Kuukausi sitten päivittelin, miten erilaisista asioista joulustressi voikaan eri maissa syntyä. Kuunneltuani lisää amerikkalaisia podcasteja aiheesta, haluan jakaa parhaat palat kanssanne. Esimerkiksi: tiesittekö, että on olemassa firmoja, jotka tulevat laittamaan talon jouluvalot puolestanne? Firma myös purkaa ja pakkaa valot joulun jälkeen. On kuulemma kallista, mutta täysin rahan arvoista!

Ihmettelin myös, että miten joulukoristeiden laittamiseen voi mennä niin hirveästi aikaa. Mitä ihmettä sinne kotiin viritellään, ettei siitä selviäisi alle kahden tunnin? No, nyt tuli siihenkin lisävalaistusta. Tämä aiheesta valittanut ihminen nimittäin rakentaa kotiinsa kolme joulukuusta joka vuosi. Kyse on muovikuusista, joten ne täytyy ensin rakentaa ja pystyttää, ja sitten lisätä koristeet. Suurin kuusista on liki kolme metriä korkea. Joka kuusessa on eri koristeet, joilla on oma tarinansa. Kuusien lisäksi rakennetaan vielä pari seimikuvaelmaa ja laitetaan jotain muita koristeita. Aloin kuvauksen perusteella ymmärtää, miksi tämäkin perheenäiti hyppi riemusta, kun sai kaiken pystyyn alle neljän tunnin.

Jos kaiken on oltava noin suurellista, niin saahan siihen aikaa menemään ja varmasti stressinkin kehitettyä. Kuulostaa myös siltä, että joulukoristelu tuntuu olevan erityisesti äitien harteilla. Miehet ja lapset odottavat, että koti on kuin joulun ihmemaa heti kiitospäivästä lähtien, mutta eivät viitsi osallistua rakentamiseen. Olen erittäin tyytyväinen, että meille riittää pari valaistua tähteä ikkunassa, hieman ledivaloja parvekkeella sekä yksi ainokainen kuusi keskellä olohuonetta. Kuusta lukuunottamatta nämä kaikki on jo haettu vintiltä alas, enää olisi asentaminen vuorossa. Ehkäpä otan kellosta aikaa, ja katson kauanko menee 🙂

Kirjoitan tätä Itsenäisyyspäivän aamuna, ja samalla tulin ajatelleeksi, että suomalaiset itsenäisyyspäivän perinteet liittyvät samalla jouluun – uniikkia tämäkin. Linnan juhlien tv-konseptia on turha yrittää selittää vierasmaalaiselle. Toisaalta se on älyttömyydessään niin hieno, että toivon ettei sitä koskaan muuteta. Tekeehän se ihmiselle hyvää istuutua kerrankin sellaisen ohjelman eteen, jossa ei tapahdu mitään, jossa ei kiirehditä eikä hötkyillä, jossa ei ole odotettavissa yllättäviä käänteitä, ja josta kaikki tietävät etukäteen mitä tulee tapahtumaan jokaisella hetkellä. (Itse tosin lopetan siinä vaiheessa kun kättely on ohi. Ne haastattelut ovat yleensä niin teennäisiä, etten oikein kestä katsoa niitä.)

Kello kuudelta minäkin sytytän kaksi kynttilää, otan poropaistin uunista ja alan toisella silmällä vilkuilla, millaisissa asuissa valtakunnan ansioituneimmat henkilöt kättelevät presidenttiparia. Voi olla, että tänä vuonna käymme iltakävelyllä ihailemassa juhlaliputusta ja sinivalkoisiksi valaistuja rakennuksia. Koska eihän joulu ole joulu ilman näitä traditioita.

Hyvää itsenäisyyspäivää 100-vuotiaalle Suomelle ja kaikille suomalaisille!