Ihanaa arkea, ihanaa!

Olen kuulkaa vakaasti sitä mieltä, että arki on elämän parasta aikaa. Tietenkin välillä pitää lomailla ja juhlia, mutta melkein aina loman loppuvaiheessa alkaa tulla sellainen olo, että alkaisi jo se tavallinen elämä. Välillä tuntuu siltä, että lomailu ja etenkin matkailu on vain arkea hankaliin olosuhteisiin siirrettynä. Sitten sitä miettii, että eikö tämä kaikki olisi paljon helpompaa kotona… (Voi olla, että pienillä lapsilla on vaikutusta näiden tunnelmien syntymiseen.) Joka tapauksessa rakastan sitä tunnetta, kun arki rullaa kevyesti, kaikella on aikansa ja paikkansa ja ehtii tekemäänkin jotain.

Ehkä tuo viimeinen tulee siitä ajatuksesta, että lomaa ei pitäisi ”tuhlata” mihinkään tavallisiin hommiin. Että kun nyt kerrankin ollaan lomalla, niin ei silloin ruveta mitään kaappeja siivoamaan, kun yhtä hyvin voitaisiin olla piknikillä puiden alla. Olenkin loman aikana katsellut erinäisiä epäkohtia kotonamme, ja kerännyt mielessä listaa, mihin kaikkeen ryhdyn kunhan loma on ohi.

Niinpä nyt on elokuu ja pääni pullistelee Arkijärki-ideoista. Koko koti kuntoon on ehdottomasti tulossa heti alkusyksystä. Tänä vuonna järjestys on varmasti eri kuin viime vuonna, mutta sellainen koko kodin järjestelyprojekti on varmasti tiedossa. Jatkan taistelua ruoka-asioiden kanssa. Ensimmäisenä projektina on tyhjentää pakastinta ja tehdä tilaa marjoille ja mehuille. Ruokajätteen vähentämisessä yritän kehittyä edelleen, ja siinäkin arki on paljon otollisempaa aikaa. Loman epäsäännöllisyys tekee ruokasuunnittelusta ihan mahdottoman hankalaa. Kasvisruokaan haluan paneutua tarkemmin myös, nyt kun perheen muutkin jäsenet ovat alkaneet osoittaa kiinnostuksen merkkejä.

Uskaltautuisinkohan peräti vinttiin asti? Sen sekaisuus häiritsee minua, mutta työmäärä hirvittää. Ihaillen olen katsellut naapureiden väljiä ja siistejä häkkikomeroita, ja miettinyt miksi se meidän koppi on niin kaamea. Täytyy harkita, josko jaksaisin ruveta siihen. Pienempiäkin projekteja olisi: haluan parvekkeelle oskarinoksan, lasten leluille sisäisen kierrätyssysteemin ja haluan järjestää sukkalaatikkoni. Veikkaan että syksyllä ei tule pulaa aiheista täälläkään.

Sain muuten käsiini Elina Alasentien Joka kodin raivausoppaan, ja olen aloitellut sitäkin. Kirjoitan arvion kun saan kirjan loppuun, mutta täytyy sanoa että aika kaukana Kondosta ollaan. Alasentie edustaa huomattavasti perinteisempää raivauskoulukuntaa kuin Marie Kondo. Suurin ero taitaa olla siinä, että kaikenlainen mystiikka loistaa poissaolollaan.

Syyskausi, arki ja mahtava tavallinen elämä on siis kaikki aloitettu tänään, ja blogin päivitystahtikin palautuu elokuun aikana normaaliksi. Täytyy sanoa, että fiilis on hyvä ja energiaa riittää. Onko siellä muita, jotka nauttivat arjesta?

Kesä tulee, häviääkö rutiinit?

Koululaisten kesäloma on juuri alkanut. Illat ovat pitkiä ja valoisia, juhannus on nurkan takana. Minulla alkaa loma vasta muutaman viikon päästä mutta olen miettinyt, miten talven aikana kehitetyille rutiineille käy, kun loma valtaa mielen. Haluanko päästää arjesta kokonaan irti ja elellä iloisesti pellossa? Vai säilyykö struktuuri ennallaan?

Luulisin, että vastaan molempiin kyllä. Minusta olisi ihanaa päästää kaikista rutiineista irti koko kesäksi. Elellä huolettomana päivästä toiseen, syödä ravintolassa jos kotoa ei löydy puhtaita astioita ja pestä pyykkiä silloin tällöin kun on pakko. Valitettavasti tämä skenaario on vapaalippu katastrofin äärelle, jonka jälkiä korjailtaisiin sitten koko elokuu. En siis lopeta tiskaamista ja pyykkäämistä, vaikka mieli kyllä tekisi. Siivoojakin saa käydä, mikäli ei sitten itse aio lomailla juuri sillä viikolla, kun olisi meidän kodin vuoro.

Rutiineissa on se ongelma, että välillä niiden ylläpitäminen tuntuu aika tylsältä. Jokapäiväinen tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen ei varsinaisesti tuo sitä tunnetta, että tässä on vapaa kuin taivaanlintu. Toisaalta elämässä ilman rutiineja on puolestaan se ongelma, että kaaos valtaa kodin noin kahdessa päivässä ilman niitä. Jostain syystä kaaoksen setviminen on aina hitaampaa kuin sen syntyminen. Mistähän sekin johtuu? Inhoan sitä setvimistä niin paljon, että valitsen kuitenkin päivittäiset rutiinit, vaikka miten menisi lomafiilis.

Olen siis päättänyt pitää päivät muuttumattomina tietyiltä osin, vaikka kohta ollaankin lomalla. Tiskikonerutiini on aivan välttämätön, muuten keittiö alkaa näyttää hirveältä. Nyt kun lomaa enteillen on ollut pari myöhäisempää viikonloppumenoa, olen unohtanut laittaa koneen päälle illalla. Se tunne, kun aamulla huomaa että kone on täynnä likaisia astioita, on ankea. Esimerkiksi tänään puurokulhot olivat lopussa juuri tästä syystä. Laitan näinä aamuina yleensä pikaohjelman heti päälle, jotta saisin koneen tyhjäksi ennen kuin aamupala on syöty.

Keskimäärin koneellinen pyykkiä päivässä pitää puolestaan likaiset vaatteet aisoissa. Havaintojeni mukaan kesä ei mitenkään vähennä pyykin määrää, vaikka ulkona pärjäisi kevyemmissä vaatteissa. Melkein päinvastoin, kaikki on pölyssä ja hiessä kun tullaan sisälle.

Pyykkipäivityksenä muuten todettakoon, että en ole saanut sitä Vanishia toimimaan halutulla tavalla. Ostin juuri kloritea, ja seuraavaksi vuorossa on iso valkaisuoperaatio. Palaan kyllä kertomaan miten kävi. Luulen, että lahjoitan Vanishin taloyhtiön pesutupaan, ja hankin nestemäistä Bio Luvilia tahrojen poistoa varten. Se on toiminut aiemmin yhtä hyvin kuin Vanish, mutta on nestemäisenä helpompi käyttää.

Miten teillä käy loman aikana rutiineille? Pysyykö arki ennallaan vai muuttuuko koko systeemi?

Kesäkaaos

Kuumuus aiheuttaa kaaosta. Koska ei vaan jaksa.

Loma lähestyy loppuaan ja minä odotan jo vähän viileämpiä säitä, eikä vähiten siksi että sitten jaksaisi taas tehdäkin jotain. Kodissa vallitsee aika ärsyttävä sekasotku tällä hetkellä: pyykkihuolto vaatii huomiota erinäisten reissujen jäljiltä. Monen päivän lehdet seikkailevat pitkin pöytiä sillä ajatuksella, että kenties ne ehtii lukea vielä lähiaikoina. Huolimattomasti purettujen kassien sisältö on levinnyt ympäriinsä väärille paikoille.

Mielessä oli useampi raivausprojekti kesäloman ajalle, mutta niistä toteutui vain murto-osa. Toisaalta hyvä niin, sillä senkin ajan tuli käyttäneeksi johonkin tärkeämpään. Toisaalta samat keskeneräiset hommelit häiritsevät nyt loman loppuvaiheessa ihan yhtä paljon kuin alussakin, joten pakko ne on jossain välissä hoitaa. Paha vain, että esimerkiksi jo neljä viikkoa sitten järkyttäväksi hässäkäksi diagnosoimani komero on entistä pahemmassa jamassa. Useampi matto kaipaa pesemistä, eräs piironki perusteellista järjestämistä ja olisi aika paljon tavaraa, josta haluaisin eroon tavalla tai toisella. Ai niin, se jääkaappikin on edelleen sulattamatta… Eikä tässä varmaan ole edes kaikki, nämä vain tulivat ensimmäisenä mieleen.

Loma on siis ihanaa, mutta arki se vasta ihanaa onkin. Silloin voi tehdä kaikkea sitä, mitä lomalla ei ehdi. Olen sillä tavalla outo, että tykkään rutiineista. Tiedän monia jotka eivät voi kestää samanlaisina toistuvia päiviä, mutta minulle rutiinit tuovat sekä vapautta että ryhtiä arkeen. Rutiinit vapauttavat aivokapasiteettia, kun koko ajan ei tarvitse miettiä mitä seuraavaksi. Toisaalta päämäärätön haahuilu vähenee, kun tietää mitä on tarkoitus saada päivän aikana valmiiksi.

Taidankin seuraavaksi tehdä vanhan kunnon LISTAN. Kirjoitan sille kaikki mahdolliset raivaamiseen, vähentämiseen ja siivoamiseen liittyvät asiat, jotka haluan hoitaa, sanotaanko nyt vaikka jouluun mennessä. Sitten valitsen siltä listalta joka päivä jonkun asian, jonka hoidan kuntoon. Kyllä tämä taas tästä. Ensi viikolla viimeistään.

Pakattu, reissattu, purettu

Blogin hiljaiselo johtuu siitä, että olemme olleet reissussa. Havaitsin matkan aikana kaksi asiaa: 1) olen jokseenkin koukussa Arkijärjen päivittämiseen ja 2) en osaa pakata minimalistisesti. Kohta 1 on ihan ok, mutta kohta 2 oli ärsyttävää. Kyseessä oli matkustuspäivät mukaan lukien kahdeksan päivän matka Italiaan. Tarvittiin siis hellevaatteita itselle ja lapselle, samoin uikkareita, hattuja ja sandaaleja. Periaatteessa siis kevyttä varustusta, mutta siitä huolimatta onnistuin ylipakkaamaan aivan liikaa.

Lapsen vaatteissa se ei hirveästi haitannut, sillä pikkulapsi sotkee vaatteitaan uskomatonta tahtia, ja lisäksi lapsen garderoobi vei matkalaukusta varsin vähän tilaa. Sen sijaan itse roudasin edestakaisin aivan turhaa tavaraa. Purin matkalaukusta yhden täysin käyttämättömät housut, neuletakin, mekon, vyön, topin ja puseron sekä puhtaita alusvaatteita ja puhtaan uimapuvun. Mukana oli myös asusteita, joita en käyttänyt kertaakaan tai vain kerran. Näiden kaikkien lisäksi kannoin kotiin hyvin vähällä käytöllä olleita puolipitoisia, jotka olisi hyvin voinut ”käyttää loppuun”, ja siten vähentää kokonaismäärää reilusti.

Olen lukenut juttuja minimalistisesta pakkaamisesta, ja ne ovat aina ällistyttäneet minua. Miten niin vähällä voi tulla toimeen? Toisaalta mitä vähemmän kuskattavaa, sitä helpompi siirtyä paikasta toiseen. Ihaillen  ja hieman kateellisena katselin, kuinka anoppi ja käly kaivoivat matkalaukuistaan toimivan vaatevaraston lisäksi keveitä matkapyyhkeitä ynnä muita tarvikkeita, jotka tulivat reissussa hyvin tarpeeseen. Minun ongelmana oli, että olin yrittänyt varautua kaikkeen, ja vielä viime hetken paniikissa heittelin matkalaukkuun sitä sun tätä – tavaroita joita ei todellakaa tarvittu. Toisin sanoen olisin itsekin tullut paljon vähemmällä toimeen.

Tiedostin jo matkan aikana, että yksi tärkeä syy ylipakkaamiseen on harhainen käsitys siitä, mitä kaikkea matkalla viitsii ja haluaa tehdä. Sitä kuvittelee käyvänsä paljon usemmilla retkillä, syövänsä joka ilta ulkona ja kaikkea muuta hienoa, kun todellisuudessa haluaa keskittyä nimenomaan lomailuun, eli siihen että otetaan mahdollisimman rennosti. Sitten tulee pakattua kaikenlaista tätä kuvitteellista lomaa varten, kun tosiasiassa haluaa vain päästä mahdollisimman helpolla.

Nyt on tavarat kuitenkin purettu, pyykit lähestulkoon pesty ja matkalaukut palautettu paikoilleen. Tämän reissun sivutuotteena tuli myllättyä vaatekaappia varsin perusteellisesti. Muutama turhautunut hetki pakkausvaiheessa (miksei mikään sovi yhteen??) sekä laatikoiden kaivelu sopivia vaatteita etsiessä sai aikaan sen, että vaatevarastoni joutuu pikapuoliin syvällisen tarkastelun kohteeksi. Koska aina pitää olla joku projekti, alkaa seuraavaksi vaateprojekti. Pysykäähän kuulolla!

Puoliksi pakattu, läpi vuoden

Tajusin vastikään, että tapani tyhjentä matkalaukut heti palattuani ja säilyttää ne tyhjinä ei välttämättä olekaan fiksuinta. Lueskelin unclutterer.com -sivustoa (joka on oikein mielenkiintoinen mikäli englanti sujuu), ja siellä neuvottiin säilyttämään matkalaukussa valikoima sellaisia tavaroita, jotka joka tapauksessa ottaisi mukaan. Tämä vinkki ei varmaan tule yllätyksenä kaikille lukijoille, mutta minä sain ahaa-elämyksen.

Pakkaaminen on mielestäni aika stressaavaa. On koko joukko tavaroita, joita ilman en halua matkustaa lyhyttäkään matkaa, ja kaiken muistaminen vaatii keskittymistä ja jos jotain unohtuu niin sitten harmittaa. Asiaa yksinkertaistaisi kovasti, jos matkalaukussani olisi valmiina mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, käsidesiä jne. Samoin puhelimen laturi on asia, jonka unohtaminen aiheuttaa yleensä runsaasti stressiä, mutta varalaturi valmiina laukussa takaisi sen, että puhelin ei tilttaa väärällä hetkellä. Muita jatkuvasti laukussa asuvia tavaroita voisi olla esim. muutama tyhjä muovipussi (pyykkipussiksi yms.), särkylääkettä (ja laastareita yms.) ja mitä nyt kukakin pitää itselleen tärkeänä.

Olennaista tässä systeemissä on, että näitä tavaroita ei koskaan oteta pois laukusta, vaan niiden paikka on siellä ympäri vuoden. Tämä vaatisi tuplakappaleita muutamista tavaroista, mikä taas puolestaan on ainakin minimalismin ja monien tavaranraivaajien periaatteiden vastaista, mutta koska minun ohjenuorani on helppous, voisin hyvin kuvitella noudattavani tällaista systeemiä. Ahaa-elämykseni liittyi siihen, että matkalaukkuja ei olekaan tarkoitus säilyttää tyhjänä, vaan niissä on erittäin tarkoituksenmukaista pitää nimenomaan matkailuun liittyviä tavaroita.

Luulisin, että tästä systeemistä on paljon etua ainakin paljon reissaaville, hajamielisille tai kiireisille ihmisille. Oletteko te kaikki muut tajunneet tämän jo kauan sitten, ja olenko minä vain tällä kertaa jotenkin jälkijunassa?

Varaslähtö arkeen

Tervetuloa arkijarki.net -sivuille! Olisi ollut symbolista avata tämä uusi osoite vasta sitten kun lomat ovat ”virallisesti” ohi, mutta olin niin innoissani tästä että en jaksanut odotella. Joten täällä sitä nyt ollaan! Sivut ovat niin tuoreet, että jotain pieniä epäjohdonmukaisuuksia saattaa pistää silmään. Fiksailen yksityiskohtia kuntoon tässä elokuun aikana.  Sisällöllisesti homma jatkuu kuitenkin entisellään. Ulkoasu on hieman muuttunut, toivottavasti luettavampaan suuntaan. Viimeisimmät kommentit näkyvät nyt heti oikealla. Hakutoiminto on muuttanut sivun oikeaan yläkulmaan. Kategoriat ovat päässeet viime kuukausina hieman rönsyilemään, ja niihin tulee uusi järjestys elokuun aikana. Tämä virtuaalinen organisointi ei ole ehkä ihan niin palkitsevaa kuin tavaroiden raivaus, mutta melkein kuitenkin.

Tämä viikonloppu tarkoittaa meillä viimeisiä lomapäiviä. Lomailua olisi tietysti jatkanut mieluusti pitempäänkin, mutta toisaalta ajatus arjesta ei tunnu yhtään pahalta. Aika moni asia oikeastaan jo odottelee tekemistä. On mankelointia odottavia lakanoita, käsinpesua vaativia vaatteita, kierrätystä odottavia leluja, ja tietenkin niitä kenkiä… Itse tykkään siitä, ettei lomalla tarvitse tehdä arkihommia enempää kuin on pakko (tuntuu enemmän lomalta niin). Siksi olen jättänyt edellä mainitut hommat suosiolla odottamaan arjen alkua. Ilmeisesti tästä on kuitenkin muitakin koulukuntia, ainakin jos katsoo hakusanoja, joilla blogiin on heinäkuun aikana päädytty. Yksi jos toinenkin on selvästi halunnut lomallaan raivata tavaroita pois nurkista. Ja hyvä niin! Kunhan ei ota siitä liian suurta stressiä.