Sisustuslehtien kuvat eivät ole totta

Noin vuosi sitten eräs tuttava ehdotti, että meidän täydellisen muodonmuutoksen kokenut eteinen sopisi sisustuslehteen jutuksi. Innostuin ajatuksesta aluksi, ja viestittelin kuvaajan kanssa, joka olisi tullut juttua tekemään. Lähetin hänelle ennen ja jälkeen -kuvia ja kerroin vähän projektista. Eteisemme onkin nyt remontin jäljiltä minun makuuni tosi kiva ja käytännöllinen, ja ajattelin että mikäpä siinä, voisihan siitä vaikka tehdäkin jutun.

Kuvaaja tarkasteli lähettämiäni kuvia, ja kysyi sitten, mikä on tuo tumma alue tuossa keskellä. Vastasin että se on kuramattoa, joka suojaa parkettia. Kuvaaja vastasi, että saahan sen siitä pois? No saa toki, sehän on vain pelkkä matto. Mutta tässä kohdassa innostukseni alkoi hiipua. Tajusin äkkiä, että tällä tavalla kaikki kodit stailataan sisustuslehtien kuvia varten. Eivät ne välttämättä oikeasti olekaan ihan niin täydellisiä, kuin miltä ne näyttävät. Suurin osa ihmisistä varmaankin käyttää tiskirättiä, kuramattoa ja muita arkea helpottavia tavaroita, jotka eivät vain yleensä ole erityisen näyttäviä. Kaikki sellaiset siivotaan kuvista pois, jolloin jäljelle jää se ylimaallinen siisteys ja se sellainen ihmeellinen tyhjyys, kun huoneissa ei ole mitään arkista. Jopa se ”särmä”, jota huoneista löytyy, on  tarkasti harkittua ja vähän keinotekoista. Kuramatto ei kelpaa särmäksi, vaan sisustuskuvissa sitä edustavat siirtolavoista tuunatut sohvapöydät ja kivenmurikat tarjottimella.

 

Tässä tämä tumma alue, toiselta nimeltään kuramatto, suojaamassa lattiaa siinä kohdassa, jossa riisutaan kengät.

Minä vähäsen tuohduin kuvaajan kysymyksestä, vaikka hän ei tietenkään voinut sitä tietää. Meidän kuramatto on tosi hyvä! Se on itse ostettu Etolasta, leikattu ja askarreltu juuri oikean kokoiseksi ja jopa väri on huolella valittu, niin että se sopii käytävämattoon, joka myös on eteisessä. Ajattelin, että jos käytännöllinen kuramatto eteisessä ei kelpaa valtakunnalliseen sisustuslehteen, niin antaa olla. En oikeastaan tahdo olla mukana luomassa sellaista täydellisyyden illuusiota, jossa edes kenkiin ei tartu rapaa. Tuota kuramattoa ei nimittäin ikinä normaalissa elämässä oteta pois paikaltaan. En ota sitä pois, vaikka olisi miten hienot juhlat, ja koti puunattu viimeisen päälle. Eikä sitä tarvitse ottaa pois, koska se on hyvä ja siisti ja käytännöllinen. Muodonmuutosjuttu meidän eteisestä jäi tekemättä.

Tämä tapahtuma palasi mieleen, kun aloin äskettäin perehtyä sisustamiseen harrastuksena. Kun selaan blogeja ja instatilejä, niistä huokuva täydellisyys johtaa ajatukset väistämättä siihen, että noistakin kuvista lienee jokunen kuramatto poistettu. Kenties maustehyllyä on kuvaa varten harvennettu ja torkkupeittoa on aseteltu useampi tovi. Peikonlehdestä on käännetty juuri paras puoli kuvaan päin ja eteisen lattialta nostettu kaikki kengät jonnekin piiloon. Ja kuka sitä tietää, millainen kaaos kuvaajan takaa löytyy, vaikka kameran etupuolella näyttääkin hienolta?

Tässä näkyy eteisen matot vierekkäin. Valitsin kuramaton värin niin, että se sopisi yhteen tuon varsinaisen käytävämaton kanssa.

Näitä lehtien ja instatilien kuvia katsoessa tuntuu siltä, että kuvat on luotu vain sitä hetkeä varten. Oikeasti useimmat meistä asuvat kodeissaan, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki ei ole jatkuvasti niin tiptop. Veikkaan, että tämä on useimmiten todellisuus kiiltävien kuvien takana. Ennen kuin alkaa tuntea kotihäpeää verratessaan omia nurkkia tuohon kuvatodellisuuteen, kannattaa muistaa, että lehtien ja instatilien tarkoitus on usein myydä unelmia ja usein ihan konkreettisia tavaroitakin. Kummatkin käyvät paremmin kaupaksi (lähes epätodellisen) harmonisissa kuvissa, joilla ei välttämättä ole tavallisen arjen kanssa juuri tekemistä.

Millaisia ajatuksia sisustuslehtien ja sosiaalisen median sisustuskuvat teissä herättävät? Jos itse julkaiset sisustuskuvia, miten ”stailaat” sitä? (Tuosta ylemmästä kuvasta nostin yhden K-kaupan muovikassin syrjään. Siellä oli kumisaappaat sisällä.)

Pienen tilan hyötykäyttö

Kaikissa asunnoissa on hyvät ja huonot puolensa. Meillä huonompiin puoliin kuuluu ahdas eteinen, mikä ei liene tavatonta uudemmissakaan asunnoissa. Tämä meidän talo on rakennettu 50-luvulla, silloin ei selvästikään oltu varauduttu siihen, että ihmiset omistaisivat monta takkia tai lukuisia kenkäpareja, pyöräilykypäristä ja muista tarvikkeista puhumattakaan.

Eteinen uudistettiin sähköremontin yhteydessä toissavuonna. Viimeinen silaus oli kuitenkin minimaalisen tuulikaapin hyödyntäminen säilytystilana. Minimaalinen tarkoittaa todellakin pientä. Tuulikaappi on oven levyinen, plus viisi senttiä, ja leveydeltään noin 25cm. Sitä rajaa ulko-ovi ja eteisen väliovi. Kuitenkin tuo ylimääräinen viiden sentin kolo, joka tuulikaappiin jää, osoittautui täydelliseksi paikaksi säilyttää sateenvarjoja.

 

Näin kätevä systeemi.

Kiinnitin seinään neljä koukkua päällekäin, ja voilà! Kaikki sateenvarjot saatiin sujuvasti roikkumaan niihin. Kun varjot ovat kiinni, ne vievät niin vähän tilaa, että mahtuvat mainiosti tähän pieneen välikköön. Säilytyspaikka on muutenkin oivallinen, sillä eteisessä sateenvarjoja aina kaipaa, ja tästä ne saa aina helposti mukaan. Sopivat koukut löytyivät Helsingissä sijaitsevasta Designapteekista. Olin aiemmin ostanut toisennäköiset koukut kirppikseltä, mutta ne osoittautuivat muodoltaan vääränlaisiksi. Koukun piti olla tarpeeksi syvä, jotta isonkin sateenvarjon kahva mahtuu siihen roikkumaan. Koukut on porattu ja propattu seinään, eli siinä oli toinen haasteellisempi osuus. Ei kuitenkaan sellaista, etteikö ihan normaalilla porakoneella sitä olisi saanut aikaan. Itse siis toteutettiin tämä reilun kympin maksanut remontti, joka toi mukavasti lisää tilaa ja helpotusta arkeen.

Olen lopputulokseen erinomaisen tyytyväinen. Mitä sanotte?

Oman tilan ihanuudesta

Perheessä asumisen ärsyttävä puoli järjestyksen kannalta on se, että muilla perheenjäsenillä on harvoin samoja prioriteetteja sen suhteen, millainen on sopiva siisteystaso. Se henkilö, joka toivoisi parempaa järjestystä ja korkeampaa siisteystasoa, joutuu usein tekemään myönnytyksiä.

Puhun tässä omasta kokemuksesta. En jaksa olla jatkuvasti huomauttamassa, nalkuttamassa tai toisten jälkiä siivoamassa, joten joudun sietämään sitä, että meillä ei yleensä ole niin siistiä kuin haluaisin, ainakaan arkisin. Haave tyhjistä tasoista on mahdoton toteuttaa, sillä muun perheen mielestä tyhjä taso on erinomainen laskutila mille tahansa tavaralle. Minun mielestäni tyhjä taso huokuu zeniläistä rauhaa, mutta tätä mielentilaa eivät muut tunnu havaitsevan saati sitten kaipaavan.

Tässä tilanteessa rakastan sitä, että minulla on omia tiloja, jotka saan pitää juuri sellaisessa järjestyksessä kuin haluan. Nämä ovat pieniä säilytystiloja, joissa on vain minun tavaroitani. Eteisessä on neljä laatikkoa, yksi jokaiselle perheenjäsenelle. Puolison laatikkoon ei tarvitse edes katsoa, lasten laatikot järjestän silloin tällöin, mutta omani edustaa sitä todellisuutta, jossa haluaisin elää. Järjestin tämän laatikon pari päivää sitten, ja tulen hyvälle tuulelle aina kun avaan sen. Järjestys on itse asiassa yllättävän konmarilainen: huivit on pystyviikattu, ja olen hyödyntänyt pienen pahvilaatikon kannen säilytysrasiaksi pikkuesineille, joita myös haluan tässä laatikossa säilyttää.

Eteisen laatikossa säilytän pashminoita, aurinkolaseja, lippiksiä sekä rakkolaastareita, nenäliinoja, käsidesiä ym.

Tämä kuva ei tee oikeutta todellisuudelle, mutta en jaksa nyt ruveta lavastamaan ”täydellistä elämää”. Tämä siisteys ei siis ole sellaista sisustuslehtien ylimaallista siisteyttä, missä jokainen hapsukin on suorassa. Sen sijaan tämä on arkipäivän käytännön siisteyttä, joka palvelee tarkoitusta miellyttää silmää. Tuossa pienessä pahvilaatikossa säilytän nenäliinoja, ylimääräistä käsidesiä, rakkolaastareita, jalkadeoa ym. Tästä nappaan käsilaukkuun täydennystä, otan viileällä säällä huivin harteille tai huiskautan talkkia kenkiin talkkia. Tässä laatikossa on siis kaikenlaisia eteisessä tarvittavia tavaroita. Siis sellaisia, joita voi tarvita, kun lähtee ulos ovesta. Tähän ne myöskin palaavat, sillä kukaan muu ei näitä tavaroita käytä tai tarvitse.

Kun muu huusholli on yhteiskäytössä, minulle on tärkeää että siellä on tällaisia omia taskuja, joiden järjestystä ei kukaan muu sotke. Näitä on muitakin, ja niistä on pidettävä kiinni. Olen nimittäin huomannut, että etenkin lapsilla on todella vahva taipumus yrittää omia kaikki minun tavarani käyttöönsä siksi, että ne ovat aina samalla paikalla ja siis helposti löydettävissä. Ei niin, etteikö lapsilla olisi esimerkiksi kyniä ja saksia monin kappalein. Niitä vaan ei koskaan löydy silloin kuin pitäisi. Sen sijaan minun sakseni ja kynäni ovat aina siellä missä pitääkin, koska minä palautan ne aina samaan paikkaan. Siksi nuoriso mieluusti ottaisi käyttöönsä nekin. Tästä tosin seuraa, että käytön jälkeen niidenkään sijainti ei enää välttämättä ole tiedossa. Olenkin päättänyt, että jatkossa tiettyjä minun tavaroitani ei saa lainata. Tämä uusi toimintatapa hakee vielä vähän muotoaan, mutta aion lanseerata sen tässä kesän aikana toden teolla käyttöön.

Mikä on teidän oma tila, jota muut eivät pääse sotkemaan?

Lattia, jolla ei saa kävellä

On muuten ollut mielenkiintoinen paluu arkeen. Syyslomaviikolla lähdin lasten kanssa reissuun eri puolille Suomea, jotta kotona voitaisiin tehdä remonttia rauhassa. Koska kaikissa remonteissa kuitenkin aina tulee jotain häikkää ja hidastusta, työt ovat jatkuneet tälläkin viikolla joka päivä, vaikka olemmekin jo palanneet arkeen ja kotiin. Alkuviikossa oli kuitenkin ihan omaa jännitystä, kun eteisen lattian uusilla saumoilla ei saanut kävellä. Kuivumisaika olikin oletettua pidempi, joten maanantaina poistuin kotoa aamupäivällä, ja palasimme illalla kahdeksan aikaan. Sitten taiteilimme varpaillaan saumoja varoen ovelta sisään. Laatat nimittäin alkavat heti ulko-ovelta, ja peittävät koko eteisen.

Eikö olekin hienot! Etenkin nyt kun saa kävelläkin tuosta.

Koska eteisessä (ja vähän keittiössäkin) maalataan edelleen, meillä vallitsee poikkeustila. Eteisestä on tyhjennetty viimeisetkin tavarat, ja kaikki on jälleen kannettu olohuoneeseen, tungettu työhuoneeseen ja kaikki mikä ei niihin mahtunut, on siroteltu makuuhuoneisiin. Lattiat ovat täynnä remonttitarvikkeita, jalkalistoja, suojapahveja sun muita tavaroita. Vuoropäivinä ei saa koskea lattiaan, seiniin tai kattoon. Jääkaappi asuu edelleen työhuoneessa, ja sen vuoksi silityslauta tukkii pääsyn työpöydän ääreen. Pyykkiteline on puolestaan muuttanut sohvan eteen olkkariin.

Viikko reissussa kahden lapsen kanssa tarkoittaa sitä, että pyykkiä on matkalaukullinen. Mutta olen paluurutiineissani pahasti jäljessä kaikkien näiden erikoistilanteiden takia. Pyykkikori pursuilee siis edelleen, mutta toisaalta tässä hässäkässä se ei paljoa haittaa, joten pursuilkoon. Tosin käydessäni kylässä ystävien uudessa asunnossa, jossa oli käytännöllisesti suunniteltu kodinhoitohuone pesukoneineen ja kuivureineen huokailin kyllä hieman. Nimittäin sitä, että olisipa elämä helppoa, jos voisi omistaa kokonaisen huoneen pelkästään pyykkien organisoimiseen! Mutta kaikkea ei voi saada, joten jatkan tyytyväisenä tätä taitelua hieman pienemmissä tiloissa.

Kun näihin oman asunnon haasteisiin liitetään kriittisessä vaiheessa oleva taloyhtiön remontti, ja siihen liittyvät monet velvollisuudet, täytyy sanoa että olen muutaman viime päivän aikana käyttänyt aika paljon aikaa ja energiaa näihin asumisasioihin. Toisaalta olen ihmeellisen vähästressisessä tilassa tästä kaikesta huolimatta. Zen vallitsee, koska loppu häämöttää jo. Tämä viikko vielä, ja sitten saamme jo olohuoneesta ylimääräiset tavarat pois. Valmiiksi eteinen ei tule ennen kuin joskus marraskuun lopulla ehkä, koska en voi esimerkiksi tilata yläkaappeja ennen kuin uusi vaatekaappi on paikallaan. Muuten saattaisi käydä niin, etteivät uudet kaapit mahtuisikaan, tässä pelataan millien tarkkuudella ja vanhan talon seinät ja lattiat ovat aina vähän vinot. Mutta olen jokseenkin varma, että jo viikon päästä tilanne on täällä paljon parempi! Ja pyykitkin pesty.

Kun ihmisellä ei ole eteistä

Olen tässä nyt kuukauden elellyt ilman eteistä. Tai siis eteiseksi kutsuttu tila on tietenkin paikallaan edelleen, mutta kaikki tavarat on siirretty pois sieltä. Hyllyt ja naulakot on ruuvattu irti, lampusta on poistettu kupu ja lattiat on peitetty suojapahvilla. Eteinen on edelleen aika karu ilmestys mutta ulkonäkö on pientä verrattuna siihen, miten hankalaa on elää ilman normaalikäytössä olevaa eteistä.

Naulakko on olohuoneessa. Naulakon alle on pinottu kaikki ne kenkälaatikot, jotka olivat ennen ylähyllyillä, joita ei siis enää ole. Kenkäteline puolestaan on makuuhuoneessa, samoin kuin sateenvarjot ja hatut. Lasten ulkolelut on siirretty lastenhuoneen lattialle, ja kaikki muut tavarat on siroteltu mikä minnekin. Meillä on jokaisessa huoneessa jotain, mikä aiemmin oli eteisessä. Ehkä voitte arvata, että tämä tuo uudenlaisia haasteita toimivaan arkeen sekä kodin siisteyteen. Vaikka miten siivoaisi ja järjestäisi, näyttää sotkuiselta.

Olen tässä remontin kuluessa miettinyt, miten tärkeä osa asuntoa eteinen on. Mutta tuleeko sitä oikeasti miettineeksi siinä vaiheessa, kun asuntoon on muuttamassa? Tai suunnitellaanko eteisiä huolellisesti esimerkiksi uusia taloja rakennettaessa? En tiedä, mutta epäilen että ei välttämättä. Voin suoraan sanoa, että ainakaan minä en ole tätä remonttia ennen ajatellut eteistä kovin tarkasti. Siellä on pitänyt olla paikka takeille, kengille, urheilukamppeille ja monille muille jutuille, mutta se, miltä kokonaisuus on lopulta näyttänyt, on ollut aika pitkälti sattumaa. Näin on ollut kaikissa eteisissäni tähän mennessä. Olen pitänyt eteistä jonkinlaisena välitilana, jossa on niin monta liikkuvaa osaa, ettei mistään esteettisestä ratkaisusta ole kannattanut edes haaveilla. Eteiseen on aina laitettu se lamppu, jolle ei ole löytynyt paikkaa muualta; se piironki, joka ei ole sopinut makuuhuoneeseen ja niin edelleen.

Nyt tavoitteena on kuitenkin sekä toimiva että kaunis sisääntulo asuntoon. Havaintoni mukaan eteisessä säilytetään niin paljon niin erilaisia tavaroita, että jos ne ovat näkyvillä, vaikutelmasta tulee hyvin helposti levoton. Toisaalta niitä samoja tavaroita puetaan ja riisutaan jatkuvasti, ja jos kaikki on ovien takana piilossa, se hankaloittaa elämää myös. Riskinä on, että sileän oven takaa paljastuu kauhea kaaos. Samaan aikaan jonkinlainen säilytysjärjestelmä on tarpeen, koska muuten hanskat, pipot, sukat ja huivit ovat ihan sekamelskassa eikä kukaan löydä omiaan. Olen suunnitellut ratkaisuksi vetolaatikoita, joiden sisään laitetaan vielä jonkinlaiset tilanjakajat, jotta kaikki löytävät omansa.

Edistystä tässä varsin pitkässä prosessissa on kuitenkin tapahtunut. Täältä voi käydä kurkkaamassa ennen-kuvat. Sitten purettiin seinää, jonka jälkeen näkymä oli tämänlainen:

Seinä lähti helposti, mutta yllättäen sen sisältä paljastui sähköjohtoja.

Seinä näyttää nyt tältä. Siinä on eroa, kun katsoo missä pisteessä oltiin pari viikkoa sitten. Edistystä on tapahtunut merkittävästi. Huoneen keskellä roikkuvat sähköjohdot on saatu kauniisti takaisin piiloon. Puretun seinän kohta on siistitty. Puretussa seinässä ollut valokatkaisija on siirretty vastakkaiselle seinälle.

Tämä vaatii vielä hiomista, viimeistelyä ja maalia.

Lisäksi lattialaatat ovat saapuneet liikkeeseen, uudet valaisimet on tilattu, ja uudet yläkaapit on tilaamista vaille valmiit. Toisin sanoen niistä on tarjous, mutta päätin lykätä tilauksen tekemistä siihen asti, kunnes uusi lattia on paikoillaan ja nähdään, mahtuuko ajateltu kaapisto todella paikoilleen vai ei. Seinän viimeistely pitäisi tulla tällä viikolla valmiiksi. Mutta menee vielä viikkoja, ennen kuin ollaan lopulta siinä pisteessä, että kaikki tavarat saisi lopultakin kantaa paikoilleen. Siihen saakka kärvistellään sekamelskan keskellä, ja haaveillaan paremmista ajoista.

Mikä teidän mielestänne tekee eteisestä toimivan?

Nyt se alkoi – remontti

Viime viikolla kerroin podcastissa pian alkavasta sähköremontista. Nyt istun koneen ääressä, ja katselen samalla kuinka eteiseen vedetään muovia seinien suojaksi. Taloyhtiön sähköt ovat 50-luvulta peräisin, toisin sanoen tulleet tiensä päähän. Asuntoihin tuodaan lisää sähköä ja rappukäytävissä remontoidaan sitäkin enemmän. Noin päällisin puolin kaikki on edennyt hienosti, jopa edellä oletettua aikataulua. Koska remontoiminen on aina vaivalloista ja sotkuista, päätimme tehdä sähköremontin remontoida myös eteisen. Näin paperilla kaikki kuulostaa suhteellisen helpolta ja yksinkertaiselta, mutta käytännössä tässä kaikessa on vaivaa enemmän kuin aina etukäteen ajattelisi.

Koska koko talon remppa etenee nopeammin kuin oli suunniteltu, tuli meidän vuoro hieman yllättäen. Olin varautunut tyhjentämään huoneita ensi viikonloppuna, mutta jouduinkin tekemään kaiken pikavauhtia eilen illalla. Eteisessä kaadetaan seinää ja uusille johdoille porataan reikiä monen seinän lävitse. Koko eteinen täytyi siis tyhjentää, samoin kylpyhuone. Kuulostaa jälleen kohtuullisen helpolta, mutta pienikin eteinen sisältää huikean määrän tavaraa. Neljän hengen ulkovaatteet, kengät, piirongin, pari jakkaraa, mattoja, naulakoita, lamppuja, tauluja ja niin edelleen.

Tältä näytti eteinen ennen kuin aloin tyhjentää tavaroita.

Tämän tilan lisäksi piti tyhjentää muitakin tiloja, jotta seiniä päästään poraamaan. Lopputulos on se, että suurin osa tavaroista on nyt keskellä olohuonetta. Ajattelin, ettei remontti aiheuta hirveän suurta vaivaa, mutta en tullut ajatelleeksi, että kaikki tavarat, jotka siirretään pois paikoiltaan, täytyy sijoittaa jonnekin. Olohuone näyttää nyt siltä, kuin sinne olisi juuri kannettu muuttokuorma sisälle. Eteinen sen sijaan näytti hetki sitten erittäin seesteiseltä:

Hyllyt suojattiin vielä erikseen muovilla.

Seuraavaksi eteisestä kaadetaan tuo pieni väliseinä, joka kuvassa näkyy tummempana. Takaseinältä irroitetaan hyllyt, niiden tilalle tulee vaatekaappi ja yläkaapit, joissa on ovet. Ulko ovi näkyy oikealla, sen eteen jäävälle alueelle laitetaan lattiaan laatat. Eteinen on myös maalauksen tarpeessa. Lopuksi koko tila kalustetaan uudelleen. Korkea ja kapea piironki vaihtuu leveään ja matalaan. Seinälle tulee peili, kattoon uudet valaisimet ja lattialle matto. Lopputulos on toivottavasti huomattavasti selkeämpi ja linjakkaampi tähän vanhaan verrattuna.

Nyt jännittää, miten pitkälle remontti ehtii tämän päivän aikana edetä. Toivon, että seinä kaatuisi jo tänään, mutta hieman vaikuttaa siltä, että se saattaa jäädä torstaille kuitenkin. Jos näin käy, podcast ilmestyy vasta perjantaina, sillä meteli estää nauhoituksen torstain aikana. Arvelen, että kokonaisuudessaan tässä menee muutama viikko. Toivon, että syyskuun puolessa välissä olisi valmista, ja pääsisin nauttimaan entistä kauniimmasta ja käytännöllisemmästä kodista.

Onko teillä hyviä vinkkejä remontista selviämiseen?

Siivousrutiinit: näin meillä siivotaan

Siisteys voi tarkoittaa minusta kahta asiaa: joko sitä että on tosi puhdasta, tai sitä että näyttää siistiltä, eli kaikki tavarat ovat paikallaan. Siivousrutiinini liittyvät molempiin asioihin. Hahmotan kodin siisteyden huoneiden kautta. Tärkeysjärjestys on suunnilleen tämä: keittiö, vessat, eteinen, muut.

Keittiö

Meillä on avokeittiö, jonne on suora näkymä olohuoneesta. Keittiön siisteys vaikuttaa siis koko olohuoneen siisteyteen. Siksi keittiö on listalla ykkösenä. Keittiön siistinä pitäminen vaatii minulta päivittäistä työtä. Sen siivous onkin jatkuvia rutiineja. Olennaiset tulevat tässä:

  1. Tiskikonerutiini (Kone illalla päälle, aamulla ensimmäisenä tyhjennys, likaiset suoraan koneeseen ja illalla jälleen käynnistys.)
  2. Tiskipöydän tyhjentäminen
  3. Lattian pesu ja/tai imurointi

Kohta 1 on itsestäänselvyys. Se mahdollistaa sen, ettei tiskipöydälle kerry ylimääräistä. Koko perhe kannattaa opettaa noudattamaan tätä rutiinia, niin siivouskuorma pienenee. Kaikista olennaisin asia keittiön siisteydessä on kuitenkin numero kaksi. Jos tiskipöytä on tyhjä, koko keittiö näyttää siistiltä. Tyhjennän tiskipöydän vähintään kerran päivässä, yleensä joko viimeisenä illalla tai ensimmäisenä aamulla. Tiskaan käsitiskit, nakkelen tavarat paikoilleen ja pyyhin pöydän kuivaksi. Tämä on minusta aika rasittavaa hommaa, mutta välttämätöntä, jos haluaa keittiön näyttävän siistiltä. Helpointa on, jos asiaa ei turhaan problematisoi, vaan hyväksyy sen, että tämä on tehtävä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Tiskipöydän lisäksi myös muiden tasojen siisteys parantaa vaikutelmaa. Niinpä keittiössä on erityisen tärkeää palauttaa ruoanlaiton jälkeen kaikki omille paikoilleen. Keittiön lattia ei ainakaan meillä pysy siistinä kovin pitkään, siellä on aina murusia ja sinne räiskyy sitä sun tätä. Imuroin siis lattian pari-kolme kertaa viikossa, ja pesen sen aina, kun likatahrat alkavat erottua liikaa.

Tämä on sensuroimaton ja lavastamaton kuva meidän tiskipöydästä juuri nyt. Kävin ottamassa kuvan kirjoitettuani edellisen kappaleen.

Vessat ja kylpyhuone

Vessan siivoaminen on helppoa. Kun pönttö on kuurattu, lavuaari kiiltää ja pyyhkeet ovat puhtaat, vessa on siisti. Koska lapsiperheessä vessaankin kulkeutuu välillä mitä ihmeellisempää roinaa, aloitan sillä, että kerään kaikki lelut, Aku Ankat ja muun sälän pois. Sitten pyyhitään lavuaari puhtaaksi. Vanhalla käsipyyhkeellä on kätevää pyyhkäistä peili puhtaaksi ja hanat kiiltäväksi, ja sitten heittää se pyykkiin. Lopuksi putsataan vessanpönttö ensin ulkopuolelta ja sitten sisäpuolelta. Ylipäätään vessoissa edetään aina puhtaimmasta likaisimpaan päin.

Eteinen

Eteinen menee keittiön lisäksi nopeimmin sotkuun, mutta toisaalta sen siivoaminen on myös nopeaa. Se tarkoittaa sitä, että kengät kerätään omille paikoilleen, kaikki hujan hajan lojuvat takit noukitaan naulakkoon ja kaikki pipot ja lippikset ynnä muut palautetaan niille varattuun koriin. Sitten imuroidaan hiekat lattialta. Eteisen siistinä pysymisen ehdoton edellytys on, että kaikille tavaroille on oma paikka. Vaikka esim. lapset eivät aina muistaisikaan palauttaa vaatteita paikoilleen, oma paikka tarkoittaa sitä, että aikuisen on mahdollista siistiä eteinen parissa minuutissa.

Muut huoneet

Muiden huoneiden siisteys riippuu eniten siitä, ovatko tavarat paikallaan. On kuitenkin yksi asia, jonka teen joka päivä: petaan sängyn. Tämä koskee siis omaa sänkyäni, lasten sängyistä en jaksa olla niin tarkka. Mutta koska haluan, että makuuhuone on rauhallinen sekä rauhoittava paikka oleskella, petaan joka päivä. Kun sänky on pedattu, koko huone näyttää siistiltä. Yritän myös päivittäin järjestää vaatteet siististi omalle tuolilleen, ja huolehtia likapyykit koneeseen.

… ja tältä näytti olohuoneen lattia samaan aikaan.

Muuten järjestän paikkoja  tasaiseen tahtiin. Noin kerran päivässä keräilen levinneitä tavaroita paikoilleen (en tosin ihan joka päivä). Imuria käytän tarpeen mukaan. Meillä käy siivooja joka toinen viikko, mutta hänen tehtävänään on ensisijaisesti tehdä puhdistamista, ei järjestämistä. Siivooja imuroi, pesee lattiat, kylpyhuoneen, vessat, lieden ja pyyhkii keittiön ovista tahrat, pesee roskiskaapin jne. Mutta hän ei järjestä mitään, ei nostele vaatteita lattioilta, vie roskia, viikkaa vaatteita, petaa sänkyjä tai vaihda pyyhkeitä. Kaiken tämän teen itse ennen kuin siivooja tulee paikalle. Siivoja kuitenkin mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse pestä kuin keittiön lattiaa silloin tällöin. En pyyhi pölyjä muuta kuin ennen juhlia, enkä pese suihkukaappia ellei tapahdu jotain poikkeuksellista. Totuuden nimissä on sanottava, että en kyllä tehnyt noita juttuja kovin ahkerasti silloinkaan, kun siivojaa ei vielä ollut.

Joka toinen viikko on kuitenkin sen verran harvoin, että siivoamiselta ei voi välttyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä siistimpää ympäristöä arvostan, ja sitä useammin siivoan. Ihan joka päivä teen siis ainakin nämä asiat:

  1. Tiskikonerutiini
  2. Sängyn petaus
  3. Tavaroiden palauttelu omille paikoilleen

Viikoittain lisäksi nämä, tilanteesta riippuen 1-4 krt:

  1. WC:n pesu
  2. Pyyhkeiden vaihto
  3. Imurointi (keittiö, eteinen, ruokailualue; tarpeen mukaan muuta)

Huomenna tulossa vielä podcast samasta aiheesta, ja siinä käsittelen asiaa vähän eri näkökulmasta.

Millaisia siivousrutiineja teillä on?

Ammattilainen apuun

Meille tulee syksyllä sähköremontti. Sitä ei voi välttää, koska koko taloyhtiö remontoidaan samanaikaisesti. Nähtäväksi jää, paljonko siitä lopulta tulee asumiseen haittaa, mutta tiedossa on, että pölyä, porausta ja muuta hankaluutta remontista kyllä seuraa useamman viikon ajaksi. Koska kotona on siis pakko suojata ja myllätä joka tapauksessa, olemme harkinneet, että samassa yhteydessä voisi tehdä remonttia enemmänkin.

Meidän eteinen ei ole tällä hetkellä mikään kaunistus. Siinä on samat ongelmat, kuin eteisissä yleensäkin: tilaa ei ole paljon, mutta tavaroita on. Eteiseen pitäisi mahtua takkeja, kenkiä, ulkoiluvarusteita, sateenvarjoja ja sen sellaista. Tällä hetkellä eteinen on muotoutunut lähinnä käytännölliseltä, ei niinkään esteettiseltä pohjalta. Sinne on lisätty hyllyjä ja naulakoita aina tarpeen mukaan. Kyseessä ei siis ole suunniteltu kokonaisuus. Mitkään kalusteet eivät ole samaa sarjaa toistensa kanssa.

Jos olisin stailannut vähäsen, vaikutelma olisi siistimpi, mutta tämä on se päivittäinen todellisuus.

Minä en tunnetusti ole suuri visuaalinen lahjakkuus, joten päätin suosiolla tarttua ammattilaisen apuun tässä asiassa. Kutsuin paikalle kaverin suositteleman sisustussuunnittelijan. Vuodatin hänelle kaikki eteiseen liittyvät murheet ja toiveet. Haluaisin, että eteinen olisi rauhallinen kokonaisuus. Kaiken siellä tällä hetkellä olevan tavaran pitäisi mahtua sinne jatkossakin, mutta mieluusti niin, ettei kaikki ole esillä. Käytävään toivoisin avaruutta ja lattiaan laattoja. Toivon koko eteisen muuttuvan tyylikkääksi ja silti toimivaksi.

Vihreä muovilaari on todella kätevä kumppareiden säilyttämiselle, ja myös todella epätyylikäs.

Olen usein kuullut sanottavan, että eteinen on kuin kodin käyntikortti, ja luo fiiliksen koko asuntoon. Pitääkö tämä paikkansa, siitä voi olla montaa mieltä. Voihan sitä ajatella niinkin, että eteinen on sellainen välitila, jonka läpi on vain mentävä, että pääsee varsinaiseen kotiin sisälle. On todettava, että olen harvoin nähnyt erityisen tyylikkäitä eteisiä. Kaikilla on nimittäin nämä samat ongelmat, ja Suomessa vielä eteisiä kuormittaa etenkin kylmään aikaan tuplamäärä vaatteita. Jään kuitenkin innolla odottamaan suunnittelijan ehdotusta. Eteinen ei nykyisestä voi enää levottomammaksi muuttua, joten potentiaalia riittää.

Onko teillä hyväksi todettuja ratkaisuja eteistiloihin? Etenkin kerrostalossa, jossa ei ole tuulikaappia, kodinhoitohuonetta, terassia eikä muutakaan ”eteisen jatketta”? Miten saatte kaiken siististi mahtumaan?