Juhlien jälkeen

Tämä postaus on suoraa jatkoa viimeisimmälle podcastille, jossa puhuin juhlien valmisteluista. Sain tähän myös innostusta toisesta podcastista jota juuri kuuntelin. Siinä A Slob Comes Clean -blogin Dana puhuu vähän samasta aiheesta, nimittäin siitä, miten kodin saisi pidettyä siistinä sen jälkeen, kun se on ensin juhlia varten siivottu. Danalla oli jälleen kerran mielenkiintoinen oivallus. Ne ihmiset, joiden koti yleensäkin on ihan ok, siivoavat kotiaan etenkin juhlien jälkeen, kun taas hänen kaltaisensa ”homssantuut” stressaavat siitä, että koti olisi esittelykunnossa vieraiden saapuessa, ja juhlien jälkeen näyttää joka tapauksessa niin hyvältä, ettei siivoaminen tule mieleenkään.

En ole asiaa tullut aiemmin ajatelleeksi, mutta tietenkin juhlien jälkeen siivoaminen kuuluu olennaisesti asiaan. Juhlat ovat eräänlainen poikkeustila arjen keskellä, ja jos mielii palata hyvin rullaavaan tavalliseen elämään, juhlien jälkihoito on yhtä tärkeää kuin valmistelutkin. Mitä juhlien jälkeen siis tapahtuu?

Yhdestä asiasta olen Danan kanssa täsmälleen samaa mieltä: hoida tiskit. Jos kyseessä on illallinen tai muu juhla, jossa syödään, pyrin pitämään tiskikoneen käynnissä jatkuvasti. Eli siinä vaiheessa kun istutaan pöytään syömään, kone on täytetty ruoan valmistukseen käytetyillä astioilla, jotka peseytyvät illallisen aikana. Kun noustaan pöydästä, tyhjennän koneen ja täytän sen lautasilla ja aterimilla. Yleensä kaikki ei kuitenkaan mahdu tässä vaiheessa koneeseen, jolloin astioita jää vielä ainakin yhtä koneellista varten. Jos suinkin jaksan, tyhjennän ja täytän tiskikoneen vielä illalla viimeisenä vieraiden lähdettyä. Jos en jaksa, niin aamu alkaa sitten tällä toimenpiteellä. Myös käsitiski kannattaa hoitaa heti aamusta pois, koska kun tiskit on tehty, koko keittiö näyttää luultavasti jo aivan siedettävältä.

Sitten on aika tehdä roskakierros. Muovipussi käteen, ja huone kerrallaan kerätään kaikki mahdolliset roskat pois. Karkkipaperit, servietit, lahjakääreet, pullojen korkit, kertakäyttöastiat… mitä ikinä vastaan tulee. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän myös roskia, etenkin jos on käytetty kertakäyttöastioita tai annettu lahjoja. Sen jälkeen viedään roskat ulos sekä myös biojätteet, jos on valmistettu ruokaa. Roskien ja tiskien jälkeen palautetaan vielä huonekalut oikeille paikoilleen, ja sen jälkeen koti alkaakin jo näyttää siltä miltä normaalistikin.

Sitten on vielä yksi vaihe, joka on ainakin omasta mielestäni se kaikista tylsin. Nimittäin viritysten purkaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos on sattunut paniikkipäissään tunkemaan epämääräisiä tavaroita epämääräisiin piiloihin jotteivät vieraat törmäisi niihin, juhlien jälkeen nämä viritelmät kannattaisi purkaa. Meillä tuollainen tyypillinen piilo on työhuone, koska sinne ei kukaan vahingossa eksy ja oven saa kiinni. Sinne on siis todella kätevää viskoa mitä tahansa pois silmistä, isoja tai pienempiä esineitä. Olen myös saattanut tunkea puolipitoisi vaatteita äkkiä vaatekaappiin pois silmistä, ja syyllistynyt muihinkin pikapiiloihin, kun on tullut kauhea kiire ennen juhlia.

Olen myös kantapään kautta oppinut, että jos tilannetta ei palauta kuntoon pian juhlien jälkeen, näistä piiloista tulee ns. uusi normaali. Tästä syystä työhuone onkin niin usein karmaisevassa sotkussa. Sotku taas tunnetusti kerää lisää sotkua ympärilleen, joten jos vaatekaapissa on pusero pinon päällä mytyssä, niin ei sen päälle tule viikattua mitään, vaan mytättyä se seuraavakin. Ellei siis ota sitä ensimmäistä myttyä ensin pois laita kunnolla takaisin. Näiden viritelmien purkaminen on nähdäkseni työlästä erityisesti siksi, että silloin joutuu tekemään sellaisen työn, jota oli joka tapauksessa lykännyt jo aiemmin. Jos kaikki olisi aina omilla paikoillaan, niin eihän sille tunkemiselle olisi mitään syytä… Mutta voin iloisesti tunnustaa, että aina ei ainakaan meillä siihen pystytä.

Juhlien viimeistely on vähän tylsää hommaa, mutta siitä yksi etu: jos siivouksen hoitaa heti ensimmäisessä tilaisuudessa alta pois, saa nauttia tosi siististä kodista vielä juhlien jälkeenkin. Mitä te teette juhlien jälkeen?

Viikon vinkit: hyödytön kierrätys, säilyvät kananmunat ja meditoiva tiskaaminen

Onko kierrättämisestä mitään hyötyä? Talouselämän artikkelissa referoidaan NY Timesin juttua, jossa väitetään että ei. En ole vielä lukenut alkuperäistä, mutta tämä näkökulma on mielenkiintoinen: jos kierrätyksestä ei ole taloudellista hyöytä, sitä ei kannata tehdä. No ei kannatakaan jos tavoitteena on tehdä rahaa, mutta eikö ole hirvittävää tuhlausta olla keräämättä raaka-aineita talteen? Ajatuksia herättävä uutinen.

Täysin eri aiheesta kertoo Iltasanomat, josta voi lukea, että kanamunat säilyvät hyvinä  jopa viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Olennaista on oikeanlainen säilytys, esimerkiksi jääkaapissa. Arkikokemukseni kertoo, että tämä todella pitää paikkaansa.

Nyt se on todistettu – asenne ratkaisee. Jos suhtaudut tiskaamiseen mindfulness-harjoituksena, se muuttuu inspiroivaksi harjoitukseksi. Totta puhuen tutkimustulos ei vaikuta mielestäni kovinkaan järisyttävältä. Sen sijaan olen sitä mieltä, että tiskaaminen on yksi niistä kotitöistä, joita tehdessä on loistava tilaisuus kuunnella podcasteja tai äänikirjoja. Monet kotityöt tuntuvat turhauttavilta silloin, kun ajattelen että tämänkin ajan voisin käyttää jotenkin tehokkaammin. Mutta jos samaan aikaan pystyy kuuntelemaan ja tekemään, tilanne muuttuu täysin. Nimittäin silloin tekee yhtäkkiä kahta tärkeää asiaa yhtä aikaa, jolloin ajankäyttö tuntuu heti todella tehokkaalta.

Kyllä minä, mutku toi ei

Kommenttiosastolla kysyttiin jonkin aikaa sitten, miten saada vastahakoinen puoliso mukaan tavaroiden raivaamiseen tai uudelleen järjestelyyn. Luulisin, että tämä on aika tyypillinen tilanne missä tahansa muutosprosessissa: toinen puolisoista innostuu jostain, alkaa toteuttaa uutta visiotaan ja siinä sivussa ihmettelee, miksi toinen ei ole lainkaan kiinnostunut osallistumaan. Voisin kuvitella, että näin tapahtuu esimerkiksi liikkumisen ja laihduttamisen yhteydessä ja varmasti myös silloin, kun joku innostuu vähentämään tavaroitaan. Kuuntelen välillä erään amerikkalaisen talousgurun podcasteja, ja hyvin usein häneltä kysytään, kuinka saisi puolisonsa tai omat vanhempansa innostumaan myös velkojen maksusta ja järkevästä taloudenpidosta.

En ole psykologi enkä motivaatiokouluttaja, joten en tiedä onko tähän olemassa jotain kikkakolmosta, jonka avulla toisen voisi nopsasti innostaa mukaan. Mutta ajattelin jakaa omia pohdintoja ja havaintoja aiheesta. Ensimmäiseksi sanoisin, että toista ihmistä on hyvin vaikea saada muuttamaan toimintatapojaan, jos hän ei itse halua. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että aiheesta jankuttaminen on turhaa. Siinä menee vain hermot molemmilta. Mutta se mihin voi vaikuttaa, on oma toiminta.

Olen kertonut tämän täällä ennenkin, mutta meillä on kotona hyvin selkeä systeemi: minä saan vapaasti heittää omia tavaroitani pois niin paljon kuin haluan. Puoliso taas tekee omillaan mitä tahtoo, mutta se ei kuulu minulle. Yhteisistä tavaroista neuvotellaan. Mutta vaikka tilanne kuulostaa ehkä vähän epätasapainoiselta ei pidä tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Esimerkin voimaa ei kannata aliarvioida. Usein nimittäin käy niin, että kun olen itse raivannut vaikkapa vaatekaappiani, puoliso innostuu tekemään saman omassa kaapissaan joko samaan aikaan tai vähän ajan päästä. Olennaista on, että toisen tavaroita ei voi ilman hänen lupaansa karsia. Ihmisen pitää saada tehdä päätökset itse.

Joskus myös rutiinien muodostaminen auttaa. Se tapahtuu niin, että alan tehdä jotain aina samaan aikaan samalla tavalla. Siinä sivussa selitän, miksi teen mitä teen. Kun hommaa on jatkettu tarpeeksi kauan, muodostuu rutiini, johon puolisokin osallistuu asiaa sen kummemmin miettimättä. Näin kävi esimerkiksi tiskikoneen kanssa. Kun viime syksynä vihdoin tajusin, miten tiskit kannattaa hoitaa, olen toiminut tuon kaavan mukaan lähes joka päivä. Siis niin uskollisesti, että pian puolen vuoden aikana poikkeuksia on ollut ehkä pari kertaa kuussa. Tällä on ollut se seuraus, että jokailtainen tiskikoneen täyttö & käynnistys on nyt osa meidän perheen arkirutiineja. Noudatettuani tuota omaa systeemiäni noin kolme kuukautta, puoliso alkoi ilman eri kehotusta toimia samalla tavalla. Mutta tässäkin tapauksessa muutin vain omaa toimintaani. Lisäksi on huomattava, että aikaa meni pari-kolme kuukautta, eli muutos ei tapahtunut yhdessä yössä.

Viimeinen vinkki on sama asia, minkä jokainen hyvä myyjä tietää: kannattaa puhua hyödyistä. Sen sijaan että nalkuttaa siitä, ettei kestä toisen romppeita nurkissa pyörimässä, voi puhua siitä, mitä iloa itselle on ollut, kun esimerkiksi tavaroita on vähentynyt. On lisää tilaa, on ehkä saanut rahaa vanhaa myymällä, on löytänyt tavaroita joita ei ole edes muistanut omistavansa, on helpompi löytää nekin jotka jo muistaa, ja niin edelleen. En tosin takaa, että tämä välttämättä saa mitään muutosta aikaan. Mutta ainakin se on rakentavampi tapa, kuin se että lähestyy asiaa negatiivisen kautta.

Oletteko te onnistuneet innostamaan muita perheenjäseniä raivausprojekteihin?

Tyhjän tiskipöydän mysteeri

Kysy keneltä tahansa ammattiraivaajalta tai kodin stailaajalta, siisti ja mahdollisimman tyhjä tiskipöytä on avain siihen, että kodissa näyttää avaralta ja siistiltä. Enkä mene kiistämään. Onhan se totta, että tyhjä tiskipöytä luo aina mielikuvan kodista, jossa tavarat ovat paikallaan ja on väljää ja mukavaa. En ole ihan perillä siitä, mistä tämä johtuu, mutta tunnistatte varmaan vaikutelman joka tapauksessa.

Minulle on tosin jäänyt epäselväksi, miten tätä tilaa ylläpidetään. Tietenkin siivotessa tiskipöytä aina tyhjennetään, mutta ei mene kauankaan, kun sillä taas on tavaraa. Meidän tiskipöydän vakiokalusteisiin kuuluu purkki jossa on tiskiharjoja, sekä usein myös kastelukannu. Kaikella muulla on periaatteessa paikka jossain toisaalla. Mutta useimmiten pöydällä on paljon muutakin.

Kun juuri nyt katson tiskipöytää, se ei todellakaan ole tyhjä. Se on täynnä epämääräistä tiskiä. Mitä muut ihmiset tekevät epämääräisille tiskeille? Ongelma näet ei ole se, että tiskipöydällä olisi lautasia tai laseja. Kaikki sellaiset voin nykyisin laittaa suoraan koneeseen, sillä viime vuoden puolella omaksumani tiskikonerutiini toimii edelleen kuin unelma. (Lyhyesti kyse on siis siitä, että kone laitetaan pyörimään joka ilta ja tyhjennetään heti aamulla, jolloin sinne voi mättää likaisia astioita koko päivän.)

Sen sijaa pöydällä on tiskejä, jotka vaativat käsinpesua. Vanha puristelasinen tarjoiluastia, jossa on ollut karkkeja, kaksi vesipulloa, kaksi lasista säilytyspurkkia, tyhjiä ziplock-pusseja. Nämä ovat pöydällä juuri nyt, mutta vastaavaa tavaraa hiipii sinne sitä mukaa kun entisiä pestään pois. Miten ne ihmiset, joiden tiskipöytä kiiltää aina tyhjyyttään, toimivat näiden kanssa? Eikö heillä ole lainkaan astioita, joita ei voisi laittaa koneeseen? Vai ovatko he vain niin reippaita, että tiskaavat kaikki tuollaiset heti kun niitä tulee? Toivoisin, että kyse ei ole jälkimmäisestä, sillä se saa oloni tuntumaan laiskalta.

Jos kysyisin neuvoa itseltäni, kehottaisin ottamaan käyttöön uuden rutiinin, jolla kerran päivässä tiskataan käsitiskit pois. Vaikka illalla, niin sitten olisi aamulla aina siistiä, taikka aamulla, jolloin olisi päiväksi siistiä. Vaan äh kun ei jaksaisi. En tykkää tiskaamisesta, ja käsitiskirutiinin omaksuminen tuntuu ankealta. Toki ymmärrän, että tässä on juuri se ongelman ydin. Jos tykkäisin tiskaamisesta, meidän tiskipöytä kiiltäisi varmasti aina.