Ajattelin näin maanantain kunniaksi lähteä iloisen itsensä häpäisemisen tielle. Tämän vuoden 18 asian listalla on yhtenä kohtana työhuoneen muodonmuutos. Se on todellakin tarpeen, kuten näistä alla olevista kuvista voitte nähdä. Työhuone palvelee siis paitsi omana itsenään, myös kodinhoitohuoneena, varastona ja siellä sijaitsee myös kodin kierrätyspiste. Kaikki tämä on mahdutettu noin kuuteen neliömetriin, joka on lisäksi epäsäännöllisen muotoinen, sillä huone on toisesta päästä leveämpi kuin toisesta. Lopputuloksena on viime aikoina ollut mehevä kaaos.
Sekamelskan syynä on monta juttua. Joulu on yksi isoimmista, sillä työhuoneeseen on sijoitettu (tai piilotettu…) joulupaperit, koristeiden säilytyslaatikot ja muita väliaikaisia tavaroita. Kun lastenhuoneeseen vaihdettiin uusi kirjahylly, vanha siirrettiin työhuoneeseen. Se ei ns. istu sinne erityisen hyvin ainakaan nykyisellä järjestyksellä, mutta tuo sinne kaivattua lisäsäilytystilaa. Lisätään tähän huikeaksi kasvanut silitettävien pino, roskiin matkalla oleva patja ja erinäistä sekalaista roinaa, lopputuloksena on melko hirvittävä sotku.
Kyllä kyllä. On se kamala.
Näin paha tilanne ei ole kyllä hetkeen ollutkaan. Tämä on jo minunkin mittapuulla aika järkyttävässä kunnossa. Viikonloppuna aloin purkaa tätä kaaosta pala kerrallaan. Jos tilanne on tämän näköinen, ainoa vaihtoehto on vain lähteä jostain päästä liikkeelle, ja sitten edetä pala kerrallaan. Aloitin helpoimmasta, eli keräsin nuo roskat lattialta. Sitten keräsin kaikki lahjapaperit ja -nauhat omalle paikalleen. Sellainen siis on olemassa, nuo nyt vain olivat jääneet tuonne lattialle pyörimään. Sen jälkeen otin työn alle pyykkipinon, joka madaltuikin mukavasti, kun silitin suurimman osan pyykeistä kaappiin. Keräsin myös unohtuneet joulukoristeen yhteen kassiin, ja vien ne vinttiin.
Huoneen seinustalle oli kertynyt kolme patjaa. Yksi vieraspatja, yksi vanha lastenpatja sekä 70-luvulta peräisin oleva vaahtomuovipatja, joka oli tuomittu roskikseen. Miten vaikeaa voi olla luopua vanhasta patjasta? Se oli likainen, pölyinen ja jo uudella korvattu. Siitä huolimatta säästelin sitä työhuoneessa muutaman kuukauden. En osaa selittää tätä käytöstä mitenkään, mutta jostain syystä patjan toimittaminen roskiin lykkääntyi päivä toisensa jälkeen. Eilen aika oli näköjään lopulta kypsä, ja patja päätyi jäteastiaan. Voin siis todeta, että ymmärrän erittäin hyvin luopumisen tuskaa.
Parempi jo
Näiden toimien lisäksi järjestin huonetta myös niiltä osin, jotka eivät näy näissä kuvissa. Heitin muun muassa pois tarpeettomia pahvilaatikoita useamman kappaleen sekä palauttelin tavaroita paikoilleen. Pyykkipinon pieneneminen teki jo yksistään ihmeitä. Lattia on tyhjä ja imuroitu. Hyllyn kamat ovat ennallaan, mutta niihin tartun seuraavalla kerralla. Ylemmässä kuvassa näkyvä vaalea mattorulla on lähiaikoina muuttamassa uuteen kotiin.
Lattiaa näkyy nyt enemmän, koska patjoja on enää yksi. Lastenpatjalle löytyi säilytystila lastenhuoneesta. Se saa olla siellä leikkikaluna niin kauan kun rakennetaan majoja ynnä muuta. Vieraspatjan päälle vedetty patjansuojus siistii yleisvaikutelmaa merkittävästi. Myös punainen lelumopo palautuu oikealle omistajalleen vielä helmikuun aikana.
Sain työhuoneen sellaiseen kuntoon, että nyt ei hävetä, vaikka sinne yllättäen törmäisi joku vieras sisälle. Urakka kuitenkin jatkuu edelleen, sillä tuleva remontti edellyttää mahdollisesti myös tämän tilan tyhjentämistä. Parempi aloittaa aiemmin kuin myöhemmin. Sitä paitsi kuten tammikuun alussa sanoin, haluan saada työhuoneen käyttöön, kauniiksi ja toimivaksi. Nyt kun sinne mahtuu taas sisälle, seuraavaksi vuorossa on hyllyjen ja laatikoiden perkaus. Jatkoa tälle urakalle on siis tulossa!
Onko teillä isoja raivausurakoita tiedossa tänä vuonna?
On tiedossa todellakin… tässä tunnustuksia minultakin maanantain kunniaksi.
Vanhin tytär muutti syksyllä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja hänen huoneensa odottaa edelleen tavaroiden läpikäyntia, siivousta ja uudelleen kalustusta. Húoneessa on koko seinän levyinen liukovikaappi, jonne ”jäi” osa tyttären tavaroista. Kaikki pitää ottaa ulos ja lajitella säilytettäviin ja pois vietäviin / heitettäviin.
Nuorimman tyttären huoneessa on vielä paljon leluja, joilla ei enää leiki (siis ei todellakaan 14 v leiki enää niillä…) ne pitäisi pakata/laittaa kierrätykseen. Tätä samaa leluosastoa löytyy kellaristakin iso kasa…
Keskimmäisen tyttären huonekin pitäisi käydä läpi, vaikka jostain syystä se ei ole niin pahassa kunnossa kuin nuo kaksi edellistä. Tiedän kumminkin, että sieltäkin löytyy kaikenlaista pois laitettavaa.
Kodinhoitohuone on täysi kaaos, noin kuutio ylimääräistä tavaraa lattialla kasassa… sekaan ei meinaa mahtua….kaikenmaailman ryönää joka pitäisi vaan heittää pois tai vaihtoehtoisesti laittaa kierrätykseen. Sama tavaravyöry on vallannut myös kellarikäytävän. (KHH kellarissa)
Ongelmana tässä on se, että tavaraa on niin paljon, etten enää tiedä missä järjestyksessä aloittaisin raiavaamisen. Jostain päästä pitäisi aloittaa, mutta en ole vaan saanut itseäni motivoitua asiaan… Käytännössä viikonloput on ainoita aikoja jolloin ehdin/jaksan ja usein viikonloppuisinkin on kaikenlaista muuta toimintaa. Tiedän että pieni pala kerrallaankin asiaa voisi hoitaa, mutta mutta… aloittaminen on vaikeaa.
Ja yleensä homma tyssää viimeistään siihen, että vaikka päätöksen saisi tehtyä että tämä tavara lähtee ei saa aikaiseksi toimittaa sitä kierrätykseen…
Niin ja kirsikkana kakussa… vanhempieni jäämistöä on vielä läpikäymättä… sihenkään en ole löytänyt tarmoa ja aikaa vaikka äitini kuolemasta on reilut kaksi vuotta aikaa. Arvotavarat on jaettu sisarusten keskenjo reilu vuosi sitten, mutta sen jälkeen kaikkien mielenkiinto loppujen tavaroiden pois siivoamiseen lopahti totaalisesti. Meitä on siis 5 sisarusta…joten per pää ei olis kovin kummoinen homma.
Jotain positiivistakin löytyy…jos oikein kaivamalla kaivaa.
Silitettävien vuori oli meilläkin KHHssa vielä pari viikkoa sitten karmea, mutta sain sen nyt kahden viikonlopun aikana ”selätettyä”… tuli katsottua samalla muutama jakso Crown sarjaa Netflixistä. Voin kertoa että arviolta silitettävää oli 3-4 pyykkikorillista..
Samalla pesin varmaan lähes 15 koneellista pyykkiä, nyt pyykkivuori alkaa olla siis myös siltä puolelta purettu. Toistaiseksi…
Tein jälleen ”pyhän päätöksen” että silitän tästä lähtien aina heti silitettävät enkä kerää monen kuukauden vaatteita tuonne kasaan… Miten vaikeaa tämän asian rutiiniksi saaminen voi olla ? Tämä pyhä päätös kun on tullut tehtyä aika monta kertaa tässä vuosien varrella.
Ruokahuolto ja -suunnittelu meillä pyörii nyt kohtuu hyvin, mutta jos meillä ruokahuolto pyöriikin hienosti, niin selvästi nämä vanhat tavarat ja niistä eroon pääseminen on minulle ”akilleen kantapää”…
Huh, näköjään tämä minun projektini on sellaisesta pienemmästä päästä. Tuli mieleen kun luin, että Danalla on hyvä ”visibility rule”, eli se tarkoittaa sitä, että raivaaminen kannattaa aloittaa siitä mikä on näkyvillä. Siis ei sieltä kaapin perältä, koska silloin raivaamiseen voi mennä tuntikausia, eikä tulosta silti ”näy” missään. Joten lähtisin varmaan siitä kellarin käytävästä liikkeelle, siinä varmaan huomaisi konkreettisimmin että kehitystä on tapahtunut, mikä taas motivoi jatkamaan. Tsemppiä!
Juu näin varmasti on… ja samoin olem miettínyt että tuo kellari on ekana listalla tai sitten se tyttären melkein tyhjä huone. Huoneen siivoaminen auttaisi siinä että siellä on säilytystilaa johon voin laittaa niitä tavaroita jotka tulen säilyttämään.
Keihtystä tapahtuu aina välillä, kunnrs joku huushollissa repii jotain tavaraa kaapista ja jättää niille sijoilleen… sitten taas tuntuu että aloitan alusta. Viime viikolla nuorin tytär oli kaivanut kaapista jotain tavaraa katsoanut ja jättänyt lojumaan lattialle… arvaa vaan kuka ne siitä kaappiin takaiisn lappasi… eli ongelma on mysökin siinä että sitä mukaa kun saa raivattua.. jostain ilmestyy uutta raivattavaa.
En ole luovuttanut silti… pakkohan tämä on saada jollain aikataululla selvitettyä. Koitan pikku palasina tätä urakkaa tehdä. Harmittavaa on vaan usein että kun pääsee alkuun tulee muita juttuja esim työmatka jne muuta ohjelmaa, jolloin pelkän ”arjen pyörittäminen ” ja ajan tasalla pääseminen vie kaiken ajan.
Kiitos mainiosta maanantain avauksesta! 🙂
Vaikkei meillä ole nyt tavaroita joita tulisi raivata roskiin tai kierrätykseen (olen oppinut tekemään tätä työtä arjessa säännöllisesti) , säilytettävät tavarat ja tekstiilit ei tahdo aina jaksaa kulkeutua omille paikoilleen. Talous näyttää sitten olevan epäjärjestyksessä, kun on lelut lattialla ja pyykit odottaa pinkkaamista korissa. Lisäksi tietysti muuta sälää tasojen päällä. Suurperheellinen lapsia ja lisäksi hoitolapset huolehtivat, että tavarat liikkuvat paikasta toiseen ja järjestelyä riittää. Toki se pakollinen kierrätykseen menevien kamojen pussinalku ilmestyy aika ajoin, kasvavilta lapsilta jää aina jotain tarpeettomaksi. Vaikkei kaupoista kantaisi huvikseen uutta.
Lohdutan itseäni sillä, että meillä kaapeista ei valu kaaos päälle. Tiedän mitä omistan. Se siis lienee minun vahvuusalueeni, vaikka usein muussa siivouksessa mukavuudenhalu voittaa.. 😉
Sama täällä, ei meilläkään erityistä sotkua kaapeissa ole, (on vain sellaista tavanomaista). Lapset onnistuvat kyllä nopeasti tekemään uskomattoman hässäkän. Yksi maja keskellä olohuonetta tarkoittaa aikamoista siivousrupeamaan myöhemmin. Minullakaan ei ole hirveästi roskiin tai kierrätykseen menevää, etenkin nyt kun sain sen patjan heivattua. Papereita siellä työhuoneessa kyllä tosin on, ja niistä joutaa luultavasti roskiin iso osa, kunhan ehdin sinne asti.
On kyllä aikamoinen urakka kuvien perusteella. Ja tosi kiva, kun kuvia on! Ikävä kyllä tiedän erään varaston, jonka kaaoskerroin on ainakin kolminkertainen työhuoneeseesi verrattuna… Tuohon silityspinoon on kommentoitava, että hankkiutukaa eroon niistä silitettävistä vaatteista!!! Vaikka eihän se välttämättä ole kovin yksinkertaista, jos kokee tarvitsevansa jatkuvasti juuri näitä vaatekappaleita. Yläasteikäisenä sain äidiltäni taloutemme silitysvastuun, enkä ole ostanut omaan kotiin muutettuani juhlavaatteita lukuunottamatta mitään silitettäviä tapauksia, inhoan hommaa niin totaalisen paljon. Ja silitystä odottavien pino kasvaisi taatusti siihen saakka, että vaatekaapin hyllyt ja tangot olisivat typötyhjät.
Aaaa, mutta kun siellä silitettävien pinossa on vaatteita vain pieni osa… tästä pitää kirjoittaa oma postaus!
Minä kumma kyllä olen tykännyt silityksestä ja pari vuotta sitten vielä silitin kaikki puuvillatrikoisen maripaidatkin ja olin iloinen niiden siististä ja sileästä ulkonäöstä kaapissa, ja saatoin sileää pintaakin ihan ilokseni kädellä sivellä.
Mutta sitten tuli konmari ja pystyviikkaus. Ja siihen tyssäsi trikoopaitojen silitys. Paitojen taittelu ja raitapaitojen kaunis pystyviikattu rivistö toi ihan yhtä miellyttävän kokemuksen. Silitän enää harvoja tekstiilejä (kangaspaidat (muutama), pöytäliinat yms. Vuodevaatteille riittää siisti taittelu. Tykkään puhtaiden tekstiilien käsittelystä.
Minä tapaan viedä vaatteet silittämättä kaappiin ellei ole juuri silloin aikaa silittää. Sitten silitän ne yksi kerrallaan ennen käyttöä. Vaatteita karsiessa huomasin myös että näitä kasoja ei kerry jos on vähemmän vaatteita sillä ne tarvii käyttöön ennen kuin kasa kasvaa liian isoksi. Itselläni tahtoi jäädä puolipitoisia tuolien päälle kasaan viikkokausiksi. Enää ei onnistu tai kaapista loppuu vaatteet kokonaan.
Kauluspaidat silitetään meillä suoraan käyttöön, eli menevät kaappiin ryppyisinä ja sitten silityslaudan kautta suoraan päälle. Lastenvaatteet silitän ennakkoon. Mutta tämä aihe on näköjään niin hedelmällinen että teen siitä oman postauksen piakkoin.
Mielenkiinnosta kysyn, mitä on ne vaatteet mitkä pitää silittää ennen kaappiin laittoa? Ja pysyykö ne kaapissa sitten niin sileinä, ettei niitä tarvitse silittää uudelleen ennen käyttöä?
Meillä ei ole koskaan ollut silityspinoja, koska jos joku vaate täytyy silittää, se silitetään sitten kun se halutaan laittaa päälle.
Eikä näitä vaatteita ole edes montaa. Miehen kauluspaidat satunnaisesti ja omistanikin ehkä joku enemmän juhlavaate. Suurin osa ei tarvitse silitystä tai suoristuu, kun on hetken ollut päällä.
Meillä on sellainen romihuone (vaatehuone), joka pitäisi taas kerran siivota. Tällä kertaa ehkä rankemmalla kädellä, jos saisi sieltä siivoamisen lisäksi jotain tavaraa poiskin..
Tästä pitää tehdä oma postaus. Tuolla on siis paljon muutakin kuin vaatteita. Omia silitettäviä vaatteita ei hirveästi ole, eivätkä ne tuota pinoa kasvatakaan. Lastenvaatteet eniten, sillä mekot eivät näytä kivoilta jos ne ovat ryppyisiä. Ne pysyvät kaapissa riittävän sileinä käyttöön saakka, kun huolellisesti viikkaa.
Minäkin mietin, että miksi pitää silittää… Mä en silitä mitään muuta kuin jotkut sitä ehdottomasti vaativat, kuten kauluspaidat (jotka on meillä lähinnä juhlavaatteita, ei käytetä arjessa). Mutta tavallisia pitovaatteita en todellakaan. Ymmärrän kyllä, että on myös heitä, jotka haluaa silittää kaiken (siskonikin on), mutta minusta se on aika turhaa hommaa ja vie aikaa vaan mahdottomasti. (Sinänsä kyllä silittäminen on mielestäni ihan kivaa, mutta mä en teekään sitä kuin harvoin.)
Hienosti näkee kuvissa, miten huone pikkuhiljaa selkiytyy ja siivoutuu. Sellasta se on, kun on pieniä lapsia – ei vaan ehdi kaikkea. Tavaraakin on lasten kanssa paljon enemmän kuin sitten, kun he kasvaa, saatikka kun he muuttaa pois kotoa. Mulla on enää puolet pesueesta kotona (2) ja hekin jo isoja, ja todellakin elämä on täysin erilaista tavaramäärien suhteen kuin aikanaan.
Tuon työhuoneen kuormaa lisää se, että siellä säilytetään kaikkia niitäkin tavaroita, jotka ovat menossa jonnekin. Eli ovat poistumassa meiltä, mutta oikeaa hetkeä odotellaan vielä. Yleensä nämä ovat vielä isoja esineitä, kuten nyt vaikka tuo matto, jonka siirtämiseen tarvitaan autoa. Kun päämäärä on vielä eri kaupungissa, niin aikataulujen ym sovittelu johtaa siihen että joskus ne seisovat tuolla väliaikaissäilytyksessä pitkäänkin. Mikä ei tietenkään lisää siisteyttä.
Silityksestä…Kukin tyylillään, mutta mun mielestä vaate ei ole sama jos sitä ei ole silitetty… 😉
Vaikka välillä valitan silittämisestä, niin en siitä luovu, koska tykkään silitetyn vaatteen tunnusta. Miehen kauluspaidat vaatii myös silityksen, en ole vielä tähän mennessä löytänyt sellaista joka olisi oikeasti siisti ilman silitystä.
Lakanatkin mankeloisin jos olisi mankeli. Äidin jäämistöstä löytyisi yksi, mutta se on niin iso että ei mahdu mihinkään…
Meillä on myös työhuone suunnilleen vastaavan näköinen kuin sun aloituskuvissa. Sinne on kertynyt kaaos, koska ensin sinne siirrettiin remontin alta kaikki kodinhoitohuoneen tavarat (viime keväänä). Pari viikkoa sitten saatiin kodinhoitohuoneeseen kaapit, joten tavarat muuttivat sinne, mutta sotku jäi… Toisin sanoen jäi kaikki se, jota en halunnut kodinhoitohuoneeseen tai jolle en löytänyt paikkaa sieltä kodinhoitohuoneesta. Lisäksi työhuoneessa pesii poislähteviä tavaroita, tyhjiä säilytyslaatikoita ja ties mitä sekalaista. Onneksi oven saa kiinni, koska meillä on myös pariviikkoinen vauva, joten aika on rajallista ja työhuoneen sotkujen selvittely ei ole just nyt ihan ykkösenä listalla 🙂
Lisäksi olen huomannut, että sotku lisää sotkua. Esim. sulla kun oli nuo lahjanarut keskellä lattiaa. Jos huone olisi siisti, ne pistäisivät silmään ja tuskin jäisivät siihen lattialle lojumaan. Mutta kun huoneessa on valmiiksi jo sekaista, niin sinne on helppo jättää tavaraa vähän miten sattuu, ja siten luoda lisää sotkua. Tai näin ainakin meillä tuntuu käyvän. Sinne sekaiseen työhuoneeseen tulee heitettyä kaikki pois silmistä, eikä mitenkään hyvään järjestykseen.
Jatkan vielä…
Olen miettinyt tuota poislähtevien tavaroiden asiaa. Meillä ainakin tuntuu jatkuvasti olevan jotain lähdössä. Kierrätyspisteelle vietäville jutuille on jo aika hyvin löytynyt paikat, mutta sitten on näitä muita. Yksi kassi lastenvaatetta lähdössä lasten yhdelle serkulle, toinen toiselle, yhdessä laatikossa ”annetaan facebookin jossain ryhmässä” -tavaraa… Sitten niitä erilaisia kasseja ja nyssäköitä kertyykin useampi, ja ne lojuvat jossain työhuoneen nurkassa näyttämässä rumalta. Osa lojuu pitkäänkin, esimerkiksi serkkuja nähdään harvakseltaan, kun välissä on monta sataa kilometriä.Tämä asia, siis järkevän paikan keksiminen lähdössä oleville tavaroille, on yksi mun to do -listan jutuista. Pitäisi varmaan raivata vaikka jostain kaapista reilun kokoinen hylly, tms. Olin jo kaavaillut sinne kodinhoitohuoneen kaappeihin tällaista paikkaa, mutta jotenkin ne kaapit tulivat riittävän täyteen ihan muusta
Tuo porttiteoria todellakin toimii. Sen huomaa mielestäni kaikissa huoneissa, mutta työhuoneessa erityisesti. Kun koko huone tuntuu olevan jo valmiiksi sotkussa, muutama pakettinaru lattialla ei paljoa enää häiritse. Tämän takia sellainen pieni jatkuva siivous tekee hyvää, sillä silloin ne poikkeussotkutkin pistävät silmään pahemmin. Meillä tuo tavaroiden virta edestakaisin on selvästi iso haaste. Esimerkiksi mökille menevää tavaraa on aina (vähintään puhdasta pyykkiä), mutta siellä käydään hyvin epäsäännöllisesti. Jossain niiden pitää sitten odottaa. Lastenvaatteiden kanssa sama juttu. Yritän päästä muiden tavaroista eroon mahdollisimman reippaasti, mutta käytännössä siihen kuluu aina aikaa. Minulla on suunnitteilla juuri työhuoneeseen sellainen hylly tai tila, jossa olisi näiden lähtevien paikka. Kyllä senkin aika vielä koittaa…
Minä mietin kanssa näitä kasseja. Miltei koko ajan on joku kassi tai kasapäin kasseja menossa jonnekin. Kun siivoaa kunnolla kaappeja, niin ongelmana on tuo tavaroiden kierrätys. Kaikki paikat eivät sijaitse lähellä ja tavaroita on pakko varastoida. Nytkin minulla on kirppislaatikko, hyväntekeväisyyteen menevä, yleensä kassillinen lasten vaatetta jollekin ystävälle, muutamia parempia nettimyyntiin. Omien lasten vaatteiden kierrätys vaatii myös hurjasti tilaa. Olen melko tarkkaan säästänyt kaiken, sillä joskus vanhimman vähälle käytölle jäänyt vaate on voinut olla seuraavan lemppari ja monet vaatteet tulevat käytettyä aivan loppuun, mikä on tietysti hyvä. Tämä ei lopu ikinä!!! Olisi ihaninta, että kun siivoaa, niin saisi kaikki tavarat sillä hetkellä myös pois. Tuollainen huone on toisaalta kätevä, kun oven saa kiinni ja sinne mahtuu paljon.
Lastenvaatteiden manageeraaminen on niin iso projekti, että sitä ei voi käsittää ellei ole itse kokeillut. Tai ainakaan, jos sen tekee juuri noin, kuten kerroit ja kuten moni sen varmasti tekee. Meillä on onneksi nyt yksi vauveli lähipiirissä, jolle voin luvan kanssa toimittaa kaiken, mikä pieneksi jää. Mutta osa palautuu takaisin, ja kaikkea ei voi muistoksi säästää, joten jossain vaiheessa on kirppisreissu vielä edessä. Joten eläydyn kirjoitukseesi täysin. Olen henkisesti varautunut siihen, että tämä lastenvaatehässäkkä loppuu sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Eli palataan asiaan joskus parinkymmenen vuoden päästä.
Teini siivosi huonettaan ja nyt ylimääräiset tavarat odottaa portaikossa ja eteisessä pois viemistä. Eteinen on muutenkin kaaoksessa. Aamulla ei tiedä onko pakkasta ja lunta vai sataako vettä. Kaikenlaista ulkovaatetta tarvii koko ajan ja pienessä eteisessä kaikki ylimääräinen on liikaa. On tosiaan totta, että sotku lisää sotkuisuutta. Koko koti on ollut jo pitkään sotkuinen ja tällaista minimalistiluonnetta se rassaa. Ei vaan ole ollut aikaa ja sen pienen ylimääräisen ajan käyttää mieluummin muuhun kuin siivoamiseen. Kutsuin allergisen ystäväni kylään viikonloppuna. Tarkoittaa sitä, että loppuviikosta on pakko siivota ja antaa koirankarvoille kyytiä.
Vieraissa on tosiaan sekin hyvä puoli, että usein tulee siivottua heitä ennen 🙂 Kun aika on tiukoilla, yritän keskittyä olennaiseen, eli siihen mikä näkyy ja on tiellä. Kaapit saavat odottaa parempaa aikaa. Sehän tässä työhuoneessakin on, että kun se ei näy, niin on päässyt pahempaan kuntoon. Nyt sitten vähitellen sitä puran.
Itse silitän kaiken sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta. Ja lähes kaikki vaatteeni samoin kuin miehen vaatteet ovat henkareissa vaatehuoneessa ja -kaapeissa. Silittäminen on ihanan rentouttavaa. Ei miesten kauluspaitaa oikein voi laittaa silittämättä päälle, ja kauluspaita ja pikkutakki/ puku on hänen päivittäinen työasunsa. Itsekin laitan silitetyn paitiksen tai t- paidan jakun tai neuleen kanssa töihin. Miehen puvun tai housujen prässäämisessä menee raja: sen hoitaa mies itse.
Minä silitän myös aika paljon, ja höyrytän lisäksi. Tosin tiettyjä hankalia vaatteita vien suosiolla pesulaan juuri siksi, että silitysjäljestä tulee parempi.