Viikon vinkit: lihaopas, muotia, lagom sekä tavarataitoja sisustusnäkökulmasta

Vinkkasin tästä jo Arkijärjen facebook-sivuilla, mutta laitan sen myös tänne: WWF on julkaissut kalaoppaan rinnalle lihaoppaan, mikä on oikein tervetullut lisä. Muuten noista facebook-sivuista: tällaisina viikkoina, kun olen kiireinen muiden töiden kanssa ja blogissa on hiljaisempaa, päivitän kuitenkin facebookiin kiinnostavia linkkejä ja muita lyhyitä päivityksiä. Joten jos seuraat sivua, saat sitä kautta päivityksiä, vaikka itse blogi ei päivittyisikään.

Tiedän että Hesarin maksumuuri on ärsyttävä. Linkkaan silti tämän jutun suomalaisesta Timo Rissasesta, joka toimii kestävän vaatesuunnittelun professorina kuuluisassa designkoulussa New Yorkissa. Sen lisäksi, että miehen elämäntarina itsessään on todella kiinnostava, hänen näkemyksensä muodista ovat myös. Jutussa on paljon kiinnostavaa faktaa vaatteiden valmistuksesta ja vaatevalmistuksen ongelmista. Joku voisi seuraavaksi julkaista Vaateoppaan näiden kala- ja lihaoppaiden rinnalle!

Tanskalaisilla on hygge, suomalaisilla sisu ja ruotsalaisilla lagom. Onko onnellisuuden salaisuus siinä, että on tyytyväinen siihen mitä on? Ainakin kohtuullisuus on hyvästä, olipa aihe mikä tahansa. (MTV)

Törmäsin Tavarataitoihin yllättäen sivustolla nimeltä sisustuskaupat.fi. Tällä kertaa näkökulma on sisustuksessa, mikä on hauskaa, koska se ei kuulu lainkaan omiin harrastuksiini. On aina mielenkiintoista lukea jonkun muun tulkintaa omasta tekstistä.

Viikon vinkit: Paikka kaikelle, vanhat mausteet ja siivousrytmi

Ilanan kirja Paikka kaikelle on nyt ilmestynyt. Se on minulla lukulistalla, mutta vaikuttaa siltä että olemme aika samoilla linjoilla, mitä tulee kodin raivaamiseen. Hänkin puhuu mm. pula-ajan mentaliteetista ja omistamisen ilosta. Mielenkiinnolla odotan, että saan kirjan käsiini.

Oletko joskus miettinyt, mitä tehdä vanhentuneille mausteille? Evira kertoo vastauksen. Vaaraa ne eivät aiheuta, vaikka ruokansa maustaisikin vanhaksi menneellä mausteella, mutta maku ei välttämättä ole kohdallaan.  Itse olen käyttänyt ja käytän vähän vanhaksi menneitäkin mausteita. Jos maku on ok, niin sekaan vaan. (YLE)

Kuinka usein pitäisi imuroida? Vaihtaa lakanat? Siivota? Martat tietää. Tässä jutussa on hviä nyrkkisääntöjä kaikkiin kodin siivoustoimiin, jos joskus on ”oikeaa” toimintatapaa pohtinut. Riippuen ihmisestä usein maalaisjärki riittää – sitten siivotaan kun näyttää liian sotkuiselta. Mutta tiedän myös, että on monia ihmisiä, joille tällainen toimintamalli ei sovi. Silloin viikkorutiinit ovat tosi käteviä. Jos pyyhkeet vaihtaa joka lauantai, ei tarvitse miettiä ovatko ne jo tarpeeksi likaiset vai eivät. (IL)

Viikon vinkit: vaatekauppa mullistuu, säilyviä ruokia ja ilmanlaatua

Olen seurannut kiinnostavaa uutisointia siitä, mitä on tapahtunut vaatekaupalle. Ensin uutisoitiin, että suomalainen vaatekauppa on lyhyessä ajassa menettänyt 500 miljoonaa euroa. Uutisointi on kuitenkin mielestäni harhaanjohtavaa. Jutussa mainitaan, että naiset ovat lopettaneet ostamasta vaatteita, mutta jutusta käy ilmi että eihän se pidä paikkaansa. Vaatteet ostetaan vaan ihan muualta kuin vaatekaupoista. Tähän epäloogisuuteen tarttuu tämä kolumni, jossa pohditaan että onko se ostaminen sittenkään loppunut vai ei. Jos käytettyjen vaatteiden markkinat ovat kehittymässä, niin voisin tarjoilla bisnes-idean: miksei vaateliikkeet voisi avata samanlaisia kierrätyspisteitä kuin IKEA, jossa otetaan vastaan ja myydään uudelleen firman vanhoja huonekaluja. Jos ikealaadulla tämä on mahdollista, niin miksei sama toimisi merkkivaatteilla?  (molemmat jutut IS)

Jos olet joskus aprikoinut miten vanhaa ruokaa voi syödä, tässä luetellaan 9 ruoka-ainetta jotka säilyvät pitkään. Käytännössä listalta voi päätellä, että monet kuivat ja rasvattomat elintarvikkeet säilyvät, samoin yllättäen myös monet makeat. (MeNaiset)

Talouselämä listaa tyypillisiä sisäilman heikentäjiä suomalaisessa kodissa. Listalla mainitaan mm. kynttilät, suitsukkeet, eläinpöly jne. Yllättäen myös siivousaineet. Tästä olisi kiinnostavaa tietää lisää, valitettavasti juttu eri kerro, onko siivousaineella väliä, vai ovatko esim. ekotuotteet parempia. Toisaalta luulisin, että perinteiset saippua, sooda ja etikka tuskin saavat pahaa aikaan.

Viikon vinkit: vaatelakko, kotivara ja halparuokahaaste

On kiinnostavaa lukea tätä juttua, jossa toimittaja oli lakannut ostamasta uusia vaatteita. Tämän sinänsä hienon päätöksen seuraus oli yllättävä – nimittäin maaninen kirppistely. Jutussa mainitaan myös mielenkiintoinen seikka: monille kierrätys tarkoittaa vain vanhasta eroon pääsemistä, ei tavaran hankkimista käytettynä. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen juttu, suosittelen. (HS)

Tässä jutussa puolestaan annetaan kattavat ohjeet siitä, millainen kotivara pitäisi olla poikkeustilanteiden varalta. Tästähän on ollut keskustelua täällä blogissakin. Ruuan lisäksi pitäisi olla etenkin vettä, sekä paristoja, tulitikkuja ja muuta tärkeää. Haluaisin järjestää tämän asian kuntoon, mutta se vaatisi oman aikansa. Jää ensi vuoden puolelle. (Helsingin uutiset)

Seurasin todella kiinnostuneena syyskuun halparuokahaastetta, jossa oli tarkoitus selvitä 3,5 euron päiväbudjetilla kuukauden ajan. Tuohon hintaan piti saada aikaiseksi päivän kaikki aterian koko perheelle. Tässä jutussa haasteen alullepanijat kertovat, miten kuukausi sujui, ja miten sen toteuttaminen oli mahdollista. Tunnustan, että tuo on niin pieni summa, että äkkiseltään en ymmärrä, miten sillä nelihenkinen perhe eläisi, mutta näköjään se on aivan mahdollista. Tiukkaa suunnittelua ja tarkkaavaisuutta se kyllä vaatii. Jokin tässä haasteessa inspiroi, ja haluaisin kokeilla jotain vastaavaa. Oliko teistä kukaan mukana?

Viikon vinkit: Konmari ei kolahda, kolahtaa kovaa ja vielä ravintojuttuja

Kaikille ei Konmari kolahta. Hyvä esimerkki tästä on Salamatkustaja -blogin Satu, joka pistää pätevästi paloiksi koko systeemin. Satulla on hyviä pointteja ja oivallista tiivistämistä, ja kirjoitus on hauska, vaikka tykkäisikin Marie Kondon maailmasta. Sitä paitsi en minäkään oikein vakavissani pysty kiittelemään käsilaukkuani päivän päätteksi.

Vastapainoksi voi lukea perinteisen Konmari-käännynnäisen täydellisestä elämänmuutoksesta, joka vaikutti jopa pukeutumiseen, ruokavalioon ja muihin elämänkriiseihin. (Et-lehti) Tästä huomaa, että se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ihmiset ovat erilaisia. Nämä kaksi kirjoitusta kuitenkin kuvaavat hauskasti ääripäiden reaktioita Konmariin.

Mielenkiintoinen näkökulma ravintoon: millainen ruokavalio kuormittaa ympäristöä ja tuottaa samalla eniten terveyshyötyjä? Ilmeisesti nämä asiat eivät ole täysin ristiriidassa keskenään. MTV uutisoi maatalous- ja metsätieteiden maisteri Hanna Mattilan kirjasta Vähemmän lihaa – kohti kestävää ruokakulttuuria, jossa aihetta käsitellään. Luulen, että luen tuon kirjan, aihe kuulostaa niin kiinnostavalta.

Viikon vinkit: ”turhaa” kierrätystä, aineettomia lahjoja, luomulihaa

Jälleen yksi artikkeli, jossa pohditaan kierrätämmekö liikaa. Tämäkin on amerikkalaisesta näkökulmasta tehty, mutta siinä on sama kummallisuus kuin niissä aiemmissakin. Tässä argumentoidaan, että kierrätys on kalliimpaa kuin uuden tekeminen. No daa, niin varmaan onkin! Mitä väliä. Olennaista on, että kierrättämällä paremmin ei tarvittaisi niin paljon uusia raaka-aineita. (Tekniikka ja Talous)

Isänpäivä lähestyy, ja JOULU. Mikä tarkoittaa lahjojen ostamista. HSY on kehittänyt hauskan nettisivun, josta voi helposti hakea ideoita lahjoista, jotka eivät vaadi uuden tavaran ostamista. Sivun avulla voi hakea ideoita kenelle tahansa, vaihtaa vain yläriviltä lahjan saajan ja juhlien luonteen sopiviksi. Sivusto toimii oikein hyvänä ideapankkina, jos haluaa antaa mieluummin elämyksen tai palvelun, kuin jotain tavaraa. Tykkäsin ja suosittelen! (annajotainmuuta.fi)

Syöminen ei ole aikoihin ollut yksinkertaista. Mietittäviä asioita on hirveän paljon lähtien ravintosisällöstä, koukaten hinnan ja saatavuuden kautta ja päätyen eettisiin ja ekologisiin kysymyksiin. Meillä syödään lihaa, enkä ole ajatellut siitä luopua. Mutta entistä enemmän haluan kiinnittää huomiota siihen, että syön mahdollisimman eettisesti kasvatettujen eläinten lihaa. Me Naisten artikkelissa on käsitelty tätä asiaa monipuolisesti. Myös Katri Manninen on pohtinut samaa asiaa, ja hän listaa blogissaan pientiloja (etupäässä Uudeltamaalta), joilta saa luomulihaa. Mikäli joku muukin on pohdiskellut tätä lihakysymystä, näistä linkeistä voi lähteä liikkeelle.

Viikon vinkit: hyödytön kierrätys, säilyvät kananmunat ja meditoiva tiskaaminen

Onko kierrättämisestä mitään hyötyä? Talouselämän artikkelissa referoidaan NY Timesin juttua, jossa väitetään että ei. En ole vielä lukenut alkuperäistä, mutta tämä näkökulma on mielenkiintoinen: jos kierrätyksestä ei ole taloudellista hyöytä, sitä ei kannata tehdä. No ei kannatakaan jos tavoitteena on tehdä rahaa, mutta eikö ole hirvittävää tuhlausta olla keräämättä raaka-aineita talteen? Ajatuksia herättävä uutinen.

Täysin eri aiheesta kertoo Iltasanomat, josta voi lukea, että kanamunat säilyvät hyvinä  jopa viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Olennaista on oikeanlainen säilytys, esimerkiksi jääkaapissa. Arkikokemukseni kertoo, että tämä todella pitää paikkaansa.

Nyt se on todistettu – asenne ratkaisee. Jos suhtaudut tiskaamiseen mindfulness-harjoituksena, se muuttuu inspiroivaksi harjoitukseksi. Totta puhuen tutkimustulos ei vaikuta mielestäni kovinkaan järisyttävältä. Sen sijaan olen sitä mieltä, että tiskaaminen on yksi niistä kotitöistä, joita tehdessä on loistava tilaisuus kuunnella podcasteja tai äänikirjoja. Monet kotityöt tuntuvat turhauttavilta silloin, kun ajattelen että tämänkin ajan voisin käyttää jotenkin tehokkaammin. Mutta jos samaan aikaan pystyy kuuntelemaan ja tekemään, tilanne muuttuu täysin. Nimittäin silloin tekee yhtäkkiä kahta tärkeää asiaa yhtä aikaa, jolloin ajankäyttö tuntuu heti todella tehokkaalta.

Viikon vinkit: ruokaa, hamstraamista, varkauksia ja bonuksena Kävele naiselle ammatti

YLEn artikkelissa on haastateltu Marttoja, jotka muistuttavat että kuivaruoka ei yleensä ole pilaantunutta, vaikka pakkauksen päiväys olisi jo takana päin. Pasta, riisi ynnä muut vastaavat säilyvät jopa vuosia parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Älä heitä ruokaa roskiin, ennen kuin olet haistanut ja maistanut onko se kunnossa.

Ilta-Sanomissa oli juttu hamstraajista. Siinä muistutetaan, että kyse on sairaudesta, eikä pakko-oireisesta toiminnasta pääse eroon siten, että joku vaan kärräisi roinat roskiin. Jutussa peräänkuulutetaan empatiaa, ja se on hyvä muistaa muutenkin aina, kun auttaa jota kuta raivaamaan kamojaan.

Pääkaupunkiseudun lajittelupisteistä on varastettu autolasteittain tavaraa.(HS) Minua kiinnostaisi tietää, mihin ne varastetut romut ovat päätyneet? Mikä on ollut motiivi? USAssa asuessani jätevarkaudet olivat aika ajoin uutisissa. Mutta siellä tilanne oli selkeämpi, koska jätteistä maksettiin. Jos joku kävi omin luvin tyhjentämässä talojen roskiksia, tiesi että jäte päätyy lopulta samaan paikkaan, siis jätekeräyslaitokseen, jossa siitä maksettiin.

Tämän viikon ekstravinkki poikkeaa totutusta. Kun minulta pyydettiin, voisinko kirjoittaa blogissani Kävele naiselle ammatti -tempauksesta joka järjestetään tänään 13.9., vastasin että ilman muuta. Mutta sitten en keksinyt mitään järkevää yhteyttä näihin asioihin, joista yleensä kirjoitan. Niinpä tein tästä viikon bonus-vinkin, koska asia on sekä hyvä että tärkeä. Kävele naiselle ammatti on Naisten Pankin järjestämä tempaus, jolla kerätään rahaa kehitysyhteistyöhön. Naisten Pankki on puolestaan Kirkon ulkomaanavun alainen organisaatio, joka kohdistaa apunsa nimenomaan naisille kehitysmaissa. Apu on hyvin konkreettista. Naisten Pankin kautta esimerkiksi afrikkalaiset naiset ovat saaneet ompelukoneita, jotka mahdollistavat työnteon ja oman rahan tienaamisen. Taikka jossain toisaalla sen avulla naiset voivat perustaa osuuskuntia, jotka myyvät riisiä eteenpäin. Naiset saavat käytännönläheistä koulutusta, jonka avulla he pärjäävät paremmin, eivätkä  esimerkiksi tule huijatuiksi.

On vanha totuus, että ihmisiä on tehokkainta auttaa siellä missä he ovat. Tämä on ruohonjuuritason kehitystyötä, joka tuo täsmäapua sinne, missä sitä tarvitaan. Toinen vanha totuus on, että naisten auttaminen auttaa myös lapsia ja vähitellen koko yhteisöä. Jos olet miettinyt, mikä olisi hyvä kohde hyväntekeväisyydelle, aloita vaikka tästä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat itse nähneet, miten apu menee perille. Luotan siihen, että tämän organisaation toiminnasta on käytännön hyötyä.

Avoimia kysymyksiä

Kärsin harvinaisesta kirjoitustukoksesta. Listalla olisi aiheita Arkijärkeen vaikka kuinka, mutta jostain syystä juuri nyt mikään niistä ei oikein inspiroi. Mutta samanaikaisesti minua askarruttaa muutama juttu, ja keksin kysyä vastauksia teiltä. Olen huomannut, että kommenttiosastolta saa todella hyviä vastauksia kaikenlaisiin ongelmiin, joten käännyn siis teidän puoleenne. Alla muutama mysteeri. Jos satut tietämään johonkin (tai kaikkiin) niistä vastauksen, sana on vapaa ja kaikki kommentit luetaan kuten aina – suurella mielenkiinnolla!

  1. Voiko vahakangasta mankeloida? Miten kuumalla uskaltaa silittää? Kyseessä on ns. kevytvahakangas, eli pinta on enemmän kangasmainen kuin muovinen. Ostin kankaan Hulluilta päiviltä, mutta en älynnyt kysyä silityksestä. Pestä voi 40 asteessa.
  2. Miten kuumaa paahdetta lobeliat kestävät parvekkeella? Ei ole laseja, suunta lähinnä etelään. Haluaisin matalaa tai riippuvaa kukkaa parvekelaatikkoihin kesäksi.
  3. Onko toivoa saada pitkiä pellavaverhoja mitenkään sileäksi, jos ne ottaa alas pesua varten?
  4. Tietääkö kukaan hyvää verhoilijaa pääkaupunkiseudulla? (Jos tiedät jonkun jostain muualta, niin kannattaa vinkata sekin, sillä oletan etteivät kaikki lukijat suinkaan asu samalla seudulla.)
  5. Miten heliumpallot kierrätetään?
  6. Täysin normaaliaiheiden ulkopuolelta mutta laitetaan nyt silti: hyviä vinkkejä tai vertaistukea sokerilakon (eli käytännössä karkkilakon) toteutukseen? Olen lakkoillut nyt kaksi päivää, ja epäonnistunut molempina upeasti. Ekana päivänä söin sokerinhimoissani lapsen hylkäämän kääretortun jämät, ja tänään kaapista löytyneen piparkakun. Siis ei näin! Mutta en tiedä miten sitten.

Kevyttä kevätsiivousta keittiössä

Olen havainnut tekeväni pientä kevätsiivousta, vaikka oikeastaan en sitä mitenkään suunnitellut. Projekti alkoi jääkaapista, jossa alkoi mielestäni näyttää turhan ankealta. En ruvennut sulattamaan tai pesemään perusteellisesti, mutta pyyhin hyllyt ja seinät puhtaiksi tahroista, ja pesin vihanneslaatikon. Sitten noukin sieltä pilaantuneet ruoat pois ja järjestin loput oikeille paikoilleen. Oli helpottavaa, että pilaantunutta ruokaa oli tällä kertaa aika vähän. Pari porkkanaa ja yksi sipuli olivat menneet huonoiksi. Jotain pientä kehitystä on siis tapahtunut, kun puolta kaapin sisällöstä ei enää tarvinnut heivata roskiin.

Jääkaapin jälkeen kuivakaapin hyllyt alkoivat näyttää sekaisilta, joten otin pari hyllyä päivässä käsittelyyn. Tyhjensin, imuroin muruset ja pyyhin tahrat. Sitten taas vanhentuneet pois ja loput järjestyksessä takaisin. Toistaiseksi olen joutunut heittämään pois vain vanhaksi menneet yrttiteepussit. Tiedän että kyllä niitä ehkä olisi vielä voinut juoda, vaikka parasta ennen olikin jo vuosia sitten. Mutta jos ei ole tullut juoduksi tähän mennessä, niin ei tule jatkossakaan, joten roskiin vain.

Kehitin siinä sivussa tällaisen systeemin:

IMG_0240IMG_0241IMG_0242Otetaan tarpeeton paperipussi, leikataan siitä reunaa sopivasti pois, täytetään syntynyt laatikko halutuilla asioilla. Tätä menetelmää olen käyttänyt ruokakaapissa jo pitkään pitämään tomaattipyreet ojennuksessa, mutta nyt askartelin näitä lisää. Tässä on teevarasto, joka ei toivonmukaan enää leviä pitkin hyllyä. Sitten tuosta ylimmän kuvan mustasta kassista leikkasin säilytyslaatikon sukilleni. Hyödynsin myös erään hassunmuotoisen laatikon, jossa oli joskus tullut joku lahja meille. Puolipyöreä ei ole kovin kätevä muoto, mutta sinnepä mahtuikin kaikki vitamiinit ym. pienet purkit. Nyt nekään eivät enää seilaa hyllyllä ympäriinsä, eikä laatikko vie tilaa komerossa. Win-Win!

Tämä on hauska juttu sikäli, että olin jo lähdössä Ikeaan ostamaan säilytyslaatikoita vaatteille ja muulle pikkutavaralle. Kunnes kekkasin, että paperipussit ovat tähän tarkoitukseen yhtä hyviä. Kaikista parhaimpia ovat itse asiassa sellaiset muoviset tai muovitetut kassit, joita saa mukaansa monista kaupoista. Siis ne sellaiset kassit, joissa on vieläpä tukevat naru- tai muovikahvat, ja joista aina miettii, kelpaavatko ne edes pahvin kierrätykseen. Tästä eteenpäin en kuitenkaan stressaa kierrätyksestä, vaan leikkelen ne kaikki uuteen käyttöön. Enkä tuhlaa rahojani Ikeaan. Tällaisen sisälaatikon askarteluun menee pari minuuttia, eikä siihen tarvitse muuta kuin kassin ja sakset. Onnistuu taatusti tumpelommaltakin tyypiltä.

Keittiössä on siis käynnissä kevyt kevätsiivous. Kevyeksi sen tekee etenkin se, että en ole viitsinyt ruveta jynssäämään tai puunaamaan kauhean tarkasti. Sellaista yleistä siistimistä vain, mikä kuitenkin parantaa viihtyvyyttä ja ruokien löydettävyyttä merkittävästi. Sekä tietenkin niiden pilaantuneiden poistamista. Muutama hylly on vielä jäljellä, siivoilen niitä vähitellen aina sopivissa väleissä. Tämäkin on yksi tapa siivota – kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla.

Mitä mieltä olette kevätsiivouksesta? Onko se tarpeellinen ja tehdäänkö teillä?