Luonnonkosmetiikka vastaan tavallinen kosmetiikka

Meinasin linkittää tämän Hesarin artikkelin jo sunnuntaina, mutta aiheesta alkoi tulla niin paljon asiaa ruudulle, että päätin tehdä siitä kokonaan oman postauksen. Kyseessä on tämä ikuisuusaihe siitä, onko luonnonkosmetiikka ”parempaa” kuin tavallinen. Ensinnäkin täytyy määritellä mistä puhutaan: kun puhun luonnonkosmetiikasta, puhun sellaisista tuotteista, joiden ainesosat ovat peräisin luonnosta, sen sijaan että ne olisi valmistetty synteettisesti. Esimerkiksi Teknokemian yhdistyksen sivuilla on hyvä, selkokielinen selostus siitä, mitä luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan. Käytännössä kun puhun luonnonkosmetiikasta, tarkoitan tuotteita, joilla on alan sertifikaatti. Silloin voi olla varma, ettei tuotteessa ole esim. silikoneja, muovia tai vaikkapa parabeneja.

En tiedä, edustaako tuo Hesarin artikkeli ihmisiä askarruttavia asioita yleisemminkin, mutta minua juttu ärsytti suunnattomasti. Siitä sai sen kuvan, että toimittaja olisi etukäteen päättänyt, että luonnonkosmetiikka ei ole sen parempaa kuin tavallinenkaan, ja sitten hakenut asiantuntijoilta näkemystään tukevat lausunnot. Samalla jutussa ohitetaan itselleni tärkeitä asioita, ja keskitytään epäolennaisuuksiin.

Otetaan esimerkiksi turvallisuus. Kaikkea EU:ssa myytävää kosmetiikkaa koskee samat lait. Tuotteet eivät saa sisältää haitallisiksi todettuja raaka-aineita, eikä eläinkokeitakaan enää sallita. Kaikki kosmetiikka, jota Suomessa voi kaupasta ostaa, on siinä mielessä ihan yhtä turvallista. Tiettyjen aineiden suhteen noudatan silti itse varovaisuusperiaatetta. Yritän minimoida esimerkiksi parabeenien käytön, vaikka en niitä paniikinomaisesti välttelekään. Silti: jos on mahdollista valita tuote, jossa niitä ei ole, miksei tekisi niin? Jos ajatellaan kemikaalikuormaa, sivelen mieluummin ihollenipuhtaita kasviöljyjä, kuin niitä parabeeneja.

Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että luonnonkosmetiikka ei ole ongelmatonta. Jos puhutaan todella herkästä tai allergisesta ihosta, on mielestäni aivan selvää, että luonnonkosmetiikan kanssa kannattaa olla varovainen. Jos on paha ruoka-aineallergia, on mielestäni loogista vältellä samoja ainesosia myös kosmetiikassa. Ainoa tuote, josta itse olen koskaan saanut allergista reaktiota, oli Estelle & Thildin (sertifioitu luonnonkosmetiikkamerkki) kasvovesi, josta yhtäkkiä naama tuli aivan punaiseksi. Sitä en tietenkään ostanut lisää, vaan vaihdoin eri tuotteeseen. Käytän E & T:n tuotteita muuten edelleen, sillä ne sopivat hyvin. Minä en hirveästi pidä tuoksuista, joten jotkut luonnonkosmetiikan tuotteet ovat jääneet ostamatta pelkästään liian voimakkaan tuoksun takia. Mutta samaan hengenvetoon totean, että vielä vähemmän pidän kemiallisesti tuotetuista tuoksuista, enkä osta tavallistakaan kosmetiikkaa, jos siinä on liian vahva haju.

Sen sijaan minusta ei ole yhdentekevää, mitä huuhdomme viemäristä alas. Järkeilen niin, että luonnosta peräisin olevat raaka-aineet eivät ainakaan ole luonnolle vieraita. Eikä minua haittaa yhtään, että pakkauksissa on käytetty kierrätysraaka-ainetta ja vältetty moninkertaista pakkaamista. Jos ostan kotimaisia tai pohjoismaisia tuotteita, logistiikkakaan ei saastuta yhtä paljon kuin jostain maapallon toiselta puolelta kuljetetut tuotteet. Tässä suhteessa luonnonkosmetiikka on mielestäni parempi valinta kuin tavallinen. Jos ajatellaan esimerkiksi kalliita, selektiivisiä kosmetiikkamerkkejä, iso osa tuotteiden imagosta tulee pakkauksesta. Jälleen kerran pakkauksen design on minulle yhdentekevä, paitsi että on ärsyttävää kuoria tuoteen yltä ensin muovi, sitten pahvi ja sitten vielä paksu käyttöohjelipare, ennen kuin pääsee itse purnukkaan käsiksi. Frantsilan etiketit voivat näyttää kotikutoisilta, mutta mitä väliä, jos itse tuote on täyttä tavaraa? En hae kosmetiikasta elämyksiä vaan tehoa.

Se, mikä kuitenkin näissä artikkeleissa aina jää käsittelemättä, on tuotteiden tehokkuus tai toimivuus. Se oli syy, joka sai minut alunperin kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta todenteolla. Tajusin, että ”normikosmetiikassa” käytetään runsaasti ainesosia, joiden ainoa tehtävä on saada tuote näyttämään, tuoksumaan tai tuntumaan ihanalta. Sen sijaan näillä aineilla ei ole mitään todellista hoitavaa vaikutusta. En kerta kaikkiaan halua maksaa yhtään ekstraa siitä, että tuote on tietyn väristä, tai että siinä on (silikonien luoma) ylellinen tuntu, kun sitä levittää iholle. En halua, että käyttämissäni tuotteissa on muovia, sillä jokainen ymmärtää, ettei muovi paranna ihon kuntoa millään tavalla. Haluan, että jokainen tuotteeseen lisätty ainesosa palvelee jotain todellista tarkoitusta. Ihmettelen, miksei tätä näkökulmaa koskaan tuoda esiin, kun verrataan luonnonkosmetiikkaa ja tavallista? Etenkin kun kyse on hoitavasta tai puhdistavasta kosmetiikasta, valitsen tämän takia mieluummin luonnonkosmetiikan. Tosin nykyisin myös värikosmetiikan puolella taitaa olla niin paljon valikoimaa, että pienellä vaivannäöllä siltäkin puolelta löytyisi varmasti toimivat tuotteet.

Tähän viimeiseen liittyy toisaalta se, että en ole luonnonkosmetiikan suhteen ehdoton. Ymmärrän, että tiettyjä efektejä on lähes mahdoton tuottaa ilman synteettisia aineita, ja jos sellaista haluan niin sitten valitsen sopivan tuotteen. Minusta luonnonkosmetiikan käyttö ei sulje normikosmetiikkaa pois. Minulla on esimerkiksi jo pidempään ollut kaksi deodoranttia käytössä: toinen on sellainen luonnonkosmetiikan tuote, jossa ei ole alumiinia tai muuta kyseenalaista. Toinen taas on ihan perinteinen tuoksuton antiperspirantti, jota käytän niissä tilanteissa, kun en missään nimessä halua, että hiki haisee vahingossakaan. Tavallisena arkena taas nuo vähän tehottomammat luonnonkosmetiika dödöt riittävät ihan hyvin. Järkeilen niin, että jos joka toinen päivä käytän luonnonkosmetiikkaa, se puolittaa alumiiniannokseni vuodessa. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

Mitä mieltä te olette? Luonnonkosmetiikkaa, tavallista vai molempia?

Sekalaisia projektipäivityksiä

Olen nyt viiden päivän ajan kuvannut niin sanotut ”päivän asut”, jotta hahmottaisin kuinka monia vaatteita pidän viikon aikana. Viidessä päivässä saldo on tämä:

  • 2 farkut
  • 1 neuletakki
  • 2 eri kengät
  • 1 tunika
  • 1 neule
  • 1 hame
  • 2 t-paitaa
  • 2 käsilaukkua
  • 1 huppari
  • 1 ulkotakki
  • 1 vyö

Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt myös alusvaatteita, sukkia ja yöpaitaa. Koruja en ole tällä viikolla pitänyt. Jos lasketaan nuo varsinaiset vaatteet, jotka käsittääkseni kuuluisivat kapseliin, yhteenlaskettu lukumäärä on 15 kpl. Olen myös pitänyt samoja vaatteita useampina päivinä, eli tässä ei edes ole joka päivälle uutta asua. Tämä kyllä vähän viittaa siihen suuntaan, että esimerkiksi 33 vaatetta olisi minulle liian vähän. Jos en ensi viikolla halua toistaa tämän viikon asuja sellaisenaan, on odotettavissa että seurauksena on ainakin kymmenkunta vaatetta lisää. Tämä on kiintoisa harjoitus kyllä! Jatkan kuvaamista ja raportoimista, sillä minua kiinnostaa nyt todenteolla selvittää, kuinka paljon vaatteitani käytän.

Pari viikkoa sitten kirjoitin kosmetiikasta ja niistä iänikuisista jämäputeleista, joita aina jostain putkahtelee. Tämän verran niitä oli pari viikkoa sitten:

Noista on käytetty loppuun tuo kuivasampoo. Hiuslakka loppuu pian, meikinpoistoainetta olen käyttänyt suihkusaippuana ja siitä riittää enää yhdelle kerralle, jes! Kiehl’sin kosteusvoide on vähentynyt, mutta tuntuu ettei se lopu ikinä. Sama koskee kasvovettä, jota yritän suihkutella aamuin illoin mutta tuotetta riittää aina vaan. Nyt täytyy ottaa tehospurtti että pääsen noista eroon ja saan hankkia kunnollisia tilalle. En anna itselleni lupaa hankkia uutta ennen kuin näistä jämistä on päästy eroon. Päätin että yritän saada elokuun aikana mahdollisimman monta näistä tuotteista loppuun! Palaan asiaan viiden päivän kuluttua. Sen sijaan niitä vanhoja lisäravinteita olen käyttänyt ahkerasti pois. Maitohappobakteereita riittää vielä jouluun asti, mutta ainakin pitäisi suoliston flooran olla koko syksyn hyvässä kunnossa, jos ei muuta 🙂

Haluaisin vielä kertoa yhdestä rutiinista, jonka olen elokuun alusta ottanut käyttöön. Nimittäin paperiasioiden hoitaminen. Olen kokeillut erilaisia inboxeja ja sunnuntaikoreja vuosien varrella, mutta ilman suurta menestystä. Nyt olen kuukauden ajan onnistunut noudattamaan rutiinia, joka pitää paperit kohtuullisessa ojennuksessa. Minulla on yksi pahvilaatikko, jonne laitan suoraan kaikki paperit, jotka postista tai muualta tulevat. Aina maanantai aamuisin käyn sen läpi, maksan laskut, ja arkistoin jotain. Kirjoitan tästä aivan varmasti vielä lisää myöhemmin syksyllä, mutta ainakin toistaiseksi tämä tuntuu nyt toimivan. Olisikohan viisasten kivi vihdoin löytynyt?

Elokuun toinen tarkistuslista: kosmetiikka

Tämä postaus on jatkoa sarjassa, jossa valmistaudun loman jälkeen siihen että arki taas alkaa. Aiemmat kirjoitukset: Elokuun alkuspurtti sekä 1. tarkistus: vaatteet.

Eilisen vaatetarkistuksen tulos: Vein tänään kesähameen pesulaan ja noudin postista lastenvaatepaketin. Totesin, että ompelijalle ei tarvinnutkaan mennä, sillä tarkemmin tutkittuani totesin ongelman poistuneen itsestään. Pakkasin suutarille menevät kengät kassiin ja nostin ne eteisen kenkätelineeseen ylimmälle hyllylle, niin että muistan ottaa ne ensi viikolla mukaan. Pyykkitilanne on hallinnassa, ja päätin heitellä kulahtaneimmat sukat roskiin niin, että pidän ne vielä kertaalleen likaisiksi. Puutteet ovat samat mitkä ennenkin: valtuutan itseni ostamaan kunnolliset syyskengät sekä kunnollisen syystakin, sitten kun sopivat tulevat vastaan.

Sitten asiaan! Tämän päivän tsekkauslistalla lukee kosmetiikka. Syy tälle kategorialle on se, että tilanne kylppärin kaapissa ei ole kovin optimaalinen tällä hetkellä. Minulta puuttuu tuotteita joita haluaisin käyttää, mutta siitä huolimatta hyllyiltä löytyy lukuisa määrä puteleita, joihin olen lopen kyllästynyt ja joista haluaisin eroon. Kosmetiikan tarkistuslista näyttää tältä:

  • Käy läpi käyttämäsi tuotteet, ja tee ostoslista ja täydennä puutteet
  • Kerää loppumassa olevat tuotteet näkyvään paikkaan, ja käytä ne systemaattisesti pois ennen kuin uusi otetaan käyttöön. Näin hyllyt pysyvät väljinä, kun samankaltaisesta tuotteesta ei ole montaa pakkausta yhtä aikaa auki.
  • Jos bongaat pilaantuneita tuotteita, heitä pois
  • Tsekkaa myös arkikosmetiikka: hammastahnat, sampoot, käsisaippuat, deodorantit jne. Jos tila antaa periksi, näitä voi hankkia hieman varastoonkin, ettei heti tarvitse lähteä kauppaan jos jokin loppuu.
  • Jos tarvetta, varaa aika kampaajalle, kosmetologille tms.

Ostoslistalleni tulee ainakin kasvovesi, puhdistusaine, seerumi, sampoo ja hoitoaine. Pitää myös ostaa pumpulipuikkoja ja vanua ja tarkistaa onko kaikissa vessoissa saippuaa ja varapullo myös. Pitkästä puutelistasta huolimatta löysin näin monta jämätuotetta, jotka lähinnä ärsyttävät olemassaolollaan:

Eilen käytin jo yhden näytepakkauksen, mutta nämä olisivat vielä jäljellä. Tuossa EkoPharman kasvovesipullossa on oikeasti Herbinaa sisällä. Ostin sen joskus halpuutusmielessä, ei ollut järin onnistunut ostos. Läträän sen nyt sitten pois pikimmiten ja ostan tuota EkoPharmaa tilalle. (EkoPharma on suomalainen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka tuotteet ovat kohtuullisen hintaisia ja kotimaisia. Lempimerkkini!) Hiuslakka on toinen kahdesta samanlaisesta, tämä on melkein loppu. Kuivasampoo oli kokeilu, mutta pidän Batisten toisesta tuotteesta enemmän. Pullossa on ehkä puolet jäljellä. Sitten on avattuja näytepakkauksia, joista on korkea aika hankkiutua eroon. Kiehl’sin kosteusvoiteessa on SPF30, mutta en pidä tuotteesta muuten, joten käytän sen vartalovoiteena loppuun. Harmittelen nyt, etten älynnyt käyttää sitä normaalina aurinkosuojana kesän aikana. No, vielä ei ole liian myöhäistä.

Sitten, kuten kuvasta saattaa havaita, meillä on ehkä joskus ollut vauvoja. Noita vauvatuotteiden jämiä on edelleen kaapeissa. Minulla ei anna luonto periksi heittää periaatteessa käyttökelposta tavaraa roskikseen, joten päätin että menköön vaikka jalkavoiteena nuo loput. Etenkin kun jalkojen rasvaamiselle olisi tarvetta. Hyllyssä olisi ihan oikea Schollin jalkavoidekin, mutta kiellän itseäni käyttämästä sitä, ennen kuin näistä rasvoista on päästy eroon.

En tiedä teistä, mutta lomalla minusta tulee yleensä vielä normaaliakin laiskempi kaikkien kauneushoitojen suhteen. Jos olisin viettänyt lomani jossain suurkaupungin vilinässä, rutiineista tulisi ehkä pidettyä paremmin kiinni tässäkin suhteessa. Mutta kun lähinnä oleilee  mökillä tai hengailee perhekohteissa, niin jotenkin ulkonäköön panostaminen ei ole päällimmäisenä mielessä. Tästä seuraa tietynlaista ”metsittymistä”… josta päästäkseni varasin ajan kampaajalle. Näissä kaikissa kauneushoidossa tuntuu kynnys olevan siinä, että saa aikaiseksi varata ajan. Sitten kun se on tehty, tulee mentyä ja jälkeenpäin on erittäin tyytyväinen.

Tässä siis kosmetiikka & kauneus -osasto. Huomenna jatkuu terveysteemalla! Löytyykö teidän kaapeista kesän jäljiltä epämääräisiä jämäpulloja tai puuttuuko hyllystä olennaisia tuotteita?

Huhtikuun kosmetiikkaostokset

Jaaha, raportin aika! Huhtikuun ostoslista näyttää seuraavalta.

  • 2x Lumenen hyaluronitipat à 12,90€ eli yhteensä 25,80
  • Scholl jalkavoide 5,90
  • Lasten hammastahna 1,50
  • V10 Plus kasvojen kuorinta-aine (apteekista) 26
  • LV hoitoaine ja sampoo, molemmat 3,50, eli yhteensä 7

Huhtikuun saldo on siis 66,20 euroa.

Sitten analyysiä. Näistä tuotteista pelkästään omaan käyttöön tulivat jalkavoide, tehotipat sekä kuorinta-aine. Sampoo ja hoitoaine olivat koko perheen käyttöön, hammastahna nimensä mukaisesti lapselle. Yhteisiin ostoksiin meni siten vajaa kymppi, ja oman kosmetiikan hinnaksi jäi jälleen noin 50€. Tämä tuntuu kolmen kuukauden perusteella olevan se perustaso, joka meillä menee kosmetiikkaan. Koko perheen ostokset, jotka sisältävät lähinnä hammastahnaa, sampoota ja saippuaa maksavat näköjään suunnilleen sen kymmenen euroa kuussa. Tämä tekee vuodessa noin 100-140 euroa näihin päivittäistavaroihin. Tämä pysyy mielestäni erittäin hyvin kohtuudessa, mutta on ihan mielenkiintoinen tieto.

Henkilökohtaiseen kosmetiikkaan kuukaudessa käyttämäni raha on isompi kuin kuvittelin. Olen kuitenkin oppinut, että arvioin systemaattisesti kaiken oman kulutukseni pahasti alakanttiin. Joten tämä on nyt siis se perustaso joka minulla kosmetiikkaan menee. Olen päättänyt, että se on okei. On kuitenkin hyvä tiedostaa, mikä se todellinen kulutuksen taso on, sen sijaan että elelisi jatkuvassa itsepetoksessa. Totuus hiukan kirpaisee, mutta näin se nyt vain on. Jos haluaisin, tässä olisi sellainen kohde, josta voisi tinkiä. Äkillisen rahapulan iskiessä siirtyisin varmasti käyttämään edullisempia ihonhoitotuotteita. Meikkien ostamisen voisin lopettaa miltei kokonaan, sillä nykyiset varastot riittäisivät varmaan pariksi vuodeksi eteenpäin. Ainoastaan ripsiväriä pitäisi ostaa lisää. Koska äkillistä rahapulaa ei kuitenkaan juuri nyt ole käsillä, jatkan näiden tuotteiden käyttämistä, sillä olen löytänyt tuotteet, jotka sopivat tarpeisiini.

Noista tuotteista muuten sen verran, että tuo Lumene tehotippa on tosi hyvä. Se kosteuttaa rutikuivaa ihoani tehokkaasti. Minulla on nyt ensimmäinen pullo kuukauden käytön jälkeen noin puolessa välissä ja kaksi täyttä odottamassa. Tästä seuraa se, että tämä tuote loppuu noin puolen vuoden päästä. Kuorinnan ostin myös odottamaan valmiiksi, edellinen samanlainen tuubi riittää vielä tämän kevään loppuun. Tuo V10 on japanilainen sarja, jonka muita tuotteita en ole testannut, mutta tämä kuorinta on ollut käytössä jo vuosia. Sitä myydään vain joissakin apteekeissa. Itse asiassa samassa sarjassa olisi myös tuollaisia tehotippoja, ja kun olen nyt tuon Lumenen myötä oppinut niitä käyttämään, voisin vaikka testata seuraavaksi niitä.

Olen siis täydentänyt varastoja viime aikoina aika paljon, minkä pitäisi kyllä näkyä siten, ettei ihonhoitoon tarvittavia tuotteita tarvitse ostaa ennen kuin joskus kesän jälkeen. Sen sijaan haluaisin ostaa uuden ripsivärin. Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta olen joutunut markkinoinnin uhriksi. Taidan kuitenkin malttaa mieleni ja käyttää edellisen loppuun, ja ostaa uuden vasta sitten.

Tämä on tällä erää viimeinen kosmetiikkaraportti. Tämä yhden neljänneksen seuranta on ollut informatiivinen jakso ja hyvä kokeilu. Koen kuitenkin, ettei pidemmästä seurannasta olisi kauhean paljon enempää hyötyä. Olen oppinut, paljonko käytän rahaa omaan ja yhteiseen kosmetiikkaan. Koska kulutus tuntuu pysyvän melko samalla tasolla jatkuvasti, en usko että tulevat kuukaudet tarjoaisivat hirveästi uutta tietoa. Kun alepäivät alkavat, ostan varastoon useampia tuotteita, joita käytä sitten vähitellen pois. Kun seuraava kampanja alkaa, onkin yleensä aika täydentää varastoja. Sen lisäksi ostelen suunnilleen joka toinen kuukausi meikkejä joko korvaamaan loppuneen tuotteen tai hetken mielijohteesta muuten vaan. Pidän kuitenkin peilipöydän laatikkoa rajoina, jonka yli meikkien määrä ei saa kasvaa. Tämä rajoittaa satunnaisten ostosten määrää.

Kosmetiikka on siis katsottu. Mitähän sitä seuraavaksi rupeaisi seuraamaan? Ideoita? Ja miten teidän kuukausi meni?

Maaliskuun kosmetiikkaostokset

Maaliskuu alkoi niukoissa merkeissä, hammastahna oli pitkään ainoa ostos. Sitten ihoni hermostui siihen, ettei sitä hoidettu kunnolla (lue: juuri lainkaan), ja asialle oli tehtävä jotain. Yhdistettynä Sokoksen alepäiviin tuloksena oli enemmän kosmetiikkaa kuin tammi- ja helmikuussa yhteensä.

  • Hammastahna, jonka hintaa en muista. Ostopaikka Lidl, hinta alle 3€
  • Lumenen Bright Now kosteuttava tuote, 29,90€ (olin kuullut kehuja, ja osoittautui hyväksi)
  • Frantsilan ruusuöljy n. 18€ (etsin edullista öljyä ja löysin tämän)
  • Nyx-merkin silmienrajauskynä 7,5€ (heräteostos)
  • Batisten kuivasampoo 5,50€
  • käsisaippua 3,50€
  • Estelle & Thildin kosteusvoide 29,90€
  • Estelle & Thildin seerumi 37,60€

Nämä ovat siis ne aineet jotka ostin, mutta lisäksi ostin Sokoksen alepäiviltä myös konjak-sienen kasvojen puhdistukseen, meikkisiveltimiä ja hammasharjoja. Jos kuitenkin pitäydyn pelkästään noissa aineissa, kuten alunperinkin suunnittelin, saldo on maaliskuulta noin 135 euroa. Eikä tässä kaikki. Minun piti lisäksi hamstrata Sokokselta noita Lumenen ihmetippoja lisää, mutta unohdin tehdä sen. Niiden kanssa summa olisi vielä parikymppiä isompi. Onneksi sama tuote tulee nyt Hulluille päiville, joten ne tulevat sitten huhtikuun saldoon.

Tällä kertaa suurin osa ostoksista tuli omaan käyttööni. Perheen yhteisesti käyttämät tuotteet jäävät tuosta alle kymmeneen euroon. Kun lähdin kaupasta verrattaen pienen kassin kanssa ja katsoin kuittia, joka näytti lähes sataa euroa, teki mieli nikotella. Mutta tosiaalta pitää muistaa, että tuo summa jakaantuu joka tapauksessa 4-6 kuukauden ajalle, joten kertaostoksena iso mutta päivähinta ei lopulta kuitenkaan hurjan kallis. Teen myös tietoisia valintoja, kun haluan käyttää tiettyjä tuotemerkkejä ja esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Voisin valita muitakin tuotteita mutta en halua, joten turhaan oikeastaan tässä valittelen.

Kosmetiikan seuraaminen on auttanut hahmottamaan, että käytän kosmetiikkaan rahaa joka kuukausi. Ostan meikkejä ja muuta, vaikka saatoin aiemmin kuvitella, että ostan lähinnä saippuaa ja hammastahnaa. Niitäkin tietysti tulee hankittua, mutta tuollaiseen perusostoksiin menee keskimäärin se kymppi kuussa. Kaikki muu on ihan vaan oman itseni kaunistukseksi. Tämä on hyvä havainto. Minulla on oikeasti taipumusta kuvitella kuluttavani paljon vähemmän ja vaatimattomammin vähän kaikkeen, mutta tällainen seuranta tuo totuuden päivänvaloon. Tätä asiaa pohdiskeltuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mitään ei tarvitse muuttaa. Käytän kosmetiikkaan sen minkä käytän, ja saan sillä rahalla sitä mitä haluan.

Tämän seurauksena päätin, että teen vielä huhtikuun ostoksista tällaisen seurannan ja raportin, mutta sitten lopetan, ellei jotain aivan yllättävää tapahdu. Kosmetiikan kulutuksessani ei nimittäin ole mitään, mitä haluaisin laadullisesti tai määrällisesti korjata. Olen löytänyt sopivat tuotteet sopivasta hintakategoriasta, eli kaikki on siis juuri niin kuin pitää. Minulla ei ole ylimääräisiä varastoja, lukuunottamatta arkisia käyttötarvikkeita, joiden loppuminen kesken olisi tosi ärsyttävää. Kaikki mahtuu niille varattuun tilaan. Minulla ei myöskään ole meikkejä tai ihonhoitotuotteita joita en käyttäisi. Erilaisia hämäriä jämäputeleita on erittäin vähän. Voisin kyllä koota ne kaikki yhteen ja ottaa tavoitteeksi käyttää kaikki pois esim. seuraavan parin kuukauden aikana. Kaikki on siis kokonaisuudessaan hyvin.

Entä teillä?

Kuukauden kosmetiikkaostokset

Tämä raportti tulee nyt vähän etukäteen, mutta huomenna en luultavasti käy kuin korkeintaan ruokakaupassa, joten uskallan tehdä yhteenvedon tämän kuun kosmetiikkaostoksista. Halusin siis seurata, kuinka monta tuotetta kuukauden aikana ostan, ja kuinka paljon ne yhteensä maksavat. Mennään suoraan asiaan:

Helmikuun kosmetiikkaostokset

  • LV käsisaippua 2,89€ (perheen yhteiskäyttöön)
  • Batisten kuivasampoo 5,9€ (minulle)
  • Nivean vartalovoide 4,99€ (minulle)
  • Vaahtokylpyaine, en muista merkkiä 8€ (lapsille)
  • Estelle & Thild käsirasva 14€ (minulle)
  • BareMinerals meikkipohja 45€ (minulle)

Loppusumma 80,78€

Yhteensä ostin kuusi tuotetta, joista neljä oli pelkästään omaan käyttöön. Loppusumma on korkeampi kuin luulin, mutta sitä nostaa selvästi tuo meikkipohja. Kyseessä on jauhemainen tuote, joka kuluu todella hitaasti käytössä. Tuosta neljänkympin tuotteesta riittää siis vähintään vuodeksi, luultavasti pidemmäksikin aikaa. En siis osaa pitää sitä erityisen kalliina ostoksena suhteutettuna yksittäisen käyttökerran hintaan.

Tammi- ja helmikuun perusteella vaikuttaa siltä, että sellaisiin koko perheen perustuotteisiin kuten saippua ja sampoo, menee kuussa 10-20 euroa. Omiin meikkeihin ynnä muihin puolestaan noin 50€. Arvelen (siis toivon), että veikkaus olisi edelleen yläkanttiin. Ajatus siitä, että kuluttaisin meikkeihin monta sataa euroa vuodessa on yllättää jälleen. Niinpä olen päättänyt jatkaa seurantaa vielä ainakin maaliskuun ja huhtikuun. Maaliskuussa on Hullut päivät, mikä yleensä on ollut minulle se hetki hamstrata kaikkea kosmetiikkaa. Joten ennakoin seuraavalle kuulle isompaa laskua. Tämän pitäisi siis loogisesti näkyä niin, että huhtikuussa ei mene juuri lainkaan rahaa. Mutta onko todella näin? En tiedä, ja siksi jatkan seurantaa.

Jos teitä muuten kiinnostaa tietää, olivatko ostokset hyviä, tässä lyhyet arviot:

  • LV:n nestemäinen saippua ei kuivata käsiä, mistä iso plussa, mutta nokka menee koko ajan tukkoon, mikä on ärsyttävää.
  • Batisten kuivasampoot ovat minusta huippuja, hinta-laatusuhde erinomainen.
  • Nivea on tuttua ja turvallista kamaa, toimii kuivalla talvi-iholla.
  • Kicksistä ostettu vaahtokylpy sai veden pinkiksi ja koko kylppärin tuoksumaan, joten lapset tykkäsi. Tämä jätettiin mummolaan odottamaan seuraavaa vierailua.
  • E&T käsivoide on laadukas, mutta ostin ajatuksissani eri tuoksua kuin olisin halunnut! Vanilja ei kuulu suosikkeihini, mutta käytän kyllä tuon rasvan pois siitä huolimatta. Oikeasti olisin halunnut ruusua. Pakkaukset näyttävät siis liian samanlaisilta! Väärä tuoksu harmitti erityisesti siksi, että tämä ostos ei ollut välttämätön, vaan meni enemmän sellaiseen huvikseen ostamisen kategoriaan.
  • Olen käyttänyt BareMineralsin meikkipohjaa vuodesta 2008 lähtien. En ole nähnyt syytä etsiä uutta tuotetta tämän tilalle, eli toimii todella hyvin.

Rupesiko kukaan muu kosmetiikan kirjanpitoon? Millaisia havaintoja saitte? Hyviä tuotevinkkejä muille lukijoille?

EDIT: korjasin meikkipohjan ja loppusumman oikeiksi. Summa nousi 5 euroa.

Kosmetiikan seurantakokeilu

Koska tässä on jo vaateostoseuranta käynnissä, päätin pitää tämän kuun ajan kirjaa myös kosmetiikan ostamisesta. Sanotaan nyt heti alkuun, että en ole kokenut kosmetiikan olevan millään tavalla ongelma, mutta toisaalta on kyllä aina mielenkiintoista nähdä, miten asiat oikeasti ovat. Huomaan, että olen vähän samalla lailla harhateillä kuin vaatteidenkin suhteen.

Määrittelen kosmetiikan laajasti, eli luen mukaan kaikki ihonhoitoon, hygieniaan ja kauneuteen käytetyt tuotteet, joita ostan itselleni tai koko perheen yhteiseen käyttöön. Raja menee siinä, että mukana on vain ”aineita”, ei esineitä. Eli pumpulilaput eivät kuulu kirjanpitoon, mutta hammastahna kuuluu. Tämä on jaottelu, jonka olen tehnyt lähinnä itseäni varten, kirjanpitoa selkeyttämään.

Olen huomannut, että ostokset haihtuvat mielestä, ellei niitä kirjaa ylös. Muistelen tammikuussa ostaneeni neljä tuotetta: suihkusaippua (perheen yhteinen), käsisaippua (yhteinen) sekä kaksi meikkituotetta itselleni. Täysin varma en kuitenkaan ole, koska nämäkin palautuivat mieleen vähitellen parin päivän aikana. Koska yhteiset tuotteet ovat tavallista markettitavaraa, niihin ei juuri euroja kulunut. En enää muista, mutta järkeilen niiden maksaneen yhteensä alle viisi euroa. Meikkituotteet taas sisälsivät meikkivoiteen ja huultenrajauskynän. Ne maksoivat yhteensä vähän yli 50 euroa.

Tätä kuukautta on nyt mennyt pari viikko, ja ostosaldo sisältää kolme tuotetta: käsisaippuan (2,89€ yhteinen), kuivasampoon (5,9€ minulle) sekä Nivean vartalovoiteen (4,99€ minulle). Tässä harjoituksessa on se hyvä puoli, että hahmotan jo nyt, että en olisi osannut arvioida kosmetiikkaan käyttämääni rahaa oikein vuositasolla. Esimerkiksi omiin meikkeihin käytän selvästi enemmän kuin kuvittelin. Ostoslistalla on yksi meikkituote ja yksi ihonhoidon tuote, joiden yhteishinnaksi tulee varmaankin noin 50 euroa (tämä on siis arvio).  Tämä viittaisi siihen, että henkilökohtaiseen kosmetiikkaan käytän kuussa noin 50€.

Etsiskelin netistä tietoa siitä, paljonko suomalaiset yleensä käyttävät vuodessa kosmetiikkaan. Tulokset vaihtelevat todella paljon riippuen siitä, keneltä kysytään. Tämän MTV:n sivuilta löytyvän artikkelin lähde jää vähän epäselväksi, mutta sen mukaan suomalaisten keskimääräinen kosmetiikan kulutus on vuodessa noin 170€.  Mutta jos kysytään asiaa vain naisilta (jotka tutkimuksen tekijästä päätellen kuuluvat kosmetiikasta keskimäärin melko kiinnostuneisiin) vuosittain summa nouseekin jo yli 600 euroon. Ja sitten kun kyseessä on kosmetiikkaa harrastava ihminen, vuodessa käytetty rahamäärä voi olla yli pari tuhatta euroa. Näistä lähteistä tämä viimeinen on luotettavin, koska siinä on taustalla täsmällinen kirjanpito. Nuo muut tutkimukset perustuvat ilmeisesti ihmisten omaan arvioon, mikä tunnetusti voi heittää runsaasti todellisuudesta.

Tästä voi joka tapauksessa päätellä sen, että vaikka jälleen kerran kuvittelen käyttäväni tuskin lainkaan rahaa kosmetiikkaan, todellisuudessa kuulun ihan keskimääräiseen porukkaan. Tuo koko maan kattava 170€ tarkoittaa sitä, että kosmetiikan ostamisen täytyy olla hyvin jakautunutta. Toisaalla on kosmetiikasta kiinnostuneet, jotka kokeilevat uutta, ostavat muuten vaan ja myös käyttävät paljon erilaisia kosmetiikkatuotteita. Toisessa päässä lienevät ne ihmiset, joiden kosmetiikka rajoittuu kouralliseen perushygieniatuotteita, kuten saippua, deodorantti ja hammastahna. Suurin osa meistä lienee jossain välimaastossa, mutta ainakin tämä oma kirjanpito osoittaa selvästi, että 170 euroa saattaisi riittää koko perheen yhteisiin kosmetiikkaostoksiin vuodessa, mutta omat meikit sun muut maksavat selvästi enemmän.

Raportoin maaliskuun alussa enemmän, mutta olisi kiva kuulla, millaisia kosmetiikan käyttäjiä lukijoista löytyy! Riittääkö 170€ vai meneekö summa lähemmäksi tuota 600€?

Kirjakauppapolitiikkaa ja kosmetiikkapohdintoja

Olen kotona kuumeen kourissa, joten tällainen vähän sekalaisempi päivitys tänään. Ensin vähän asiaa Tavarataidoista. Kun kuljin kaupungilla tänään, huomasin että Suomalainen Kirjakauppa ei ole ottanut Tavarataitoja ollenkaan hyllyvalikoimiinsa. Kysyin kassalta ja tilanne on sama kautta Suomen. Tämä tuntui tietysti kirjailijan näkökulmasta tylsältä, mutta asialle on looginen selitys. Suomalainen kuuluu Otavamedialle, joten he tietenkin nostavat ennen kaikkea oman kustantamon kirjaa samasta aiheesta (Mira Ahjoniemen Loistava järjestys – on muuten parhaillaan luettavana minulla). Joten jos paikkakunnallasi ei ole muuta kirjakauppaa, niin tämä on syy sille, miksei kirjaa ole näkynyt hyllyillä.

Muualta Tavarataitoja kyllä saa! Ja saa niitä Suomalaisestakin, jos tilaa kassalta. Toimitusaika on kuulemma pari päivää. Mutta toisaalta nettikaupat toimivat yhtä hyvin. Esimerkiksi Adlibris toimittaa kirjan samassa ajassa ilman toimituskuluja. Samasta osoitteesta saa myös ääni- ja e-kirjaversiot, jos ei halua kotiinsa lisää fyysisiä tavaroita.

Olen pohdiskellut vaatteiden ohella kosmetiikkaa. En ole sen ostamista seurannut, mutta eräs lukija vinkkasi kommenteissa, että olisi kiinnostavaa lukea myös siitä. Niinpä ajattelin kysyä teiltä: kiinnostaisiko esimerkiksi kuukauden mittainen ostoseuranta? Voisin kokeiluluonteisesti sellaiseen lähteä, vaikka en koekaan kosmetiikkaa ongelmaksi itselleni sen enempää määrän kuin siihen käytetyn rahankaan puolesta. Ajattelin listata kaiken mahdollisen kosmetiikan hammastahnasta lähtien. Tämäkin voisi olla avartavaa, sillä eihän sitä oikeasti enää muutaman viikon jälkeen enää muista, mitä kaikkea on ostanut. Esimerkiksi tiedän ostaneeni meikkivoiteen, käsisaippuaa ja suihkusaippuaa, mutta oliko jotain muuta? Ei mitään käsitystä.

Olo on nyt sen verran hutera, että jätän tämän päivityksen tällaiseksi. Viikon vinkkejä jälleen sunnuntaina. Ai niin, ja tuolla blogin facebook-sivuilla on uusi video, jossa kerron Tavarataidoista. Niitä on tulossa vielä lisääkin. Käykäähän kurkkaamassa.

Raivausraportti kylpyhuoneen kaapeista

Raivasin kaikki kylppärikaapit. Huomasin, että etenkin se ylin hylly jolle ei kunnolla näe, kannattaa pyyhkiä kunnolla aika ajoin. Kummasti sinne kertyy töhkää, vaikkei sitä edes juuri käytetä. Ehkä sitä kertyykin juuri siksi? Samoin minua ilahduttaa, että kaikki tavarat ovat taas järjestyksessä ja siististi rivissä.

Kuten arvata saattaa, poistoja kertyi. Löysin lisää vanhentuneita lääkkeitä, vaikka juuri kevään lopussa vein pussillisen niitä apteekkiin. Toisaalta nämä eivät olleet lääkekaapissa, joten ei ihme, että jäivät edellisellä kierroksella huomaamatta. Aika paljon tuli myös ihan roskaa: kosmetiikkapakkausten pahvikuoria, muovipusseja ja pientä sälää. Lisäksi palautin runsaasti pikkutavaroita omille paikoilleen muihin huoneisiin.

Jäljelle jäi se hankalin joukko, nimittäin melkein tyhjät tai epäsopivat kosmetiikkatuotteet. Valitettavan usein nämä yhdistyvät samassa tuotteessa, ja sitten ollaan ongelmissa. Seuraa moraalis-looginen dilemma: tuotetta on jäljellä, joten sitä ei voi heittää pois, mutta se ei sovi iholleni tai en muuten tykkää siitä, joten en kuitenkaan käytä, mutta koska tuote on avattu ja em. syistä yleensä melko vanha se ei ole enää lahjoituskelpoinen. Mitä tehdä? Näen realistisesti kaksi vaihtoehtoa. Joko heitän putelin suoraan roskiin tai sitten yritän pitkin hampain käyttää sen pois. Jos heitän roskiin, pääsen siitä varmasti eroon, mutta joudun elämään sen tuskan kanssa, että olen viskannut käyttökelpoista tavaraa menemään. Jos yritän käyttää itse loppuun, voin tuntea hyvää omaatuntoa mutta samalla kärsin epäsopivasta tai tehottomasta tuotteesta.

Mitä tässä järkevä ja vastuullinen ihminen tekisi? Otetaan esimerkiksi kampausneste, joka on ostettu vuonna 2008. Todettu heikkolaatuiseksi jo tuolloin, mutta kuskattu mukana muutosta toiseen kaikki nämä vuodet. Aina välillä käytetty ja todettu heikkolaatuisuus kerta toisensa jälkeen. Tuote on huono, vanha ja vajaa. Toivon ettei kukaan oikeasti ehdota, että se pitäisi lahjoittaa jonnekin. Ei pitäisi. Se pitäisi panna roskikseen, mutta tähän mennessä itsepetos on aina voittanut, ja puteli löytyy kaapista edelleen. En edes tällä raivauskierroksella heittänyt sitä vielä, koska pieni mutta äänekäs tyyppi päässäni on sitä mieltä, että minun kuuluisi kaikesta huolimatta käyttää se loppuun. Toisaalta, jos en oikeasti nakkaa sitä menemään NYT, on täysin realistista että perikuntani siivoaa pullon jäämistöstäni sitten joskus. Ei, ei. Eihän tässä ole järjen hiventäkään.

Kaapeista löytyi pari muutakin tuohon kampausnesteeseen verrattavaa tuotetta. Koska minulla on oikeasti ongelma tämän käyttämättömyyden/roskiin heittämisen kanssa, aion käyttää nuo oikeasti kasvoille tarkoitetut tuotteet vartalonhoitoon. Saan ainakin sen ilon, ettei tuotetta tule tuhlatuksi. Onneksi joukossa oli myös sellaisia täysin käyttökelpoisia tuotteita, joita oli vain hyvin vähän purkin pohjalla. Ne voi käyttää pois ilman ongelmia, ja sitten ostaa hyvällä mielellä uuden vastaavan tuotteen.

Minä en voi olla ainut, jolla on tällainen ongelma noiden huonojen tuotteiden kanssa! Kertokaa nyt, että teitä on muitakin. Miten oikein ratkaisette ongelman? Heitättekö suoraan roskiin, vai joudutteko käymään läpi samanlaisen prosessin ja venkoilun kuten minä?

Mitä hulluutta!

Ostin tällä viikolla uuden sampoon ja hoitoaineen. Olen pitkään käyttänyt erilaisia markettimerkkejä, lähinnä testaillen erilaisia kotimaisia vaihtoehtoja. Kun viimeisimmät loppuivat, päätin pitkästä aikaa ostaa jotain vähän hienompaa. Stockan hiuspäivät sattuivat sopivasti, ja bongasin mainoskuvastosta Wellan eko-henkisen sarjan. Se mainosti olevansa parabeeniton, silikoniton ynnä muuta houkuttelevaa ja kun alennuskin oli voimassa, päätin mennä ostamaan.

Mainoksessa puhuttiin hoitoaineen ja sampoon paketista, ja voi hyvänen aika millainen paketti se olikaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun tajusin että tuotteet saa mukaansa ainoastaan isossa pahvikuutiossa. Se oli sellainen arviolta 20x20x25cm kokoinen mötikkä, jota varten oli pakko ottaa muovikassi, koska eihän sellainen mihinkään käsilaukkuun mahdu. Kotona purin sen osiin ja tässä tulos:

IMG_0271

Kaksiosainen laatikko, jonka ympärillä oli tuo vihreä kehikko. Sisällä ala- ja yläpohja, joiden väliin nuo tuotteet oli kiilattu. Onko hullumpaa nähty?? Aivan hervoton pakkaus kahta pienehköä putelia varten.

IMG_0273

Tämän verran tilaa nuo tuotteet veivät pakkauksesta. En ällistykseltäni meinaa löytää sanoja. Millä logiikalla Wella toimii? Etenkin kun kyse on tällaisesta ”luonnonläheisemmästä” sarjasta, en voi tajuta tätä pakkaamista. Tuo laatikko ei herätä minussa ylellistä tunnelmaa, vaan lähinnä epäuskoa siitä, että joku vielä toimii näin. Kahden tuotteen pakkaamiseen tarvitaan viisi erillistä härpäkettä. Kuvitelkaa mikä määrä ilmaa tuonne pakataan joukkoon, ja sitten sitä ilmaa kuljetetaan paikasta toiseen. En kerta kaikkiaan käsitä! Olisi pitänyt jättää ostamatta koko paketti. Tuote itsessään voi olla ihan ok, mutta Wella näyttäytyy tästedes silmissäni lähinnä tuhlailevalta ja piittaamattomalta.

Tuon laatikon säästän, sinne voi pakata jonkun joululahjan vaikka. Mutta nyt minulla on vielä säilyttelyn vaiva. Tiedän, että moni muu varmasti ajattelee samoin, ja juuri tällaisista tavaroista tulee helposti niitä, jotka vain pyörivät tiellä ilman mitään järkevää käyttöä. Mutta poiskaan ei voi heittää. Ja entä sitten ne jotka heittävät? Miten paljon siinä heitetään energiaa, materiaalia ja työtunteja hukkaan. Täytyy sanoa, että näinkin pieni yksityiskohta, kuin tuotteen pakkaus, voi aiheuttaa aika ison reaktion kuluttajassa.

Jos joku sieltä Wellalta sattuu tätä lukemaan niin ottakaa nyt hyvänen aika opiksenne. Jos hoitis ja sampoo pitää myydä yhdessä, ne voi kiinnittää toisiinsa vaikka kuminauhalla. Tai laittakaa tuotteet vaikka simppeliin paperipussiin, jonka voi käyttää biojäteroskiksena myöhemmin. Tällaisesta liiottelusta ei ole kuin haittaa.