makuuhuoneessa, joten matka on lyhyt.

Yritän laittaa roskat aina suoraan roskikseen. Esimerkiksi elintarvikepakkaukset laitan roskikseen, en jätä pöydälle. Kirjekuoret vien suoraan paperikeräykseen, luetut lehdet samoin. Jos sampoopullo tyhjenee käytössä, en laita sitä takaisin hyllyyn vaan nakkaan suihkun viereen lavuaariin, jotta muistan laittaa sen siitä roskiin.

Rutiinit ylläpitävät siisteyttä

Koska haluan, että koti on kutakuinkin siistinä jatkuvasti, kiinnitän näihin asioihin jatkuvasti huomiota. En siis vahdi silmä kovana, että onko jossain joku roska, mutta jos sellainen sattuu silmiin, vien sen roskiin. Vasta-argumentti voisi olla, että eihän sitä ehdi, jos on tekemässä muuta, mutta todella harvoin on oikeasti niin kiire, ettei ehtisi satunnaista roskaa tipauttaa roskikseen. Minusta ylipäätään tuo kiireeseen vetoaminen on enemmän tekosyy, sillä todellisuudessa nämä jutut eivät vie paljoa aikaa. En usko, että laittaessani teemukin ja lautasen aamulla tiskikoneeseen, menettäisin enempää kuin 15 sekuntia verrattuna siihen, että jättäisin tiskit pöydälle.

Kyse on enemmän siitä, että nämä jutut on tehtävä joka päivä, viikosta toiseen. Kun tulee niitä päiviä, että syystä tai toisesta rutiinit jäävät väliin, korjausliike on tehtävä mahdollisimman pian. Jos tulen juhlista niin myöhään kotiin, etten jaksa purkaa käsilaukkua  ja mekko jää olohuoneen tuolin selustalle, viimeistään seuraavana aamuna ne pitää korjata paikoilleen. Jos tiskikone on unohtunut laittaa päälle illalla, se pitää käynnistää aamulla. Näillä pärjää pitkälle, mutta sellainen varoituksen sana on paikallaan, että tällaista ylläpitoa ei voi harrastaa, ennen kuin kodissa on jonkinlainen perussiisteys saavutettu. Jos tavaraa on kerta kaikkiaan liikaa neliöihin nähden, eikä tavaroille ole omia paikkoja, tarvitaan ensin kunnon raivaus.

Ehdottoman säännöt

Näiden lisäksi meillä on muutamia ehdottomia sääntöjä, jotka koskevat niin aikuisia, lapsia kuin vieraitakin.

  • Ulkokengillä ei kävellä eteistä pidemmälle.
  • Ruokaa syödään vain keittiönpöydän ääressä, ja tämä koskee sekä aikuisia että lapsia.
  • Ulkoleluilla ei leikitä sisällä ja päinvastoin.
  • Tarrojen liimaaminen huonekaluihin on ankarasti kielletty, samoin piirtely.
  • Kaikilla perheenjäsenillä on omat hyllyt ja kaapit, ja jos tavarat eivät mahdu niihin, pitää karsia ennen kuin voi hankkia uutta. Tämä koskee niin vaatteita kuin muitakin tavaroita.

Sitten on sellaisia sääntöjä, jotka ovat periaatteessa vain omassa päässäni, mutta jotka edistävät siisteyttä merkittävästi. Esimerkiksi tavaroita ei periaatteessa säilytetä lattioilla. Poikkeuksen tähän tekee työhuoneemme, joka on varsinainen monitoimitila. Siellä on myös kierrätystavaroiden säilytyspaikka siihen asti, kunnes ne lähtevät uuteen kotiin, ja näitä tavaroita joutuu välillä säilyttämään lattialla. Työhuoneeseen ei kuitenkaan päästetä vieraita, joten sotku pysyy etupäässä piilossa. Olen myös laittanyt työhuoneen seinälle monta ripustuskoukkua, joten kassit ja nyssäkät saa nostettua niihin, jolloin lattialle ei tarvitse tehdä pinoja.

Siisteys pysyy siistimällä

Sängyn petaaminen, tiskikoneen täyttäminen tai pyykkien noukkiminen eivät oikeastaan ole sellaisia asioita, joista neuvottelisin itseni kanssa päivittäin. Ne ovat automaattisia toimintoja, kuten vaikka hampaiden harjaus. Olen tavallaan tehnyt kategorisen päätöksen, että petaan joka päivä. Niinpä minun ei koskaan tarvitse jahkailla, jaksanko tänään pedata vai en. Tällaisen päätöksen voi kuitenkin pysyvästi tehdä vain silloin, kun sillä saavutettava asia on tärkeää omien arvojen takia. Jollekin toiselle vaikkapa päivittäinen juoksulenkki voi olla samanlainen itsestäänselvyys, vaikka minulle se ei olisi. Tarkoitan tällä sitä, että jos siisti koti ei aidosti ole tärkeysjärjestyksessä hirveän korkealla, on tällaisia rutiineja vaikea luoda. Oikeasti sitä jaksaa ylläpitää vain sellaisia tapoja, joita oikeasti haluaa.

Uusi pyykkirutiini

Julkaistu , kirjoittanut
40

Pyykkirutiineja on käsittääkseni olemassa karkeasti ottaen kahta koulukuntaa: On sellaisen tasaisen tahdin systeemi, jossa pestään suunnilleen yksi koneellinen päivässä, tai sitten on pyykkipäivä kerran viikossa. Molemmilla on vakaa kannattajakuntansa, ja voin hyvin kuvitella, miten omasta rutiinista poikkeavaa tapaa on jopa vaikea ymmärtää. Sitten on tietysti vielä se joukko, joka pesee pyykkiä silloin kun sitä tuntuu olevan tarpeeksi pestäväksi, eikä käsitä, mihin ihmiset ylipäätään mitään pyykkirutiineja edes tarvitsevat. Itse rakastan rutiineja ja sitä, kun arkiset kotityöt sujuvat automaattiohjauksella.

Vanha rutiini

Pyykki on erityisen otollinen rutiineille, koska sitä on välttämättä pestävä jokseenkin säännöllisesti, etenkin jos asuu perheessä. Tähän saakka sellainen noin koneellinen päivässä tai joka toinen tai kolmas päivä on ollut meillä sopiva rytmi. Meillä ei ole kovin paljon tilaa likapyykin säilytykselle tai kuivaamiselle, joten on ollut mielekästä vajottaa pyykkikoria tasaiseen tahtiin. Nyt olen muuttamassa tätä käytäntöä.

Olen vuoden alusta lähtien miettinyt, miten organisoisin arkeni entistä järkevämmin niin, että olennaisille hommille jäisi enemmän aikaa. Tulin siihen tulokseen, että on aika kokeilla pyykkipäivää. Vaikka yhden koneellisen peseminen tuntuu melko pieneltä työltä, tosiasiassa siihen menee kaikkineen päivineen vähintään puoli tuntia, ja usein enemmän. Tosin tämä aika jakautuu monelle pätkälle, mistä taas seuraa se, että joutuu keskeyttämään muut työt jotta pyykki edistyisi. Osiin purettuna pyykinpesu näyttää tältä:

  • pyykin lajittelu (2-10 min)
  • koneen täyttö ja käynnistys (1-2 min)
  • puhtaan pyykin ripustaminen (5-10 min)
  • kuivan pyykin viikkaaminen ja vieminen kaappiin (10-20 min)
  • silittäminen ja/tai mankelointi (0-60 min)

Tässä näkee, että sinänsä yksinkertainen toimenpide ”yksi koneellinen pyykkiä” koostuu oikeasti sarjasta tehtäviä, jotka on pakko tehdä tietyssä järjestyksessä. Nämä arvioimani ajat ovat sellaisia, jotka toteutuvat meillä, mutta ne voivat tietysti vaihdella paljonkin riippuen kodista ja systeemistä. Esimerkiksi jos meillä olisi kodinhoitohuone, likapyykin lajittelun voisi tehdä valmiiksi, mutta meillä se ei onnistu. Tiedän, että kaikki eivät lajittele lainkaan, mutta säästetyt minuutit kostautuvat kulahtaneina vaatteina. Valkoinen ei pysy valkoisena, jos sitä pesee värikkäiden mukana. Pesen mieluummin vajaan koneen, kuin mustia ja valkoisia vaatteita yhdessä.

Onneksi teline ei enää ole keskellä olohuonetta…

Silittäminen ja mankelointi ovat myös vapaaehtoisia, enkä suinkaan silitä kaikkea. Mutta silitän kyllä tyynynliinat, keittiöpyyhkeet, pöytäliinat ym. liinavaatteet sekä vaatteet, jotka on tarkoitettu silitettäviksi (puuvillaiset mekot, puserot, hameet). Silitettäviä vaatteita ei ole hirveästi, ja jos sellaisia ei satu koneeseen, silitysaika on nolla. Mutta liinavaatepyykissä saattaa koko koneellinen vaatia silitystä tai mankelointia. Mankeloinnista tingin ensimmäisenä, kun aika on tiukilla.

Uusi rutiini

Päätin, että siirrän kaiken pyykin pesun viikonlopulle. Yritän silloin pestä pyykkikorin niin tyhjäksi kuin mahdollista, ja silittää niin paljon kuin suinkin ehdin. Ideana on, että lajittelen useamman koneellisen valmiiksi, vien pesuhuoneeseen odottamaan, ja yritän tehdä pyykinpesun mahdollisimman liukuhihnalta. Sillä aikaa kun kone pesee, silitän silityskopan tyhjäksi, ja viikkaan kaappiin vaatteet, jos viikattavaa on.

Kokonaisuudessaan pyykkiin käytetty aika ei ehkä hirveästi vähene (vaikka toivon että pientä ajansäästöä tässä syntyy), mutta tällä tavalla arkipäivistä poistuu monta keskeytystä. Samalla vapautuu myös metatyökapasiteettia, kun ei tarvitse viikon aikana miettiä, pitäisikö pyykätä vai ei. Olen suunnitellut, että jos viikonloppuna ei syystä tai toisesta ehdi kaikesta suoriutua, maanantai on vielä varapäivä, jolloin voin hoitaa loppuun ne mitä en viikonloppuna ehtinyt. Jos maanantaina tai viimeistään tiistaina pyykkikori on tyhjä, viikon pyykit mahtuvat siihen hyvin. Pyrin samalla pidentämään vaatteiden pitoaikaa, niin että pyykkiä myös kertyisi vähemmän.

Olen nyt pari viikkoa harjoitellut tätä. On yllättävän vaikeaa muuttaa tapaa, johon on vuosien ajan tottunut. Heti ensimmäisellä viikolla tuli vanhasta muistista vähän väliä sellainen olo, että pitäisi varmaan mennä pesemään koneellinen, vaikka ei siis tarvinnut. Seuraavalla viikolla olin kipeän lapsen kanssa kotona, ja päädyin kuitenkin tyhjentämään pyykkikoria, sillä en oikein pystynyt tekemään kunnolla töitäkään. Ensi viikolla yritän taas palata tähän uuteen rutiiniin.

Kumpaan koulukuntaan te kuulutte? Kuinka usein pesette pyykkiä?

Kuinka välttää jouluaaton sotkut

Julkaistu , kirjoittanut
1

Jouluna tulee kokemukseni mukaan paljon roskaa. On papereita, pakettinaruja, ruokapakkauksia, tyhjiä pulloja ja lasipurkkeja ja ties mitä. Joulu on klassinen esimerkki juhlista, jota ennen siivotaan huolellisesti, ja jonka jälkeen on kauhea sotku. En tykkää siitä sotkusta. Se jotenkin pilaa sitä joulun rauhallista tunnelmaa, johon on niin huolellisesti valmistauduttu. Yritän minimoida sotkun valmistautumalla.

Juuri nyt onkin siis aika viedä kaikki mahdolliset roskat! Tyhjentää kaikki kodin keräysastiat ja ylipäätään hankkiutua eroon kaikesta epämääräisestä. Joulun aikana jäteautot eivät kierrä, joten taloyhtiöiden ja talojen isot jäteastiat täyttyvät nopeasti yli äyräiden. Siksi kannattaa ennakoida, ja tyhjentää aivan kaikki jo etukäteen, jolloin ihan kaikkia roskia ei tarvitse välttämättä jouluna edes kuskata ulos.

Olen tällä viikolla tyhjentänyt paperikeräyspussin, vienyt kaikki kartongit sekä palauttanut kaikki tyhjät pullot kauppaan. Tyhjensin myös kaikki sekajäteroskikset, ja vien vielä metallin ja lasin loppuviikosta. Paras tilanne on, jos jouluaattona voi ruveta laittamaan ruokaa niin, että kaikki keittiön roskikset ovat tyhjät. Ne luultavasti täyttyvät kuitenkin päivän aikana. Koska jouluu on vielä neljä päivää, joudun kyllä viemään vielä ainakin paperiroskat ja sekajätteet uudellen, biojätteistä puhumattakaan.

Jouluaatto on sotkun kannalta kriittisin päivä. Olohuone on usein pakettien avaamisen jälkeen hujan hajan, kun kaikkien lahjojen lisäksi lattialla seilaa papereita ja pussukoita, pakettikortteja ynnä muuta. Pyrin välttämään tätä lajittelemalla pakkausmateriaalit jo illan aikana roskiin meneviin ja säästettäviin. Otetaan siis yksi kori tai kassi, jonne roskat laitetaan sitä mukaa, kun niitä syntyy. Ideana on, että mikään paperi ei jää lattialle, vaan se korjataan heti talteen. Jos lahjoja ei avata aivan raivopäänä, tämä systeemi toimii oikein hyvin. Silkkinauhat vyyhditään saman tien, ja säästettävät lahjakassit litistetään ja pakataan  yhden siistin kassin sisälle. Pakettikortteja olen säästänyt yleensä joulun ajan, kerään ne yhdelle tarjottimelle tai johonkin pussukkaan, jolloin niitä voi ihastella siihen saakka, kunnes joulu on ohi. Sitten laitan pakettikortit roskiin, ellei niissä ole jotain aivan erinomaista taidetta.

Keittiössä auttaa jo edellä mainittu tyhjillä roskiksilla aloittaminen. Tiskikonerutiini on myös tärkeä keittiön siisteydenhallinnassa. Kun aloittaa ruoanlaiton niin, että kone on tyhjänä, kaikki ruoanlaitossa käytetyt astiat voi suoraan laittaa sinne. Tasot pysyvät tyhjempinä, ja kun kone on täynnä, se kannattaa käynnistää heti, sekä myös tyhjentää mahdollisimman pian. Tällä lailla tiskikone on taas käyttövalmiina, kun illallisastioita aletaan kerätä pois. En itse ole tähän aikaan vuodesta kovin tarkkana siitä, tuleeko kone täyteen vai ei. Tärkeämpää on se, että kone on tyhjänä oikeaan aikaan. Kannattaa myös varmistaa, että tiskiainetta on tarpeeksi. Huomasin nimittäin juuri, että ainakin meidän pitää ostaa lisää vielä ennen joulua. Harmittaa etten älynnyt lisätä tätä siihen isompaan tilaukseen alkuviikosta!

Lyhyesti sanottuna jouluaaton kaaos vältetään siis niin, että varaudutaan ennalta tyhjillä roskiksilla, ja päivän mittaan siivotaan jatkuvasti hieman. Kenties tylsää, mutta minusta vaivannäkö kannattaa. Tykkään siitä, että kun joulupäivänä nousee ylös, koko huoneisto ei ole hirveässä sotkussa. Onko teillä hyviä strategioita joulukaaosta estämään?

Etikka + sooda – avautuuko viemäri?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Etikan ja soodan sanotaan avaavan tehokkaasti tukkeutuneet viemärit. Tämä on yksi klassikko-ohjeista, joihin etikkaa ja soodaa voidaan kodin siivouksessa käyttää. Etikka ja sooda ovat myrkyttömiä ja edullisia, eikä niiden kaatamisesta viemäriin ole ainakaan mitään haittaa. Kylpyhuoneen lavuaarin viemäri oli pahasti tukossa, joten pääsin vihdoinkin testaamaan, toimiiko tämä keino oikeasti.

 

etikka ja sooda

Kodin myrkyttömät luottotuotteet.

Ideana siis on, että viemäriin kaadetaan ensin soodaa, ja sitten heti perään etikkaa. Sooda ja etikka reagoivat kemiallisesti, ja seos alkaa kuplia voimakkaasti. Olen aina epäillyt tämän systeemin toimivuutta, sillä sooda on emäksistä ja etikka hapanta. Yhdistettäessä ne neutraloivat toisensa, joten olen aina ihmetellyt, miten näillä voisi yhdessä puhdistaa mitään. Erikseen käytettynä molemmat ovat kyllä tehokkaita puhdistajia hieman eri tarkoituksissa.

Kaadoin viemäriin ensin soodaa. Sitä on muuten aika vaikea saada menemään sinne putkeen! Sain lopulta hammastikun avulla tökittyä jauhetta viemäriputkeen asti. Pelkästään kaatamalla se meinasi vain jäädä lavuaarin pohjalle tulpaksi. Soodan jälkeen hulautin perään väkiviinaetikkaa reilulla kädellä. Tuloksena oli runsaasti kuohua ja vaahtoa. Vaahto nosti lavuaariin pieniä likahitusia viemäriputkesta. Kun suurin osa vaahdosta oli parin minuutin päästä laskeutunut, kaadoin viemäriin vielä lisää etikkaa. Äänestä päätellen kuohunta jatkui syvemmällä putkessa, mutta vaahtoa ei enää juurikaan noussut lavuaariin. Annoin tämän vaikuttaa noin 15 minuuttia, ja sen jälkeen laskin kuumaa vettä perään.

Käsittelyn seurauksena viemäri veti hieman paremmin kuin ennen. Ero entiseen oli kuitenkin pieni, joten tein saman käsittelyn vielä uudestaan. Reaktiot olivat jälleen samat, ensin vaahtoa nousi paljon, ja myöhemmin vähän vähemmän. Odottelun jälkeen lopuksi kuumaa vettä perään. Tämän toisen käsittelyn seurauksena viemäri alkoi vetää vähän paremmin.

Toimiko se? No tavallaan, mutta lopputulosta ei voi verrata perinteisiin viemärinavausaineisiin. Päättelin niin, että nimenomaan kuohunta ja kupliminen on se, mikä putkea aukaisi. Loppulausuntoni on, että etikka ja sooda toimivat viemärin avaajina, jos tilanne ei ole kovin paha. Jos viemäri on aivan tukossa, kuten meillä oli, tällä yhdistelmällä saa ongelmaan ensiapua, mutta kokonaan ne eivät tilannetta korjaa.

Olen kieltämättä yllättynyt siitä, että etikka ja sooda ylipäätään toimivat yhdessä, olin jokseenkin varma, ettei tällä ole mitään tehoa. Mutta ennakkoluuloni osoittautui siis osittain vääräksi. Viemäri vetää paremmin kuin ennen käsittelyä, mutta ei edelleenkään täydellisesti. Jos haluaa tällaista ekoratkaisua kokeilla, niin miksipä ei. Haittaa tästä ei ole, paitsi että viemäristä voi nousta ällöä kamaa lavuaariin… Kaikista tehokkainta olisi luultavasti avata hajulukko, ja poistaa sinne kertynyt moska käsin. En vain jaksanut ruveta siihen hommaan, ja toisaalta halusin testata tämän konstin käytännössä.

Oletteko kokeilleet etikkaa ja soodaa, kun viemäri on ollut tukossa? Toimiko?

Joulu järjestykseen: Joulusiivous

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Minulla on koko vuoden ollut teemana vaalia kauneutta kotona, ja siisteys ja kauneus kulkevat käsi kädessä. Näin ollen joulu ei tule, jos en siivoa. Tosin nyt täytyy heti kättelyssä todeta, että koska meillä käy siivooja kaksi kertaa kuussa, en joudu tekemään ihan niin perusteellista siivousta itse, kuin mitä ilman häntä tekisin. Toisaalta siivooja kävi tiistaina, mikä on lähes viikko ennen aattoa, joten sunnuntaina siivoan kyllä varsin perusteellisesti. En kuitenkaan pese lattioita muuten kuin keittiöstä, eikä minun tarvitse pestä suihkua tai viedä mattoja ulos.

Mitä joulusiivoukseeni sitten kuuluu? Tavoitteena on, että kaikki huoneet ovat miellyttävässä järjestyksessä. En pyri täydellisyyteen, mutta kuitenkin siihen, että yleisvaikutelma on siisti. Se tarkoittaa siis sitä, että lattioilla, pöydillä tai muilla tasoilla ei loju ylimääräistä tavaraa ja matot ja huonekalut ovat ojennuksessa omilla paikoillaan. Tämä järjestäminen on merkittävä tekijä siisteyden vaikutelmassa. Kerään siis kaikki ylimääräiset tavarat pois silmistä. 

Sitten varsinainen siivous. 

  • WC/kylppäri: pesen vessat, pyyhin altaat, peilit ja hanat ja vaihdan puhtaat pyyhkeet.
  • Keittiö: tasot tyhjiksi ja puhtaiksi, ovista roiskeet pois ja lattian pyyhkiminen. Lisäksi tiskaan kaiken mahdollisen ennen jouluateriaa, tyhjennän tiskikoneen valmiiksi ja vaihdan puhtaat pyyhkeet. Järjestän ja pyyhin myös jääkaapin, koska se tulee jouluna aivan täyteen. 
  • Makuuhuoneet: huolehdit pyykit likapyykkikoriin, vaihdan lakanat, petaan sängyt ja siistin yleisesti
  • Olohuone: lelut ja muut ylimääräiset viedään olohuoneesta pois, ruokapöytä tyhjennetään ja vaihdetaan joululiina, pyyhin myös ruokapöydän tuoleista mahdolliset tahrat pois.
  • Eteinen: kengät ja vaatteet paikalleen, sälä pois piirongin päältä.
  • Koko talo imuroidaan, kaikki roskikset tyhjennetään, pesen pyykkikorin mahdollisimman tyhjäksi, ja toivottavasti ehdin mankeloida puhtaat lakanat.

Tänä vuonna, kun jouluaatto on maanantaina, teen suurimman osan siivouksesta sunnuntaina. Aattona täytyy kuitenkin ottaa vielä imuri esille, jotta keittiö saadaan siistiksi ruoanlaiton jälkeen. Meillä on avokeittiö, joten sotkut näkyvät olohuoneeseen saakka, ellei niitä siivoa ennen ateriaa pois. Tästä syystä tiskikoneen tyhjentäminen valmiiksi on tärkeää. On ihanaa, kun voi kantaa ruuan jälkeen kaikki likaiset astiat suoraan koneeseen, napsauttaa se päälle, eikä tarvitse heti seuraavana aamuna ruveta tiskaustalkoisiin. Meidän perheen ruokaintoilun seurauksena tiskiä kyllä riittää aina myös joulupäivän aamulle, mutta jos kone on yöllä tiskannut valmiiksi, sen voi aamulla tyhjentää ja täyttää uudelleen, ja keittiö siistiytyy jälleen. 

Siisteyden tuntu tulee minusta juuri puhtaista tekstiileistä ja sellaisesta roinattomuudesta. Laitan eläviä kukkia pöytään ja sytytän oikeat kynttilät, ainoan kerran vuodessa. Minusta nämä kaikki pääsevät oikeuksiinsa, kun ympärillä ei loju papereita tai leluja. Toisaalta en käytä aikaani sokkeleiden jynssäämiseen, pölyjen pyyhkimiseen tai muuhun hienosäätöön. En rupea järjestämään kaappeja, en asettele kirjoja värijärjestykseen enkä myöskään ota ylen suurta stressiä niistä huoneista, joissa ei aattona juurikaan oleskella. Painopiste on olohuoneessa, keittiössä, eteisessä ja vessoissa, koska ne ovat eniten ”esillä”.

Mitä teidän joulusiivoukseen kuuluu?

Viikon vinkit: provosoiva siivousjuttu ja kaksi imurivinkkiä

Julkaistu , kirjoittanut
14

Tässä on provosoivin artikkeli pitkään aikaan. Entinen siivooja kertoo sekä inhottavista asiakkaista, että omista näkemyksistään sen suhteen, kenellä olisi hänen mielestään oikeus käyttää siivoojaa. Olen aika järkyttynyt molemmista. Meillä on käynyt siivooja monta vuotta, eikä tulisi mieleenkään asettaa minkäänlaisia ansoja tarkistaakseni, siivoaako hän kunnolla. Tiedän ilmankin, että työnjälki on ensiluokkaista. Meillä annetaan siivoojalle joululahja, ja muistetaan syntymäpäivisin. Vaihdamme kuulumiset ja ylipäätään suhtaudumme toisiimme niin kuin ihmisten nyt voi odottaa suhtautuvan; ystävällisesti ja arvostavasti. Toisaalta näkemys siitä, että siivouspalvelut olisi rajattava vain ihmisille, jotka sitä ”tarvitsevat oikeasti”, on minusta melko uskomaton myös. Ikään kuin ”rikkailla” ihmisillä ei koskaan olisi mitään rasituksia arjessa, joita siivoustyö helpottaa. Entä jos ajatellaan vaikkapa vaativaa työtä tekevää ihmistä, jolle myös maksetaan työstä paljon, otetaan esimerkiksi vaikka huippulääkäri tai kansanedustaja. Olisiko heidän siis parempi käyttää vähäinen vapaa-aikansa siivoamiseen, vai kenties vaativasta työstä palautumiseen? Edistäisikö siivoojan käyttämättömyys yhteistä hyvää jotenkin enemmän? Ilmeisesti tälle haastatellulle siivoojalle on sattunut harvinaisen paljon moukkia asiakkaiksi. Itse en tuollaista käytöstä tunnista. (MeNaiset)

Onneksi edellistä artikkelia voi tasapainottaa lukemalla tästä toisesta siivoojasta, joka tuntuu suhtautuvat työhönsä positiivisemmalla asenteella. Hän myös kertoo, miten pölynimurin hajusta pääsee eroon. (MeNaiset)

Viimeiseksi toinenkin imurivinkki. Imurin säilytys on mielestäni yksi kohdin hankalimpia juttuja. Se vaatii nimittäin paljon tilaa, sitä on hankala piilottaa mihinkään mutta toisaalta se pitäisi saada nopeasti ja helposti esille. Tässä jutussa imuri oli sijoitettu eteisen kaappiin. Vinkki lienee hyvä kaikille, joilla on niin iso eteinen, että sinne mahtuu muutakin kuin vaatenaulakko.

 

Arkijärki-podcast 31: Siivousrutiinit: näin koti pysyy kunnossa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Eilen kirjoitin siitä, miten meillä siivotaan. Mutta minä olen sellainen jatkuvasti siivoaja, eivätkä kaikki muut suinkaan ole. Niinpä pohdin tässä podcastissa, miten siivota, jos sotkut eivät satu silmiin, ennen kuin kaaos on vallannut koko asunnon. Juttelen päivä- ja viikkorutiineista, ja kerron tarkemmin, miksi omat rutiinini ovat juuri ne mitkä ovat. Asiaa mm. tiskikonerutiinista ja sängyn petaamisesta. Lopuksi kerron, miksi tavaroiden raivaaminen on myös olennaista siivousrutiinien kannalta. Podcastin kesto on noin 18 minuuttia.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Siivousrutiinit: näin meillä siivotaan

Julkaistu , kirjoittanut
10

Siisteys voi tarkoittaa minusta kahta asiaa: joko sitä että on tosi puhdasta, tai sitä että näyttää siistiltä, eli kaikki tavarat ovat paikallaan. Siivousrutiinini liittyvät molempiin asioihin. Hahmotan kodin siisteyden huoneiden kautta. Tärkeysjärjestys on suunnilleen tämä: keittiö, vessat, eteinen, muut.

Keittiö

Meillä on avokeittiö, jonne on suora näkymä olohuoneesta. Keittiön siisteys vaikuttaa siis koko olohuoneen siisteyteen. Siksi keittiö on listalla ykkösenä. Keittiön siistinä pitäminen vaatii minulta päivittäistä työtä. Sen siivous onkin jatkuvia rutiineja. Olennaiset tulevat tässä:

  1. Tiskikonerutiini (Kone illalla päälle, aamulla ensimmäisenä tyhjennys, likaiset suoraan koneeseen ja illalla jälleen käynnistys.)
  2. Tiskipöydän tyhjentäminen
  3. Lattian pesu ja/tai imurointi

Kohta 1 on itsestäänselvyys. Se mahdollistaa sen, ettei tiskipöydälle kerry ylimääräistä. Koko perhe kannattaa opettaa noudattamaan tätä rutiinia, niin siivouskuorma pienenee. Kaikista olennaisin asia keittiön siisteydessä on kuitenkin numero kaksi. Jos tiskipöytä on tyhjä, koko keittiö näyttää siistiltä. Tyhjennän tiskipöydän vähintään kerran päivässä, yleensä joko viimeisenä illalla tai ensimmäisenä aamulla. Tiskaan käsitiskit, nakkelen tavarat paikoilleen ja pyyhin pöydän kuivaksi. Tämä on minusta aika rasittavaa hommaa, mutta välttämätöntä, jos haluaa keittiön näyttävän siistiltä. Helpointa on, jos asiaa ei turhaan problematisoi, vaan hyväksyy sen, että tämä on tehtävä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Tiskipöydän lisäksi myös muiden tasojen siisteys parantaa vaikutelmaa. Niinpä keittiössä on erityisen tärkeää palauttaa ruoanlaiton jälkeen kaikki omille paikoilleen. Keittiön lattia ei ainakaan meillä pysy siistinä kovin pitkään, siellä on aina murusia ja sinne räiskyy sitä sun tätä. Imuroin siis lattian pari-kolme kertaa viikossa, ja pesen sen aina, kun likatahrat alkavat erottua liikaa.

Tämä on sensuroimaton ja lavastamaton kuva meidän tiskipöydästä juuri nyt. Kävin ottamassa kuvan kirjoitettuani edellisen kappaleen.

Vessat ja kylpyhuone

Vessan siivoaminen on helppoa. Kun pönttö on kuurattu, lavuaari kiiltää ja pyyhkeet ovat puhtaat, vessa on siisti. Koska lapsiperheessä vessaankin kulkeutuu välillä mitä ihmeellisempää roinaa, aloitan sillä, että kerään kaikki lelut, Aku Ankat ja muun sälän pois. Sitten pyyhitään lavuaari puhtaaksi. Vanhalla käsipyyhkeellä on kätevää pyyhkäistä peili puhtaaksi ja hanat kiiltäväksi, ja sitten heittää se pyykkiin. Lopuksi putsataan vessanpönttö ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta. Ylipäätään vessoissa edetään aina puhtaimmasta likaisimpaan päin.

Eteinen

Eteinen menee keittiön lisäksi nopeimmin sotkuun, mutta toisaalta sen siivoaminen on myös nopeaa. Se tarkoittaa sitä, että kengät kerätään omille paikoilleen, kaikki hujan hajan lojuvat takit noukitaan naulakkoon ja kaikki pipot ja lippikset ynnä muut palautetaan niille varattuun koriin. Sitten imuroidaan hiekat lattialta. Eteisen siistinä pysymisen ehdoton edellytys on, että kaikille tavaroille on oma paikka. Vaikka esim. lapset eivät aina muistaisikaan palauttaa vaatteita paikoilleen, oma paikka tarkoittaa sitä, että aikuisen on mahdollista siistiä eteinen parissa minuutissa.

Muut huoneet

Muiden huoneiden siisteys riippuu eniten siitä, ovatko tavarat paikallaan. On kuitenkin yksi asia, jonka teen joka päivä: petaan sängyn. Tämä koskee siis omaa sänkyäni, lasten sängyistä en jaksa olla niin tarkka. Mutta koska haluan, että makuuhuone on rauhallinen sekä rauhoittava paikka oleskella, petaan joka päivä. Kun sänky on pedattu, koko huone näyttää siistiltä. Yritän myös päivittäin järjestää vaatteet siististi omalle tuolilleen, ja huolehtia likapyykit koneeseen.

… ja tältä näytti olohuoneen lattia samaan aikaan.

Muuten järjestän paikkoja  tasaiseen tahtiin. Noin kerran päivässä keräilen levinneitä tavaroita paikoilleen (en tosin ihan joka päivä). Imuria käytän tarpeen mukaan. Meillä käy siivooja joka toinen viikko, mutta hänen tehtävänään on ensisijaisesti tehdä puhdistamista, ei järjestämistä. Siivooja imuroi, pesee lattiat, kylpyhuoneen, vessat, lieden ja pyyhkii keittiön ovista tahrat, pesee roskiskaapin jne. Mutta hän ei järjestä mitään, ei nostele vaatteita lattioilta, vie roskia, viikkaa vaatteita, petaa sänkyjä tai vaihda pyyhkeitä. Kaiken tämän teen itse ennen kuin siivooja tulee paikalle. Siivoja kuitenkin mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse pestä kuin keittiön lattiaa silloin tällöin. En pyyhi pölyjä muuta kuin ennen juhlia, enkä pese suihkukaappia ellei tapahdu jotain poikkeuksellista. Totuuden nimissä on sanottava, että en kyllä tehnyt noita juttuja kovin ahkerasti silloinkaan, kun siivojaa ei vielä ollut.

Joka toinen viikko on kuitenkin sen verran harvoin, että siivoamiselta ei voi välttyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä siistimpää ympäristöä arvostan, ja sitä useammin siivoan. Ihan joka päivä teen siis ainakin nämä asiat:

  1. Tiskikonerutiini
  2. Sängyn petaus
  3. Tavaroiden palauttelu omille paikoilleen

Viikoittain lisäksi nämä, tilanteesta riippuen 1-4 krt:

  1. WC:n pesu
  2. Pyyhkeiden vaihto
  3. Imurointi (keittiö, eteinen, ruokailualue; tarpeen mukaan muuta)

Huomenna tulossa vielä podcast samasta aiheesta, ja siinä käsittelen asiaa vähän eri näkökulmasta.

Millaisia siivousrutiineja teillä on?

Köhnästä kukoistukseen

Julkaistu , kirjoittanut
2

Viikonlopun siiovusurakka oli parvekkeen lattian puhdistus. Betonin päällä on puiset, varsin raskastekoiset ritilät, joiden alle kertyy vuoden aikana ties mitä. Parveke on lasittamaton, joten pölyn ja tomun määrä on muutenkin suuri. Kun lisäksi istutetaan kukkia, vaihdetaan multia, somistetaan havuilla ynnä muuta, lattialle ehtii vuoden aikana karista aikamoinen määrä roskia. Olen ottanut tavaksi kerran vuodessa nostaa rallit ylös ja lakaista lattia puhtaaksi niiden alta. Jos tämän jättää tekemättä, kokemukseni mukaan siellä puun ja betonin välissä alkaa pian ötökkä jos toinenkin vilistää.

Tätä kuvaa ei ole lavastattu. Tällaista tauhkaa lattialle kertyy.

Homma kuulostaa helpolta mutta on aika hankala. Lattian peittävät ritilät koostuvat monesta osasta, joilla on kaikilla oma tietty paikkansa. Kyseessä on sellainen palapeli, että osien paikkoja ei voi vaihtaa, sillä muuten palat eivät asetu paikoilleen. Ne täytyy siis nostaa yksi tai kaksi kerrallaan, puhdistaa lattia sieltä alta, laittaa palat takaisin ja nostaa seuraavat. Sitä ennen pitää tietenkin siirtää kaikki muut tavarat siitä päältä pois. Työ on siis hidasta ja vaivalloista, ja senpä takia sitä tuleekin aika usein lykättyä.

Lakaisin lattialta kokonaisen kassillisen purua, hiekkaa, lehtiä ja muuta töhkää. Olisi kovasti tehnyt mieli ruveta vielä pesemäänkin sitä betonilattiaa, mutta tajusin idean itsekin hölmöksi. Alkuperäinen lattia ei näy sieltä puuritilöiden alta minnekään, eikä pesemisestä olisi mitään hyötyä. Perfektionismi minussa olisi halunnut hoitaa tämänkin mahdollisimman perusteellisesti, mutta samalla olisi tuhraantunut paljon aikaa käytännössä tarpeettomaan toimenpiteeseen. Rallien päältä on kyllä aiheellista pestä, niin nokiset, siitepölyiset ja kaiken kaikkiaan likaiset ne ovat. Mutta en halua tehdä sitä päiväsaikaan, jolloin joku pahaa-aavistamaton ohikulkija saattaisi saada pikimustaa vettä niskaansa. Täytyy siis odottaa, että jonain myöhäisenä iltana jaksan sen vielä tehdä.

Pian vien kaikki viherkasvit parvekkeelle, ja silloin lähestytään sitä haaveilemaani parvekekeidasta. Tosin sitä ennen täytyy viedä vinttiin lumilapio ja auton ikkunanpesuneste, joka on jostain syystä majaillut parvekkeella koko talven. (Älkää kysykö miksi, en minä tiedä.) Lämpöaalto on saanut orvokit kukoistamaan:

Rakastan näitä, tuo väri ilahduttaa minua joka päivä!

Joko teillä parvekkeet kesäkuosissa?