Aihearkisto: Tavaroiden raivaaminen

Auta, älä jyrää! Eli kuinka raivata toisten tavaroita

Julkaistu , kirjoittanut
8

(Tämä on kesän kolmas toivepostaus. Edelliset kirjoitukset täällä ja täällä.)
Meillä monilla on kokemusta siitä, että omilla vanhemmilla, isovanhemmilla tai jollain muulla sukulaisella tai läheisellä on liikaa tavaraa. On sukutaloja, kesämökkejä, vinttejä ja varastoja, jotka pursuilevat tavaraa. Raivata pitäisi, mutta tavaroiden omistaja ei enää kykene itse sitä tekemään. Eikä välttämättä edes halua – vanhemmat sukupolvet eivät välttämättä ole ollenkaan sitä mieltä, että turhasta pitäisi luopua. Aika tavaran kaupitsee, saattaahan sitä vielä tarvita ja ei saa heittää hyvää tavaraa hukkaan. Jälkipolvet tuskailevat röykkiöiden keskellä, ja pahimmillaan tilanne kärjistyy riitelyksi.

Sanotaan heti alkuun: Minä ajattelen niin, että niin kauan kuin tavaroiden omistaja on kykenevä tekemään päätöksiä, kenenkään muun ei ole syytä mennä sanomaan, mitä omaisuudelle pitäisi tehdä. Muistisairaudet ja muut poikkeustilanteet ovat tietysti asia erikseen, mutta jos ihminen on oikeustoimikelpoinen, hänellä on oikeus päättää myös omista tavaroistaan. Mielestäni ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin tavarat. Jos kenenkään hyvinvointi ei ole tavaroiden takia vaarassa, niistä on turha riidellä. (Jos taas kyse on pakonomaisesta hamstraamisesta, tarvitaan muunlaista apua, kuin mitä tässä blogissa on tarjolla.)

Toisaalta ymmärrän myös sen, että ajatus esimerkiksi omakotitalon tyhjentämisestä kertarysäyksellä on ahdistava. Työn tekeminen vähitellen helpottaisi urakkaa kovasti. En kuitenkaan usko, että kenenkään kotiin voi vain mennä ja ilmoittaa, että nyt karsitaan turhat pois. Sen sijaan asiaa kannattaa lähestyä keskustellen ja vastapuolta kuunnellen. Raivauslihakset kehittyvät vähitellen, ja vaikka itse mieluiten vain tarttuisi toimeen ja alkaisi mättää rompetta roskalavalle, parempi vaihtoehto on lähestyä asiaa hienotunteisesti.

Kuuntele ja kunnioita

Toisten tavaroiden kanssa toimiessa on hyvä pitää jatkuvasti mielessä, miltä itsestä tuntuisi olla samassa tilanteessa. Miltä minusta tuntuisi, jos joku muu tulisi karsimaan omaisuuttani? Siksi vastapuolen kuuntelu ja kunnioittaminen ovat tärkeitä. Jos sukulainen pyytää apua ulkovaraston kanssa, tee niin kuin hän toivoo, vaikka omasta mielestäsi raivaaminen olisi hyödyllisempää aloittaa täpötäydestä kirjahyllystä. Älä tee päätöksiä toisen puolesta. Toimi vain sillä alueella, josta on yhdessä sovittu tai johon olet saanut luvan. Anna sukulaisen itse päättää, mistä hän luopuu. Kunnioita hänen näkemystään, vaikka olisitkin itse eri mieltä.

Jos kyseessä on oma lapsuudenkoti, voi näkemys  eri tavaroiden tarpeellisuudesta tai säästämisestä erota toisistaan paljonkin. Vanhempien mielestä jokin voi olla tarpeeton roina, kun taas itselle se onkin tärkeä muisto lapsuudesta. Tai sitten toisinpäin. Jos sukulainen on heittämässä pois jotain, minkä itse haluaisit säästää, hänellä on siihen oikeus. Voit kauniisti pyytää, että saisit tavaran itsellesi, mikäli vaihtoehtona olisi kaatopaikka, mutta silloin vastuu tavaran säilyttämisestä siirtyy sinulle. On äärettömän epämotivoivaa karsia tavaroitaan vain kuullakseen, ettei juuri niitä saisikaan heittää pois. Kunnioita siis tavaroiden omistajan päätöksiä. On myös hyvä idea kunnioittaa toisen tavaroita. Vaikka varasto olisi täynnä millaista rojua, ei epätoivon puuskahdukset tai silmien pyörittely edistä asiaa millään tavalla. Kaikki on joskus ollut hyvää ja tarpeellista, ja omistajan mielestä tavarat voivat olla sitä edelleenkin.

Tarjoa konkreettista apua

Vanhemman ihmisen voi olla vaikea kuljettaa, nostaa, siirtää tai kantaa tavaroita. Ole siis avuksi kaikessa sellaisessa, jossa tavaroiden omistajan fyyysiset resurssit eivät riitä. Omistaja saa valita, mitä säästetään ja mitä poistetaan. Avustajien tehtäväksi jää tavaroiden pakkaaminen ja kuskaaminen oikeaan osoitteeseen; esim. kirppikselle, kierrätyskeskukseen tai jäteasemalle. Voit myös etsiä lähialueelta hyväntekeväisyyskohteita, jonne tavaroita voi lahjoittaa, tai selvittää onko alueella mahdollista tilata hakupalvelua kierrätyskeskukselta tai joltain muulta taholta. Tämä osio on ainakin omasta mielestäni se tylsin vaihe. Olisi kivempaa käydä läpi tavaroita ja lajitella niitä säästettäviin ja poistettaviin. Mutta jos tarkoitus on todella auttaa toista ihmistä vähentämään tavaroitaan, niiden pois kuljettamisesta on usein eniten apua.

Toinen konkreettinen tapa auttaa, on tehdä selvitystyötä netissä. Jos sukulaisesi haluaisi myydä jotain, voit auttaa selvittämällä esim. tori.fi:stä tai joltain muulta sivustolta, millä hinnalla vastaavanlaiset tavarat ovat käyneet kaupaksi. Tämä saattaa tuoda realismia myös raivaamiseen, jos tavaroiden omistaja alkaa hahmottaa, etteivät kaikki hänen aarteensa olekaan kovin kallisarvoisia rahallisesti. Samoin konkreettista apua voi olla siitä, että kuvaa myyntiin menevät tavarat ja tekee niistä ilmoituksen, mikäli sukulainen ei ole itse aktiivinen internetinkäyttäjä.

Helpoimmasta vaikeimpaan

Raivaaminen kannattaa aina aloittaa tavaroista, joihin ei liity tunnesidettä. Siksi myös muiden ihmisten tavaroita raivatessa kannattaa noudattaa Tavarataidoissa ehdottamaani järjestystä: ensin roskat, sitten rikkinäiset ja vasta sitten käyttökelpoiset tavarat. Mitä läheisempi tavara, sitä enemmän siihen liittyy tunnekuormaa. Siksi on hyvä idea aloittaa mahdollisimman neutraaleista tavaroista, kuten ulkovarastoista, kellareista ja vinteiltä. Niistä löytyy usein paljon sellaista tavaraa, josta luopuminen ei aiheuta niin suurta tuskaa: vanhoja, huonokuntoisia työkaluja, rikkinäistä elektroniikkaa vuosikymmenten takaa, remonteissa käytettyjä materiaaleja ynnä muuta. Tosin jos sukulainen on ollut kova tee-se-itse-mies, saattaa helpoimmat tavarat löytyä jostain toisesta kategoriasta, vaikkapa keittöstä tai jouluverhoista. Olennaista on kuitenkin aloittaa karsiminen sellaisesta paikasta, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän luopumisen tuskaa ja tunnekuohuja.

Tavaroista luopuminen on kovaa työtä. Projektia kannattaa siis pilkkoa pienempiin palasiin, ja edetä sellaista tahtia, joka sopii kaikille. On muistettava, että toisen tavaroita on aina helpompi käsitellä kuin omiaan. Siksi maltti on valttia. Lopuksi sanoisin vielä, että paras tulos tulee siten, että motivaatio tavaran vähentämiseen on niiden omistajalla, vaikka hän ei ehkä itse raivaamiseen kykenisikään. Auta, jos apua pyydetään. En usko painostamiseen, vaan keskusteluun. Jos tuntuu siltä, että yhteistyö on läheisen ihmissuhteen takia liian vaikeaa, aina kannattaa harkita ammattiapua. Suomessa toimii runsaasti ammattijärjestäjiä, jotka voivat tuoda tilanteeseen tervetullutta ulkopuolista näkökulmaa.

Toisen kodissa toimiminen ja toisen tavaroiden raivaaminen on aina haasteellista. Toistan siis sen, minkä sanoin jo aiemmin: ihmiset ovat tavaroita tärkeämpiä. Jos tavarat eivät aiheuta terveyhaittoja tai muuta vaaraa, ei niiden takia kannata rikkoa välejä läheisten kanssa.

Millaisia kokemuksia teillä on? Oletteko joutuneet neuvottelemaan raivaamisesta?

Vinttikomeron raivaus: tehty vaikkei täydellinen

Julkaistu , kirjoittanut
12

Eilen tartuttiin yksissä tuumin sellaiseen mörköön, joka on kummitellut to do -listalla jo pitkään. Raivattiin nimittäin vinttikomero. Kannustimena toimi taloyhtiön pihalle tuotu roskalava, joka oli juuri tällaista toimintaa varten sinne tilattu. Viikonlopun aikana lava tuli kukkuroilleen roinaa, joten vaikuttaa siltä, että moni muukin oli ollut samoissa hommissa.

Ihmisten romujen määrä on loputon.

Meidän vinttikomero oli aika kauheassa kunnossa. Sitä ei ollut koskaan sen kummemmin järjestetty eikä organisoitu. Sen sijaan sinne oli viety tavaroita sitä mukaa kun niistä oli pitänyt päästä eroon. Vintissä oli paljon tarpeellista, mutta myös paljon ihan rehellistä roskaa. Raivaaminen vain on ollut hankalaa, kun tila on pieni ja ahdas, ja tavaroita paljon.

Ennen selkeyttä tulee lisää sotkua

Komero on pitkä ja kapea, joten aloitin tyhjentämällä lattian niin, että komerossa mahtui kulkemaan. Tästä tuli heti hirveä sotku käytävälle, mutta usein on niin, että ensin tulee pahempi sotku ennen kuin tulee siistiä. Sitten aloin nostella tavaroita eri pinoihin: roskalavalle, kierrätyskeskukseen, säilytettäviin. Kannoimme lavalle kaikenlaista tarpeetonta: vessasta irroitetun kaapin, vanhan kenkätelineen, rikkinäisen valaisimen (irrotin energiansäästölamput ensin, koska ne ovat ongelmajätettä), vanhoja mappeja, tyhjiä pahvilaatikoita, rikkinäisen tuolin, vanhan lampaantaljan, jonne koit olivat tehneet pesän, sekä paljon pienempää roskaa. Suurimmat esineet olivat vanha liukuovi, joka oli jo edellisen asukkaan peruja, sekä kookas liukuovinen kaappi, jonka alkuperää en enää edes muista. Luulen, että se on kulkeutunut vintiltä toiseen jo parikymmentä vuotta. Oli helpotus päästä niistä vihdoinkin eroon.

Ehkei se välity kuvasta, mutta tässä on todella hyvä järjestys!

Kun kaikki nuo isot möhkäleet saatiin vintiltä ulos, komeroon tuli huomattavasti enemmän tilaa. Pääsin käsiksi sellaisiin laatikoihin, jotka ovat olleet pitkään hautautuneena muiden tavaroiden alle. Siten sain vintiltä lisää tavaraa pois: kaksi laatikkoa nuortenkirjoja toin sisälle, koska nyt niille on paikka lastenhuoneen kirjahyllyssä. Löysin pussillisen vanhoja pyyhkeitä, jotka olin aikanaan pakannut pois, sillä ne olivat eriparisia ja liian pieniä kylpypyyhkeeksi. Mutta ne olivatkin lastenpyyhkeitä, ja nyt meillä on lapsia. Takaisin käyttöön siis. Kassillisen vanhoja työpapereita toin alakertaan käydäkseni ne läpi – luulen, että suurin osa joutaa roskiin. Tällä tavalla raivaten vinttikomero siistiytyi silmissä. Sinne jääneet tavarat sai nyt järjestää järkevästi niin, että tilassa mahtuu myös liikkumaan. Muutamia tavaroita kannoimme suoraan autoon, ja tarkoitus on viedä ne kierrätyskeskukseen, kun seuraavan kerran lähdetään liikkeelle.

Tehty on parempi kuin täydellinen

Täydellinen ei komerosta tullut vieläkään. Minulla ei ollut aikaa eikä energiaa käydä läpi jokaikistä tavaraa, ja harkita sen säilytettävyyttä. Mutta nyt kun nuo tavarat on saatu hyllyyn ja kaikkeen pääsee helposti käsiksi, voi tätä tarkempaa raivausta tehdä pieni osa kerrallaan. Vintille jäi yksi laatikollinen kukkaruukkuja, jotka käyn jossain vaiheessa läpi, ja poistan rumat ja turhat. Vanha elfa-kori täyttyi pienemmällä sekalaisella tavaralla, mutta on ihan realistista ajatella, että setvin nekin kori kerrallaan.

Mikään ei voita läpinäkyvää muovilaatikkoa säilytyksessä

Olennaista kuitenkin on, että vintti on tämän operaation jälkeen siisti ja huomattavasti käyttökelpoisempi kuin ennen. Lastenvaatteiden kierrätys lapselta toiselle ja eteenpäin kirppikselle vaatii kohtuullisen organisoitunutta säilytystilaa, ja nyt sellaista on. Kaikki matot ovat yhdessä nurkassa, kaikki pulkat ja lumilapiot toisessa, eikä lattialla säilytetä muuta kuin matkalaukkuja. Kun pahimpia roinia saatiin pois, kaikki mahtuu nyt kaappeihin ja hyllyihin, jotka vintissä on. Lakaisin vielä lattiankin, joten lopputulos oli suorastaan hieno.

Tavoitteena on siis tylsänä sadepäivänä ottaa käsittelyyn yksi hylly kaapista tai elfasta, ja karsia seuraavaksi vähän tiheämmällä kammalla. En kuitenkaan halua lattialle enää ylimääräistä, koska se haittaa liikkumista niin paljon. Itse asiassa salaisuushan on siinä, ettei vintille alunperinkään roudata turhaa tavaraa. Tämä on hyvä pitää jatkossa mielessä. Tavarat voisi vintin sijasta kantaa suoraan autoon, ja ajella ne jäteasemalle, sen sijaan että niitä ensin säilötään vintillä monta vuotta.

Onko joku muu meinannut raivata vinttejä, varastoja tai kellareita kesän aikana?

Kuinka saada täydellinen vaatekaappi

Julkaistu , kirjoittanut
10

Eilistä podcastia tehdessä tajusin, että nyt olen sen saavuttanut: täydellisen vaatekaapin! Uskomaton tunne. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin tämä täydellisyys koskee nyt lähinnä kesävaatteitani, mutta silti! Onpahan mahtavaa. Tähän lopputulokseen olen päässyt kahdella keinolla:

  1. Poistin vihdoinkin kesävaatteiden joukosta kaikki ne, joille ei oikeasti ole käyttöä. Siis ne väärän kokoiset, näköiset ja tuntuiset vaatteet.
  2. Olen täydentänyt vaatevarastoa suunnitelmallisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä? Miten vaatteita karsitaan? Minulle se tarkoitti rohkeutta luopua monista vanhoista vaatteita. Olen tässä tyytymisen filosofiaa noudattaessani kompastunut siihen, että jos tyytyy johonkin vaatteeseen, sitä kuuluisi myös käyttää. Vaikka vaatetta ei korvaisikaan uudella, niin ei siitä ole minkäänlaista iloa eikä hyötyä, jos vaate vain makaa kaapissa käyttämättömänä. Tyytyä voi vain sellaiseen, jota todella myös käyttää. Käyttämätön vaate on turhake, olipa se missä kunnossa tahansa. Nämä poistot tekivät kaivattua tilaa kaappiin. Tämä on ihan loppuun kulunut fraasi, mutta kummasti olo keveni kun väärän kokoiset ja virheostokset poistuivat. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että mikään poisto ei ollut ostolakon aikana ostettu. Sen sijaan uskalsin vihdoin luopua vaatteista, joita olin hankkinut tai saanut jopa 4 – 20 vuotta sitten. Älkää naurako, totta se on.

Entä miten ostetaan oikeanlaisia vaatteita? Tämä onkin hyvä kysymys, enkä ole tätä pohtinut vielä niin tarkasti. Luulen, että olennaisinta oli selkeä tieto siitä, mitä kaapista puuttuu ja millaisia vaatteita sinne haluan. Kuten joku kommenteissa totesikin, tämä ostolakko on johtanut siihen, että tunnen kaappini sisällön paljon paremmin kuin ennen. Tiedän mitä siellä on, mitä sieltä puuttuu ja pystyn ennakoimaan vaatetarpeita ainakin puoli vuotta eteenpäin. Näistä ostoksista vain tuo vasemmalla oleva paita on ainoa, jollaista en ollut erikseen suunnitellut ostavani. Mutta tiesin jo sovituskopissa, että tälle tulee käyttöä. Niinpä ostin sen luottavaisesti.

 

(Tuo kuva nyt ei tee juurikaan oikeutta näille vaatteille. Minulla ei valitettavasti ole sellaista trendikästä rekkiä makuuhuoneesssa, johon voisin ripustaa kaikki elegantisti roikkumaan. Puuttuu myös yhtenäiset vaatepuut ja hyvä valaistus… en tosiaan ole mikään muotibloggaaja. )

Kun nämä vaatteet yhdistetään kuluvan vuoden muihin ostoksiin, viime kesän hankintoihin sekä niihin jäljellä oleviin vaatteisiin joita minulla oli vanhastaan, lopputulos hipoo täydellisyyttä. Tosin siis tietenkin vain omasta näkökulmastani, sillä jonkun muun mielestä nämä voivat toki olla aivan kauheita vaatteita. Mutta minulla on todella juuri sellainen olo, mistä podcastissa puhuin. Vaatteiden valinta on muuttunut positiivisella tavalla vaikeaksi, kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Ai että!

Onko teidän kesävaatekaappi kunnossa?

Ps. Äänestys on päättynyt ja vaikuttaa siltä, että vaateaiheita on toivottu kaikista eniten! Niitä siis on tulossa kesäkuukausina lisää.

Loppuun asti pidetyt

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Miltä näyttää kengät, jotka on käytetty loppuun? Millaisia jalkineita heitän roskikseen? No esimerkiksi tällaisia:

Kesä/talvivaatevaihdossa kävin läpi myös kengät. Huomasin, että kahdet kengät olivat tulleet käyttöikänsä päähän. Nämä talvikengät ovat palvelleet uskollisesti vuodesta 2011 lähtien. Niiden pohjat ovat kuluneet sileiksi, karvavuori samoin, vetoketjut vaihdettu kertaalleen, ja nyt huomasin että sauma oli auennut. Periaatteessa nämä voisi vielä viedä suutarille, mutta koska nämä vuotavat korjauksesta huolimatta myös toisesta kohdasta, päätin että nyt on aika luopua näistä. 6 vuotta aktiivikäyttöä on silti minusta kohtuullinen ikä talvikengälle. Moneen vuoteen minulla ei oikeastaan muita kylmän sään kenkiä ollutkaan, joten käyttökertoja näille tulee satoja.

Tässä toinen roskiin mennyt kenkäpari. Nämä ovat tennarit, ostettu noin 5 vuotta sitten. Kuten näkyy, vuori on hajonnut kokonaan, ja kantapäästä tunkee jokin muovitikku esiin. Näiden päällinen ei ole sen parempi

Kertaalleen kloritessa uitetut, mutta ei näistä valkoisia saa enää millään. Näillekin kengille tulee käyttökertoja yli 30, jos sitä haluaa pitää jonkinlaisena kohtuullisen kulutuksen rajana. Tässä kuitenkin huomaa, että ainakin tällä kertaa hinta korreloi suoraan laadun kanssa. Nuo talvikengät olivat aikanaan kalliit, en muista enää mitä ne maksoivat mutta joka tapauksessa puhutaan yli sadan euron kengistä. Nämä tennarit olivat puolestaan hyvin halvat, hinta oli noin 30€. Kalliit nahkakengät kestivät todella kovaa käyttöä muutaman vuoden hyvin, ja pienellä korjauksella käyttöikä pidentyi vielä pari vuotta. Halpoja tennareita ei voi edes korjata. Niitä on pidetty huomattavasti vähemmän kuin talvikenkiä, huomattavasti helpommissa olosuhteissa. Silti ne hajosivat paljon nopeammin.

Näille molemmille on korvaajat olemassa, joten heitin ne pois hyvillä mielin. Minusta tässä on hyvät esimerkit kengistä, joiden kierrättäminen tai korjaaminen ei olisi enää mielekästä. Tällaisissa menee minulla se raja, jolloin oikea osoite on roskis.

Kesä tuli kaappiinkin

Julkaistu , kirjoittanut
3

No nyt on kaapissakin kesä! Olipahan urakka. Kuten eilisestä kuvasta voi päätellä, koko kaappi oli sen verran sotkussa, että oli helpompaa vain vetää kaikki kerralla ulos. Niinpä kaapaisin kerralla kolme hyllyä tyhjäksi ja läjäsin vaatteet sängyn päälle. Niiden päälle romautin kaksi kesävaatelaatikkoa, ja sitten alkoi se työläin vaihe.

Sovitin melkein jokaisen kesävaatteen ja arvioin, istuuko, onko sopiva muuten, miellyttääkö silmää ja tuleeko realistisesti käytetyksi. Lopputulos oli se, että kesäkapseli muodostui ihan itsestään. Tai siis rehellisyyden nimissä olin tässä vaiheessa unohtanut autuaasti koko kapseliajattelun. Mutta kun säilytyksessä olleista vaatteista ehkä vajaa puolet päätyi käyttöön, niin eipä siinä paljon kapselia enempää jäänyt jäljelle.

Kyllä, omistan kaksi samanlaista mekkoa, mutta eri värisenä. Ostin ne yhtä aikaa, ja olen ollut päätökseen erittäin tyytyväinen!

On nimittäin niin, että monestakin syystä olen niin sanotusti hillonnut noiden kesävaatteiden joukossa aika toivottomia tapauksea. Ensinnäkin olen säästänyt sellaisia ikivanhoja, ah niin ihania, mutta nyt jo auttamattomasti liian pieniä vaatteita siinä täydellisen epärealistisessa toiveajattelussa, että ehkä sittenkin herään jonakin aamuna ja huomaan maagisesti palanneeni samoihin mittoihin kuin 25-vuotiaana. Tämä ajatus yhdistettynä omaan ”käytä loppuun” -ajatteluun sekä tyytymisen filosofiaan on johtanut siihen, että laatikoista löytyy vuosi toisensa perästä epäsopivia vaatteita. Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa ankaran linjauksen: jos vaate ei istu kunnolla, ei ole mitään järkeä laittaa sitä kaappiin muka käytettäväksi.

Lopputulos oli, että karsin vaatteitani kierrätystä varten ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Edellä mainittujen vanhojen ja pienien lisäksi luovuin myös muuten epätoimivista vaatteista. Sinänsä kaunis pitsipaita joutui poistoon, koska se on aina tuntunut hartioista ahtaalta. Vähän käytetty liivimekko sai lähteä, kun en ensimmäisen kesän jälkeen pitänyt sitä enää kertaakaan. Alennusmyynnistä ostettu pusero oli kallista merkkiä, mutta edelleen väärän värinen ja alunperin mielenkiintoiselta vaikuttanut leikkaus pikemminkin omituinen.

Hieman väljempi näkymä viime viikkoon verrattuna.

Sitten tarkastin talvivaatteet yhtä kriittisesti. Poistin yhden neuleen ja yhden mekon. Molemmat olivat sellaista periaatteessa ok -osastoa, jota olen aiemmin säästänyt, mutta nyt päätin niistäkin luopua. En ole pitänyt noita vaatteita pariin vuoteen, olen vain siirtänyt niitä kaapissa paikasta toiseen. Kun vaate on ”melkein hyvä”, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, niin se jää käyttämättä kun vaihtoehtojakin on. Samaan syssyyn poistin kaapista yhden setin alusvaatteita (väärä koko), sekä pari kulahtaneempaa mutta käyttökelpoista vaatetta mökille vietäväksi.

Huomattavaa on, että kaikki nyt karsitut vaatteet oli hankittu ennen kuin ostolakko oli tullut mieleenkään. Aiemmin alennusmyynti yhdistettynä lempimerkkiini oli riittävä syy ostaa, joten on selvää että virhehankintoja sattui. Nämä poistot ovat kuitenkin täysin käyttökelpoisia vaatteita, jotka kehtaan kyllä lahjoittaa eteenpäin. Ne ovat laadukkaita merkkejä ja sellaisessa kunnossa, että voisin itse ostaa ne kirpputorilta, jos vain malli tai koko sattuisi miellyttämään. Niistä saattaisi jopa saada rahaa kirppiksellä, mutta karaisen mieleni, enkä lähde spekuloimaan mahdollisilla myyntivoitoilla, vaan annan pois ilmaiseksi. Muuten ne jäävät pyörimään tänne ikuisiksi ajoiksi, sillä en taatusti saisi ikinä aikaiseksi järjestää myymistä missään.

Vaatekaappi harveni aika paljon. Nyt siellä on paljon väljempää, ja kieltämättä fiilis on hyvä, kun ne epäsopivat vaatteet eivät ole kaapissa enää kummittelemassa. Tekikö kukaan muu viikonloppuna karsintaa kaapissaan?

 

Arkijärki-podcast 24: Kevätraivaus

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tässä podcastissa juttelen siitä, miten kevätsiivouksen sijasta voikin tehdä kevätraivauksen. Turhan tavaran vähentäminen tekee myös kodista siistimmän näköisen ja arkea helpottaa aina, kun saa kotiin lisää väljyyttä. Podcastissa käyn läpi erilaisia raivauskohteita ja kerron siitä, mitä ja miten olen omassa kodissa raivannut. Hyviä kohteita on ainakin kaikki kausivaatteet ja -varusteet, mutta itse olen myös esimerkiksi vienyt talven aikana kertynyttä elektroniikkaromua, tyhjiä pattereita ym. ongelmajätettä kierrätykseen. Jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, tarkista tästä linkistä, milloin HSY:n keräysautot pysähtyvät lähelläsi.

Podcastin kesto on 13 minuuttia. Harrastatteko te kevätsiivousta vai kevätraivausta?

Podcastin voi kuunnella tästä alta, taikka iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Supertehokas sunnuntai

Julkaistu , kirjoittanut
14

Muistatteko vielä vuoden alussa tekemääni listaa vuodelle 2018? Kohdat 5 ja 6 olivat työhuoneen muodonmuutos ja paperiarkistojen setviminen. Olen lykännyt ryhtymistä koko alkuvuoden, siis kolme kuukautta. Eilen koitti vihdoin se päivä, kun päätin että nyt tämä hoidetaan – ja sitten hoidettiin.

En enää muista kuinka monta kertaa olen valittanut työhuoneesta, mutta katsoin, että viimeksi olen raivannut sitä tammikuussa (täällä muuten varsin autenttisia ennen-kuvia. Älkää kiinnittäkö huomiota viimeiseen, sillä aloittaessani eilen tilanne oli jälleen palannut tuolle kaaosasteelle). Se on varsinainen minihuone (yletän lähestulkoon seinästä seinää kun levitän käteni) ja silti huoneella on lukuisia käyttötarkoituksia. Siellä työskennellään, silitetään, kierrätetään ja säilytetään kaikkea sellaista, mille ei ole paikkaa muualla. Tästä seuraa tietenkin hirveä kaaos. Eniten minua on vaivannut tietyt historialliset paperikasat, joiden läpikäyminen oli välttämätöntä, mutta ajatuskin työlästytti. Mutta eilen sain motivaatiota siitä, että tiistaina on ikkunanpesupäivä. Jotta pesijä pääsee työhuoneen ikkunaan käsiksi, oli ihan pakko ruveta raivaamaan. Huone oli siinä kunnossa, että en enää kehdannut päästää sinne ketään, en edes siivoojaa joka taatusti on ehtinyt nähdä urallaan kaikenlaista.

Tämä on tammikuulta, mutta olisi yhtä hyvin voinut olla eilen kuvattu.

Ensimmäiseksi kuskasin vinttiin kaikki sellaiset tavarat, jotka ovat vain odottaneet sitä, että joku viitsisi hommaan ruveta. Sitten otin ison roskakassin viereen, ja aloin raivata. Järjestin ensin kaikki pakkausmateriaalit kuten lahjakassit ja nauhat siististi. Heitin jonkin verran pois, mutta suurimman osan säästin. Kassit yhteen, pullopussit yhteen, paperit yhteen ja yhteen koriin keräsin nauhat, koristeet ja muut tarvikkeet. Aikaa meni tunti, mutta lopputulos oli hyvä. Sitten kävin läpi lasten piirustukset, valitsin säästettävät ja arkistoin ne riippukansioihin ja heitin loput pois. Tammikuussa työhuoneeseen siirretty vanha hylly ei toiminut kirjahyllynä, mutta sekalaisen tavaran säilytykseen se on mainio. Järjestin nuo em. pakkausmateriaalit yhdelle hyllylle, vaatekierrätystä yhdelle, lasten kuvataidearkiston yhdelle, ja muuta kierrätystä odottavaa tavaraa yhdelle hyllylle. Löytyi myös paikka talouspaperirullille ja paperinenäliinoille. Jälkimmäisiä löytyi muuten runsaasti. Yksi kokonainen kori tuli niitä täyteen. Epäilen, että meillä on tarvetta nenäliinoille seuraavan kerran vuonna 2020.

En edes laskenut, mutta on näitä lähemmäs 50 pakettia. Mitä veikkaatte, milloin tarvitsee ostaa uusia?

Käydessäni tavaroita läpi, heitin aika paljon surutta roskiin. Avaimenperä, jota ei ole käytetty koskaan, koska se on liian painava? Roskiin. Piilolasireseptejä viime vuosisadalta? Roskiin. Lapsen askartelema kevätkukkanen, joka on niin suuri ettei se mahdu mihinkään mappiin? Tunnistamattomia muovinappuloita? Vanhentuneita kanta-asiakaskortteja? Kaikki roskiin. En säästänyt mitään, mitä en ollut kaivannut muutamaan vuoteen. Suurin osa roskista oli sellaisia, joiden olemassaolon olin unohtanut. Jos ei muista, että jotain on olemassa, ei sitä myöskään tarvitse.

Tein myös yhden merkittävän löydön. Kun helmikuussa olin New Yorkissa, kävin hienossa konsertissa Carnegie Hallissa. Istuin aika kaukana esiintymislavasta, ja mietiskelin, että missä ovat teatterikiikarini. Tiesin, että minulla on sellaiset, mutta samalla mietin etten ole nähnyt niitä vuosikausiin. Eilen työhuonetta raivatessa tuli vastaan muovilaatikko, joka oli täynnä epämääräistä roinaa, siis juuri noita vanhentuneita kortteja ja mystisiä avaimia. Sekä ne teatterikiikarit. Maailman epäloogisin paikka, en ikinä olisi lähtenyt etsimään niitä sieltä. Ilmeisesti kiikarit olivat päätyneet sinne muuttohässäkässä, sillä en muista nähneeni niitä kertaakaan muuton jälkeen. Mutta ah onnea, nyt ne ovat jälleen käytettävissä! Ihminen tulee erinomaisesti toimeen ilman näitäkin, mutta tulen näistä aina hyvälle tuulelle. Teatterikiikarit ovat ehkä hassuin esine, jonka omistan. Olen iloinen, että tiedän taas, missä ne ovat.

Iloinen jälleennäkeminen!

Raivaamalla hyllyä sain sille tilaa niin, että lattialta sai nostettua tavaroita pois. Kun lattiatilaa tuli lisää, sain uuden idean: mitä jos tilaa raivaisi niin paljon, että työhuoneeseen voisi mahduttaa myös pyykkitelineen? Olohuoneen vakiovarusteena se ei ole viihtyisyyttä lisäävä, eikä taatusti vaali kauneutta. Mutta työhuoneessa se voisi olla levällään päivät pitkät, eikä haittaisi ketään. Jos vain saisi tarpeeksi tilaa…? Tuumailin hetken, ja päätin että jos yksi pieni piironki poistetaan ja toinen siirretään eri paikkaan, tilaa pitäisi vapautua juuri pyykkitelineen verran.

Piironki vain oli täynnä papereita. Juuri niitä historiallisia paperikertymiä, joiden setvimistä olin lykännyt kirjaimellisesti vuosia. Ei muuta kuin mappi kerrallaan käteen ja selaamaan. Yksi kansio ei vaatinut toimenpiteitä, ja se mahtui kirjahyllyyn. Kaikki loput paperit piti käydä yksi kerrallaan läpi. Kävi ilmi, että olin säästellyt vuosikausia kilotolkulla roskaa. Se on muuten mielenkiintoista, mikä on se hetki, jolloin tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi? Puoliso totesi vanhoja dokumentteja selatessaan, että nämäkin olivat joskus tärkeitä papereita. Vakuutuksia, tullipapereita, kauppakirjoja, tiliotteita, palkkakuitteja ja niin edelleen. Sillä hetkellä, kun ne ovat postissa tulleet, niiden arkistoiminen on ollut oikein ja järkevää. Mutta kun tarpeeksi monta vuotta on kulunut, tieto on vanhentunut, eikä paperilla enää ole merkitystä. Heitimme menemään verotusta varten säästettyjä kuitteja ja papereita, jotka olivat jo vanhentuneet. Säästettävää jäin todella pieni nippu. Sen sijaan helpotus oli valtava, kun nuo paperit eivät enää paina mieltä eivätkä vie tilaa!

 

Ei vieläkään täydellinen, mutta verratuna ensimmäiseen kuvaan todella paljon parempi!

Lopputulos on mahtava. Sain piirongin tyhjäksi ja pois huoneesta, siirtelin jäljellä olevia huonekaluja hetken ja nyt pyykkiteline on muuttanut pysyvästi työhuoneeseen. Vaikka huone on todella pieni, raivaaminen mahdollisti vielä yhden käyttötarkoituksen lisäämisen. Olen aika vaikuttunut lopputuloksesta. Tavaroiden poistamisen vaikutuksia ei kannata aliarvioida. Nyt raivattiin kaksi kerrosta, ensin tavaroita ja sitten huonekalu, jonka sisällä tavarat majailivat. Olen tästä muutoksesta niin innoissani, että päätin jatkaa vielä tänään. Nyt näyttää siltä, että pystyn mahduttamaan tuohon hyllyyn vielä lelujen kierrätyspisteen, mikä on numero 10 sillä alussa mainitulla listalla.

Innostaako kevät ketään muuta raivasprojekteihin?

Kaaoksen kimppuun

Julkaistu , kirjoittanut
24

Ajattelin näin maanantain kunniaksi lähteä iloisen itsensä häpäisemisen tielle. Tämän vuoden 18 asian listalla on yhtenä kohtana työhuoneen muodonmuutos. Se on todellakin tarpeen, kuten näistä alla olevista kuvista voitte nähdä. Työhuone palvelee siis paitsi omana itsenään, myös kodinhoitohuoneena, varastona ja siellä sijaitsee myös kodin kierrätyspiste. Kaikki tämä on mahdutettu noin kuuteen neliömetriin, joka on lisäksi epäsäännöllisen muotoinen, sillä huone on toisesta päästä leveämpi kuin toisesta. Lopputuloksena on viime aikoina ollut mehevä kaaos.

Sekamelskan syynä on monta juttua. Joulu on yksi isoimmista, sillä työhuoneeseen on sijoitettu (tai piilotettu…) joulupaperit, koristeiden säilytyslaatikot ja muita väliaikaisia tavaroita. Kun lastenhuoneeseen vaihdettiin uusi kirjahylly, vanha siirrettiin työhuoneeseen. Se ei ns. istu sinne erityisen hyvin ainakaan nykyisellä järjestyksellä, mutta tuo sinne kaivattua lisäsäilytystilaa. Lisätään tähän huikeaksi kasvanut silitettävien pino, roskiin matkalla oleva patja ja erinäistä sekalaista roinaa, lopputuloksena on melko hirvittävä sotku.

Kyllä kyllä. On se kamala.

Näin paha tilanne ei ole kyllä hetkeen ollutkaan. Tämä on jo minunkin mittapuulla aika järkyttävässä kunnossa. Viikonloppuna aloin purkaa tätä kaaosta pala kerrallaan. Jos tilanne on tämän näköinen, ainoa vaihtoehto on vain lähteä jostain päästä liikkeelle, ja sitten edetä pala kerrallaan. Aloitin helpoimmasta, eli keräsin nuo roskat lattialta. Sitten keräsin kaikki lahjapaperit ja -nauhat omalle paikalleen. Sellainen siis on olemassa, nuo nyt vain olivat jääneet tuonne lattialle pyörimään. Sen jälkeen otin työn alle pyykkipinon, joka madaltuikin mukavasti, kun silitin suurimman osan pyykeistä kaappiin. Keräsin myös unohtuneet joulukoristeen yhteen kassiin, ja vien ne vinttiin.

Huoneen seinustalle oli kertynyt kolme patjaa. Yksi vieraspatja, yksi vanha lastenpatja sekä 70-luvulta peräisin oleva vaahtomuovipatja, joka oli tuomittu roskikseen. Miten vaikeaa voi olla luopua vanhasta patjasta? Se oli likainen, pölyinen ja jo uudella korvattu. Siitä huolimatta säästelin sitä työhuoneessa muutaman kuukauden. En osaa selittää tätä käytöstä mitenkään, mutta jostain syystä patjan toimittaminen roskiin lykkääntyi päivä toisensa jälkeen. Eilen aika oli näköjään lopulta kypsä, ja patja päätyi jäteastiaan. Voin siis todeta, että ymmärrän erittäin hyvin luopumisen tuskaa.

Parempi jo

Näiden toimien lisäksi järjestin huonetta myös niiltä osin, jotka eivät näy näissä kuvissa. Heitin muun muassa pois tarpeettomia pahvilaatikoita useamman kappaleen sekä palauttelin tavaroita paikoilleen. Pyykkipinon pieneneminen teki jo yksistään ihmeitä. Lattia on tyhjä ja imuroitu. Hyllyn kamat ovat ennallaan, mutta niihin tartun seuraavalla kerralla. Ylemmässä kuvassa näkyvä vaalea mattorulla on lähiaikoina muuttamassa uuteen kotiin.Lattiaa näkyy nyt enemmän, koska patjoja on enää yksi. Lastenpatjalle löytyi säilytystila lastenhuoneesta. Se saa olla siellä leikkikaluna niin kauan kun rakennetaan majoja ynnä muuta. Vieraspatjan päälle vedetty patjansuojus siistii yleisvaikutelmaa merkittävästi. Myös punainen lelumopo palautuu oikealle omistajalleen vielä helmikuun aikana.

Sain työhuoneen sellaiseen kuntoon, että nyt ei hävetä, vaikka sinne yllättäen törmäisi joku vieras sisälle. Urakka kuitenkin jatkuu edelleen, sillä tuleva remontti edellyttää mahdollisesti myös tämän tilan tyhjentämistä. Parempi aloittaa aiemmin kuin myöhemmin. Sitä paitsi kuten tammikuun alussa sanoin, haluan saada työhuoneen käyttöön, kauniiksi ja toimivaksi. Nyt kun sinne mahtuu taas sisälle, seuraavaksi vuorossa on hyllyjen ja laatikoiden perkaus. Jatkoa tälle urakalle on siis tulossa!

Onko teillä isoja raivausurakoita tiedossa tänä vuonna?

18 asiaa vuodelle 2018

Julkaistu , kirjoittanut
14

Muistatteko, kun löysin jokunen viikko sitten idean, jossa valitaan vuodelle 2018 18 erityistä asiaa, joihin haluaa panostaa? Olen miettinyt tätä aihetta kovasti, ja päätynyt tekemään peräti kaksi listaa. Toinen on henkilökohtainen lista, jolla on omia tavoitteita ja asioita, joiden tekemisen uskon lisäävän onnellisuuttani. Mutta toinen on Arkijärki-lista, jonka kaikki asiat liittyvät kotiin – siis niihin teemoihin, joista täällä kirjoitan. Seuraavassa itse lista, ja sen jälkeen muutama selityksen sana.

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta
  2. Tiskikonerutiini
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys
  5. Työhuoneen muodonmuutos
  6. Paperiarkistojen setviminen
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen
  16. Kukkia karkin sijasta
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Vaali kauneutta on teema koko vuodelle. Meidän koti on mielestäni kaunis. Haluan myös pitää sen kauniina, mikä tarkoittaa sitä, että laitan tavarat paikoilleen ja yritän kiinnittää huomiota sellaisiin yksityiskohtiin, jotka sitä kauneutta silmissäni lisäävät. Haluan nauttia kauneudesta ympärilläni. Käytännössä tätä edistää mm. Tiskikonerutiini, eli se että tyhjennän koneen heti aamulla ja laitan käyntiin illalla. Lopputuloksena on tyhjä tiskipöytä. Olen vähän lipsunut tästä viime aikoina, joten siksi se on nyt listalla. Tavoitteena on myös puhdistaa tiski- ja pesukoneet säännöllisesti, esimerkiksi pari kolme kertaa vuodessa. Sitruunahappoa pitää ensitilassa ostaa, jotta tämä onnistuu. Havahduin myös siihen, ettei keittiön verhoa ole pesty sen koommin kun muutimme tähän asuntoon, joten voisi olla jo aika tehdä sekin.

Työhuoneen muodonmuutos on iso projekti. Tuo huone on varsinainen murheenkryyni, jossa ei tällä hetkellä juuri ole kauneutta havaittavissa. Siellä on liikaa tavaraa, jotta kauneutta mahtuisi mukaan. Pitää siis raivata, vähentää ja vielä miettiä, miten tilan saisi mahdollisimman toimivaksi ja viihtyisäksi. Tämä on ns. ikuisuusprojekti, jonka suhteen aina välillä reipastun kunnes into lopahtaa ja kaaos palaa. Olen kyllästynyt tähän jatkuvaan aloittamiseen, haluan tänä vuonna ratkaista tämän asian nyt lopullisesti. Paperiarkistojen setviminen on yksi osa työhuoneen raivausta. Kyse on siis hyvin vanhoista papereista, jotka pitää vain käydä läpi, jotta suurimman osan voi heittää pois. Mutta joukossa voi olla jotain säilytettävää, joten siksi ne täytyy kaikki katsoa läpi kuitenkin. En pidä papereista enkä arkistoimisesta, mutta tiedän että raivattavaa riittää. Huh. Ehkä tämä voisi olla helmikuun isoin ponnistus?

Pienempi urakka on kirjahyllyn raivaus. Kun keksin rakentaa lastenhuoneeseen vanhan Lundian hyllyn, hyllytilaa tuli äkkiä lisää. Saan lastenkirjat olohuoneesta pois, ja niiden tilalle omia kirjoja, joilla ei ole ollut paikkaa. Samalla pitäisi karsia sieltä sellaista vanhaa kirjallisuutta pois, jolle ei enää ole käyttöä. Parvekekeitaalla tarkoitan puolestaan sitä, että haluan tänä vuonna panostaa parvekkeen kukkiin, laitan maton lattialle ja ylipäätään hyödyntää parveketta ja saada siitä viihtyisämmän. Pakkauslistoista puolestaan juttelin podcastissa nro 10. Vähemmän stressiä, tolkullisemmat listat ja onnistuneemmat matkat tähtäimessä!

Olen myös päättänyt kokeilla, saisinko lelujen kierrätyksen toimimaan meillä. Tarkoitan tällä sitä, että osa leluista olisi jossain poissa silmistä, ja sitten leluja vaihdettaisiin aina uusiin – siis oikeasti vanhoihin, odottamassa olleisiin leluihin. Lastenhuone on ihan ok tällä hetkellä, mutta nähdäksi mukuloilla on liikaa valinnanvaraa. Lelut tulisivat paremmin käytetyksi, jos niitä kierrätettäisiin kuukauden-parin välein. Mutta sitä varten pitää ensin raivata työhuoneeseen tilaa niille odottamassa oleville leluille…

Vaatteiden osalta jatkan omaa kirjanpitoa sekä ostettujen että poistettujen tekstiilien osalta. Pääsin kapselipukeutumisesta jyvälle CapsLookin kurssilla, mutta ehdin tehdä kurssilla vain yhden kapselin. Haluan tehdä pari lisää, ja haluan myös uudelleen organisoida vaatesäilytykseni hyödyntäen kurssin oppeja. Tämä on kuitenkin iso ja vähän painostava projekti, jota en ole vielä aloittanut. Arvelen kuitenkin, että se helpottaisi elämää monin tavoin.

Ruokasuunnittelu ja ruokahävikin minimointi ovat tämän vuoden isoja teemoja! Näistä tulee pian omat postauksensa. Ideoita on vaikka kuinka, kunhan vain ehdin kirjoittaa. Jos arjen ateriasuunnittelu ja ruokajärki ylipäätään kiinnostavat, seuraa blogia, sillä lisää on tulossa pian! Käytännön toimenpiteenä olen kuitenkin päättänyt, että tänä vuonna jos tekee mieli ostaa herkkuja, ostankin kukkia. Ne lisäävät kauneutta ja pitävät syömiset terveellisinä.

Minulla on aika paljon korjausta odottavia tavaroita ja vaatteita. Parsimista odottavia sukkia tai vaatteita joihin pitäisi pistellä muutama ommel, leluja jotka ovat hieman rikki ja siksi pois käytöstä, jne jne. Kun niitä ei ole korjattu, ne vain vievät käyttämättöminä tilaa kaapista tai hyllyltä. Se on ihan tyhmää, järkevämpää olisi joko heittää ne saman tien roskiin tai sitten tosiaan korjata käyttökuntoon. Tässäpä tavoitetta tälle vuodelle.

Viimeinen asia listalla on sähköremontista selviäminen. Taloyhtiöön on tulossa iso sähköremontti, joka tulee työllistämään minua monella tavalla. Hallituksen puheenjohtajana joudun tietysti valvomaan remonttia ja hoitamaan siihen liittyviä asioita paljonkin, mutta ensisijaisesti tuo selviäminen liittyy omaan asuntoon. Meille vedetään kaapelia läpi asunnon, pitää raivata huoneita tyhjäksi, suojata pölyltä ja luultavasti joudumme kokonaan evakkoon ainakin viikoksi. Ajatuskin uuvuttaa. Toisaalta samassa yhteydessä olen suunnitellut tekeväni keittiössä pientä kalusteiden uudelleen järjestämistä, mikä tulee lisämään sekä säilytystilaa että käytettävyyttä merkittävästi. Mutta remontit ovat ihan hirveän rasittavia joka tapauksessa, joten siinä vaiheessa kun tämä tulee valmiiksi, voin hengähtää helpotuksesta.

Luulenpa, että printtaan tämän jääkaapin oveen, niin hyvät aikeet eivät heti paikalla pääse unohtumaan. Tänä aamuna en olisi jaksanut ruveta tyhjentämään tiskikonetta, mutta onneksi muistin listan ja tein sen. Nyt on tyhjä tiskipöytä ja keittiössä siisteys.

Millaisia listoja te olette tehneet? Onko samoja juttuja kuin minulla?

Arkijärki-podcast 4: Vähennä tavaraa ennen joulua

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Jouluna tavarat lisääntyvät, ja joulun jälkeen puolestaan iskee hirveä raivausvimma. Mutta ehkä tarve karsia ei tammikuussa olisi niin suuri, jos tavaroita alkaisi vähentää jo ennen joulua hyvissä ajoin? Tässä podcastissa kerron, miten itse valmistaudun jouluun vähentämällä kaikenlaisia tavaroita, jotta myös jouluvalmistelujen tekeminen olisi helpompaa. Erityisesti huomion kohteena keittiö, kosmetiikka ja lelut.

Huom! Podcastin voi tilata myös Itunesin ja Acastin kautta! Ja jos tykkäsit, jätä toki kummassa tahansa palvelussa arvio, jotta muutkin löytäisivät Arkijärki-podcastin!


Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS