Kuinka monta lautasta, kuinka monta lakanaa?

Kuinka monta tavaraa on tarpeeksi? Kysymys koskee useimmiten vaatteita tai kodintavaroita, mutta keskityn tässä postauksessa nimenomaan jälkimmäisiin. Tähän tiedusteluun törmää aika usein. Pohditaan, että jos perheessä on x määrä henkilöitä, kuinka monta pyyhettä, lakanaa, lautasta, kulhoa tai kuppia taloudessa tarvitaan. Minusta vastauksia on aina yhtä kiehtovaa lukea. Ihmisten käsitykset siitä, mikä on sopivasti, eroavat toisistaan runsaasti. Samoin perustelut voivat olla hyvin erilaisia.

Minusta on mahdotonta kenenkään ulkopuolisen sanoa, kuinka monta kappaletta on oikea määrä. Perheiden tavat ja elämäntilanteet ovat niin erilaisia, että jonkinlaisen standardin hakeminen tuntuu vaikealta. Sen sijaan minullakin on näkemys siitä, miten kukin voi oman sopivan määränsä löytää. Itse asiassa vaihtoehtoja on ainakin kaksi.

Tila päättää määrän. Asuntojen säilytystilat vaihtelevat. Pieneen mahtuu vähemmän kuin suureen. Kaappitilaa voi hyvin käyttää sopivan määrän perusteena. Esimerkiksi keittiön kaappeihin mahtuva määrä astioita on kyseiseen keittiöön sopiva. Tätä tekniikkaa voi soveltaa myös niin päin, että päättää itse, kuinka paljon haluaa jollekin tavaramäärälle uhrata tilaa. Esimerkiksi minä olen päättänyt, että meille sopivamäärä kirjoja on se, mikä mahtuu kiinteään kirjahyllyyn. Koska tällä hetkellä kaikki ei sinne mahdu, täytyy kirjoja vähentää.

Toinen lähestymistapa on arvioida, kuinka monta kappaletta voi olla yhtä aikaa käytössä. Astioiden suhteen tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, kuinka monta ihmistä voi olettaa ruokailevan yhtä aikaa. Sen perusteella voi laskea, kuinka monta lautasta enimmillään tarvitaan. Itse kyllä lisäisin tähän vielä vähän ekstraa, sillä on hyvin epäkäytännöllistä jos kaikki on yhtä aikaa likaisena. Sama koskee esimerkiksi vuodevaatteita. Kuinka monta henkilöä kodissa voi yhtä aikaa nukkua? Sitten lasketaan heille kaikille yksi setti vuodevaatteita ja tuplataan tämä määrä, jotta kaikille riittää liinavaatteet myös silloin, kun ensimmäiset ovat pyykissä.

Minä kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä vara ei venettä kaada. Jos tilat antavat myöten, pari varakappaletta ei koskaan ole pahitteeksi. Ylipäätään olen taipuvaisempi noudattamaan ensimmäistä kuin jälkimmäistä tapaa. Tavaraa mahtuu se mikä mahtuu, ja sillä tullaan toimeen. Jos käytettävissä oleva tila on aivan naurettavan pieni, tästä voi tietenkin poiketa, mutta yleisesti ottaen luulisin tämän toimivan hyvin. Kaapit ja laatikot kannattaa täyttää sopivasti: äärimmilleen tunkeminen tekee tavaroiden käyttämisestä vaikeaa, mutta tyhjästä tilasta ei ole yhtään sen enempää hyötyä. Jos tilaa on, pari varakappaletta tuo mukavasti sellaisen tunteen, että pahan päivän varallekin on varauduttu.

Tähän loppuun on vielä lainattava Morsiamen kirjaa vuodelta 1944. Kirjassa listataan säntillisesti, paljonko perheessä tarvitaan liinavaatteita: kuusi paria lakanoita isäntäväelle, neljä paria palvelijoille, tusina liinaisia ja puolitusinaa pumpulisia tyynynliinoja, tusina keittiöpyyhkeitä, tusina kasvopyyhkeitä, kuusi kylpypyyhettä ja niin edelleen. Mutta kuulkaahan, mitä kirjassa kerrotaan tämän listan jälkeen:

”Jos todellakin umpimähkään, luettelon mukaan, ostatte ilman tarkempaa suunnittelua, niin neuvoisimme jättämään sen ainakin toistaiseksi tekemättä ja hankkimaan esineitä aina sen mukaan kuin kukin niistä on tuiki tarpeellinen. Jos taas säästätte vaivojanne ja aiotte päästä niin vähillä kuluilla kuin suinkin, niin sekin on erehdys. Aikaa myöten väsytte ja kyllästytte kokonaan sen tapaiseen kitsasteluun ja vaivaloiseen taloudenpitoon. Parasta on järkevän suunnittelun mukaan tarpeen tullen ostaa kunnollisia kapineita.”

Voisiko tätä enää paremmin sanoa! Jotkut asiat eivät näköjään muutu 70 vuodessa mihinkään.

Miten te olette ratkaisseet optimaalisen määrän tavaroita?

Tarjotin, vuoka ja mitä näitä nyt on

Minun on pitänyt pitkään esitellä erästä luovaa ratkaisua keittiössä. Säilytän moninaisia pulloja lieden vieressä: öljyjä, etikoita, suolaa, soijaa jne. Olen vuosien varrella kokeillut monia tapoja järjestää pullot siististi. Aluksi kokeilin korkealaitaista koria. Se oli yleisvaikutelmalta siisti, mutta pullot eivät pysyneet kunnolla pystyssä. Sen jälkeen käytössä oli vuosikausia iso pyöreä tarjotin. Tarjotin näytti tosi hienolta, samoin kaikki pullot sen päällä. Mutta jossain vaiheessa pyöreä muoto alkoi käydä hankalaksi, tuntui että laskutilaa menee sen takia hukkaan. Viimeinen tikki oli, kun puoliso hankki pienen kahvikoneen, jolle piti raivata paikka.

En halunnut laittaa öljyjä ja etikoita suoraan pöytätasolle. Pelkäsin että ne tekevät renkaita puupintaan, ja tosiaalta ”irrallaan” oleskelevat esineet näyttävät aina hiukan epäsiisteiltä. Tarjottimella kaikki näyttää hallitulta ja suunnitellulta. Valitettavasti sopivaa tarjotinta ei kotoa löytynyt. Sen sijaan löytyi matala uunivuoka.

img_0561

Olen kerran saanut vuoan kylkiäisenä. Se on jotain Arabian sarjaa, ehkä Kokoa tai 24h:ta tai Teemaa. Matala laita on mielestäni ollut epäkäytännöllinen. Olen muistaakseni kerran tehnyt jälkiruokaa tässä vuoassa. Muuten se on ollut kaapissa ja lähinnä tiellä, mutta en ole heittänyt poiskaan – lähes käyttämätön vuoka pinon alimmaisena ei ole vienyt niin paljon tilaa, että olisi kannattanut ruveta näkemään vaivaa sen poistamiseksi.

Tarjottimen puutteessa vuoka sai uuden elämän. Nyt se palvelee pullojen alustana ja pärjää hommassa mielestäni aivan kelvollisesti. Luulisin, ettei satunnainen ohikulkija edes tajua, että kyseessä on uunivuoka eikä tarjotin. Tuo aiemmin yhdentekevä astia on ruvennut ilahduttamaan minua! Mitenkäs kunnon marittajat suhtautuvat tähän? Jos olisin ottanut vuoan laatikosta ja kysellyt itseltäni, ilahduttaako se minua, olisin vastannut ei. Sitten se olisi pitänyt sääntöjen mukaan poistaa. Mutta nyt sama astia on muuttunut jos ei suorastaan korvaamattomaksi, niin ainakin tosi käteväksi. Ei missään nimessä poistettavaksi.

Onko joku muu ”väärinkäyttänyt” astioitaan yhtä menestyksellä?