Viikon vinkit: Ikean muovipaukku, lisää lentotuskaa ja rahansäästövinkkejä kesäksi

On todella mielenkiintoista seurata, miten nopeasti muovista on tullut yrityksille sellainen kuuma peruna. Ikea aikoo lopettaa parin vuoden aikana kaikki kertakäyttöiset muovituotteet valikoimistaan. (YLE) Kuten artikkelissa todetaan, Ikean kokoisessa yrityksessä tällä alkaa olla jo näkyviä vaikutuksia. Tämä lienee sellaista vaikuttamista, mistä myös asiantuntijan mielestä on jotain apua. Mika Pantzar on nimittäin sitä mieltä, että kansalaisten ponnistelut eivät riitä, vaan tarvitaan myös vahvaa yhteiskunnallista ohjausta, jotta tuloksia saadaan aikaan.

Pari viikkoa sitten linkkasin Reetta Rätyn lentopohdiskeluihin, ja sama aihe mietityttää myös  Lähiömutsi Hannea. Hannen ajatuskulku liikkuu hyvin samoja ratoja kuin Reetankin. Päällimmäisenä on kuitenkin tämä: on helppoa tehdä valintoja, jotka tekisi joka tapauksessa muutenkin. Jos on tottunut kasvissyöjä, on ihan helppoa tehdä lounaaksi kasvisruokaa. Mutta jos on tottunut käymään ulkomailla monta kertaa vuodessa, ja tykkää ja nauttii siitä, on paljon vaikeampaa jättää jotain aidosti kivaa tekemättä. Minä en kärsi Hannen tavoin kaamosmasennuksesta, joten on helppo valita hiihtolomalla junamatka pohjoiseen. Mutta kasvisten lisääminen jokapäiväiseen ruokavalioon tuntuu aina yhtä hankalalta.

YLE on julkaissut pitkän ja käytännöllisen listan siitä, kuinka välttää odottamatonta rahanmenoa kesällä, ja miten säästää rahaa. Tämä on kyllä hyvä listaus, vaikka rahat eivät tiukalla olisikaan. Kävimme koko perheen kanssa Linnanmäellä toukokuussa, ja meinasin lentää pyrstölleni kuultuani neljän rannekkeen hinnan. Jos siihen olisi vielä lisännyt ruokailua tai jotain arpajaislippuja, koko reissun hinnalla sama porukka olisi yöpynyt viikonlopun yli jossain suomalaisessa pikkukaupungissa kotiseutumatkailua harrastaen. Kannatan tietysti myös neuvoa numero 8: shoppaile harkitusti.

Viikon vinkit: lentämisen ongelma, muovikielto ja zero waste -elämäntapa

Tässä johdatus zero waste eli nollahukkaelämäntapaan. Ideana on pyrkiä elämään niin, että sellaisen jätteen määrä, jota ei voi mitenkään kierrättää, olisi mahdollisimman pieni. Suomessa tämä on verrattaen helppoa, sillä nyt kun muoviakin kerätään monilla paikkakunnilla, lähes kaiken raaka-aineen voi kierrättää. Sitä paitsi ne loputkin voi polttaa, eihän nykyisin Suomessa mene varsinaiselle kaatopaikalle enää juuri mitään. Näitä juttuja lukiessa minusta on ruvennut tuntumaan siltä, että zero wastesta tulee helposti ihmiselle harrastus, jossa on hauskaa haastaa itseään välttämään aina vain uusia roskia. Tuossa Ilta-Sanomien juttussa hän kertoo, että ostaa hedelmät Lidlistä, koska sitten ei tule niitä punnitustarroja. Vaikka olisi kasvissyöjä, ja liimaisi koko vuoden punnituslaput yhteen pinoon, väitän ettei niitä kerry vuodessa juuri sataa grammaa enempää. Onko sillä taas kokonaisuuden kannalta merkitystä, on toinen kysymys.

Palaan lentämisen problematiikkaan vielä vähän, koska törmäsin tähän Reetta Rätyn erittäin hyvään tekstiin. Siinä kiteytyy luultavasti tietynlainen sukupolvikokemus, ja ehkä elämäntapakokemuskin. Kun on oppinut ajattelemaan, että maailma on tarkoitettu matkustettavaksi, on tosi vaikea ruveta ajattelemaan päinvastoin. Toisaalta huojentaa, että oma lentäminen on tähän verrattuna pientä, mutta silti mietin jälleen kerran näitä pieniä askeleita: vaikka ei lopettaisi kokonaan, niin kai siitäkin olisi hyötyä, jos lentäisi vaikka puolet vähemmän kuin ennen?

Muovin vastustus etenee vauhdikkaasti. Yle kertoo, että EU on kieltämässä erinäisen määrän muovitavaroita. Kertakäyttöastiat, kertakäyttöiset mehupillit ynnä muut vastaavat ovat kyllä kieltämättä turhakkeita, joita ilmankin voi elää. Tai sitten nuo voi valmistaa jostain muusta materiaalista, kuten paperista. Olen hämmästynyt siitä, miten nopeasti muovin käytännön rajoittaminen on edennyt. Tämä MTV:n artikkeli puolestaan käsittelee sitä, miten puuta voisi käyttää muovin tilalla jo nyt.