Kevät saa aikaan kaikenlaista

Tämä kevät tuntuu vielä toistaiseksi hieman huijaukselta, koska maanataina oli ihana, lämmin ja aurinkoinen päivä, ja tiistaina palelin hyytävässä tuulessa. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että näin huhtikuun kynnyksellä todella ollaan jo kevään puolella, ja se aiheuttaa erinäisiä kodinhoidollisia ideoita.

Vein untuvatakkini pesulaan. Nyt se on puhdas ensi talvea varten, ja odottaa pukupussissa vain sitä, että kuskaan sen vinttiin syksyä odottamaan. Olen pakannut paksuimpia talvikenkiä jo kesäsäilöön, ja parhaillaan pohdin yhden uskollisen parin kohtaloa. Vieläkö pitäisin yhden vuoden, vai olisiko jo aika laittaa ne roskikseen? Luulen, että muutama villapaita kaipaisi pesua myös. Uskaltaisiko kashmirpoolon laittaa asianmukaisella aineella

Meidän ikkunat näyttävät hirvittäviltä. Likaa ja nokea on niin että tuskin läpi näkee. Olenkin jo ilmoittanut siivoojalle, että huhtikuun aikana haluaisin ne puhtaiksi. Tämä on asia, jonka olen muutaman vuoden ulkoistanut ammattilaisille, eikä takaisin ole paluuta. Rakastan puhtaita laseja, mutta amatööriltä menee pesemiseen kokonainen päivä. Joten työllistän mielelläni yksityisyrittäjän, joka hoitaa homman puolestani.

Olen alkanut pohdiskella, pitäisikö huonekasveille tehdä jotain. Keväisinhän on tapana vaihtaa multia, mutta se on myös sotkuista ja rasittavaa puuhaa. Toisaalta pari kasvia olisi kyllä ehdottomasti ruukunvaihdon tarpeessa. Ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että keikahtavat kohta nurin liian pienissä ruukuissaan. Täytynee ottaa vaikka pääsiäisenä projektiksi. Odotan kyllä sitä aikaa, että lämpenisi niin paljon, että voisin taas kiikuttaa kaikki kasvit parvekkeelle, ja unohtaa sinne. Useimpina vuosina olen tehnyt näin, ja syksyllä kaikki kukoistaa uskomattoman vehreänä.

Työhuoneen raivaaminen on edistynyt niin pitkälle, että lattian saattoi jo pestä. Tämä tarkoittaa sitä, että lattialta on poistunut tavaraa runsaasti. Samoin papereiden setviminen on edistynyt merkittävästi. Tavoitteena on itse asiassa päästä yhdestä pienestä lipastosta kokonaan eroon ja vähitellen alkaa näyttää siltä, että niin myös tapahtuu. Kun kyse on todella pienestä huoneesta, kaikki lattialla säilytettävä tavara tuntuu pienentävän huonetta. Mutta kun samat kansiot on nostettu hyllylle, vapaa lattiatila tuntuu suurentavan koko huonetta.

Onko teille iskenyt kevätraivauskärpänen?

Kun raivaa, tulee sotkua

Olen ottanut työhuoneen eli asuntomme sekatavaravaraston työn alle. Tavoitteena on muuntaa se jälleen viihtyisäksi huoneeksi. Koska työhuoneella on niin monta eri käyttötarkotusta, siellä on myös paljon erilaisia tavaroita. Koska huone on selvästi syrjemmässä muista huoneista (sen ohi ei esimerkiksi koskaan kuljeta, koska ovi on käytävän päässä), sinne tulee heiteltyä ”väliaikaissäilytykseen” kaikenmoista tavaraa. Niitä raivaten saakin useamman päivän kulumaan helposti.

Itse asiassa minun oli tarkoitus ruveta (jälleen kerran) raivaamaan papereitani, mutta koko huone oli niin masentavassa kunnossa, että päädyin lähtemään liikkeelle ovensuusta ja etenen siitä kohti takaseinää ja papereita. Aloitin silti paperitavarasta, nimittäin lasten piirustuksista ja postikorteista. Säästin ja arkistoin osan niistä, mutta osan laitoin suoraan paperikeräykseen. Sinne meni myös kaikki viime vuonna saamamme joulukortit (ja nyt minulla on huono omatunto sen vuoksi, jos tätä lukee joku joka meille lähetti hienon kortin. Niitä ihailtiin ja pidettiin esillä monta viikkoa, mutta nyt oli pakko laittaa ne pois. Anteeksi!)

Sen jälkeen kävin läpi kaikki säästämäni pahvilaatikot (kyllä, minulla on erikokoisia siistejä laatikoita ja muita purkkeja hyllyllä, koska välillä niitä aina tarvitaan), karsin huonoimmat pois ja järjestin säästettävät siististi takaisin. Sen jälkeen kun kirppistä odottavista vaatteista oli karsittu talvikauden kamppeet vinttiin, huone näyttikin ihan erilaiselta kuin ennen. Lattian pystyi imuroimaan kunnolla ja se seinusta, jonka parissa olin työskennellyt, näytti tosi hyvältä. Tätä kesti yhden illan.

Seuraavana päivänä nimittäin kävin papereiden kimppuun, ja seesteys oli mennyttä. Kun kunnolla rupeaa raivaamaan, tulee väistämättä sotkua. Koska papereita on taas kertynyt vaikka kuinka, ne oli kätevintä setviä lattialla. Laskin, että lajittelun jälkeen oli 12 pinoa plus roskat. Lisäksi löytyi vino pino valokuvia (jotka lajittelin karkeasti kolmeen laatikkoon), sekä muutamia tavaroita, joiden lopullista säilytyspaikkaa en ole vielä päättänyt. En tietenkään saanut hommaa kerralla valmiiksi. Hain vintiltä tyhjiä kansioita ja valokuva-albumeita, ja vaikka samalla reissulla vein sinne joulupapereita, kirppisvaatteita ja tyhjiä säilytyslaatikoita, edellisen päivän siisti nurkka oli mennyttä. Nyt työhuone näyttää melkein samalta kuin aloittaessa, vaikka tietysti on lohdullinen ajatus, että niiden tavaroiden alla ei tällä kertaa ole paksua pölykerrosta. Silti on vähän masentavaa, kun tuntuu että ottaa askeleen eteen ja kaksi taakse.

Ilmeisesti käy niin, että kun ensin raivaa yhden kohdan tyhjäksi, se täyttyy hetkessä uudestaan roinasta, jota rupeaa käymään läpi siitä vierestä. Tyhjään tilaan on niin kätevä laskea käsistään kaikkea ylimääräistä. Loogisesti ajatellen sotkun pitäisi lopulta helpottaa, kun koko huone on raivattu. Mutta ennen kuin ollaan siinä pisteessä… En ikinä saa tämän kokoisia juttuja kerralla valmiiksi. Olen nyt siivonnut työhuoneessa kaksi päivää, eikä loppua vielä näy. Kun käytössä on tunti silloin, toinen tällöin, työ etenee hitaasti ja pätkittäin. Lisäksi ne raivatut tavarat pitää nopeasti toimittaa oikeaan paikkaan, tai muuten alkuperäinen sotku vain siirtyy huoneesta toiseen. Lyhyesti sanottuna kaaos ei katoa, ellei tavaraa poistu ovesta ulos.

Terveisiä siis sotkun ja raivaamisen välimaastosta! Kunhan saan taa paperit ojennukseen, kirjoitan projektista lisää.

Raivausjumitus ja turhautuminen

Tämän huushollin murheenkryyni on työhuone. Siis ainakin mitä tulee raivaamiseen, siistinä pitämiseen ja sen sellaiseen. On niin kätevää heittää sinne ”väliaikaisesti” kaikkea, mille ei juuri nyt löydy paikkaa. Voitte arvata, että lopputulos ei ole hyvä. Lattiapinta-alaa lienee maksimissaan 10 neliötä, taitaa olla hieman allekin. Se täyttyy hetkessä laatikoista ja pussukoista, jotka ovat matkalla jonnekin, mutta nyt vailla parempaa säilytystilaa.

Teoriassa työhuone on myös kodin kierrätyspiste, arkisto ja kodinhoitohuone. Siellä siis säilytetään silityslauta, vieraspatja ja papereita ihan tarkoituksella. On kori silittämistä odottaville pyykeille ja kassi mankeliin meneville. Seinille on kiinnitetty hyllyjä ja koukkuja sitä varten, että huoneessa voisi säilyttää tavaroita, jotka eivät muuten mahdu fiksusti minnekään, kuten vaikka matkalaukkuja. Työhuoneessa siis kuuluukin olla kaikkea sekalaista tavaraa.

Ongelmana vain on, että siellä on ihan hulluna kaikkea muutakin: puolison harrastukseen liittyviä pahvilaatikoita, kirppikselle meneviä tavaroita, kierrätyskeskukseen meneviä vaatteita, leluja jotka odottavat vinttiin viemistä, tällä hetkellä joulukoristeiden laatikoita sekä lisäksi tyhjiä pahvilaatikoita, tyhjentyneitä koreja ynnä muuta.

Olen äskettäin vienyt keräykseen sieltä lattialta jo kaksi kassillista vaatteita. Nyt yritin taas ruveta setvimään huonetta. Siirtelin laatikoita reunalta toiselle ja turhauduin totaalisesti. Kun ei niitä kamoja saa sieltä minnekään! Tai siis täsmennetään: niitä ei saa sieltä pois nyt heti, eikä ilman apua ja suunnittelua. Pitäisi esimerkiksi lähteä käymään kierrätyskeskuksessa. Se taas sijaitsee automatkan päässä, mikä tarkoittaa suunnittelua. Milloin pääsen pakkaamaan auton ja lähtemään viemään tavaroita? Sitten on kirppikselle meneviä tavaroita. Lempikirpparini myyntipaikat ovat täynnä kevääseen asti. Joko pitää tehdä kompromissi, tai sitten pitää kehittää jokin järkevämpi säilytyspaikka kaikelle siihen asti, että myyntipaikka vapautuu. Ja lisäksi taistelen aina sen kanssa, että mitä myisi ja mitä lahjoittaisi. En ole ollenkaan immuuni sille, että toivoisin saavani vanhoista roinistani jotain rahaakin. Ja sitten on vielä niitä puolison tavaroita, joille en voi ilman lupaa tehdä mitään.

Onnistuin lopulta noukkimaan erilleen muutaman tyhjän kenkälaatikon, joille ei enää ole käyttöä. Ne sai onneksi viedä suoraan takapihan kartonkikeräykseen. Sitten mankeloin valtavan kasan lakanoita. Vaikka lakanoiden paikka onkin työhuoneessa ihan virallisesti, niiden poistuminen siisti huonetta omalta osaltaan. Yhden lattialla pyörivän laatikon pystyin tyhjentämään lipastoon. Siellä oli lasten synttäritavaroita, sellaisia pikkuyllätyksiä, joita voi laittaa ongintapalkinnoksi. Siirsin ne varalahjojen ynnä muiden kanssa samaan paikkaan. Pinosin puolison pahvilaatikot siistimmin seinän vierelle, jolloin kulkutilaa vapautui.

Näillä toimenpiteillä huone parani hieman, mutta on edelleen kaukana tavoitteesta. Suunnittelen nyt sitä kierrätyskeskusreissua lauantaille. Jos karaisen mieleni, heivaan kuormaan sellaisetkin tavarat, joita olisin oikeastaan aikonut myydä. (Esim. kahdet kengät, toiset liian isot ja toiset liian pienet. Älkää ihmiset ostako väärän kokoisia kenkiä. Niistä ei ole myöhemmin kuin harmia.) Sillä lailla tavaraa lähtisi enemmän. Raivaamisessa vaikeinta on saada ne kamat ovesta ulos.

Kohtalotovereita?

Kumpi kahdesta pahasta?

Hyvät uutiset alkuun: eteinen on melkein valmis. Teen siitä huomiselle oman raportin kuvien kera, mutta se pahin paikka on nyt järjestyksessä. Olen myös päivittänyt tuon ruokalistasivun niin, että otin kaikki vanhat pois ja aloitin uuden listauksen koskien tätä syksyä. Koska kahden viikon suunnittelu tuntuu niin rasittavalta, kokeilen nyt sellaista että suunnittelen vain yhden viikon kerrallaan, koska kahden viikon suunnittelu tuntuu niin ylivoimaiselta. Ehkä viikko kerrallaan menee paremmin. Tämän viikon lista on nyt ylimpänä.

Sitten päivän epistolaan. Tähän saakka nämä Koko koti kuntoon -haasteet ovat olleet kohtuullisen helppoja. Siis itselleni. Olen tarkoituksella valinnut sellaisia kohteita, joiden siivoaminen ei ole vienyt tolkuttoman kauan. Meillä on kuitenkin pari aika kamalaa kohdetta, joita kammoan jo etukäteen: komero ja työhuone. Komero on siis tavallinen komero, joka pitää sisällään suunnilleen kaikkea mahdollista siivoustarvikkeista lahjapapereihin ja varalamppuihin. Hyvä, tarpeellinen säilytystila, joka kuitenkin on pakko raivata kerran vuodessa. Siinä ajassa se nimittäin näköjään menee perusteellisesti kaaokseen.

Työhuone on vielä pahempi. Siellä on nimittäin tämän huushollin paperit. Olen tämän bloginkin historian aikana kehitellyt ties millaisia systeemejä, joilla saisin homman toimimaan. Toistaiseksi mikään ei ole onnistunut kovin hyvin. Parin vuoden välein ryhdistäydyn ja päätän että NYT tämä tilanne otetaan haltuun loppuelämäksi. Mutta jokin tässä mättää, kun tuo ”loppuelämä” on kestänyt yleensä muutaman kuukauden. Olen päättänyt, että kokeilen nyt sitä ”sunnuntaikoria”, josko se olisi se viisasten kivi tähän ongelmaan.

Tässä siis aprikoin, kumpi noista vastenmielisistä raivattavista olisi tällä viikolla vuorossa. Komero olisi ehkä helpompi, mutta paperit paljon kriittisemmät saada kuntoon. Työhuone on aikamoinen projekti muutenkin, siellä on tällä hetkellä (no siis oikeasti aina) jatkuva lähtevien tavaroiden keskus. Siis kirppikselle, kierrätykseen ja ties minne lähtevien tavaroiden röykkiö. Sekä paljon kaikkea muutakin tavaraa, jolle ei ole paikkaa muualla. Saattaisi olla olla konmarille kysyntää. Kuin myös terveelle järjelle. Työhuoneessa olisi nimittäin tarkoitus pystyä myös työskentelemään mukavasti, vaikka se palveleekin samalla kodinhoitohuoneena. Tuo tavarakasat pitäisi saada sillä lailla organisoitua, että sekaan mahtuisi ilman ongelmia.

Vaikuttaa siltä, että ainakin näitä omia juttuja lukiessa alkaa vaikuttaa siltä, että noita papereita ei voi enää lykätä. Puuh. Kerään voimia vielä huomiseen asti. Komerokin on tulossa. Mutta jos haluatte henkisesti valmistautua papereiden läpikäymiseen, varoitan jo nyt että se on sitten seuraavaksi vuorossa.

Kevyempi olo

Ryntäilin eilen kaupungilla kuin hysteerinen orava, mutta lopputuloksena on, että nyt meillä on todellakin enemmän tilaa. (Ja kulutin varmaan siinä ohessa 500 kaloria, kannattaa ottaa liian tiukka aikataulu niin johan alkaa hiki virrata…) Ensin palautin lampun jonka ostimme viikko sitten, mutta jonka kiinnittäminen kattoon osoittautui valitettavasti mahdottomaksi. Tämä on tärkeä juttu, koska jos tuollaisia palautusjuttuja ei hoida heti, niillä on taipumus jääädä kokonaan hoitamatta. Nyt saatiin iso laatikko pois pyörimästä, ja vielä rahat takaisin tilille.

Sitten palautin remontista yli jääneen tapettirullan. Jälleen pieni tavara sinänsä, mutta juuri tällaisista pikkujutuista se työhuoneen kaaos on saanut alkunsa. Sitäpaitsi tästäkin sai rahaa takaisin lahjakortin muodossa. Se mahtuu lompakkoon, ja sillä voi ostaa vaikka jonkun joululahjan. Tapettirulla ei mahdu minnekään eikä yhdellä rullalla tee mitään.

Näiden jälkeen rynnistin toiselle puolelle kaupunkia, jossa minulla oli treffit nettikirppisostajan kanssa. Sain käsistäni tarpeettoman hoitolaukun tykötarpeineen, ja pari kymppiä rahaa lompakkoon. Viimeiseksi vein kaksi muovikassillista vaatetta sekä muutamia kirjoja Fidalle. Siellä ystävällinen ihminen otti kaikki vastaan, ei edes halunnut tarkistaa, mitä olin tuomassa. Kaikki vaatteet olivat kyllä käyttökelpoisia, puhtaita, ehjiä ja silitettyjä. Hyvällä omallatunnolla saatoin ne lahjoittaa. Kävin vielä kotimatkalla katsomassa erästä lastenvaatekirppistä, jonne aion viedä alkuvuodesta tavaraa.

Kotiin päästyäni kannoin vielä vintille pari laatikollista kirppisvaatteita odottamaan myyntihetkeä. En tykkää säilöä vintille myyntiä odottavia juttuja, koska pelkään niiden unohtuvan sinne. Päättelin kuitenkin, että koska ennen ensi vuotta niille ei tule tapahtumaan yhtään mitään (mukana on mm. paljon kesävaatteita), on fiksumpaa siirtää ne vintille, kuin säilytellä tilan tukkona työhuoneessa.

Nyt on jotenkin todella kevyt olo! Iso määrä tavaraa on kaikonnut kodistamme, ja se näkyy konkreettisena tilana lattioilla ja hyllyillä. Tätä roudaamista välttelee viimeiseen asti, koska se tuntuu niin työläältä. Sitten siihen rupeaa, ja se todella on juuri niin rasittavaa kuin etukäteen kuvitteli. Mutta etukäteen ei osaa kuvitella sitä keveyden tunnetta, mikä kaikesta on palkintona. Yritän pitää tämän jatkossa mielessä, kun seuraavan kerran ei ”jaksaisi” lähteä viemään tavaroita minnekään.

Koko koti kuntoon: romuhuoneesta työhuone

Tämän viikon haaste on jälleen sellainen, että se ei välttämättä kosketa kaikkia. Raivauksen kohteena on työhuone, vierashuone, varahuone tai mikä tahansa sellainen ”ylimääräinen” huone, jossa ei nukuta, syödä tai seurustella. Jos sellaista ei löydy, viikon voi käyttää kuten haluaa 🙂 Jos taas löytyy, tervetuloa kaveriksi raivausurakkaan!

Meillä on sellainen pikkiriikkinen työhuone. Alkuperäisiä piirustuksia katsellessa huomaa, että se on varmaan tarkoitettu kotiapulaisen asunnoksi, sillä se sijaitsee heti keittiön takana ja siihen on kuulunut oma pieni vessa. Nyt tällä kopperolla on useampi käyttötarkoitus. Siellä on työpöytä ja tykötarpeet kotona tehtäviä töitä varten sekä kierrätyshylly pahveja, pulloja, ongelmajätettä yms. varten. Siellä on myös silityslauta ja puhtaiden pyykkien odotustila, ja siellä säilytetään vieraspatjaa. Tämän lisäksi huoneeseen on varta vasten asennettu hyllyjä, jotta siellä voisi säilyttää kaikenlaista ylimääräistä tavaraa, jolle ei oikein löydy tilaa muualta. Voitte arvata, että tämä viimenen kategoria tuppaa aiheuttamaan pahimmat ongelmat.

Viime aikoina työhuoneesta oli tullut jonkinlainen kierrätyskeskus. Lattiaa tuskin näkyi lukuisten pahvilaatikoiden alta, joissa taas oli eri osoitteisiin meneviä vanhoja vaatteita. Osa säilytettäviä, osa kierrätettäviä, ja näitäkin useampia laatuja. Siis aivan kauhea hässäkkä. Tähän kun lisää sen, että aina ei vaatteita jaksanut laittaa laatikon sisälle asti, vaan niitä heitteli sinne kaikenlaisiin pinoihin, voitte kuvitella millainen kaaos huoneessa vallitsi. Lisätään soppaan vielä hieman sekalaisia papereita, remonttitarpeiden jämiä ja hirveä kerros pölyä, aletaan lähestyä todellisuutta.

Tämän kaaoksen kimmppun olen tällä viikolla käynyt. Ensimmäinen tavoite on saada lattia tyhjäksi laatikoista. Sen jälkeen sijoittaa kaikki paperit omille paikoilleen, ja lopuksi yleinen siivous. Aloitin eilen ja jatkan tänään heti kun saan tämän tekstin julkaistua. Lopputuloksena on toivottavasti väljä, jopa viihtyisä huone. Kohta lähden kaupungille, ja roudaan lukuisia tavaroita erinäisiin osoitteisiin joko kierrätykseen tai muuten. Ei nimittäin tulee tyhjää tilaa, jos jotain ei poistu konkreettisesti ovesta ulos! Ja kuten aiemmasta voitte päätellä, poistettavaa riittää…

Onko ketään muita mukana?