Avainsana-arkisto: työhuone

Remontti aiheuttaa ketjureaktioita

Julkaistu , kirjoittanut
2

Sain pari viikkoa sitten idean. Olen kaivannut isompaa pakastinta, mutta ongelmana on ollut, ettei sellainen mahdu minnekään. Keittiössä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, johon voisi laittaa erillisen pakastimen. Sitten älysin, että työhuone, joka siis toimii myös kodinhoitotilana ja varastona, olisi mahdollinen paikka myös pakastimelle. Selvitin heti millaisia pakastinvaihtoehtoja olisi, mittailin huonetta, ja totesin että eihän siihen tarvita kuin yksi pistorasia lisää. Se taas järjestyisi epäilemättä helposti talossa tehtävän sähköremontin yhteydessä.

Ratkaisu oli yksinkertainen. Sähköurakoitsija lupasi porata yhden ylimääräisen reijän ja vetää pakastimelle oman johdon keittiöstä. Tähän saakka siis kaikki hyvin. Mutta tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miksi kaikki remontit siinä vaiheessa, kun asunnossa jo asutaan, ovat asenteesta riippuen joko vähintäänkin hankalia tai sitten hermoja raastavan karmeita. Näinkin yksinkertainen muutos vaatii nimittäin uskomattoman määrän työtä. Tässä on se paikka, johon pakastin tulee:

Ei tarvitse muuta kuin tyhjentää hylly ja viedä se vintille…

Käytin suurimman osan viikonlopusta siihen, että tyhjensin tämän hyllyn. Mutta jotta sen voisi tyhjentää, piti kaikille tavaroille löytää jokin muu paikka. Nämä ovat suurelta osin tavaroita, joita tarvitsen ja haluan säilyttää: lasten piirustuksia, vanhoja leluja, talouspaperia, nenäliinoja, minigrip-pusseja, johtoja, kirjojen tukia, kierrätystä odottavia vaatteita ja muuta sekalaista. Hyllyssä ei ollut oikeastaan juuri mitään roskiin heitettävää. Niinpä näille kaikille piti siis löytää jokin uusi paikka.

Siitä seurasi ketjureaktio. Eteisestä irrotettiin hyllyjä (kuva täällä), ja niistä yksi siirrettiin suunnitelman mukaisesti työhuoneeseen. Käytännössä se tarkoittaa vajaan tunnin työtä. Sitten tuolle uudelle hyllylle siirrettiin osa näistä tavaroista ja muutamia tavaroita komerosta, joka taas vapautti sinne tilaa noille taloustarvikkeille. Aika paljon tavaraa kannettiin suoraan vinttiin, jossa olikin nyt mukavasti tilaa kevään raivausurakan jäljiltä.

Tällä päästiin hyvään vauhtiin, mutta kun yhdestä hyllystä alkaa siirtää tavaroita toiseen hyllyyn, huomaa että kaikki ei mahdu, ja tarvitaan jostain lisää säilytystilaa. Paperi on painavaa, joten suoraan seinään kiinnitetyille hyllyille ei voi latoa loputtomasti kirjoja, mappeja ja kopiopaperia. Puoliso keksi onneksi loistavan ratkaisun, jossa lyötiin kaksi kärpästä samalla iskulla: Kirjoituspöytä on aina ollut liian matala (koska se on oikeastaan lasten pöytä), mutta koska kyse on Muuramesta, pöytälevy on täysin irrallinen. Vaihdetaan siis pöydän toinen pääty Ikean Kallax-hyllykköön, joka on korkeampi kuin Muuramen oma pääty, ja jonne lisäksi mahtuu hurja määrä mappeja ynnä muuta. Korotetaan toinen pääty tietosanakirjoilla, joille ei muutenkaan ole mitään käyttöä. Lopputuloksena on työpöytä oikealla korkeudella, ja kätevästi lisää hyllytilaa huoneeseen.

Uusi hyllykkö haettiin Ikeasta saman tien (hinta alle 30€), ja sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin toteuttaa suunnitelma. Noh, minulta meni siihen noin kaksi tuntia. Tein homman yksin, mikä ehkä vähän hidasti työtä. Ketjureaktioilmiö iski jälleen: kun siirtää pitkään paikallaan ollutta laatikostoa, havaitsee sen takana runsaasti pölyä, mikä taas vaatii imuroimista, mikä puolestaan aiheuttaa lisää tavaroiden siirtelyä, että imuri mahtuisi huoneeseen ja niin edelleen. Kun huonekaluja ruvetaan siirtelemään, tuntuu järkevältä siivota samalla niistä paikoista, joihin normaali viikkosiivous ei yletä. Alkuperäinen järjestys ei myöskään toiminut, sillä en ollut ottanut huomioon pistorasioita, jotka olisivat jääneet uuden hyllykön taakse. Pöydän päädyt oli siksi vaihdettava eri päin, kuin ensin oli suunniteltu. Siis siirrettävä laatikosto vasemmalta puolelta oikealle ja hylly oikealta vasemmalle. Vihdoin kaikki oli kuitenkin paikallaan ja työhuoneessa uusi tyhjä nurkka.

Tähän mahtuu pakastin hyvin. Tai siis pitää tietysti siirtää vielä tuota hyllykköä tuolta seinältä syrjemmäs…

Nyt pitää enää odottaa, että sähkömies asentaa pakastimelle sähkön, ja sitten tietenkin pitää käydä ostamassa tai tilaamassa itse pakastin. Ja tietenkin sitten siinä vaiheessa kun laite on saatu, nähdään kuinka paljon tuota seinään kiinnitettyä hyllyä pitää vielä siirtää, jotta kaappi mahtuisi sille tarkoitettuun paikkaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Pienikin remontti voi siis olla valtava ketjureaktio, enkä ihmettele miksi sen tekemistä niin helposti vältellään. Nimittäin onhan tuossa hirveästi hommaa, vaikka kyse on sinänsä pienestä muutoksesta. Monta tuntia ja runsaasti ramppaamista, kantamista, nostamista ja pähkäilyä. Sekä tietenkin yksi autokeikka Ikeaan ja yhden hyllyn kokoaminen. Eikä sitä pakastinta vielä ole edes olemassa. Tämä vaatii aika kauas katsovaa perspektiiviä, jotta projekti tulisi vietyä loppuun asti. Mutta kyllä siitä sitten tuleekin hyvä, kunhan valmiiksi saadaan!

Onko teillä kokemuksia ketjureaktioista remonteissa?

Supertehokas sunnuntai

Julkaistu , kirjoittanut
14

Muistatteko vielä vuoden alussa tekemääni listaa vuodelle 2018? Kohdat 5 ja 6 olivat työhuoneen muodonmuutos ja paperiarkistojen setviminen. Olen lykännyt ryhtymistä koko alkuvuoden, siis kolme kuukautta. Eilen koitti vihdoin se päivä, kun päätin että nyt tämä hoidetaan – ja sitten hoidettiin.

En enää muista kuinka monta kertaa olen valittanut työhuoneesta, mutta katsoin, että viimeksi olen raivannut sitä tammikuussa (täällä muuten varsin autenttisia ennen-kuvia. Älkää kiinnittäkö huomiota viimeiseen, sillä aloittaessani eilen tilanne oli jälleen palannut tuolle kaaosasteelle). Se on varsinainen minihuone (yletän lähestulkoon seinästä seinää kun levitän käteni) ja silti huoneella on lukuisia käyttötarkoituksia. Siellä työskennellään, silitetään, kierrätetään ja säilytetään kaikkea sellaista, mille ei ole paikkaa muualla. Tästä seuraa tietenkin hirveä kaaos. Eniten minua on vaivannut tietyt historialliset paperikasat, joiden läpikäyminen oli välttämätöntä, mutta ajatuskin työlästytti. Mutta eilen sain motivaatiota siitä, että tiistaina on ikkunanpesupäivä. Jotta pesijä pääsee työhuoneen ikkunaan käsiksi, oli ihan pakko ruveta raivaamaan. Huone oli siinä kunnossa, että en enää kehdannut päästää sinne ketään, en edes siivoojaa joka taatusti on ehtinyt nähdä urallaan kaikenlaista.

Tämä on tammikuulta, mutta olisi yhtä hyvin voinut olla eilen kuvattu.

Ensimmäiseksi kuskasin vinttiin kaikki sellaiset tavarat, jotka ovat vain odottaneet sitä, että joku viitsisi hommaan ruveta. Sitten otin ison roskakassin viereen, ja aloin raivata. Järjestin ensin kaikki pakkausmateriaalit kuten lahjakassit ja nauhat siististi. Heitin jonkin verran pois, mutta suurimman osan säästin. Kassit yhteen, pullopussit yhteen, paperit yhteen ja yhteen koriin keräsin nauhat, koristeet ja muut tarvikkeet. Aikaa meni tunti, mutta lopputulos oli hyvä. Sitten kävin läpi lasten piirustukset, valitsin säästettävät ja arkistoin ne riippukansioihin ja heitin loput pois. Tammikuussa työhuoneeseen siirretty vanha hylly ei toiminut kirjahyllynä, mutta sekalaisen tavaran säilytykseen se on mainio. Järjestin nuo em. pakkausmateriaalit yhdelle hyllylle, vaatekierrätystä yhdelle, lasten kuvataidearkiston yhdelle, ja muuta kierrätystä odottavaa tavaraa yhdelle hyllylle. Löytyi myös paikka talouspaperirullille ja paperinenäliinoille. Jälkimmäisiä löytyi muuten runsaasti. Yksi kokonainen kori tuli niitä täyteen. Epäilen, että meillä on tarvetta nenäliinoille seuraavan kerran vuonna 2020.

En edes laskenut, mutta on näitä lähemmäs 50 pakettia. Mitä veikkaatte, milloin tarvitsee ostaa uusia?

Käydessäni tavaroita läpi, heitin aika paljon surutta roskiin. Avaimenperä, jota ei ole käytetty koskaan, koska se on liian painava? Roskiin. Piilolasireseptejä viime vuosisadalta? Roskiin. Lapsen askartelema kevätkukkanen, joka on niin suuri ettei se mahdu mihinkään mappiin? Tunnistamattomia muovinappuloita? Vanhentuneita kanta-asiakaskortteja? Kaikki roskiin. En säästänyt mitään, mitä en ollut kaivannut muutamaan vuoteen. Suurin osa roskista oli sellaisia, joiden olemassaolon olin unohtanut. Jos ei muista, että jotain on olemassa, ei sitä myöskään tarvitse.

Tein myös yhden merkittävän löydön. Kun helmikuussa olin New Yorkissa, kävin hienossa konsertissa Carnegie Hallissa. Istuin aika kaukana esiintymislavasta, ja mietiskelin, että missä ovat teatterikiikarini. Tiesin, että minulla on sellaiset, mutta samalla mietin etten ole nähnyt niitä vuosikausiin. Eilen työhuonetta raivatessa tuli vastaan muovilaatikko, joka oli täynnä epämääräistä roinaa, siis juuri noita vanhentuneita kortteja ja mystisiä avaimia. Sekä ne teatterikiikarit. Maailman epäloogisin paikka, en ikinä olisi lähtenyt etsimään niitä sieltä. Ilmeisesti kiikarit olivat päätyneet sinne muuttohässäkässä, sillä en muista nähneeni niitä kertaakaan muuton jälkeen. Mutta ah onnea, nyt ne ovat jälleen käytettävissä! Ihminen tulee erinomaisesti toimeen ilman näitäkin, mutta tulen näistä aina hyvälle tuulelle. Teatterikiikarit ovat ehkä hassuin esine, jonka omistan. Olen iloinen, että tiedän taas, missä ne ovat.

Iloinen jälleennäkeminen!

Raivaamalla hyllyä sain sille tilaa niin, että lattialta sai nostettua tavaroita pois. Kun lattiatilaa tuli lisää, sain uuden idean: mitä jos tilaa raivaisi niin paljon, että työhuoneeseen voisi mahduttaa myös pyykkitelineen? Olohuoneen vakiovarusteena se ei ole viihtyisyyttä lisäävä, eikä taatusti vaali kauneutta. Mutta työhuoneessa se voisi olla levällään päivät pitkät, eikä haittaisi ketään. Jos vain saisi tarpeeksi tilaa…? Tuumailin hetken, ja päätin että jos yksi pieni piironki poistetaan ja toinen siirretään eri paikkaan, tilaa pitäisi vapautua juuri pyykkitelineen verran.

Piironki vain oli täynnä papereita. Juuri niitä historiallisia paperikertymiä, joiden setvimistä olin lykännyt kirjaimellisesti vuosia. Ei muuta kuin mappi kerrallaan käteen ja selaamaan. Yksi kansio ei vaatinut toimenpiteitä, ja se mahtui kirjahyllyyn. Kaikki loput paperit piti käydä yksi kerrallaan läpi. Kävi ilmi, että olin säästellyt vuosikausia kilotolkulla roskaa. Se on muuten mielenkiintoista, mikä on se hetki, jolloin tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi? Puoliso totesi vanhoja dokumentteja selatessaan, että nämäkin olivat joskus tärkeitä papereita. Vakuutuksia, tullipapereita, kauppakirjoja, tiliotteita, palkkakuitteja ja niin edelleen. Sillä hetkellä, kun ne ovat postissa tulleet, niiden arkistoiminen on ollut oikein ja järkevää. Mutta kun tarpeeksi monta vuotta on kulunut, tieto on vanhentunut, eikä paperilla enää ole merkitystä. Heitimme menemään verotusta varten säästettyjä kuitteja ja papereita, jotka olivat jo vanhentuneet. Säästettävää jäin todella pieni nippu. Sen sijaan helpotus oli valtava, kun nuo paperit eivät enää paina mieltä eivätkä vie tilaa!

 

Ei vieläkään täydellinen, mutta verratuna ensimmäiseen kuvaan todella paljon parempi!

Lopputulos on mahtava. Sain piirongin tyhjäksi ja pois huoneesta, siirtelin jäljellä olevia huonekaluja hetken ja nyt pyykkiteline on muuttanut pysyvästi työhuoneeseen. Vaikka huone on todella pieni, raivaaminen mahdollisti vielä yhden käyttötarkoituksen lisäämisen. Olen aika vaikuttunut lopputuloksesta. Tavaroiden poistamisen vaikutuksia ei kannata aliarvioida. Nyt raivattiin kaksi kerrosta, ensin tavaroita ja sitten huonekalu, jonka sisällä tavarat majailivat. Olen tästä muutoksesta niin innoissani, että päätin jatkaa vielä tänään. Nyt näyttää siltä, että pystyn mahduttamaan tuohon hyllyyn vielä lelujen kierrätyspisteen, mikä on numero 10 sillä alussa mainitulla listalla.

Innostaako kevät ketään muuta raivasprojekteihin?

Kaaoksen kimppuun

Julkaistu , kirjoittanut
24

Ajattelin näin maanantain kunniaksi lähteä iloisen itsensä häpäisemisen tielle. Tämän vuoden 18 asian listalla on yhtenä kohtana työhuoneen muodonmuutos. Se on todellakin tarpeen, kuten näistä alla olevista kuvista voitte nähdä. Työhuone palvelee siis paitsi omana itsenään, myös kodinhoitohuoneena, varastona ja siellä sijaitsee myös kodin kierrätyspiste. Kaikki tämä on mahdutettu noin kuuteen neliömetriin, joka on lisäksi epäsäännöllisen muotoinen, sillä huone on toisesta päästä leveämpi kuin toisesta. Lopputuloksena on viime aikoina ollut mehevä kaaos.

Sekamelskan syynä on monta juttua. Joulu on yksi isoimmista, sillä työhuoneeseen on sijoitettu (tai piilotettu…) joulupaperit, koristeiden säilytyslaatikot ja muita väliaikaisia tavaroita. Kun lastenhuoneeseen vaihdettiin uusi kirjahylly, vanha siirrettiin työhuoneeseen. Se ei ns. istu sinne erityisen hyvin ainakaan nykyisellä järjestyksellä, mutta tuo sinne kaivattua lisäsäilytystilaa. Lisätään tähän huikeaksi kasvanut silitettävien pino, roskiin matkalla oleva patja ja erinäistä sekalaista roinaa, lopputuloksena on melko hirvittävä sotku.

Kyllä kyllä. On se kamala.

Näin paha tilanne ei ole kyllä hetkeen ollutkaan. Tämä on jo minunkin mittapuulla aika järkyttävässä kunnossa. Viikonloppuna aloin purkaa tätä kaaosta pala kerrallaan. Jos tilanne on tämän näköinen, ainoa vaihtoehto on vain lähteä jostain päästä liikkeelle, ja sitten edetä pala kerrallaan. Aloitin helpoimmasta, eli keräsin nuo roskat lattialta. Sitten keräsin kaikki lahjapaperit ja -nauhat omalle paikalleen. Sellainen siis on olemassa, nuo nyt vain olivat jääneet tuonne lattialle pyörimään. Sen jälkeen otin työn alle pyykkipinon, joka madaltuikin mukavasti, kun silitin suurimman osan pyykeistä kaappiin. Keräsin myös unohtuneet joulukoristeen yhteen kassiin, ja vien ne vinttiin.

Huoneen seinustalle oli kertynyt kolme patjaa. Yksi vieraspatja, yksi vanha lastenpatja sekä 70-luvulta peräisin oleva vaahtomuovipatja, joka oli tuomittu roskikseen. Miten vaikeaa voi olla luopua vanhasta patjasta? Se oli likainen, pölyinen ja jo uudella korvattu. Siitä huolimatta säästelin sitä työhuoneessa muutaman kuukauden. En osaa selittää tätä käytöstä mitenkään, mutta jostain syystä patjan toimittaminen roskiin lykkääntyi päivä toisensa jälkeen. Eilen aika oli näköjään lopulta kypsä, ja patja päätyi jäteastiaan. Voin siis todeta, että ymmärrän erittäin hyvin luopumisen tuskaa.

Parempi jo

Näiden toimien lisäksi järjestin huonetta myös niiltä osin, jotka eivät näy näissä kuvissa. Heitin muun muassa pois tarpeettomia pahvilaatikoita useamman kappaleen sekä palauttelin tavaroita paikoilleen. Pyykkipinon pieneneminen teki jo yksistään ihmeitä. Lattia on tyhjä ja imuroitu. Hyllyn kamat ovat ennallaan, mutta niihin tartun seuraavalla kerralla. Ylemmässä kuvassa näkyvä vaalea mattorulla on lähiaikoina muuttamassa uuteen kotiin.Lattiaa näkyy nyt enemmän, koska patjoja on enää yksi. Lastenpatjalle löytyi säilytystila lastenhuoneesta. Se saa olla siellä leikkikaluna niin kauan kun rakennetaan majoja ynnä muuta. Vieraspatjan päälle vedetty patjansuojus siistii yleisvaikutelmaa merkittävästi. Myös punainen lelumopo palautuu oikealle omistajalleen vielä helmikuun aikana.

Sain työhuoneen sellaiseen kuntoon, että nyt ei hävetä, vaikka sinne yllättäen törmäisi joku vieras sisälle. Urakka kuitenkin jatkuu edelleen, sillä tuleva remontti edellyttää mahdollisesti myös tämän tilan tyhjentämistä. Parempi aloittaa aiemmin kuin myöhemmin. Sitä paitsi kuten tammikuun alussa sanoin, haluan saada työhuoneen käyttöön, kauniiksi ja toimivaksi. Nyt kun sinne mahtuu taas sisälle, seuraavaksi vuorossa on hyllyjen ja laatikoiden perkaus. Jatkoa tälle urakalle on siis tulossa!

Onko teillä isoja raivausurakoita tiedossa tänä vuonna?

Kevät saa aikaan kaikenlaista

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tämä kevät tuntuu vielä toistaiseksi hieman huijaukselta, koska maanataina oli ihana, lämmin ja aurinkoinen päivä, ja tiistaina palelin hyytävässä tuulessa. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että näin huhtikuun kynnyksellä todella ollaan jo kevään puolella, ja se aiheuttaa erinäisiä kodinhoidollisia ideoita.

Vein untuvatakkini pesulaan. Nyt se on puhdas ensi talvea varten, ja odottaa pukupussissa vain sitä, että kuskaan sen vinttiin syksyä odottamaan. Olen pakannut paksuimpia talvikenkiä jo kesäsäilöön, ja parhaillaan pohdin yhden uskollisen parin kohtaloa. Vieläkö pitäisin yhden vuoden, vai olisiko jo aika laittaa ne roskikseen? Luulen, että muutama villapaita kaipaisi pesua myös. Uskaltaisiko kashmirpoolon laittaa asianmukaisella aineella

Meidän ikkunat näyttävät hirvittäviltä. Likaa ja nokea on niin että tuskin läpi näkee. Olenkin jo ilmoittanut siivoojalle, että huhtikuun aikana haluaisin ne puhtaiksi. Tämä on asia, jonka olen muutaman vuoden ulkoistanut ammattilaisille, eikä takaisin ole paluuta. Rakastan puhtaita laseja, mutta amatööriltä menee pesemiseen kokonainen päivä. Joten työllistän mielelläni yksityisyrittäjän, joka hoitaa homman puolestani.

Olen alkanut pohdiskella, pitäisikö huonekasveille tehdä jotain. Keväisinhän on tapana vaihtaa multia, mutta se on myös sotkuista ja rasittavaa puuhaa. Toisaalta pari kasvia olisi kyllä ehdottomasti ruukunvaihdon tarpeessa. Ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että keikahtavat kohta nurin liian pienissä ruukuissaan. Täytynee ottaa vaikka pääsiäisenä projektiksi. Odotan kyllä sitä aikaa, että lämpenisi niin paljon, että voisin taas kiikuttaa kaikki kasvit parvekkeelle, ja unohtaa sinne. Useimpina vuosina olen tehnyt näin, ja syksyllä kaikki kukoistaa uskomattoman vehreänä.

Työhuoneen raivaaminen on edistynyt niin pitkälle, että lattian saattoi jo pestä. Tämä tarkoittaa sitä, että lattialta on poistunut tavaraa runsaasti. Samoin papereiden setviminen on edistynyt merkittävästi. Tavoitteena on itse asiassa päästä yhdestä pienestä lipastosta kokonaan eroon ja vähitellen alkaa näyttää siltä, että niin myös tapahtuu. Kun kyse on todella pienestä huoneesta, kaikki lattialla säilytettävä tavara tuntuu pienentävän huonetta. Mutta kun samat kansiot on nostettu hyllylle, vapaa lattiatila tuntuu suurentavan koko huonetta.

Onko teille iskenyt kevätraivauskärpänen?

Kun raivaa, tulee sotkua

Julkaistu , kirjoittanut
13

Olen ottanut työhuoneen eli asuntomme sekatavaravaraston työn alle. Tavoitteena on muuntaa se jälleen viihtyisäksi huoneeksi. Koska työhuoneella on niin monta eri käyttötarkotusta, siellä on myös paljon erilaisia tavaroita. Koska huone on selvästi syrjemmässä muista huoneista (sen ohi ei esimerkiksi koskaan kuljeta, koska ovi on käytävän päässä), sinne tulee heiteltyä ”väliaikaissäilytykseen” kaikenmoista tavaraa. Niitä raivaten saakin useamman päivän kulumaan helposti.

Itse asiassa minun oli tarkoitus ruveta (jälleen kerran) raivaamaan papereitani, mutta koko huone oli niin masentavassa kunnossa, että päädyin lähtemään liikkeelle ovensuusta ja etenen siitä kohti takaseinää ja papereita. Aloitin silti paperitavarasta, nimittäin lasten piirustuksista ja postikorteista. Säästin ja arkistoin osan niistä, mutta osan laitoin suoraan paperikeräykseen. Sinne meni myös kaikki viime vuonna saamamme joulukortit (ja nyt minulla on huono omatunto sen vuoksi, jos tätä lukee joku joka meille lähetti hienon kortin. Niitä ihailtiin ja pidettiin esillä monta viikkoa, mutta nyt oli pakko laittaa ne pois. Anteeksi!)

Sen jälkeen kävin läpi kaikki säästämäni pahvilaatikot (kyllä, minulla on erikokoisia siistejä laatikoita ja muita purkkeja hyllyllä, koska välillä niitä aina tarvitaan), karsin huonoimmat pois ja järjestin säästettävät siististi takaisin. Sen jälkeen kun kirppistä odottavista vaatteista oli karsittu talvikauden kamppeet vinttiin, huone näyttikin ihan erilaiselta kuin ennen. Lattian pystyi imuroimaan kunnolla ja se seinusta, jonka parissa olin työskennellyt, näytti tosi hyvältä. Tätä kesti yhden illan.

Seuraavana päivänä nimittäin kävin papereiden kimppuun, ja seesteys oli mennyttä. Kun kunnolla rupeaa raivaamaan, tulee väistämättä sotkua. Koska papereita on taas kertynyt vaikka kuinka, ne oli kätevintä setviä lattialla. Laskin, että lajittelun jälkeen oli 12 pinoa plus roskat. Lisäksi löytyi vino pino valokuvia (jotka lajittelin karkeasti kolmeen laatikkoon), sekä muutamia tavaroita, joiden lopullista säilytyspaikkaa en ole vielä päättänyt. En tietenkään saanut hommaa kerralla valmiiksi. Hain vintiltä tyhjiä kansioita ja valokuva-albumeita, ja vaikka samalla reissulla vein sinne joulupapereita, kirppisvaatteita ja tyhjiä säilytyslaatikoita, edellisen päivän siisti nurkka oli mennyttä. Nyt työhuone näyttää melkein samalta kuin aloittaessa, vaikka tietysti on lohdullinen ajatus, että niiden tavaroiden alla ei tällä kertaa ole paksua pölykerrosta. Silti on vähän masentavaa, kun tuntuu että ottaa askeleen eteen ja kaksi taakse.

Ilmeisesti käy niin, että kun ensin raivaa yhden kohdan tyhjäksi, se täyttyy hetkessä uudestaan roinasta, jota rupeaa käymään läpi siitä vierestä. Tyhjään tilaan on niin kätevä laskea käsistään kaikkea ylimääräistä. Loogisesti ajatellen sotkun pitäisi lopulta helpottaa, kun koko huone on raivattu. Mutta ennen kuin ollaan siinä pisteessä… En ikinä saa tämän kokoisia juttuja kerralla valmiiksi. Olen nyt siivonnut työhuoneessa kaksi päivää, eikä loppua vielä näy. Kun käytössä on tunti silloin, toinen tällöin, työ etenee hitaasti ja pätkittäin. Lisäksi ne raivatut tavarat pitää nopeasti toimittaa oikeaan paikkaan, tai muuten alkuperäinen sotku vain siirtyy huoneesta toiseen. Lyhyesti sanottuna kaaos ei katoa, ellei tavaraa poistu ovesta ulos.

Terveisiä siis sotkun ja raivaamisen välimaastosta! Kunhan saan taa paperit ojennukseen, kirjoitan projektista lisää.

Raivausjumitus ja turhautuminen

Julkaistu , kirjoittanut
23

Tämän huushollin murheenkryyni on työhuone. Siis ainakin mitä tulee raivaamiseen, siistinä pitämiseen ja sen sellaiseen. On niin kätevää heittää sinne ”väliaikaisesti” kaikkea, mille ei juuri nyt löydy paikkaa. Voitte arvata, että lopputulos ei ole hyvä. Lattiapinta-alaa lienee maksimissaan 10 neliötä, taitaa olla hieman allekin. Se täyttyy hetkessä laatikoista ja pussukoista, jotka ovat matkalla jonnekin, mutta nyt vailla parempaa säilytystilaa.

Teoriassa työhuone on myös kodin kierrätyspiste, arkisto ja kodinhoitohuone. Siellä siis säilytetään silityslauta, vieraspatja ja papereita ihan tarkoituksella. On kori silittämistä odottaville pyykeille ja kassi mankeliin meneville. Seinille on kiinnitetty hyllyjä ja koukkuja sitä varten, että huoneessa voisi säilyttää tavaroita, jotka eivät muuten mahdu fiksusti minnekään, kuten vaikka matkalaukkuja. Työhuoneessa siis kuuluukin olla kaikkea sekalaista tavaraa.

Ongelmana vain on, että siellä on ihan hulluna kaikkea muutakin: puolison harrastukseen liittyviä pahvilaatikoita, kirppikselle meneviä tavaroita, kierrätyskeskukseen meneviä vaatteita, leluja jotka odottavat vinttiin viemistä, tällä hetkellä joulukoristeiden laatikoita sekä lisäksi tyhjiä pahvilaatikoita, tyhjentyneitä koreja ynnä muuta.

Olen äskettäin vienyt keräykseen sieltä lattialta jo kaksi kassillista vaatteita. Nyt yritin taas ruveta setvimään huonetta. Siirtelin laatikoita reunalta toiselle ja turhauduin totaalisesti. Kun ei niitä kamoja saa sieltä minnekään! Tai siis täsmennetään: niitä ei saa sieltä pois nyt heti, eikä ilman apua ja suunnittelua. Pitäisi esimerkiksi lähteä käymään kierrätyskeskuksessa. Se taas sijaitsee automatkan päässä, mikä tarkoittaa suunnittelua. Milloin pääsen pakkaamaan auton ja lähtemään viemään tavaroita? Sitten on kirppikselle meneviä tavaroita. Lempikirpparini myyntipaikat ovat täynnä kevääseen asti. Joko pitää tehdä kompromissi, tai sitten pitää kehittää jokin järkevämpi säilytyspaikka kaikelle siihen asti, että myyntipaikka vapautuu. Ja lisäksi taistelen aina sen kanssa, että mitä myisi ja mitä lahjoittaisi. En ole ollenkaan immuuni sille, että toivoisin saavani vanhoista roinistani jotain rahaakin. Ja sitten on vielä niitä puolison tavaroita, joille en voi ilman lupaa tehdä mitään.

Onnistuin lopulta noukkimaan erilleen muutaman tyhjän kenkälaatikon, joille ei enää ole käyttöä. Ne sai onneksi viedä suoraan takapihan kartonkikeräykseen. Sitten mankeloin valtavan kasan lakanoita. Vaikka lakanoiden paikka onkin työhuoneessa ihan virallisesti, niiden poistuminen siisti huonetta omalta osaltaan. Yhden lattialla pyörivän laatikon pystyin tyhjentämään lipastoon. Siellä oli lasten synttäritavaroita, sellaisia pikkuyllätyksiä, joita voi laittaa ongintapalkinnoksi. Siirsin ne varalahjojen ynnä muiden kanssa samaan paikkaan. Pinosin puolison pahvilaatikot siistimmin seinän vierelle, jolloin kulkutilaa vapautui.

Näillä toimenpiteillä huone parani hieman, mutta on edelleen kaukana tavoitteesta. Suunnittelen nyt sitä kierrätyskeskusreissua lauantaille. Jos karaisen mieleni, heivaan kuormaan sellaisetkin tavarat, joita olisin oikeastaan aikonut myydä. (Esim. kahdet kengät, toiset liian isot ja toiset liian pienet. Älkää ihmiset ostako väärän kokoisia kenkiä. Niistä ei ole myöhemmin kuin harmia.) Sillä lailla tavaraa lähtisi enemmän. Raivaamisessa vaikeinta on saada ne kamat ovesta ulos.

Kohtalotovereita?

Kumpi kahdesta pahasta?

Julkaistu , kirjoittanut
13

Hyvät uutiset alkuun: eteinen on melkein valmis. Teen siitä huomiselle oman raportin kuvien kera, mutta se pahin paikka on nyt järjestyksessä. Olen myös päivittänyt tuon ruokalistasivun niin, että otin kaikki vanhat pois ja aloitin uuden listauksen koskien tätä syksyä. Koska kahden viikon suunnittelu tuntuu niin rasittavalta, kokeilen nyt sellaista että suunnittelen vain yhden viikon kerrallaan, koska kahden viikon suunnittelu tuntuu niin ylivoimaiselta. Ehkä viikko kerrallaan menee paremmin. Tämän viikon lista on nyt ylimpänä.

Sitten päivän epistolaan. Tähän saakka nämä Koko koti kuntoon -haasteet ovat olleet kohtuullisen helppoja. Siis itselleni. Olen tarkoituksella valinnut sellaisia kohteita, joiden siivoaminen ei ole vienyt tolkuttoman kauan. Meillä on kuitenkin pari aika kamalaa kohdetta, joita kammoan jo etukäteen: komero ja työhuone. Komero on siis tavallinen komero, joka pitää sisällään suunnilleen kaikkea mahdollista siivoustarvikkeista lahjapapereihin ja varalamppuihin. Hyvä, tarpeellinen säilytystila, joka kuitenkin on pakko raivata kerran vuodessa. Siinä ajassa se nimittäin näköjään menee perusteellisesti kaaokseen.

Työhuone on vielä pahempi. Siellä on nimittäin tämän huushollin paperit. Olen tämän bloginkin historian aikana kehitellyt ties millaisia systeemejä, joilla saisin homman toimimaan. Toistaiseksi mikään ei ole onnistunut kovin hyvin. Parin vuoden välein ryhdistäydyn ja päätän että NYT tämä tilanne otetaan haltuun loppuelämäksi. Mutta jokin tässä mättää, kun tuo ”loppuelämä” on kestänyt yleensä muutaman kuukauden. Olen päättänyt, että kokeilen nyt sitä ”sunnuntaikoria”, josko se olisi se viisasten kivi tähän ongelmaan.

Tässä siis aprikoin, kumpi noista vastenmielisistä raivattavista olisi tällä viikolla vuorossa. Komero olisi ehkä helpompi, mutta paperit paljon kriittisemmät saada kuntoon. Työhuone on aikamoinen projekti muutenkin, siellä on tällä hetkellä (no siis oikeasti aina) jatkuva lähtevien tavaroiden keskus. Siis kirppikselle, kierrätykseen ja ties minne lähtevien tavaroiden röykkiö. Sekä paljon kaikkea muutakin tavaraa, jolle ei ole paikkaa muualla. Saattaisi olla olla konmarille kysyntää. Kuin myös terveelle järjelle. Työhuoneessa olisi nimittäin tarkoitus pystyä myös työskentelemään mukavasti, vaikka se palveleekin samalla kodinhoitohuoneena. Tuo tavarakasat pitäisi saada sillä lailla organisoitua, että sekaan mahtuisi ilman ongelmia.

Vaikuttaa siltä, että ainakin näitä omia juttuja lukiessa alkaa vaikuttaa siltä, että noita papereita ei voi enää lykätä. Puuh. Kerään voimia vielä huomiseen asti. Komerokin on tulossa. Mutta jos haluatte henkisesti valmistautua papereiden läpikäymiseen, varoitan jo nyt että se on sitten seuraavaksi vuorossa.

Kevyempi olo

Julkaistu , kirjoittanut
8

Ryntäilin eilen kaupungilla kuin hysteerinen orava, mutta lopputuloksena on, että nyt meillä on todellakin enemmän tilaa. (Ja kulutin varmaan siinä ohessa 500 kaloria, kannattaa ottaa liian tiukka aikataulu niin johan alkaa hiki virrata…) Ensin palautin lampun jonka ostimme viikko sitten, mutta jonka kiinnittäminen kattoon osoittautui valitettavasti mahdottomaksi. Tämä on tärkeä juttu, koska jos tuollaisia palautusjuttuja ei hoida heti, niillä on taipumus jääädä kokonaan hoitamatta. Nyt saatiin iso laatikko pois pyörimästä, ja vielä rahat takaisin tilille.

Sitten palautin remontista yli jääneen tapettirullan. Jälleen pieni tavara sinänsä, mutta juuri tällaisista pikkujutuista se työhuoneen kaaos on saanut alkunsa. Sitäpaitsi tästäkin sai rahaa takaisin lahjakortin muodossa. Se mahtuu lompakkoon, ja sillä voi ostaa vaikka jonkun joululahjan. Tapettirulla ei mahdu minnekään eikä yhdellä rullalla tee mitään.

Näiden jälkeen rynnistin toiselle puolelle kaupunkia, jossa minulla oli treffit nettikirppisostajan kanssa. Sain käsistäni tarpeettoman hoitolaukun tykötarpeineen, ja pari kymppiä rahaa lompakkoon. Viimeiseksi vein kaksi muovikassillista vaatetta sekä muutamia kirjoja Fidalle. Siellä ystävällinen ihminen otti kaikki vastaan, ei edes halunnut tarkistaa, mitä olin tuomassa. Kaikki vaatteet olivat kyllä käyttökelpoisia, puhtaita, ehjiä ja silitettyjä. Hyvällä omallatunnolla saatoin ne lahjoittaa. Kävin vielä kotimatkalla katsomassa erästä lastenvaatekirppistä, jonne aion viedä alkuvuodesta tavaraa.

Kotiin päästyäni kannoin vielä vintille pari laatikollista kirppisvaatteita odottamaan myyntihetkeä. En tykkää säilöä vintille myyntiä odottavia juttuja, koska pelkään niiden unohtuvan sinne. Päättelin kuitenkin, että koska ennen ensi vuotta niille ei tule tapahtumaan yhtään mitään (mukana on mm. paljon kesävaatteita), on fiksumpaa siirtää ne vintille, kuin säilytellä tilan tukkona työhuoneessa.

Nyt on jotenkin todella kevyt olo! Iso määrä tavaraa on kaikonnut kodistamme, ja se näkyy konkreettisena tilana lattioilla ja hyllyillä. Tätä roudaamista välttelee viimeiseen asti, koska se tuntuu niin työläältä. Sitten siihen rupeaa, ja se todella on juuri niin rasittavaa kuin etukäteen kuvitteli. Mutta etukäteen ei osaa kuvitella sitä keveyden tunnetta, mikä kaikesta on palkintona. Yritän pitää tämän jatkossa mielessä, kun seuraavan kerran ei ”jaksaisi” lähteä viemään tavaroita minnekään.

Koko koti kuntoon: romuhuoneesta työhuone

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tämän viikon haaste on jälleen sellainen, että se ei välttämättä kosketa kaikkia. Raivauksen kohteena on työhuone, vierashuone, varahuone tai mikä tahansa sellainen ”ylimääräinen” huone, jossa ei nukuta, syödä tai seurustella. Jos sellaista ei löydy, viikon voi käyttää kuten haluaa 🙂 Jos taas löytyy, tervetuloa kaveriksi raivausurakkaan!

Meillä on sellainen pikkiriikkinen työhuone. Alkuperäisiä piirustuksia katsellessa huomaa, että se on varmaan tarkoitettu kotiapulaisen asunnoksi, sillä se sijaitsee heti keittiön takana ja siihen on kuulunut oma pieni vessa. Nyt tällä kopperolla on useampi käyttötarkoitus. Siellä on työpöytä ja tykötarpeet kotona tehtäviä töitä varten sekä kierrätyshylly pahveja, pulloja, ongelmajätettä yms. varten. Siellä on myös silityslauta ja puhtaiden pyykkien odotustila, ja siellä säilytetään vieraspatjaa. Tämän lisäksi huoneeseen on varta vasten asennettu hyllyjä, jotta siellä voisi säilyttää kaikenlaista ylimääräistä tavaraa, jolle ei oikein löydy tilaa muualta. Voitte arvata, että tämä viimenen kategoria tuppaa aiheuttamaan pahimmat ongelmat.

Viime aikoina työhuoneesta oli tullut jonkinlainen kierrätyskeskus. Lattiaa tuskin näkyi lukuisten pahvilaatikoiden alta, joissa taas oli eri osoitteisiin meneviä vanhoja vaatteita. Osa säilytettäviä, osa kierrätettäviä, ja näitäkin useampia laatuja. Siis aivan kauhea hässäkkä. Tähän kun lisää sen, että aina ei vaatteita jaksanut laittaa laatikon sisälle asti, vaan niitä heitteli sinne kaikenlaisiin pinoihin, voitte kuvitella millainen kaaos huoneessa vallitsi. Lisätään soppaan vielä hieman sekalaisia papereita, remonttitarpeiden jämiä ja hirveä kerros pölyä, aletaan lähestyä todellisuutta.

Tämän kaaoksen kimmppun olen tällä viikolla käynyt. Ensimmäinen tavoite on saada lattia tyhjäksi laatikoista. Sen jälkeen sijoittaa kaikki paperit omille paikoilleen, ja lopuksi yleinen siivous. Aloitin eilen ja jatkan tänään heti kun saan tämän tekstin julkaistua. Lopputuloksena on toivottavasti väljä, jopa viihtyisä huone. Kohta lähden kaupungille, ja roudaan lukuisia tavaroita erinäisiin osoitteisiin joko kierrätykseen tai muuten. Ei nimittäin tulee tyhjää tilaa, jos jotain ei poistu konkreettisesti ovesta ulos! Ja kuten aiemmasta voitte päätellä, poistettavaa riittää…

Onko ketään muita mukana?