viikon vinkit: lajittelua, roskien roudaamista ja kierrätyshuonekaluja

Tässäpä yksi lempiaiheistani: miten voidaan odottaa, että kansalainen lajittelee kaikki jätteensä, kun niille ei ole kunnon paikkaa kotona? Lajittelusta on tosiaan feng shui kaukana. Jos jakeita tarvitaan kymmenkunta, tiskipöydän alakaappi ei riitä alkuunkaan. Valmista ratkaisua tähän ei ole, mutta jotenkin asia pitäisi ottaa asuntoja suunnitellessa huomioon. (YLE)

Jätteiden roudaaminen maasta toiseen ei kuulosta järkevältä. Jätteiden tuottajavastuusta on seurannut erikoinen tilanne, kun Rinki Oy ei ota vastaan muuta kuin pakkausjätettä. Kun keräys ei ole kuntien vastuulla, jätettä kuljetetaan sinne, mistä siitä saa parhaan hinnan. Lasin tapauksessa siis Englantiin. Suomessakin olisi kysyntää, mutta ilmeisesti ei kilpailukykyistä hintaa. (YLE; MTV)

Muistatteko Ikean kokeilun kierrätyshuonekaluista? Homma toimii niin hyvin että kokeilu jatkuu edelleen. Tämä on mielenkiintoista. Itse en olisi uskonut, että Ikean huonekaluista riittää kierrätettävää, mutta ilmeisesti olin väärässä. Onko teistä kukaan sattunut käymään paikan päällä, millaista tavaraa siellä on? Tai vienyt itse jotain uudelleen myytäväksi?

Viikon vinkit: vaatepoistoja, kontaktimuovia ja Ikea kierrättää

Kodin Kuvalehti listaa 6 vaatetta, jotka voi välittömästi poistaa omasta kaapista. Tämä on tällainen hömppäjuttu, jossa on hieman sisältöä mukana. Kukaan ei varmaankaan jutun luettuaan ryntää kaapilleen ja ala kuuliaisesti poistaa vääränlaisia vaatteita. Mutta yhdestä olen samaa mieltä: reikäisiä alusvaatteita en minäkään suosittele säästämään.

Taas on se aika vuodesta: näin päällystät koulukirjat kontatimuovilla (MTV)

Viikon mielenkiintoisin uutinen on Ikean kierrätyspalvelu: jos ymmärsin oikein, yritys alkaa ottaa vastaan vanhoja huonekaluja samoin kuin esim. H&M ottaa vastaan vanhoja vaatteita. YLE uutisoi tästä nyt, mutta huomasin että kokeilu oli ollut käytössä jo touko-kesäkuussa. Ikean nettisivuilta löytyy kuitenkin ohjeet, joten ilmeisesti tämä toiminta on nyt ihan vakituisessa käytössä. Ikea oikaiskoon kommenttiosastolla, jos olen ymmärtänyt jotain väärin. Erona vaatekeräyksiin tämä toimii kuitenkin niin, että vanhat huonekalut tulevat suoraan myyntiin. Eli voit mennä Ikean liikkeeseen ja ostaa sieltä halvalla valmiiksi kootun käytetyn Ikea-huonekalun uuden sijasta.

Tämä herättää moniakin ajatuksia: Ensinnäkin olisi kiinnostavaa nähdä, onko käytetyille kalusteille todellakin markkinoita? Voisin kuvitella että ihmiset roudaavat vanhoja romujaan into piukassa liikkeeseen, etenkin kun siitä saa alennuskupongin, mutta kuka niitä sitten ostaa? Hinnan täytyy olla todella halpa, että käytetty olisi kiinnostava. Toisaalta aloin pohtia, missä kunnossa ne vanhat oikein ovat. Kokemukseni mukaan Ikean huonekalut eivät ole kestävimmästä päästä, eli jos tavara on ollut muutaman vuoden käytössä, onko se enää millään tasolla houkutteleva kenellekään muulle? Ja kiinnostaisi myös, onko Ikealla jotain kuntokarsintaa siinä, mitä otetaan myyntiin. Miten kulahtanut saa olla? Täytyy sanoa, että Ikea herättää vähän samoja fiiliksiä kuin halvat vaate- tai hampurilaisketjut. Välillä niihin haksahtaa itsekin, mutta kirkkaan ajatuksen hetkenä kiertää kaukaa.

Epähuomiossa hamstrattua

Ikea on nerokas kauppa. Sieltä on lähes mahdotonta poistua ostamatta mitään. Useimmiten sieltä ostaa ylimääräistä myös silloin, kun varsinainen syy vierailuun on jonkun tietyn esineen ostaminen. Tavara on älyttömän halpaa mutta kelvollista. Itse tulen aina ostaneeksi nimenomaan käytössä kuluvaa tavaraa  – en oikeastaan varastoon, vaan korvaamaan entisiä. Esimerkiksi sitä euron vessaharjaa on vaikea vastustaa. Ostan aina yhden uuden, ja heitän vierasvessasta vanhan pois. Kun liikkeessä tulee käytyä keskimäärin kerran tai korkeintaan kaksi vuodessa, harjan käyttösykli on juuri sopiva.

Pari päivää sitten havaitsin, että näiden käytännöllisten houkutusten ansiosta olin erehtynyt hamstraamaan paperiservettejä siinä määrin, että niitä riittää luultavasti ensi kesään saakka. Vessaharjan lisäksi Ikean valkoisten isojen paperiservettien hinta-laatu -suhde on aivan voittamaton. Niinpä olen napannut niitäkin aina jokaisella käynnillä yhden paketin. Minulla on kyllä kauniita kangasserviettejä, mutta käytän niitä vain juhlissa ja isommilla päivällisillä. Arkena paperiservetti on kätevä, jos ei halua olla pelkän talouspaperin varassa.

No, nyt meillä on siis kolme täyttä pakettia ja yksi vajaa. Olen näköjään joka kerralla päättänyt säilyttää niitä eri paikassa, joten en ole löytänyt niitä edellisiä. Sitten olen luullut että ne ovat loppu. Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että keittiön kaappeja täytyy organisoida vähän uusiksi. Myös varmaankin sen, että kotivarastot kannattaa tsekata, ennen kuin ostaa uutta. Mutta ehkä myös sen, että jos ei mene kauppaan liian usein, ei haittaa vaikka vahingossa vähän hamstraisikin.

Juomalasien kierrätys hämmentää

Koska olen nykyisin aktiivinen kuluttaja, joka ottaa reippaasti yhteyttä kaikkii firmoihin aina kun mieltä askarruttaa, lähestyin Iittalaa juomalasien kierrätyskysymyksessä. Minulla oli siis Iittalan Kartio-sarjan juomalasi (kirkas), joka piti särön takia heittää pois. Vanhasta muistista arvelin, että juomalasit menevät sekajätteeseen, ja sinne sen laitoinkin. Mutta sitten kommenteissa joku huomautti, että tavalliset juomalasit saakin laittaa lasinkeräykseen.

Aloin selvittää asiaa ja löysin erittäin ristiriitaista informaatiota. Toisaalla väitettiin, että vain kuuman kestävät lasit pitää laittaa sekajätteeseen, muut lasinkeräykseen. Mutta toisaalta törmäsin myös ohjeisiin laittaa kaikki juomalasit sekajätteeseen, ja tämä ohje oli samaisen kommenttiosaston perusteella jaettu myös Kierrätystehtaalla vastikään. Jotta saisin asiaan selvyyttä, lähetin kysymyksen Iittalan asiakaspalveluun. Vastaus tuli kahden päivän päästä: kirkkaat kartiolasit saa laittaa normaaliin lasinkeräykseen. Valmistajan tieto on siis vastakkaista muualla jaettavan tiedon kanssa!

Iittalan asiakaspalvelu toimi moitteettomasti ja oli kiva että he vastasivat nopeasti. Ehdotin, että firma laittaisi nettisivuilleen ohjeet, miten heidän tuotteensa kierrätetään oikeaoppisesti. Siihen en saanut mitään kommenttia, mutta luulen että moni kuluttaja olisi nykyään kiinnostunut hoitamaan myös tavaroiden loppusijoituksen asianmukaisesti. Silloin olisi kätevää, jos yritys tarjoaisi itse ohjeet kierrätyksestä. Toivottavasti Iittala ja muutkin yritykset kiinnittäisivät tähän asiaan huomiota.

 

Testasin äsken huvikseni Ikean chatti-palvelun, ja sieltä tuli sama vastaus: juomalasit lasinkeräykseen. Kun varmistin miten muiden astioiden kanssa toimitaan, ohje oli katsoa kuuluuko astia värillisten vai värittömien laatikkoon. Huomautin, että kuuman kestävää lasia ei ainakaan saa laittaa, ja usein kielletään myös juomalasien laittaminen. Tähän Ikean asiakaspalvelu ei enää osannutkaan vastata mitään, vaan totesi vain, että tuotetiedoissa sanotaan materiaalin olevan kierrätyskelpoista, mutta että asiakkaan pitää tutustua kotipaikkansa kierrätysmääräyksiin. Ikean asiakaspalvelu yritti vastata kysymyksiini, mutta mitään todellista tietoa hänellä ei asiasta ollut. Lisäksi jotkut vastaukset osoittivat, että tieto oli varsin hataralla pohjalla, esimerkiksi kuuman kestävyydestä ei mainittu mitään, vaan kaikki lasiastiat niputettiin yhteen (kysyin siis muistakin astioista kuin laseista). Ikealla kierrätysasiat tuntuvatkin olevan vielä varsin toissijaisia, eikä asiakas saa sieltä selkeitä vastauksia.

Yhteenvetona kuitenkin: Valmistajien mukaan siis ainakin kirkkaat kartiolasit sekä kaikki Ikean juomalasit saa laittaa lasinkeräykseen. Samoin keräykseen voi varmuudella laittaa kaikki lasipurkit ja -pullot, jotka on ostettu ruokakaupasta. Kiellettyjen listalla ovat puolestaan kristalli, sekä sellaiset lasiastiat, jotka voi laittaa uuniin, ne kuuluvat aina sekajätteeseen. Myös ikkunalasi ja peililasi kuuluvat sekajätteeseen, eivät lasinkeräykseen.

Siihen selkeys loppuukin. Esimerkiksi Jätelaitosyhdistyksen sivuilla sanotaan, että ”Juomalasit ja muu kuumuutta kestävä lasi eivät kuulu kaikilla alueilla keräyslasin joukkoon.” Siis jossain kuuluu ja jossain ei? Mistä sen sitten voi tietää, missä kuuluu? Ja mistä ihmeestä tämänkin asian saisi selville? Myös HSY ohjeistaa yksiselitteisesti, että juomalasit eivät koskaan kuulu lasinkeräykseen, sillä niiden materiaali ei sovi hyödynnettäväksi samassa prosessissa pullojen ja purkkien kanssa. Ketä tässä nyt pitäisi uskoa? Valmistajaa vai tahoa, joka vastaa lasinkeräyksestä? Saatu tieto on aivan ristiriidassa keskenään.

Oikeastaan rupesi vähän ärsyttämään koko juttu. Jos yhteiskunta haluaa, että kansalaiset tekevät kestäviä valintoja, se pitäisi tehdä meille helpoksi. Eikä kaikkea voi jättää vain yhteiskunnalle, vaan jos yritykset haluavat toimia vastuullisesti, niidenkin pitäisi vähän tsempata, ja jakaa tarpeeksi tietoa tuotteistaan. Sitten olisi olennaista, että julkinen ja yksityinen taho selvittäisivät keskenään, mikä on oikea tapa toimia ja ohjeistaisivat samalla tavalla. Tiedon pitää olla yksiselitteistä ja helposti saatavilla. Jos oikea roskis pitää selvittää sähköpostilla, asia on tehty liian vaikeaksi. Etenkin jos saatu tieto on kuitenkin ristiriidassa keräystahon kanssa.

Miten tämä voi olla näin vaikeaa?

Viikon vinkit 34/2012: Ikean monikäyttöiset kassit, keittiövinkkejä ja ruokaa roskiin

Ilta-Sanomissa oli viime viikolla hauska pieni juttu siitä, kuinka suomalaiset uusiokäyttävät niitä sinisiä Ikean kasseja. Meillä niitä käytetään kierrätyskasseina pulloille.

Satakunnan Kansa jakaa vinkkejä pakastimen sulattamiseen, lisää artikkelin kommenttiosiossa. Oma vinkki nro 1: talvipakkasella jäiset ruoat pysyvät kylminä ulkona, sekä vinkki nro 2: älä tosiaan käytä mitään työkalua jäiden irrottamiseen.

Isyyspakkaus-blogissa esitellään tehokkaan oloinen siivouskaappi. 

Tämän viikon pysähdyttävimmän linkin Arkijärkeen tarjosi Helsingin Sanomat, joka uutisoi että amerikkalaiset heittävät noin puolet ruoastaan roskiin. Jos perheet järkeistäisivät ruoankäyttöään, säästyisi tuhansia dollareita rahaa puhumattakaan siitä, millaiset ympäristövaikutukset sillä olisi. Suomalaisetkin heittävät ruokaa roskiin, mutta huomattavasti vähemmän. Olen itsekin tuskaillut aiheen parissa, ja edelleen tsemppaan päivittäin, jotta ruokahävikkini vähenisi entisestään.