Aihearkisto: Tavaroiden raivaaminen

Onko kaikki pakko käyttää loppuun?

Julkaistu , kirjoittanut
16
Luonnonkosmetiikkaa

Tämän vuoden messuilta ostin nämä kaikki tuotteet. Nyt vain pitäisi saada vanhat ensin varastoista pois.

Minulla on kosmetiikkaongelma. Olen aina ollut sellainen tyyppi, joka tiristää jokaisesta tuubista viimeisetkin pisarat, ja sitten vielä leikkaa sen halki jotta voisin kaapia tuotteen niin loppuun kuin mahdollista. Ennen kuin deodorantti tai sampoo loppuu, olen ensin säilyttänyt  pulloa pari viikkoa ylösalaisin, jotta kaikki sisältö varmasti valuu ulos. Jos olen napannut tuotenäytteen lehden välistä, en voi heittää sitä roskiin, vaan käytän vaikka jalkarasvana. Olen toiminut näin kaikkien tuotteiden kohdalla asiaa sen kummemmin kyseenalaistamatta.  Olen tähän asti heittänyt pois ainoastaan sellaista kosmetiikkaa, joka on selvästi mennyt pilalle, tai niin vanhaa ettei sen hygieniasta enää ole takeita.

Nyt olen alkanut kapinoida. Kaikki lähti liikkeelle YA Naturae -merkin silmämeikinpuhdistusaineesta, jonka ostin vuosi sitten luonnonkosmetiikan messuilta. Ostin tuotteen ”sokkona”, eli minulla ei ollut siitä kokemusta enkä ollut lukenut yhtään arviota. Viime viikolla tajusin, että inhoan tuota ainetta. Se kirvelee ja jättää iholle öljyisen pinnan. En missään tapauksessa ostaisi sitä enää uudestaan, mutta aloin yhtäkkiä miettiä, pitääkö tämä epämiellyttävä tuote tosiaan käyttää loppuun? Pullossa on vielä neljäsosa jäljellä. Miksi yritän hampaat irvessä käyttää sitä loppuun, kun käyttö on todella epämiellyttävää?

Kun tämä radikaali ajatus oli pulpahtanut päähäni, aloin kyseenalaistaa muitakin tuotteita, jotka eivät vain tunnu kuluvan loppuun. Miksi säästelen ihoöljyä ties miltä vuodelta, kun en pidä senkään käytöstä? Onko järkevää säilyttää edelleen poskipunaa, joka on ostettu joskus 90-luvulla? Tarvitsenko todella niitä kaikkia tuotenäytteitä, joita jemmailen kätköissäni?

Olen ostanut vuoden aikana paljon kosmetiikkaa, sekä huvikseen että tarpeeseen. Mutta moni tuote on edelleen avaamatta, koska en voi ottaa niitä käyttöön ennen kuin vanhat on käytetty pois. Minulla on tällä hetkellä kolme avattua sampoota, ja niitä on mielestäni yksi liikaa. Yksi syväpuhdistava, yksi luonnonkosmetiikan sampoo ja yksi tavallinen. Viimeisen sain äidiltäni, jolle tuote ei sopinut, ja lupasin sen käyttää pois. Se on ihan ok, mutta tavallaan tarpeeton. Tämä havainnollistaa tätä kohtuullisuuden eetosta, mikä ajatuksissani vallitsee. Monta samanlaista tuotetta tuntuu minusta jotenkin tuhlaukselta, myös säilytystilan tuhlaukselta.

Mutta nyt olen siis alkanut ajatella, että mitä jos vain heittäisin kylmän rauhallisesti roskiin sellaiset tuotteet, joista en pidä ja joita en käytä. Oikeastaan kysymys kuuluu, pitääkö ihmisen kärsiä virheostoksensa loppuun asti? Esimerkiksi tuo silmämeikinpoistoaine on niin huono, että en sitä halua edes tarjota kenellekään toiselle. Eikä kukaan järkevä ihminen ota vastaan 25 vuotta vanhaa poskipunaa. Käyttämisen ainoa vaihtoehto on siis roskis. Voinko vapauttaa itseni näistä riippakivistä, ja ruveta nauttimaan kaikista uusista ihanista tuotteista,  joita olen viime aikoina hankkinut.

Mitä sanoo blogiraati?

Jos laatikko ei mene kiinni, siellä on liikaa tavaraa

Julkaistu , kirjoittanut
13

Otetaanpa otsikko uusiksi: Jos laatikossa on niin paljon tavaraa, että se ei mene kunnolla kiinni, ainoa tapa korjata asia on poistaa sisällöstä niin suuri osa, että ongelma poistuu. Periaatteessa ongelmaa voi korjata myös niin, että järjestää sisällön uusiksi. Tämä saattaa toimia – tiettyyn pisteeseen saakka. Asian kääntöpuoli on se, että luultavasti vain järjestyksen luonut ihminen on valmis ylläpitämään sitä. Kenelläkään muulla perheenjäsenellä ei ole aikaa eikä intressiä pelata monimutkaista palapeliä joka kerran, kun laatikosta tarvitaan jotain. Toinen ongelma uudelleen järjestelyssä on se, että jaksaako sitä itsekään lopulta kovin pitkään taiteilla tavaroita paikalleen, vai käykö sittenkin niin, että etenkin kiireessä sitä vain survoo kamat muiden joukkoon. Lopputulos on nähtävissä muutaman viikon päästä, kun laatikon kulku kanittaa taas.

Minulla on yksi tällainen laatikko keittiössä. Pidän siellä kaikkia muovitavaroita: pakasterasioita, kulhoja ja salaattilinkoa. Muovista olisi tietysti kiva päästä kokonaan eroon, mutta kyllä näitäkin tarvitaan. Useimmiten laitan ruoantähteet lasiseen astiaan, mutta esimerkiksi pakastemarjat laitan perinteisiin rasioihin. Sitten näitä rasioita tarvitaan välillä myös muiden pikkutavaroiden, kuten legojen ja askartelutarvikkeiden lajitteluun.

ennen

Tässä lähtötilanne. Kaikenlaista sekaisin.

Minulla on tapana säästää tyhjiä ruokien pakkauksia varmuuden varalle. Esimerkiksi hedelmien rasioita, jäätelöpurkkeja ja muita sellaisia. Olen huomannut, että näille on aina säännöllisesti käyttöä. Kätevännäköiset rasiat tyrkkään laatikoon pakasterasioiden sekaan. Tämä onkin oikeastaan se ongelma tässä. Niitä kertyy jossain vaiheessa aina liikaa, ja sitten tapahtuu tuo yllämainittu ongelma laatikon sulkemisen kanssa.

Tyhjensin ensin koko laatikon. Tällaisen pienen säilytystilan tyhjentäminen kokonaan on minusta usein helpoin tapa. Sitten pistin takaisin ne siistit pakasterasiat, joiden säilyttämistä ei tarvinnut kummemmin miettiä. Lajittelin kannet purkkien sisälle ja totesin samalla, että purkkeja on enemmän kuin kansia… Juuri nyt en jaksanut ruveta tekemään asialle mitään, mutta muutama rasia on siis poistettava jossain vaiheessa vielä.

tarpeeton tavara

Kaikki nämä heitin menemään. Yhteensä 16 tavaraa.

Todellinen karsinta piti tehdä niiden eriparisten muovirasioiden suhteen, joita olin itse laatikkoon keräillyt. Säästin niitä sen verran, kuin laatikkoon helposti mahtui. Kaikki loput laitoin muovinkeräysastiaan. Sinne meni jugurttipurkkeja, vihannesrasioita ja muita sellaisia, missä oli ostettu jotain elintarviketta irtomyynnistä. Säästin muutaman pyöreän purkinkannen, koska ne ovat minusta käteviä, jos vaikka kermaviilipurkista. käyttää vain puolet. Laittaa vain kannen päälle, ja tuotteen voi laittaa takaisin jääkaappiin eikä sitä tarvitse siirtää toiseen astiaan.

Raivauksen jälkeen

Tässä lopputulos. Perusjärjestys on sama, mutta laatikko menee helposti kiinni eikä ylimääräiset tavarat ole tiellä.

Lopputulos ei ole äkkivilkaisulla radikaalisti erilainen kuin ennen, mutta käytännössä huomattavasti parempi. Mikään ei jumita ja tavarat ovat järjestyksessä. Säästin edelleen noita ”ylimääräisiä” rasioita erilaisia tarpeita varten, mutta nyt laatikko menee kiinni eikä mikään pursu yli laitojen. Aikaa tähän projektiin meni noin 15 minuuttia.

Miten te säilytätte pakasterasioita ja tupperware-astioita? Onko kaikkiin kannet tallella? 😉

Lisää lentäviä meikkejä

Julkaistu , kirjoittanut
14

Viime viikolla roskiin lentäneen puuterin ansiosta tulin taas tarkastelleeksi meikkivarastoa kriittisesti. Tajusin että haudon siellä tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys oli kaukana takanapäin. Näille kummasti sokeutuu, eikä jotenkin tajua heittää niitä ajoissa pois. Eikä raatsi.

Lopputulos oli, että karsin puuterin jatkoksi kolme meikkikynää, yhden luomivärin ja yhden peitevärin. Kynät eivät välttämättä ole hygienian puolesta niin ongelmallisia, sillä niistä aina teroitetaan uusi puhdas terä eriin. Mutta katsokaa nyt näitä, tämän mittaisilla nysillä nyhrääminen on ihan höhlää. Etenkin kun nuokin kaikki ovat varmasti ainakin kymmenen vuotta vanhoja, ehkä enemmänkin.

Rajauskynä joka on pikkurillin mittainen, on selvästi tiensä päässä.

Alla näkyvän luomivärin muistan ostaneeni Stokkalta hamassa nuoruudessani, kun olin hetken mielijohteesta istahtanut meikattavaksi merkin myyntipisteelle, jonkun markkinointikampanjan yhteydessä. Tämä tapahtui kaukaisella 90-luvulla. Ostin meikkitaiteilijan käyttämän luomivärin, koska lopputulos oli niin upea, mutta en tuolloin osannut tehdä itse sillä lainkaan samanlaista lopputulosta, joten väri jäi lopulta todella vähälle käytölle.

vanhat meikit
Nämä heitin roskiin.

Pahin oli kuitenkin tuo peitevoide. En muista ostovuotta, joskus 2000-luvun alkuvuosina kuitenkin. Tuote on rasvainen, ja sitä on välillä käytetty sormin. Voin siis vain kuvitella, millaiset bakteerit voiteessa muhivat. Yäk. Tätä kyllä käytin satunnaisesti ihan viime päiviin saakka, kunnes tulin järkiini ja totesin että tämän tuotteen käyttö luultavasti huonontaa ihon hyvinvointia.

Meikeistä on vaikea luopua, koska harvoin ehdin käyttää niitä loppuun. On vain muutama meikkituote, joita käytän säännöllisesti, niin että pakkaukset tyhjenevät kohtuullisessa ajassa. Meikkivoide, ripsiväri ja vaaleat luomivärit kuluvat käytössä, mutta muut kestävät ja kestävät. Saatan käyttää jotain tuotetta esimerkiksi kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, eikä sillä tahdilla useinkaan saa kulutettua loppuun ennen kuin tuote alkaa olla siinä kunnossa, että se olisi parempi laittaa pois. Siinä vaiheessa taas iskee ajatus, että tästäkin on maksettu ja tuote on kuitenkin edelleen ihan ok, joten en kai nyt sentään heitä rahaa roskiin. Näin nämä vanhat luomivärit ja rajauskynät jää pyörimään laatikkoon vuosikausiksi, kunnes käy kuten tässä olen kuvannut.

Mitä vähemmällä käytöllä tuote on ollut, sitä vaikeampi siitä on luopua. Olen lukenut, että toiset ostavat meikkejä ihan vain huvikseen, siis ilman että niitä on alunperinkään tarkoitus käyttää loppuun asti, mutta tällainen ajatusmaailma on minulle aivan vieras. Periaatteessa käyttökelpoisen heittäminen roskiin on tosi vaikeata. Välillä täytyy vain tajuta, että esimerkiksi nuo vanhat meikit eivät kerta kaikkaan ole enää käyttökelpoisia, ja siksi niiden paikka ei ole enää meikkipussissa.

Millaisia ”aarteita” teidän meikkivarastoista löytyy? Tunnustaako joku omistavansa meikkejä viime vuosituhannelta?

Johan tämä joutaa mennä

Julkaistu , kirjoittanut
4
vanhat meikit
Hyvästi!

Minulla on tapana säästää vanhoja meikkejä aivan liian pitkään. Viikonloppuna tuli vastaan yksi sellainen: puuteri, joka on ostettu vuonna 2008. Muistan vuoden, koska ostin tuotteen amerikkalaisesta tavaratalosta, ja kokemus oli pelottava. Kosmetiikkaosastojen täydelliset leidit ovat Suomessakin vähän vaikeasti lähestyttäviä mielestäni, saati sitten vieraassa maassa. Kenties ostotapahtuman vaikeudesta johtuen puuteri tainnut koskaan päästä kovin ahkeraan käyttöön.

En ollut käyttänyt sitä moneen vuoteen. Eilen keksin, että nyt otan puuterin taas käyttöön, miksi muuten sitä säilyttäisin vuodesta toiseen? Tupsuttelin naamalle ja kaduin välittömästi. Värisävy oli täysin väärä, liian tumma ja keltainen. Joko naamani on kalvennut kymmenessä vuodessa merkittävästi, tai sitten sävy on alunperinkin ollut väärä. Sillä hetkellä kuitenkin päätin, että nyt tämä joutaa mennä. Kymmenen vuotta vanha puuteri, joka on vielä väärän värinenkin? Nyt oikeasti!

Otin kuvan ja heitin roskiin. Jälleen ihmettelen, miksi tuotakin tavaraa olin niin kauan säästänyt. Olen hyvä näkemään potentiaalia vanhoissa tavaroissani, joita en sitten raatsi heittää ajallaan pois. Vähän kyllä kirpaisee, etten ehtinyt käyttää puuterista kuin puolet. Tuntuu jotenkin pahalta heittää ”käyttökelpoista” roskiin, vaikka siis käyttökelpoisuus onkin tässä hyvin kaukaa haettu termi. Tästä syystä meikkipussista löytyy vieläkin vanhempia tuotteita. Huh huh! Minusta ne ovat kuitenkin käyttökelpoisia edelleen, joten siksi ne on säästetty. Pitäisi varmaan käydä taas vaihteeksi ajatuksen kanssa kaikki kosmetiikat läpi, ja katsoa löytyykö sieltä lisää tällaisia kummituksia.

Miten teillä? Löytyykö käytättekö vanhoja meikkejä ja löytyykö kosmetiikkajemmoja?

Kamalasta kaaoksesta kuntoon

Julkaistu , kirjoittanut
9

Onko teillä keittiössä tai jossain muualla sellainen laatikko, joka on aina kauheassa sotkussa? Se on se paikka, minne tungetaan kaikki sellainen tavara jolle ei muutakaan paikka keksi. Lopputulos on yleensä massiivinen ja masentava kaaos. Minulla on/oli keittiössä tällainen. Kyseessä on iso vetolaatikko, siis 80cm leveä ja hyvin syvä. Siis toisin sanoen erinomainen paikka säilöä kaikkea hankalaa, mikä ei muualle mahdu. Sekä kaikkea sellaista, mille ei jaksa miettiä parempaakaan paikkaa. Koska laatikko on niin suuri, se vetää hämmästyttävän määrän tavaraa. Ja arvatkaa vaan, missä kunnossa tuo loota oli? No tällaisessa:

Keittiön sotku
Tämä on lavastamaton, autenttinen lähtötilanne. Kauhistelkaa vapaasti 🙂

Tässä siis klassinen ennen-kuva. Kuten näkyy, laatikossa on kaikkea mahdollista keittiöön liittyvää tavaraa. Onneksi en ollut yrittänyt säilöä tänne mitään muuta, eli siinä mielessä sisältö oli looginen, joskin hirveässä sotkussa. Ennen joulua päätin että NYT tämä otetaan haltuun, joten ei muuta kuin raivaamaan.

En käyttänyt konmaria, vaan omaa Tavarataitojen filosofiaa. Kaikkea kamaa ei siis tosiaankaan tyhjennetty lattialle, vaan kamaa alettiin kuoria kerros kerrokselta. Ensimmäiseksi noukin erilleen kaikki selvästi roskiin menevät jutut. Voisi kuvitella, ettei kukaan säilö kaapeissaan roskia. Mutta on vähän epäselvää, milloin tarpeellinen tavara muuttuu roskaksi. En ole tietoisesti säilönyt tuonne roskaa, vaan mielestäni tarpeellista tavaraa. Mutta usein ilman kovin perusteellista harkintaa. Toisin sanoen olen säästänyt, koska se on ollut helpompaa kuin miettiä, tarvitsenko jotain todella.

leipävuoka
Hyvä esimerkki roskasta, jonka joskus ajattelin tarpeelliseksi.

Esimerkiksi tuo kaupan leivän mukana tullut leipävuoka oli säästetty, koska ajattelin että siihen voi myöhemmin leipoa itsekin leivän. Mutta monta vuotta myöhemmin leipä on edelleen leipomatta, eikä tätä vuokaa voi käyttää mihinkään muuhun, eikä kukaan muukaan halunnut sitä. Joten tarpeellisesta tavarasta olikin tullut roska.

Roskien lisäksi poistin laatikosta kaiken sellaisen, jolle meillä ei enää ollut mitään käyttöä, kuten vaikkapa ruokalapun. Samoin otin laatikosta pois sellaiset tavarat, joille oli looginen paikka olemassa jossain muuallakin. Esimerkiksi säilytyslaatikoiden paikka ei ole tässä laatikossa, vaikka olin sellaisenkin tänne jossain tilanteessa heittänyt.

Turhaa vai roskaa?
Kaikki tämä päätyi jonnekin muualle. Osa roskiin, osa uuteen paikkaan.

Tällainen läjä poistui, ja lisäksi vielä muutama muu tavara, joka ei tullut kuvaan mukaan. Kuvassa on paljon silkkaa roskaa, kuten vaikka tuo vuoka tai oikeassa laidassa näkyvä metallitanko. Se kuului jääkaappiin, jota meillä ei enää edes ole. Olin ajatellut käyttäväni muovipusseja uudestaan, kenties pestyäni ne ensin. Totesin tämän ajatuksen epärealistiseksi, ja siirsin pussit roskiskaappiin. Mehupullot menivät vinttiin, jääpalamuotti siirtyi muiden muottien kanssa samaan paikkaan, lasipurkit lasinkeräykseen.

Tämän vaiheen jälkeen oli tilanne niin selkeä, että jäljelle jääneet tavarat saattoi järjestellä fiksusti uudestaan.

Hyvä järjestys
Samanlaiset yhdessä ja kaikki järjestyksessä

Nyt laatikko toimii käyttötarkoituksessaan hyvin. Tiedän mitä siellä on ja löydän kaiken helposti, koska varsinaisen sisällön päällä ei ole epämääräistä kerrosta kaikenlaista sekalaista roinaa. Kun turhat tavarat otettiin pois, sain laatikkoon mahtumaan siististi myös sellaisia tavaroita, joille se on hyvä säilytyspaikka. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että juomapulloille syntyi fiksu säilytyspaikka tuonne vasempaan yläkulmaan. Ne pysyvät siellä pystyssä ja yhdessä. Samoin kaikkien laitteiden osat ovat yhdessä, termokset siistissä rivissä ja silti noita lasipurkkejakin mahtuu laatikkoon aika monta. Niitä on kyllä kenties liikaa, en muista, että kaikki olisivat olleet yhtä aikaa käytössä.

Tällainenkin kaaos järjestyy yllättävän nopeasti tavarataidoilla. Kaikkineen tähän meni puolisen tuntia. Melkeinpä luulen, että konmarilla työ olisi kestänyt pidempään ja mennyt turhan monimutkaiseksi. Suosittelen lämpimästi etenemistä helposta vaikeimpaan, olipa raivauskohde mikä tahansa. Roskat on yleensä helppo tunnistaa tarpeellisen seasta, ja jo pelkästään niiden poistaminen olisi tehnyt laatikosta käyttökelpoisemman, vaikka en olisi järjestänyt mitään uudelleen. Toisaalta kun turhat on karsittu pois, järjestämiseen ei kulu kovinkaan paljon aikaa.

Löytyykö teiltä tällaisia ”kauhukaappeja”?

Söpö mutta sitkeä siivousguru: Marie Kondo Netflixillä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Otin Netflixin ilmaisjakson, jotta voisin katsoa Marie Kondon työskentelyä. Kyseessä on siis Netflixin tuottama alkuperäissarja, jossa Marie Kondo kiertää USA:ssa erilaisissa perheissä tuomassa niihin elämänmullistavaa siivouksen taikaa. Mukana on niin leskeksi jäänyt rouva, esikoistaan odottava pariskunta, eläkeläispariskunta, pikkulapsiperhe ja lapseton pariskunta joka pelkää vanhempien pitävän heitä edelleen lapsellisina.

Ohjelman formaatti on selkeä, ja se noudattelee tiiviisti vastaavanlaisten muodonmuutosohjelmien tyyliä. Ensin esitellään henkilöt, sitten Marie lennähtää paikalle kuin eksoottinen perhonen, ja pistää ihmiset kaivamaan kaappinsa tyhjiksi. Ennen kuin käydään töihin, Marien haluaa ”tervehtiä kotia”, eli meditoida hetken lattialla istuen. Tavarat käydään konmarin periaatteiden mukaisesti tavararyhmittäin läpi. Ensin vaatteet, sitten kirjat ja paperit, sitten kaikki muu, eli niin sanottu ”komono”, ja lopuksi tunnepitoiset tavarat. Olen aina ihmetellyt komonoa, koska kodeissa on niin hervoton määrä kaikkea tavaraa, joka ei kuulu vaatteisiin tai kirjoihin tai papereihin. Tässä ohjelmassa komono tarkoittaa keittiötä ja autotallia, joka amerikkalaisittain palvelee kaiken mahdollisen säilöpaikkana (paitsi auton, joka ei tietenkään talliin mahdu). Lopuksi sitten hihkutaan onnesta, kun koti on saatu järjestykseen ja turhaa tavaraa on kannettu kassikaupalla ulos.

Marie Kondo Netflix
Marie Kondo kannustaa.

Netflixin konmari-ohjelma kuuluu sellaisten hyvän mielen ohjelmien sarjaan, joissa osallistujia ei nöyryytetä eikä aseteta naurunalaisiksi. Ihmiset ovat selvästi täysivaltaisia ja järkeviä ihmisiä, eikä katsojalle tule epämiellyttävä tirkistelevä olo. Amerikkalaisittain talot ja tavaramäärät ovat isoja, mutta kukaan ei varsinaisesti tunnu kärsivän hamstraamisesta tai muista elämänhallinnan ongelmista. Tämä on mukavaa vaihtelua.

Minut yllätti ohjelmassa se, miten herttainen Marie Kondo tuntui olevan. Kirjojen perusteella hänestä saa varsin tiukan käsityksen. Säännöt ovat ehdottomia eikä muita vaihtoehtoja ole. Mutta ohjelmassa Marie osoittaa yllättävää joustavuutta. Hän antaa yhden asiakkaan poiketa järjestyksestä kokonaan, koska tämä ei saa rauhaa, ennen kuin oli käynyt muistoesineensä läpi. Vaikutti myös siltä, ettei Marie ollut kovin tarkka siitä, käsiteltiinkö ensin kirjat vai komono. Yhdessä tietoiskussa Marie myös viittaa siihen, että tavaroita ei kenties saa kerralla käytyä läpi täydellisesti, vaan että myöhemmin haluaakin luopua tavaroista, joista ei aiemmin halunnut erota. Tämähän on täysin vastoin alkuperäistä konmarilinjaa, jossa painotetaan sitä, että yksi ”maritus” riittää. Tämä kaikki on minusta ilahduttavaa tervejärkisyyttä, joka ei kirjoista välity.

Tuntuukin siltä, että Marie onkin ajan myötä tullut ymmärtäväisemmäksi ihmisten arkielämän suhteen. Hän antaa ihmisten miettiä tavaroidensa kanssa niin pitkään kuin on tarpeellista, eikä hän toru ketään. Toinen yllätys, jota ei ehkä huomaa ellei asiaan kiinnitä erityistä huomiota, on se, kuinka kauan osallistujilla meni prosessiin. Vaikka mukana oli Konmarin ylipapitar, aikaa saattoi kulua monta viikkoa, lähes pari kuukautta. Minusta tämä kertoo vain siitä, että koko kodin raivaaminen on vaivalloista ja aikaavievää. Monilla oli raivattavana esimerkiksi kokonainen autotalli tungettuna täyteen tavaraa. Ei sellaista yhdessä päivässä saa setvittyä millään. Vaatteitakin oli monilla niin paljon, että näköjään niihin meni kaikilla noin viikko.

Tässä tuleekin esiin se, mitä konmarissa eniten kritisoin. Minusta on älytöntä ottaa kaikki vaatteet kerralla esille, kasata kaikki kirjat keskelle olohuonetta ja sitten yksi kerrallaan alkaa niitä tarkastella. Sellaista urakkaa ei millään saa tehtyä yhdessä tai parissa päivässä. Sitten on vielä hankkiuduttava niistä poisvalituista eroon, ja järjestettävä pidettävät takaisin kaappeihin ja hyllyille, vieläpä uudella tavalla viikattuna ja järjestettynä. Lopputulos tällaisesta on, että kodissa vallitsee kauhea kaaos niin kauan, kuin prosessi on kesken. Ilman ulkopuolista tukea prosessi jää herkästi tekemättä loppuun. Riskinä onkin, että alun into lopahtaa, ja lopputuloksena on kasa tavaraa keskellä lattiaa, muutama nyssykkä nurkassa ja epäonnistumisen tunne.

Kokonaisuudessaan sarja on harmitonta viihdettä kaikille, joita kodin järjestäminen kiinnostaa. Marien persoona on valloittava, eikä ohjelmasta muutenkaan löydy erityistä särmää. On hauska seurata, miten Marie yrittää selittää ilon tunnetta. Sen pitäisi kirjaimellisesti sykähdyttää rintakehässä, eikä kaikkien ole siihen helppoa eläytyä. Täytyy sanoa, että voisi tuottaa vaikeuksia minullekin löytää juuri oikeaa pirskahdusta.

Oletteko katsoneet sarjaa? Mitä mieltä olette?

Arkijärki-podcast 39: Milloin lopettaa tavaroiden raivaaminen?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä on aihe, joka ei olisi tullut mieleen vuonna 2012, kun aloitin blogin kirjoittamisen. Mutta silloin ei raivaaminen, minimalismi ja tavaroiden vähentäminen ollut vielä muotia. Konmarista ei oltu silloin kuultukaan. Nyt kirjastossa on pitkä rivi tavaroiden vähentämiseen liittyvää kirjallisuutta, järjestämisoppaita ja erilaisia filosofioita, joiden mukaan kodin tavarapaljoudesta saa yliotteen. On myös noussut esiin pohdintoja siitä, milloin tavaran vähentäminen on mennyt liiallisuuksiin, tai että mihin asti minimalismi voi tuoda elämään merkitystä.

Minimalismi.net -blogista bongasin tänään tekstin, jossa sanotaan näin: ”Kun ei ole enää puuhasteltavaa, joutuu lopulta pysähtymään ja kohtaamaan itsensä.” Totta joka sana! Aloin miettiä asiaa, ja huomasin että samaa voi soveltaa myös pienemmässä mittakaavassa. Kukapa ei olisi tarttunut tiskiharjaan tai imuriin juuri silloin, kun oikeastaan pitäisi lukea tenttiin, täyttää tylsiä lomakkeita tai tehdä jotain muuta epäinspiroivaa? Ja ehkä joskus kodin vimmainen järjestäminen voi olla keino välttää omien arvojen syvällisempää pohdintaa. Niinpä tässä podcastissa puhunkin siitä, missä se raja menee – milloin raivaaminen riittää? Ja mikä tämän kaiken tavaran vähentämisen ja järjestämisen tarkoitus lopulta on. Aihe oli sen verran inspiroiva, että kestoa podcastilla on tällä kertaa lähes 18 minuuttia.

Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Viikon vinkit: mikromuovialoite, ötökät ekotöissä sekä raivausprojekteja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Kansalaisaloite, joka pyrkii mikromuovin kieltämiseen kosmetiikassa, sai riittävästi ääniä, jotta asia etenee. Minulla ei ole mitään tällaista kieltoa vastaan, koska muovi kosmetiikassa ei taida olla mitenkään välttämätöntä. On kuitenkin yksinkertainen keino välttää mikromuovia kosmetiikassa: valitse luonnonkosmetiikkaa, ja mieluiten sertifioitua. Vaikeaa se ei ole, sillä jopa meidän lähi-Alepasta saa Urtekramin perustuotteita. Vähän isommissa kaupoissa valikoimaa riittää, alan omista liikkeistä ja nettikaupoista puhumattakaan. Kiinnostaisiko teitä taas pieni kosmetiikkapäivitys, tuotteista joita itse käytän? (YLE)

Muoviin liittyen YLE kertoi todella mielenkiintoisesta hankkeesta, jossa tutkitaan, olisiko hyönteisistä ja toukista tuhoamaan muovia ja muita ongelmallisia jätteitä. Jutun kuvitus on jossain määrin ällö, mutta sisältö äärettömän kiintoisa. On nimittäin mahdollista, että jotkut ötökät ihan oikeasti pystyisivät hyödyntämään muovia ruuakseen. Siis niin, että madon aineenvaihdunta oikeasti hajottaa muovin. Ajatelkaa, jos jätteenkäsittelylaitoksissa olisi jatkossa huikeita ötökkätarhoja, jossa toukat ja hyönteiseti popsisivat menemään kaikkea sellaista, mistä nykyisin on vaikea päästä turvallisesti eroon.

Linkkasin tänne taannoin Ostolakossa-blogista kirjoituksen, jossa pohdittiin minimalismin ja askeettisuuden eroja. Blogin pitäjä Virve on saanut paljon palautetta, ja niinpä hän päätyi kirjoittamaan uudestaan aiheesta, eli siitä millaiselta heillä nyt näyttää kaiken karsimisen jälkeen. Minusta oli hyvin hauska yhteensattuma, että suunnilleen samoihin aikoihin toinen aktiivisesti seuraamani kosmetiikkablogi Karkkipäivä julkaisi myös kirjoituksen, jossa blogin pitäjä Sanni pohti suhdettaan tavaroihin. Hän oli tehnyt hieman pienimuotoisempaa karsimista, ja tyhjentänyt kellariin säilöttyjä pahvilaatikoita. Löydöt laatikoista ovat hykerryttäviä ja Sannin pohdinnat tavaroiden ääressä mielenkiintoista luettavaa, mikäli tällainen tavaroiden raivaus sattuu kiinnostamaan. Uskon hyvin, että tavaroita pakatessa idea säilyttämisestä on ollut kirkas, mutta vuosia myöhemmin sitä voi olla vaikea muistaa. Löysinhän minäkin omaa vinttiä raivatessani laatikon, jonka päällä luki MUISTOPYYHKEET.

Remontti aiheuttaa ketjureaktioita

Julkaistu , kirjoittanut
2

Sain pari viikkoa sitten idean. Olen kaivannut isompaa pakastinta, mutta ongelmana on ollut, ettei sellainen mahdu minnekään. Keittiössä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, johon voisi laittaa erillisen pakastimen. Sitten älysin, että työhuone, joka siis toimii myös kodinhoitotilana ja varastona, olisi mahdollinen paikka myös pakastimelle. Selvitin heti millaisia pakastinvaihtoehtoja olisi, mittailin huonetta, ja totesin että eihän siihen tarvita kuin yksi pistorasia lisää. Se taas järjestyisi epäilemättä helposti talossa tehtävän sähköremontin yhteydessä.

Ratkaisu oli yksinkertainen. Sähköurakoitsija lupasi porata yhden ylimääräisen reijän ja vetää pakastimelle oman johdon keittiöstä. Tähän saakka siis kaikki hyvin. Mutta tässä onkin hyvä esimerkki siitä, miksi kaikki remontit siinä vaiheessa, kun asunnossa jo asutaan, ovat asenteesta riippuen joko vähintäänkin hankalia tai sitten hermoja raastavan karmeita. Näinkin yksinkertainen muutos vaatii nimittäin uskomattoman määrän työtä. Tässä on se paikka, johon pakastin tulee:

Ei tarvitse muuta kuin tyhjentää hylly ja viedä se vintille…

Käytin suurimman osan viikonlopusta siihen, että tyhjensin tämän hyllyn. Mutta jotta sen voisi tyhjentää, piti kaikille tavaroille löytää jokin muu paikka. Nämä ovat suurelta osin tavaroita, joita tarvitsen ja haluan säilyttää: lasten piirustuksia, vanhoja leluja, talouspaperia, nenäliinoja, minigrip-pusseja, johtoja, kirjojen tukia, kierrätystä odottavia vaatteita ja muuta sekalaista. Hyllyssä ei ollut oikeastaan juuri mitään roskiin heitettävää. Niinpä näille kaikille piti siis löytää jokin uusi paikka.

Siitä seurasi ketjureaktio. Eteisestä irrotettiin hyllyjä (kuva täällä), ja niistä yksi siirrettiin suunnitelman mukaisesti työhuoneeseen. Käytännössä se tarkoittaa vajaan tunnin työtä. Sitten tuolle uudelle hyllylle siirrettiin osa näistä tavaroista ja muutamia tavaroita komerosta, joka taas vapautti sinne tilaa noille taloustarvikkeille. Aika paljon tavaraa kannettiin suoraan vinttiin, jossa olikin nyt mukavasti tilaa kevään raivausurakan jäljiltä.

Tällä päästiin hyvään vauhtiin, mutta kun yhdestä hyllystä alkaa siirtää tavaroita toiseen hyllyyn, huomaa että kaikki ei mahdu, ja tarvitaan jostain lisää säilytystilaa. Paperi on painavaa, joten suoraan seinään kiinnitetyille hyllyille ei voi latoa loputtomasti kirjoja, mappeja ja kopiopaperia. Puoliso keksi onneksi loistavan ratkaisun, jossa lyötiin kaksi kärpästä samalla iskulla: Kirjoituspöytä on aina ollut liian matala (koska se on oikeastaan lasten pöytä), mutta koska kyse on Muuramesta, pöytälevy on täysin irrallinen. Vaihdetaan siis pöydän toinen pääty Ikean Kallax-hyllykköön, joka on korkeampi kuin Muuramen oma pääty, ja jonne lisäksi mahtuu hurja määrä mappeja ynnä muuta. Korotetaan toinen pääty tietosanakirjoilla, joille ei muutenkaan ole mitään käyttöä. Lopputuloksena on työpöytä oikealla korkeudella, ja kätevästi lisää hyllytilaa huoneeseen.

Uusi hyllykkö haettiin Ikeasta saman tien (hinta alle 30€), ja sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin toteuttaa suunnitelma. Noh, minulta meni siihen noin kaksi tuntia. Tein homman yksin, mikä ehkä vähän hidasti työtä. Ketjureaktioilmiö iski jälleen: kun siirtää pitkään paikallaan ollutta laatikostoa, havaitsee sen takana runsaasti pölyä, mikä taas vaatii imuroimista, mikä puolestaan aiheuttaa lisää tavaroiden siirtelyä, että imuri mahtuisi huoneeseen ja niin edelleen. Kun huonekaluja ruvetaan siirtelemään, tuntuu järkevältä siivota samalla niistä paikoista, joihin normaali viikkosiivous ei yletä. Alkuperäinen järjestys ei myöskään toiminut, sillä en ollut ottanut huomioon pistorasioita, jotka olisivat jääneet uuden hyllykön taakse. Pöydän päädyt oli siksi vaihdettava eri päin, kuin ensin oli suunniteltu. Siis siirrettävä laatikosto vasemmalta puolelta oikealle ja hylly oikealta vasemmalle. Vihdoin kaikki oli kuitenkin paikallaan ja työhuoneessa uusi tyhjä nurkka.

Tähän mahtuu pakastin hyvin. Tai siis pitää tietysti siirtää vielä tuota hyllykköä tuolta seinältä syrjemmäs…

Nyt pitää enää odottaa, että sähkömies asentaa pakastimelle sähkön, ja sitten tietenkin pitää käydä ostamassa tai tilaamassa itse pakastin. Ja tietenkin sitten siinä vaiheessa kun laite on saatu, nähdään kuinka paljon tuota seinään kiinnitettyä hyllyä pitää vielä siirtää, jotta kaappi mahtuisi sille tarkoitettuun paikkaan. Mutta se on sitten sen ajan murhe.

Pienikin remontti voi siis olla valtava ketjureaktio, enkä ihmettele miksi sen tekemistä niin helposti vältellään. Nimittäin onhan tuossa hirveästi hommaa, vaikka kyse on sinänsä pienestä muutoksesta. Monta tuntia ja runsaasti ramppaamista, kantamista, nostamista ja pähkäilyä. Sekä tietenkin yksi autokeikka Ikeaan ja yhden hyllyn kokoaminen. Eikä sitä pakastinta vielä ole edes olemassa. Tämä vaatii aika kauas katsovaa perspektiiviä, jotta projekti tulisi vietyä loppuun asti. Mutta kyllä siitä sitten tuleekin hyvä, kunhan valmiiksi saadaan!

Onko teillä kokemuksia ketjureaktioista remonteissa?

Miten tavaroista pääse eroon?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Raivaaminen, karsiminen, marittaminen – on monia tapoja vähentää liikoja tavaroita kodistaan. Kun vauhtiin pääsee, tavaroiden läpikäyminen alkaa sujua, ja se voi tuntua jopa keventävältä tai puhdistavalta. On ihanaa saada kaappeihin tyhjää tilaa, vaatetangolle väljyyttä ja yläkaapeista turhat pois. Tähän saakka tavaroiden vähentäminen on hauskaa, mutta sitten tulee helposti stoppi. Niistä karsituista kamoista pitäisi nimittäin päästä lopullisesti eroon. Ei riitä, että tarpeettomat tavarat pakataan laatikoihin ja kasseihin, vaan ne pitäisi vielä saada kirjaimellisesti kodista ulos, eikä vain varaston perälle vaan ihan lopullisesti jonnekin pois.

Periaatteessa vastaus on yksinkertainen. Poistetut tavarat voi laittaa roskikseen tai lajitella oikeaan kierrätyspaikkaan; ne voi lahjoittaa tai ne voi myydä. Käytännössä tiedän kokemuksesta, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Käyn seuraavassa nämä kaikki vaihtoehdot läpi.

Roskiin

Jos tavara on rikki tai käyttökelvoton, sen paikka on oikein lajiteltuna roskiksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhat hillopurkit lajitellaan lasinkeräykseen ja vanhat sanomalehdet paperikeräykseen. Ongelmajätteet, kuten loisteputket ja kemikaalit on toimitettava ongelmajätekeräykseen ja rikkinäiset sähkölaitteet SER-keräykseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos raivattavaa on tosi iso määrä, (esim. omakotitalon vintti tai vastaava) liian tarkkaan lajitteluun ei kannata hirttäytyä. Jos vintiltä löytyy kilotolkulla vanhoja tietosanakirjoja, on järkevämpää laittaa ne suoraan energiajätteeseen, kuin käyttää tuntikausia siihen, että irroittaa kannet sivuista voidakseen lajitella kannet pahvin- ja sivut paperinkeräykseen.

Tämä on yksi niistä keinoista, joilla tavaroista todella pääsee eroon: on ymmärrettävä omat resurssit, ja toimittava niiden mukaan. Täydellisyyden tavoittelu voi joskus olla tavaran poistumisen esteenä.

Tietenkin on tarkoituksenmukaista lajitella kaikki mahdollisimman hyvin, mutta välillä on jostain kohtaa oikaistava. Tärkeintä on, että ongelmajätteet ja elektroniikat päätyvät oikeisiin osoitteisiin, eivätkä sekajätteen joukkoon.

Myyminen

Mitä arvokkaammasta tavarasta on kyse, sitä suurempi houkutus se on myydä. Myyminen on hyvä vaihtoehto – jos siihen vain jaksaa ruveta. Myyminen on työlästä, sillä nettimyyntiä varten tavara on kuvattava ja kuvat ja tekstit ladattava myyntisivulle, tai vaihtoehtoisesti on varattava kirppispöytä, ja mentävä tavaroiden kanssa sinne paikan päälle. Astetta helpompi vaihtoehto on viedä tavarat liikkeeseen tai kirpputorille, joka myy ja hinnoittelee puolestasi, ja ottaa myyntivoitosta komission. Itse suosin lähinnä jälkimmäistä vaihtoehtoa, mikäli se on mahdollista.

Myymisessä olennaista on, että siihen tosiaan ryhtyy. Mielestäni tämä pitää ottaa jo raivausvaiheessa realistisesti huomioon esimerkiksi ajankäytön suhteen. Jos aikaa on kaksi tuntia, tunti menee poistettavien tavaroiden valitsemiseen, ja toinen tunti myynti-ilmoitusten tekemiseen, kirppispöydän varaamiseen ja tavaroiden kantamiseen autoon.

Myyminen sopii niille, jotka ovat motivoituneita näkemään myymisen vaivan. Niille, jotka haaveilevat rahasta, mutta eivät saa kuitenkaan aikaiseksi toimia, suosittelen asian pohdiskelua vielä kertaalleen: onko sittenkin tärkeämpää vain saada tavarat kodista ulos, kuin surra niitä euroja, joita myymisestä mahdollisesti saisi? Kannattaa muistaa, että käytetyistä tavaroista ei välttämättä saa sellaista summaa, kuin itse toivoisi. Ihmiset ovat kovia tinkimään, eikä käytetyllä tavaralla ole suurta arvoa, kun uuttakin saa lähes samalla hinnalla. Mikäli ajatus kääntyy sittenkin luopumisen puoleen, suosittelen seuraavaa vaihtoehtoa.

Lahjoittaminen

Jos tavaraa ei halua tai ehdi myydä, mutta se ei myöskään ole roska, jäljelle jää lahjoittaminen. Lahjoittaminen on yksinkertaisin tapa päästä tavarasta eroon, ja siksi suosin sitä jatkuvasti enemmän ja enemmän. Monet tahot ottavat lahjoituksia vastaan: Kierrätyskeskus, Fida, Pelastusarmeija ja Punainen risti muiden muassa. Paikallisesti voi löytyä myös monia muita kohteita, jotka ottavat lahjoituksia vastaan. Joskus vastaanottaja löytyy jopa omasta lähipiiristä. Esimerkiksi lastentarvikkeet kiertävät ahkerasti perheestä toiseen.

Lahjoittamisen suurin sudenkuoppa on, ettei erehdy pakkaamaan lahjoitettavien joukkoon tavaraa, jonka oikea paikka olisi roskiksessa.

Kun tavaroita ei haluaisi heittää roskiin, mutta niissä kokee vielä olevan käyttöarvoa jäljellä, saattaa joskus hämärtyä, millaisessa kunnossa tavara todellisuudessa on. Kannattaakin miettiä, onko tavara niin hyväkuntoinen, että sen kehtaisi antaa lahjaksi vaikkapa naapurille. Jos on, niin silloin se on luultavasti riittävän hyväkuntoinen lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen. Jos et kehtaisi lahjoittaa tavaraa läheisellesi, älä lahjoita sitä kenellekään muullekaan. Hyväntekeväisyyttä tekevät tahot eivät laita huonokuntoista tavaraa eteenpäin, vaan se päätyy joka tapauksessa roskiin. Esim. Fida ottaa myyntiin lahjoituksenaan saamaa tavaraa. Tällöin on loogista, että tavaran pitää olla niin hyvässä kunnossa, että siitä voisi jonkun kuvitella muutaman euron maksavan.

Tavara poistuu vain kantamalla

Olipa poistettavan tavaran päämääränä mikä tahansa noista edellämainituista, yksi asia on aina sama: tavara ei lähde kotoa, ellei sitä joku kanna sieltä ulos. Tämä lienee se hankalin vaihe, ja siksi suosittelen suhtautumaan siihen olennaisena osana raivaamisprosessia. Parasta on, jos valmiiksi pakatut tavarat voi kantaa suoraan autoon. Kun ne ovat siellä, on kynnys viedä ne perille jo madaltunut. Merkitse kalenteriin yksi päivä tai iltapäivä, jolloin ajat yhdellä kerralla kaikki kierrätyspaikat läpi. Siihen voi mennä pari tuntia, mutta sitten se on tehty, eikä tavaroista ole enää vaivaa. Tai vaihtoehtoisesti suunnittele kauppareissu tms. siten, että samalla matkalla kurvataan kierrätyskeskuksen tai pienjäteaseman kautta. Jos käytössä ei ole autoa, tee samanlainen suunnitelma sen mukaan, miten pääset tavaroita viemään. Kannattaa myös selvittää, onko alueellasi mitään sellaista tahoa, joka noutaisi vanhat tavarat suoraan kotoa. Pääkaupunkiseudulla mm. kierrätyskeskus noutaa huonekaluja suoraan kotoa, jolloin joku muu hoitaa kantamisen puolestasi.

Tavaroista pääse eroon pähkinänkuoressa näin

  • Ole realisti niin tavaroiden kunnon kuin omien resurssienkin suhteen
  • Tee tarvittaessa kompromisseja: lahjoita myymisen sijasta, laita roskiin, jos lajittelu tai kierrättäminen on huomattavan vaikeaa
  • Huomio tavaroiden kuljettamiseen menevä aika etukäteen
  • Älä raivaa enempää, ennen kuin vanhat tarpeettomat on kuljetettu kodista pois

Olen käsitellyt myymisen, lahjoittamisen ja roskien lajittelun ja kierrätyksen hyviä ja huonoja puolia kattavasti kirjassani Tavarataidot. (On muuten parhaillaan AdLibriksessä alessa!) Sieltä löytyy lisää käytännöllistä informaatiota mm. siitä, miten erilaiset tavarat lajitellaan, mitä eri järjestöt ottavat vastaan ja mistä tietää, kannattaako jokin tavara myydä vai lahjoittaa. Syventävää tietoa löytyy siis Tavarataidoista!

Miten te olette parhaiten päässeet tavarasta eroon?