Arkijärki-podcast 8: Oman järjestyksen kyseenalaistaminen

Tässä podcastissa pohdin, miksi välillä säilytämme jotain hankalasti vain siksi, ettemme ole huomanneet kyseenalaistaa vanhoja ajatuksia. Puhun mm. sitä, miten Konmari on vaikuttanut vaatekaappiini sekä jääkaappiini. Mietin myös, mitä kaikkea hyvää on seurannut siitä, kun on joskus vahingossakin sijoitellut tavarat toisin kuin ennen. Vanhoja säilytystapoja kannattaa kyseenalaistaa ainakin silloin, kun tavarat eivät tunnu mahtuvan tai asettuvan luontevasti paikoilleen. 

18 asiaa vuonna 2018

Kuuntelin äskettäin Gretchen Rubinin podcastia, ja sain sieltä idean, jonka haluan heti jakaa. Mitä jos uuden vuoden lupausten sijasta miettisi 18 asiaa, jotka haluaa tehdä, joihin haluaa erityisesti panostaa tai joita haluaa kokeilla vuoden 2018 aikana? Alunperin kyse oli henkilökohtaisesta elämästä, mutta aloin heti miettiä, miten tätä voisi soveltaa omassa kodissa.

Koska idea on vasta pari tuntia vanha, lista on vasta alussa. Minusta tämä oli kuitenkin tosi kiva idea. Uuden vuoden lupaukset tuppaavat olemaan aika tavoitehakuisia, eivätkä välttämättä hirvittävän innostavia. Kuinka moni päättää heti vuoden alusta lähtien laihduttavansa x kiloa, alkavansa karkkilakkoon tai tipattomalle, aloittavansa liikunnan tai muuta vastaavaa? Tai raivaavansa kaikki komerot ja tyhjentävänsä vintin roinasta? Mutta nämä 18 asiaa voivat olla paljon muutakin. Esimerkiksi laihduttamisen sijasta voi päättää, että kokeilee vuoden aikana kolmea uutta liikuntalajia.

Arkijärjen kotona tämä voisi tarkoittaa vaikka jotain seuraavanlaista:

  • järjestän työhuoneen viihtyisäksi
  • päätän, että joka kerran kun kaupassa tekee mieli ostaa karkkia, ostankin kotiin kukkia
  • hankin uudet jouluvalot rikkinäisten tilalle
  • palautan kaikki lainaamani kirjat niiden oikeille omistajille
  • käyn historialliset paperiarkistot läpi ja poistan kaiken epäolennaisen
  • luovun esineistä, joista olen harkinnut luopuvani jo pitkään
  • aloitan ruokasuunnittelun
  • koostan pari kapselipuvustoa esim. juhlia ja rentoa kotoilua varten
  • kokeilen lelujen kierrätystä

Tuo ei ole vielä lopullinen versio, mutta jotain tällaista voisi noiden 18 asian joukossa olla. Listalle saisi lisätä kaikenlaisia asioita, sekä suuria että pieniä. Minua viehättää tässä se, että kaiken ei tarvitse olla sellaisia ”määräyksiä”, kuten että siivoa paikka X. Sen sijaan ajatuksena olisi keksiä sellaisia asioita, jotka tekevät asumisesta mukavampaa ja kodista viihtyisämmän. Ne voivat olla kertaluontoisia, tai sitten jatkuvia, isoja tai pieniä.

Mitä sanotte tällaisesta ideasta? Millaisia juttuja teidän listalle tulisi?

Omien (ja muidenkin) ohjeiden noudattamisesta

HUOMIO TÄRKEÄ ILMOITUS! Jos seuraat blogia bloggerin, feedlyn tai jonkun muun vastaavan sivuston kautta, tarkista oletko saanut uusimmat päivitykset! Vaikuttaa siltä, että taannoisen hakkeriepisodin jälkeen syötteet ovat menneet rikki, eikä uusia päivityksiä ilmaannu. Tällä hetkellä ainakin blogit.fi sekä bloglovin toimivat. Varmin tapa saada päivitykset on seurata Arkijärjen Instagram-tiliä tai facebook-sivuja, joista huolehdin henkilökohtaisesti. (Molemmissa myös sellaista materiaalia, jota blogista ei löydy.) Toinen vaihtoehto on tilata päivitykset suoraan sähköpostiisi, linkki löytyy tuosta oikeasta yläkulmasta. Olen pahoillani tästä häiriöstä!

Sitten varsinaiseen asiaan. Olen parhaillaan Caps Lookin kapselipukeutumisen verkkokurssilla. Ensimmäinen kapselipuvusto on jo koottu, ja tämän viikon tehtävänä on järjestää vaatesäilytys uuteen uskoon. Iinan ohjeet ovat hyvät ja kattavat, ja varsin erilaiset kuin miten vaatekaapit yleensä järjestetään. Ensimmäisenä tuli spontaani vastustus: ei pysty, en halua, ei mahdu! Koska olen kuitenkin sitoutunut antamaan kapselipuvustolle mahdollisuuden, luin ohjeet uudestaan ajatuksella läpi, ja hain tukea kurssin keskustelupalstalta.

Yksi ongelmakohta on tangolla roikkuvat vaatteet. Tanko on 120cm leveä, ja sieltä löytyykin vaikka mitä. Mekkoja, hameita, jakkuja, takkeja ja pari puseroa. Mielestäni niiden kaikkien paikka on juuri tuossa kaapissa. Mutta sitten aloin miettiä tarkemmin: onko tosiaan tarpeellista säilyttää vanhojentanssipukua samassa paikassa kuin kaikkia käyttövaatteitakin? Sen pukupussi vie runsaasti tilaa. Puvun voisi viedä myös vintille. Lopullinen niitti oli, kun Ilana Aalto ystävällisesti muistutti, että vanhojenpuvun paikka olisi oikeastaan muistolaatikossa, mikäli sitä ei aio käyttää eikä heittää pois.

IMG_2968

On se edelleen ihana!

Havahduin siihen, että niinhän minä itsekin sanoisin, jos joku kysyisi minulta neuvoa. Samalla huomasin, miten sokea sitä voi omille tavaroilleen olla. Mielestäni olen käyttänyt pukua ihan vastikään yksissä juhlissa. Tarkemmin ajatellen noista juhlista on kymmenisen vuotta aikaa. Että ei sittenkään ihan niin ”vastikään” kuin kuvittelin. Lisäksi tiedän, että nykyisin puku on minulle liian pieni, onhan se tehty noin 20 vuotta sitten. Jotenkin tuon vaatteen henkinen merkitys on kuitenkin ollut niin suuri, että on tuntunut luontevalta säilyttää sitä arkivaatteiden kanssa samassa kaapissa. Nyt aloin ensimmäistä kertaa miettiä, onko se enää perusteltua. Järki sanoo, että vintillehän se pitäisi viedä. Mutta samalla kuuntelen sisäisiä tunnepitoisia huudahduksia. Sellaisia, kuten esimerkiksi ”miten se pärjää siellä vintillä?!” Pelkään, että minulle tärkeä asu menee jotenkin pilalle vinttisäilytyksessä. Vaikka onhan siellä kausivaatteitakin, miksi tämä yksi mekko olisi erilainen? Mutta näköjään suhtaudun tähän vaatteeseen vähän niin kuin sillä olisi sielu (heippa vaan, Marie Kondo). Näin arvokkaan asun paikka on tietenkin kaapissa eikä vintillä. Tai niin olen siis näköjään aina ajatellut.

Kun tämä vanhojentanssipuku joutui tarkastelun kohteeksi, aloin katsella koko kaapin sisältöä uusin silmin. Tajusin, että säilytän siellä monia sellaisia vaatteita, joille ei juuri nyt ole oikeasti käyttöä. Kyse on joko väärän kokoisista (”melkein sopivista”) vaatteista, väärän kauden vaatteista tai sitten tällaisista historiallisista asuista, joille ei kuitenkaan ole tiedossa mitään erityistä käyttöä. Onko näiden kaikkien paikka tosiaan samassa kaapissa käyttövaatteiden kanssa? Ja jos ei, minne ne pitäisi sijoittaa? Tässä taitaa olla nyt perusteellisen inventaarion paikka. Kuuluuko sadetakki samaan kaappin iltapukujen kanssa?

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja itselläni näköjään välillä arkijärki kadoksissa. Jos olisin muistanut noudattaa omia ohjeitani, vaatekaapissani olisi enemmän tilaa. Jos sen lisäksi suostuisin noudattamaan vielä muidenkin asiantuntijoiden ohjeita, vaatesäilytyksen ongelmat saattaisivat peräti ratketa. Mutta muutosvastarintaa on sisäisesti havaittavissa, joten ei tämä ihan kädenkäänteessä käy. Iinan kurssi on kyllä onnistunut herättämään uusia ajatuksia, ja aivan varmasti vaatesäilytys tulee järjestäytymään uudestaan tämän viikon aikana. En vielä tiedä miten, mutta olen jo hyväksynyt sen asian, että tämänhetkinen järjestys ei ole optimaalisin mahdollinen.

Kertokaa nyt, että teilläkin on muinaisia muistovaatteita tilaa viemässä! Miten olette ratkaisseet esim. hääpuvun tms säilytyksen järkevästi?

Viikon vinkit: viemärit kuntoon, samoin vaatehuolto sekä sooda siivouksessa

Helpot ja järkevät ohjeet viemärin hoitamiseksi. Tässä ohjeessa ei kikkailla soodan ja etikan kanssa! (Kotiliesi)

Ilta Sanomissa oli mielenkiintoinen juttu suomalaisesta naisesta, joka on perustanut sivuston vaatteiden huollolle. Tämä on mielestäni tosi hauska ja hyödyllinen idea. On totta, että kaikenlaisia vaatteidenhoitovinkkejä on runsaasti jaossa, mutta ne ovat siellä täällä ympäri internettiä. Arkivé-sivustolta ohjeet löytyvät kootusti.

Sooda on ihmeaine, jolla voi putsailla kaikenlaista. Vaikka en oikein uskokaan sen voimaan viemärinavaajana, monessa muussa se toimii. Iltalehdestä löytyy pitkä lista ideoita soodan käytöstä siivouksessa.

Arkijärki-podcast ilmestyi torstaina, mutta linkkaan uusimman jakson tähän, sillä samassa postauksessa on pitkä lista linkkejä erilaisiin aineettomiin joululahjoihin. Itse podcastissa pohdin joululahja-asiaa eri puolilta, ja käyn läpi runsaasti erilaisia lahjaideoita, jotka eivät taatusti jää komeroiden nurkkiin pyörimään. Jos podcastit kiinnostavat, Arkijärki-podcastin voi tilata mm. iTunesista, tai kuunnella kaikki jaksot täällä blogissa. Podcast ilmestyy joka torstai, ja se kestää noin 15-20 minuuttia.

Visuaalisesti orientoituneet lukijat: Arkijärki löytyy myös Instagramista! Päivitän sinne myös sellaisia juttuja, joita ei täällä blogissa välttämättä näy. Eilen lisäsin ennen ja jälkeen -kuvat maustekaapin siivouksesta. Käykäähän kurkkaamassa ja seuraamassa!

Onko tämä ennen vai jälkeen? 😉 Instagramista löytyy vastaus.

Arkijärki-podcast 7: Arkijärjen joululahjavinkit

Tässä podcastissa kerron ensiksi omasta joululahjafilosofiastani joka kiteytyy kolmeen kohtaan: toiveiden kunnioittamiseen, elämysten suosimiseen ja ajan arvostukseen. Jaan podcastissa runsaasti ideoita ja vinkkejä erilaisista ”aineettomista” joululahjoista – siis sellaisista lahjoista, jotka eivät täytä kaappeja ja komeroita. Podcastin kesto on noin 19 minuuttia.

Mainitsen podcastissa monia nettisivuja, joiden kautta erilaisia aineettomia joululahjoja voi sekä ideoida että hankkia. Listaan tähän alle ne sekä  muitakin hyödyllisiä nettisivustoja aiheeseen liittyen:

Muista myös elokuvaliput, erilaiset lippupalvelut, kuten Tiketti, Lippu.fi jne., paikalliset uimahallit, kuntosalit ja urheiluhallit, lasten sisäleikkipaikat ja puuhamaat, kylpylät, Heureka, huvipuistot, eläintarhat ja -puistot, tapahtumat, festivaalit, messut, e-kirjat, digitaaliset musiikki-, elokuva- ja urheilupalvelut, lehtitilaukset, äänikirjat…

Myös omaa aikaa ja taitoja voi antaa lahjaksi: lastenhoitoapua, seuraa, siivousapua, kuljetusapua, piknikkejä ja retkiä, yhteistä tekemistä kuten leipomista, käsitöitä jne., pihatöitä, hemmottelua, ääneen lukemista taikka ihan mitä tahansa, missä itsellä on sellaista taitoa, josta toinen ilahtuisi.

Itsenäisyyspäivä kuuluu jouluun

Kuukausi sitten päivittelin, miten erilaisista asioista joulustressi voikaan eri maissa syntyä. Kuunneltuani lisää amerikkalaisia podcasteja aiheesta, haluan jakaa parhaat palat kanssanne. Esimerkiksi: tiesittekö, että on olemassa firmoja, jotka tulevat laittamaan talon jouluvalot puolestanne? Firma myös purkaa ja pakkaa valot joulun jälkeen. On kuulemma kallista, mutta täysin rahan arvoista!

Ihmettelin myös, että miten joulukoristeiden laittamiseen voi mennä niin hirveästi aikaa. Mitä ihmettä sinne kotiin viritellään, ettei siitä selviäisi alle kahden tunnin? No, nyt tuli siihenkin lisävalaistusta. Tämä aiheesta valittanut ihminen nimittäin rakentaa kotiinsa kolme joulukuusta joka vuosi. Kyse on muovikuusista, joten ne täytyy ensin rakentaa ja pystyttää, ja sitten lisätä koristeet. Suurin kuusista on liki kolme metriä korkea. Joka kuusessa on eri koristeet, joilla on oma tarinansa. Kuusien lisäksi rakennetaan vielä pari seimikuvaelmaa ja laitetaan jotain muita koristeita. Aloin kuvauksen perusteella ymmärtää, miksi tämäkin perheenäiti hyppi riemusta, kun sai kaiken pystyyn alle neljän tunnin.

Jos kaiken on oltava noin suurellista, niin saahan siihen aikaa menemään ja varmasti stressinkin kehitettyä. Kuulostaa myös siltä, että joulukoristelu tuntuu olevan erityisesti äitien harteilla. Miehet ja lapset odottavat, että koti on kuin joulun ihmemaa heti kiitospäivästä lähtien, mutta eivät viitsi osallistua rakentamiseen. Olen erittäin tyytyväinen, että meille riittää pari valaistua tähteä ikkunassa, hieman ledivaloja parvekkeella sekä yksi ainokainen kuusi keskellä olohuonetta. Kuusta lukuunottamatta nämä kaikki on jo haettu vintiltä alas, enää olisi asentaminen vuorossa. Ehkäpä otan kellosta aikaa, ja katson kauanko menee 🙂

Kirjoitan tätä Itsenäisyyspäivän aamuna, ja samalla tulin ajatelleeksi, että suomalaiset itsenäisyyspäivän perinteet liittyvät samalla jouluun – uniikkia tämäkin. Linnan juhlien tv-konseptia on turha yrittää selittää vierasmaalaiselle. Toisaalta se on älyttömyydessään niin hieno, että toivon ettei sitä koskaan muuteta. Tekeehän se ihmiselle hyvää istuutua kerrankin sellaisen ohjelman eteen, jossa ei tapahdu mitään, jossa ei kiirehditä eikä hötkyillä, jossa ei ole odotettavissa yllättäviä käänteitä, ja josta kaikki tietävät etukäteen mitä tulee tapahtumaan jokaisella hetkellä. (Itse tosin lopetan siinä vaiheessa kun kättely on ohi. Ne haastattelut ovat yleensä niin teennäisiä, etten oikein kestä katsoa niitä.)

Kello kuudelta minäkin sytytän kaksi kynttilää, otan poropaistin uunista ja alan toisella silmällä vilkuilla, millaisissa asuissa valtakunnan ansioituneimmat henkilöt kättelevät presidenttiparia. Voi olla, että tänä vuonna käymme iltakävelyllä ihailemassa juhlaliputusta ja sinivalkoisiksi valaistuja rakennuksia. Koska eihän joulu ole joulu ilman näitä traditioita.

Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle ja kaikille suomalaisille!

Lumene, miksi pakkauksessa on kolmasosa ilmaa?

Ymmärtävätköhän yritykset, miten tärkeä arvo ekologisuus kuluttajille nykyisin on? Törmään aika usein etenkin kosmetiikan osalta sellaiseen ristiriitaan, että tuotteen sisältöä markkinoidaan luonnonmukaisena, mutta sitten pakkaussuunnittelu osoittaa, että sen kummempia ekoarvoja ei yritykseltä löydykään. Viime vuonna törmäsin tähän hiustuotteiden osalta. Tällä kertaa kyseessä on kotimainen Lumene.

Otin eilen käyttöön Lumenen kosmetiikkaa, ja katsokaa tätä pakkausta:

Miksi tässä pakkauksessa on kolmasosa tyhjää? En oikein ymmärrä tällaista. Tuote ei suinkaan ole niin pieni, etteikö tarvittavia tietoja olisi saanut mahtumaan ilman tätä tarpeetonta tyhjää tilaa. Haluan suosia suomalaisia tuotteita, ja tuotteen laatukin periaatteessa miellyttää, mutta tällainen pakkaaminen antaa minulle sellaisen viestin, ettei yritystä kiinnosta ekologisuus, vaikka tuotteiden yhteydessä luonnollisuudesta puhutaankin paljon. Esimerkiksi vaikka rakastaisin tätä tuotetta, en aio ostaa sitä jatkossa, ellei tuo pakkaus muutu järkevämmäksi, sillä niin paljon tämmöinen tuhlailu minua rassaa. Eikä tämä ole mikään uhkaus, vaan ainoastaan kuluttajan tapa kertoa yritykselle, että kokemus ei ollut kaikin puolin onnistunut.

Minusta tuntuu, että yrityksiltä on jotenkin mennyt ohi se seikka, että usein ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita käyttämiensä tuotteiden sisällöstä, luonnonmukaisuudesta ja esimerkiksi tarpeettomien kemikaalien välttämisestä, ovat kiinnostuneita myös muusta ekologisuudesta. Siihen kuuluu esimerkiksi se, että tuotteet valmistetaan mahdollisimman kestävästi ja saasteettomasti, ja että pakkaukset ovat sellaisia, ettei niiden mukana kuljeteta ilmaa mantereelta toiselle. Ajatelkaa nyt, jos sama määrä pahvia käytettäisiin järkevästi, siihen saataisiin pakattua kahden sijasta kolme purnukkaa. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhteen rekkaan mahtuisi 2000 tuotteen sijasta 3000 tuotetta. Ylipäänsä tuo pahviin pakkaaminen on minusta turhaa (pahvin päällä olevasta muovikääreestä puhumattakaan!), mutta turhaudun todella, kun havaitsen että sisällä on kolmasosa tyhjää.

Jos joku lumenelainen tätä tekstiä lukee, olisin kiitollinen jos tätä asiaa otettaisiin jatkossa paremmin huomioon. Tai jos tämä teksti sattuu siellä Lumenella jonkun silmiin, niin olisi kiva kuulla, miksi pakkaus on tällaiseksi suunniteltu. En usko, että olen ainoa kuluttaja, joka odottaa tuotteiltaan myös tarkoituksenmukaista pakkausta, ei vain sisältöä. Instagramissa jo linkitin Lumenen tähän samaan kuvaan, ja kyselin syitä tälle. Toistaiseksi vastausta ei ole kuulunut.

Hermostuuko joku muu pakkausten hukkatilasta? Kommenttiosastolla saa myös ilmiantaa muita vastaavia tapauksia!

Juhlien jälkeen

Tämä postaus on suoraa jatkoa viimeisimmälle podcastille, jossa puhuin juhlien valmisteluista. Sain tähän myös innostusta toisesta podcastista jota juuri kuuntelin. Siinä A Slob Comes Clean -blogin Dana puhuu vähän samasta aiheesta, nimittäin siitä, miten kodin saisi pidettyä siistinä sen jälkeen, kun se on ensin juhlia varten siivottu. Danalla oli jälleen kerran mielenkiintoinen oivallus. Ne ihmiset, joiden koti yleensäkin on ihan ok, siivoavat kotiaan etenkin juhlien jälkeen, kun taas hänen kaltaisensa ”homssantuut” stressaavat siitä, että koti olisi esittelykunnossa vieraiden saapuessa, ja juhlien jälkeen näyttää joka tapauksessa niin hyvältä, ettei siivoaminen tule mieleenkään.

En ole asiaa tullut aiemmin ajatelleeksi, mutta tietenkin juhlien jälkeen siivoaminen kuuluu olennaisesti asiaan. Juhlat ovat eräänlainen poikkeustila arjen keskellä, ja jos mielii palata hyvin rullaavaan tavalliseen elämään, juhlien jälkihoito on yhtä tärkeää kuin valmistelutkin. Mitä juhlien jälkeen siis tapahtuu?

Yhdestä asiasta olen Danan kanssa täsmälleen samaa mieltä: hoida tiskit. Jos kyseessä on illallinen tai muu juhla, jossa syödään, pyrin pitämään tiskikoneen käynnissä jatkuvasti. Eli siinä vaiheessa kun istutaan pöytään syömään, kone on täytetty ruoan valmistukseen käytetyillä astioilla, jotka peseytyvät illallisen aikana. Kun noustaan pöydästä, tyhjennän koneen ja täytän sen lautasilla ja aterimilla. Yleensä kaikki ei kuitenkaan mahdu tässä vaiheessa koneeseen, jolloin astioita jää vielä ainakin yhtä koneellista varten. Jos suinkin jaksan, tyhjennän ja täytän tiskikoneen vielä illalla viimeisenä vieraiden lähdettyä. Jos en jaksa, niin aamu alkaa sitten tällä toimenpiteellä. Myös käsitiski kannattaa hoitaa heti aamusta pois, koska kun tiskit on tehty, koko keittiö näyttää luultavasti jo aivan siedettävältä.

Sitten on aika tehdä roskakierros. Muovipussi käteen, ja huone kerrallaan kerätään kaikki mahdolliset roskat pois. Karkkipaperit, servietit, lahjakääreet, pullojen korkit, kertakäyttöastiat… mitä ikinä vastaan tulee. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän myös roskia, etenkin jos on käytetty kertakäyttöastioita tai annettu lahjoja. Sen jälkeen viedään roskat ulos sekä myös biojätteet, jos on valmistettu ruokaa. Roskien ja tiskien jälkeen palautetaan vielä huonekalut oikeille paikoilleen, ja sen jälkeen koti alkaakin jo näyttää siltä miltä normaalistikin.

Sitten on vielä yksi vaihe, joka on ainakin omasta mielestäni se kaikista tylsin. Nimittäin viritysten purkaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos on sattunut paniikkipäissään tunkemaan epämääräisiä tavaroita epämääräisiin piiloihin jotteivät vieraat törmäisi niihin, juhlien jälkeen nämä viritelmät kannattaisi purkaa. Meillä tuollainen tyypillinen piilo on työhuone, koska sinne ei kukaan vahingossa eksy ja oven saa kiinni. Sinne on siis todella kätevää viskoa mitä tahansa pois silmistä, isoja tai pienempiä esineitä. Olen myös saattanut tunkea puolipitoisi vaatteita äkkiä vaatekaappiin pois silmistä, ja syyllistynyt muihinkin pikapiiloihin, kun on tullut kauhea kiire ennen juhlia.

Olen myös kantapään kautta oppinut, että jos tilannetta ei palauta kuntoon pian juhlien jälkeen, näistä piiloista tulee ns. uusi normaali. Tästä syystä työhuone onkin niin usein karmaisevassa sotkussa. Sotku taas tunnetusti kerää lisää sotkua ympärilleen, joten jos vaatekaapissa on pusero pinon päällä mytyssä, niin ei sen päälle tule viikattua mitään, vaan mytättyä se seuraavakin. Ellei siis ota sitä ensimmäistä myttyä ensin pois laita kunnolla takaisin. Näiden viritelmien purkaminen on nähdäkseni työlästä erityisesti siksi, että silloin joutuu tekemään sellaisen työn, jota oli joka tapauksessa lykännyt jo aiemmin. Jos kaikki olisi aina omilla paikoillaan, niin eihän sille tunkemiselle olisi mitään syytä… Mutta voin iloisesti tunnustaa, että aina ei ainakaan meillä siihen pystytä.

Juhlien viimeistely on vähän tylsää hommaa, mutta siitä yksi etu: jos siivouksen hoitaa heti ensimmäisessä tilaisuudessa alta pois, saa nauttia tosi siististä kodista vielä juhlien jälkeenkin. Mitä te teette juhlien jälkeen?

Arkijärki-podcast 6: Takaperinlaskemisen taito

Tässä podcastissa juttelen juhlien järjestämisestä. Juhlien valmistelut ovat tärkeitä, mutta valmistelutkin kannattaa suunnitella etukäteen. Kerron podcastissa, miten itse ”lasken takaperin” niin, että osaan varata valmisteluihin tarpeeksi aikaa, jolloin juhlat pääsevät alkamaan juuri silloin kun on tarkoituskin. Välillä tämäkään ei auta, ja vieraat kolkuttelevat jo ovella vaikka itsellä onkin vielä jotain tekemättä… sitä tunnetta inhoan, joten yritän aina tehdä mahdollisimman paljon niin ajoissa, kuin mahdollista. Tässä jaksossa siis vinkkejä siitä, kuinka välttää liiallisen optimismin sen suhteen, paljonko mikäkin vie aikaa, ja kuinka saada kaikki valmiiksi ajoissa.