Eteisen siivous Tavarataitojen tapaan

Meillä oli viikonloppuna isot juhlat. Sitä varten piti raivata ja siivota ja stailata eteinen. Ensinnäkin eteinenhän on se ensimmäinen paikka jonka vieraat näkevät, joten minusta on aiheellista panostaa sen siisteyteen. Toiseksi meidän eteinen on varsin pieni, ja vieraita oli tulossa paljon, joten tilan tyhjentäminen turhasta tavarasta on myös käytännöllistä.

Minä raivaan aina omien ohjeideni mukaan. Jos olette miettineet, tekevätkö raivauskirjojen kirjoittajat itse niin kuin sanovat, niin ainakin minä teen. (Luulen muuten, että myös Marie Kondo noudattaa omaa menetelmäänsä varsin järjestelmällisesti.) Minusta raivattava tai siivottava tila kannattaa rajata mielessään selkeästi, koska se helpottaa keskittymistä. Jos on yhtään hajamielisyyteen taipuvainen tai omaa muuten keskittymishaasteita, selkeästi rajattu alue lisää tehokkuutta. Silloin työskentelee juuri siellä missä pitääkin, eikä harhaudu fiksailemaan paikkoja vähän sieltä ja täältä, riippuen siitä minne katse osuu. Meidän eteinen on helppo rajata ovien perusteella: eteinen on tila, joka rajoittuu ulko-oven, lastenhuoneen oven ja makuuhuoneen ovien väliin.

Ensimmäisenä poistetaan roskat. Eteisestä löytyi: tyhjä paperinen kauppakassi, joka oli jäänyt kiireessä keskelle lattiaa, roskiin meneviä kuitteja tasoilta, rusinoita, pariton sormikas.  Roskia löytyy melkein aina. On ihan hassua, miten niitä aina löytyykin, vaikka mukamas meilläkin on arkielämässä ns. perussiistiä.

Roskien jälkeen palautetaan paikalleen kaikki sellainen, joka selvästi on väärällä paikalla. Ulkolelut lelukassiin pois eteisen hyllyltä, paperit työhuoneeseen piirongin päältä, talvikengät kenkälaatikkoon pois lattialta, vesipullo keittiöön odottamaan tiskausta. Eksyneet hanskat ja pipot omaan koriin, lattialla seikkailevat kengät hyllyyn. Tämän vaiheen jälkeen alkaa näyttää jo varsin hyvältä. Jos kyseessä olisi normaali viikkosiivous, tässä vaiheessa ottaisin imurin esiin, ja sen jälkeen olisikin jo valmista.

Koska nyt oli kuitenkin erikoistilanne, ja eteinen piti saada loistamaan poikkeuksellisen väljänä ja kutsuvana, edessä oli vielä se kuuluisa stailausvaihe. Tätä ei Tavarataidoissa käsitellä, mutta kun edessä on isot juhlat, stailaan kyllä minkä kerkeän. Meidän eteisessä se tarkoitti seuraavaa: lastenrattaat ja potkulaudat kuskattiin taas taloyhtiön vaunuvarastoon. Naulakko tyhjennettiin lähes kokonaan takeista, joskin tähän oli myös se käytännöllinen syy, että muuten vieraiden takit eivät olisi mahtuneet. Levällään oleva pöytäkalenteri suljetaan, ja hyllyt järjestetään niin ettei mikään näytä tursuvan tai pursuvan mistään. Pipokori muuttaa väliaikaisesti ylähyllylle. Lopputuloksena on avaraa, väljää ja kaunista.

Sitten on vielä se perinteinen siivousosio, jossa puhdistetaan lika pois. Imuroidaan lattia. Putsataan tahra keskeltä mattoa. Pyyhitään pölyt ja sormenjäljet, oiotaan taulut suoraan. Minä myös pesin pari seinää. Kuulostaa vähän liiottelulta, mutta ei ole. Kun esimerkiksi rattaat vie pois paikalta jossa niitä säilytetään yli 90% ajasta, takaa paljastuva seinä ei näytäkään enää valkoiselta, vaan siitä erottuu kuraroiskeita ja muuta likaa. Ihan rehellinen pesuaineella ja märällä rätillä pyyhkiminen oli siis paikallaan. Tämän jälkeen pyyhitään kädet ja ihaillaan hetki eteistä, joka on viritetty niin tyylikkääksi ja kutsuvaksi kuin suinkin mahdollista.

Ja miten sitten käy? Lisätään 30 vierasta, jonka jälkeen naulakko pysyy enää hädintuskin pystyssä, lattialla lainehtii kenkämeri eikä seesteisyydestä ole tietoakaan. Suunnilleen 10 ensimmäistä vierasta saa vielä vilauksen täydellisyydestä, mutta sen jälkeen eteinen näyttää samalta kuin missä tahansa kotibileissä. Kauhea paradoksi! Mutta sellaistahan elämä on. Hetken voi näyttää hirveän hienolta, sitten illuusio särkyy. Mutta siinä vaiheessa kaaoksella ei enää ole väliä, sillä kaikki nauttivat oikeasti tärkeistä asioista olohuoneen puolella – musiikista, seurasta ja hyvästä tunnelmasta. Ja kun viimeinen vieras on poistunut, eteinen on jälleen tyhjä.

Raivausraportti eteisestä

Nyt tulee sälävaroitus. Eteisen piirongin päällä on ollut pyöreä rasia. Se on noin vaaksan korkuinen ja halkaisijaltaan parikymmentä senttiä. Sisällä on aikoinaan ollut teemuki, mutta koska purkki oli hauska, se jäi hyötykäyttöön. Vuosien varrella tuonne rasiaan on kertynyt kaikenlaista pikkusälää, jolle ei ole muutakaan paikkaa keksinyt. Kannellisen rasian päällä puolestaan olen säilyttänyt kestokasseja, jotka on voinut napata siitä mukaan kauppaan lähtiessä. Aloin viime viikolla miettiä, miksi ihmeessä en säilytä noita kasseja siellä rasian sisällä. Se olisi aivan täydellinen siihen tarkoitukseen. Sen sijaan hillosin siellä jotain ihmeellistä sälää. Tarkalleen ottaen kaikkea tätä:

IMG_0327

Tämä läjä löytyi purkin sisältä, kun kumosin sen pöydälle. Poistin kuvasta ainoastaan yhden paperilappusen, jossa oli henkilökohtaisia asioita. Tuon kasan setvimiseen menikin hetki. Löysin pari euroa rahaa, narua, kiviä, heijastimia, avaimenperiä, kuulokkeet, purukumia, linkkarin ja vaikka mitä muuta. Kaikelle löytyi parempi paikka jostain, eikä tarvinnut edes hirveästi vaivata päätään. Joukossa oli myös sellaista tavaraa, että ihmettelen mihin tarkoitukseen. Noita polettejakin on riittävästi yhden perheen tarpeisiin, mutta eivät ole olleet mukana koskaan kun olisi tarvinnut. Epäselväksi jäi, miksi olen katsonut tarpeelliseksi säilyttää mm. kaarnanpalasta ja montaa muutakin noista tavaroista.

Mutta nyt tältä!

IMG_0335

Kun siivosin piironkia, jonka päällä tuon rasia paikka on, löysin myös kaksi kestokassia lisää, sekä tuon kankaisen hedelmäpussin. Löysin kaikkea muutakin: esimerkiksi purkkaa ja yskänpastilleja parin vuoden tarpeisiin, sekä niin paljon heijastimia, että niitä riittäisi koko suvulle. Lisäksi esiin tuli tietenkin kaikkea muutakin kummallista ja tarpeetonta.

Pidän piirongin ylintä laatikkoa sellaisena varastona, josta löytyy kaikkea mitä ehkä haluaa ottaa mukaan kun lähtee kotoa. Kuten on joskus ollut puhetta, minulla on tapana varautua kaikkeen mahdolliseen. Laatikosta löytyy kaikki perheen aurinkolasit, nenäliinapakkauksia, yskänpastilleja ja purkkaa, käsidesiä, kyniä, saksia, heijastimia, kaikki etukortit, joita en normaalisti kuljeta mukana ja muistilappuja. Sieltä voi sitten pikaisesti heitellä laukkuun kaikkea, mitä kulloinkin arvelee tarvitsevansa. Tällainen keskusvarasto on kätevä juuri eteisessä, mutta rajansa kaikella. Olin täyttänyt laatikkoa kaikella mahdollisella, ja karsiminen oli paikallaan. Poistin roskat, vein osan tavaroista muualle (esimerkiksi 2/3 niistä yskänpastilleista siirtyi keittiöön) ja järjestin loput fiksusti. Laitoin mm. kaikki heijastimet yhteen kaukaloon, josta tosiaan voi ammentaa varmaan seuraavat 10 vuotta. Nyt tuo systeemi toimii taas, kun tarvittavat löytyvät helposti ja nopeasti.

Tämän suuren säläoperaation lisäksi laitoin osan kengistä talviteloille. Heitin yhdet loppuunkuluneet sandaalit roskiin. Poistin liian pieniä lastenkenkiä odottamaan kirpputoriaikaa. Takit saivat vielä jäädä ennalleen niin kauan, kuin lämpimät säät vielä jatkuvat. Eteisestä on saatu näin tarpeettomat tavarat poistettua ja loput järjestykseen. Huomenna sitten niiden papereiden kimppuun.

Koko koti kuntoon: eteinen

Koko koti kuntoon -projekti on hyvässä vauhdissa, mutta jos olet uusi, vielä ehtii mukaan! Nyt on käyty läpi ruokakaapit, ruokasuunnittelua sekä viime viikolla kylppäreiden kaapit. Aion ottaa seuraavaksi vuoroon eteisen.

Eteinen on tila, jonka siisteys ja järjestys vaikuttaa koko asunnon fiilikseen, koska sen läpi kuljetaan sisään. Toisaalta eteiset ovat usein sellaisia, että niistä on vaikea saada kovin viihtyisiä ja kutsuvia. Haasteena on usein ahtaat tilat ja kuitenkin pitäisi saada mahtumaan vaikka mitä. Meillä eteinen on käytävämäinen, ja sen vuoksi siitä kuljetaan läpi monta kertaa päivässä. Samassa yhteydessä sinne kertyy kaikkea ylimääräistä, jonka joku jättää kädestään piirongin päälle, penkille tai lattialle.

Oma raivauslistani sisältää seuraavaa: kesäkenkien korjaaminen talvisäilöön ja mahdollisesti syyskenkien ottaminen esiin. Sama operaatio koskee myös takkeja ja lasten ulkovaatteita. Lisäksi kohteena on erityisesti piirongin ylin laatikko, joka on sellainen ”miljoonaloota”, joka pursuilee ties mitä. Se täytyy tyhjentää ja perata kaikki roinat pois. Piirongin muut laatikot lienevät hyvällä mallilla, sillä niissä säilytetään hanskoja, huiveja ja pipoja. Käyn nekin läpi, mutta en odota niistä mitään valtavaa urakkaa. Saman piirongin päällinen kaipaa myös karsimista, siitä tulee helposti kuin sekatavarakaupan hylly, jos ei pidä varaansa.

Tiedän, että eteiset voivat olla hyvin eri kokoisia ja näköisiä. Tämä ei siis ole kovin tasapuolinen haaste, riippuen siitä asutko yksiössä vai omakotitalossa. Mutta jos olet omakotitaloasuja etkä jaksa mitään isoa hallia ruveta raivaamaan, niin keskity vaikka tuulikaappiin. Itselläni on tärkein tavoite saada eteisestä ylimääräiset roinat pois, ja kausivaateruljassi käyntiin, jotta naulakkoon tulisi tilaa. Kuka on mukana?

 

Monta kertaa joka päivä

Taannoin, kun Koko koti kuntoon -haasteena oli eteinen, huomasin erään asia. Meidän eteisessä on kaksi kriittistä kohtaa, joiden ulkonäkö vaikuttaa eniten siihen, miten siistiltä tila näyttää. Toinen on penkki, jonka päällä on säilytyslaatikko lasten hanskoille ja pipoille. Jos vaatteet ovat laatikossa ja penkki muuten tyhjä, vaikutelma on siisti vaikka itse laatikossa kaikki olisi yhtenä läjänä.

Toinen on piirongin päällinen. Sen päällä kuuluu oikeasti olla kalenteri, joka on auki kuluvan viikon kohdalta, kalenterin päällä pari kynää, hauska punainen purkki, joka pitää sisällään kaikenlaista tarpeetonta sälää, sekä purkin päällä kestokassit omissa pikku pussukoissaan.  (Tuon purkin sisältö on muuten sellainen, että se pitäisi oikeastaan käydä läpi, ja harkita heittääkö kaikki menemään, mutta koska siinä on kansi päällä, sisällöstä ei ole visuaalista haittaa.)

Edellä mainittu on siis se tilanne, jolloin päällinen näyttää siistiltä ja seesteiseltä. Mutta koska piironki on käytävässä kulkureitillä, sen päällä on jatkuvasti kaikkea muutakin. Se suorastaan imee puoleensa kaiken sen tavaran, joka pitää hetkeksi laskea käsistään, tai jonka poimii lattialta talteen, tai joka pitää nostaa jonnekin pienten käsien ulottumattomiin. Tämän takia päällinen on yleensä ollut enemmänkin kasa epämääräistä sekalaista tavaraa.

Kun raivasin eteisen, päätin kokeilla, pystynkö pitämään eteisen siistinä jatkuvasti. Se tarkoittaa käytännössä noiden kahden tason jatkuvaa raivaamista. Olen ottanut asiakseni viedä heti omalle paikalleen kaikki tavarat, jotka ovat ilmiselvästi väärillä paikoilla. Penkki on aika helppo. Pipot ja hanskat voi vain heittää tai tunkea kannettomaan laatikkoon ohimennessään, siis yleensä silloin kun ollaan tultu sisälle ja muutenkin vaatteita riisutaan.

Piironki on vaikeampi. Tyhjennän sen monta kertaa päivässä. Itse osaan jo varoa, etten enää jatkuvasti laita siihen sellaista, minkä voi viedä saman tien omallekin paikalleen. Mutta siitä huolimatta kamaa kertyy. Juuri nyt piirongilla on aiemmin mainittujen ”virallisten tavaroiden” lisäksi papereita, lompakko, kaksi lehteä sekä lukuisia leluja. Tätä kirjoittaessa kävin laskemassa ylimääräiset tavarat, ja samalla reissulla vein lehdet paikalleen. Lompakko saa jäädä, kalenterin vieressä on oikeastaan ihan hyvä säilytyspaikka sille silloin, kun lompakko ei ole laukussa. Lelut kuuluvat oikeasti lastenhuoneeseen (ne oli nostettu siihen lattialta) ja muut tavarat tyhjensin eilen käsilaukusta kun tulin kotiin. Niillekin on paikat olemassa, mutta siinä eteisessä ne vain lepäilivät.

Sitkeällä ja jatkuvalla huomiolla olen kuitenkin saanut pidettyä tuon kriittisen kohdan yleisesti ottaen varsin kivan näköisenä. Se puolestaan on vaikuttanut eteisen yleisilmeeseen todella paljon. Kun pinnoilla ei ole ylimääräistä tavaraa, koko tila vaikuttaa rauhallisemmalta ja huolitellulta. Olen vain itsekseni ihmetellyt, miten jatkuvaa työtä tuon vaikutelman ylläpito vaatii. Kun soveltaa tuo tullessas, vie mennessäs -filosofiaa, piirongin pitäminen tyhjänä ei ole ylittämätön tehtävä, kuljenhan siitä ohi kymmeniä kertoja joka päivä. Mutta samalla olen ajatellut, että jos yrittäisin pitää samaa illuusiota yllä koko huushollissa, en ehtisi tekemään yhtään mitään muuta.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että kannattaa panostaa kriittisiin kohtiin, ja hoidella muut harvemmin. Tämän kokeilun perusteella olen paikallistanut meidän kodissa sellaisen paikan, jonka järjestykseen todella kannattaa kiinnittää huomiota. Olisi kiva kuulla, oletteko huomanneet samaa ilmiötä omassa kodissa?

Eteisen raivaus kondoillen

Sain kommenteista inspiraation soveltaa eteisen raivaamisessa kondo-menetelmää. Piirongin viidestä laatikosta kaksi on minuna, kaksi puolison ja yksi yhteinen. Omissa laatikoissa säilytän hanskoja, pipoja ja kaulahuiveja. Tein kaiken täysin oikeaoppisesti, ja tyhjensin laatikko kerrallaan kaiken lattialle. Sitten otin asusteen kerrallaan käteen, ja mietin ilahduttaako se minua.

Tämä oli täsmälleen oikea menetelmä tähän työhön. Kolmet ällöttävät akryylikäsineet lensivät suoraan roskiin. Edellisen kirjoituksen voimaannuttamana en jäänyt edes teoriassa miettimään, josko joku muu kuin minä ei pitäisikään niitä ällöttävinä. Nyppyiset, keinokuituiset sormikkaat – vai KÄYTETYT, nyppyiset keinokuituiset sormikkaat…? Juu ei. Näitäkin olin säästellyt muutaman vuoden, vaikka inhosin niiden tuntua käsissä. Karsin joukosta myös kahdet nahkakäsineet, jotka olivat minulle liian pienet, ne kierrätän jollekin pienempikätiselle. Yksi huivi oli myös aikansa elänyt, laitan sen Uffin keräykseen.

Hatuista ei löytynyt ikäviä yllätyksiä. Yksi hattu taas oli sellainen, että muistelen pitäneeni sitä ehkä kymmenen vuotta sitten viimeksi. Mutta sepä ilahduttaa minua edelleen! Sai siis jäädä, ja ehkä pääsee ensi talvena käyttöönkin. Kyllä tässä kondoilussa on oma järkensä. Tuokin hattu olisi monia muita raivaajia seuraten pitänyt heittää pois. Sitten olisin jäänyt sitä kaipaamaan.

Mutta sitten löytyi ilahduttavaa, mutta tällä hetkellä käyttökelvotonta tavaraa. Pipo joka pitää pestä. Ummehtunut pashmina. Kahdet käsineet, joista on peukku puhki. Pipo on helposti hoidettu pesukoneessa, pashmina täytyy varmaan viedä pesulaan tai yrittää pestä varovaisesti käsin. Mutta minulla ei ole sormikkaiden paikkaamiseen tarvittavia tarvikkeita. Pitäisi olla paksua puuvillalankaa ja/tai villalankaa, parsinneula ja se sellainen pyöreäpäinen jutska, jonka päälle sormikkaan voi pingottaa (jos tunnistatte esineen ja tiedätte nimen, niin kertokaa). Näiden hankkimiseen menee hetki aikaa, mutta en haluaisi heittää noita hansikkaita poiskaan, koska todellakin tykkään niistä molemmista.

Organisoinnin osalta päätin siirtää vain kesällä käytössä olevat lippikset talvisäilöön, sekä paksuimmat rukkaset samaan ylähyllyn laatikkoon lasketteluvaatteiden kanssa. Näin tulee väljyyttä laatikkoon, eikä se enää pursuile ylitse. Ongin nimittäin laatikon takaa kaulurin ja kaksi hansikasta, jotka olivat pudonneet sinne takareunan yli. Luulin jo hukanneeni ne lopullisesti. Tässä hyvä vinkki hanskoja hukanneelle: tarkista laatikon takaa.

Lopulta raivasin vielä kaikki laskutilat. Katuliidut päätyivät ulkolelujen kanssa samaan kassiin. Piirongin päälle jäi lopulta vain kalenteri, kynä, yksi kannellinen purkki pikkusälää ja sen päällä kangaskassit kauppareissuja varten. Koska olin raivannut yhteisten tavaroiden laatikon roskista ynnä muusta, sain sinne piiloon niitä tavaroita, jotka aiemmin majailivat piirongin päällä, kuten sakset, heijastimia jne. Organisoin laatikon vielä niin, että heijastimet ovat yhdessä purkissa ja muu sälä toisessa, jolloin laatikko pysyy paremmin järjestyksessä kun pikkuesineet eivät leviä ympäriinsä.

Tämän viikon haaste on siis menestyksellä saatu hoidettua! Samalla olen päässyt hyvin roskiin heittämisen makuun. Projekti jatkuu huomenna.

Koko koti kuntoon: eteinen

Tässäpä yksi kodin ongelmakohdista. Eteinen on ainakin meillä hankala. Se on kauttakulkutila, jossa on kuitenkin säilytettävä runsaasti tavaraa, ja lisäksi tavarat vaihtuvat vuoden aikana. Tilassa säilytellään monenlaisia ja usealle ihmiselle kuuluvia tavaroita, mutta säilytystilat ovat niukat. Tämän viikon haasteena on eteisen raivaus.

Meillä eteisessä säilytystilat koostuvat naulakoista, kenkähyllyistä sekä yhdestä piirongista. Aloitin eilen raivaamisen kengistä. Kävin läpi omat ja lasten kengät, hoidin nahkakengät ja siirsin sandaalit ja kevyet kesäkengät talvisäilytykseen. Seuraavaksi pitäisi tehdä takeille sama operaatio, jotta naulakko väljentyisi. Piironki sisältää hattuja, hanskoja ja huiveja, enkä ole ajatuksella raivannut sitä aikoihin. Käyn tällä viikolla sen viisi laatikkoa läpi, ja vaikka en mitään poistaisikaan, järjestän ainakin kaikki niin, että vaatteet löytyvät kun niitä tarvitsee.

Sitten on vielä yksi ongelmakohta, nimittäin laskutilat. Kyseisen piirongin päällä kuuluisi olla kalenteri, kynä sekä yksi säilytyspurkki. Voitte arvata, että tilanne ei ole ihan sellainen. Piirongin ohi tulee kuljettua kymmeniä kertoja päivässä, ja sen päälle on helppo laskea käsistään mitä tahansa ”väliaikaisesti”. Muutaman päivän päästä ne tavarat ovat siinä edelleen.

Tämän viikon tavoitteena on siis saada meidän eteinen taas väljäksi ja toimivaksi ja siirtää tarpeettomat tavarat sieltä pois. Kenkähyllyille on myös kertynyt epämääräisiä nyssyköitä, ja vaikka niistä ei varsinaisesti haittaa, eivät ne kovin esteettisiäkään ole.

Missä tilassa teidän muiden eteiset ovat?

Viikon vinkit: japanilainen siivous, arjen kemikaaleja ja kassivinkki

Japanilainen ”siivousihme” (mikä lienee, en tunne tätä tapausta tämän enempää) Marie Kondo kertoo miten raivata ja siivota japanilaisittain. Kymmenen kohdan listalta olen jostakin aivan samaa mieltä, jostakin taas aivan eri mieltä. Jutussa on paljon vanhaa tuttua, ja sitten taas pari uutta ideaa. Esimerkiksi, että kaikki käyttöohjeet voisi heittää pois koska ne löytää kuitenkin netistä. Melko radikaali ajatus. (MTV3)

Hesarin artikkelin mukaan suomalaiset ovat melko huolestuneita arkipäivän kemikaalikuormasta. Tämä juttu ei ole erikoisen syvällinen, mutta sisältää muutaman hyvän pointin: mitä vähemmän lastenhuoneessa on muovia, sitä pienempi kemikaalikuorma. Suosi tuotteita, joissa on lyhyt tuoteseloste. Turhia hajusteita kannattaa välttää. Voi tietysti miettiä mikä on ”turha” hajuste, mutta esimerkiksi pyykinpesussa hajusteet ovat mielestäni aivan turhia.

Loppuun vielä vinkki lapsiperheille: Riisu kurainen lapsi suoraan Ikean kassiin. Eteinen säästyy. En tosin ole itse testannut, raportoikaa kommenteissa jos tämä oikeasti toimii. (MTV3)