Ostolakkoa vai turhaa kitkuttelua?

Lähdin eilen kaupungille päättäväisin aikein, tarkoituksena ostaa kerralla kaikki puuttuvat vaatteet ja kosmetiikat. Onnistuin tavoitteessani, ja vaatteista kirjoitan tarkemmin parin viikon päästä, kun kuukausi vaihtuu normaalin ostolakkoraportin yhteydessä. Mutta kun on ruvennut harrastamaan julkisesti tällaista ostolakkoilua, tällainen shoppailureissu tuntuu kaipaavan selitystä. Samalla käy ilmi, miksi ostolakossa on myös huonoja puolia.

Ainakin minulle on käynyt niin, että kun on päättänyt, että nyt ei osteta kuin pakon edessä, alkaa helposti kälystellä. Siis kitkutella eteenpäin epätoimivilla ja epämukavilla tarpeilla, jotka eivät tee sitä mitä pitäisi, ainakaan erityisen hyvin. Tai sitten yrittää tulla toimeen kokonaan ilman, koska Maslowin hierarkian mukaisesti ihminen kyllä pärjää ilman hiuspuuteria, kosteusvoidetta ja oikean kokoisia hansikkaita – onhan hänellä sentään katto pään päällä ja ruokaa lautasella. Oman lisänsä ostolakkoon tuo vielä se, että kaupungille lähteminen on vaivalloista, ja ostosten tekeminen vaatii aikaa ja paljon päätöksentekoa, mikä on uuvuttavaa jo itsessään.

Tässä kaikki ostamani kosmetiikat. Jokaiselle putelille ja purnukalle on tarvetta.

Kuten viime raportissa jo mainitsin, hiusten laittaminen on ollut haasteellista viimeiset pari viikkoa, koska muotoilutuotteet ovat yksi kerrallaan loppuneet. Olen kitkutellut ilman, kunnes lopulta tuli se aamu, kun olisi pitänyt laittautua ihmisten ilmoille, eikä siitä meinannut tulla mitään ilman kunnollisia tuotteita. Siinä kohdassa alkaa lähinnä harmittaa, että mitä järkeä tässä on. Minulla on tuotteisiin rahaa, ja olen käyttänyt entiset loppuun. Mitä ihmettä oikein panttailen?

Sama tilanne alkoi olla kosmetiikan, etenkin kosteusvoiteen suhteen. Tuote on välttämätön sillä olen kuiva- mutta herkkäihoinen. Olen käyttänyt pois niitä loputtomilta tuntuvia matkakokoisia tuotevarastojani, mutta tajusin, että siihen on syynsä, miksi juuri ne ovat enää jäljellä. Nuo purnukat ovat jääneet käyttämättä, sillä niiden sisältämät tuotteet eivät sovi erityisen hyvin iholleni. Olisi hauskaa, jos voisi tyytyväisenä levittää perusniveaa nenänpäästä kantapäähän ja kuitata ihonhoito sillä, mutta valitettavasti siitä seuraa pidemmän päälle iho-ongelmia. Toisaalta aiemmin hankkimani ihanat luonnonkosmetiikat ovat liian aktivoivia, eikä kranttu hipiäni siedä niitäkään kuin pieninä erinä.

Tällä viikolla tulin siihen tulokseen, että nyt on aika lähteä kaupoille, olipa tarve sitten ”todellinen” (vrt. hiuspuuteri vs. katto pään päällä) tai ei. Päätin, että tämän ostolakon tarkoituksena oli lakata ostamasta tarpeetonta, ei lopettaa kosmetiikan käyttöä kokonaan. Ostinkin sitten yhdeltä istumalta kasvoille hoitonesteen ja kosteusvoiteen, hiuspuuterin, kuivasampoon ja muotoilutuotteen. Kaksi jälkimmäistä tosin matkakoossa, koska halusin juuri sellaiset, jotka saa tarvittaessa kätevästi matkalle mukaan. Ostin myös vaatteita aikamoisen määrän, mutta kuten sanottu, niistä lisää myöhemmin. Sanon kuitenkin jo tässä vaiheessa, että vaatetarpeet olivat samanlaisia kuin nämä kosmetiikkatarpeet. Jos ei ole ehjiä sukkahousuja, on ihan ok ostaa uudet, olipa lakossa tai ei.

Tässä olen siis jälleen pohdiskellut näiden ostolakkojen mielekkyyttä. On hyvin hyödyllistä pohtia omaa ostamistaan siitä näkökulmasta, tarvitseeko jotain todella, vai onko kyseessä sellainen tarve, jonka pystyy itselleen kehittämään vaikka tyhjästä ilmasta. Kosmetiikan suhteen paras tilanne olisi, että kaapissa olisi vain niitä tuotteita, joita aktiivisesti käyttää, ja ahkerasti kulutetuimmille kenties varakappale. Minulla on löytynyt kaapeista kaikkea mahdollista, ja nyt tilanne alkaa lähestyä tuota edellä mainittua. Jos saan käytettyä ja/tai lahjoitettua ylimääräiset vielä pois, voisin varmaan lakata tarkkailemasta kosmetiikkaostojani, ja sitten pysytellä siinä kuuluisassa kohtuullisuudessa, ilman mitään tarpeetonta kitkuttelua.

Ajaudutteko te ostamista vältellessä kitkuttelemaan ja käyttämään pitkin hampain tuotteita, jotka eivät tunnu hyviltä?

Viikon vinkit: raivauspeli, laadukkaat vaatteet ja minimalismia

Kotiliedessä raivataan tavaroita 1–7-menetelmällä. Näitä erilaisia tavaroiden karsimispelejä on monenlaisia, tämä näyttää olevan versio minimalismipelistä.

Mistä tunnistaa laadukkaan vaatteen? Se voi olla haasteellista, mutta Rinna Saramäki antaa 5 vinkkiä, joiden avulla virheostoksia voi välttää. Esimerkiksi: jos ostaa halvan vaatteen, kannattaa ostaa yksinkertainen. Monimutkainen ja halpa on melko varmasti huono yhdistelmä. (MeNaiset)

Pitkään seuraamani Ostolakossa-blogi on muuttunut mielenkiintoiseksi yhdistelmäksi asiantuntevia kosmetiikkapostauksia sekä minimalismikirjoituksia. Molemmat aiheet kiinnostavat minua, joten seuraan blogia edelleen suurella kiinnostuksella. Tässä postauksessa Virve pohtii, kuinka minimalismi vapauttaa päätöksenteosta. Jos vaihtoehtoja ei ole, ei tarvitse myöskään valita. Tässä täytyy todeta, että omat lähtökohtani ovat tietysti hyvin erilaiset, sillä työkseen kosmetiikasta kirjoittavalla ihmisellä on tietysti automaattisesti kosmetiikan suhteen valinnanvaraa huimat määrät. Siitä huolimatta en sanoisi, että pelkästään minimalismi olisi vastaus valintaväsymykseen. Nimittäin saahan sitä omistaa useampia, mutta ottaa käyttöön vain yhden. Tämä on aina ollut oma systeemini, ja lopputulos on sama; valintaväsymystä ei tule.

Tällä viikolla olen raportoin pitkästä aikaa siitä, mitä vaateostoksille tai oikeastaan niiden välttämiselle kuuluu. Kirjoitin myös siitä, miten vaikeaa on heittää vanhaa kosmetiikkaa roskiin, vaikka järki sanookin että vanhentuneet tuotteet eivät ole hyväksi.

Viikon podcastissa juttelen siitä, millä tavalla vaatteiden ostolakko on vaikuttanut ajatusmaailmaani. Jotain on muuttunut kokonaan, mutta jotkut asiat ovat vain muuttaneet muotoaan. Podcastin voi kuunnella tästä alta.

Arkijärki-podcast #61

Arkijärki-podcast 30: Toukokuun vaateraportti

Voi kuulkaa. Nyt on aika pitkä podcast aiheesta vaatteiden shoppailu, sitä on nimittäin harrastettu. Hahmotan ostolakkoseurannasta selkeän trendin: kotimaassa pystyn olemaan ostamatta ilman suurempia ponnistuksia. Mutta jos matkustan jonnekin suurkaupunkiin, sekoan normaalirutiinista, ja ostan kerralla vaikka mitä. Ja kaiken päälle nautin shoppailusta! Toukokuussa kävi juuri näin, ja tulokset voi kuunnella podcastista.

Olen miettinyt, miksi näin tapahtuu, ja tullut siihen tulokseen, että matkustaminen on oikeastaan välillinen syy. Matkailu sinällään ei aiheuta ostohimoja, vaan syynä on kotimaasta poikkeava valikoima. Kun yhtäkkiä tarjolla on juuri sellaisia vaatteita, mitä on pitkään toivonut löytävänsä, niin innostuuhan siinä. Toisaalta onko sillä lopulta väliä, miten ostokset vuoden varrelle asettuvat? Seurantajakso on 12 kuukautta, ja ratkaisevaa on koko vuoden aikana tapahtuva ostaminen. Samahan se on, jakautuvatko ostokset tasaisesti joka kuukaudelle, vai tuleeko pari isompaa shoppailureissua ja sitten monta nollakuukautta niiden vastapainoksi.

Voin kuitenkin sanoa, että tämä julkinen raportointi aiheuttaa sen, että ostoksiaan harkitsee todella tarkkaan. Jopa kaikkia näitä, mitä nyt tuli hankittua. Seison jokaisen hankinnan takana 100% ja uskon vilpittömästi, että jokainen niistä tuli sekä tarpeeseen että monivuotiseen käyttöön. Silti valehtelisin, jos en samaan aikaan tunnustaisi, että tuo vaateostosten määrä tuntuu huonona omanatuntona. Ideaali kun olisi, että koko vuosi olisi yhtä nollakuukautta. Vaikka eihän sekään ole kovin realistinen tavoite.

Podcastin kesto 23 minuutta. Huomenna kuvia ja lisää pohdintaa aiheesta!

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Tylsää shoppailua eli ostolakkopäivitys

Hurjaa miten aika kuluu. Tätä ostolakkoakin on jo yli vuosi takana päin. Luin äsken, mitä kirjoitin aiheesta vuosi sitten, ja kun tuolloin ostolakkoa oli vasta kolme kuukautta takana, olin selvästi vielä uutuuden viehätyksen vallassa. Selitin oppineeni uuden ostamattomuuden rutiinin, takana oli jälleen nollakuukausi, mutta kerroin kuitenkin ostaneeni kaksi uutta korua, toinen käytettynä. Näin taaksepäin katsoen voin jälkiviisaana todeta, että oikeasti mistään rutiinista ei vielä ollut kyse, sillä ei mennyt kuin kuukausi tai pari, kun todella paha tylsistyminen iski, ja sitten shoppailinkin enemmän kuin koko alkuvuotena yhteensä. Nyt tiedän, että vasta kesän jälkeen ostamattomuuteen oli oikeasti tottunut.

Tänä vuonna ei tullut nollakuuta, sillä ostin sukkia. Käytän nilkkasukkia joka päivä, joten niitä on oltava useampi pari, jotta puhtaita riittää. Ennen ostamista sukkia taisi olla viisi neljä paria valkoisia/värillisiä ja suunnilleen saman verran mustia. Valkoisia ja värillisiä en käytä säännöllisesti (en halua että sukat liiemmin erottuvat kengän ja lahkeen välistä), joten tuo reilusti alle 10 paria käyttösukkia alkoi käydä turhan niukaksi. Ostin alepäiviltä kuusi paria Voguen bambusukkia, jotka ovat suosikkejani. Lisäksi ostin yhdet ohuet sukkahousut, sillä niitä pitää aina olla yhdet priimat varastossa. Olen tunnetusti tuhoisaa seuraa hienoille sukkahousuille. Rahaa meni näihin kaikkiaan noin 34 euroa. Hyvä diili minusta. Pärjään näillä vähintään seuraavat puoli vuotta, hyvällä tuurilla ensi vuoteen saakka, ennen kuin sukkia on ostettava lisää.

 

Poistotekstiilejä kertyi yhteensä 206 grammaa. Heitin roskiin käyttötekstiileitä, jotka olivat kuluneet loppuun: sukkia, alushousuja, tiskirätin, lastenvaatteita. Mielestäni tekstiileillä on oma käyttöikänsä. Kun bambusukkaan tulee reikä, en ala enää paikkaamaan sitä, vaan laitan roskikseen. Pestävät tiskirätit muuttuvat jossain vaiheessa niin hirveän näköisiksi, että niillä ei kehtaa pyyhkiä enää muuta kuin lattiaa, jonka jälkeen ne voi heittää roskikseen. Viiden kuukauden jälkeen tekstiilijätteen määrä lähestyy täyttä kiloa. Jo nyt on nähtävissä, että tekstiilijäte koostuu meillä lähes pelkästään puhkikuluneista vaatteista, joita ei ole syytä eikä aina edes mahdollisuutta ruveta korjaamaan. Esimerkiksi kevään koittaessa lapsen toppahousut nakataan roskikseen, sillä ne on jo kertaalleen paikatut, eivätkä enää pidä vettä. Ei sellaisia housuja voi kierrättää mihinkään, eikä niistä ole itsellekään enää mitään iloa.

Tämä kuukausi oli vaateostojen kannalta joka tapauksessa erittäin hyvä kuukausi. Ostin parasta laatua, suunnitelmallisesti, tarpeeseen ja vieläpä alennuksesta. Pidän suoritusta kutakuinkin täydellisenä. Minusta tuntuu, että ostolakko alkaa todella asettua uomiinsa. Tosin vuoden päästä voin tietysti olla asiasta eri mieltä, kuten huomasin viime vuoden tekstiä lukiessa.

Miten teillä sujuu? Onko tässä projektissa enää mukana ketään?

On heitetty roskiin vaatteita. On shoppailtu uusia.

Pitkästä aikaa onkin jotain kunnollista raportoitavaa tekstiilien saralla! Tietysti kun kyse on jätteen sekä shoppailun vähentämisestä, sellaiset kuukaudet kun mitään merkittävää ei tapahdu, ovat juuri sitä mitä pitääkin. Mutta onhan se vähän tylsää sekä lukea että kirjoittaa sellaisia raportteja, joissa ei sen enempää osteta kuin heitetä poiskaan mitään. No, tätä ongelmaa ei viime kuussa ollut.

Ensin poistot: heitin roskiin 465g tekstiilejä. Siis lähes puoli kiloa! Tuli oma ennätys. Tuo määrä sisältää yhden nilkkatuen, joka oli iän myötä pilaantunut. Ritisi vain, ei toiminut enää. Loput tekstiilit sisälsivät kolmea kategoriaa: alushousuja, sukkia ja tiskirättejä. Käytän pestäviä tiskirättejä, mutta jossain vaiheessa ne muuttuvat niin rähjäisiksi, että ne pitää heittää pois. Sukkia ja sukkahousuja kului puhki sekä minulta että lapsilta. Päätin myös, että  kolme paria pikkareita oli nyt tullut siihen pisteeseen, että niitä saattoi sanoa loppuunpidetyiksi. Tuohon vajaaseen puoleen kiloon sisältyi siis yhdeksän erillistä tekstiiliä (lasken sukkaparin yhdeksi).

Entäs ne ostokset sitten! Kaikki alkoi tietenkin niistä talvinilkkureista, jotka nimenomaisesti ostin, en shoppaillut. Sitten lähdin lomalle. New Yorkiin. Voitte ehkä arvata mitä siellä tapahtui?

Shoppailulakon yksi hyvistä puolista on tämä: kun tietää, ettei tavallisesti osta kovinkaan paljon, voi tällaisina erikoisviikkoina shoppailla ilman huonoa omaatuntoa. Tässä kohdassa paino on nimenomaan sanalla tietää. Kun olen monta vuotta pitänyt tarkasti kirjaa ostoksistani, tiedän paljonko kuukaudessa tai vuodessa ostan. Vielä muutama vuosi sitten olisin ajatellut samalla tavalla, paitsi että oikeasti olisin vain kuvitellut niin, ja sitten shoppaillut kotona ihan kuin ennenkin. Mutta nyt tiedän oikeasti, että yksi erikoisviikko ei silti nosta vaateostosten määrää vuositasolla, kun esimerkiksi tästä maaliskuusta tulee luultavasti taas nollakuukausi. Ostin matkalta

  • Mintunvihreät tennarit (oli ostoslistalla)
  • Kietaisumekon (lyhythihainen ja pitkähelmainen, kesäkäyttöön)
  • Puuvillaneuleen (lyhythihainen musta perusneule Uniqlosta)
  • Ylisuuren neuleen, jota voi pitää vyön kanssa mekkona
  • ”Boyfriend” -malliset farkut (oli ostoslistalla)
  • Siistit farkut
  • Ostin myös hieman kosmetiikkaa; yhden luomivärin sekä muutamia kasvonaamioita, jotka tosin käytin jo matkalla ollessani.

En erityisemmin etsinyt alennuksia, mutta farkkuja lukuunottamatta kaikki sattuivat joko olemaan alessa tai muuten vain edullisia (Uniqlo). Farkkujen kohdalla en katsonut hintaa. Löysin juuri sellaiset rennot farkut, joita olen halunnut, ja samalta merkiltä vielä toiset, siistit bootcut -malliset farkut siihen päälle. Hyvin istuvat farkut toivotussa mallissa ovat sellainen ihme, ettei niiden kanssa pidä jäädä epäröimään, vaan marssia suoraan kassalle.

Saalista

Kokonaisuudessaan käytin vaateostoksiin rahaa noin 450€. Tosin tämä on arvio, sillä ostokset olivat tietysti dollareissa ja vaihtokurssi vaikuttaa lopputulokseen. En jaksanut kaivaa sentintarkkoja summia verkkopankista, vaan käänsin hinnat kuittien perusteella.  Tuosta summasta farkut muodostavat suurimman osan. Ostin muuten nuo farkut matkan viimeisenä päivänä 1.3., joten kirjaimellisesti ottaen ne kuuluisivat maaliskuun raporttiin. Listaan ne kuitenkin tähän, koska tuntuisi hupsulta jakaa matkan ostokset kahdelle kuukaudelle yhden päivän takia.

Minulla oli mielessä muutamia muitakin juttuja, joita en etsimisestä huolimatta löytänyt. Olisin halunnut esimerkiksi kirkkaanvärisiä neuleita (mutta koko kaupungissa ei tuntunut olevan enää lainkaan neuleita myynnissä), siistejä yöasuja (ei tullut vastaan itsestään enkä ehtinyt niitä metsästää) ja leveälahkeisia housuja (sovitin kahdet, ei toiminut). Matkan päätarkoitus ei kuitenkaan ollut shoppailu, joten en käyttänyt etsimiseen aikaa.

Uudet vaatteet toimivat vanhojen vaatteiden kanssa ja niitä voi stailata monella eri tavalla. Ne sopivat kapseleihini, joiden parissa työskentelen parhaillaan siellä kurssilla. Sitä paitsi niin tarpeellinen kuin shoppailulakko onkin, on silti ihanaa saada välillä uusia vaatteita. Tässä muuten vielä yksi hyvä syy ruveta ostolakkoon. Kun ostaa tosi harvakseltaan, uudet vaatteet tuntuvat vieläkin erityisemmiltä, silloin kun kaupoille lähtee.

Tällainen erikoiskuukausi täällä! Miten teillä menee?