Avainsana-arkisto: lahjat

Joulukuun vaateostot ja -lahjat

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tästä tulee lyhyt postaus. En ostanut joulukuussa vaatteita. Tosin tätä kuukautta on vielä muutama päivä jäljellä, mutta uskallan olla varma, etten lähde shoppailemaan enää ennen uutta vuotta.

Sain kuitenkin vaatteita joululahjaksi. Ensinnäkin upeat käsinkudotut villasukat ja sitten toiset tavalliset nilkkasukat. Sitten sain kengät, joita olin toivonut. Sain muutama vuosi sitten lahjaksi maailman mukavimmat, villasta tehdyt ”lenkkarit”, joita olen pitänyt niin paljon, että ne ovat kirjaimellisesti kuluneet puhki. Olin toivonut uusia samanlaisia, ja sainkin mitä toivoin. Näille uusille kengille uskallan luvata satoja ja satoja käyttökertoja. Pidän näitä ympäri vuoden, ainoastaan kaatosateella laitan jalkaan jotain muuta.

Sukkien ja kenkien lisäksi sain kaksi käsittämättömän hienoa kimonoa. Toinen on varsinainen kimono, toinen taas ohuempaa puuvillaa, eli ilmeisesti yukata olisi oikea termi sille. Olin toivonut yukataa, sillä en omistanut aamutakkia ollenkaan. Olen vuosia käyttänyt aamutakkina paksua kylpytakkia, mutta olin toivonut jotain vähän kevyempää ja mukavampaa vaihtoehtoa. Puoliso oli kuunnellut tarkasti ja tilannut kimonot Japanista asti. Japanilainen kulttuuri ja estetiikka on aina kiehtonut minua, joten  lahja oli todella onnistunut. Aion joululomalla istua kimonossani, siemailla teetä ja lukea myös lahjaksi saamaani Minna Eväsojan Teetaide ja runous -kirjaa, joka kertoo japanilaisesta wabi sabi -estetiikasta.

Suomalaista ja japanilaista perinnepukeutumista sulassa sovussa!

Joulu järjestykseen: Lahjat

Julkaistu , kirjoittanut
4

Millainen on hyvä joululahja? Minusta parhaat lahjat on ajatuksella hankittuja. Sellaisia, joista saaja ilahtuu. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta oikeastaan nykyisin ajattelen niin, että mitään ”pakkolahjoja” en halua edes antaa. Koska tämä lahja-asia on pohdituttanut monesti ennenkin, linkkaan tähän arkijarki.netin parhaat lahjavinkit.

Ensinnäkin: Uudet joululahjasäännöt. Kannatta klikata tuonne alkuperäiseen tekstiin, josta löytyy tarkemmat perustelut, mutta lyhykäisyydessään säännöt ovat nämä:

  1. Kunnioita saajan toiveita lahjattomuudesta
  2. Kunnioita myös lahjatoiveita, mutta harkintaa käyttäen
  3. Velvollisuuslahjojen kannattaa olla katoavaa sorttia
  4. Aika on arvokkaampaa kuin tavara
  5. Jos erityisiä toiveita ei ole, kannattaa välttää tavaroita

Lyhyesti sanottuna annan nykyisin aina jos mahdollista yhteistä aikaa ja/tai elämyksiä. Kukat, syötävät ja juotavat toimivat myös, mutta jälkimmäisten kanssa on kohteliasta ottaa huomioon mahdolliset allergiat tai muut dieetit. Minusta on myös mukavaa noudattaa lahjatoiveita. Silloin tiedän, että lahja on toivottu. Toisaalta tietenkään ei pidä noudattaa mitään omasta mielestä hölmöä toivetta. Jos toive on omien arvojen vastainen, liian kallis tai jotenkin muuten huono idea, niin ei sellaista tietenkään pidä hankkia.

Kirjoitin myös aineettomista joululahjoista jo pari vuotta sitten. Tavarataitojen hengessä pyrin siihen, etten ainakaan itse syyllistyisi siihen, että minun takiani jonkun kodissa roinamäärä vain kasvaa. Esimerkkejä aineettomista lahjoista on mm. elokuvaliput, lahjakortit, pääsyliput erilaisiin tapahtumiin, museokortti, sekä erilaiset liikunta-, ruoka- tai kulttuurielämykset. Yhtä hyvin voi lahjoittaa lastenhoitoa, siivousta, taitoja tai seuraa. Nämä ovat sitäpaitsi kaikki ilmaisia, kun itse tekee. Ja jos ei keksi mitään muuta, aina voi panostaa maailman rauhaan hankkimalla kehitysmaiden tytöille koulutusta.

Kierrätyslahja

Tavaralahja, jota todella arvostan. Katsokaa tuota laatua ja käsityötä! Nämä olivat valmiiksi vanhoja, kun sain ne.

 

Toisaalta niitä perinteisiäkin lahjoja voi antaa, etenkin jos lahja on ajatuksella valittu. Itse ilahdun aina kirjoista, ja olen monena vuonna saanut äidiltäni uskomattomia kirppislöytöjä, kuten laadukkaita, käyttämättömiä pellavaliinoja. Isovanhemmat voivat hyvin arvostaa kuvia lapsenlapsista, ja ihanimpia ovat tietysti ne lasten itse tekemät lahjat, olivatpa ne mitä tahansa. Kaiken kaikkiaan ajattelen niin, että ajatus on kuitenkin se tärkein. Se, että lahjan antaja on ajatellut minua lämpimästi lahjaa valitessaan ilahduttaa eniten, olipa lahja mikä tahansa.

Tänään menen selvittämään paria lahja-asiaa kaupungille, ja uskoisin että saan tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla kaikki lahjat hankittua. Meillä on muuten sellainen tapa, että kun lahjat on paketoitu, niitä ei piiloteta minnekään. Sen sijaan olohuoneeseen ilmestyy lahjakori, jonne kaikki paketit laitetaan odottamaan. Perheen nuoriso saa vapaasti käydä sisältöä ihailemassa, mutta koskea ei saa. Minusta tämä on huomattavasti kätevämpää, kuin lahjojen mahdoton piilottelu. Kenellekään ei tule kiusausta lähteä penkomaan kaappeja, eikä mikään lahja vahingossa unohdu jonnekin hyvään kätköön villapaitapinojen taakse, mistä sen hyvällä tuurilla löytää juhannuksen jälkeen. Sitten kun kuusi tulee, lahjakori nostetaan sen alle.

Joko teillä on lahjalistat valmiina?

Viikon vinkit ja kasvisruoat

Julkaistu , kirjoittanut
2

Marraskuusta huolimatta olen jatkanut lihattomalla linjalla. Olen vain vaihtanut instagramissa #lihatonlokakuu hashtagiin #lihatonjokakuu. Sinne kuvaan arkisia kasvisruokiani, joten jos tumpelon kasvissyöjän tavalliset arkiruoat kiinnostavat, klikkaa itsesi seuraajaksi. Tällä viikolla tein lukijoiden suosituksesta kikhernepastaa, joskin muokkasin reseptiä omaan makuuni, mutta tykkäsin lopputuloksesta kovasti. Aurinkokuivattu tomaatti ja kikherneet sopivat hyvin yhteen. Sitten tein edelleen blogista saadun idean mukaan kasvispizzaa. Laitoin siihen mifua, mikä upposi lapsiin täysin. He luulivat syövänsä jauhelihaa. Tällä viikolla on myös syöty yhdet porkkanaletut, tein uudestaan niitä tofupuikkoja sekä itse söin yhden ravintolalounaan. Eilen puoliso hemmotteli ranskalaisella sipulikeitolla.

Minusta alkaa tuntua, että tämä kasvishomma alkaa vähitellen sujua. Arki sujuu kohtuullisesti. Mutta yhtenä päivänä ostin lapsille nakkeja, kun tyypit olivat tosi nälkäisiä, eikä itselläni ollut energiaa kehittää mitään järkevämpää. Itse söin kikhernepastan jämiä. Lapset olivat riemuissaan, ja minä pääsin erittäin helpolla. Tällaista tämä on, aina ei jaksa eikä onnistu. Mutta 4/5 arkipäivästä koko perhe söi kasvisruokaa! Muutos entiseen on valtava.

Viikon vinkeissä tänään ensimmäiseksi erikoinen uutinen japanilaisen taitoluistelijan saamista lahjoista. Kotimaassaan huikean suosittu Yuzuru Hanuy saa aina kilpaillessaan uskomattoman määrän lahjoja – pääasiassa Nalle Puh -pehmoleluja. Tässä artikkelissa kuvaillaan saatujen lahjojen määrää (mikä on valtava), ja mitä niille sitten tapahtuu. Tämä on kyllä ihmeellinen ilmiö. Itse tähti ei näitä lahoja säilytä, eikä hän voisikaan, niin hirveä määrä niitä joka näytöksen jälkeen kertyy. Yleensä ne viedään hyväntekeväisyyteen, mikä onkin tosi kiva juttu. Erikoinen ilmiö joka tapauksessa! (Ilta-Sanomat)

Ei ole aavistustakaan toimiiko tämä vinkkki, mutta mikäli suihkupää alkaa kalkkeutua, tätä etikkavinkkiä voi ainakin kokeilla. Sikäli vinkki kuulostaa uskottavalta, että etikka on hapanta, ja hapan irrottaa kalkkia. (Ilta-Sanomat)

Halloweenin hengessä Kodin Kuvalehti listaa kodin kammottavimmat paikat, ainakin epämääräisen lian kertymisen näkökulmasta. Milloin viimeksi tarkistit, miltä näyttää suihkuverhon alareuna, lattiakaivosta puhumattakaan… Tämä oli mielestäni oikein hauska 🙂

 

Arkijärki-podcast 7: Arkijärjen joululahjavinkit

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tässä podcastissa kerron ensiksi omasta joululahjafilosofiastani joka kiteytyy kolmeen kohtaan: toiveiden kunnioittamiseen, elämysten suosimiseen ja ajan arvostukseen. Jaan podcastissa runsaasti ideoita ja vinkkejä erilaisista ”aineettomista” joululahjoista – siis sellaisista lahjoista, jotka eivät täytä kaappeja ja komeroita. Podcastin kesto on noin 19 minuuttia.

Mainitsen podcastissa monia nettisivuja, joiden kautta erilaisia aineettomia joululahjoja voi sekä ideoida että hankkia. Listaan tähän alle ne sekä  muitakin hyödyllisiä nettisivustoja aiheeseen liittyen:

Muista myös elokuvaliput, erilaiset lippupalvelut, kuten Tiketti, Lippu.fi jne., paikalliset uimahallit, kuntosalit ja urheiluhallit, lasten sisäleikkipaikat ja puuhamaat, kylpylät, Heureka, huvipuistot, eläintarhat ja -puistot, tapahtumat, festivaalit, messut, e-kirjat, digitaaliset musiikki-, elokuva- ja urheilupalvelut, lehtitilaukset, äänikirjat…

Myös omaa aikaa ja taitoja voi antaa lahjaksi: lastenhoitoapua, seuraa, siivousapua, kuljetusapua, piknikkejä ja retkiä, yhteistä tekemistä kuten leipomista, käsitöitä jne., pihatöitä, hemmottelua, ääneen lukemista taikka ihan mitä tahansa, missä itsellä on sellaista taitoa, josta toinen ilahtuisi.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Voiko lahjan antaa takaisin?

Julkaistu , kirjoittanut
6

Lahjat ovat hankalimpia tavaroita, kun pitäisi poistaa jotain. Lahjaksi saatu tavara ei nimittäin ole pelkkä tavara. Se on myös esimerkiksi osoitus ystävyydestä tai sukulaisuudesta. Se voi symboloida niin kiitollisuutta kuin katumustakin. Lahja kertoo aina paljon myös antajasta: aidosta halusta ilahduttaa, velvollisuuden tunteesta saajaa kohtaan tai jopa halusta vaikuttaa saajan elämään. Sitten kun käy kotiaan läpi ja haluaa raivata tarpeetonta pois, lahjaksi saadut tavarat aiheuttavat ongelmia.

Helposti tulee huono omatunto, jos haluaisi heittää lahjan pois. Se tunne tulee, vaikkei asiaa sen kummemmin edes pysähtyisi ajattelemaan – lahjojen poistaminen nyt vain ylipäätään tuntuu hirveän tylyltä ja kiittämättömältä. Sen lisäksi alkaa pohtia, mitä antajakin sanoisi, jos tietäisi, loukkaantuisi varmaan. Ja tuntuuhan se itsestäkin ikävältä, jos huolella valittua lahjaa kohdellaan piittaamattomasti.

Törmäsin äskettäin keskusteluun, jossa joku oli heittänyt lahjan roskiin, ja antaja oli sen kuultuaan loukkaantunut ja moittinut saajaa siitä, ettei ollut antanut lahjaa takaisin. Lahjan antaja olisi ottanut antamansa tavaran mieluummin takaisin itselleen, kuin kuullut sen joutuneen roskikseen. Tästä seurasi keskustelua siitä, pitäisikö kaikkia lahjoja tarjota aina takaisin antajalle, ennen kuin ne poistaa kotoaan? Vai kuuluuko se antajalle ylipäätään millään tavalla, mitä lahjalle sitten tapahtuu, kun saaja on sen ottanut vastaan?

Aloin tätä pohdiskella, ja ymmärrän kaikkia osapuolia. Kun raivaa kodistaan tarpeetonta – etenkin silloin kun haluaa eroon isosta määrästä tavaraa – ihan jokaisen kipon ja kupin kanssa ei voi pysähtyä. Ei vaan voi! Raivaaminen halvaantuu niille sijoilleen, jos jokaisen esineen kohdalla pitäisi käydä läpi myös antajan tunteet. Samoin olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että siinä missä lahjahevosen suuhun ei ole katsomista, ei myöskään antajalla ole enää oikeuksia tavaraan sen jälkeen, kun se on vaihtanut omistajaa.

Toisaalta ajattelen kuitenkin niin, että vaikka poistaisi kodistaan lahjaksi saatuja tavaroita, sen voi tehdä hienotunteisesti ja antajaa kunnioittaen. Ei ole tarpeen mainostaa asiaa, eikä esimerkiksi kannata lisätä esinettä sellaiselle foorumille myyntiin, jossa myös antaja on jäsenenä. En myöskään oikein ymmärrä sitä, että jos paketista paljastuu jotain epämieluisaa, sanotaan heti että onpas kamala, pidä itse tuommoinen.

Sen sijaan siinä, että antajalta tiedustelee haluaisiko hän lahjan takaisin, on itua. Minusta pointti on siinä, että niin tehdään vasta siinä vaiheessa, kun lahja on muuttunut omassa kodissa tarpeettomaksi. Tämänkin voi tehdä niin, ettei se kuulosta antajasta ikävältä. Voi esimerkiksi kertoa, ettei tavaralle ole enää meillä käyttöä eikä oikein tilaa, joten on siksi ajatellut kierrättää esineen. Mutta olisiko antajalla itsellään sille käyttöä? Jos on, niin antaisin sen mielelläni, koska on kiva tietää, että esine tulee hyvään käyttöön. Olennaista on esittää asia niin, että alkuperäiselle antajalle ei tule sellaista oloa, että joko häntä tai hänen antamaansa lahjaa ei arvostettaisi.

Tällainen palauttaminen toimii parhaiten esimerkiksi lasten tavaroiden suhteen, koska ne tosiaan jäävät ajan myötä pieniksi ja tarpeettomiksi. Olen esimerkiksi itse antanut takaisin vaatteita ja joitain tarvikkeita, joita lapset ovat saaneet lahjaksi. Siinä vaiheessa kun omat ovat kasvaneet niistä ohi, on antajalla itsellään voinut olla sopivan ikäistä jälkikasvua käyttämään samoja tavaroita. Kukaan ei ole loukkaantunut, itse olen saanut tarpeettomat tavarat hyvin kierrätettyä eteenpäin ja alkuperäiselle antajalle tulee hyvä mieli, kun oma lahja ei joudu hukkaan.

Samoin tekisin näin myös silloin, kun kyse on jonkinlaisesta perintötavarasta. Mummolan ryijyillä tai pitsiliinoilla ei ehkä ole juuri omassa kodissa käyttöä, mutta joku muu sukulainen saattaa arvostaa niitä paljonkin. Tiedättehän tilanteen, missä yksi sukulainen on laittanut menemään jonkun vanhan tavaran, ja sitten joku toinen sukulainen hermostuu, koska olisi mieluusti pelastanut kapineen omaan kotiinsa. Tässä tilanteessa kannattaa kuitenkin muistaa, että kenelläkään ei ole oikeutta määrätä toista ihmistä säilyttämään mitään omasta puolestaan. Jos kukaan muukaan ei halua säilyttää perintövaasia, sen saa vapaasti viedä kirpputorille.

Lahjan voi siis mielestäni palauttaa takaisin, tietyissä tilanteissa, ja antajaa kunnioittaen. Mitä mieltä te olette?

Aineettomista joululahjoista

Julkaistu , kirjoittanut
10

Kirjoitin pari vuotta sitten uudet joululahjasäännöt, ja olen edelleen sitä mieltä, että niitä noudattamalla ei voi mennä pahasti pieleen. Meinasin tehdä postauksen aineettomista joululahjoista, mutta HSY:n lahjavinkit ovat niin kattavia, että on turha ruveta listaamaan kaikkia niitä tänne uudestaan. Alla kuitenkin muutamia yleisiä ajatuksia aineettomiin joululahjoihin liittyen.

Yleisesti ottaen tykkään aineettomista lahjoista kovasti. Niitähän on monenlaisia. Erilaiset elämykset ovat hyviä lahjoja. Voi antaa pääsylippuja eri tapahtumiin tai paikkoihin. Esimerkiksi Museokortti on mielestäni aivan loistava idea! Lapsille tai nuorille on myös sopivia kohteita. Tykkään esimerkiksi kiipeilypuistoista, mutta moni lapsi innostuu myös konsertista tai teatterista. Lahjaksi voi antaa myös esimerkiksi 10 kerran kortteja kuntosalille, uimahalliin tai muuhun harrastukseen.

Hyväntekeväisyyslahjat sopivat mielestäni parhaiten sellaisille ihmisille, joita haluaa muistaa mutta joilla on jo kaikkea. Olen itse antanut kaikenlaista puista koulupukuihin. Tässä yhteydessä on ehkä parasta, jos tuntee lahjan saajan hyvin, jotta tietää hänenkin arvostavan tällaista. Olen kuullut, että kaikkia vuohet ja lehmät jossakin kehitysmaassa eivät miellytä, mutta jos taas saaja arvostaa hyväntekeväisyyttä, nämä ovat oivallisia vaihtoehtoja.

Sanoma- ja aikakauslehdet eivät varsinaisesti ole aineettomia, mutta lasken ne kuitenkin mukaan, sillä useimmiten ne heitetään jossain vaiheessa paperikeräykseen. Samoin erilaiset nettipalvelut, kuten musiikki- tai elokuvatilaukset ovat mielestäni kivoja. Näissä kaikissa on sekin hyvä puoli, että niistä riittää iloa koko vuodeksi.

Lahjakortit ovat kelpo vaihtoehto silloin, kun saajan makua ei tunne kovin hyvin. Olen itse antanut niitä lähipiirin teineille, joiden makua ja mieltymyksiä on mahdotonta arvata. Samoin olen joskus muistanut lahjakortilla esimerkiksi meidän siivoojaa. En tiedä millainen tyyli hänellä on kotona, tai millaisista herkuista hän pitää, joten lahjakortti on turvallinen vaihtoehto.

Olen aiemmin suositellut syötäviä ja juotavia, mutta viime aikoina olen tullut varovaisemmaksi niiden suhteen. Ihmisillä on nykyisin niin paljon allergioita, ruokayliherkkyyksiä ja muuten vaan syömiseen liittyviä rajoituksia, että sopivan lahjan löytäminen voi olla vaikeaa. Uskallan kyllä edelleen antaa näitä lähipiirissäni, jossa tiedän mistä vastaanottaja pitää.

Lopuksi sanoisin, että tällaisten lahjojen etuna on joustavuus. Hintahaitari on laaja: omaa aikaa voi antaa ilmaiseksi, vaikkapa lastenhoidon tai muun ”lahjakortin” muodossa. Jos taas haluaa oikein panostaa, voi rauhassa hankkia vaikka oopperaliput ensi-iltaan. Pidän myös siitä, että aineettomiin lahjoihin liittyy yleensä yhdessäoloa. Niistä tulee parhaimmillaan yhteisiä muistoja.

Mitkä ovat teidän parhaat vinkit aineettomille lahjoille?

Viikon ainoa vinkki: tavarat, elämykset ja ekologisuus

Julkaistu , kirjoittanut
8

Laitan tällä viikolla poikkeuksellisesti vain yhden linkin. Sen sisältö on kuitenkin niin kiinnostava, että se vastaa hyvin kolmea iltapäivälehtien hömppäraivauslistaa.

Kun puhutaan tavarasta ja omistamisesta, puhutaan usein myös siitä, miten epäekologista on haalia aina vaan lisää tavaraa tai ostaa uutta. Samassa yhteydessä usein ajatellaan, että elämykset ovat parempia kuin tavara, myös siksi, että ne eivät kuluta luonnonvaroja samalla tavalla kuin tavaroiden valmistaminen. Mutta tiedättekö mitä – asia ei ole niin yksinkertainen. Tässä erittäin kiinnostavassa artikkelissa kestävän kehityksen tutkija Riikka Kyrö avaa elämysten ekologista kuormaa. Artikkelin pääviesti lienee se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yksinkertaisia vastauksia ei ole olemassa. Elämys ei läheskään aina ole ekologinen vaihtoehto, mutta toisaalta kertakäyttömukikaan ei välttämättä ole maailman tuho.

Ekologisuus ja ympäristöystävällisyys ovat todella hyviä tavoitteita. Mutta esimerkiksi hiilijalanjäljen pienentäminen on vain yksi osa-alue. Jos valitsee sen, saattaa samassa paketissa tulla muita, ikävämpiä seurauksia. Kyrö nostaa esiin tomaatinviljelyn. Talvella espanjalainen tomaatti on huomattavasti vähäpäästöisempi vaihtoehto kuin kotimainen kasvihuonetomaatti. Mutta itselleni kotimaisen tuotannon ja työllisyyden tukeminen on tärkeää. Jos en osta suomalaista tomaattia, en tue kotimaista maataloutta, enkä anna edes mahdollisuutta kehittää ympäristöystävällisempiä tapoja kasvattaa tomaatteja täällä. Myös ihmisoikeudet ovat minulle tärkeitä, enkä halua tukea espanjalaisilla pelloilla raatavien siirtolaisten karmeaa hyväksikäyttöä, jos vain suinkin voin sen välttää. Tässä paketissa hiilijalanjälki ei nouse prioriteettieni kärkeen, vaikka yleisesti ottaen tietenkin yritän tehdä ekologisia valintoja. (Ja tietenkin voisin olla ilmankin tomaatteja, mutta en halua. Tästä ei kannata aloittaa kommenteissa, päätökseni on harkittu ja nukun yöni hyvin.)

Harhauduin hieman elämyksistä ja tavaroista, mutta mielestäni olennaista on siis erottaa puurot ja vellit toisistaan. Ekologisuus ja tavaroiden raivaaminen ovat kaksi eri asiaa. Jos tavoittelee yhtä, ei välttämättä saavuta automaattisesti toista. Mutta tämä on ihan okei, kunhan asian vain tiedostaa. Nämä kaksi asiaa eivät tähtää samaan tavoitteeseen. Elämyksiä voi suosia myös siksi, että ei yksinkertaisesti halua enempää kamaa kotiinsa. Laskuvarjohyppy ei taatusti ole yhtä ekologinen vaihtoehto kuin piknik itseleivotun pullan kera pellonpientareella, mutta kummastakaan ei jää ylimääräistä roinaa nurkkiin pyörimään.  Jos ekologisuus on ykkönen, piknik on tietysti parempi vaihtoehto, vaikka samanlaista ”jääköhän tässä henkiin vai ei” -fiilistä siitä tuskin saa. Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin ihmisiä, jotka hakevat juuri noita poikkeuselämyksiä.

Summa summarum: lukekaa tuo artikkeli. Ja kertokaa sitten mitä mieltä olitte! Millaisia ajatuksia se herätti? Ja liittyykö teidän mielestänne tavarat, raivaaminen ja ekologisuus yhteen?

Viikon vinkit: ”turhaa” kierrätystä, aineettomia lahjoja, luomulihaa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Jälleen yksi artikkeli, jossa pohditaan kierrätämmekö liikaa. Tämäkin on amerikkalaisesta näkökulmasta tehty, mutta siinä on sama kummallisuus kuin niissä aiemmissakin. Tässä argumentoidaan, että kierrätys on kalliimpaa kuin uuden tekeminen. No daa, niin varmaan onkin! Mitä väliä. Olennaista on, että kierrättämällä paremmin ei tarvittaisi niin paljon uusia raaka-aineita. (Tekniikka ja Talous)

Isänpäivä lähestyy, ja JOULU. Mikä tarkoittaa lahjojen ostamista. HSY on kehittänyt hauskan nettisivun, josta voi helposti hakea ideoita lahjoista, jotka eivät vaadi uuden tavaran ostamista. Sivun avulla voi hakea ideoita kenelle tahansa, vaihtaa vain yläriviltä lahjan saajan ja juhlien luonteen sopiviksi. Sivusto toimii oikein hyvänä ideapankkina, jos haluaa antaa mieluummin elämyksen tai palvelun, kuin jotain tavaraa. Tykkäsin ja suosittelen! (annajotainmuuta.fi)

Syöminen ei ole aikoihin ollut yksinkertaista. Mietittäviä asioita on hirveän paljon lähtien ravintosisällöstä, koukaten hinnan ja saatavuuden kautta ja päätyen eettisiin ja ekologisiin kysymyksiin. Meillä syödään lihaa, enkä ole ajatellut siitä luopua. Mutta entistä enemmän haluan kiinnittää huomiota siihen, että syön mahdollisimman eettisesti kasvatettujen eläinten lihaa. Me Naisten artikkelissa on käsitelty tätä asiaa monipuolisesti. Myös Katri Manninen on pohtinut samaa asiaa, ja hän listaa blogissaan pientiloja (etupäässä Uudeltamaalta), joilta saa luomulihaa. Mikäli joku muukin on pohdiskellut tätä lihakysymystä, näistä linkeistä voi lähteä liikkeelle.

Viikon vinkit: valmistujaiset ja muut kevään juhlat

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Blogiin on viime päivinä tultu runsaasti erilaisten juhliin liittyvien hakujen perusteella, joten päätin listata tähän yhteen postaukseen kaikki valmistujaisia ja muita kevätjuhlia koskevat postaukseni

Jos olet menossa juhliin, lahjapolitiikka voi pohdituttaa. Tässä Arkijärjen ajatuksia opettajien ynnä muiden muistamisesta keväisin sekä siitä, mitä antaa ylioppilaalle tai vastavalmistuneelle.

Viime vuonna kirjoitin myös aika pitkän pätkän lakkiaisten, rippijuhlien ja vastaavien järjestämisestä.

Löytyy myös syvällis-käytännöllistä pohdintaa hyvien bileiden anatomiasta; osa I vieraat ja osa II tarjoilu.

Nämä kaikki ovat vakilukijoille vanhoja juttuja, joten tässä vielä pari aiheeseen liittyvää linkkiä blogin ulkopuolelta:

 

 

Uusi etiketti lahjojen saajille

Julkaistu , kirjoittanut
4

Joululahjojen uudet säännöt saivat niin paljon kiinnostusta osakseen, että päätin tehdä  samanlaiset saajan näkökulmasta.

1. Lahjatoiveet. Jos joku kysyy, on ihan sallittua kertoa mitä toivoo. Jos kysymystä ei tule, tilanne on kinkkisempi. Jos kyse on läheisestä ihmisestä, asiasta voi ehkä varovaisesti vihjaista. Jos taas kyse on kaukaisemmasta ihmisestä, lahjatoive saattaa helposti kuulostaa vaatimukselta. On myös muistettava, että lahjatoiveiden tulee olla kohtuullisia. Lahjat ovat kuitenkin lahjoja, ne annetaan vapaaehtoisesti, eikä mielestäni saaja voi automaattisesti odottaa, että saa juuri sen (tai kaiken) mitä on toivonut. Tietysti toivelahjat ovat antajan kannalta fiksu ratkaisu, mutta toiveiden toteuttamista ei voi edellyttää.

2. Raha. Joskus tuntuisi kivalta, että saisi rahaa johonkin isompaan juttuun. Jos toivot rahaa, niin tee se antajalle mieluisaksi. Kerro mihin toivot rahaa ja mitä sillä haluaisit tehdä, tai toivo vaikka lahjakorttia haluamaasi liikkeeseen. Pelkän rahan antaminen tuntuu usein persoonattomalta ja kylmältä.

3. Lahjat, joita et halunnut ja joista et pidä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan lahjoja hamaan loppuun saakka. Jos olet saanut jotain ehdottoman karmeaa, siitä saa hankkiutua eroon. Sen voi antaa eteenpäin jollekin, joka arvostaa, tai sen voi viedä kirppikselle. Sille voi keksiä uuden käyttötarkoituksen tai sen voi sijoittaa paikkaan, johon sitä ei ole alunperin tarkoitettu. Tämän kaiken voi kuitenkin tehdä hienotunteisesti asiaa sen enempää mainostamatta.

4. Jos et oikeasti halua mitään, tee sekin antajalle mahdollisimman helpoksi. Selitä, että olet muutenkin karsimassa omaisuuttasi ja yksinkertaistamassa elämää, etkä sen vuoksi kaipaa mitään uutta. Anna myös vaihtoehto: voit esimerkiksi sanoa, että ilahtuisit jos lahjarahat annettaisiinkin sinulle mieluisaan hyväntekeväisyyteen. Tällä tavalla et tyrmää lahjanantajan hyvää tarkoitusta, mutta kuitenkin teet selväksi, että arvostat jotain aineetonta.

Lopuksi se kaikkein tärkein: lahjan antajan tarkoitus on hyvä, vaikka lahja olisikin epäonnistunut. Jokaisessa suvussa ja tuttavapiirissä on varmaan aina yksi ihminen, joka päättävisesti antaa lahjaksi mitä huvittaa, vaikka lähipiiri yrittäisi mitä. Näiden tyyppien kohdalla ei auta muu kuin suhtautua heihin filosofisesti ja kärsivällisyydellä. Saaja voi silti arvostaa kaunista ajatusta, vaikka toteutus olisikin mielestäsi pölhö. Tiedän, että on turhauttavaa ottaa vastaan lahjoja, joiden antaja ei tunnu alkuunkaan tajunneen toiveitasi tai ajatuksiasi. Mutta miksi pahoittaa omaa tai muiden mieltä? Voi sanoa ystävällisesti kiitos, ja hoidella epätoivotut lahjat eteenpäin myöhemmin.

Tällaisia tuli minulle mieleen. Mitä mieltä te muut olette? Listaa voi jälleen jatkaa kommenttiosastolla.