Kaikki meikkini

Minulla on mutkaton suhtautuminen meikkaamiseen ja käytössä on koko skaala meikkaamattomuudesta täyteen tällinkiin. Kuten tästä voi arvata, en ole meikkien suhteen minimalisti. Vaikka kuutena päivän seitsemästä kasvoilla ei olekaan mitään, en silti ole niitä ihmisiä, jotka pärjäävät puuterilla ja ripsivärillä. Päinvastoin – sitten kun meikkaan, niin haluan käyttöön koko arsenaalin.

Kaikki meikkini mahtuvat kampauspöydän kahteen laatikkoon, joista toinen on syvä ja kapea, ja toinen litteä ja leveä. Pystyssä voi säilyttää vain kohtuullisen pieniä pulloja, mutta esimerkiksi siveltimiä ei. En halua pitää meikkejä esillä peilipöydällä, joten kaiken on mahduttava näihin kahteen laatikkoon. Se on hyvä asia. Ensinnäkin laatikot vetävät sisäänsä varsin mukavan määrän kosmetiikkaa mutta ne myös rajoittavat määrällisiä ylilyöntejä. Jos tilaa ei ole, sitä ei ole. Viime viikolla organisoin koko meikkisäilytyksen uusiksi, ja ah mikä autuus! Eivät ne sotkussa olleet ennenkään, mutta nyt laatikoissa vallitsee sellainen järjestys, että sielu lepää aina kun laatikon avaan. En tietenkään älynnyt ottaa ennen -kuvaa (en usko että ikinä älyän, onhan tätä bloggausta jo seitsemän vuotta takana…) mutta jälkeen -kuvat ovatkin ne kiinnostavat.

Tässä on matalan ja leveän laatikon sisältö. Lukuunottamatta tuota pyöreäreunaista laatikkoa, kaikki tilanajakat ovat vanhoja Applen pakkausia.

Lajittelin meikit käyttötarkoituksen mukaan niin, että matalassa laatikossa on kaikki silmä- ja huulimeikit, niihin tarvittavat siveltimet sekä kaikki muut välineet kuten terottimet, kynsisakset, taskupeilit ym. Syvässä laatikossa taas on kaikki meikkivoiteet, peitevoiteet, poskipunat ja puuterit sekä niiden levittämiseen tarkoitetut siveltimet. Aiemmin matalassa laatikossa oli sekaisin kaikenlaisia meikkejä, mutta nyt järjestys on mielestäni looginen ja toimiva. Vaikka säilytänkin siveltimet pitkällään, osa luomiväreistä ja poskipunista on ”pystyviikattu”.

Täällä taas kaikki meikkivoiteet, puuterit ynnä muut.

Käytin järjestämiseen vain sellaisia tilanjakajia, joita löytyi valmiina kotoa. En ostanut tätä varten mitään uutta. Kaikista parhaita ovat Applen pakkaukset. En IKINÄ heitä ainuttakaan ko. firman tuotepakkausta menemään! Ne ovat täydellisiä pikkutavaroiden säilömiseen: erittäin kestäviä ja visuaalisesti miellyttäviä. Kannattaa nähdä se vaiva, että vääntää esimerkiksi puhelimen pakkauksesta ne ”sisukset” irti. Se vaatii hieman voimaa, mutta lopputulos palkitsee. Jos pohjaan jää jälki, sen voi peittää sillä valkoisella ompputarralla. Olen päätellyt, että Apple on suunnitellut sekä pakkaukset että tarrat juuri tähän tarkoitukseen.

Jos olisin ostanut vaikka Mujista täydellisesti toisiinsa sopivat lokerot, vaikutelma voisi olla vielä täydellisempi, mutta tämä nykyinen ratkaisu on erittäin toimiva. Tätä varten säästän siistejä laatikoita, ei koskaan tiedä milloin niitä tarvitsee. Vaikka sellainen visuaalinen täydellisyys onkin omalla tavallaan houkuttavaa, tykkään kuitenkin tästä kotikutoisesta myös. Ensinnäkin noita laatikoita ei tarvinnut heittää roskiin, ja toiseksi jos olisin alkanut etsiä täydellisiä tilanjakajia, projekti olisi edelleen kesken. Tarpeeksi hyvä riittää, ei tarvitse olla täydellinen. Sitä paitsi olennaista onkin se, että järjestys on täydellinen. Kukaan muu kuin minä ei näitä laatikoita sotke, ja on kerrassaan ihanaa, että kodissa on jokin alue, jossa vallitsee tällainen systemaattinen seesteisyys. Jos kodin sotku käy hermoille, suosittelen järjestämään jonkun oman jutun ihan itseään varten. Siellä voi käydä lepuuttelemassa, kun muiden perheenjäsenten romppeet taas valtaavat tasot ja lattiat.

Käytättekö te pakkauksia uudelleen johonkin muuhun tarkoitukseen?

86. Mitä ostolakko on opettanut minulle?

Olen kokeillut erilaisia ostolakkoja viime vuosien aikana, ja tällä viikolla oivalsin jälleen uutta. Vaattelakko on opettanut eri asioita kuin kosmetiikanostolakko, luulen että se johtuu siitä että hintahaitari on erilainen. Ostamani vaatteet ovat kalliimpia kuin käyttämäni kosmetiikka (usein) ja siksi olen shoppaillut niitä vähän eri tarkoituksiin. Kaiken kaikkiaan ostolakot ovat olleet äärimmäisen kiinnostavia, vaikkei niiden taustalla olekaan ongelmallista shoppailua.

Podcastin kesto noin 16 minuuttia

Arkijärki: blogi ja podcast

 

Ihotyyppi I auringossa: näin pärjään palamatta

Ihotyyppi kertoo, miten hyvin kestää aurinkoa palamatta. Ihotyyppi määritellään usein hiustenvärin ja muiden ominaisuuksien mukaan, mutta olen huomannut, että käytännössä luokittelu ei ole ihan vedenpitävä. Minulla on suomalaiseksi aika tumma tukka, vihreät silmät eikä lainkaan pisamia tai punaista pigmenttiä hiuksissa, mutta silti ihoni käyttäytyy kuin perinteinen I-tyypin iho. En kestä aurinkoa lainkaan, vaan saan ilman suojakertoimia heti kutisevaa aurinkoihottumaa myös Suomessa, ja jos oleskelen yhtään pidempään auringossa, palan varmasti. Jotain ehkä kertoo, että olen palanut mm. Islannissa, kun sinne sattui pari aurinkoista päivää ja oleskelin ulkona. Toisaalta tunnen monta kaveria, joiden hiusten väri vaihtelee aivan vaaleasta lähes mustaan, ja jotka silti ruskettuvat helposti ja kauniisti, eivätkä pala koskaan. Suosittelen siis unohtamaan nuo ulkonäkökriteerit, ja tarkastelemaan vain sitä, millä tavalla oma iho reagoi aurinkoon.

No niin, tämän alustuksen jälkeen itse asiaan. Vietin juuri viikon Kreetalla, jossa ohjelma koostui lähinnä uimisesta joko altaalla tai meressä. Lämpötila noin 28°C, pilvetön taivas. Onnistuin kuitenkin tavoitteessani: en palanut kertaakaan, iho ei edes punottanut mistään, enkä myöskään ruskettunut kuin marginaalisesti, mikä oli paitsi tavoite, myös looginen seuraus päivittäisestä suojautumisrituaalistani. Olen taistellut aurinkoa vastaan parikymppisestä lähtien, joten ajattelin jakaa seuraavaksi, miten tällainen auringolle allerginen kalkkilaivankapteeni selviää etelänlomasta kirjaimellisesti ehjin nahoin. Seuraavat tuote-esittelyt ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, olen ostanut kaikki tuotteet itse.

Aurinkosuojani koostui vaatteista ja päähineistä, perinteisistä aurinkosuojatuotteista sekä luonnonkosmetiikan fysikaalisista suojista. Olen huomannut, että pahiten palamiselle alttiina ovat alueet, joille aurinko pääsee porottamaan kohtisuoraan taivaalta: solisluiden alue, olkapäät, otsa, nenä, poskipäät ja päänahka. Näiden alueiden suojaus on siis ykkösenä. Päässä minulla on aina jotain: kuivalla maalla mahdollisimman leveälierinen hattu, ja uidessa huivista solmittu turbaani. Uimapuvun päälle puen uimapaidan, siis samanlaisen mihin lapsetkin nykyisin yleensä puetaan. En tiedä, onko omani UV-suojattu, mutta olennaista onkin, että se peittää olkapäät ja suuriman osan noista herkimmin palavista alueista. Uimapaidan ostin viime kesänä, enkä lähde ilman sitä enää yhdellekään aurinkolomalle. Suosittelen kaikille herkästi palaville!

Toimivaksi todettu ranta-asu!

Tällä matkalla käytin neljää aurinkosuojatuotetta: Nivean tavallista aurinkorasvaa, Alga Mariksen fysikaalista suojaa, Body Shopin kasvoille tarkoitettua aurinkosuojaa sekä ACO:n huulirasvaa. Kaikissa tuotteissa on sekä UVA- että UVB-filtterit. Vartalotuotteiden suojakerroin oli 50, huulirasvan 30. Kerrostin näitä niin, että aamulla ensimmäiseksi laitoin kasvoille ja kaulalle Body Shopin tuotteen, ja hieroin käsivarsiin, olkapäille ja niskaan Niveaa. Aamupalan jälkeen levitin kaikkialle Alga Marista, ja huulirasvaa lisäilin pitkin päivää. Minulla oli siis herkimmin palavilla alueilla useimmiten sekä kemiallinen että fysikaalinen aurinkosuoja (SPF50) sekä usein vielä vaate tai hattu. Iltapäivällä lisäsin uuden kerroksen vähintään jompaa kumpaa tuotetta vartalolle, ja kasvoille usein molempia. Tällä systeemillä pystyin hyvin oleskelemaan veden äärellä suorassa auringossa pari tuntia kerrallaan. Rusketuin lomalla niin vähän, että ulkopuolinen ei sitä huomaa.  (Monille rusketus on tietysti tavoite, mutta jos on samanlainen ihotyyppi kuin minulla, siitä on turha haaveilla.)

Kuvassa näkyy myös lasten aurinkosuoja, jonka totesin olevan käytännössä täsmälleen saman tuntuista kuin aikuisten versio fysikaalisesta suojasta. Taustalla aloe veraa, jota oli mukava levitellä auringon jälkeen, vaikkei kukaan palanutkaan.

Sitten tuotearviot. Nivean tuote oli erittäin miellyttävä käyttää. Se levittyy, imeytyy ja suojaa hyvin. Alga Mariksen tuotteista olin lukenut kehuja, mutta täytyy sanoa että fysikaaliset suojat eivät pärjää perinteisille käytön miellyttävyydessä. Ne eivät levity tai imeydy kunnolla, jäävät valkoiseksi kerrokseksi ja kuivattavat ihoa. Positiivista on, että koska ne eivät imeydy, ne eivät myöskään kasvata kemikaalikuormaa samoin kuin perinteiset suojat. Valkoisesta kerroksesta on helppo nähdä, minne tuotetta on levittänyt, ja ne ovat erittäin tehokkaita suojaamaan auringolta. Minua tuo kiiltävä valkoinen kerros naamalla ei häirinnyt, koska oli täysin yhdentekevää mitä muut ulkonäöstäni altaan reunalla ajattelivat, mutta ymmärrän kyllä, jos tämä ei kaikkia miellytä. Sen sijaan Body Shopin aurinkosuoja oli juuri niin miellyttävä, kuin miksi sitä oli kehuttu. Mitään luonnonkosmetiikkaa se ei ole, mutta siksi se olikin niin mukava käyttää. Myös ACO:n huulirasva oli uusi, positiivinen tuttavuus.

Tulipas pitkä postaus! Mitkä ovat teidän luottotuotteet aurinkosuojien osalta?

Kosmetiikkashoppailua lomareissulla

Pääsin käymään Sephorassa äskettäisellä lomamatkallani. Periaatteessa inhoan sitä kauppaa; musiikki pauhaa, esillepano on vähintäänkin räikeä ja testerit yleensä kauheassa sotkussa. (Kokemukseni ovat USAsta, ehkä jossain Euroopassa liikkeissä on viihtyisämpää?) Silti menen sinne aina, kun liike tulee vastaan. Tuotevalikoima on sellainen, että sitä on vaikea vastustaa.

Tällä kertaa keskityin kuitenkin kassan vieressä oleviin matkakokoihin. Tykkään meikeistä, mutta käytän niitä suhteellisen niukasti, joten minikoot ovat tarkoituksiini täydellisiä. Ostin tältä matkalta pari sivellintä sekä seuraavat tuotteet:

  • Laura Mercierin puuteri
  • by Terry puuteri
  • Tarten mini luomiväripaletti
  • Sephoran oma silmänaamio
  • Hiusten muotoilutuote
  • Too Faced miniripsari
  • Urban Decay luomivärinpohjustaja

Olin näistä kaikista lukenut suosituksia joko jostain kosmetiikkablogista tai sitten naistenlehdestä, ja oli hauskaa ostaa niitä pienessä koossa halpaan hintaan. Ennestään tuttuja olivat naamio sekä tuo luomivärinpohjustaja. Naamion oli tarkoitus pelastaa jetlagista väsähtäneet silmänaluset jo reissussa, mutta en sitten missään vaiheessa ehtinytkään niitä käyttää. Toin siis kotiin odottamaan jotain muuta hetkeä, jolloin naama kaipaa piristystä. En tiedä onko vaikutus oikeasti todellinen vai pikemminkin henkinen, mutta sama se, hauskaa puuhastelua kauneuden parissa silti.

Miksei näitä pieniä tuotteita voisi saada joka paikasta? Tämä koko olisi minulle sopiva, eikä tarvitsisi heittää vanhentunutta kosmetiikkaa roskiin.

Minusta nämä matkapakkaukset ovat loistava keksintö. Olen esimerkiksi pitkään halunnut kokeilla noita molempia puutereita, mutta käytän puuteria niin vähän että iso pakkaus kestäisi minulla seuraavat 10 vuotta. Sama koskee luomivärejä. Sen sijaan tällainen minipakkaus on sellainen, että saatan ehkä joskus saada sen jopa lähes loppuun. Etenkin, kun tämä minulle ennestään tuntematon merkki osoittautui todella hyväksi. Heitin aiemmin keväällä yhden vanhan paletin roskiin, koska värit olivat oikeasti huonoja. Tämä tuote korvaa menetetyn juuri sopivasti. Tuo minikokoinen puuteri on supersöpö, se mahtuu tarpeen vaatiessa mihin tahansa käsilaukkuun mukaan.

Näistä shoppailuista ei muuten tullut yhtään huono omatunto, päinvastoin! Sekin oli virkistävää!

Arkijärki-podcast 67: Luonnonkosmetiikka-podcast

Tällä kertaa kerron oman tarinani siitä, miten minusta tuli ensin vannoutunut luonnonkosmetiikan kannattaja, ja kuinka sitten kuitenkin käänsin kelkkani. Tarkennuksena: kun puhun tässä podcastissa luonnonkosmetiikasta, tarkoitan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, jossa ei ole käytetty synteettisiä aineita. Raaka-aineet ovat siis täysin luonnosta peräisin. Tässä podcastissa:

  • Kerron miksi halusin siirtyä kokonaan pois ”perinteisestä kosmetiikasta”
  • Millaista oli etsiä itselleni sopivia tuotteita
  • Mitä ongelmia luonnonkosmetiikassa on
  • Miksi nykyisin olen hyvin varovainen luonnonkosmetiikan suhteen
  • Mainitsen myös lukuisia sekä hyviksi että huonoiksi toteamiani luonnonkosmetiikan tuotteita ja tuotemerkkejä. Huomatkaa, että nämä perustuvat vain omiin käyttökokemuksiini, ja joku saattaa olla täysin päinvastaista mieltä. Jokaisen on kokeiltava itse, mitkä tuotteet sopivat ja mitkä eivät, sillä ihot ovat yksilöllisiä.

Podcastin kesto on 23 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

 

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Jos omistat iPhonen, yksinkertaisinta on klikata violettia podcast-appia, ja kirjoittaa hakuun Arkijärki. Sen jälkeen klikkaa kohtaa, jossa lukee ”tilaa”, ja jatkossa kaikki jaksot ilmestyvät puhelimeesi automaattisesti! Helppoa kuin mikä. Jos haluat, että muutkin löytävät Arkijärki-podastin, arvostele podcast tökkäämällä sopiva määrä tähtiä! Mitä enemmän, sitä paremmin muutkin kuulijat löytävät sen.

Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät myös blogin podcastien omalta sivulta, linkki myös sivun ylälaidassa. Uusin jakso on aina ylimpänä.

Onko kaikki pakko käyttää loppuun?

Luonnonkosmetiikkaa

Tämän vuoden messuilta ostin nämä kaikki tuotteet. Nyt vain pitäisi saada vanhat ensin varastoista pois.

Minulla on kosmetiikkaongelma. Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka tiristää jokaisesta tuubista viimeisetkin pisarat, ja sitten vielä leikkaa sen halki jotta voisin kaapia tuotteen niin loppuun kuin mahdollista. Ennen kuin deodorantti tai sampoo loppuu, olen ensin säilyttänyt  pulloa pari viikkoa ylösalaisin, jotta kaikki sisältö varmasti valuu ulos. Jos olen napannut tuotenäytteen lehden välistä, en voi heittää sitä roskiin, vaan käytän vaikka jalkarasvana. Olen toiminut näin kaikkien tuotteiden kohdalla asiaa sen kummemmin kyseenalaistamatta.  Olen tähän asti heittänyt pois ainoastaan sellaista kosmetiikkaa, joka on selvästi mennyt pilalle, tai niin vanhaa ettei sen hygieniasta enää ole takeita.

Nyt olen alkanut kapinoida. Kaikki lähti liikkeelle YA Naturae -merkin silmämeikinpuhdistusaineesta, jonka ostin vuosi sitten luonnonkosmetiikan messuilta. Ostin tuotteen ”sokkona”, eli minulla ei ollut siitä kokemusta enkä ollut lukenut yhtään arviota. Viime viikolla tajusin, että inhoan tuota ainetta. Se kirvelee ja jättää iholle öljyisen pinnan. En missään tapauksessa ostaisi sitä enää uudestaan, mutta aloin yhtäkkiä miettiä, pitääkö tämä epämiellyttävä tuote tosiaan käyttää loppuun? Pullossa on vielä neljäsosa jäljellä. Miksi yritän hampaat irvessä käyttää sitä loppuun, kun käyttö on todella epämiellyttävää?

Kun tämä radikaali ajatus oli pulpahtanut päähäni, aloin kyseenalaistaa muitakin tuotteita, jotka eivät vain tunnu kuluvan loppuun. Miksi säästelen ihoöljyä ties miltä vuodelta, kun en pidä senkään käytöstä? Onko järkevää säilyttää edelleen poskipunaa, joka on ostettu joskus 90-luvulla? Tarvitsenko todella niitä kaikkia tuotenäytteitä, joita jemmailen kätköissäni?

Olen ostanut vuoden aikana paljon kosmetiikkaa, sekä huvikseen että tarpeeseen. Mutta moni tuote on edelleen avaamatta, koska en voi ottaa niitä käyttöön ennen kuin vanhat on käytetty pois. Minulla on tällä hetkellä kolme avattua sampoota, ja niitä on mielestäni yksi liikaa. Yksi syväpuhdistava, yksi luonnonkosmetiikan sampoo ja yksi tavallinen. Viimeisen sain äidiltäni, jolle tuote ei sopinut, ja lupasin sen käyttää pois. Se on ihan ok, mutta tavallaan tarpeeton. Tämä havainnollistaa tätä kohtuullisuuden eetosta, mikä ajatuksissani vallitsee. Monta samanlaista tuotetta tuntuu minusta jotenkin tuhlaukselta, myös säilytystilan tuhlaukselta.

Mutta nyt olen siis alkanut ajatella, että mitä jos vain heittäisin kylmän rauhallisesti roskiin sellaiset tuotteet, joista en pidä ja joita en käytä. Oikeastaan kysymys kuuluu, pitääkö ihmisen kärsiä virheostoksensa loppuun asti? Esimerkiksi tuo silmämeikinpoistoaine on niin huono, että en sitä halua edes tarjota kenellekään toiselle. Eikä kukaan järkevä ihminen ota vastaan 25 vuotta vanhaa poskipunaa. Käyttämisen ainoa vaihtoehto on siis roskis. Voinko vapauttaa itseni näistä riippakivistä, ja ruveta nauttimaan kaikista uusista ihanista tuotteista,  joita olen viime aikoina hankkinut.

Mitä sanoo blogiraati?

Viikon vinkit: raivauspeli, laadukkaat vaatteet ja minimalismia

Kotiliedessä raivataan tavaroita 1–7-menetelmällä. Näitä erilaisia tavaroiden karsimispelejä on monenlaisia, tämä näyttää olevan versio minimalismipelistä.

Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen? Se voi olla haasteellista, mutta Rinna Saramäki antaa 5 vinkkiä, joiden avulla virheostoksia voi välttää. Esimerkiksi: jos ostaa halvan vaatteen, kannattaa ostaa yksinkertainen. Monimutkainen ja halpa on melko varmasti huono yhdistelmä. (MeNaiset)

Pitkään seuraamani Ostolakossa-blogi on muuttunut mielenkiintoiseksi yhdistelmäksi asiantuntevia kosmetiikkapostauksia sekä minimalismikirjoituksia. Molemmat aiheet kiinnostavat minua, joten seuraan blogia edelleen suurella kiinnostuksella. Tässä postauksessa Virve pohtii, kuinka minimalismi vapauttaa päätöksenteosta. Jos vaihtoehtoja ei ole, ei tarvitse myöskään valita. Tässä täytyy todeta, että omat lähtökohtani ovat tietysti hyvin erilaiset, sillä työkseen kosmetiikasta kirjoittavalla ihmisellä on tietysti automaattisesti kosmetiikan suhteen valinnanvaraa huimat määrät. Siitä huolimatta en sanoisi, että pelkästään minimalismi olisi vastaus valintaväsymykseen. Nimittäin saahan sitä omistaa useampia, mutta ottaa käyttöön vain yhden. Tämä on aina ollut oma systeemini, ja lopputulos on sama; valintaväsymystä ei tule.

Tällä viikolla olen raportoin pitkästä aikaa siitä, mitä vaateostoksille tai oikeastaan niiden välttämiselle kuuluu. Kirjoitin myös siitä, miten vaikeaa on heittää vanhaa kosmetiikkaa roskiin, vaikka järki sanookin että vanhentuneet tuotteet eivät ole hyväksi.

Viikon podcastissa juttelen siitä, millä tavalla vaatteiden ostolakko on vaikuttanut ajatusmaailmaani. Jotain on muuttunut kokonaan, mutta jotkut asiat ovat vain muuttaneet muotoaan. Podcastin voi kuunnella tästä alta.

Arkijärki-podcast #61

Viikon vinkit: Jätteenpolton iso ongelma, mikromuovit kosmetiikassa ja loppukevennys

Tämä ensimmäinen linkki on todella kiinnostava. Siitä käy ensinnäkin ilmi, että moni suomalainen ei edelleenkään viitsi lajitella. Kaatopaikat ovat lähes kadonneet mutta poltettavan jätteen mukana on tullut uusi ongelma: rekkalasteittain tuhkaa ja kuonaa, joka sekin pitää laittaa jonnekin. Myönnän, etten ole tätä puolta tullut ajatelleeksi. Kuvittelin jotenkin naivisti, että jätteet todella haihtuvat suunnilleen olemattomiin. Mutta ei, mitä enemmän roskien mukana on materiaalia, jonka voisi lajitella muutenkin, sitä enemmän syntyy tarpeetonta jätettä palamisen sivutuotteena. Puhumattakaan siitä, että osa ihmisistä ei tunnu ymmärtävän, että esimerkiksi metalli ei pala. Tämä aihe pohdituttaa niin paljon, että tiedossa on kokonainen postaus roskista, kunhan saan ajatukseni ojennukseen.

Kirjoitin täällä jokunen viikko sitten mikromuovikieltoon kosmetiikassa pyrkivästä kansalaisaloitteesta. Nyt törmäsin Kemikaalicocktail-blogissa ajatuksia herättävään puheenvuoroon, jossa todettiin ettei kielto välttämättä ole hyvä asia. Olen eniten samaa mieltä siitä, että muovin kieltäminen kosmetiikassa on kärpäsen kakkaa verrattuna vaikkapa liikenteen tuottamaan mikromuovisaasteeseen. Mutta olen erimieltä siitä, etteikö lainsäädäntö olisi lähtökohtaisesti hyvä asia. Kuluttaja voi tietysti aina valita itsekin oikein, mutta jos valinta on tehty lainsäädännöllä helpoksi, aina parempi. Tämä oli mielenkiintoinen juttu, suosittelen.

Loppukevennys: saako suihkuun mennä, kun pesukone on päällä? Iltalehti kertoo totuuden.

Lukemista lomaviikolle

Blogi on tämän viikon kesälomalla, tai tarkemmin sanottuna loma alkoi jo viikko sitten. Siksi podcast ei ilmesty tälläkään viikolla, mutta ei hätää! Kaikki tähän asti ilmestyneet jaksot löytyvät täältä, ja suosittelen myös vanhoja Irti turhasta -podcasteja, joita olen tehnyt yhdessä Katri Mannisen kanssa. Niiden aihepiirit ovat hyvin samanlaisia kuin Arkjärki-podcastissakin, mutta ne ovat kestoltaan pidempiä.

Mikäli lukeminen kiinnostaa podcasteja enemmän, nostan tähän muutaman vanhan postauksen, joiden aiheet ovat edelleen ajankohtaisia:

Pari kesää sitten maritin meikkini. Huomasin samalla, että ysärikimallus ei selvästi enää tuota iloa.

Neljä vuotta sitten Tavarataidot-kirja oli työn alla. Tämä postaus aiheesta Mitä heittää pois on selvästi kirjaan liittyvää pohdintaa. Ajatus on kyllä hioutunut pidemmälle kirjaa varten, mutta pohjimmiltaan olen edelleen tuosta samaa mieltä.

Ihan loppuun laitan linkin Arkijärki-blogin kaikkien aikojen ensimmäiseen toivepostaukseen: miten taitellaan kaappiin muotoonommeltu lakana. Tämä on mysteeri, johon on yksinkertainen ratkaisu. Postauksessa kaksi videota aiheesta. Ei enää isoja myttyjä! Jopa nämä lakanat on mahdollista saada kätevästi litteäksi.

Viihtyisiä luku- ja kuunteluhetkiä! Tämä bloggaaaja laittaa nyt koneen kiinni vielä muutamaksi päiväksi, ja kipittää takaisin kesälaitumille. Jotta et missaisi seuraavaa postausta, suosittelen että seuraat blogia esim. facebookin kautta (linkki tuossa sivun oikeassa laidassa), niin saat tiedon uusimmasta päivityksestä saman tien.

Viikon vinkit: silica gelille käyttöä, säästöä vai kulutusta sekä muovi kosmetiikassa

Iltalehdessä luetellaan seitsemän eri tapaa, jolla niitä pieniä kosteutta imeviä pusseja voi hyötykäyttää. Huomasin, että minulla on yksi niistä jo käytössä, sillä pidän sellaista pussia kampauspöydän meikkilaatikossa. En tiedä onko siitä mitään höytyä, mutta eipä siitä ole haittaakaan.

Tässä on kiinnostava juttu: jos vähennämme kulutusta, tuemmeko silloin epähuomiossa epäekologisempaa maailmaa? Kulutustutkija Mika Pantzarilla on mielenkiintoisia argumentteja kuluttamisen puolesta. Ensisijaisesti ymmärrän tämän niin, että jos kuluttamisen vähentämisestä säästyy rahaa, kannattaa olla tarkkaa, mihin sen käyttää. Mutta Pantzar tekee kenties turhan yksioikoisia johtopäätöksiä, nimittäin onhan silläkin väliä, millaista kuluttamista vähentää. Kaikista palveluista peritään arvonlisävero myös, joten jos ostan vähemmän vaatteita, mutta ostan säästyneillä rahoilla esimerkiksi kampaamopalveluita, en näe tässä suurta ekologista ongelmaa, päinvastoin. Verokantakin on sama, mutta rahat jäävät kokonaisuudessaan kotimaahan. (YLE)

Ei sunnuntaita ilman muovia. En ehtinyt luonnonkosmetiikkamessuilla kuunnella ainuttakaan esitystä, vaikka kiinnostavia aiheita olisi kyllä ollut. Noora Shingler puhui tilaisuudesta muovista kosmetiikassa, ja huomasin, että hänen puheenvuoronsa on luettavissa Kemikaalicocktail-blogissa. Esityksestä käy ilmi kiinnostavia seikkoja, kuten esimerkiksi se, millaisilla nimillä muovi on INCI-listoihin piiloutunut. Samoin oletteko tulleet ajatelleeksi, että vegaaninen kosmetiikka sisältää usein muovia. Se on eri asia kuin (sertifioitu) luonnonkosmetiikka, joka taas ei koskaan sisällä muovia.