Siivousrutiinit: näin meillä siivotaan

Julkaistu , kirjoittanut
10

Siisteys voi tarkoittaa minusta kahta asiaa: joko sitä että on tosi puhdasta, tai sitä että näyttää siistiltä, eli kaikki tavarat ovat paikallaan. Siivousrutiinini liittyvät molempiin asioihin. Hahmotan kodin siisteyden huoneiden kautta. Tärkeysjärjestys on suunnilleen tämä: keittiö, vessat, eteinen, muut.

Keittiö

Meillä on avokeittiö, jonne on suora näkymä olohuoneesta. Keittiön siisteys vaikuttaa siis koko olohuoneen siisteyteen. Siksi keittiö on listalla ykkösenä. Keittiön siistinä pitäminen vaatii minulta päivittäistä työtä. Sen siivous onkin jatkuvia rutiineja. Olennaiset tulevat tässä:

  1. Tiskikonerutiini (Kone illalla päälle, aamulla ensimmäisenä tyhjennys, likaiset suoraan koneeseen ja illalla jälleen käynnistys.)
  2. Tiskipöydän tyhjentäminen
  3. Lattian pesu ja/tai imurointi

Kohta 1 on itsestäänselvyys. Se mahdollistaa sen, ettei tiskipöydälle kerry ylimääräistä. Koko perhe kannattaa opettaa noudattamaan tätä rutiinia, niin siivouskuorma pienenee. Kaikista olennaisin asia keittiön siisteydessä on kuitenkin numero kaksi. Jos tiskipöytä on tyhjä, koko keittiö näyttää siistiltä. Tyhjennän tiskipöydän vähintään kerran päivässä, yleensä joko viimeisenä illalla tai ensimmäisenä aamulla. Tiskaan käsitiskit, nakkelen tavarat paikoilleen ja pyyhin pöydän kuivaksi. Tämä on minusta aika rasittavaa hommaa, mutta välttämätöntä, jos haluaa keittiön näyttävän siistiltä. Helpointa on, jos asiaa ei turhaan problematisoi, vaan hyväksyy sen, että tämä on tehtävä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Tiskipöydän lisäksi myös muiden tasojen siisteys parantaa vaikutelmaa. Niinpä keittiössä on erityisen tärkeää palauttaa ruoanlaiton jälkeen kaikki omille paikoilleen. Keittiön lattia ei ainakaan meillä pysy siistinä kovin pitkään, siellä on aina murusia ja sinne räiskyy sitä sun tätä. Imuroin siis lattian pari-kolme kertaa viikossa, ja pesen sen aina, kun likatahrat alkavat erottua liikaa.

Tämä on sensuroimaton ja lavastamaton kuva meidän tiskipöydästä juuri nyt. Kävin ottamassa kuvan kirjoitettuani edellisen kappaleen.

Vessat ja kylpyhuone

Vessan siivoaminen on helppoa. Kun pönttö on kuurattu, lavuaari kiiltää ja pyyhkeet ovat puhtaat, vessa on siisti. Koska lapsiperheessä vessaankin kulkeutuu välillä mitä ihmeellisempää roinaa, aloitan sillä, että kerään kaikki lelut, Aku Ankat ja muun sälän pois. Sitten pyyhitään lavuaari puhtaaksi. Vanhalla käsipyyhkeellä on kätevää pyyhkäistä peili puhtaaksi ja hanat kiiltäväksi, ja sitten heittää se pyykkiin. Lopuksi putsataan vessanpönttö ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta. Ylipäätään vessoissa edetään aina puhtaimmasta likaisimpaan päin.

Eteinen

Eteinen menee keittiön lisäksi nopeimmin sotkuun, mutta toisaalta sen siivoaminen on myös nopeaa. Se tarkoittaa sitä, että kengät kerätään omille paikoilleen, kaikki hujan hajan lojuvat takit noukitaan naulakkoon ja kaikki pipot ja lippikset ynnä muut palautetaan niille varattuun koriin. Sitten imuroidaan hiekat lattialta. Eteisen siistinä pysymisen ehdoton edellytys on, että kaikille tavaroille on oma paikka. Vaikka esim. lapset eivät aina muistaisikaan palauttaa vaatteita paikoilleen, oma paikka tarkoittaa sitä, että aikuisen on mahdollista siistiä eteinen parissa minuutissa.

Muut huoneet

Muiden huoneiden siisteys riippuu eniten siitä, ovatko tavarat paikallaan. On kuitenkin yksi asia, jonka teen joka päivä: petaan sängyn. Tämä koskee siis omaa sänkyäni, lasten sängyistä en jaksa olla niin tarkka. Mutta koska haluan, että makuuhuone on rauhallinen sekä rauhoittava paikka oleskella, petaan joka päivä. Kun sänky on pedattu, koko huone näyttää siistiltä. Yritän myös päivittäin järjestää vaatteet siististi omalle tuolilleen, ja huolehtia likapyykit koneeseen.

… ja tältä näytti olohuoneen lattia samaan aikaan.

Muuten järjestän paikkoja  tasaiseen tahtiin. Noin kerran päivässä keräilen levinneitä tavaroita paikoilleen (en tosin ihan joka päivä). Imuria käytän tarpeen mukaan. Meillä käy siivooja joka toinen viikko, mutta hänen tehtävänään on ensisijaisesti tehdä puhdistamista, ei järjestämistä. Siivooja imuroi, pesee lattiat, kylpyhuoneen, vessat, lieden ja pyyhkii keittiön ovista tahrat, pesee roskiskaapin jne. Mutta hän ei järjestä mitään, ei nostele vaatteita lattioilta, vie roskia, viikkaa vaatteita, petaa sänkyjä tai vaihda pyyhkeitä. Kaiken tämän teen itse ennen kuin siivooja tulee paikalle. Siivoja kuitenkin mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse pestä kuin keittiön lattiaa silloin tällöin. En pyyhi pölyjä muuta kuin ennen juhlia, enkä pese suihkukaappia ellei tapahdu jotain poikkeuksellista. Totuuden nimissä on sanottava, että en kyllä tehnyt noita juttuja kovin ahkerasti silloinkaan, kun siivojaa ei vielä ollut.

Joka toinen viikko on kuitenkin sen verran harvoin, että siivoamiselta ei voi välttyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä siistimpää ympäristöä arvostan, ja sitä useammin siivoan. Ihan joka päivä teen siis ainakin nämä asiat:

  1. Tiskikonerutiini
  2. Sängyn petaus
  3. Tavaroiden palauttelu omille paikoilleen

Viikoittain lisäksi nämä, tilanteesta riippuen 1-4 krt:

  1. WC:n pesu
  2. Pyyhkeiden vaihto
  3. Imurointi (keittiö, eteinen, ruokailualue; tarpeen mukaan muuta)

Huomenna tulossa vielä podcast samasta aiheesta, ja siinä käsittelen asiaa vähän eri näkökulmasta.

Millaisia siivousrutiineja teillä on?

Viikon vinkit: Ikean muovipaukku, lisää lentotuskaa ja rahansäästövinkkejä kesäksi

Julkaistu , kirjoittanut
4

On todella mielenkiintoista seurata, miten nopeasti muovista on tullut yrityksille sellainen kuuma peruna. Ikea aikoo lopettaa parin vuoden aikana kaikki kertakäyttöiset muovituotteet valikoimistaan. (YLE) Kuten artikkelissa todetaan, Ikean kokoisessa yrityksessä tällä alkaa olla jo näkyviä vaikutuksia. Tämä lienee sellaista vaikuttamista, mistä myös asiantuntijan mielestä on jotain apua. Mika Pantzar on nimittäin sitä mieltä, että kansalaisten ponnistelut eivät riitä, vaan tarvitaan myös vahvaa yhteiskunnallista ohjausta, jotta tuloksia saadaan aikaan.

Pari viikkoa sitten linkkasin Reetta Rätyn lentopohdiskeluihin, ja sama aihe mietityttää myös  Lähiömutsi Hannea. Hannen ajatuskulku liikkuu hyvin samoja ratoja kuin Reetankin. Päällimmäisenä on kuitenkin tämä: on helppoa tehdä valintoja, jotka tekisi joka tapauksessa muutenkin. Jos on tottunut kasvissyöjä, on ihan helppoa tehdä lounaaksi kasvisruokaa. Mutta jos on tottunut käymään ulkomailla monta kertaa vuodessa, ja tykkää ja nauttii siitä, on paljon vaikeampaa jättää jotain aidosti kivaa tekemättä. Minä en kärsi Hannen tavoin kaamosmasennuksesta, joten on helppo valita hiihtolomalla junamatka pohjoiseen. Mutta kasvisten lisääminen jokapäiväiseen ruokavalioon tuntuu aina yhtä hankalalta.

YLE on julkaissut pitkän ja käytännöllisen listan siitä, kuinka välttää odottamatonta rahanmenoa kesällä, ja miten säästää rahaa. Tämä on kyllä hyvä listaus, vaikka rahat eivät tiukalla olisikaan. Kävimme koko perheen kanssa Linnanmäellä toukokuussa, ja meinasin lentää pyrstölleni kuultuani neljän rannekkeen hinnan. Jos siihen olisi vielä lisännyt ruokailua tai jotain arpajaislippuja, koko reissun hinnalla sama porukka olisi yöpynyt viikonlopun yli jossain suomalaisessa pikkukaupungissa kotiseutumatkailua harrastaen. Kannatan tietysti myös neuvoa numero 8: shoppaile harkitusti.

Muovin kierrätys alkaa!

Julkaistu , kirjoittanut
18

Nyt löytyy takapihalta tällaiset:

muovinkeräys

On ne hienot!

Nyt myös meidän perheessä aletaan lajitella muoviroskat erikseen ja sekajäte erikseen. Tähän saakka olen lykännyt lajittelua sen vuoksi, että olen odottanut näitä laatikoita. Nyt kun ne löytyvät muiden roskisten vierestä, ei tekosyitä enää ole. Tämä vaatii vähän toimenpiteitä kotona, sekä uusien tapojen opettelua.

Muovin keräykseen menee siis kaikki normaali pakkausmuovi. Käytännössä se tarkoittaa elintarvikepakkauksia sekä esimerkiksi pesuaineiden ym. pakkauksia. Sen sijaan esimerkiksi rikkinäiset lelut ja muut muoviset tavarat eivät kuulu näihin keltaisiin pönttöihin. Esimerkiksi pakasterasiat eivät kuulu tänne, vaan sekajätteen joukkoon. Sama koskee hammasharjoja, kertakäyttöastioita, tiskiharjoja, ämpäreitä tai mitä tahansa muita muovisia esineitä. Niiden paikka on edelleen sekajätteen joukossa.

Meille tarvitaan nyt selkeä paikka muoviroskille ja sekajätteelle. Jälkimmäistäkin nimittäin syntyy, vaikka sen määrä tulee kyllä vähenemään merkittävästi nyt, kun pakkausmuovi seulotaan joukosta pois. Keittiön alakaapissa on jo bio-, lasi- ja metalliastiat. Nyt sinne pitäisi vielä ujuttaa oma astia muoville ja sekajätteelle. En vielä tiedä miten se tapahtuu.

Kyllä tämä varmasti hieman opettelua vaatii, mutta ei todellakaan ole mikään ylivoimainen tehtävä. Olen aika fiiliksissä siitä, että pystyn jälleen pienellä omalla panoksellani osallistumaan muoviongelman ratkaisuun. Odotan myös mielenkiinnolla, miten keräys lähtee taloyhtiössä rullaamaan. Onnistuukohan lajittelu, vai meneekö muoviroskiin kuitenkin jotain muuta sekaan?

Lajitteletteko te muovia?

HUom: podcastiin liittyvä ilmoitusasia

Tuotannollis-teknisistä syistä tällä viikolla ei ilmesty uutta podcastia! Olen pahoillani tästä odottamattomasta tauosta. En kuitenkaan halua julkaista huonolaatuista materiaalia, joten pidän mieluummin viikon tauon. Jakso 31 ilmestyy ensi viikolla.

Kesän kattaus: toivepostaus kerran viikossa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kysyin teiltä mistä aiheesta haluaisitte lukea juttuja, ja sain ilahduttavan monta vastausta. Niitä tutkailtuani joukosta erottui kymmenen aihetta, jotka valitsin listalle. Esittelen ne tässä, sekalaisessa järjestyksessä:

  1. Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen sekä kankaan?
  2. Kodin siivousrutiinit / Podcast samasta aiheesta
  3. Mitä kuuluu bullet journalille?
  4. Iäkkäät sukulaiset, tavaroiden paljous ja raivaaminen
  5. Lastenvaaterumba: kaikki mitä olen oppinut lastenvaatteista
  6. Miten tavaroista pääsee eroon
  7. Kodin kierrätysrutiinit
  8. Kapselipukeutuminen käytännössä
  9. Suuri pyykkipostaus (teksti sekä podcast)
  10. Kurkkaus Arkijärjen omaan vaatekaappiin

Ylivoimaisesti eniten toivottiin vaatteisiin liittyviä postauksia. Tämä oli hyvä tietää, koska aihe kiinnostaa myös minua, mutta välillä rajoitan aiheeseen liittyvää postaustahtia, jottei blogista tulisi liian yksipuolinen. Mutta se näyttääkin vastausten perusteella olevan melko turhaa. Niinpä näidenkin aiheiden joukossa on useampi vaatteisiin ja pukeutumiseen liittyvä juttu. Tuota laadun tunnistamista varten aion haastatella Rinna Saramäkeä, joka on ehdottomasti asiantuntevin henkilö tällä saralla. Tuo teksti ilmestyy aikataulusyistä heinäkuussa.

Muutama toivoi juttua ekologisista pesuaineista, mutta se on aihe, jonka joudun jättämään toisille. En nimittäin tiedä niistä juurikaan, enkä ole koskaan esimerkiksi valmistanut itse pyykinpesuainetta. Aihe on kyllä kiinnostava, mutta koen etten pysty siitä ainakaan toistaiseksi kirjoittamaan mitään asiantuntevaa. Mutta pidän toiveen mielessä, ja mahdollisesti kirjoitan jotain aihetta sivuavaa, sekä pidän silmät auki viikon vinkkien osalta.

Sarja alkaa ensi maanantaina. Siitä 10 viikkoa eteenpäin ollaan elokuun puolessa välissä, jolloin viimeisetkin koulut alkavat, joten toiveita riittää koko kesälle. Nämä tulevat ensisijaisesti olemaan tekstejä, mutta itse asiassa mietin sellaista vaihtoehtoa, että julkaisisin postauksen aina maanantaina, ja sitten syventäisin aihetta podcastissa torstaisin, esimerkiksi uudesta näkökulmasta. Miltä se kuulostaisi?

Tällainen kattaus siis tulossa! Mitä mieltä olette?

Koulu loppuu – 5 kohdan muistilista

Julkaistu , kirjoittanut
7

Suurin osa kouluista sai lukukautensa päätökseen viime viikonloppuna. Tällä tsekkauslistalla säästää itseltään sekä vaivaa että roinaa syksyn tullen!

  1. Tyhjennä reppu, oma tai koululaisen. Ensinnäkin tämä varmistaa, ettei reppuun jää mitään kirjaimellisesti homehtumaan. Toiseksi syksyllä on mukavampi aloittaa, kun repusta ei ensin tarvitse kaivella edellisvuoden sälää pois. Tarkista samalla, onko reppu käyttökunnossa vielä syksyä varten, ja putsaa pohjalle levinneet pillimehut pois.
  2. Päätä, mitä teet vanhoille kirjoille. Kannattaako ne säästä vai heittää pois? Ajattelen niin, että jos on varmaa, että kirjalle on vielä käyttöä, se kannattaa säästää. Toisin sanoen niin kauan kuin lukio on kesken, ei tietenkään kannata heittää mitään pois. Mutta tarvitseeko ala-asteelta säästää jokaista täytettyä tehtäväkirjaa ja vihkoa? Koulukirjoja voi toki säästää muistoksi, mutta kun ottaa huomioon, että peruskoulu kestää yhdeksän vuotta, sinä aikana kertyvä kirjamäärä vaatii valtavasti tilaa. Käyttäisin säästämisessä malttia ja harkintaa.
  3. Päätä, mitä tehdä kuvataidetöille, käsitöille, ryhmätyötuotoksille ynnä muille vastaaville. Alakoululaiset kuskaavat kotiin toukokuun viimeisellä viikolla varsin kunnioitettavan läjän kaikenlaisia piirustuksia ja muita, mitä koulussa on vuoden aikana tehty. Näiden suhteen tilanne on sama kuin kirjojenkin. Kannattaa harkita, pitääkö kaikki säästää. Jos perheessä on tapana säästää piirustuksia ym., niin pinosta voi valita vaikkapa pari hienointa ja arkistoida ne.
  4. Päätä, missä todistuksia säilytetään. Jos sinä tai lapsesi on saanut todistuksen, päätä sille paikka, jossa se säilyy siistinä ja tallessa. Alakoulun todistuksia ei oikeastaan tarvitse mihinkään, mutta ymmärrän hyvin, että lapsen todistukset on kiva säästää muistona koulutiestä. Jos taas olet itse vastikään saanut päättötodistuksen koulusta, sen säästäminen on erittäin tarpeellista, sillä todistusta tarvitaan mm. jatko-opiskelupaikkaa tai joskus myös töitä hakiessa. Päätä siis mikä on se paikka, jonne todistukset laitetaan. Ei välttämättä ole huono idea skannata tai valokuvata todistusta samantien, jotta sen voi tallettaa digitaalisesti.
  5. Suunnittele kesäläksyt. Luulenpa, ettei kovin monesta koulusta anneta Suomessa kesäläksyä. Mikäli läksyä kuitenkin on, tai jos suunnitelmissa on itseopiskelua kesän aikana, niille kannattaa uhrata minuutti tai pari ennen kuin aivot siirtyvät lopullisesti lomamoodiin. Jos opiskelu vaatii toimia pitkin kesää, voi olla hyvä idea laittaa itsellensä muistutukset kalenteriin nyt.

Tekemätön päätös muuttuu nopeasti roinaksi.

Roina on tekemättömiä päätöksiä.

Olen oppinut tyhjentämään sekä omat että lasten reput pikimmiten. Kokemukseni mukaan juuri silloin kun se jää tekemättä, repusta löytyy kahden viikon päästä banaani tai puoliksi syöty juustovoileipä. Tuossa listassa on paljon päätöksentekoa, mutta toisaalta ylimääräiset tavarat ovat yleensä myös tekemättä jääneitä päätöksiä. Lukukauden päättyessä kotiin kulkeutuu lähes koko pulpetin sisältö, ja paljon muutakin. Nämä tavarat kannattaa käsitellä tavarataitojen mukaan: roskat suoraan roskiin, samoin kaikki se epämääräinen sälä josta kukaan ei enää muista mitä varten se oikein oli säästetty. Kirjojen suhteen tarveharkintaa. Ajattelin itse säästää hyvin vähän. Viimeistään syksyllä, kun uudet kirjat täyttävät repun, vanhat voi heittää pois. Jos näitä päätöksiä ei tee nyt, ne ovat edessä myöhemmin.

Minulla alkaa omat paperit olla jo hyvällä mallilla, mutta pähkäilen vielä, millä tavalla lasten paperi kannattaisi järjestää. Ottaisinkin mielelläni hyviä vinkkejä vastaan: millä tavalla olette säästäneet alakoululaisten todistukset sekä muut kouluun liittyvät paperit? Onko käytössä mappi, lokero vai jokin muu systeemi? Piirustukset säästää riippukansioon, mutta mihin teidän kokemuksen mukaan nämä muut kannattaisi säästää?

Viikon vinkit: lentämisen ongelma, muovikielto ja zero waste -elämäntapa

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tässä johdatus zero waste eli nollahukkaelämäntapaan. Ideana on pyrkiä elämään niin, että sellaisen jätteen määrä, jota ei voi mitenkään kierrättää, olisi mahdollisimman pieni. Suomessa tämä on verrattaen helppoa, sillä nyt kun muoviakin kerätään monilla paikkakunnilla, lähes kaiken raaka-aineen voi kierrättää. Sitä paitsi ne loputkin voi polttaa, eihän nykyisin Suomessa mene varsinaiselle kaatopaikalle enää juuri mitään. Näitä juttuja lukiessa minusta on ruvennut tuntumaan siltä, että zero wastesta tulee helposti ihmiselle harrastus, jossa on hauskaa haastaa itseään välttämään aina vain uusia roskia. Tuossa Ilta-Sanomien juttussa hän kertoo, että ostaa hedelmät Lidlistä, koska sitten ei tule niitä punnitustarroja. Vaikka olisi kasvissyöjä, ja liimaisi koko vuoden punnituslaput yhteen pinoon, väitän ettei niitä kerry vuodessa juuri sataa grammaa enempää. Onko sillä taas kokonaisuuden kannalta merkitystä, on toinen kysymys.

Palaan lentämisen problematiikkaan vielä vähän, koska törmäsin tähän Reetta Rätyn erittäin hyvään tekstiin. Siinä kiteytyy luultavasti tietynlainen sukupolvikokemus, ja ehkä elämäntapakokemuskin. Kun on oppinut ajattelemaan, että maailma on tarkoitettu matkustettavaksi, on tosi vaikea ruveta ajattelemaan päinvastoin. Toisaalta huojentaa, että oma lentäminen on tähän verrattuna pientä, mutta silti mietin jälleen kerran näitä pieniä askeleita: vaikka ei lopettaisi kokonaan, niin kai siitäkin olisi hyötyä, jos lentäisi vaikka puolet vähemmän kuin ennen?

Muovin vastustus etenee vauhdikkaasti. Yle kertoo, että EU on kieltämässä erinäisen määrän muovitavaroita. Kertakäyttöastiat, kertakäyttöiset mehupillit ynnä muut vastaavat ovat kyllä kieltämättä turhakkeita, joita ilmankin voi elää. Tai sitten nuo voi valmistaa jostain muusta materiaalista, kuten paperista. Olen hämmästynyt siitä, miten nopeasti muovin käytännön rajoittaminen on edennyt. Tämä MTV:n artikkeli puolestaan käsittelee sitä, miten puuta voisi käyttää muovin tilalla jo nyt.

Kuinka saada täydellinen vaatekaappi

Julkaistu , kirjoittanut
10

Eilistä podcastia tehdessä tajusin, että nyt olen sen saavuttanut: täydellisen vaatekaapin! Uskomaton tunne. Tosin jos tarkkoja ollaan, niin tämä täydellisyys koskee nyt lähinnä kesävaatteitani, mutta silti! Onpahan mahtavaa. Tähän lopputulokseen olen päässyt kahdella keinolla:

  1. Poistin vihdoinkin kesävaatteiden joukosta kaikki ne, joille ei oikeasti ole käyttöä. Siis ne väärän kokoiset, näköiset ja tuntuiset vaatteet.
  2. Olen täydentänyt vaatevarastoa suunnitelmallisesti.

Mitä tämä siis tarkoittaa käytännössä? Miten vaatteita karsitaan? Minulle se tarkoitti rohkeutta luopua monista vanhoista vaatteita. Olen tässä tyytymisen filosofiaa noudattaessani kompastunut siihen, että jos tyytyy johonkin vaatteeseen, sitä kuuluisi myös käyttää. Vaikka vaatetta ei korvaisikaan uudella, niin ei siitä ole minkäänlaista iloa eikä hyötyä, jos vaate vain makaa kaapissa käyttämättömänä. Tyytyä voi vain sellaiseen, jota todella myös käyttää. Käyttämätön vaate on turhake, olipa se missä kunnossa tahansa. Nämä poistot tekivät kaivattua tilaa kaappiin. Tämä on ihan loppuun kulunut fraasi, mutta kummasti olo keveni kun väärän kokoiset ja virheostokset poistuivat. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että mikään poisto ei ollut ostolakon aikana ostettu. Sen sijaan uskalsin vihdoin luopua vaatteista, joita olin hankkinut tai saanut jopa 4 – 20 vuotta sitten. Älkää naurako, totta se on.

Entä miten ostetaan oikeanlaisia vaatteita? Tämä onkin hyvä kysymys, enkä ole tätä pohtinut vielä niin tarkasti. Luulen, että olennaisinta oli selkeä tieto siitä, mitä kaapista puuttuu ja millaisia vaatteita sinne haluan. Kuten joku kommenteissa totesikin, tämä ostolakko on johtanut siihen, että tunnen kaappini sisällön paljon paremmin kuin ennen. Tiedän mitä siellä on, mitä sieltä puuttuu ja pystyn ennakoimaan vaatetarpeita ainakin puoli vuotta eteenpäin. Näistä ostoksista vain tuo vasemmalla oleva paita on ainoa, jollaista en ollut erikseen suunnitellut ostavani. Mutta tiesin jo sovituskopissa, että tälle tulee käyttöä. Niinpä ostin sen luottavaisesti.

 

(Tuo kuva nyt ei tee juurikaan oikeutta näille vaatteille. Minulla ei valitettavasti ole sellaista trendikästä rekkiä makuuhuoneesssa, johon voisin ripustaa kaikki elegantisti roikkumaan. Puuttuu myös yhtenäiset vaatepuut ja hyvä valaistus… en tosiaan ole mikään muotibloggaaja. )

Kun nämä vaatteet yhdistetään kuluvan vuoden muihin ostoksiin, viime kesän hankintoihin sekä niihin jäljellä oleviin vaatteisiin joita minulla oli vanhastaan, lopputulos hipoo täydellisyyttä. Tosin siis tietenkin vain omasta näkökulmastani, sillä jonkun muun mielestä nämä voivat toki olla aivan kauheita vaatteita. Mutta minulla on todella juuri sellainen olo, mistä podcastissa puhuin. Vaatteiden valinta on muuttunut positiivisella tavalla vaikeaksi, kun on niin paljon hyviä vaihtoehtoja. Ai että!

Onko teidän kesävaatekaappi kunnossa?

Ps. Äänestys on päättynyt ja vaikuttaa siltä, että vaateaiheita on toivottu kaikista eniten! Niitä siis on tulossa kesäkuukausina lisää.

Arkijärki-podcast 30: Toukokuun vaateraportti

Julkaistu , kirjoittanut
7

Voi kuulkaa. Nyt on aika pitkä podcast aiheesta vaatteiden shoppailu, sitä on nimittäin harrastettu. Hahmotan ostolakkoseurannasta selkeän trendin: kotimaassa pystyn olemaan ostamatta ilman suurempia ponnistuksia. Mutta jos matkustan jonnekin suurkaupunkiin, sekoan normaalirutiinista, ja ostan kerralla vaikka mitä. Ja kaiken päälle nautin shoppailusta! Toukokuussa kävi juuri näin, ja tulokset voi kuunnella podcastista.

Olen miettinyt, miksi näin tapahtuu, ja tullut siihen tulokseen, että matkustaminen on oikeastaan välillinen syy. Matkailu sinällään ei aiheuta ostohimoja, vaan syynä on kotimaasta poikkeava valikoima. Kun yhtäkkiä tarjolla on juuri sellaisia vaatteita, mitä on pitkään toivonut löytävänsä, niin innostuuhan siinä. Toisaalta onko sillä lopulta väliä, miten ostokset vuoden varrelle asettuvat? Seurantajakso on 12 kuukautta, ja ratkaisevaa on koko vuoden aikana tapahtuva ostaminen. Samahan se on, jakautuvatko ostokset tasaisesti joka kuukaudelle, vai tuleeko pari isompaa shoppailureissua ja sitten monta nollakuukautta niiden vastapainoksi.

Voin kuitenkin sanoa, että tämä julkinen raportointi aiheuttaa sen, että ostoksiaan harkitsee todella tarkkaan. Jopa kaikkia näitä, mitä nyt tuli hankittua. Seison jokaisen hankinnan takana 100% ja uskon vilpittömästi, että jokainen niistä tuli sekä tarpeeseen että monivuotiseen käyttöön. Silti valehtelisin, jos en samaan aikaan tunnustaisi, että tuo vaateostosten määrä tuntuu huonona omanatuntona. Ideaali kun olisi, että koko vuosi olisi yhtä nollakuukautta. Vaikka eihän sekään ole kovin realistinen tavoite.

Podcastin kesto 23 minuutta. Huomenna kuvia ja lisää pohdintaa aiheesta!

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Lakki ja lautaset?

Julkaistu , kirjoittanut
27

Ensi viikonloppuna vietetään jälleen lakkiaisia ja monenlaisia valmistujaisjuhlia. Häälahjaksi astioita annetaan usein, mutta vieläkö lautanen on kelvollinen lahja lakkiasissa? Omassa nuoruudessani 90-luvulla astiat olivat ihan normaali lahja varsinkin vähän isommissa juhlissa. Kummilapsille kerättiin hopealusikoita yksi kerrallaan vauvasta saakka. Tiedän myös kavereita, jotka saivat astioita jo rippilahjaksi.

Varsinaisesti astioiden saaminen liittyi kuitenkin ylioppilasjuhliin ja valmistujaisiin. Lautaset, tee- ja kahvikupit asetteineen ja joskus myös hienommat salaattikulhot tai kakkulautaset olivat ainakin minun nuoruudessani ihan normaaleja lahjoja. Itse en saanut koskaan lautasia, mutta kylläkin hopeisen kakkulapion ja juustohöylän. Molemmat taisivat tulla nimenomaan ylioppilaslahjaksi.

Aloin miettiä, onko aika ajanut tästä käytännöstä ohi, vai vieläkö nuoria muistetaan hienommilla astioilla juhlapäivinä? Tiedän lähipiiristä yhden nuoren naisen, joka on kerännyt itse valitsemaansa astiasarjaa jo lukioajoista, ja hänelle olen itsekin ostanut niitä astioita, joita olen tiennyt hänen toivovan. Hän on kuitenkin ainoa. Kummilapsille ei ole lusikoita ostettu, eikä varhaisteinille tunnu luontevalta antaa mitään kartiolaseja. Mistä sitä edes tietää, millainen design vastaanottajaa miellyttäisi?

Tämän teekannun olen saanut äidiltäni lahjaksi noin 20 vuotta sitten. Käytän sitä viikoittain edelleen.

Pohdinkin tässä muutamia asioita: annetaanko astioita edelleen, tai toivovatko nuoret niitä lahjaksi? Entä annetaanko niitä sekä tytöille että pojille? Puoliso toi meidän huusholliin mukanaan omat kummilusikkansa, ja minä omani (tietenkin eri sarjaa…), mutta entäpä juuri lautaset tai mukit? Annetaanko niitä yhtä usein pojille kuin tytöille, vai ovatko astiat nimenomaan tyttöjen lahja?

Mietiskelen myös sellaista, että näinköhän tavaroista eroonhankkiutumisen trendi ja kaikenlaiset konmaritukset näkyvät myös lahjoissa. Ovatko nykynuoret niin liikkuvaisia, että lahjaksi toivotaan mieluummin jotain muuta? Jos meinaa esimerkiksi muuttaa ulkomaille, astiasarja ei ole se kätevin lahja, sen ymmärrän hyvin. Minä taas olen ehdottomasti halunnut itse valita kaikki astiasarjat, jotka meillä on käytössä. Aikoinaan sain lahjaksi pari lautasta ja kulhoa, jotka kuitenkin olivat sellaista sarjaa, että karsin ne lopulta pois. Ei tullut mieleenkään ruveta keräämään sellaista sarjaa, jonka joku muu oli valinnut puolestani.

Oletteko te saaneet tai antaneet astioita lahjaksi?

Arkijärki-podcast 29: Tavaratarinani

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tässä podcastissa kerron miten minusta tuli minä – tavaroiden näkökulmasta. Kerron koko tarinan alusta tähän päivään saakka. Mm. lapsuudenkodin järjestyksestä, ja siitä, millaista oli elää pikkuruisessa opiskelijayksiössä 18-vuotiaana. Tuolloin eivät tavarat stressanneet! Ensimmäinen muistikuva tavarastressistä on vasta erään muuton yhteydessä. Myöhemmin havahduin yhtäkkiä siihen, että tavaraa oli kertynyt huomaamatta liikaa, ja aloin ihmetellä mitä niille pitäisi tehdä. Siitä lähtien aihe on kiehtonut blogiksi, kirjaksi ja podcastiksi asti. Juttua riittää reilut 17 minuuttia. Millainen tavaratarina teillä on?

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS