Tammikuun tekstiiliraportit

Vuoden ensimmäinen kuukausi on takana! On siis raportoinnin aika. Tosi moni pyysi, että jatkaisin vaateostosten seuraamista ja niistä kertomista, vaikka varsinainen projekti loppuikin vuodenvaihteessa. Jos viime vuoden projekti kiinnostaa, kirjoitin sen onnistumisesta täällä.

Tänä vuonna jatkan viime vuoden linjalla. En enää halua shoppailla, sillä olen nähnyt mihin se johtaa: harkitsemattomiin ostoksiin, turhaan rahanmenoon ja vaatekaappiin, joka ei koskaan tunnu tulevan valmiiksi. Vaikka en shoppaile, aion silti ostaa vaatteita. Sukkia ja alusvaatteita on uusittava väistämättä, koko viime vuoden listalla olleet talvikengät puuttuvat vieläkin, ja niin edelleen. Tavoitteena ei siis ole päästä nollatulokseen. Sen sijaan tavoitteena on kohtuullisuus ja tietoisuus siitä mitä tekee. Tiedostan nykyisin kipeästi sen, miten ikuisia vaatteet ovat. En voi ajatella, että ostan jotain ja jos se ei sovikaan, laitetaan kiertoon. Haluan sitoutua ostamiini vaatteisiin pitkäksi aikaa, mieluiten esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi.

Budjettia minulla ei ole. Kahden vuoden seurannan jälkeen tiedän, että rahankäyttö ei ole ongelma. Välillä viime vuonna tuli sellainen tunne, että mitä vähemmän rahaa menee, sen parempi tilanne. Mutta sovella vaatteisiini sitä, paljonko niiden yksittäinen käyttökerta maksaa. Tuhannen euron ostos on ok, jos sitä pitää tuhat kertaa. Se tekee euron per kerta, mikä on minusta kohtuullinen summa. Harkitsen vielä, raportoinko jossain vaiheessa myös käyttämiäni rahoja. Tiedän, että se on monista hyvin kiinnostavaa, mutta tehkääpä itse perässä 🙂 Rahasta puhumiseen on aina pieni kynnys, asia tuntuu niin henkilökohtaiselta.

Tämän pitkän alustuksen jälkeen päästään itse asiaan: tammikuun ostoksia 0, saatuja vaatteita 0, käytettyä rahaa 0. En käynyt alennusmyynneissä, enkä tarvinnut mitään, joten sanoisin että edellä mainitut suuntaviivat toteutuivat hienosti.

Tekstiilijätettä sen sijaan tuli yhteensä 118 grammaa. Heitin roskiin urheilusukan ja lasten kesähousut, joita ei kahden lapsen jäljiltä enää maksanut vaivaa korjata, kun kangas repesi rikki. Tuosta sukasta on sanottava, että olen aikanaan hankkinut monta paria samanlaisia sukkia, ne alkavat kaikki olla aika hajalla, mutta heitän roskiin aina vain sen sukan, joka menee puhki. Koska ne ovat kaikki samanlaisia, epälukuinen määrä ei haittaa. Ennakoin tosin, että loputkin hajoavat vielä tämän vuoden aikana.

Aloitin tekstiilijäteseurannan 1.11.2017, eli sitä on takana nyt kolme täyttä kuukautta. Tässä ajassa olen heittänyt roskiin yhteensä 216 grammaa tekstiiliä. Tasaisen vauhdin taulukolla jään kauas suomalaisesta keskiarvosta. Se on lohdullista, sillä ruokahävikin suhteen en valitettavasti ole onnistunut samalla tavalla (aiheesta lisää torstain tulevassa podcastissa). Mutta ainakaan tekstiilien osalta en kuormita maailmaa liikoja. Toisaalta on tässä yritystäkin: otin roskiin menneen vaahtomuovipatjan päältä pois sen kankaisen suojuksen. 100% puuvilla, ja ihan ehjä. Heitin pyykkiin ja nyt siitä joko tulee rättejä, tai sitten jotain muuta.

Varsin niukoissa lukemissa siis tämä kuukausi! Miltä teidän kirjanpito näyttää ostosten suhteen?

 

Marraskuun ostolakko & tekstiilijäte

Tämän kuun raportit tulevat pari päivää etuajassa, koska huomenna on podcastin vuoro. Marraskuu oli toiseksi viimeinen ostolakkokuukausi tänä vuonna, ja ensimmäinen tekstiilijätteen seurantakuukausi. Ostojen suhteen pääsin nollaan. En käynyt kaupoissa, enkä ostanut mitään. Sain tosin tuliaisiksi neuleen, josta tulikin välittömästi uusi lempivaate. Yksi vaatekappale siis tuli kaappiin lisää, mutta kuten monesti on aiemminkin todettu, lakko keskittyy nimenomaan ostamiseen eikä lahjoja lasketa mukaan ostolakkoon.

Tekstiilijätteen suhteen kuukausi oli kiinnostava, koska kyse oli ensimmäisestä seurantakuukaudesta. Tekstiilijätettä syntyi marraskuussa seuraavanlaisesti:

  • Kurarukkaset 48g
  • Lasten sormikkaat 34g
  • Tiskirätti 10g

Jätteen määrä tähän mennessä  92 grammaa. Jos tämä edustaa normaalikuukautta, niin silloin vuodessa jätettä kertyisi reilun kilon verran.

Sormikkaat sotkeutuivat matkalla ollessa oksennukseen niin pahasti, että ne poistettiin suoraan käsistä roskikseen. Kurarukkaset eivät enää pitäneet vettä, joten ne olivat muuttuneet käyttökelvottomiksi. Kurarukkasia ei voi korjata, eikä niitä voi käyttää minkäänlaisena materiaalina eikä uudessa tehtävässä. Niillä ei voi pehmustaa, pestä tai suojata mitään. Sormikkaiden kohdalla tilanne taas oli sellainen, ettei mitään muuta vaihtoehtoa ollut. Tässä onkin hyvä esimerkki siitä, että jäte on jätettä, eikä tavaroiden käyttöikää voi rajattomasti pidentää.

Roskiin.

Huomattavaa on myös se, että kyse on etupäässä lastenvaatteista. Puoliso taisi heittää rikkinäiset sukkansa roskiin, mutta seuraan vain sellaista jätettä, jonka suhteen minä teen päätökset. Olisin odottanut, että roskiin olisi mennyt enemmän siivousrättejä tai vastaavia, mutta tässä kuussa heitin vain yhden tiskirätin. Käytin sen loppuun vessanpesussa, ja panin sitten roskikseen. Tiskirättiosasto kaipaa uusintamista, joten näitä on tulossa lisää.

Toinen havainto on tuttu jo ostolakosta: asioita on todella helppoa unohtaa. Esimerkiksi tässä kuussa muistin heti nuo rukkaset, mutta minun piti palata muokkaamaan tekstiä, kun yhtäkkiä muistin myös sormikkaat. Onneksi kotona oli vastaavat käyttämättömät, joten paino selvisi siitä. Voisi ajatella, ettei näin pienistä määristä ole väliä, mutta jos jatkuvasti unohtelee jotain, niin montako kiloa jää vuodessa unohduksiin?

Muuten törmäsin heti ensimmäisessä kuussa ongelmaan: miten lasketaan kadonneet vaatteet? Hukkasin myssyni. Se oli harmillista, koska se oli käytössä päivittäin. Tarvitsen talvea varten uuden, mutta arvatkaa olenko vielä jaksanut lähteä sopivaa etsimään. Tällainen ostos on siis tiedossa joulu-tammikuun aikana. Pitäisiköhän tuo kadonnut myssy laskea jätteeksi? Koska olen jokseenkin varma, että roskiin se on lopulta päätynyt.

Miten siellä ostolakot sujuvat? Entä onko tullut heitettyä mitään roskiin? Kommenttiosasto on auki 🙂

Tekstiilijäte-projekti sekä uusi yhteistyö

Nyt on marraskuu, ja olen virallisesti aloittanut tekstiilijätteen punnitsemisen. Sitten viimeisimmän kirjoitukseni, olen edelleen hionut ja täsmentänyt projektin tavoitteita ja sääntöjä.

Päätin, että punnitsen kaiken tekstiilin (vaatteet, liinavaatteet, kodintekstiilit, matot jne.) mutta sen lisäksi kirjaan myös kengät ja jalkineet, jotka heitän roskiin. Ainakaan näin aluksi en taulukoi enkä punnitse sellaista kierrätysvaatetta, joka ei mene roskiin vaan käyttöön jollekulle. Tämä siksi, että lapsiperheessä kierrätysvaatteen määrä on väistämättä suuri, ja vaatteita jää pieneksi jatkuvasti. Kierrätysvaatteiden kirjaaminen lisäisi työtä niin paljon, että sen vuoksi jätän sen toistaiseksi ulkopuolelle. Punnitsen ja merkitsen siis kaikki tekstiilit ja pukimet, jotka heitän roskikseen. Roskis tarkoittaa tässä tapauksessa HSY:n keräämää sekajätettä, joka päätyy jätteenpolttolaitokseen ja sitä kautta energiaksi.

Kuluneiden kuuden päivän aikana ei jätettä ole vielä tullut. Sitä kuitenkin syntyy tasaiseen tahtiin. Tässä ylimalkainen lista tekstiileistä, jotka muistan syksyn aikana heittäneeni roskiin:

  • bambukuituisia nilkkasukkia, en muista kuinka monta kappaletta
  • parit keinokuituiset alushousut
  • lasten lenkkarit
  • askartelusta ylijäänyttä tekstiilisilppua (alunperin tyynynliina/pyyhe)
  • pitkä yöpaita puuvillatrikoota

Askartelua lukuunottamatta kaikki nuo roskiin heitetyt vaatteet on jo korvattu uusilla vastaavilla. Roskiin vaatteet päätyivät kulahdettuaan täydellisesti tai mentyään rikki, eli muututtuaan käyttökelvottomiksi. En noita punninnut, mutta arvioisin, että noiden kokonaispaino lienee maksimissaan kilon.

 

Sitten toinen asia: Koska nämä vaateasiat ovat koko vuoden pyörineet niin pinnalla täällä blogissa, olen päättänyt uskaltautua ihkaensimmäiseen yhteistyöhön toisen tahon kanssa. Teen tänä syksynä yhteistyötä Capslook.fi -sivuston kanssa. Löysin itse Iinan ja hänen sivunsa loppukesästä, kun yritin itse päästä kapselipuvustoon paremmin sisälle. Kapselipukeutuminen kiinnostaa minua edelleen, vaikka en vieläkään tiedä, onko se juuri se minun juttuni.

Aihe kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että olen päättänyt opiskella siitä lisää. Iina järjestää tähän tarkoitukseen 13.11. alkavan viikon mittaisen ilmaisen netti-workshopin, joka toimii hyvänä johdatuksena kapselipuvustoon. Workshopin videot ja muut materiaalit tulevat suoraan omaan sähköpostiin, eikä tämä siis maksa mitään. Jos aihe kiinnostaa, workshoppiin voi ilmoittautua tästä linkistä.

Tässä loppuvuodessa näitä vaatteisiin, pukeutumiseen, vaatteiden kierrätykseen ja tekstiilijätteeseen liittyviä postauksia ja podcasteja on tulossa vielä lisää, sen verran mielenkiintoinen ja opettavainen tämä ostolakkovuosi on ollut. On erittäin kiintoisaa nähdä, mitä opin seuraavan 12 kuukauden aikana tuottamastani tekstiilijätteestä. Jos jotain olen tähän mennessä oppinut, niin ainakin sen, että todellisuus on yleensä ihan erilainen, kuin itse aina kuvittelen.

Kuinka monta kiloa pois vuodessa?

Tämä kysymys on askarruttanut minua jo pitkään: miten on mahdollista, että jokainen suomalainen tuottaa vuodessa tutkimusten mukaan yli 10kg tekstiilijätettä? Esimerkiksi tämä YLEn artikkeli väittää, että sitä kertyisi jopa 13kg. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka  mukaan laskettaisiin vain aikuiset, meidän perheessäkin jätettä pitäisi vuodessa kertyä 26 kiloa. Se on ihan hirveän iso määrä! Enkä edes tiedä, lasketaanko tässä lapsetkin mukaan. Jos lasketaan, niin normaali nelihenkinen perhe tuottaisi vuodessa yli viisikymmentä kiloa tekstiilijätettä! Voiko tämä todella olla mahdollista?

Olen siinä vakaassa käsityksessä, että en henkilökohtaisesti todellakaan tuota vuodessa tuota määrää tekstiilijätettä. Mutta koska olen vaateostoksia seuratessani tullut karvaasti huomaamaan, että luulo ei ole sama kuin tieto, olen päättänyt selvittää tämänkin asian. Aion vuoden ajan punnita jokaisen pois heittämäni tekstiilin. Teen niistä taulukon samaan tapaan kuin olen pitänyt kirjaa vaateostoksistakin. Seurantajakso on 12kk. Sen jälkeen tehdään suuri yhteenlasku, jotta selviää, pitävätkö nuo luvut edes lähimainkaan paikkaansa.

Projektin rajaukset ovat seuraavat: Ensinnäkin tähän lasketaan kaikki tekstiilimateriaali, jonka roskiin menee. Toisin sanoen vaatteet, liinavaatteet, matot sekä kaikki muutkin kodintekstiilit koristetyynynpäällisistä kankaisiin siivousrätteihin. Kenkiä ei lasketa mukaan, vaikka kyseessä olisi kangastossut. Tämä lähinnä siksi, että raja on vedettävä johonkin, ja kengät eivät yleisesti ottaen ole tekstiiliä. Päättelen myös, että kangastossuista tms. vuoden aikana kertyvä tekstiilin osuus olisi painosta niin pieni, että sen vaikutus kokonaismäärään jäisi joka tapauksessa hyvin pieneksi. Tarkkuuden vuoksi kengätkin voin kyllä kirjata siihen seurantaan, mutta en rupea leikkelemään pohjia irti mistään selvittääkseni tekstiilin todellista painoa.

Toinen rajaus koskee jätteen määritelmää. Määrittelen tekstiilijätteeksi kaiken sellaisen, jonka heitän kirjaimellisesti roskikseen. Toinen vaihtoehto on se, että toimitan tekstiilin esimerkiksi Reccin tai Finlaysonin keräykseen. Molemmista tekstiilit toimitetaan uusiokäyttöön, mutta niistä tehdään jotain muuta, kuin mikä tekstiilin alkuperäinen tarkoitus on ollut. Jäte on siis sellaista materiaalia, jota ei mielestäni voi käyttää enää kotona mihinkään. Sen sijaan normaalia kierrätystä ei lasketa tähän mukaan. Jos siis annan lastenvaatteita sukulaislapsille, myyn jotain kirppiksellä tai lahjoitan esimerkiksi Fidalle, nämä tekstiilit eivät mielestäni ole jätettä. Huomatkaa, että kriteerini lahjoittamiselle ovat nykyään korkeat. Kiertoon lähtee vain aidosti käyttökelpoista tekstiiliä, enkä yritä vähentää roskan määrää lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen vaatteita, joita kukaan ei kehtaa enää panna päälleen. On tietenkin otettava huomioon, että siitä huolimatta osa noista kierrätetyistä vaatteista saattaa päätyä myöhemmin roskikseen. Yritän kuitenkin tehdä parhaani sen suhteen, että lahjoitetut tekstiilit ovat niin hyvässä kunnossa, että ne eivät päädy kaatopaikalle.

Kolmas rajoitus koskee sitä, kenen tekstiilit taulukkoon kirjataan. Päätin että merkitsen omat, lasten sekä kodin yhteiset tekstiilit, mutta kirjaan kenen vaatteesta on kyse, jotta voin vuoden lopussa tehdä henkilökohtaisen yhteenvedon. Ajattelin ensin, että teen tästä jatkoprojektin ostolakolle, mutta miksi odottaa yli kaksi kuukautta vain siksi, että silloin sattuu olemaan vuodenvaihde? Marraskuun alusta lähtien punnitsen siis tekstiilijätteet, ja teen siitä tänne raportin joka kuun taitteessa. Tätä jatkuu 12 kuukautta, jonka jälkeen etsin uusimman tiedon keskimääräisestä kotitalouksien tuottamasta tekstiilijätteen määrästä ja vertaan omaa lukemaani siihen. Punnitsemiseen käytän keittiövaakaa, jonka uskoisin olevan tarkoitukseen sopiva. Sillä voi punnita vaikka yhden sukkaparin, mutta toisaalta myös isompiakin eriä. Gramman tarkkuudella siis mennään. Jos kerran tehdään, niin tehdään kunnolla!

Tämä on sen verran työläs (ja vähän hullu) projekti, joten että epäilen, että saan punnita roskiani kaikessa rauhassa yksin… vai olisiko siellä joku, joka lähtisi mukaan? Toisaalta tekstiilijätettä voi seurata myös kirjaamalla poistot lukumäärinä, sehän tulee tässä laskettua punnituksen ohella automaattisesti, kun jokainen poisto merkitään exceliin. Koska minä punnitsen kaiken, pystyn täällä raportoimaan, paljonko yksi pyyhe tai joku muu artikkeli painaa. Näiden tietojen pohjalta pystytte tekemään varsin valistuneita arvauksia oman jätteen painosta, vaikkei vaakaa olisikaan. Eli lähteekö sittenkin kukaan muu mukaan?